Helsingin kaupunkiympäristölautakunta kävi Torontossa tutustumassa kanadalaiseen kaupunkisuunnitteluun.
Torontossa kuten jokseenkin kaikkialla, yhä suurempi osa asukkaista haluaa asua keskustan tuntumassa, urbaanien palvelujen äärellä ja kävely- tai ratikkamatkan päässä työpaikoistaan.
Väljästi kaavoitetuilla alueilla on omat hyvät puolensa, mutta niiden huono puoli on, että väljä kaavoitus tietää vähän asukkaita ja se taas tietää köyhää kaupunkikulttuuria. Ei kahviloita, ei taidegallerioita ei tapahtumia ja huonot joukkoliikenneyhteydet. Elävä kaupunki ja väljä asuminen ovat ristiriitaisia tavoitteita. Aiempaa useampi valitsee tiiviisti kaavoitetun alueen, jonka korvaukseksi saa urbaanin elämänmuodon edut. Kaikki eivät näin ajattele eikä edes enemmistö – onneksi, koska keskusta-asumista on tarjolla rajoitettu määrä.
Jotta tiiviiseen kaupunkiin pääsisivät kaikki ne, jotka sitä haluavat, tarvittaisiin kantakaupungissa lisää asuntoja ainakin sadalle tuhannelle asukkaalle.
Torontossa satama- ja logistiikka-alueilta on vapautunut tilaa niin kuin meilläkin, mutta tämä ei riitä alkuunkaan tyydyttämään keskusta-asumisen kysyntää. Torontossa vastaus on rakentaa ylöspäin. Vanhoja matalia rakennuksia puretaan monikymmenkerroksisten asuintornien tieltä.
Pitäisikö Helsingissäkin sallia pilvenpiirtäjien rakentaminen, vaikka se merkitysisikin, että Tuomiokirkko jäisi niiden varjoon?
== = =
Voi kuulostaa yllättävältä, mutta korkeat tornit eivät tuo olennaisesti lisää asuntoja, elleivät ne ole todella korkeita. Umpikorttelit tuovat neliökilometrille suunnilleen yhtä paljon asukkaita, jos ne on rakennettu tehokkaasti niin kuin Kruununhaassa tai Jugend-Katajanokalla. Tornit tarvitsevat ympärilleen tilaa. Toki umpukortteliin voi rakentaa nurkkiin korkeampia torneja, jolloin saadaan yhdistetyksi molempien ratkaisujen edut.
Helsingin uusilla alueilla, vaikkapa Jätkäsaaressa, ei ole päästy Katajanokan tehokkuuksiin, koska vaadittua määrää autopaikkoja ei saisi mahtumaan mihinkään. Sata vuotta sitten tällaisia rajoitteita ei ollut. Ihan kivasti asunnot kuitenkin menevät kaupaksi, vaikka autopaikkoja ei olekaan.
Umpikortteli on hyvä malli keskusta-asumiselle – erityisesti, jos korttelin sisälle jäävää piha toteutetaan yhtenäisenä puistona ilman tonttien välisiä aitoja. Talot suojaavat liikenteen melulta ja -saasteita eivätkä pikkulapset karkaile pihoilta kadulle.
Tornien sijasta urbaania Helsinkiä pitäisi laajentaa tiiviinä umpikorttelikaupunkina ja tyytyä 5-8 -kerroksisiin taloihin. Joitakin tornejakin mahtuu, kuten Kalasatamassa nyt tehdäänkin.
Ongelmana vain on, että kantakaupunki on ympäröity tehottomasti kaavoitetulla esikaupunkialueella. Ne pitäisi purkaa vaiheittain pois ja kaavoittaa kolme kertaa tehokkaammin, mutta tällaista on demokratiassa vaikea toteuttaa. Ehkä siis sittenkin torneja?
= = = =
Rakennuskustannukset ovat torneissa huomattavasti suuremmat kuin matalammissa taloissa. Tarvitaan esimerkiksi turvallisuussyistä kahdet raput ja rakentaminen on muutenkin vaativampaa. Siksi torneista ei saa kannattavia kuin siellä, missä asuntojen ostajat ovat valmiita maksamaan korkeita neliöhintoja. Lähiöissä korkean asumisen vastineeksi ei saa kantakaupungin etuja eikä korkea rakentaminen tunnu muutenkaan järkevältä, koska tilasta ei ole puutetta.
Espoon Keilaniemeen kuitenkin suunnitellaan 40-kerroksisia asuintorneja. Suhtautuvat siis optimistisesti alueen vetovoimaan. Optimistinen on myös Paulig Oy, joka rakentaa Vuosaareen 26-kerroksista asuintaloa.
Urbaania elämää ei synnytä rakentamalla yksi kortteli tiiviisti. Tarvitaan kilometrin säteelle kymmeniätuhansia asukkaita tai työpaikkoja.
Lähiöitäkin pitäisi tiivistää, mutta asukkaat panevat kovasti vastaan. Tiivistäminen kuitenkin nostaa asuntojen arvoa. Paremmat palvelut ja paremmat joukkoliikenneyhteydet nimittäin.
= = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Arvopaperi-lehdässä
Toisaalta umpikortteli ei suojaa sisäpihalla leikkivien lasten huudoilta ja kiljahteluilta. Korttelikuilussa tuollaiset äänet kaikuvat aika hyvin sisälle asuntoihin. Eri ihmiset toki sietää melua erilailla.
Nykyaikaiset ikkunat + lasitettu parveke on yhdistelmä jonka jälkeen sisäpihalta ei kyllä kuulu oikeastaan yhtään mitään sisälle asti .
Nykyisillä rakennusmääräyksillä äänien pitäisi kuitenkin jäädä aika lailla pihalle. Meidän poika kavereideen on aika kova mekastamaan, mutta jos haluaa olla kartalla siitä mitä pihalla oikeasti tapahtuu, joutuu pitämään ikkunaa auki.
Moottoripyörät ja mopot sekä kaahailevat autot ovat niitä varsinaisia kaiken läpi tunkevia melusaasteen aiheuttajia, eivätkä nekään häiritsisi jos niillä vain ajettaisiin eikä rällättäisi. Hana pohjassa ajava motoristi saattaa herättää jopa puolen kilometrin päässä tiestä (nimimerkillä ”opin vihaamaan motoristeja jo 80-luvulla”).
Pihan meteli aiheuttaa ongelmia uusissa kerrostaloissa lähinnä siksi, että niihin tukehtuu ellei pidä ikkunoita auki. Eli se varsinainen ongelma on silloin liian kuumat asunnot, ei pihalla leikkivät lapset.
Ok, myönnetään että leikkivä lapsilauma kyllä pilaa parvekkeella istumisen rauhan.
(tässä kai kuitenkin puhuttiin uusista taloista, vanhoissa tilanne on tietenkin äänenvaimennuksen osalta ihan eri)
Ihminen, joka haluaa elää hiljaisuudessa, kuuluu johonkin muualle kuin Helsinkiin. Jos Nurmijärvi ei riitä, niin Kainuussa, Lapissa ja Turun saaristossa on lukuisia hyviä vaihtoehtoja.
Korkeita ja kapeita pilvenpiirtäjiä nousee suureen osaan mailman metropoleja. Ovat aina kovan rahan asuntotuotantoa. Hernesaareen ja Koivusaareen saisi mahtumaan useita 50-90 kerroksisia eikä pitäisi häiritä ketään. Silmä tottuu korkeisiin taloihin päivissä ja huoneistot käyvät hyvin kaupaksi uutena ja käytettynä. Autot ja huoltoliikenne maan alle kuten Oslon Aker Bruggessä. Lähempänä keskustaakin olisi tonttia ja jos pilvenpiirtäjän sijoittaisi vähän sisennettynä, voisi kävelijälle näkyvä katukuva säilyä yhtenäisenä. Sydneyssä on hyviä esimerkkejä.
Aloittaisin Espoon tyyliin korkean rakentamisen valitsemalla jonkin keskeisen alueen korkean rakentamisen alueeksi ja sitten sijoittamalla useampia korkeita taloja sinne takaamaan hyvät lähipalvelut. Malmön Torso on jäänyt irralliseksi eikä ole houkutellut sijoittajia riittävästi.
Saarien maapohja ei välttämättä ole riittävän hyvää tornirakentamiseen.
Tuo olisi ollut mahdollista tehdä halvalla Jätkäsaareen, mutta piti tehdä sumppu.
Omituista. Kyllä minun mielestäni vaikkapa Manhattanilla on jotenkin onnistuttu rakentamaan torneja ilman että ympärille on sen kummempaa tilaa tarvittu.
Ja siltä varalta että joku vastaa että pohjoisen sijainnin aiheuttama varjostus, voi käydä vilkaisemassa vaikka Oslon rautatieaseman viereen rakennettuja liikerakennuksia, jotka nyt ovat aika tiiviisti rakennettuja ja toista kymmentä kerrosta korkeita. No, kaipa se sitten on jonkunlainen kansakunnan varallisuuden merkki kun täällä on vastaavassa paikassa varaa hukata tonttimaata rakentamalla puolet matalampaa toimitilarakennusta.
Manhattanilla ei ole voimassa helsinkiläiset parkkinormit, eikä varsinkaan ollut silloin, kun siellä aikanaan ruvettiin torneja tekemään. Tälläkin hetkellä miljardöörien tikkukapeita asuintorneja tehdään parhailla paikoilla jopa täysin ilman autopaikkoja. Asujaimistolla on maksukykyä hommata autopaikat ja varmaan kuljettajatkin muualta.
Manhattanilla ei myöskään ole suomalaista valokulmanormia – sijainti on samalla leveysasteella Madridin kanssa. Varjostuksen välttämiseksi ylempien kerrosten sisään vetäminen on usein ollut Manhattanilla korkean rakentamisen ehtona, mikä aikanaan tuotti tyypillisen ilmeen kaupunkikuvaan. Monin paikoin katukuilut kyllä ovat todella varjoisia.
”Siksi torneista ei saa kannattavia kuin siellä, missä asuntojen ostajat ovat valmiita maksamaan korkeita neliöhintoja.”
Kai korkeampien kerrosten näköalastakin ollaan valmiita maksamaan? Jos haluaa hulppeaa kerrostaloasumista suuren maailman tyyliin, tarjontaa on Helsingissä lopulta aika vähän. Kalliisiin kämppiin on selvästi varaa, mutta kysyntää varmaan muullekin kuin jugend-luukuille tai Westendin omakotitaloille. Onko tämä riittävä syy sallia tornien rakentaminen on toki toinen juttu.
Kannattaisi heittää pallo (ja porkkana) lähiöiden taloyhtiöille. Omassa taloyhtiössämme Kehä I vyöhykkeellä mietimme täydennysrakentamista, mutta autopaikkojen lisääminen on alueella hankalaa. Jos taloyhtiöillä olisi porkkana täydentää itseään tiiviimmäksi, maksaisi se myös niiden rakennusten ylläpitokulut. Näin tiivistyminen tapahtuisi enemmän ”luonnostaan”, eikä ylhäältä tulevana kaavoituksena.
Rakennusteknisesti noista pääosa on täysin valmista Catepillarille. Kaavoja ei myöskään voi tiivistää järkevästi. Ainoa johtopäätös on laatia uusi kaava ja rakentaa uudisrakennukset sitä mukaan kun vanhat hävitetään.
Suomen bulkkirakennusyhtiöile ei tule antaa mahdollisuutta pilata Helsinkiä enää yhtään. Ei tänne rakenneta mitään hyvien arkkitehtihtien parempia yritelmiä, vaan suomalaisten bulkkipiirtäjien venytettyjä lähiökerrostaloja. Nyt kun YIT, joka Helsingissä on pahin bulkkirakentaja, söi Lemminkäisen joka sentään yritti jotain laadukkaampaa kuten Sompasaaren aloituskorttelissa, niin yhä vähemmän on toivoa siitä, että tapahtuisi jokin arkkitehtuurin nousukausi enää nykyään elossa olevien elinaikana. Koska talot ovat niin huonoja ja rumia, niin kaupungin päättäjien velvollisuus on pitää ne ainakin matalina jotta tuho rajoittuisi pienemmälle alueelle. Ei tarvitse kuin katsoa Pasilan tornikisan jatkoon päässeitä, niin huomaa ettei kaupungilla ja rakennusyhtiöillä ole mitään kunnianhimoa tai arvostusta kaupunkia ja kaupunkilaisia kohtaan. Ennen vanhaan sentään rakennusmestaritkin piirsivät tupakkiaskin kanteen ihmiskatseen kestäviä taloja, joita sitten parheimman mukaan rakennettiin. Nyt arkkitehditkin vain ottavat elementtikuvaston ja valitsevat siitä laatikoilleen värin, joka on yleensä valkoinen, joka ei ole edes oikea väri.
Bulkkiakin tarvitaan, mutta ei siinä määrin kuin nykyään, eikä enää yhtään kaavoitusta, joka on optimoitu nostokurjen, ei asukkaan tai toimitilan omistajan mukaan. Kun kaavoitetaan ruutukaavaa ja riittävän pieniä tontteja, useampi rakennusliike pääsee mukaan, eivätkä isot aluerakentajat pärjää, jolleivat uusi konseptiaan.
Kaupunkisuunnittelun ihanteet ovat riippuvaisia paitsi ajasta niin myös kaupungista. Tapanani on poiketa Malminkartanon huipulla mistä avautuu upea näkymä koko pääkaupunkiseudulle. Kesäinen vehreys kuitenkin peittää lähes kaiken, viereistä Malminkartanoa ei juuri huomaa, kuten ei Kannelmäkeäkään, Pohjois-Haagasta tulevat esiin jo ammoin kalliolle pystytetyt Adolf Lindforsintien korkeat asuintalot. Kaukana siintävät Kalasataman ja Vuosaaren ”pilvenpiirtäjät”. – Kun Martinlaakson metro rakennettiin Helsinki kaavoitti runsaasti rakennusmaata Haagan Lassilaan sekä Kannelmäen länsiosaan ja Malminkartano rakennettiin tyhjästä pellolle. Kun kyse oli keskustasta katsoen melkein maaseudusta jäi tehokkuus alhaiseksi. Malminkartanon esikuvana oli englantilainen maalaiskylä mikä filosofia koskee myös viereistä uutta Honkasuon aluetta. Hesari raportoi terävästi miten Honkasuo on kokonaan jäämässä vaille palveluja. Paitsi että täydet palvelut ovat aivan vieressä. Jos Malminkartanon huipulta katsoo Honkasuon yli näkyy muutaman sadan metrin päässä Myyrmannin kauppakeskus ja koko Vantaan toinen keskusta Myyrmäki, joka rakennettiin puhtaalle pellolle Martinlaakson metron varaan, kuten myös Louhela ja Martinlaakso. – Toisin sanoen, se mikä Helsingille oli maalaista takamaata oli emopitäjälle keskustan paikka. – Toivottavasti pyöräilyreittien talvikunnossapito ulottuu kuntarajan yli sillä 500:n metrin matka Honkasuolta Myyrmanniin vaatii autolla 4 km:n lenkin ja tämäkin vain pitkään harkitun Korutien linkin kautta.
Honkasuolta on Leirikujalta suora yhteys Vantaan puolen leiritielle
Tuosta tehottomasta esikaupunkivyöhykkeestä pääsisi myöntämällä alueelle merkittävästi lisää rakennusoikeutta ilman, että kunta rahastaa arvonnousua takaisin. Eli ts. lahjomalla alueen asukkaat.
Ei maksa kuin teoreettisia menetettyjä tuloja. Teoreettisia siksi, että täydennysrakennushankkeet tuskin toteutuisivat, jos ihmisiä ei lahjottaisi. Ei ainakaan siinä mitassa kuin lahjomalla on mahdollisuus. Kunnalla olisi hyvin vähän työtä ja sekin lähinnä paperinpyörittelyä, infra on valmiina. Uudet asukkaat kiittäisivät asunnoista ja toki vanhatkin kaavoituslottovoitosta.
Kyse olisi käytännössä samantyylisestä ansiottomasta arpajaisrahanjaosta kuin kohtuuhintaisessa asuntotuotannossa, mutta yksittäisiä ihmisiä olisi hyötyjinä enemmän ja lisäksi hyötyisi kaupunki.
Tai vielä parempi, antaa rakennusoikeutta ja kiinteistöverottaa rakennusoikeuden kasvattama tontin arvo. Porkkanaa ja keppiä.
Kunnan kaavoitusmaksut ovat ongelmallinen asia. Jos joku omistaa rakennuskelpoista maata niin ei kunta luo kaavoittaessaan rakennuspaikkaa sinänsä vaan toimii portinvartijana. Kunnan tehtävä on laatia yhdyskuntasuunnittelun kannalta paras mahdollinen kaava. Jos joku sitten sattuu omistamaan alueen se on hyvää tuuria siinä kun peritty metsäpalstakin. Kunta voi joutua kyseenalaisiin ”mafiasopimuksiin” maksuja periessään tai sitten rajoittaa turhaan rakentamista kytätessään maksimaalista tuottoa.
Mihin tahansa ei pitäisi saada rakentaa. Mielestäni tulisi jopa tiukentaa jakoa asuinaluisiin ja muihin alueisiin ja rakentaa asuinalueet Helsingin olosuhteissa mahdollisimman tehokkaasti. Meillä on liikaa rakennettu tienvarsikatveisiin sekä säilyttämisen arvoiseen maisemaan. On ikävä osoitella toisten asumuksia mutta esimerkikisi vanhan Torpparinmäen pohjoislaitaan ilmaantuneet käpylätalot ovat aivan väärässä paikassa. Käpylätalo sopii Käpylään mutta ei Haltialan jokivarsimaiseman metsäiseen pellonreunaan. Peltomaisema on arvokas peltomaisemana eivätkä tuollaiset monopolipalikat kuulu siihen. Nyt näkymä ei ole sitä eikä tätä. Tosin aika ja uusi puusto parantavat tilannetta mutta vastaava muutos lie tapahtumassa Tuomarinkylän pelloilla. – Esimerkki hyvästä maisemanrajauksesta on upea peltonäkymä Itäväylältä Westerkullan vainioille, joita rajaa taaempana metsäinen harjanne. Aivan metsän takana ovat tehokkaasti rakennetut Mellunmäki ja Länsimäki. Uusi kaava tietysti rikkoo tämän Vantaalle kuuluvan näkymän kuten näkyy uhkaavan myös Mustavuoren itäsuunnan maisemaa. Jos sitten katsotaan, että Westerkulla on rakennettava, niin sitten tehokkaasti eikä ripotellen ja mielellään Mustavuorta suojaten.
”Rakennuskustannukset ovat torneissa huomattavasti suuremmat kuin matalammissa taloissa.”
Mihin tämä oikein perustuu? Maailmalla on lukuisia esimerkkejä kaupungeista (kuten vaikka Pietari tai kaakkois-Aasia) joissa on huomattavasti halvempi maan ja asuntojen hinta, mutta silti 25-40 kerroksisten talojen rakentaminen on kannattavaa, myös ydinkeskustan ulkopuolella. Suomessa on vieläpä vankka peruskallio, joten korkeamman/painavamman talon rakentaminen tuskin on niin iso ongelma kuin muualla.
Joka tapauksessa, rakentamisen hinta ei ole asia mistä virkamiesten tarvitsee välittää. Annetaan tontin omistajan rakentaa vaikka 50 kerroksisia taloja, ja jos se on muka liian kallista, niin tällöinhän se itse päättää rakentaa matalemman talon.
Juuri noin ja jälleen huomaamme, miten ongelmallinen termi on rakennusoikeus, varsinkin kun se liitetään ahneen kaavoitusmonopolin haltijan käsitykseen ylivertaisesta ymmärryksestä maankäyttöön. Ymmärrän kaavoituksen yleisen asemakaavan, korttelijaon luomisena (esimerkiksi 70 m x 110 m). Pääkadut, bulevardit kannattaa määritellä, koska ne ovat liikenteen sujumiselle oleellisia ja massapommituksssa yms. suurissa tulipaloissa rajaavat yleissyttyviä alueita. Rakennusten korkeutta on hyvä säädellä, koska se vaikuttaa naapuritonttien viihtyisyyteen, käyttöön ja arvoon. Sitä en ymmärrä, miksi kaupunki on kiinnostunut autopaikoista (ainakaan niiden rajoittamisesta) tai tontille sijoittuvista toiminnoista. Raskas teollisuus siltä osin kuin se häiritsee naapurikortteleita täytyy tarkastella erikseen.
Juuri noin! Umpikortteli on sekä tehokasta että viihtyisää, mutta alussa oleva huomiosi vaatii vähän jatkojalostusta:
”…Torontossa kuten jokseenkin kaikkialla, yhä suurempi osa asukkaista haluaa asua keskustan tuntumassa, urbaanien palvelujen äärellä ja kävely- tai ratikkamatkan päässä työpaikoistaan…”
Jotta voi asua kävelymatkan päässä työpaikaltaan, pitää sen työpaikankin olla keskustassa. Me emme kaikki tee tietotyötä, joita niitäkin työpaikkoja ollaan yritetty savustaa pois keskustasta pysäköintinormeilla, vaan myös niiden kaupan ja tuotannollisten työpaikkojenkin pitää jossain määrin olla keskustassa. Alan olla sitä mieltä, että kaikki pysäköintinormit pitää poistaa. Kyllä ne tarvittavat pysäköintitilatkin saadaan umpikortteliin, jos halutaan.
Oletko koskaan ollut Itätuulenkujalla Tapiolassa. Siellä on riittävästi pysäköintitilaa taloyhtiöillä, enemmänkin olisi alueelle mahtunut. Kaikki pysäköintipaikat ovat maan alla, jossa kulkee myös toinen katu. Kyse on siitä, miten laaditaan korot uusille alueille.
Mikä estää rakentamasta koko korttelin täyttävää tornia?
Ei mikään.
Sadan metrin runkosyvyys? Ajattelit ihmisten viihtyvän ikkunattomissa huonerissa. Ehkä led-valot johtavat joskus tuohonkin, mutta toistaiseksi se on laitonta.
Ottaen huomioon minkalainen hintataso halvimmilla vuokra-asunnoilla on, niin olen aivan varma, että ikkunattomille makuusyvennöksellisille 35m2 yksiöille olisi ottajia kunhan vuokrien annettaisiin asettua markkinaperusteisesti.
Jos ei muuten niin hotelli/airbnb/forenom käytössä. Nukuin aikanaan hong kongissa ikkunattomassa 2.5x3metrin kokoisessa hostellihuoneessa pari yötä kun opiskelijana matkabudjetti oli mallia ”niin halpaa kuin internetistä löytää”.
Se, että kiellämme huonon ja halvan tekemisen sortaa omalla tavallaan pienituloisia ja köyhiä joilla ei ole varaa maksaa siitä laadusta. On nähdäkseni väärin pakottaa ihmiset maksamaan 700e hyvästä yksiöstä jos heidän mielestään huonompi 450e yksiö olisi paljon houkuttelevampi.
Tämä tietty edellyttäisi sen, että kuukausitulot eivät riipu vuokran suuruudesta, kuten sossun asiakkailla. He kyllä markkinahäiriköisivät noidenkin hinnat 650e:hen ja sen jälkeen olisi oikeasti tilanne, että joku joutuu väkisin ikkunattomaan koppiin maksamaan paljon saamatta siitä itselleen sitä ”ansaittua” rahallista etua.
Noita koko korttelin, jopa kaksi täyttäviä rakennuksia on NY:ssa muutama. Ne ovat joko osto ostos- tai viihdekeskuksia tai tuotannollisia tiloja. Eli mahdollisuus rakentaa koko kortteli tulee tarjota sitä tarvitseville. Mutta kuten Osmo totesit, nykyteknologialla niissä ei ole asuntoja kuin ihan ylimmissä tonneissa.
Senaatintorille voisikin hyvin rakentaa pilvenpiirtäjiä ja urbaanin liikekeskuksen. Torihan on nyt vain bussien parkkipaikkana.
Moni varmaan haluaisi asua keskustassa urbaanien palvelujen äärellä lyhyen kävelymatkan päässä kelluvasta uimalasta ja maailmanpyörästä. Lisäksi torille voisi rakentaa hotelleja ja maan alle jäähallin ja monitoimiareenan.
Missä torontolaisten pilvenpiirtäjäasukkaiden autot parkkeerataan?
Satuin muuten käymään Torontossa muutaman kerran joskus reilu 15 vuotta sitten, kun rantaan rakennettiin tornitaloja, ja ihmettelin tuolloin asuntojen myyntiesitteistä, että asunnot eivät vaikuttaneet lainkaan kalliilta. Olen sittemmin monesti miettinyt, ymmärsinkö hinnat jotenkin väärin, mutta en oikein usko. Jos asunnot olisivat olleet vähän lähempänä kotia, olisi tehnyt mieli ostaa sellainen. Sittemmin ei ole siellä tullut käytyä, niin olisi jäänyt asunto aika vähälle käytölle. Miten torontolaiset asunnot korkeissa tornitaloissa pystyivät olemaan kohtuuhintaisia, jos tornitalorakentaminen on vääjäämättä hyvin kallista?
Autopaikkanormi on Toronton keskustassa paljon lievempi kuin Helsinfgissä eikä sitä ole aina ollenkaan. Asumisen hinnassa kannattaa Torontossa huomioida kiinteistövero, joka estää asuntojen hinnan nousemisenpilviin. Olivat ne hinnat ja erityisesti vuokrat silti Helsinkiä korkeammat. Vuokraahan kiinteistövero ei laske toisin kuin asunnon myyntihintaa.
Onko lievempi autopaikkanormi tai jokin muu johtanut Torontossa siihen, ettei ihmisillä ole autoja? Vaikka Torontoa kulemma käytetäänkin ”elokuva-Manhattanina”, eli kuvataan ”New Yorkiin sijoittuvia” telkkarisarjoja ja leffoja siellä, minusta Toronto kumminkin tuntui siltä, että ihmisillä oli enemmän autoja kuin manhattanilaisilla, tämä on siis ihan vain fiilisjuttu, ja yli 15 vuotta vanha semmoinen.
Eli normeista riippumatta: mihin tornitaloissa asuvien ihmisten autot Torontossa parkkeerataan? Vai eikö niitä autoja oikeassti ole? Varmaan parkkeeraaminen on kallista, mutta onko se myös lähes mahdotonta?
Olisi mielenkiintoista myös tietää näkemyksesi kiinteistöverosta, jos se on Torontossa niin suuri. Asumisen hinta ei ole Suomen pääkaupunkiseudulla ihan halpa, vaikkei kiinteistövero sitten ilmeisesti yhtä korkea olekaan kuin Torontossa. Lähemmäs miljoona suomalaista saa median uutisoinnin mukaan nykyään jonkinlaista yhteiskunnan asumistukea, kai se jotain kertoo asumisen hinnasta Suomessa suhteessa siihen, mitä ihmisille verojen jälkeen jää tuloja.
Samaan aikaan, kun Suomessa juhlapuheissa kannustetaan muuttamaan työn perässä, peritään rangaistusveroa uuden asunnon ostamisesta, kiinteistön ostamisesta maksetaan meillä 4 % varainsiirtovero, osakehuoneiston 2 %. Pääkaupunkiseudun asuntohinnoilla nämä verosummat ovat suuria ja oikeasti vaikeuttavat sopivan asunnon hankkimista eri elämänvaiheissa. Onko Torontossa rangaistavaa vaihtaa asuntoa sopivampaan?
Kuinka suuri se kiinteistövero oikein Torontossa on, ja ovatko sen vaikutukset tosiaankin positiiviset asuntojen hintojen hillitsemisessä, onko torontolaisilla paremmin varaa asua Torontossa kuin helsinkiläisillä Helsingissä?
Kiinteistöveroahan varmaankin voitaisiin käyttää kantakaupungisssa myös kannustamaan ylöspäin rakentamisessa, jos niin halutaan. Sitä en tiedä, olisiko siinä järkeä. Pitäisikö parkkipaikkanormia Hgin ydinkeskustassa keventää, eli käytännössä häätää keskustasta asumasta ihmiset, jotka haluavat pitää omaa autoa?
Ei kiinteistövero vaikuta lainkaan ihmisten ostovoimaan. Kiinteistövero ainoastaan muuttaa kohdetta, johon ostovoima käytetään. Helsingissä rahat käytetään valtavan suuren asuntolainan maksamiseen (ja sitten kun se on saatu maksettua, voikin elää lokoisasti ilman suurempia kuluja) kun taas Torontossa asuntolaina on pienempi, mutta juoksevat kulut (=kiinteistövero) ovat suuremmat.
Kiinteistöveron suuruutta on vähän vaikea verrata kun järjestelmät on erilaisia ja kiinteistöjen verotusarvojen määrittely vaihtelee, mutta kaupunkien budjeteista voi laskea että henkeä kohden Torontossa maksetaan kiinteistöveroa noin 1000 euroa vuodessa, kun Helsingissä luku on 460 euroa. Vertailun vuoksi Torontossa kaupungin koko budjetti oli 3100 euroa henkeä kohden vuodessa, kun Helsingissä rahaa palaa noin 8000 euroa. Kaupunkien tehtävät vaihtelevat suuresti maittain, Suomessa kunnilla on poikkeuksellisen paljon tehtäviä ja rahaa niiden täyttämiseen.
Kiinteistövero ei nosta asumisen hintaa pitkällä aikavälillä, toisin kuin ehkä voisi luulla.
Kiinteistövero kun pääomittuu asuntojen ja viimekädessä tonttien hintoihin. Ts. Mitä korkeammalle kiinteistövero asetetaan, sitä halvempia tonteista ja asunnoista tulee.
Tämä tietty toimii viiveellä niin, että ne jotka ovat ostaneet maan ja asunnot matalien kiinteistöverojen aikana menettävän arvoa. Tarvitaan siirtymäaikaa ja esim. Asuntolaintojen verovähennysoikeutta voisi hyvinkin perustella sillä, että ne on otettu vanhan kiinteistöveron aikaan.
Olisiko tuossa järkevä porrastuskeino? Vanhojen lainojen verovähennysoikeus säilyy, mutta uusien nostettavien verovähennysoikeus loppuu kun kiinteistöveroa nostetaan?
”Jotta tiiviiseen kaupunkiin pääsisivät kaikki ne, jotka sitä haluavat, tarvittaisiin kantakaupungissa lisää asuntoja ainakin sadalle tuhannelle asukkaalle.”
Voisiko Helsingin kaupunki tehdä gallupin, jolla tuo halukkaiden määrä voitaisiin selvittää? Turha pilata kaupunkia, jos mututuntuma onkin pielessä.
Tuon pystynee osittain laskemaan keskusta-asuntojen hinnoista, mutta periaatteessa kaupungin tehtävä ei ole määritellä mitä rakennetaan. Markkinat ovat paljon tehokkaampi tapa määritellä oikea rakennus tiheys. Kun kaavoitetaan fiksusti, yksi parhaista on NY:n käyttämä korttelikoko 70 m x 110 m, rakentaja tietää, mikä kullakin alueella on parasta maankäyttöä.
Tuo 70 x 110 on nerokas siinä mielessä, että sille voi rakentaa niin omakotitaloja, kerrostaloja, toimitilaa kuin pilvenpiirtäjiäkin. Suomessa tutumpi 120 m x 120 m on myös toimiva ratkaisu, mutta se ei toimi oikein omakotitaloille, vaan vaati ensimmäiseksi käyttötarkoituksekseen rivitalon.
Gallup-tulokset ovat nähtävissä osoitteessa oikotie.fi ja asuntojen.hintatiedot.fi. Sieltä vaan katsomaan hintapyyntejä toteutuneiden kauppojen hintoja.
Kun ihmiset ovat valmiita maksamaan pienistä 001 alkuisilta postinumeroalueilta löytyvistä asunnoista lähes 10000€ neliöltä, niin on aivan selvää, että niitä halutaan enemmän suhteessa tarjonnan määrään kuin sellaisia lähiöasuntoja joiden hinnat ovat jossain 3000€/neliö tasolla.
… asuntoja pitäisi rakentaa 001-alkuisille postinumeroalueille, eikä 003-, 004-, 006-, 007- ja 009-alkuisille (Haaga x2, Pakila, Viikki, Itäväylän kaukovarsi)
Juuri näin. Ihmiset, jotka haluavat asua kaupungin keskustassa, haluavat myös asua fyysisesti siellä. Jos keskustan kortteleita korotettaisiin se yksi kerros ainakin etelän puolelta, joitain ehkä kaksikin, arkkitehtuuri säilyttäen, siitä saataisiin paljon keskusta-asuntoja niitä haluaville. Voitaisiin jättää keskuspuisto ”tiivistämättä” ja väljemmilla alueilla tarkoituksellisesti asuvien elinympäristön rikkominen tekemättä.
Jos silti pitää tiivistää, tiivistettäköön siellä, missä ihmiset haluavat asua tiiviisti. Ja kun sinne eivät autot muutenkaan kuulu niin autopaikkanormit voisi poistaa ja muutenkin siirtää se autoilu siellä ihan oikeasti marginaaliin. (Voisi sitä muuallakin vähän hankaloittaa.) Kevyen liikenteen suurin pysäyttäjä ja hankaloittaja on reittien puutteen lisäksi (ja sitä aiheuttaen) autotiet. Laitettaisiin nyt edes ne liikennevalojen painonapit autoille.
Tästä asiasta tehdään gallup joka päivä. Asuntojen kysyntä / hintataso ei kerro ainoastaan toiveita siitä, missä haluttaisiin asua. Se kertoo, kuka oikeasti pistää rahansa likoon.
Mielestäni kantakaupungissa voisi hyvin sallia lisäkerrosten rakentamisen, kunhan pidetään huolta että talon arkkitehtoninen arvo säilyy. Meillä on keskustassa vaikka kuinka paljon matalia taloja mitä voitaisiin korottaa kerroksella tai kahdella.
Itse en oikein keskustan osalta pilvenpiirtäjistä innostu. Yksittäiset korkeat talot eivät oikein näytä hyvältä. Kalasatamassa idea ainakin on hyvä. Useampi torni samalle alueelle.
Nykyinen parkkipaikkanormi on kyllä suorastaan järjetön. Parkkipaikkoja kyllä syntyy markkinaehtoisesti riittävä määrä vaikka rakentamista ei normeilla vaadittaisikaan. Halukkaat maksavat paikasta hieman enemmän. Keskusta-alueella ei paljoa autoa tarvitse, kun palvelut ovat lähellä. Nyt parkkinormilla palvelut viedään niin kauas, että kaikkien on hankittava auto.
Olen täysin samaa mieltä Oden kanssa, 5-8 kerroksiset umpikorttelit sopivat Suomeen parhaiten. Helsinki ei ole maailman mittaluokassa suurkaupunki, esimerkkejä tornitaloista ei pidä hakea NY:stä. Helsinki ei ole Berliininkään kokoinen, mutta sieltä kannattaisi hakea mallia kaupunginosista. Meillähän on vähän kärjistäen yksi keskusta ja liuta nukkumalähiöitä, jotka harvaan rakennettuja. Palveluita niissä ei ole kuin yksi K-Market tms, ehkä R-kioski ja nuhruinen pubi. Se urbaani elämä löytyy vain keskustasta. Berliinissä (ehkä historiasta johtuen) on useita vireitä pikkukeskuksia kuten Kreuzberg (kaksikin osaa), Prenzlauer Berg, Steglitz jne, ja niissä löytyy se elämä ja yhteisöllisyys.
Lähiöt, ainakin niiden keskustat, tiiviimmiksi pikkukaupungeiksi Oden ehdottamalla 5-kerroksisilla (neljäkin riittää) umpikortteleilla!
Yksi este pilvenpiirtäjien kannattavuudelle Suomessa on tehottomuus, joka johtuu erikoistuneiden rakentajien puutteesta. Olin toissa kesänä Chicagossa yhden pilvenpiirtäjän työmaalla työturvallisuustehtävissä. Siellä näin miten taitavasti laadittu ja toteutettu koreografia noita rakennuksia pyörittää.
Rakennuksella työskentelee samaan aikaan useita ryhmiä, jotka ovat erikoistuneet hyvin kapeaan sektoriin koko rakennusprojektissa. Ylimpänä menevät ”teräsmiehet”, jotka pulttaavat teräsrunkoa kasaan. Kerrosta heitä alempana valetaan hissikuilua rakennuksen keskelle. Siitä kerrosta alaspäin eri betoniporukka valaa joka kerroksen lattian yhdellä valulla. Kerros alaspäin ja löytyy ikkunanasentajia työssään. Näiden jälkeen tulee samalla logiikalla LVI-asentajat, sähkömiehet, väliseinien asentajat jne. kaikki toimivat omassa kerroksessaan häiritsemättä muita.
Alhaalla kaikkia tukee sotillaallisella tarkkuudella toimiva logistiikkaryhmä, joka vastaanottaa ja nostaa kerroksiin kaikki tarvittavat rakennustarvikkeet ja laitteet. Ja kaikilla on sama tavoite, josta saa vähän bonusta palkkaan: kerros/päivä. Lähes joka päivä tähän pystyttiin ja 42-kerroksinen pytinki nousi betonilaatan päälle alle kahdessa kuukaudessa.
Meillä on Suomessa (halutessamme) käytössä kyllä ihan samat aikataulutusmenetelmät lohkojakoineen ja paikka-aikakaavioineen sekä vinoviiva-aikatauluineen kuin jenkeissä. Myös ohjelmistot näiden toteuttamiseen ovat täysin samat kuin jenkeissä tai muualla maailmassa. Nämä tuotiin Suomessa rakentamiseen jo 1980-luvun lopulla. Tosin toteutus ontuu monin paikoin, pääosin alihankintaketjujen heikon sopimushallinnan takia, eli joudutaan jättämään paljon häiriövaroja aikatauluihin tai aikatauluttamaan päällekkäisiä tehtäviä samalle lohkolle.
Mun mielestäni pitäisi noudattaa muiden Itämeren kaupunkien tapaa sijoitella pilvenpiirtäjiä eli 1-2/kaupunginosa maamerkiksi. Myös keskustaan, niin että niihin saadaan muutakin kuin vain toimistoja tai asuntoja.
Helsingissä olisi pitänyt rohjeta rakentaa joko Kamppiin tai Tölönlahdelle yksi pilvenpiirtäjä mutta se mahdollisuus hukattiin.
Totuus on että pilvenpiirtäjät ovat vaurauden mittareita ja kaupunki jossa ei niitä ole luonnehditaan tuppukyläksi. Ei tarvitse sitten ihmetellä että miksi kansainväliset sijoittajat eivät noteeraa vaan menevät ohi. Tampereellakin on huomattu pilvenpiirtäjien arvo paremmin kuin Helsingissä, näin se vaan on.
Kahviloista tiedämme, että niitä ihmiset haluavat. Taidegalleriat, elokuvat, bändit, kirjallisuus, tapahtumat ovat nykyisin väkevästi julkisella rahalla sponsoroituja ja siksi niiden roolia tässä on hankala havainnoida. Jos Helsinki panostaisi tapahtumien sijasta ilmaisten ämpärien jakamiseen Lieksassa, niin aika paljon pöhinää siirtyisi tänne Lieksaan. Ongelmana runsaassa julkisen rahan käyttämisessä kulttuuriin on 1) raha on pois muusta 2) julkinen tuki vetää nuoria ammatteihin, joissa tulevaisuus on (epävarman) julkisen rahoituksen varassa 3) kulttuuriin liittyvien markkinavoimien välittämät signaalit kansalaisten preferensseistä häiriintyvät ja tämä arvokas tieto jää hyödyntämättä.
Mä menen kyllä mielummin taidenäyttelyyn, teatteriin tai konserttiin kuin istun sohvalla kotona katsomassa telkkaria tai menen Lieksaan hakemaan ilmaisia ämpäreitä. Suomessa kulttuuria pitää tuksea siksi että kaikki yksityisen sektorin tuki menee urheiluun.
Oli Helsingin kannalta onni, että kaupunki ei antanut lupaa Jätkäsaaren 32-kerroksiselle jättihotellille, vaan tilalle saatiin kaksi kaksi 16-kerroksista rakennusta, jotka ovat yhteydessä vieressä sijaitsevaan, Lars Sonckin 1930-luvulla suunnittelemaan satamamakasiiniin.
Toteutettu ratkaisu on kaupunkikuvan kannalta paljon moniulotteisempi, kuin että tilalla olisi vain yksi korkea 32-kerroksinen tolppa. Se osoittaa samalla, että kiinteistösijoittajat eivät kaupunkia jätä, vaikka heidän kaikkiin vaatimuksiinsa ei heti suostuttaisikaan. Kaupunkia pitää jatkossakin suunnitella kaupungin omilla ehdoilla.
https://edition.cnn.com/style/article/why-looking-at-buildings-can-give-people-headaches/index.html
Tässäpä oikein todistetaan kuinka luonnon muodoista irtautunut arkkitehtuuri kiusaa ihmisiä. Ei tuollaista ole siellä jossa arkkitehtuuri arvostaa luontoa, kuten luonnollisia pyöreitä muotoja ja luonnon värejä kunnioittavat jugend-talot Helsingissä. Näitä harmaita torneja työntävät pilapiirtäjät, kuten Helin, saisivat saada selkäänsä. Itse ihmettelen miksi valtuutetut, jotka itsekin näyttävät pitävän enemmän esimerkiksi jugendista kuin nykypalikasta, eivät pistä kovaa kovaa vasten ja murra virkamiesten monopolia kaupunkikuvasta, joka tuottaa nyt tätä kauheaa myrkkyä silmille.