Kilpailuviranomaisen leikatut siivet

Kil­pailun tehtävänä on pitää voitot kuris­sa. Paras tapa lisätä oman yri­tyk­sen kan­nat­tavu­ut­ta on sabotoi­da jotenkin kil­pailu­olo­suhtei­ta. Sik­si kaikil­la län­si­mail­la on omat kil­pailu­vi­ra­nomaisen­sa valvo­mas­sa, etteivät yri­tyk­set fuskaa. Se on markki­na­t­alouden tehokkaan ja oikeu­den­mukaisen toimin­nan perusedellytyksiä.

Suomes­sa kil­pailu- ja kulut­ta­javi­ran omaiset yhdis­tet­ti­in yhdek­si Kil­pailu- ja kulut­ta­javi­ras­tok­si, KKV. Pikkulin­nut ker­to­vat, että sen jäl­keen kil­pailu­olo­suhtei­den valvon­ta on ollut aivan retu­peräl­lä. Kil­pailupuolen palkko­ja las­ket­ti­in tun­tu­vasti, minkä seu­rauk­se­na henkilökun­nan vai­h­tu­vu­us on ollut niin suur­ta, ettei kun­nolli­nen toim­inta ole ollut mahdollinen.

Glob­al Com­pe­ti­tion Review teki arvion­sa Suomen kil­pailu­vi­ra­nomaisen toimin­nas­ta. Olemme tot­tuneet ole­maan kan­sain­väli­sis­sä arviois­sa kärk­isi­joil­la, mut­ta tämä arvio on todel­la murskaa­va. Raport­ti on valitet­tavasti mak­sumuurin takana (!), mut­ta jos rahaa on, sen voi lukea tästä.

Tärkein sanoma kitey­tyy näi­hin kap­paleisi­in: Jat­ka lukemista “Kil­pailu­vi­ra­nomaisen leikatut siivet”