Kilpailun tehtävänä on pitää voitot kurissa. Paras tapa lisätä oman yrityksen kannattavuutta on sabotoida jotenkin kilpailuolosuhteita. Siksi kaikilla länsimailla on omat kilpailuviranomaisensa valvomassa, etteivät yritykset fuskaa. Se on markkinatalouden tehokkaan ja oikeudenmukaisen toiminnan perusedellytyksiä.
Suomessa kilpailu- ja kuluttajaviran omaiset yhdistettiin yhdeksi Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi, KKV. Pikkulinnut kertovat, että sen jälkeen kilpailuolosuhteiden valvonta on ollut aivan retuperällä. Kilpailupuolen palkkoja laskettiin tuntuvasti, minkä seurauksena henkilökunnan vaihtuvuus on ollut niin suurta, ettei kunnollinen toiminta ole ollut mahdollinen.
Global Competition Review teki arvionsa Suomen kilpailuviranomaisen toiminnasta. Olemme tottuneet olemaan kansainvälisissä arvioissa kärkisijoilla, mutta tämä arvio on todella murskaava. Raportti on valitettavasti maksumuurin takana (!), mutta jos rahaa on, sen voi lukea tästä.
Tärkein sanoma kiteytyy näihin kappaleisiin:
“Practitioners continue to applaud Finland’s Competition and Consumer Authority (FCCA) for its merger control work and say its economic analysis has grown more sophisticated. But observers also view the agency as too over-tasked and under-resourced to take on the cases needed to move the Finnish economy forward.”
““Its enforcement record in terms of major cartels and other competition law abuses is abysmal or even non-existent,” one lawyer said of non-merger work by the FCCA. He and other practitioners say much of the problem is down to staffing: experienced managers are too often busy with sector surveys or what he called “other nonsense work”. New responsibilities, such as its oversight of public procurement, distract from prior tasks, another observer said, and the movement shifting people from one case team to another task within the agency can be a distraction as well. The FCCA reports that 12% of its competition staffers left in 2016 — within the norm for this survey. But the FCCA also acknowledges that churn in personnel has factored into the delay in resolving its longest-running abuse of dominance investigation. Finnish practitioners perceive the agency as constantly recruiting to fill gaps, and complain that it does not receive enough money from the government to compete with the European Commission, much less the private sector, in employing competition specialists.”
Viraston omassa tilinpäätöksessä vuodesta 2016 asia sanotaan näin:
”Sidosryhmien arvio kartellitoiminnan uskottavuudesta ja seuraamusmaksuesitysten määrä jäivät tulostavoitteista. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että kaikkien kartelliasioiden käsittely viivästyi henkilökunnan vaihtuvuuden jatkuessa vuonna 2016. Palkkausjärjestelmän puute ja ongelmat palkkojen kilpailukyvyssä ovat johtaneet siihen, että virasto ei pysty rekrytoimaan kokeneita asiantuntijoita ja virastossa osaamista hankkineet vaihtavat töihin muualle valtionhallintoon ja yksityiselle sektorille. Syksyllä 2016 kilpailuvastuualueen tutkimushenkilöstöstä 39 % oli ollut viraston palveluksessa alle neljä vuotta. Osuus tulee olemaan lähes 50 % vuonna 2017 kun nyt avoinna olevat virat täytetään.”
Italiassa kilpailuviraston palkkataso on erittäin korkea, luokkaa 16 000 € kuussa, jotta turvattaisiin henkilökunnan laatu ja lahjomattomuus. Suomessa tutkijoiden on luokkaa 3000 – 3100 € kuussa. Parhaat tutkijat eivät tee pitkään töitä tällä palkalla. Heitä ostetaan muihin virastoihin ja esimerkiksi EU:n olennaisesti parempipalkkaisiin tehtäviin. Tämän lisäksi valvottavat ostavat lahjakkaimmat valvojat omiin riveihinsä – toivottavasti, jotta saavat osaavaa henkilökuntaa eivätkä siitä toisesta syystä.
Eihän tama näin voi olla!
Italiassa lienee mafialisä. Italian suurinta “firmaa” ojentamaa kukaan ei lähde kuin kunnon korvausta vastaan.
Taloudellinen sanktio kartellista kirpaisee saman verran kuin sakko laittomasta lakosta.
Suomessa talousteoria käyttäytyy aivan omalla tavallaan.
UPM käräytti metsäteollisuuden puunostokartellista, mutta oikeudenkäynnin (vielä kesken) päätöksen mukaan puunmyyjät eivät ole kärsineet tappioita ostokartellin vuoksi.
Eteenpäin päätöksestä valittamista hillitsee pelko kartellin myöntäneen osapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvastuusta.
Kalle Kuitupuun myyjä vastaan kolme Suomen Top 10 ‑listan yritystä. Jokainen yksittäinen puunmyyjä on joutunut käymään oman erillisen korvauksenhakuprosessinsa.
Kannattaako Sote-monopoleja pelätä, jos Suomen olosuhteissa asiakas ei sellaisesta kärsi?
Meillä on aika monta muutakin paikkaa, jossa verrattain matalapalkkaisilla virkamiehillä on iso vastuu yhteisen rahan käyttämisestä ja sen rahan käyttämisen valvonnasta. En tiedä onko siinä ongelmaa ja, jos on, onko palkan nostaminen paras tapa korjata se ongelma, koska vilunkilinjalla olevalla yrityksellä on aina enemmän rahaa annettavana sen peruspalkan päälle riippumatta siitä onko se peruspalkka iso tai pieni. On mahdollista, että joltain yksittäiseltä konepajalta loppuu rahat lahjontaan, jos palkkataso aivan huimasti nousee, mutta ne todennäköisimmät lahjojat pelaavat niin isoilla rahoilla, että aivan varmasti pystyvät tekemään houkuttelevan tarjouksen palkan nostamisesta huolimatta.
Meidän on yhteiskunnan jäseninä voitava luottaa virkamieskuntaamme ja yhtälailla meidän on voitava luottaa siihen, että meidän virkamieskuntamme toimintaa valvovat tahot hoitavat hommansa. Vaihtoehtona tälle on se korruption vaivaamista valtioista tuttu kehitys, jossa virkamieskunta ansaitsee merkittävästi enemmän kuin keskivertokansalainen ja sen päälle tulee vielä bonuksena ne ruskeat kirjekuoret.
Suomessa on muutama hassu ala jossa kilpailu toimii, mutta pääsääntöisesti olemme kyllä kartellien luvattu maa.
Tämä johtunee siitä, että meillä ei ole yhtään markkinatalouspuoluetta, vaan pelkästää konservatiivipuolueita, jotka pyrkivät säilyttämään status quo:n.
Liekö kilpailuviranomaisten siipien katkaisu puolivahingossa tapahtunut tämän takia?
Onko kaikki siirtyneet yksityisille sote-firmoille, vai onko maassa suurempiakin ongelmia kuin sote?
Suomessahan aina juhlitaan sitä suurta korruptiotutkimusta, jossa kysytään niiltä jotka eniten hyötyisivät korruptiosta, että onko täällä korruptiota. Joka vuosi jostain syystä herrat sanovat että ei ole näkynyt ja media toistaa tätä ilman minkäänlaista kritiikkiä.
Ei pidä ihmetellä että yritysten valvontaa pyritään lamauttamaan ja ajamaan alas, kun kokoomus on vallassa. Ei sitä vaalirahaa ja työpaikkoja niille turhasta jaeta. Jostain syystä se, että antaa jollekin rahaa, tai järjestää hyväpalkkaisen työpaikan, ei ole lähtökohtaisesti median mielestä vastikkeellista. Corporate welfare ei jostain syystä ole mikään juttu suomalaisessa politiikassa. Sen ymmärtää että lehdistö ja suuret puolueet ovat ostettuja, mutta miksi vihreät ovat esimerkiksi hiljaa ja ei uskalla yhdistää lankoja. Pientä piipistystä, vaikka koko paska pitäisi räjäyttää.
“Sama palkka samantasoisesta työstä” on typerin ajatus ikinä. Jos tarpeeksi hyviä ei saa tarpeeksi, palkkaa pitää korottaa tai organisoida työ uusiksi. Sama koskee lastentarhanopettajia.
Tätä valvovien virkamiesten palkka pitäisi 5–7 ‑kertaistaa.
Kartelleja tekevät niin suuret yksiköt, ettei niiden valvontaa virkamiesten palkoilla ratkota .
Isoilla firmoilla ja elinkeinoelämän liitoilla on resursseja ostaa avainhenkilöitä ulos julkiselta sektorilta eikä julkinen kykene kilpailemaan. Yritykset ja liitot kykenevät aina ostamaan halauamansa avainhenkilön julkiselta sektorilta ja samalla ostetaan sisäpiirin tieto.
Tämä on uusi korruptiomuoto eli hallintoa heikennetään aivan tarkoituksella.Heikko valtio ei kykene puolustamaan kansalaisia.
Toisaalta kilpailuviranomaiselta kannattaa ostaa henkilökuntaa, sillä ostetut paljastavat käynnissä olevista tutkinnoista salaisuudet ja yritykset voivat olla näin askeleen edellä tutkijoita. Näin valtion mahdollisuudet puuttua kartelleihin tai muihin epäterveen kilpailun lieveilmiöihin on heikko
Tämän tien päässä on demokratian kuolema, sillä ihmiset ovat alkaneet havaita, että meidä demokratia on feikkidemokratia eikä äänestämällä enää vaikuteta mihinkään.
Hallinto monin paikoin nimenomaan mahdollistaa tämän korruption muodon. Jos kaavoitussääntöjä ei olisi, eivät isot raksafirma saisi kaikkia tontteja. Jos julkinen sektori ei pyörittäisi niin valtavaa osaa BKT:sta, ei Tieto Oy voittaisi it-järjestelmien kilpailutuksia, Apottia ei olisi koskaan startattu jne.
Luonnollisia monopoleja on pakko reguloida jonkun toimesta, mutta vastaavasti moni monopoli / oligopoli on aivan turha ja johtuu liki 100%:sesti julkisen sektorin sekaantumisesta asioihin.
Paikoitellen julkisen sektorin tekemä yliregulointi ja aivan liian suuri hallinnon määrä nostaa monien alojen kustannuksia rutiinihommille ihan älyttömästi ja tappaa kilpailun, sekä aiheuttaa valtavat hyvinvointitappiot meille tavallisille yhteiskunnan jäsenille.
Ajatuksesi on tietyllä tapaa ymmärrettävä, mutta kyse on suhteellisesta seikasta. Suurin osa virkamiehistä on töissä valtiolla osittain yhteisen hyvän palvelemisen ilosta. Tämä ilo ei kuitenkaan elätä. Kolme tonnia kuussa on palkkana aika huono, ja ongelmana on se, että sellaisen palkan saaja on selvästi alempaa keskiluokkaa. Tuollaisella palkalla ei pääkaupunkiseudulla jää pariskunnalta asuntolainan ja elämiskulujen jälkeen paljoa käteen. Maksamalla esim. 4000–5000 euroa saadaan virkamies siirrettyä ylempään keskiluokkaan, ja tosiasiallisesti virkamiehen elintaso on jo aivan mukava verrattuna yksityisen puolen kollegoihin. Vaikka yksityispuolella voisi tienata enemmän, on lisärahaan helpompi suhtautua filosofisesti ja arvostaa yhteistä hyvää.
Ero elintasossa on huikea, kun vuositulot nousevat 35 tuhannesta 50 tuhanteen. Sen sijaan esim. 50 tuhannesta 70 tuhanteen siirtyminen ei muuta tosiasiallista sosiaaliluokkaa mitenkään.
Ei, mutta jos yrityksen tarvitsee saada se yksi kaveri puolelleen, niin kyllä sieltä lähtee ruskeissa kirjekuorissa helposti niin paljon rahaa, että mieli saadaan mieluisaksi. Vantaan kaupunginjohtajahan sai nyt tuomion siitä, että hänen oli annettu asua halvalle kovan rahan asunnoissa, eli sitä enempää ei tarvinnut hänelle antaa ja saatiin suosiollisia päätöksiä tilattua. Jos kaupunginjohtajan, joka on kuitenkin selkeästi paremmin palkattu ammatti kuin 3 000 euroa kuussa, saa ostettua maksamalla vuokran kämpästä ja parilla lomalennolla, niin aivan varmasti saa yrityksen resursseilla epärehellisen virkamiehen ostettua, on hänen palkkansa sitten 3 000 euroa kuussa tai 5 000 euroa kuussa. Siksi meidän on turha puhua palkan nostamisesta vaan meidän on lähdettävä siitä, että virkamiehistö on rehellinen ja virkamiehiä vahtivat ovat rehellisiä.
Lahjonta on asia erikseen ja rikollista, mutta työpaikan vaihtaminen on ihan sallittua. Se on tämän asian ytimessä.
Avainhenkilön ostamisen suhteen pätevät ihan samat lainalaisuudet kuin lahjonnan: ainoa ero on tosiaan työpaikan vaihto ja toiminnan laillisuus. Kun katselee minkälaisiin hommiin meidän eduskunnastakin siirrytään ja minkälaisia palkkoja siellä maksetaan, niin en näe miten olisi mahdollista estää vastaavanlaiset täsmähankinnat virkamieskunnasta palkkoja nostamalla. Jonkun 50 henkilöä työllistävän konepajan voi olla mahdoton rekrytoida itselleen virkamiestä maksamalla sille 6 000 euroa kuussa, mutta eiväthän nämä kilpailuviranomaiseltakaan lähtevät henkilöt lähde minnekään ihan pieniin firmoihin hommiin vaan semmoisille jättiläisille, jotka voivat helposti tarjota palkkaa enemmän kuin mitä julkinen puoli voi.
Eihän se valtion budjetissa varmaankaan kovin paljon näkyisi, jos meidän kilpailuviranomaisten palkkoja nostettaisiin vaikka tonnilla kuussa, mutta kun se palkkojen nousu ei ikinä jää vain yhteen virastoon. Sen seurauksena palkat nousevat aika monessa muussakin paikassa, koska “nämä tehtävät on arvioitu yhtä vaativiksi kuin kilpailuviranomaisten tehtävät ja eihän meillä voi maksaa eri palkkaa yhtä vaativasta tehtävästä kuin siellä”. Lisäksi sitä palkannostamista ei voi myöskään oikeasti kohdistaa niille todellisille huipuille vaan se hajaantuu kaikille, joten jonkun yrityksen etsiessä täsmärekrytoitavaa on tämä kyseinen henkilö edelleen ihan yhtä lailla napattavissa kuin aikaisemminkin. Lopputuloksena meillä tapahtui yleinen palkankorotus, jolla ei saavutettu tavoitetta (huippujen pysymistä kilpailuvirastossa), mutta saatiin nostettua valtion palkkatasoa.
Jos meillä tosiaan on jatkuva pyöröovi kilpailuvirastossa, mutta johto pysyy paikallaan, suosittelisin lähtevien työntekijöiden yksilöllisiä haastatteluja tunnistaaksemme, että mahtaako kilpailuvirastossa olla jonkinlaisia ongelmia johtamisessa. Oman ammattini takia erilaisissa yrityksissä pyöriessäni olen havainnut, että jatkuva työntekijöiden vaihtuvuus, joka ei kuitenkaan koske tiettyjä (yleensä johtoasemassa olevia) työntekijöitä on merkki ihan muista ongelmista kuin palkan riittävyydestä.
Kiinnostava havainto.
Valtion virkamiehenä ja KKV:n avoimia hakuja seuranneena en pitäisi palkkatasoa mitenkään törkeän alhaisena — jos ei korkeanakaan. Tällä hetkellä avoinna näyttäisi olevan kaksi tutkijan hommaa palkkahaitarilla 3200–4121€. Palkkaus on aika samantasoinen kuin muissa vastaavissa tehtävissä valtionhallinnossa. Rohkenen pitää KKV:tä monelle kiinnostavana työntantajana: toimintakenttä on dynaaminen, tehtävät ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja työssä pääsee mukaan monenlaiseen.
Suurempi ongelma on mielestäni virkojen määräaikaisuus. Molemmat mainituista avoimista tehtävistä ovat vähän yli vuoden määräaikaisia pestejä. Arvioisin tehtäväkentän ja talon tapojen opetteluun kuluvan helposti 4–6kk, vaikka aikaisempaa kokemusta olisikin pohjalla. Kun tehtävään valittavat henkilöt alkavat olla iskussa ja hoitaa hommiaan itsenäisesti, on määräaikaisuus kohta loppumaisillaan ja aika etsiä uusia töitä. Rekrytointeja hoitavat vakituisten virkojen haltijat tunnistavat tällaisen epävarmuuden pelottavan harvoin; korkeintaan ihmetellään hakemusten vähäistä määrää ja kehnoa laatua.
Hyvin harva vakituisessa virassa työskentelevä on niin masokistinen, että haluaa vaihtaa varmat tulot epävarmaan määräaikaisuuteen. Samalla monet määräaikaisputkessa olevat hakeutuvat mieluusti muualle toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen heti kun pääsevät.
Kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että yritykset, jotka rekrytoivat virastoista (kuten KKV:sta) asiantuntijoita, eivät ole sen korruptioalttiimpia kuin kilpailijansakaan — usein päinvastoin. Tällaisissa yrityksissä kilpailuasiat on tunnistettu niin tärkeiksi, että halutaan varmistaa omasta talosta löytyvän aiheeseen liittyvää osaamista. Huomattavasti useammin nämä firmat haluavat olla varmoja toimivansa oikein, ennemmin kuin etsiytyä lain harmaalle alueelle.
Suomessa ei taida olla ihan hirveästi sen tyyppisiä yrityksiä, joilla olisi tarvetta yhdelle tai jopa useammalle päätoimiselle kilpailuspesialistille muulloin kuin ns. tilanteen ollessa päällä. Potentiaalisten KKV:n tutkijoiden yksityisen puolen vaihtoehdot taitavatkin olla enemmänkin juristeilla yleisliikejuridiikkaa (kilpailuoikeudellisella painotuksella) asianajotoimistossa tai in-house-juristina yrityksissä ja kauppatieteilijöillä big‑4 tai muu vastaava firma tai sitten jotain ihan muuta. Noihin verrattuna tuo 3–4k/kk ei vaikuta kovin kilpailukykyiseltä palkkatasolta.