Äänten jakautumista eilisessä Tahdon –äänestyksessä on selitetty poliittisella jaolla ja kansanedustajien iällä.
Maantieteelliset erot ovat myös suuret. Vaalipiireittäin äänestys meni näin. Ensin puolesta, sitten vastaan äänestäneet:
Ahvenanmaa 1–0 100% Helsinki 15–5 75 % Uusimaa 25–10 71 % Varsinais-Suomi 12–5 71 % Pirkanmaa 11–6 65 % Häme 7–7 50 % Kymi 6–6 50 % Etelä-Savo 3–3 50 % Satakunta 4–5 44 % Oulu 7–10 41 % Pohjois-Savo 3–6 33 % Keski-Suomi 3–7 30 % Vaasa 5–12 29 % Lappi 2–5 29 % Pohjois-Karjala 1–4 20 %Maantiede jakaa Suomea henkisesti.
Rikkaat maakunnat ovat liberaaleja kuten rikkaat maat. Kehitysmaissa ja sosialistisissa maissa homous on yleensä ollut laitonta, ja oli Suomessakin pidempään kuin rikkaammissa Pohjoismaissa. Kyllä syrjäseuduillakin vielä ehtii tasa-arvon kannatus kasvaa, ja liberaalit myös useammin muuttavat niiltä pois, etenkin homot.
Myös kansalaiskyselyissä on nähty alueellinen ero. Kuitenkin myös Pohjois- ja Itä-Suomessa useampi kansalainen on kannattanut kuin vastustanut lakimuutosta. Ks. esim. http://www.tahdon2013.fi/assets/Telebus_Tahdon2014_tulokset11.3.2014.pdf
Kansanedustajien kantojen alueellista jakautumista saattaa siis selittää jokin muu enemmän kuin se, mitä heidän vaalipiirissään ihmiset asiasta ajattelevat.
Uskoisin jaon olevan siinä, ketkä haluavat epätoivoisesti signaloida kuuluvansa muita parempaan ja fiksunpaan mukaeliittiin, ja ketkä eivät.
Me täällä Hoiskon Nesteellä vitut välitämme siitä, mitä trendiperseet meistä ajattelevat, koska tiedämme, että tosi paikan tullen me olemme korvaamattomia, eivätkä suinkaan sukupuolentutkimuksen ja valtio-opin ja estetiikan maisterit.
Asiaan ottamatta kantaa puolesta tai vastaan, niin alkaako se kuuluisa Impivaaran raja jossain pohjois- Hämeen laitamilla ja siitä kohti pohjoista?
Näin naimisissa olevana ateisti heteromiehenä täytyy todeta, että jännitin äänestystä koko päivän ja olin erittäin tyytyväinen, kun tulos tuli julki!
Jos minäkin voin mennä naimisiin, niin miksei muutkin?
Suomesta tulee taas piirun verran parempi paikka elää, jos tuo lopulta sitten vielä menee läpi lopuistakin äänestyksistä.
Osa ihmisistä ja muistakin eläimistä on syntyessään homoseksuaaleja, ja näin tämä maailma pyörii.
Lapsen kasvatuksessa on tärkeintä, että lapsella on vanhemmat, jotka huolehtivat ja kasvattavat. Sillä, että montako vanhempaa ja mitä sukupuolta he ovat, ei ole merkitystä.
On myös hyvä huomata, että alueilla, joilla vastustetaan tasa-arvoista avioliittolakia, niin vastustetaan myöskin maahanmuuttoa.
Tavallaan syrjäseuduilla pelätään eniten sellaista, jota ei ole koskaan edes tavattu. Oli se sitten homoja, maahanmuuttajia tai susia…
Iänkaiken on eletty sen kanssa, että maaseudulla ollaan arvokonservatiivisempia kuin suuremmissa taajamissa. Sen vuoksi mm. Kepu ei etene kaupungeissa ja Vihreät eivät etene maaseudulla. Eli en näe varsinaista uutista Oden laskelmissa. Jos eilisestä äänestystuloksesta jotakin erikoista haluaisi kaivella niin kyllä se täytyy olla puheenjohtaja Soinin henkilökohtainen ja eräällä tavalla surullinenkin ristiretki ryhmäpäätöksineen.
Aika yllätyksettömiä lukemia. Jos katsotaan kansanedustajan kotikunnan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vaalikauden_2011%E2%80%932015_kansanedustajista) mukaan, niin mielenkiintoisena kuriositeettina voisi mainita, että espoolaiset äänestivät vielä helsinkiläisiä edustajiakin selvemmin tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, kun taas kuudesta vantaalaisesta kansanedustajasta vain kaksi oli ehdotuksen puolella.
Jos katsotaan “syrjäisimpien pikkupaikkakuntien” kansanedustajia(vajaa 50 kpl) niin näistä alle 20% äänesti lakialoitteen puolesta.
En tosin tiedä saadaanko näiden erojen äänekkäällä korostamisella ja liioittelulla aikaan yhtään mitään positiivista.
Ns. kristilliset päiviräsäset lohduttautukoot nyt sillä, että tämä oli Jumalan tahto. Vai eikö ollut?
Itse en oikein ymmärrä, kuka tässä on nyt se suvaisevainen ja kuka suvaitsematon. Minkään äärilaiden poliitikot eivät saa tästä kovin hyviä tyylipisteitä. Minusta pitää kyetä suvaitsemaan erilaisia näkemyksiä. Nyt kumpikaan äärilaita ei tee näin.
Kirkko on joutunut sopassa sijaiskärsijäksi. Äärilaitojen poliitikkojen ulostulot ovat aiheuttaneet eroamisia kirkosta. Pääosa näistä poliitikoista ei edes ole kirkon jäseniä. Tilannetta pahentaa se, ettei nykyistä evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaa hyvälläkään tahdolla voi pitää onnistuneena valintana johtajaksi.
Tästä voidaan vain parantaa. Lainsäädännön kuprua, ihmisten eriarvoisuutta avioliittolaissa, aletaan (ehkä) korjaamaan. Toivottavasti se tehdään edes aavistuksen suvaisevaisemmin kuin tähän asti!
Ei tämä yllättävää ollut, koska kyllähän se uusliberaali kapitalisti antaa homoillekin oikeudet olla, jos homo lupaa kasvattaa taloutta ja kuluttaa loputtomiin.
Erittäin SELITYSVOIMAINEN taulukko.
Siitä nähdään, että kansanedustajien tai yleensä ihmisten perustelut eivät merkitse yhtään mitään. Jos nimittäin olet taantuvasta Suomesta, ilmapiiri (en keksi täsmällisempää sanaa) valikoi perustelusi vastaiseksi. Perusteluthan enimmäkseen lainataan kohtalotovereilta. Mikäli olet menestyvästä osasta Suomea, samanlailla ilmapiiri — eikä järkesi — loi perusteet, mutta myönteisiksi.
Se on niin päin, että kun hyvinvointi kasvaa, se lietsoo omaksumaan uutta ajattelua. Se myös kanavoituu luomaan uusia taloudellisesti tuottavia innovaatioita. Kun taas seutu taantuu, siellä turvaudutaan kynsin hampain entiseen hokemalla, että niin on ennenkin selvitty (eri asia kuinka hyvin), vaikka ainoa realistinen pelastus olisi uudistukset, koska maailma ympärillä muuttuu nyt aina vaan nopeammin.
Välillä minua on suorastaan suututtanut, kun Osmo lisää väkeä Helsinkiin eikä sure yhtään, että sehän on pois taantuvilta paikkakunnilta, minunkin kotikaupungiltani, niin että niiden tappiokierre vain pahenee. Kuitenkin on myönnettävä, että keskimäärin paras kehitystyön hyötysuhde saadaan Helsingistä. Siksi on kai alistuttava siihen, että Helsinki-keskeisyys on ainoa tie, jos halutaanen vetää koko Suomen talous kuiville.
Kun avioliittolain muutos on lopullisesti hyväksytty, niin odotan mielenkiinnolla Kelan tulkintoja kuka kuuluu samaan talouteen tukia päätettäessä. Tähän mennessä Kela on vuosikausia pystynyt kiusaamaan heteroja, jotka eri sukupuolina elävät samassa taloudessa ja tulkinnut nämä avopariksi, vaikka asia ei niin olisikaan. Jopa sisarukset ovat eräässä tapauksessa olleet kohteena. Koska tasa-arvon on toteuduttava, niin tästä lähtien myös nais-nais- tai mies-mies ‑parin on tulkittava asuvan “avioliitonomaisessa” suhteessa huolimatta siviilisäädystään. Myös kimppakämppien asujat voivat varautua kyselyihin riippumatta sukupuolesta.
Impivaarahan sijaitsee jossain Hyvinkään ja Nurmijärven rajamailla. Täsmäisi aika hyvin tähänkin tulokseen, Tampere on sitten joku oma enklaavinsa (näkyy Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan vertailussa).
En nyt noinkaan sanoisi. Aika on ajanut nykymuotoisesta Suomen ev. lut. kirkosta ohi, ainakin sata vuotta. Kun kirkon jäsenet on tähän mennessä hankittu enimmäkseen heidän omaa tahtoaan kysymättä, niin ei liene kumma, että eroaminen käy helposti kun se on mahdollista. Näkisin jäsenmäärän romahtamisen ihan terveenä asiaintilan normalisoitumisena. Mielestäni olisi myös tervettä, että kirkon edustajia ei pidetä automaattisesti asiantuntijoina tai auktoriteetteina ihmisoikeus- tai vaikka avioliittoasioissa, ja kutsuta kuultaviksi vain siksi, että liperit on kaulassa. Tähän voitaisiin päästä, jos ev. lut. kirkko olisi vain yksi muiden joukossa.
Mielenkiintoinen huomio.
Ottaen huomioon toisaalta Oden mainitsemat lehdissä tehdyt ikäjakaumat, herää kysymys ovatko maantieteelliset erot kansanedustajien ikien suhteen merkittäviä.
Saattaisiko tällä olla tekemistä ylipäätään maaseudun ikäjakauman kanssa? Vanhemmat ihmiset ovat konservatiivisia, vanhukset äänestävät vanhempia politiikkoja? Vai onko myös korpien väestö kauttaaltaan yleisesti (nuoriso mukaan lukien) konservatiivisempaa?
No, vuodesta 2016 alkaen kaikki joutuu maksamaan kirkollisveroa, kun evlutin rahoitus otetaan suoraan budjetista, jos laki menee läpi.
Yleveron lisäksi tulee pakkokirkkovero.
Yhteisöveroa ei kirkkoon kuulumattomat joudu maksamaan, mutta tätä uutta pakkokirkkoveroa joutuu maksamaan ateistit, muslimit, ja maassa vierailulla olevat turistitkin.
Suomi on edelleenkin kristillinen takapajula hyvin monessa asiassa.
Ministeritkin vannotetaan käsi raamatulla ja sitä rataa. Vasta valmistuneet tohtorit menevät juhlajumalanpalvelukseen.
Jokaisen uskontokunnan kuuluisi kerätä omat varansa jäsenmaksuina jäseniltään ja valtion ei pitäisi rahoittaa sentilläkään uskontokuntien toimintaa, eikä myöskään uskonnon opetusta.
Näin Lappeenrantalaisena kiinnostaisi tietää mihin on jäänyt Etelä-Karjalaiset äänestäjät…
Mistä sinulle on syntynyt sellainen käsitys, että Kela ei nyt pitäisi mies- tai naispareja avoliittoina?
Maantiede tosiaan jakaa Suomea henkisesti. Hyvä kun Osmokin sen sanoo. Monilta Osmon puoluetovereilta meni latte väärään kurkkuun, kun minä totesin eräässä kirjoituksessani, että kolmen kilometrin säteellä Kurvin kulmasta arvomaailma poikkeaa huomattavasti muusta Suomesta.
Mediaa se porukka hallitsee, ja pystyy tarvittaessa saamaan puolet kansasta puolelleen, kun tarpeeksi kauan rummuttaa. Mutta jos ajattelee kysymystä niin päin, että kummalla on suurempi ongelma, Keskustalla, joka ei pääse Kehä I:n sisäpuolelle, vai vihreillä, jotka eivät pääse pitemmälle kuin minne Rytmistä jaksaa pyöräillä baari-illan jälkeen kotiin, niin kyllä kai kannatusluvut jotain kertovat. Keskustasta on tulossa pääministeripuolue vaikka se ei saisi Helsingistä yhtään kansanedustajaa, ja vihreät ovat ikuisesti tuossa kahdeksassa prosentissa, johon tahallaan itsensä marginalisoinut puolue väistämättä jää.
Salaliittoteoreetikko sanoisi, että syynä siihen ettei sosiaalidemokraattinen puolue koskaan tosissaan ajanut kirkon ja valtion napanuoran katkaisemista, joka periaatteessa kuului programmiin, oli että pitkän tähtäimen strategiana oli kirkon näivettäminen kilpailun puutteeseen. Jälkikäteen voi ihan vakavissaan todeta, että jos meillä olisi enemmän erilaisia (protestanttisia) kirkkoja Yhdysvaltain tapaan, uskonnollisuus olisi Suomessa vahvempaa. Kulttuurisodat olisivat vahvistaneet sekä arvoliberaaleja että arvokonservatiivisia kirkkokuntia, kun nyt ne syövät kansankirkkoa molemmista päistä.
Impivaarasta vielä: on niitä vaaralaisia siellä Helsingissäkin, mikäli otetaan huomioon eräs euro-parlamenttiin nollabudjetilla päässyt Helsinkiläinen (joka siis palannee eduskuntaan ensi keväänä ääniharavana).
Ja aika paljon, siis impivaaralaisia.
Tuosta päätellen erot voisivat selittyä suuret ja pienet paikkakunnat ‑jakaantumisesta ja aiheen huomioiden uskottavaakin, koska pienillä paikkakunnilla “kaikki” tuntevat toisensa ja siellä pitää osata käyttäytyä kaikin puolin kelvollisesti.
Sinänsä tuo maantieteellinen jako on vaali vaalilta selvempi ja poikkeuksetta pohjoisen ja maaseudun tappioksi “etelän metian” vahvalla tuella. Jakolinjoina yleistäen konservatismi/liberalismi, maaseutu/kaupunki, kotimaa/eurooppa jne. Ristiriidat leimahtavat sitten jonkin yksittäisen asian ympärillä kuten homoliitot, susien suojelu, naispappeus ym. arvo-ja fiilispohjalta vedetyt kiistat jotka paisutetaan todellista kokoaan suuremmiksi.
Itseäni rasittaa tuo kiihkoilu molemmilla puolilla ja sitä vain haluaisi olla rauhassa tolta paasaamiselta.
Minua ei vaivaa ollenkaan se, että ollaan eri mieltä, mutta se on aika vakavaa ettei vastapuolilla ole minkäänlaista asiallista keskusteluyhteyttä. Mikä koskee aikaa montaa muutakin asiaa Suomessa. Se ei tiedä hyvää sille, että pystyttäisiin neuvottelemaan yhtään mistään ja tekemään järkeviä ratkaisuja.
Ei pidä. Minä alan suoraan sanottuna tympääntymään siihen ihmiskunnan pohjasakkaan, joka maailmanhistorian läpi on yrittänyt alistaa ja syrjiä erilaisia ihmisryhmiä (mm. sukupuolen, ihonvärin, uskonnon tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi), ja joka välittömästi kun joku uskaltaa nostaa äänen ja sanoa, että tuo syrjintä on vastenmielistä eikä mitenkään hyväksyttävää, käärii itsensä marttyyrin viittaan, uhriutuu, ja alkaa huuli väpättäen puhumaan sananvapaudesta ja vaatii oman näkemyksensä suvaitsemista tasa-arvoisena muiden näkemysten kanssa.
Popper osaa sanoa tämän paremmin kuin minä:
Unlimited tolerance must lead to the disappearance of tolerance. If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them. — In this formulation, I do not imply, for instance, that we should always suppress the utterance of intolerant philosophies; as long as we can counter them by rational argument and keep them in check by public opinion, suppression would certainly be unwise. But we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.
Äänestystulos heijastaa aika syviä historiallisia kehityksiä, joista on erittäin selventävää tarinaa tämän viikon Kauppalehti Optiossa.
Suhteellisen pieni osuus ihmisistä pääsee aikuisenakaan eroon siitä, mihin uskoon kotona on kasvatettu. Fundamentalisteja on Suomessakin. Sattuu vain olemaan aika rauhanomainen tämä protestanttinen usko.
Ymmärtääkseni jakolinja ilmenee myös selvästi kun tarkastellaan edustajien ikää, melkoisen tarkka linja taisi mennä jossain vuoden 1964 kohdalla, sitä ennen syntyneet vastustavat ja jälkeen kannattavat. Maaseudun väestö vanhenee, eikö tämä aiheuttaisi juuri tuonkaltaista vinoumaa?
Toisaalla jo todettiin, että maakuntien erot kannatusprosenteissa ovat pienemmät kuin edustajien kannatusprosenteissa. Selittyisikö tämä suhteellisella vaalitavalla ja taipumuksella äänestää puolueen tai jonkun muun oletetun konsensuksen mukana?
Ero pohjoisen ja etelän välillä on kiistaton, vaikka edustajien määrät ovat pieniä. Mutta ei maakunta determinoi kantaa, ei lähellekään. Maakuntien välinen variaatio on pienempi kuin yksilöiden tässä, jos aletaan mittaamaan.
Kirkko on ideologisesti pahassa paikassa. Sille olisi parasta jakautua kahtia, vanhoillisen ja moderniin osastoon. Ja julkisuudessa tosiaan sotkevat eriasteisten kristillisten poliitikkojen kannanotot, jotka eivät edusta kirkkoa lainkaan, edes jäsenyysmielessä (Sipilä, Räsänen, Soini).
Näkyisiköhän tuossa äänestystuloksen alueellisessa jakautumassa myös asukastiheyden ja sen mukainen sosiaalisten rakenteiden ja ehkä monen muunkin tekijän vaikutus? Kyseinen asia, jonka vaikutukset koskevat suoraan vain sangen pientä osaa väestöstä, arvokysymyksenä tosin huomattavan paljon suurempaa väestöosuutta, ehkä lähes koko väestöä, sai mediassa suorastaan ennennäkemättömän suuren näkyvyyden, joten sitä voinee tarkastella monitahoisin lähestymistavoin.
Julkisuudessa, sekä palstatilana, että lähetysaikana ja nettisivuosuuksina asian saama näkyvyys oli kaiken kaikkiaan mittava. Asiaan liittyy tietysti monia mielenkiintoisia tiedotusopin piiriin kuuluvia piirteitä ja kysymyksiä. Oliko esim. yllättävänkin voimakkaassa kampanjoinnissa mahdollisesti jopa sen propagandan puolelle vieviä piirteitä?
Jo yksin verovaroilla ylläpidetyn YLEn viestinnässään käyttämä peukutuskuva antoi nähdäkseni ikäänkuin ymmärtää, että kaksi paria kolmesta edustaa (enemmistöä?) ja vain yhden parin (sen perinteisen heteroparin) edustama, perinteinen parin malli (jolle kuvassa oli piirretty peukku alaspäin!) vähemmistöä. Peukkujen sijoittelu, sekä peukutussuunta saattoivat olla tarkoitushakuista piilovaikuttamista. Jos olisin propagandisti, taputtaisin käsiäni, sillä tuohan oli hyvinkin taitavasti laadittu kuva, joka varmasti sai paljon näkyvyyttä juuri äänestyksen alla, ja koko kampanja oli kokonaisuudessaan huolellisesti rakennettu.
Käyty mittava kampanja eri tiedotusvälineissä, siihen liittyvine lukemattomine piirteineen, ja pitkäaikaisine pohjustustöineen, tuotti 28.11. tuloksenaan sen kannalta myönteisen äänestyspäätöksen, jonka alueellistakin jakautumaa voidaan tarkastella. Jos verrataan noita edellä esitettyjä alueellisia jakautumia äänestystuloksen osalta keskenään, voitaneen ehkä päätyä seuraaviin johtopäätöksiin:
Ihmiset, jotka elävät maaseudulla, tai kauempana maan etelän ja lounaisosan suurista kasvukeskuksista, voinevat arvovalinnoissaan ehkä keskimääräistä paremmin säilyttää itsenäisemmin oman, perinteiden mukaisen kantansa. Maan etelä- ja lounaisosaan sijoittuvissa asutuksen keskuksissa, jossa eri ihmisten välisiä kohtaamisia tapahtuu paljon suuremman ihmismäärän kanssa, jopa päivittäin, on luonnollisesti syytä sopeutua ottamaan paremmin huomioon monenkinlaista erilaisuutta, joskus jopa oudolta vaikuttavaa poikkeavuutta, jota esimerkiksi päivittäin voi joutua kohtaamaan ympäristön ihmisten suuressa joukossa. Toki voi olla taustalla myös sellainen seikka, että perinteiset arvot joskus jopa ahdasmielisiksi tulkitsevat henkilöt ovat nykyisin jo “juurettomina(?)” enemmistö pohjoisen ja idän alueilta maan kasvukeskuksiin muuttaneiden joukossa, ehkä jopa niiden asukkaista.
Sopeutuminen kulloisiinkin olosuhteisiin ja suvaitsevaisuus voi olla paitsi ominaispiirre, mutta myös eräs selviytymiskeino, jos muita, sitä parempia vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Sosiaalipsykologian alaan mahdollisesti kuuluvana kysymyksenä olisi mielenkiintoista selvittää, miten kyseisessä tapauksessa, eli kuvatussa äänestyskäyttäytymisessä näkyy ihmisen “juuret” ja/tai sopeutuminen eloon tiiviissä, suuren väestömäärän kaupungissa.
Ahvenenmaa on tietysti oma erikoistapauksensa edellä kuvatussa äänestyksessä, mutta sen osalta voisi ehkä todeta, ettei yksi pääsky kesää tee.
Maan lansi‑, lounais- ja etelärannikko ehkä jo edellä kuvatuiden jakautumien joukossa jotain heijastelevat, mutta niidenkin osalta kovin pitkälle menevien johtopäätösten teko lienee aika ongelmallista, sillä kyseessähän oli vain äänestys, jossa puolesta tai vastaan äänesti 197 kansanedustajaa. Heitä tuskin oli valittu edustamaan koko kansaa vain tässä yksittäisessä kysymyksessä.
Itse tuo äänestyspäätös, 105–92 (53,3 % — 46,7%), oli nähdäkseni kuitenkin kokonaisuuden kannalta aika tasaväkinen. Jos yhden merkitsevän numeron tarkkuutta käytetään, oli kysymyksessä äänestystulos “fifty-fifty”.
Olen samaa mieltä huolehtimis ja kasvatusasiassa, mutta jyrkästi erimieltä siinä , että sukupuolella ei ole merkitystä.
Lapsen kuuluu saada malli ja esimerkki molemmmista sukupuolista. Koluelämässä olen saanut havaita, että esim. ilman miehen mallia kasvaneet ovat muita lapsia enemmän hukassa murrosiän kriiseissään.
Tämän käytännön opetustyössä havaitun lain esimerkittäminen ja havainnollistaminen vaatisi romaanin (kirja ), johon en ala. Mutta asia vaan on nyt ja ikuisesti ollut ja tulee olemaan näin.
Kansan sivistystasoa kuvaa miten se suhtautuu vähemmistöihin. Enemmistö toki päättää, mutta sen pitäisi ottaa huomioon myös vähemmistöön jäävät ja edistaa myös heidän okeuksiaan
Vähemmistöjen sortaminen on aina johtanut kapinaan ja pulta väkivaltaan, jos sortaminen viedään liian pitkälle.
Demokratiakin on taitolaji, demokrattinen yhteiskunta pysyy pystyssä vain jos se tuottaa hyvinvointia lähes kaikille jäsenille.
Homojen avioliitto-oikeus ei merkitse, että enemmistön täytyy edes luopua mistään, joten älämölä on sen vuoksi suhteeton.
Näin halvalla saadaan harvoin aikaan hyvinvointia.
Mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Lakitöitä jää seuraavalle hallitukselle ja gallupit pukkaavat hallitusta, jossa ovat Kepu, persut ja Kokoomus
Niissä avioliiton edustajat ovat pikku vähemmistö
Kuka se arvokonservatiivi oikein on?
Henkilökohtaisesti minua huvittaa suunnattomasti, että itseään edistyksellisinä ja vapaamielisinä pitävät ihmiset nostavan valtavan mekkalan mitä konservatiivisimman ja vanhakantaisimman instituution puolesta. Avioliitto, ainoa yhteiskunnan edistyksellisten voimien arvostama parisuhdemalli, joka pitää ehdottomasti hyväksyttää virallisesti!
Homot ilmeisesti haluavat omaksua kaikki mahdolliset söpöt konservatiiviset elkeet ja elintavat mitä tarjolla on; parisuhde, prinsessahäät ja häävalssi. Tätä touhua tukee innokkaasti heterosuvaitsevaisto ja järjestää julkisia mukamas-homomaisia suuteluperformansseja. Olennaista kai tässä on, että homoseksuaalisuus halutaan alistaa söpöksi heteronormatiiviseksi parisuhdeleikiksi heteronormeilla.
Ne Pervommat nahkahomot on ajettu jo ajat sitten jonnekin näkymättömiin. Homoporno Tom of Finlandistakin tehdään nyt sisäsiistejä, sensuroituja ja herttaisia lakanoita heteroille ja heterohomoille.
Homot lienevät nykyään heterompia kuin minä, ainakin normiensa, konservatiivisuutensa ja elintapojensa puolesta.
Tervemenoa impivaaraan…
Tuo susi-vertaus oli huono heitto sellaisille ihmisille, joiden karjaa tai koiria sudet ovat tappaneet. Täältä Helsingistä on helppo huudella, kun voi olla varma, ettei Espalla tule susi vastaan.
Kun susia on vähän, ne väistävät ihmistä ja ovat vaarattomia. Kun susia on pajon, jotkut yksilöt tottuvat ihmiseen ja pikkulapsi on ihan yhtä meukas kuin lammas tai koirakin. Paikoitellen Suomessa on liikaa susia. Turvallisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että nuo ihmiseen tottuneet yksilöt ammutaan heti pois.
Olen ollut pannoittamassa sutta.
Eipä se nyt niin mene… kun avioliitolla on tiettyä juridista merkitystä — ja jos se ei jollekulle merkitse mitään, kukaan ei pakota avioliittoon, ei ehdottomasti eikä virallisesti. Ja avioliiton suosio on laskussa, ollut jo pitkään.
Keskustelussa on käytetty kaikki järjettömätkin väitteet, jos pitää lopulta määritellä vasen oikeaksi ja päinvastoin, jotta voi elää oman ahdasmielisyytensä kanssa.
No miten se liittyy millään tavalla suteen joka on vaaraksi koululaisille?
Olkoon tämä postaus osaltani viimeinen, koska Soininvaarakin lopettaa eduskunnassa ja on vailla valtaa- edes sitä pientä. Toki vaikutusvaltaa voi olla.
Voimia blogin pitäjälle ja vastaus kuuluisaan kysymykseen, voiko vit.…kseen kuolla?
v: kai siihen voi, mutta kyllä blogisti pääsee tästä kaupunginjohtaja episodista yli- ajan kanssa, olit vain väärän ikäinen ja sukupuoleltasi mies.
Tahdon asia: sutta ja sekundaa.
end.
Minä kasvoin lestadiolaisessa ympäristössä, vanhempani eivät olleet kuin näennäisuskovaisia.Isäni puolelta suku oli/on lestadiolaista.
Minä päätin jo kouluikäisenä, ettei lestadiolaisuus ole minun juttuni enkä kuulu edes kirkkoon.Minulla on suorat yhteyden molempiin suuntiin.
Se kyllä eristi minua yhteisön ytimestä, jossa suurin osa oli lestadiolaisia .Sama kohtalo oli kaikille samanmielisille.Mutta eipä tuo eloa haitannut
Lestadiolaisuus on erittäin sisäänpäinkääntynyt uskonnon haara , he olivat vielä 50–60-luvuilla yhtä jyrkkiä kuin äärimuslimit ovat nykyään .Ja hyvin sulkeutunut yhteisö
Ajat ovat muuttuneet ja arvot pehmentyneet, nuoremmat sukupolvet eivät ole aivan yhtä tiukkapipoisia, mutta edelleen he ovat suljettu yhteisö, joka ajaa ryhmän etuja ja sortaa muita.Se potkii toisinajattelijat ulos vaikka olisivat perheenjäseniä.
Lestojen toimintatavatkin ovat arveluttavia:Tuttavani mummo asui Ranualla eikä ollut oikeassa uskossa.Niinpä lestat kaappasivat 90-vuotiaan mummon vanhainkodista ja kuskasivat mummoa seuroista toiseen ja painostivat häntä.Tuttavani teki rikosilmoituksen, mutta lestadiolainen nimismies ei suostunut tutkimaan asiaa vaikka kysymys oli vapaudenriistosta.
Lestadiolaiset ovat kepun kantavia voimia mm Väyrynen on käyttänyt tämän porukan kannatusta hyväksi.Tosin etelän lestat pettivät Väyrysen vaaleissa ja Väyrynen joutui palaamaan juuilleen
Syrjäseudut kärsivat muuttokadosta osin tämän syrjinnän vuoksi.Kyllähän siellä elää, mutta paljon huonommin sillä kepulais/lestadiolaiset huolehtivat, ettei muut pääse etenemään yhteiskunnassa. Kaupungeissa ongelma on laaistu pöydän alle, mutta pohjoisen kaupungeissa heillä on edelleen valtaa.
Tämä näkyy juuri Eduskunnnana äänestyksen ja gallupin välisenä erona.Kepulaiset ja nykyään persut arvokonservatiiveina ovat yliedustettuina ja arvovalinnoissakaan eliitin tulos ei vasta kansan mielipidettä.
Toisaalta äänestys osoittaa, etteivät linjanvedot kulje puolueiden välillä vaan niiden sisällä.
Niinpä äänestäjällä ei ole kuluttajan suojaa vaan tulos voi olla mikä tahansa ja lopputulema on poukkoileva potiikka, mikä estää investoinnit Suomeen
Soinille olisi itsemurha hirttäytyä tähän asiaan ensi hallitusneuvotteluissa: slogan “kyllä kansa tietää” näyttäytyisi silloin aika erikoisessa valossa. Kokoomus taas Stubbin johdolla kannattaa tasa-arvoa, vaikka arvokonservatiivejä löytyisi paljonkin. Kepulle asia tuskin on kynnyskysymys.
Jos kepu ja persut ovat seuraavassa hallituksessa, se ampuu pahasti omaan jalkaan jos se alkaa jarruttamaan loppua lainsäädäntöä. Jarruttaminen antaisi vasemmisto-vihreälle oppositiolle aivan liikaa ammuksia julkiseen keskusteluun (eli tämä viime aikojen aivan naurettavan massiivinen mediamyylytys vain jatkuisi ja jatkuisi), ja tarvittavat lait jyrättäisiin joka tapauksessa läpi vaikka sitten uusilla kansalaisaloitteilla. Eduskunta kun tuskin kokonaisuutena konservatiivisemmaksi muuttuu, ja kansan enemmistö kuitenkin kannattaa tasa-arvoa tässä asiassa.
Ehkä osa vastareaktiosta perustuu tällaisiin propagandistisiin ja todelliuudesta irrallaan oleviin “vähemmistöjen sortaminen” ‑puheisiin. Siis maassa jossa mm. on laki rekisteröidystä parisuhteesta (LRP) ollut voimassa jo reilut 10 vuotta. “Sortamisesta” voi alkaa puhua siinä vaiheessa kun homoja tyyliin ammutaan kaduille tai tuomitaan homoudestaan vankilaan. Jos suhteettomasta älämölöstä puhutaan, niin kyllä kyse on nimenomaan Tahdon-poppoosta. Tarvittavat oikeudet olisi voitu varmistaa muutamalla yksinkertaisella muutoksella LRP:iin.
Ongelma tulee pelkästään siinä, kun tyuöhönhaussa joutuu panemaan rastin ruutuun sinkku, naimisissa, rekisteröityneessä parisuhteessa. Sukupuolisen suuntautumisen pitäisi olla ytksityisasia, mutta se seuraa ihmistä jokaikisessä lomakkeessa.
Muutama seikka:
Virkistävää on se, että kerrankin äänestystulos ei jakautunut keskeltä, vaan ääripäät, vasemmisto ja kok/rkp, olivat samaa mieltä keskenään.
Hiukan pelottavaa on se mahdollisuus, että Suomenkin poliittinen kenttä näyttäisi polarisoituvan ainakin näissä “omantunnon” kysymyksissä samaan tapaan kuin USA:ssa.
Toisaalta ainakin Soiniin voi luottaa: minkälaisen älämälön Timo päästikään, kun rupesi näyttämään siltä, että kokoomuslaiset eivät taivukaan tämän viimeisen parlamentaarisen sote-sovun taakse — sehän tarkoittaisi sitä, että seuraavalla hallituksella olisi sama savotta. Eli Soini on varmasti tyytyväinen, että tämä vääntö on ohi.
Kristilliset ovat tietoisia siitä, että heitä ei seuraavaan hallitukseen tarvita, eli nyt voi jälkilypsää vielä marttyyriksi heittäytymällä.
Kepu ja Sipilä ottavat luultavasti saman asenteen kuin Soini: pulinat pois.
Ja vielä yksi huomio: kun niin moni vihreidenkin kannattaja on viime vuosina moraalisen närkästyksen vallitessa eronnut kirkosta, niin olisiko suoraselkäistä nyt palata takaisin? Syynä esim. Päivi Räsänen ja homoilta. Eihän se tietysti halpaa ole, mutta voisi olla moraalisesti ihan OK temppu.
Touko Mettinen
kirkon jäsen, vaikka en uskokaan niitä juttuja
Enpä ole nähnyt lomaketta jossa olisi erilliset ruudut naimisissa ja rekisteröidyssa parisuhteessa oleville. Sen sijaan ‘naimisissa/rekisteröidyssä parisuhteessa’ on tullut vastaan useasti. Miten se leimaa?
Nyt olet käsittänyt väärin. Kyllä kirkollisvero säilyy. Aluksi mainitsemasi seikka koskee yhteisöveroa ja hautausmaiden hoitoa.
Nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi, niin saisikohan samalla momentumilla läpi myös tasa-arvoisen asevelvollisuuslain ja sukupuolten tasa-arvoa säätelevän lain ensimmäisen pykälän (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta), jonka mukaan ko. lain tarkoituksena on lähinnä parantaa naisten asemaa työelämässä.
Toisaalta, ehdotus lisää turhaa vastakkainasettelua ja voidaan tietysti kysyä keneltä nykyiset pykälämuotoilut ovat pois.
Äh, unohtakaa koko juttu.
Tuota, eikö olisi aika helppoa vain muuttaa niitä lomakkeita? Tai vaikka kieltää moisen tiedon kysymisen? En ymmärrä mitä tekemistä siviilisäädyllä on työnhaun kanssa muutenkaan. Lisäksi voisi kuvitella ettei puolisonsa sukupuolta kovin kauaa tai helposti voi työpaikan kahvipöydässä salailla.
Minä luulin, että tahdon-kampanja liittyi asevelvollisuuteen, kun niin paljon puhuttiin tasa-arvosta. Nyt sainkin kuulla, että kyse oli parisuhteista.
Eemilin mielestä lapsi tarvitsee isän ja äidin:
“Lapsen kuuluu saada malli ja esimerkki molemmmista sukupuolista. Koluelämässä olen saanut havaita, että esim. ilman miehen mallia kasvaneet ovat muita lapsia enemmän hukassa murrosiän kriiseissään.”
Minä luulen, kouluelämästä jotain tietävänä ja murrosikäisiä myös kotona kasvattaneena, että kyse on enemmänkin vain siitä, että kaksi vanhempaa on parempi kuin yksi. (Tämä saattaa olla ihan hemmetin kerettiläinen mielipide, ja joo joo, ei riitelevä pariskunta tietenkään ole parempi kuin tasapainoinen yksinhuoltajaäiti…)
Kaksi vanhempaa vaan jaksaa enemmän ja osaa myös suhteuttaa: jos toinen on ankara, miin toinen ei ole ihan yhtä ankara ja molemmat joutuvat vähän punnitsemaan periaatteitaan.
Touko Mettinen
yksinhuoltajan poika
Nykymenolla tarvitsemme hyvin äkkiä organisaationa vahvaa kirkkoa kovin pian. Viittaan kokemuksiin Uudessa-Seelannissa, jossa valtion konkan jälkeen kaikki sosiaalitoimi siirtyi takaisin kirkolle. Jos emme saa pikaisesti valtion sosiaalimenoja kuriin, olemme samassa tilanteessa.
Väestörekisterin osalta kirkonkirjat ovat laadultaan oleellisesti paremmat kuin maistraattien räpellys. Jos haluamme yhä pitää jonkinlaisen selvyyden siitä, montako suomalaista on, on väestökirjanpito parin muun lakimuutoksen lisäksi siirrettävä takaisin evankelis-luteilaiselle kirkolle. Maistraatti voi keskittyä esim niihin veneisiin, joissa kirjanpidon oikeellisuus ei ole niin tarkkaa.
Koko kuntaorganisaatio voi pahimmillaan olla kohta sellaisessa kriisissä, että ainoa toimiva paikallinen hallintomalli on seurakunta. Siitä ei ole lopulta kovin pitkää aikaa, kun kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan.
Kirkkoa tarvitaan hallinnollisena organisaationa ja jos menee oikein huonosti, niin paljon nykyistä enemmän. Päällekkäisyyksiä kannattaa purkaa ja valita tekijäksi se joka osaa. Kirkon on toisaalta vastattava huutoon ja hoidettava niin, että keskeiset johtajat ovat kyvykkäitä. Mäkisen valinta juuri nyt arkkipiispaksi oli vikatikki. Suomi ja sen kirkko tarvitsisivat suvaitsevaisen, yhdistävän ja pätevän johtajan.
Henkilö, jonka mielestä valtionkirkko on tarpeeton, ei ymmärrä hallinnosta eikä historiasta mitään.
Aika moni meistä on tasapainoisen heteroparin esikoislapsi, joka on syntynyt 4 — 8 kuukautta vanhempiemme häiden jälkeen.
Aika moni meistä on syntynyt about 24.3.
Aika moni meistä ei ole harkittu: me vaan tultiin.
Sitten vielä on perheitä, joissa lasta halutaan tosi paljon, lapsen hankinta on ensin keskenään selvin päin sovittava, sitten lähipiirille kerrottava, sitten viranomaisille perusteltava ja sitten vaan toivottava.
Touko Mettinen
Minä ite oon enempi vahinko
Juuri näin. Tuolta on paettava, jos et halua kuulua vanhoilliseen, useita vähemmistöjä syrjivään yhteiskuntaan. Osa pakenee, koska on itse syrjitty, osa siksi, ettei kestä sitä ahdasta maailmankatsomusta, joka tuolla peräkylillä vielä useimmissa torpissa vallitsee.
Itse en halunnut olla hiljaa omista näkemyksistäni ja arvoistani. Pieneltä paikkakunnalta et selviä itse joutumatta “kiusatuksi” ellet kuulu “kiusaajiin”. Ja tämä pätee niin vähemmistöjen kohteluun, vihreisiin arvoihin, uskontoihin kuin moneen muuhunkin. Ja totuus valitettavasti on se, että koulutustaso on “peräkylillä” toistaiseksi niin paljon alempi, ettei siellä voi odottaa älyllistä keskustelua asioista tai sitä että ollaan “sivistyneesti eri mieltä”.
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että kansankirkoksi nimetty valtiokirkko on haalistanut uskonnon byrokratiaksi ja sillä on hyvät puolensa. Yhdysvalloissa kuitenkin laillistettiin samaa sukupuolta olevien avioliitto ennen Suomea 35 osavaltiossa, eli enemmistössä. Eli eipä sikäläinenkään uskonnollisuus ole estänyt oikeudenmukaisuuden kehittymistä tältä osin. Maa on tietysti niin suuri, että vertailussa ei ole oikein tolkkua. Pelkästään homoseksuaalisuuteen varsin synkästi suhtautuvia mormoneja on Yhdysvalloissa enemmän kuin suomalaisia Suomessa.
Tämä laki koskee avioliittoa valtion maallisen oikeuden silmissä. Millaisia avioliittoja mikin kirkkokunta solmii on noiden kirkkokuntien oma asia. Ev.lut kirkko on harkiunnut luopuvansa avioliittojen juridisesta vahvistamisesta, jolloin siirryttäisiin kansainväliseen tapaan, jossa avioliitto solmitaan maistraatissa ja siunataan jos siunataan kirkossa.
Lainsäädännössä lienee useita kohtia, minkä takia erottelu sinkku-juridisessa parisuhteessa elävä (siis avioliitto tai suhteen rekisteröinti) pitää tehdä.
Sen sijaan, jos avioliitto ja rekisteröity parisuhde ovat Suomen lakien edessä samanarvoisia, kuvatun kaltainen erottelu pitäisi kai kieltää lailla!
mielestäni koko jupakka on turha:
periaatteessa kyse on juridisesta sopimuksesta kahden ihmisen välillä. Sopimus tehdään siten, että todistajien läsnä ollessa sanotaan ‘tahdon‘.Sitten pätee ko laki.
Lomakkeissa kysytään asiaa,jonka tarkoitus lienee selvittää ns.lähin omainen, joka hoitaa asioita kun henkiö ei itse kykene eli kysytään onko Ko. sopimus olemassa.
Mielestäni pitäisi muuttaa terminologiaa siten, että on vain ruksit parisuhteessa tai ei. parisuhteessa tarkoittaisi lähimmän omaisen määritelmää nykyisen avioliittolain mukaan.
Jos valtio määrittelisi asian näin ja poistaisi laista koko avioliitto sanan. Kun kirkko määrittelsi sitten sen ´Avioliitto´-sanan omalla tavallaan voisi asia toimia ilman riitoja.
T.S. avioliittosana olisi vain kirkon käytössä ja yhteiskunnan kanta nykyisen avioliittolain mukaisesta sopimuksesta kahden henkilön välillä määriteltäisiin sanalla ‘parisuhteessa N.N:n kanssa‘ tai ei parisuhteessa.
tämä saattaisi helpottaa kirkon ja valtion suhdetta, josta ei nyt tämän enempää.
Osmo, sitä juuri tarkoitan.
Taas kerran ollaan samaa mieltä!
termilologiassa olisi selkeämpi, että maallinen oikeus puhuisi parisuhteesta ja kukin kirkkokunta sitten avioliitosta omine tapoineen oman perinteensä mukaisesti. Nyt pakkaa menemään puurot ja vellit sekaisin.
Tuohon pitää vielä lisätä, ettei valtiolla ole minkäänlaista oikeutta sotkeutua avoliittoon. Jos joku haluaa elää suhteessa, jossa ei ole juridista yhteyttä, niin myös kukkahattutätien pitää hyväksyä se. 😉
Jaksaminen paremmin kaksistaan on tietenkin totta, mutta mielestäni vain “teknisesti” ajatellen. Kasvattaminen vaatii käytännön kasvatuspsykologista osaamista vanhemmilta.
Tiedän, että nykyajankaan murrosikäiset eivät osaa suhtautua neutraalisti, kunnioittavasti homoihin , sateenkaariperheisiin eikä heidän lapsiinsa. Kiusataan , syrjitään ‚vihapuhutaan , vainotaan … you name it… pomminvarmasti.
Sääliksi käy sateenkaariperheiden lasta koulussa.
Niinhän ne ovat menneet. Koko keskustelu avioliittolaista on ollut minusta tyhjänpäiväistä jaarittelua asian vierestä. Mutta itse asiaan ei ole puututtu. Eli siihen epäkohtaan, että vuoden 2014 Suomessa että lakeja perustellaan Raamatulla.
Olen koko ikäni pyrkinyt olemaan tasa-arvoinen ja suvaitseva, ja tasa-arvoinen avioliittolaki on minulle itsestäänselvyys ja puhtaasti oikea asia.
Mutta asia pitäisi toteuttaa niin, että Suomen valtio on puhtaasti sekulaari ja neutraali uskontojen suhteen. Ja eri uskonnot voivat vapaasti noudattaa tapojaan näiden lakien sisällä. Ortodoksit, katoliset, muslimit yms. voivat jatkossakin ihan vapaasti olla siunaamatta homoliittoja tai naisia papeiksi. Juridiset asiat, henkilötietorekisterit, adoptiot yms. pitäisi kuitenkin erottaa täysin näistä uskonnoista.
En ymmärrä miksei media ole käsitellyt asiaa tuosta näkökulmasta. Lähinnä tulee mieleen, että tämä oli hallitukselta mukava asia nostaa esille juuri ennen vaaleja, saadaan oppositio hiiltymään ja näyttämään sopivasti vanhoillisilta änkyröiltä. Uskon että tämä vie ääniä persuilta, jos tästä vielä jauhetaan ja nostetaan raamatun sana vaaliteemaksi.
Minäkin voisin sanoa jotain koko jupakasta (eikä vain Oden huomautuksesta alueellisista eroista). Olen vasta äskettäin ruvennut seuraamaan tätä tasa-arvoisen avioliiton probleemaa.
Tämänkin bloggauksen keskustelussa on tullut esiin konflikti siitä mitä avioliitto-käsitteellä tarkoitetaan, ja ymmärtääkseni siitä se kenkä varsinaisesti puristaa (adoptio-oikeus on myös tärkeä). Nimittäin muuten tässä kyllä kai löytyisi kompromissi ja sellaiset järjestelyt, jonka taakse selkä enemmistö asettuisi, jos vain uuden lain puoltajat luopuisivat vaatimuksesta että SANA avioliitto sisältää myös mies-mies ja nais-nais-parit.
Tässä bloggauksessa on myös perusteellista keskustelua tästä asiasta:
http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181222-menneisyyden-presidentti-ja-tulevaisuuden-arkkipiispa-muumilaaksossa
Herää siis kysymys miksi sateenkaari-väki ei voi tehdä kompromissiä tässä vain SANAAN liittyvässä kohdassa ????
On sanottu että jos homoliitoille on eri termi niin aina sen mainitseminen on syrjivää. Mutta eikö tämä logiikka ole ristiriidassa sen sateenkaariväen yleisen (täysin ymmärrettävän) tavoitteen kanssa että homoseksuaalinen suuntautuminen on saatava ihan normaaliksi pieneksi osaksi ihmiskunnan monimuotoisuutta ?
Tässä kohti meni pieleen. Tämähän taas nostaa Soinin ja keskustan kannatusta. Kyllä tässä näytelmässä voittajat näyttävät juuri niiltä latte-homo-vihreiltä joihin kansa ei samaistu yliopistojen ulkopuolella. Liian erilaista ja marginaalista.
Soini ja kepu taas näyttävät suoraselkäisiltä poliitikoilta jotka uskaltavat mennä valtavirtaa vastaan suoraselkäisesti.
Jos kansalaisaloite pakkoruotsin lopettamiseksi koskaan pääsee äänestykseen asti, on mielenkiintoista katsoa minkälaiset demografiat silloin ennustavat äänetyskäyttäytymistä. Pakkoruotsillahan ei ole kunnon perusteluja ja ne puolihuonotkin perustelut koskettavat hyvin pientä osaa kansasta.
Vai koskettavatko? Eduskuntalaisista taitaa noin puolet ja vähän yli kannattaa pakkoruotsia.
Yksi selitys järjettömälle mielipiteelle on konservatiivisuus, “impivaaralaisuus”. Uusi on pelottavaa.
Vihreät nyt ainakin.
Demarit myös, koska puolue päätti vuonna miekka ja kilpi, että … jotain, jotain ja siksi.
Kokoomus ei halua vieraannuttaa wahlrooseja ja stubbeja, jotka muuten ovat olevinaan rationaalisia, mutta onhan se raja johonkin vedettävä rahvaan mielistelyssä.
Keskusta? Aika moni ymmärtää pakkoruotsin vahingollisuuden mutta kun se Impivaara.
Persut taitavat olla ainoa puolue jolla on järkevä kanta — jos nyt persuista ja järkevyydestä uskaltaa samassa virkkeessä puhua. Pölhöpopulismi jne.
Mikä sitten selittää pakkoruotsin kannattamista? Jos saa arvata niin pääkaupunkilaisuus muun muassa. Ollaan vapaamielisiä kannattamalla impivaaralaisuutta.
Saas nähdä, mutta en kyllä hesalaisten varaan laittaisi tämän maan kehitystä. “Hyvät asiat” ovat usein erinomaisuuden signalointia vailla paljoakaan järkeä.
Sivuutat nyt sen pikku detaljin, että mielipidetiedusteluiden perusteella kansa ja Kurvin seutu olivat avioliittokysymyksessä vahvasti samalla puolella, eikä mielikuvahöttö kansan syvistä riveistä sitä muuksi muuta. Todellinen kupla taitaakin olla konservatiivien korvien välissä, kun mitä tahansa tunkkaista ennakkoluuloa kehdataan sinnikkäästi tuputtaa kansan todellisena tahtona.
Olen miettinyt koko kysymystä siitä näkökulmasta, miksi siitä pitää riidellä. Eikö tosiaan voitaisi jättää nimitys “avioliitto” uskonnollisille yhteisöille ja vaihtaa “rekisteröity parisuhde” koskemaan kaikkia rekisteröityjä parisuhteita, siis myös avioliittoja? Asetelmat joissa joutuu paljastamaan sukupuolisen suuntautumisensa sellaisiin töihin hakiessa (tms.), joissa suuntautumisella ei pitäisi olla mitään merkitystä, pitäisi lakisääteisesti poistaa.
Adoptiokysymys on vaikuttavampi kuin on aiheesta kiisteltäessä tuotu esille — tämän päivän uutinenkin sitä avaa. Suomeen adoptoitavien ulkomaisten lasten määrä tulisi sukupuolineutraalin avioliittolain myötä vähenemään merkittävästi, lähettäjämaista johtuen. Siten homoparien adoptio-oikeus vähentäisi merkittävästi heteroparien saatavissa olevien adoptiolasten määrää. Kilpailu noilla markkinoilla kiristyisi ja siitä seuraisi käytännössä suurta kärsimystä (jopa itsemurhia) lapsettomien joukossa.
Ilmeisesti myös ulkomaisen adoption lähettäjäpäässä tulisi ongelmia: kun entistä harvempi maa kelpaisi lähettäjille vastaanottajaksi, jonot pitenisivät ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset kärsisivät. Kun liberaalit maat ovat vauraimpia yms., adoptiolapset joutuisivat myös entistä ennustetta köyhempiin yms. oloihin.
Vastaanottajapäässä ainoiden lasten mahdollisuus sisaruksiin heikkenisi, mikä yhdessä jonotuksesta kärsivien vanhempien kanssa heijastuisi lasten kehitykseen ja ehkä turvallisuuteenkin.
Jos kotimainen adoptio olisi ainoa realistinen adoptiovaihtoehto homopareille, miten taataan se, että sen haussa jatkossakin enemmistönä olevien lapsettomuudesta kärsivien heteroiden mahdollisuudet saada kotimainen adoptiolapsi eivät heikkene? Ilman miehen säännöllisiä tuloja oleva heteropariskunta ja ilman säännöllisiä tuloja oleva adoptiota hakeva yksinhuoltajanainen eivät käytännössä pysty nykyisin saamaan ulkomaista adoptiolasta, ja tällaisten määrä tulee nykymenoa lisääntymään. Tämä ongelma koskenee myös vaikeasti vammaisia lapsettomia. Näiden ryhmien adoptiovaihtoehtona on vain kotimainen adoptio, joten kilpailu lapsista tulisi homoparien adoptio-oikeuden myötä kovenemaan. Huomautan, että kotimaisia lapsia on saatavilla adoptioon todella vähän.
On siis täysin tuulesta temmattua väittää, että homoparien adoptio-oikeus ei olisi keneltäkään pois — se on sitä kiistattomasti. Asetelma synnyttää katkeruutta nk. homojen oikeuksia kohtaan niissä, joille lapsettomuus muutenkin on suhteettoman rankka kokemus, pitkä piina joka heijastuu ihmissuhteisiin, työnsaantiin ja monella mielenterveyteenkin.
En halua vähätellä monien homoparien lapsettomuusongelmia vaan tuoda esille sen, että tehty lakialoite toimii todella heikoilla (ja vaiti) olevia vähemmistöjä vastaan. Sellaisia vähemmistöjä vastaan, jotka voivat nykyään olla homoja heikommassa asemassa, ainakin välillisistä syistä.
Olisiko siis mahdollista erottaa sukupuolineutraali parisuhteen rekisteröinti sekä avioliitto-sanasta että adoptiokysymyksestä? Tämä toisi rauhan eri osapuolille, vaikkakaan ehkä ei niille, joiden lähtökohta ei olekaan itse perusasiassa vaan uskonnonvastaisessa, hetero- tai miesvihamielisessä tms. agendassa.
Lopuksi: alueellisia eroja kannattaisi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että vaikka (etelän) kaupungeissa näkee muita ihmisiä maaseutua enemmän, seuransa voi siellä lähes täydellisesti valita. Siten siellä on suurempi mahdollisuus olla täydellisen näennäissosiaalinen, toisenlaisia ihmisiä ymmärtämätön ja suvaitsematon verrattuna maaseutuun / pienempiin paikkakuntiin.
Totta lienee sekin, että jotkut viranomaiset ovat nähneet tämän lain myös lainsäätäjän kannanottona siihen, että perheessä ei tarvita isää. Isättömyys on nyt siis lainsäätäjän hyväksymä asiantila. Mikä lienee tämän merkitys isille huoltajuuskiistoissa?
Sekulaaria jne. olisi ollut laajentaa/parantaa lakia rekisteröidystä parisuhteesta, tai ottaa Niinistön ehdotuksen mukaan käyttöön neutraali pariliiton (parisuhteen?) käsite. Mutta sen sijaan avioliitosta haluttiin väen vängällä tehdä jotain muuta kuin se on survomalla pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään.
Esimerkiksi allekirjoittaneella ei ole mitään LRP:ssä (tai sitä vastaavassa uudessa laillisessa parisuhteessa) elävien perintö- jne. oikeuksien parantamista vastaan. Hyväksyn myös adoptio-oikeuden homopareille, tosin adoptiojonoissa asettaisin lähtökohtaisesti heteroparit edelle.
Avioliitto on kuitenkin tietty parisuhteen muoto, joka koostuu aviomiehestä ja aviovaimosta. Tämä on 100% mielipide mutta yhtä “oikea” kuin että se koostuu kahdesta vaikkapa aviomiehestä. Ei tätä tarvitse perustella raamatulla tai perinteillä tai yhtään millään.
…hihhuleihin, kepuleihin ja muihin uskiksiin, putkiasentajiin, sairaanhoitajiin, spårakuskeihin, ulkomaalaisiin tai perssuomalaisiin.
Kielletään kaikki.
Maan valtauskonnon mukaan avioliitto kuuluu maallisen regimentin asioihin. Miksi luterilaisessa maassa pitäisi taipua minimaalisen vähemmistön tahtoon? Muuttakoot Vatikaaniin jos maa ja sen tapa ei kelpaa.
Tomi: Mikä sitten selittää pakkoruotsin kannattamista?
Jos pitää valita RKP:n ja Suomalaisuuden liiton välillä, niin miksiköhän jokseenkin kaikki terveen kirjoissa olevat valitsevat sen RKP:n?
Onko Venäjän lisäksi muitakin maita, joille uusi laki olis ongelma? Venäjältä ei enää viime vuosina ole hirveän paljon lapsia tullut.
Kiistattomasti myös naisten äänioikeus oli miehiltä pois.
Minusta liberaalienkin näkemyksiä pitää kuunnella! En hyväksy tuollaista kapeakatseisuutta.
Harkintaa on osoittanut lähinnä arkkipiispa, jonka johtaja- ja hallinto-ominaisuuksia tässä on syystä kyseenalaistettu. Ideassa ei ole mitään järkeä, miettikää, mitä se maksaa! Tässä tilanteessa turhien hallintokustannusten nosto asiassa, jossa on toimiva järjestelmä, ei ole ihan täysjärkinen idea. 😀
Sen pitää tehdä, joka tekee asian kustannustehokkaasti. Meillä on jo muutenkin turhaa hallintoa, josta pitäisi päästä eroon.
Samaa pohdin minäkin. Seuraava pääministerimme tulee olemaan lisäksi likilestadiolainen, ja kaikin mokomin olkoon niin, olemmehan kaikki liberaaleja myös tämän suuntautuneisuuden suhteen. Eikö niin.
Kun tuohon trioon lisätään Kristilliset, niin selvä enemmistöhallitus on kasassa. Stubb on heikoilla ja joutuu heittämään liberaalispittarit jalastaan ja tyytymään kokkareiden konservatiivisiiven tahtoon tai sitten pakenemaan Eurooppaan Kataisen perässä.
Jos perjantain äänestyksessä kepun ja persujen ryhmät olisivat noudattaneet normaalia ryhmäkuria, niin äänin 99–98 homoliittoaloite ei etenisi.
Tämän shown fat lady, olkoon sitten homo tai hetero, ei ole vielä laulanut.
Perustlen seuraavassa, miksi liberaalina en pitänyt lakimuutosta täysin onnistuneena.
Voinen laskea itseni useammassa polvessa vapaamieliseen sukuun. Ainakin päätellen siitä, että isoäitini, tunnetun näyttelijättären kuollessa helmikuussa 1962 sekä SKDL:n Kansan Uutisissa että Kokoomuksen Uudessa Suomessa hänestä oli puolen sivun muistokirjoitukset. Siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri sen takia minua opetettiin kunnioittamaan toisen ihmisen uskonnollista vakaumusta. Monille, ei välttämättä erityisen monille avioliitto on ja voi olla vain miehen ja naisen välinen suhde. Sen vuoksi en pidä ehdotusta sukupuolineutraalista avioliitosta onnistuneena. Täytyy myös myöntää, että itsekin pidän ajatusta itselleni vieraana, lähinnä absurdina.
Eduskunnassa on esillä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, jolla tässä tapauksessa tarkoitetaan myös samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuutta tulla vihityksi avioliittoon.
Aviopuolisoiden kannalta ainakin muodollisesti tasa-arvoinen avioliitto Suomessa on ollut vuodesta 1929. Samaa sukupuolta olevat ovat maassamme voineet vuodesta 2002 solmia avioliiton, jota tosin ei kutsuta avioliitoksi vaan paperinmakuisella nimellä rekisteröity parisuhde.
Tämä oli hyvä kompromissi. Avioliitosta rekisteröity parisuhde eroaa neljässä seikassa joista vain yhdellä on suurempaa käytännöllistä merkitystä:
1. Rekisteröityyn parisuhteeseen ei vihitä. Tosin Saksassa avioliitto vain rekisteröidään. Puolisot voivat halutessaan vihityttää itsensä kirkossa, mutta kirkollisella vihkimisellä ei ole oikeudellista merkitystä
2. Halutessaan yhteisen nimen pari joutuu hakemaan nimenmuutosta. Tämä ei ole suuri vaiva; moni tuttuni on leskeydettään tai erottuaan ottanut takaisin tyttönimensä. Nimenmuutos voisi tässäkin tapauksessa olla maksuton.
3. Mm. siitä syystä, että meidän on hyväksyttävä ulkomailla avioliittoon vihityn samansukupuolisen parin avioliitto, virallisissa papereissa voidaan merkitä siilisäädyksi ”avioliitto tai rekisteröity parisuhde”. CV:ssä voi merkitä puoliso (ja lapsia). Tämä vähentää pelkoa syrjinnästä. Siviilioikeudellistahan ne ovat oleellisesti sama asia.
4. Samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole oikeutta yhteiseen ulkopuoliseen adoptioon. – Tämä on epäkohta, joka voidaan korjata ilman avioliittolain muuttamista.
Kun on nähnyt, millaiset parit hankkivat itselleen lapsia, niin en tosiaan usko tulevan sen suurempia ongelmia lasten kasvun kannalta. Parillahan voi olla muita avuja: laaja ystävä- ja sukulaispiiri, tunnollisuus, riittävät tulot jne. Seula on tiheä.
Avioliitto on sosiaalinen instituutio, ja siten sen muodot koskettavat kaikkia maassamme. Sukupuolisten vähemmistöjen ja itseään liberaaliena pitävien on syytä osoittaa osaavansa kunnioittaa myös muiden, ahdaskatseisinakin pidettävien ihmisten vakaumusta. Sosiaalinen ryhmä saa – ja ansaitsee — osakseen täsmälleen yhtä suurta kunnioitusta kuin mitä se osoittaa muita kohtaan.
Ai että pikku sortaminen ei ole tarpeeksi pahaa sortamista, jotta siihen pitäisi puuttua?
Älämölö oli kyllä suhteeton, mutta ilman vastustajiahan asia olisi jo hoidettu kuntoon aikoja sitten. Että kyllä minä syyttäisin nimenomaan vastustajia että tekivät kärpäsestä härkäsen.
Näköjään tämä aihe tuo esiin suomenruotsalaisen keskustelukulttuurin parhaat puolet. 90-luvulla Donner piti pakkoruotsin vastustajia tyhminä. Nyt hänen argumentointinsa on edennyt jo pimeyden voimiin.
Tähän kiteytyy se, miksi Suomi ei todellakaan ole maailman kehityksen huipulla, edes sosiaalisessa kehityksessä.
Yksi maa, yksi uskonto, yksi…
Onneksi kansallisvaltiot kuolevat pois tällä vuosisadalla yksi toisensa jälkeen.
Noissa luvuissa on virhe kahden vaalipiirin kohdalla.
Pirkanmaa oli todellisuudessa avioliittolain puolesta vain äänin 10–8, ja Keski-Suomi lakia vastaan vain äänin 4–6. Molemmissa ero oli siis pienempi kuin artikkelin laskelmissa.
Tampereen ja Jyväskylän seutujen välinen ero (kannatus Pirkanmaalla 56% ja Keski-Suomessa 40%) oli kyllä iso, mutta ei sentään valtava.
Muutoin olen toki samaa mieltä siitä, että alueellinen jakautuminen etelän ja pohjoisen kansanedustajien välillä oli tosiasia. Muut kommentoijat ovat jo ansiokkaasti eritelleet syitä tähän. Itse haluaisin kuitenkin nostaa Etelä-Savon 50–50 tuloksen vastaesimerkiksi siitä, ettei maaseutuvaltainen, pienituloinen ja korkeakouluton alue ole mitenkään välttämättä erityisen konservatiivinen.
Olisi kiintoisaa tutkia vaaleissa äänestämättömiä eri alueilla. Onko esimerkiksi niin, että etelän äänestämättömät ovat painottuneet arvokonservatiiveihin ja pohjoisen arvoliberaaleihin. Eivät niinkuin samaistu kotiseutunsa jonkinasteiseen “pääjakoon”. Ainakin itseeni (nukkuvana) pätee (vaikka asunkin tosin etelässä) mutta pikkupaikkakunnalla ja olen arvoliberaali mutta esimerkiksi en koe vihreidenkään politiikkaa omakseni kun pitäisi asua erilaisessa kontekstissa (suurkaupungissa). Ja muut puolueet ovat ulkopuolella tarkastelun ellei ihmeitä tapahdu.
Minä olen suomenkielinen suomalainen, joka on kääntynyt nykyjärjestelmän varovaiseksi kannattajaksi sen aktiivisten vastustajien enemmistön jankkaavan pahantahtoisuuden takia. Ainoat, joita voi pitää vielä huonompanan keskusteluseurana kuin yksikielisyysmiehet ovat hompanssit, ja tämän toisenkin alakulttuurin juuret ovat Suomalaisuuden liitossa (Suomen Sisun kautta).
Useimmille kansalaisille tämä on ö‑luokan kysymys. Ne, joille se ei ole joko a) ovat ruotsinkielisiä tai b) poikkeavat prioriteeteiltaan normikansalaisista, eivätkä hyvään suuntaan.
Tässä pitäisi tarkastella ikäjakaumaakin , sillä ero näyttää kulkevan myös nuorten/vanhojen välillä
Muistettakoon kuitenkin, että tällä hetkellä keskusta katselee enemmän demarien kuin kokkarien suuntaan. Jos kokoomus ei ota spurttia, on myös ihan mahdollista saada peruspunamulta. Eikä tässä vaiheessa vielä kannattaisi sulkea pois epäperushallituksenkaan mahdollisuutta.
Peruspunamulta on myös erittäin konservatiivinen hallituspohja, siinä on mukana kaksi konservatiivisinta puoluetta. (Lähinnä mielenkiintoa herättää pohde siitä, joutuisiko RKP kerrankin oppositioon.) Demarien liberaalius on kuitenkin kapeaa, eikä sitäkään välttämättä tavallinen demariäänestäjä ihan allekirjoita. Todennäköisesti demarit onnistuivat olemaan se puolue, jolla oli suurin ero äänestäjien ja kansanedustajien välillä parisuhdelain kohdalla.
Toisaalta puolueiden hinku hirttäytyä arvokysymyksiin voi olla vähän vähissä. Perussuomalaisetkaan eivät välttämättä kovin paljon keränneet kannatusta Soinin voimakkaalla katolisella arvopohjalla, koska se ei aivan välttämättä ole yhteinen äänestäjien arvopohjan kanssa.
Itselleni oli jossain määrin yllätys keskustan niin tiukka konservatiivisuus tässä asiassa. Kokoomuksessa selvästi konservatiivisiipi on vähän alakynnessä, mutta keskustan kohdalla tulos oli selvä.
Keskustan kohdalla tilanne on sikäli selvä, että se on aito konservatiivipuolue. Kokoomus on tulevaisuutta ajatellen mielenkiintoinen tapaus. Jos siitä ei tule oikeistolibreaalia puoluetta, pelikentälle tulee paljon tilaa. Ja jos siitä tulee liberaalipuolue , tuleeko siitä nykyistä pienempi?
“Onneksi kansallisvaltiot kuolevat pois tällä vuosisadalla yksi toisensa jälkeen.”
Höpö höpö. Mutta hyvin sä kyllä trollaat, ei siinä mitään.
Keskustelussa näyttää olevan vallalla sellainen mielipide, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat ovat väärässä ja puolustajat oikeassa. Miten niin ?
Tätä tuomiota on perusteltu tasa-arvolla ja oikeudella rakastaa jne. muilla löysillä perusteilla. Liian vähän on kiinnitetty huomiota sateenkaariperheiden lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin. Sukupuolineutraaliin avioliittoon halutaan täysin itsekkäistä syistä.
Perustelut , jotka pohjautuvat ko. perheiden lasten henkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin, loistavat poissaolollaan.
Tässä uudistuksessa ei ole ajateltu lasten hyvinvointia pätkän vertaa. Laki on tyypillinen selfiekansalaisten aikaansaannos.
Suoraan sanoen kuulessani eräiden avioliittolain kannattajien puheenvuoroja tulee mieleeni ilmaisu “vanhurskaudella kerskailu”.
Mielestäni väite, että tasa-arvo olisi siitä kiinni, onko liiton nimi avioliitto vai kenties rekisteröity parisuhde, on hyvin heikolla pohjalla.
Siitähän tässä on käytännössä väitelty, koska tämän avioliittolain kannatajille (ja ilmeisesti suurimmalle osalle myös vastustajista, ainakin minulle) tärkeintä on se, mitä nimitystä liitosta käytetään, ei se mitä oikeuksia homoseksuaaleilla de jure on. Nimittäin rekisteröityyn parisuhteeseen olisi voitu tuoda kaikki samat oikeudet mitä avioliittoonkin.
Argumentiksi jää käytännössä vain, että homo- ja heteroseksuaalien virallistetuista liitoista tulee käyttää samaa nimitystä, koska se tuntuu kivalta. En minä väitä etteikö tämä olisi tämänluontoisessa nimitysasiassa täysin validi argumentti (käytän itse juuri vastaavaa, mutta olen päinvastaista mieltä), mutta kun kannattajien mielestä musta tuntuu-argumentit eivät ole minkään arvoisia ja he yrittävätkin nojata perusteluissa järkeen, mutta kun premissit ovat mutu-linjaa niin koko logiikka on rakennettu ihan samalle “tämä nyt vaan on näin”-perustalle kuin vastustajien ja jopa uskovaisten argumentit.
PS Kuten on esitetty että eduskunnan päätös sitoisi tulevia hallituksia, niin tottahan toki myös vastaava puolueita jakava omantunnonkysymys vuodelta 2010 sitoo kaikkia tulevia hallituksia? Eduskuntahan päätti silloin myöntää kaksi ydinvoimalupaa.
Helppohan sitä on pitää tasa-arvoa löysänä ja turhana asiana, kun ei ole itse eriarvoisuudesta kärsimässä.
Odotan jännityksellä änkyröiden aloitteita lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi noin yleensä.
..paavi? Olisihan se ateistillekin varmaan helpompaa, kun voisi vain kopioida argumentit suoraan netistä. “So manchs Land, so manch Sitte”.
Millaisia tasa-arvon puutteita on nykyisin homo /lesbopareilla ? Olisiko ne puutteet voitu hoitaa presidentti Niinistön esittämällä mallilla ?
Siis mitä juridisia, taloudellisia ym. tasa-arvopuutteita on nyt ?
Kyllä nyt todistustaakka ( edistäminen) on sukupuolineutraalin avioliiton kannattajilla ja liitossa olevilla.
Taitaapa tulla sillä osastolla hiljaista.
Voin heti tunnustaa kannattavani sukupuolineutraalia lainsäädäntöä. Samalla kiistän ylläiolevan väitteen siitä, että kaikille kannattajille tärkein olisi termi. Eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja motivaatioita.
Itse olisin pitänyt parhaana ratkaisua, jossa meillä olisi vain rekisteröityjä parisuhteita. Se kuuluu lainsäädäntöön, koska parisuhteen rekisteröinnillä on tiettyjä juridisia vaikutuksia. Sillä taas ei minusta pitäisi olla vaikutusta mihinkään suuntaan, ovatko näin rekisteröityneet henkilöt keskenään samaa vai eri sukupuolta.
Ymmärrän hyvin sen, että jos avioliitolla on terminä jokin uskonnollinen tai syvä kulttuurillinen merkitys, se merkitys ei välttämättä taivu lainsäädäntöön. Niinpä koko termistä olisi pitänyt hankkiutua tässä vaiheessa eroon lainsäädännön tasolla. Lainsäädännön tarkoitus ei ole säädellä kulttuuria tai tapoja, ja uskontokunnilla on oikeus pyhään avioliiton sakramenttiin (tai mikä se sitten kenelläkin on).
Yksi olennainen asia on se, että lainsäädäntö myös yksinkertaistuu tällä tavalla. Jos lainsäädäntöön olisi haluttu taata samat oikeudet samaa sukupuolta ja eri sukupuolta oleville pareille eri nimillä, meillä oilisi ollut pitkä pätkä copy&paste ‑lainsäädäntöä, joka pitäisi huomioida joka paikassa siihen viitattaessa. Ei kuulosta ihan fiksulta.
Itse asiassa myös adoptio-oikeus on tästä irrallinen. Olisi ollut aivan mahdollista tehdä lainsäädäntöä rekisteröidystä parisuhteesta ja sitten erikseen adoption kohdalla säätää, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole oikeutta adoptioon. (Olen sitä mieltä, että adoptio-oikeuden poistaminen ei olisi ollut perusteltua, mutta tämä näin teoreettisena pohdintana.)
Olen jopa vähän hämmästynyt siitä, että sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajat (so. vanhan lain puolustajat) tuntuivat pelkäävän avioliitto-käsitteen puolesta mutteivät halunneet suojata sitä tältä korruptiolta irroittamalla sitä lainsäädännöstä.
Kuuntelin vapaakirkollisen Patmos-seuran radiolähetystä viime sunnuntaina ja voi sitä tulikivenkatkua! Arkkipiispaa suorastaan solvattiin. Esivallan kunnioittamisesta ei ollut tietoakaan, saati sitten demokratian.
Tämä on muhkeaa aikaa vapaakirkollisille lahkoille, kun kirkosta erotaan. Pettyneet liittyvät niihin ja kasvattavat lahkolaissaarnaajien tuloja. Nimenomaan tämän vuoksi vapaakirkkojen suhtautuminen asiaan on nyt niin kiihkeä. On taottava kun rauta on kuuma. Bisnes on bisnestä.
Tällaista ratkaisua minäkin olisin toivonut. Kannatan kyllä lakimuutosta periaatteen tähden, mutta vain pitkin hampain, sillä niin sekaiseksi on yksinkertainen asia saatu.
Mutta oikeastihan tässä kansalaisaloitteessa on kyse tavallisen heteroenemmistöisen kaupunkiväestön turvallisesta tavasta toteuttaa ekspressiivistä identiteettipolitiikkaansa, sillä harva heistä oikeasti mistään avioliitosta välittää, vaikka häät ovatkin taas muodissa eivätkä nuoret naiset enää tunnu kavahtavan miehen sukunimen ottamista.
Aloitteen kanssa on ollut helppoa olla näkyvästi jonkin sellaisen hyvän asian puolesta, josta kaikki kaverit ovat varmasti samaa mieltä. Seksuaalivähemmistöjen hyväksyntä kun on ainakin nuorten kaupunkilaisten keskuudessa niin itsestään selvä asia, että näin 2010-luvulla on nyt mukava retroaktiivisesti puolustaa aikaisemmin syrjittyä ihmisryhmää.
Adoptio-oikeus sen sijaan on kyllä tärkeä oikeus, mutta siitäpä ei ole julkisessa keskustelussa paljoakaan puhuttu.
Niinistön esitys olisi ollut parempi. Minusta tässä prosessissa oli valitettavinta instituution hehkuttaminen puolin ja toisin. Avioliitto terminä nostettiin taas aivan suhteettomaan asemaan. Siihen sanaan liittyy moninaista tunnelatausta, jota ei sisälly niihin avioliiton oikeusvaikutuksiin, jotka oikeasti syntyvät. Pahinta avioliitto sanan käyttämisessä on se, että tämän instituutiohötön vuoksi ihmiset voivat jättää solmimatta avioliiton. Nuoret siksi, että eivät ole valmiita ”voimakkaaseen sitoutumiseen”, ja vanhat siksi, että kokevat sen ensimmäisen ”oikean” liiton alentamiseksi. Näin siitäkin huolimatta, että heillä ei olisi mitään avioliiton oikeita juridisia vaikutuksia vastaan.
Kun avioliitosta on karsittu oikeasti pois kaikki tunnesälä viimeistään syyllisten etsimisen loputtua, niin rekisteröity parisuhde olisi paremmin lain sisältöä kuvaava. Oikeasti avioliitto kuitenkin on julkishallinnossa tunnustettu vakioehtosopimus tavanomaista perhe-elämää viettäville. Jos sana johtaa siihen, että tavanomaista perhe-elämää viettävät eivät niitä sopimuksia tee (kuten vähän jonkinlaisella käytännönkin kokemuksella kotimaakuntani avoero-/avoleskisotkuista epäilen), niin ei siitä sanasta lainsäätäjän kannattaisi taistella.
Koska avioliitto on vakiintunut termi ja paljon parempi kuin rekisteröity parisuhde, voisiko ajatella, että valtion tunnustama juridinen sopimus on avioliitto ja kirkon tämän poäälle tunnustama, julla ei ole mitään oikeusvaikutuksia, on kristillinen avioliitto. Siitä voi tehdä sitten jalaryhmiä ev.lut avioliitto, vapaaseurakunnallinen avioliitto, ortodoksinen avioliitto, shiamuslimien, sunnimuslimien ja mitä näitä nyt on scientologeja. Ja tietysti mormonien avioryhmä.
Tuo ajatus, että heteroiden avioliitoille on oma terminsä on vähän sama kuin että heteroita kutsutaan ihmisiksi ja muita sitten vaikka ihmisen kaltaiseksi olioksi. Miten se voi olla joillekin niin tärkeätä, että homojen parisuhdetta ei saa kutsua avioliitoksi. Tähän ei ole tullut mitään muuta perustetta kuin eduskunnan pöntöstä lausuttu, että sehän on sama kuin menisi naimisiin koiransa kanssa ja se on taas perusteena sellainen, että pelkästään sen takia on pakko äänestää yhtenäisen termin puolesta.
Juridisesti tässä muuttuu sukunimilaki ja adoptio-oikeus. En ole kuullut perustetta sille, miksi kaksi homoa eivät saisi käyttää yhteistä sukunimeä enkä sillekään, miksi kaksi naista yhdessä ei saa adoptoida, mutta yksi nainen saa adoptoida yksin. Ne kaksikin saavat adoiptoida, jos eivät ole tehneet mitään juridisia sopimuksia keskenään, kunhan vain toinen heistä siotutuu lapsen huoltajaksi. Sen kun joku osaisi sanoa selvästi.
Yllättävän konservatiivihenkistä tämä keskustelu täällä, kun ajattelee sitä, että selvä enemmistö suomalaisista oli kansalaisaloitteen puolella ja vihreiden äänestäjistä varmaankin vielä keskivertoa isompi osa. Tämän perusteella lasken hieman arviotani blogin kommenttien hyödyllisyydestä vihreiden politiikan arvioinnissa.
Myös perussuomalaisten kannattajien enemmistö on tällä kannalla. Arja Juvoselle äänivyöry?
Lainsädäntö on kyllä osin suoraa seurausta kulttuurista. Vai minkä ihmeen takia meillä ei ole lakiin kirjattuna sitä moniavioisuutta?
Tuo on nykyisten lapsivähenysten ja eläkeläisten kalastusmaksujen aikana kyllä lähes nolla-argumentti 😀
Joo, minäkin olen mieluummin RKP:n kuin — nykyisen — suomalaisuuden liiton kannattaja. Mutta en ymmärrä, miksi nämä kaksi liikettä, jotka käyttävät pakkoruotsia ja sen poistamista/kannattamista keppihevosenaan, pitäisi erityisesti ottaa huomioon. Pikemmin niin, että ei pitäisi.
Miksei sedania sanota farmariksi?
Vastaavasti miten se voi joillekin olla niin älyttömän tärkeää, että sanotaan? Vaikkei se edes itseä koskettaisi?
Kuka on näin sanonut? Pentti Oinonen ei ainakaan.
Löysin lopulta P.Hemanuksen propagandaa käsittelevän kirjan vuodelta 1975, jonka olin aiemmin jostain kirja-alesta löytänyt. Siinä viitattiin mm. Terence Qualterin määritelmään (v. 1962), jonka mukaan propaganda on “jonkin yksilön tai ryhmän harkittu yritys muovata, kontrolloida tai muuttaa muiden ryhmien asenteita käyttämällä viestinnän välineitä, pyrkien siihen, että tietyssä tilanteessa vaikutuksen kohteen reaktio on propagandistin haluama”, sekä Lindley Fraseriin, joka (v. 1957) määritteli propagandan yksinkertaisesti “toiminnaksi tai taidoksi, jolla saadaan toiset käyttäytymään tavalla, jolla he eivät muuten käyttäytyisi”.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että tuo viime viikon perjantain äänestyspäätös saattaisi olla yllä mainitun kaltaisen reaktion ja pitkän linjan, aika ajoin tosin hyvinkin voimakkaan viestinnän käytön taidokas tulos. Eikö 30-luvun Saksassakin järjestetty näyttäviä paraateja nimenomaan juuri propagandasyistä?
Enemmistö suomalaisista vastustaa pakkoruotsia.
Blogin ikivanhana lukijana ja kommentoijana voin kertoa, että kommentoinnin edellytyksenä ei ole vihreiden jäsenkirja.
Ja vauhtiin päästyäni voin kertoa, että Oden blogi oli pitkään Suomen paras poliittinen ja nimenomaan yleispoliittinen blogi. Täällä oli paljon älykästä keskustelua. Nykyään vähemmän mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin missään muussa blogissa.
Niin tai näin, kommentteja lukemalla ei kannata yrittää muodostaa käsitystä vihreiden ajattelusta. Enemmän täällä on yritystä kriittisen ajatteluun: jos Suomi hurahtaa homoliittoihin, täältä löytyy porukkaa, joka yrittää keksiä vaikka väkisin, miksi se ei ole ehkä kuitenkaan pelkästään hyvä idea.
Vai?
Lukumääräneutraali perhesuhdelainsäädäntö on minusta ihan mielenkiintoinen ajatus. Moniavioisuutta ei perhemuotona sinänsä ole Suomessa kriminalisoitu.
Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä monisuhdelaki oikeastaan sisältäisi, ts. miten parisuhde yleistetään monisuhteeksi juridisesti mielekkäällä tavalla.
Tuohon liittyy joitakin triviaaleja asioita, esimerkiksi yhteisen sukunimen ottaminen. Sen sijaan esimerkiksi lasten huoltajuuden ja avioliiton talousvaikutusten (perintö, tasinko) kirjaaminen järkevästi yksiselitteisesti menee enemmän kuin vähän vaikeaksi. Mitä esimerkiksi tapahtuu silloin, kun neliliitosta yksi saa tarpeekseen?
Yksi tapa ratkaista tuota problematiikkaa olisi poistaa kaksinnaimisen kielto. Se tekisi sopimuksista ja niistä irtautumisesta suoraviivaista, mutta silti lainsäädännön ajatus yhteisestä omaisuudesta olisi tuossa kohdassa hyvin ongelmallinen.
Toisaalta tässä vaiheessa voisi tietysti kysyä, mikä on avioliittolainsäädännön rooli ylipäätäänkään. Perheoikeudellisissa säännöksissa on paljon sellaista, joka on aikanaan ollut järkevää sosiaaliturvaa eri osapuolille, mutta joka ei välttämättä enää ole nykyaikana niin tuikitarpeellista.
Nykyään kai pitäisi keskittyä nimenomaan lasten oikeuksiin ja antaa aikuisten sopia omat asiansa keskenään. Niinpä oikeastaan pitäisi olla vain lainsäädäntö lasten elatuksesta ja huoltajuudesta. Siinä sitten voidaan todeta, että lapsella on kaksi huoltajaa, jos näin on jollain hyvällä perusteella järkevää todeta — tai päinvastoin todeta, että lapsella pitää olla vähintään yksi huoltaja.
Myönnän kuitenkin auliisti, että olen lainsäädännön osalta niukkuuden kannattaja. Lainsäädännön pitää varmistaa yksilön perusoikeudet ja yhteiskunnan toimivuus. Sekin pitää huomioida, että lainsäädäntöön tulee väistämättä muutostarpeita yhteiskunnan muuttuessa. Jotkin säännökset muuttuvat tarpeettomiksi, ja toisia on mahdoton ennakoida etukäteen.
Lainsäädännön ei ainakaan pitäisi olla suoraa seurausta kulttuurista, vaikka se sitä on kauempana historiassa ollut. Arvoja lainsäädännössä tarvitaan siinä vaiheessa, kun vaakakupissa joudutaan punnitsemaan esimerkiksi perusoikeuksia (sananvapaus vs. yksityisyyden suoja) vastakkain tai eri ryhmien (omat kansalaiset vs. EU:n ulkopuoliset) oikeuksia tai luontoarvojen ja taloudellisten arvojen suhdetta (liito-oravat vs. asukkaat).
Tässä tarkastelussa ei kuitenkaan ole oikein tilaa “musta ei tunnu kivalta, jos” ‑argumentoinille. En itse haluaisi elää moniliitossa, mutta se ei kyllä loukkaa minun ihmisoikeuksiani, jos joku niin tekee.
Joten mitä pahaa olisi moniavioisuuden mahdollistavassa lainsäädännössä?
Valtaosa vihreistä tuskin viettää aikaansa seuraamalla tätä sinivihreää blogia. Harmi sinänsä, koska kannattaisi.
Osmo Soininvaara kirjoitti 2.12.2014 kello 21:54
“Tuo ajatus, että heteroiden avioliitoille on oma terminsä on vähän sama kuin että heteroita kutsutaan ihmisiksi ja muita sitten vaikka ihmisen kaltaiseksi olioksi. Miten se voi olla joillekin niin tärkeätä, että homojen parisuhdetta ei saa kutsua avioliitoksi.”
Muutama vastakysymys/kommentti:
1) No, se että saisi kutsua, onko se tässä uudessa lakialoitteessa luovuttamattoman tärkeätä ?
Jos on, ja tietäisimme tarkalleen miksi se on, niin ehkä sitten pääsemme kunnon keskusteluun.
Homoseksuaalisuus on tunnettua ainakin antiikin Kreikan ajoilta, mutta tietääkseni sana homoavioliitto ei ole tullut kenenkään mieleen kuin vasta meidän aikanamme, eikä varmaankaan fraasia “heteroiden avioliitto”. Eikö ole luontevaa että halutaan tässä asiassa etsiä vaihtoehtoista tietä eteenpäin, jonka kanssa kaikki järkevät ihmiset voisivat elää ?
2) “että sehän on sama kuin menisi naimisiin koiransa kanssa”
Moni uuden lakialoitteen kriitikko ei millään tapaa ole Pentti Oinosen hengenheimolainen, ja ymmärtää kyllä että homoseksuaalisuus on synnynäinen ominaisuus.
Pentti Oinosen hengenheimolaisilla on melkoinen osuus siinä palautteessa, jota eduskuntaan on avioliittolain tiimoilta tullut. Se on kyhllä tiivistänyt5 lain kannattajien rivejä.
Kultturistapa hyvinkin. Kulttuuri taas on seurausta ihmisten toiminnasta ja arvomaailmasta. Valitettavan konservatiivisia ne täällä Suomessa ovatkin.
Tietysti meillä pitäisi olla sukupuoli- ja henkilömääräneutraali avioliittolaki, jos nyt jostain kumman syystä avioliitoista tai muista aikuisten ihmisten vapaaehtoisesti solmimista romantisseksuaalisisita ihmissuhteista pitää ylipäätään erikseen lailla säätää. Valitettavasti meillä ei ole vielä kumpaakaan. Nyt kyllä onneksi näyttää siltä, että sukupuolineutraali laki toteutuisi.
Eiköhän Juvonen ole vaalityönsä tehnyt ja voi hyvällä omatunnolla jäädä odottamaan kevään ääntenlaskua. Olenkin ihmetelyt, mitä hän tekee niin patakonservatiivissa porukassa, mutta näin tilanne kääntyi voitoksi. Perussuomalaisten kannattajissa liberaaleja on ohut siivu, mutta nyt kun tiedämme, kenelle he äänensä kohdistavat, on läpimeno varmaa, ja hyvä niin. Soini tunnistaa tilanteen ‘äänestäjät päättää’ lausunnollaan, vaikka aikaisemmin sanamuodot olivat hyvin jyrkkiä — ihan vastaavalla tavalla kuin hänelle kelpaa Halla-Ahon mukanaan tuomat äänet vaan ei mielipiteet.
En usko tuohon, lakiviitteissä riittää kun molemmat (kaikki) parisuhteen muodot mainitaan yhdessä = samassa asiakirjassa. Mutta mikä loistava byrokratiavisio tulevaisuuteen.
Kaikissa portaissa mitä lakimuutos vähänkin sivuaa perustetaan nyt työryhmä selvittämään mitä uusia byrokratian työllistämismahdollisuuksia nyt avautuu. Ennen työryhmän perustamista palkataan konsultti tekemään esiselvitys, joka esittelee työryhmälle uudet työllistämismahdolllisuudet .
Sitten työryhmä kokoontuu Saariselällä ja jos siellä ei ole kokoushuoneita vapaana , niin sitten Wienissä. Sitten monien vaiheiden jälkeen työryhmä tuo päättävälle elimelle esityksen uusista positioista, jonka jälkeen vähimmille työmahdollisuuksille jäänyt hallinnonala hajoittaa esittelevän työryhmän ja valitaan uusi ryhmä. Ja prosessi alkaa alusta.
Eikö ikiliikkujaa ole muka vielä keksitty ?
PS. se lista tasa-arvopuutteista ja lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisestä/turvaamisesta puuttuu.
Naimattomien miesten alaluokka. Moniavioisuus on käytännössä suoraan ristiriidassa yksilön perusoikeuksien ja yhteiskunnan toimivuuden turvaamisen kanssa.
Maat jossa polygamia on sallittu lainsäädännössä eivät pääsääntöisesti ole mitään menestystarinoita pohjoismaisessa mittapuussa.
Moniavioisuutta on esiintynyt myös Yhdysvalloissa mormonien keskuudessa, mutta en todella tiedä, miten laki asiaan nykyisin suhtautuu.
Se on kyllä aika kummallista, että yksikään poliitikko tai muu vaikuttaja ei ole ymmärtänyt, että vastapuolen haukkumisella on harvemmin ainakaan sitä vaikutusta, että tämä muuttaisi mielensä. Ennemmin tapahtuu juuri tuota rivien tiivistymistä.
Jäämme odottamaan kun tuo pakkoruotsi saapuu eduskunnan käsittelyyn, että kuinka pirun fiksusti kansanedustajat perustelevat sen pakollisuutta. Eittämätä sivistyneet kannattajat tulevat toteamaan, että pakkoruotsin poistoa kannattavat ovat tyhmiä ja rumia. Ahdasmielisiäkin ovat ja varmaan vihaavat homoja.
Ja höpön höpön. Näiden nuorten vakaumus loppuu tasan tarkkaan viimeistään silloin kun heidän oma poikansa tulee kamaristaan aamukahvipöytään poikasulhasensa kanssa. On niin trendikästä puolustaa homojen avio-oikeuksia ja halveksia perinteistä avioliittokäsityksen puolustajia. Me hyvät ja nuo pahat.
Kuinkahan moni tällaisen omakohtaisen kokemuksen jälkeen nousee barrikaadeille julkisesti puolustamaan satennkaarivähemmistöjä. Veikkaanpa , että prosenttiluvut poikkeavat huomattavasti nykyisestä äänestyksestä.
Ei se lainsäädäntö ole ihan noin teknistä touhua kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi sosiaaliturvaa, verolakeja, rikoslakia, terveydenhuoltoa on aika vaikea rustata ilman mitään arvoja, jotka taas ovat kulttuurin tuotosta. Vaikka kuinka muuta väittäisi, niin kyllä siellä on aina arvot pohjalla, keneltä otetaan ja kenelle annetaan ja miksi.
Edes puolustusvoimia, oikeuslaitosta taikka poliisitoimea ei saa järjestettyä ilman arvomaailmaa ja ne ovat valtion tärkeimpiä tehtäviä!
Täällä kun on fiksua porukkaa lukemassa niin ehkä joku voi vastata tähän kysymykseen:
Feminismi ajaa naisten tasa-arvoa yhteiskunnassa n.k. patriarkaalisia rakenteita vastustaen. Oman mutu-tuntumani mukaan myös heterosuuntautuneet feministit ovat aina samassa rintamassa sateenkaariväen kanssa, mutta onko tosiaan ihan aina näin ? Eli onko jonkinasteinen homofoobinen feministi mahdollista tässä maailmassa ?
Mahdollisimman vähän kiellettyä, mahdollisimman vähän säänneltyä, on hyvä klassisen liberaalin yleissääntö.
Toisin sanoen sillä, joka haluaa kieltää monisuhteet, on todistustaakka, aivan samoin kuin sillä, joka niitä haluaa säännellä tai yhteiskunnan toimesta vahvistaa tai kannustaa jollakin suhdelainsäädännöllä, on todistustaakka.
Koko tätä keskustelua on viimeiset vuodet häirinnyt se, että uudistajat eivät ole ymmärtäneet, mikä avioliittoinstituution tarkoitus on. Asetelma on käännetty ympäri ikään kuin puhe olisi siitä, mikä on sallittua. Homoseksuaaliset parisuhteet on sallittu 1971, monisuhteet jo vuosikymmeniä aiemmin. Todistustaakka on sillä, jonka mielestä jokin ihmissuhde ylipäätään edellyttää sääntelyä.
Nykyisen avioliittolain kannattajilla se perustelu sille, että miehen ja naisen välinen parisuhde on sääntelyn piirissä, on yhteiskunnan ja lasten etu.
Nykyisen avioliittolain kannattajien ei tämän päälle edes tarvitse erikseen perustella, miksi avioliiton ei pitäisi olla sukupuoli- tai lukumääräneutraali. Todistustaakka on uudistajilla.
Ihmisoikeudet tai yhdenvertaisuus eivät ole päteviä argumentteja, koska ne toteutuvat nytkin. Koko avioliittolainsäädännön idea on suosia yhtä ihmissuhdetyyppiä kaikkien muiden kustannuksella yhteiskunnan ja lasten edun nimissä. Jos halutaan tasa-arvoinen avioliittolaki, joka ei suosi eikä syrji mitään suhdemuotoa toisten kustannuksella, se on ristiriidassa koko avioliittolain olemassaolon oikeutuksen kanssa. Ainoa täysin tasa-arvoinen ja liberaali uudistus olisi koko avioliittolainsäädännön, mukaanlukien parisuhdelaki, lakkauttaminen niin, että yksilöt voisivat tehdä keskinäisiä sopimuksia täysin vapaasti sopimusvapauden puitteissa, ja näitä voisivat sitten erilaiset uskonnolliset yhteiskunnat omin rituaalein vahvistaa miten haluavat. Yhteiskunta suhtautuisi jokaiseen yksilöön aivan samalla tavalla riippumatta siitä, millainen ihmissuhdesopimus / ‑sopimuksia heillä muiden yksilöiden kanssa on.
Näitä “se on vain termi” ‑aiheisia kannanottoja, joissa esitetään avioliitto-sanan rajaamista uskonnolliseen käyttöön, on esiintynyt myös fiksujen ja ajattelevaisten kommentoijien taholta (muunlaisiin kommentteihin en viitsi vaivautua reagoimaan).
Kielellä ja terminologialla on kuitenkin paljonkin merkitystä. Käytetty kieli ohjaa ajattelua. Ääriesimerkkinä South Parkissa esitetty idea, että homoliitossa olevia ei kutsuttaisi aviopariksi, vaan termillä “butt buddies”. Jokainen ymmärtänee, miksi tämä ei olisi ok, ja jos ei ymmärrä niin ajatelkoon omalle kohdalleen, että tulisi aviopuolisoineen kutsutuksi “vagina and penis buddies” ‑nimityksellä vakiintuneen termin sijaan.
Avioliittoja on solmittu kauan ennen kristinuskon syntyä, ja jo siksikin on perusteltua säilyttää avioliitto valtion juridisessa kielenkäytössä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että myös uskontokunnat kutsuvat omia liittojaan avioliitoksi, vaikka sakraali avioliitto onkin eri asia kuin maallinen, juridinen avioliitto. Asiaa voi tarvittaessa selventää puhumalla kristillisestä avioliitosta, ortodoksisesta avioliitosta jne., mutta arkikielessä noin tarkka erittely ei yleensä ole tarpeen. Vastustan siis ainoastaan sitä, että uskontokuntien ulkopuolella avioituvilta koko termin käyttö evättäisiin.
Kieltää, mutta asioihin puututaan lähinnä alaikäisten ja/tai pakkoavioliittojen kyseessä ollessa. Kuuluisin tapaus: http://en.wikipedia.org/wiki/Warren_Jeffs
Mormonien moniavioisuudesta tapeltiin Amerikassa ankarasti 1800-luvulla, ja se päättyi mormonien tappioon. Liittovaltio ei suostunut tunnustamaan mormonien moniavioisuuden nauttivan uskonnonvapauden suojaa. USA:n korkeimman oikeuden ratkaisu asiassa ei ollut järin hienovarainen (“Ei ihmisuhrejakaan sallita”, “Moniavioisuus on afrikkalaisten ja aasialaisten touhua”). Mitään rajankäyntiä tai punnintaa ei tehty, lausuttiin vain ykskantaan, ettei uskonnonvapaus vapauta noudattamasta lakia, joka on kaikille sama. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta, kun oikeus joutui ottamaan kantaa uskonnon harjoittamisen vapauteen. Vähän myöhemmin samaa aihetta puitaessa oikeus järkeili tyyliin “on loukkaus ihmiskunnan tervettä järkeä kohtaan väittää, että moniavioisuus voisi olla uskonnollinen opinkappale…” Ei ehkä menisi läpi enää 2000-luvulla.
Toki kysymys siitä, mitä kaikkea voi pyhittää “uskonnon harjoittamisena”, on hankala. Kenties aiheen sotkuisuuden vuoksi USA:n korkein oikeus on pyrkinyt vähän vetäytymään pelistä ja jättämään ne lainsäätäjän ja demokraattisen prosessin vastuulle.
Joka tapauksessa mormonit sitten luopuivat virallisesti moniavioisuudesta. Sitä nykyisin harjoittavat vanhoilliset elävät kaikessa hiljaisuudessa maan alla omine järjestelyineen. Laki kieltää, mutta ei heitä kai erityisesti vainotakaan.
Moniavioisuus kriminalisoitiin Yhdysvalloissa liittovaltion lailla jo 1880-luvulla, ja mormonikirkko irtisanoutui siitä virallisella julkilausumalla 1890. Mormonien hallitsemaa Utahia ei edes olisi otettu Yhdysvaltain osavaltioksi muutoin. Mutta maine elää.
Vain joissakin syrjäisissä vuoristokylissä jms. on yhä mormonikirkosta irtautuneen lahkolaisuuden saarekkeita, joissa on epävirallista moniavioisuutta, mutta erittäin pienessä mittakaavassa.
Eikö enää? Mikä se Suomen paras yleispoliittinen blogi sitten on nykyään?
Ajatus, että blogin kommentoijat edustaisivat vihreitä ja heidän mielipiteitään, on kyllä hykerryttävän hassu. Terv. nimim. “Liikkuva äänestäjä vuodesta 1994”.
Laki kieltää sen ja on kieltänyt kauan, jamormonit luopuneet tavasta. Jotkut pienet mormonilahkot (= yhden profeetan perhe) vielä harrastavat sitä, ja asiasta ollut oikeudenkäyntejä. Juridisetsi nämä liito eivät ole avioliittoja.
Virallisen avioliiton solmiminen useamman vaimon kanssa on ollut kiellettyä Utah:n osavaltion perustamisesta lähtien (reilusti yli sata vuotta siis) ja virallinen mormonikirkko ei salli moniavioisuutta tämänpuoleisessa (miehet vihitään useamman vaimon kanssa vasta kuoleman jälkeen, mikä on toisinaan aiheuttanut kiistoja, kun mormonivainajia on “vihitty” esim. keskitysleireillä tapettujen juutalaisten kanssa).
Käsittääkseni ns. fundamentalistimormoneja, jotka ovat moniavioisia tässä elämässä on aiemmin saatu syytteeseen myös sellaisen lain perusteella joka rajoitti toisilleen sukua olemattomien miesten ja naisten yhteisasumista, mutta kyseinen laki on sittemmin (2013) todettu perustuslain vastaiseksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Brown_v._Buhman
Halleluja. Vihreä, joka tajuaa asian olennaisen pointin. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Toki avioliitto- tai oikeuksiltaan vastaavan erinimisen instituution laajentamista voidaan perustella samoin yhteiskunnan (stabiiliuden jne) ja lasten (huoltajien sitoutumisen ym) edulla, mutta tasa-arvo‑, ihmisoikeus‑, ym. löysät mutuargumentit millä tässä on etupäässä ratsastettu missaavat pointin täysin.
Asia ei ole ajankohtainen, mutta asiaa on silti sytä käsitellä kiihkottomasti.
Monivaimoisuuden (polygynia) lisäksi on olemassa harvinaisempi moniavioisuuden muoto, monimiehisyys (polyandria). Tietääkseni sitä oli eskimoilla, ja nyt epävirallisesti jossakin Brasialiassa-. Tai miten sen asian ilmaisee: naisella on monta lasta ja kullakin eri isä.
Epävirallisia on Suomessakin. Kuulin yhden tapauksen 70-luvulla, tai siis luin lehdestä. Eräs liikennöitsijä asui avoliitossa kahden sisaren kanssa. Olettaisin, että sota oli vienyt toiselta sulhasen, ja tähän järjestelyyn sitten turvauduttiin.
Tilanne voi toistua, toivon mukaan ei tosin koskaan.
Toisaalta meillä on suuria maita, joissa selvä miesenemmistö, ja siten väistämättä köyhin osa miehisdtä jää naimattomiksi — ja se on katkera paikka. He voisivat hyvinkin paremman puutteessa jakaa yhteisen vaimon. — Kuinka helppoa professori Pingille olisi tätä ehdottaa, jos vain voisi kuvata oikeussosioligisessa artikkelissa eräässä Euroopan laidan valtiossa toteutetusta järjestelmästä.
Sohitaanpa vähän murkkupesää. Eikö moniavioisuus olisi biologian kannalta perustellummin hyväksyttävissä kuin homoliitot?
Lisäksi monta vaimoa hankkineen miehen kai periaatteessa voitaisiin ajatella olevan evoluution kannalta kyvykkäämpi suvunjatkamisessa kuin monoaviomiehen. Emme kai halua estää evoluution toimintaa?
Moniavioisuutta vastaan puhuu yksi vastaansanomaton argumentti — jos otat kolme vaimoa, saat myös kolme anoppia..
Mielestäni todella erikoinen kommentti. Oletko todellakin sitä mieltä, että jos oma lapsi sattuisi olemaan homoseksuaali, niin ihminen kääntyisi vastustamaan (tai sinun tapauksessasi vastustaisi vielä lujemmin) homoseksuaalien tasa-arvoa ja oikeuksia?
Joidenkin eläinlajien laumoissa vain vahvin uros saa jatkaa sukua, jolloin jälkeläiset saavat parhaat geenit (lauman johtaja voi silti olla naaras). Tästä lienee ollut kyse ihmistenkin moniavioisuudessa alun perin; jossain vaiheessa johtajuuden peruste on muuttunut vahvimmuudesta perimykseen, ja sisäsiittoisuus on alkanut aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.
Onkohan tosiaan noin?
Yhtälailla epäilen tosin myös nimimerkki Anun väitettä (2.12.2014 kello 21.16), sillä 105 kansanedustajaa ei ole vielä “selvä enemmistö suomalaisista”, koska kaikilta suomalaisilta ei asiasta ole edes kysytty.
Jos edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaasi ei päässyt läpi (eduskuntaan), jakaantui äänesi osin myös ao. puolueen valituille ehdokkaille nykyjärjestelmän puitteissa. Näin kävi myös silloin, jos ehdokkaasi pääsi eduskuntaan. Riippuen puolueesta, jonka ehdokasta äänestit, saattoi asialla olla osin vaikutusta myös ao. äänestystulokseen. Ei tosin kaikkien puolueitten osalta. Myös vaaliliitot saattoivat asiaan ehkä jonkin verran vaikuttaa. Merkittävää asiassa on kuitenkin se, että eduskuntavaaleissa valitaan kansanedustajat, eikä oteta kantaa vain yhteen yksittäiseen asiaan. Siksi tuo “Anun” väite ei pidä paikkaansa, jos se perustuu vain edellä kuvattuun eduskunnan äänestystulokseen.
Kielikysymyksestä toteaisin nimim. “Prometheukselle” vielä seuraavasti: Mielummin pakkoruotsi kuin pakkovenäjä, jos nuo asiat asetettaisiin vastakkain. Jälkimmäisen ajasta Suomessa olen lukenut useita kuvauksia, eivätkä ne ole suinkaan mairittelevia, pikemminkin kaikkea muuta.
Kukapa haluaisi olla ummikko? Kaikki kielitaito on hyväksi, jos sitä kielitaitoa vain haluaa, sitä hankkii ja osaa hyödyntää.
Tällaisia asioita voi selvittää muun muassa mielipidetutkimuksilla. EWnemmistö (jopa perussuomalaisten kannattajien enemmistö) kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa ja vastustaa pakkoruotsia.
Mikä se tosi paikka on?
Sota? Lasten siittäminen?
Molemmissa homot pärjäävät vallan hyvin. Homokin voi luovuttaa spermaansa ja ampua aseella.
Paitsi etten ole vihreä, vaan klassinen liberaali, arvokonservatiivi ja liikkuva äänestäjä.
Joo ei. Huolimatta siitä, että tyttöjä on kohdeltu kautta aikojen toisarvoisina, niin tyttöjä ja poikia syntyy fifty-sixty. Mitään evoluutiota ei ole siihen suuntaan, että jonpi kunpi sukupuoli yleistyisi. Se, että Aasiassa on sotkettu luonnollinen mekanismi mm. yhden lapsen politiikalla on ihan itse aiheutettu tilanne.
Hamilo taitaa kyllä olla enempi näitä ruskean reunan miehiä.
Hamilon aviolittokäsityksiin voisi mainita, että avioliitto on ollut kautta aikojen ja maailman tapa tehdä seksuaalisuudesta ja seksistä yhteisöä ja yhteiskuntaa repivän voiman sijaan sitä rakentava tekijä.
Avioliitto tunnustetaan kaikissa maissa ja miltei kaikissa kulttuureissa. Olisi perin surkeaa, jos suomalainen aviopari ei voisi yöpyä samassa hotellihuoneessa, koska heidän liittonsa olisi vain joku Virallisesti Rekisteröity Suhde.
Useimmissa uskonnoissa seksi on sallittu vain avioliitossa, muutoin se on ollut syntiä. Tasa-arvoisen avioliiton vastustajia peloittaa nimenomaan se, että homoseksi ei enää olisikaan syntiä. Näin käy jos seurataan vaikka Paavalin logiikkaa.
Luther kasaa vielä lisää tulisia hiiliä Suomen kirkon vanhoillisten pään päälle. Hänen mielestään avioliitto on puhtaasti yhteiskunnnallinen asia, kirkon tai pappien ei pidä siihen nokkaansa pistää. Siitä huolimatta pappien velvollisuus on pyydettäessä siunattava aviopari, rukoiltava sen puolesta ja vihittävä se.
Täh? Kyllä tässä nimenomaan vastustajilla on se todistustaakka.
Kaksi syytä:
1. Se keitä tämä koskee (homot) haluavat sitä.
2. Siitä ei ole kenellekään mitään haittaa.
Paljon hyvinvointia ilman että kukaan menettää mitään.
Avioliitto käsitteenä ei ole enää sitä samaa tämän mahdollisesti tulevan lakimuutoksen myötä kuin ennen. Moni tuntemani konservatiivinen hetero ajattelee avioliiton olevan jotakin vähemmän, siis pilaantuneen jotenkin.
Kun haluaa kertoa avioliiton muodon saaneesta parisuhteestaan tarkemmin joutuu täsmentämään onko avioliitossa naisen vai miehen kanssa. Tämä saattaa olla aika iso ja kiusallinen muutos monelle.
AnnaJ: et oikein vastannut eemil:n kysymyksiin.
Oikein kukaan järkevä ei ole kieltämässä homoilta sitä mitä koskee oikeastaan vain heitä, sukunimi-käytäntö j.n.e. Eli tälläinen lakiuudistus menisi kirkkaasti läpi.
Mutta sen lisäksi uudessa laissa meinataan antaa käsitteelle avioliitto radikaalisti uusi ulottuvuus. OK, tuli selväksi että sinä ja Ode ja jotkut muut ovat sitä mieltä että tehdään näin, mutta eittämätön tosiasia on että todella iso osa kansasta ei halua tuota muutosta. Ja jos se muutos menee läpi, niin minä kutsuisin tulosta pikemminkin kapean enemmistödiktatuurin tekeleeksi kuin demokratian.
SIIS: MIKSI EI VOI TEHDÄ KOMPROMISSIÄ JOSSA SANALLA AVIOLIITTO ON JUURI ENTINEN MERKITYKSENSÄ ???
Ode kirjoitti: “Tuo ajatus, että heteroiden avioliitoille on oma terminsä on vähän sama kuin että heteroita kutsutaan ihmisiksi ja muita sitten vaikka ihmisen kaltaiseksi olioksi.”
Minusta taas tuossa rutkasti liioitellaan homofobian merkitystä perinteisen avioliitto-käsitteen puolustamisessa. Jotta tästä voisi keskustella konstruktiivisesti niin minusta sateenkaariväen tulisi perustella tarkemmin miksi heille ei kelpaa kompromissi jossa SANAN “avioliitto” merkitykseen ei kajota.
Lienevätkö hekin sitten ehkä yhtä helposti propagandalla manipuloitavissa kuin niin monet 1930-luvulla sekä sen jälkeenkin (eri asioissa), suomalaiset nyt näköjään tässä (tämän kirjoitusketjun lähtökohdan) asiassa viimeisenä esimerkkinä?
Mielipidetiedusteluissa pitäisi aina säilyttää objektiivisuus, eivätkä jaettu informaatio sekä asetetut kysymykset saisi olla johdattelevia. Viime aikojen mediamyllytyksessä on vain tainnut paljolti se asioiden objektiivinen ja tasapuolinen tarkastelu, sekä eriävän mielipiteen omaavia loukkaamaton asenne monelta unohtua.
Oletus, että avioliitto-sanan käyttö, selvästi aiempaa laajemmassa merkityksessä, ei ketään loukkaisi, ei vilkkaan mielipiteitten vaihdon perusteella olekaan ehkä tosi. Hypoteesin (“asia ei loukkaa ketään”) epätodeksi osoittamiseen riittää käsittääkseni yksikin, jota tuo asia loukkaa.
Mikäli propagandalla on mahdollista vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin tai jopa eduskunnan äänestyspäätöksiin, voi meitä! Aikoinaan ihmettelin tapahtumien historiallista kehitystä Saksassa 1920- ja 1930-luvuilla. En kyllä ihmettele enää.
Kuten tiedät, vastaus kysymyskeen riipuu vähänsiitä, miten se on asetettu.
Ja muuten vain (ei saa luntata ): mitä tiedät Westermarckistaja Lagerborgista?
Nimimerkki kuten monet muutkaan eivät ole tajunneet asiani ydintä. Tässä ydin yksinkertaistettuna ja toistan tämän erittäin h i t a a s t i:
Homovanhempien lapset joutuvat koulukiusaamisen uhriksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ei tarvitse odottaa edes murrosikään asti. Tällöin viimeistään myös homovanhempien omat lapset alkavat kapinoida voimakkaasti omia vanhempiaan kohti.
Murrosiässä se on tietenkin sääntö, mutta nyt erilaisen vanhemmuuden vuoksi kapina on vielä tavallistakin voimakkaampaa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta trendi on tämä.
Nyt se todistustaakka: miten kansalaisaloitteen tekijät ovat selvittäneet homoavioliittojen lasten hyvinvoinnin tilan ja tulevaisuuden? En tarkoita pikkuvauvojen hyvinvointia , vaan pitkäaikaisen seurannan tuloksia lapsesta nuoruuden kautta aikuisikään.
Näiden lasten ja nuorten kohtalo tuntuu keskustelijoille olevan totaalisen sekundäärinen asia. Oletteko te kaikki lapsettomia uraohjuksia ? Missä lintukodossa te olette käyneet yläkoulunne ? Vai onko tämä oire nykyajasta , jolloin lapsia tehdään hetken hormoonipöllyssä ilman sen suurempaa vastuuta tulevaisuudessa ?
Ja se toinen todistustaakka: mitä tasa-arvon puutteita oli homopareilla ennen avioliittolakia (tuleva) ? ____________________ vastaustilan pituus taitaa riittää.
Joko saa lähteä välkälle ? (lue tupakalle)
Anteeksi, mutta miten se homoavioliittojen lasten asema muuttuu, jos vanhempien suhdetta ei kutsuta avioliitoksi vaan rekisteröityneeksi parisuhteeksi tai he elävät susiparina? Adoptoidahan he ovat saaneet maan sivu, kunhan eivät ole rekisteröineet suhdettaan mitenkään, koska sinkku saa adoptoida.
Ei siinä tarvita kuin yksi kunnon myrsky, lumipyry tms. Tai Volodja-setä pistää hanat kiinni.
Silloin me täällä Hoiskon nesteellä lähdemme hommiin, ja te latte-liberaalit voitte jäädä viisastelemaan postindustrialistisesta palveluyhteiskunnasta ja sirpaleindividualismin modernista autuudesta.
Meinaat, että se puoliso on ennen pidetty nimettömänä ja anonyyminä? Onnea vaan omaan parisuhteeseesi.
No tämähän on ihan normaalia, juuri kukaan ei kannata demokratiaa, jos siitä seuraa jotain muuta, kuin mitä he haluavat.
Varmaankin sellaisen vastaajan kohdalla, joka ei ole asiaa miettinyt pahemmin ja pohtii asiaa äkkiä vastatakseen. Minulta ei saa kuin yhden vastauksen pakkoruotsiin, vaikka sitä kysyisi miten. Ehkä poikkeuksena niin ovela kysymys, että en edes ymmärrä mihin olen vastaamassa.
Mielipidetiedusteluissa ei taideta myöskään kysyä, että onko asia sinulle tärkeä vai oikeastaan ihan samantekevä. Kyllä kai sitä pitäisi painottaa niitä ihmisiä joille asia on todella tärkeä ja jättää huomioimatta ne joille kumpi tahansa vaihtoehto käy kivuttomasti.
eemil: Miksi homovanhempien lapset joutuvat koulukiusaamisen uhriksi? Vai tarkoitatko, että tämän lain hyväksymisen jälkeen he joutuvat vielä enemmän kiusaamisen kohteeksi, koska heidän vanhempansa elävät avioliitossa eivätkä rekisteröidyssä parisuhteessa kuten ennen? Tuntuu kyllä kummalliselta.
Elsa Saisio on kertonut, ettei häntä kiusattu koulussa, miksi siis muitakaan sateenkaariperheiden lapsia kiusattaisiin ja mikä olisikaan kiusaamisen syy?
Ei kai kukaan ole esittänyt ettei muutos loukkaisi ketään. Onhan se tehty harvinaisen selväksi, että loukkaantujia löytyy (tuskin enemmistöä sentään kuitenkaan).
Mutta kumman valitsisit omalle kohdallesi:
1. loukkaantumisen aiheesta, joka ei aiheuta konkreettista haittaa kenellekään eikä kosketa itseäsi konkreettisesti mitenkään, vai
2. sen, että et saa mennä naimisiin rakastamasi ihmisen kanssa?
Väitän, että ylivoimainen enemmistö valitsisi ensimmäisen, jos jompi kumpi olisi pakko valita. Oman aiheettoman loukkaantumisensa kanssa on kuitenkin mahdollista työskennellä siten, että se lievenee ja jopa mahdollisesti loppuu kokonaan. Jälkimmäinen vaihtoehto puolestaan on itsestä riippumaton ja huomattavasti vakavampi tilanne. Kun siis nämä ovat vastakkain, jälkimmäinen on korjattava silläkin uhalla, että joku loukkaantuu.
Jos sinä kasvatat lapsesi siten, että he ajautuvat kiusaamaan homoparien lapsia koulussa (ja samalla ties keitä muita lapsia mitä moninaisimpien syiden vuoksi), ongelma on sinun arvoissasi ja maailmankuvassasi — ei suinkaan homojen avioliitossa.
Et liene tutustunut olemassaolevaan tutkimustietoon aiheesta? Muistan mm. yhdysvaltalaistutkimuksen, jonka mukaan homoparien lapsia kiusattiin hieman (ei siis merkittävästi) enemmän kuin muita, mutta he myös selviytyivät kiusaamisesta muita paremmin. Homovanhemmilla on yleensä sattuneesta syystä paremmat taidot tällaisista vaikeuksista selviytymiseen.
Voisi jopa väittää, että homovanhemmilla on meitä muita paremmat edellytykset kasvattaa lapsistaan tulevaisuuden raa’assa, entistä monimuotoisemmassa, muuttuvassa ja arvaamattomassa maailmassa selviytyviä aikuisia. Erilaisuuden ja epävarmuuden sietokyky ovat tulevaisuuden Suomessa ensiarvoisen tärkeitä taitoja. Näitä soisi palstan homokammoistenkin alkavan opetella, jotta heidän omatkin lapsensa saisivat jonkinlaiset edellytykset pärjätä. Epäluuloisuus, erilaisuudesta kiusaaminen, aiheeton muutosvastarinta ja kykenemättömyys hallita ja käsitellä omia primitiivireaktioita rakentavasti eivät ennusta hyvää pärjäämistä monimutkaistuvassa maailmassa.
Et taida koskaan tavata uusia ihmisiä? Tai hakea työpaikkaa?
Tässä argumentoinnissa näemme hyvin miksi edes tälläkään foorumilla ei synny konstruktiivistä keskustelua.
Kirjoittaja Saara antaa kaksi vaihtoehtoa; joista kohdassa (1) viitataan homoavioliiton vastustajien pääkohtaan ja sitten painotetan sitä että se ei aiheuta konkreettista haittaa. Useimmat vastustajat eivät myöskään juuri tuo esiin “konkreettisia” haittoja, mutta tuossa ei edes yritetä ymmärtää miksi he vastustavat.
Kohdassa (2) taas totaalisesti kärjistetään tilanne joka nyt vallitsee ja etenkin mitä se voisi olla jos sukunimi- y.m. lain detaljeja vielä korjataan vastaamaan perinteisen avioliiton ehtoja. “et saa mennä naimisiin rakastamasi kanssa” tietty kuulostaa hirveältä — kunnes joku kertoo että kyllä saa mutta liitolle on vain keksittävä toinen nimike kuin avioliitto.
Eli peräänkuulutan sellaista keskustelua jossa omat näkökohdat tuodaan ymmärrettävällä tavalla esille ja että ei pyritä heti alkuun halventamaan vastakkaisia näkökohtia.
Oma poikani, tavallisesta keskiluokkaisesta heteroperheestä huolimatta, on joutunut koulukiusaamisen uhriksi. Koska on herkkä ja jotkut päätä pidemmät tyypit ovat tönineet. Ja ilmeisesti tönivät ja potkivat säännöllisesti.
Opettajat eivät tunnu kiusaamiseen puuttuvan, mutta en ole toistaiseksi tehnyt rehtorista rikosilmoitusta. Voi olla että puutun asiaan sitten jollain muulla keinolla, jos kiusaaminen jatkuu.
Kiusaamista ei pidä pelätä, eikä sitä voi käyttää syynä minkään rajoittamiselle. Kiusaamiseen pitää puuttua, tarvittaessa vaikka erottamalla kiusaajat koulusta. Kiusaamista katsotaan liikaa läpi sormien.
Jos joku lapsi kiusaa toista tämän vanhempien vähemmistön takia, ratkaisu ei ole kieltää vähemmistö vaan siirtää kiusaaja vaikka lastenkotiin.
En kyllä ymmärrä edelleenkään 😀
Miten se homoperheiden lasten koulukiusaustilanne siitä avioliitosta muuttuu?
Sitäpaitsi kyllähän tuolla logiikalla voisi kieltää vaikka rumat vaatteet tai vanhanaikaisen puhelimen. Mikä tahansa riittää idiooteille syyksi kiusata. Ei sen takia kielletä joidenkin tasapuolisia oikeuksia, että joku voi käyttäytyä tyhmästi.
Yleensäkin tuo “joku voi kiusata” ‑argumentti kuvastaa sitä, että argumentoijan mielestä kiusattavassa on jotakin vikaa. Näiden tyyppien mielestä kaikkien pitäisi varmaan tavoitella optimaalista tavallisuutta ja massaan sulautumista.
En edes yrittänyt. Koska minulla ei mielestäni ole mitään todistustaakkaa.
Niin, ja homot tulevat kertoneeksi seksuaalisesta suuntautumisestaan jo kertoessaan siviilisäätynsä (rekisteröity parisuhde). Eikös se ole paljon suurempi paha?
Ei ole olemassa mitään “johdattelevien kysymysten” ja “ei-johdattelevien kysymysten” luokkia. Jos sama kysymys kysytään samalla metodologialla tehdyissä mielipidemittauksissa, mutta kahta eri sanamuotoa käyttäen, saadaan käytännössä aina kaksi eri tulosta, vaikka molemmat käytetyt ilmaisut olisivat kuinka harmaita ja banaaleja tahansa. Tästä ns. kehystysvaikutuksesta on laaja tutkimuskirjallisuus sosiaalipsykologiassa ja valtio-opissa.
Kuten on esimerkiksi huomautettu, samaan kysymykseen saadaan Suomessa aivan eri vastaukset riippuen siitä, käytetäänkö sanaa “tiedotusvälineet” vai sanaa “media”. Sama koskee sitä, kysytäänkö käyttäen ilmaisua “ammattiyhdistysliike” vai “ammattijärjestöt”.
Onko näissä tapauksissa toinen kahdesta sanasta jotenkin “johdatteleva” ja toinen taas “objektiivinen”? Ei, vaan kaikki sanat ovat aina tässä mielessä johdattelevia. Jotkin niistä vain johdattelevat eri suuntaan kuin toiset sanat. Ja silloinkin, kun kaksi sanaa johdattelee samaan suuntaan, toinen niistä voi johdatella voimakkaammin kuin toinen.
Ei tarvita mitään ihmeen h i t a u t t a, riittää kuin mainitsee kontroversiaalisille väitteilleen edes jonkinlaisia l ä h t e i t ä.
Miksi moniavioisuutta yms. kannattaa vastustaa?
Asian ymmärtämiseksi pitää tietää, että naiset pitävät haluttavina vain pientä osaa miehistä, yleensä arvioksi annetaan kai 20 prossaa. Miesten mielestä taas noin 80% naisista on haluttavia.
Naisilla on ilmeisesti jonkinlainen alitajuinen statusmittari. Se antaa lukemia ennen kaikkea toisten naisten asenteista miestä kohtaan ja miesten itsevarmuudesta, ehkä myös toisten miesten alistumisesta (vrt. monet apinat). Loogisesti ajatellen statusmittari toimii vain löytäessään huipun eli vähemmistön.
Miesten mittari lähinnä mittaa ulkonäköä ja luonteen viehättävyyttä. (Ja toki muutakin mutta nyt yritän pysyä perusasioissa.)
Lisäksi pitää ottaa huomioon, että suurin osa ihmisistä haluaa kiihkeästi lisääntyä — tai ainakin ryhtyä sellaisiin puuhiin, joilla evoluutio on lisääntymisen varmistanut.
Seuraavaksi voi miettiä sellaista skenaariota, jossa 100 miestä ja naista päätyvät autiolle saarelle asumaan. Kannattaisiko
1)parisuhteet jättää säätelemättä vai
2)vaatia yksiavioisuutta.
Ensimmäisessä tapauksessa pienellä osalla miehistä olisi monta vaimoa ja suurella osalla ei yhtään. Kuinka vakaa tuollainen yhteisö olisi verrattuna sellaiseen, jossa suurimmalla osalla naisista JA miehistä olisi yksi puoliso? Mitä puuhailisivat naisettomat miehet naineiden pään menoksi?
Toki on erikoistilanteita, jossa polygamia on järkevää. Näin on sellaisissa klaaniyhteisöissä, joissa naisilla on oltava elättäjä ja miehiä on sodan tai muun syyn takia kroonisesti liian vähän. Tosin takapajuisissakin yhteisöissä on onnistuttu takaamaan naisten esimerkiksi leskien, elinmahdollisuudet muilla järjestelyillä, siis ilman avioliittoa.
Niin, ja uskon että jossain vaiheessa moniavioisuus sallitaan Suomessakin. On täällä sen verran edistyksellistä porukkaa.
” Sukupuolisen suuntautumisen pitäisi olla yksityisasia, mutta se seuraa ihmistä jokaikisessä lomakkeessa. ”
Voi että, kuulostaa ihan first world ongelmalta. Ehkä siksi koska juuri siitähän on kyse. Ihmisillähän on yleisesti ottaen sellainen paha tapa, että he juoruilevat ja haluavat tietää vaikkapa työkavereistaan ja ‑kollegoista kaikenlaista.
Seksistäkin kysellään. Kerrassaan! Kylläpäs onkin! Ja onhan se nyt! Itseänikin välillä sviduttaa kun naapurin nuorimies bylsii nuorikkoaan vähän turhan usein. 13-vuotisessa parisuhteessa seksi on laadullisesti hyvää, mutta määrällisesti kuitenkin vielä toivoisi sitä olevan nykyistä enemmän. Varsinkin kun ajatuksena on kuitenkin viettää loppuelämä saman ihmisen kanssa.
Ihmiset nyt vaan ovat seksuaalisestikin niin kovin erilaisia. C’est la vie. Joko sen hyväksyy tai itkee ja hyväksyy. Choice is yours.
Lakiin pitäisi kiireesti sorvata kohta joka velvoittaisi seinänaapurin äänieristämään asappina oma huoneisto tapauksessa kun parittelun äänet kantautuvat tai kun niiden voidaan olettaa kantautuvan viereisiin huoneistoihin.
Luonnollisesti ikkunat pitäisi määrätä kiinnipidettäviksi kun ryhdytään sukupuoliyhteyteen.
Mahdollisesti olisi hyvä, että laissa edellytettäisiin naapurisovun ominaisuudessa ilmoitusvelvollisuutta kun sukupuoliyhteyteen ryhtymistä harkitaan. Mutta riittäisikö tunnin grace period, että ehtii varmasti syödä illallisen?
Vai voisikohan riittää pelkästään se, että ilmoittaa naapureille kirjallisesti vähintään viikkoa ennen estimoitua aktia, jotta heille jää riittävästi aikaa suorittaa tarvittavat varotoimet omassa asunnossaan (esimerkiksi laittamalla vanua korviin, tai yöpymällä anoppilassa).
Kuinka tarkkaan pitäisikään kyetä osata arvioida aktin kesto? Ja jos seksin harrastaminen on epäsäännöllistä viikkotasolla, mutta kuitenkin säännöllistä vuositasolla, niin voisiko yksi jatkuvasti voimassa oleva ilmoitus isännöisijälle riittää?
Niin paljon kysymyksiä on vielä auki. Toivottavasti vihreät antavat oman panoksensa tämänkin polttavan epäkohdan korjaamiseksi tulevaisuudessa.
Vihreä ratkaisuhan olisi kieltää yksityisasioista keskustelu työpaikoilla kokonaan.
Mutta myös seläntakana puhuminen pitäisi kyetä jotenkin lopettamaan. Hmmm.. ehkäpä insinööri suuressa viisaudessaan onnistuu kehittämään teknisen vimpaimen tämänkin ongelman ratkaisemiseksi.
Lisää Tekes-rahoitusta, lisää massia VTT:lle, Suomen Akatemialle ja ennen kaikkea Himaselle, eiköhän sillä kulttuurillinen muutos tule varmistetuksi. Yes, we can.
” Maantiede jakaa Suomea henkisesti. ”
Tarkemmin sanottuna nk. kaupunkilaisuus (tarkemmin Helsinki ja väheisemmässä määrin Tampere ja Turku ja mitäniitämuitanytolikaan) ja nk. maalaisuus (tarkemmin pikkukaupunkilaisuus).
Urbaanimmassa ympäristössä ei käytännössä — siis julkisesti — voi olla eri mieltä nk. latten lipittäjien kanssa.
Tämän voi jokainen halutessaan selvittää itselleen helposti vain lyöttäytymällä hipsterinnäköiseen tai pikkutakki/jakkupukuseurueeseen ja ohjaamalla keskustelun reilusti politiikkaan.
Usein alkoholia nauttinut libeerali osoittautuu kuitenkin pikkutunneilla ihan yhtä konservatiiviseksi — ellei peräti konservatiivisemmaksi — kuin keskiverto kaduntallaaja.
Poliitikot(kin) joutuvat elämään tässä samassa yhden totuuden kuplassa, ja koska heidän elantonsa on absoluuttisesti kiinni vallankahvassa pysymisestä, he äänestävät niin kuin on syytä äänestää.
Kuten aina politiikkaan hakeutuu kahdenlaisia ihmisiä: opportunisteja ja periaatteen miehiä ja naisia (jotka leimataan idealisteiksi ja/tai änkyröiksi).
En itse tunnusta mitään uskontoa, enkä kuulu kirkkoon. Silloin 2002 kun itse erosin kirkosta (vain siksi, että satuin muistamaan koko asian, enkä nähnyt mitään syytä miksi minun pitäisikään olla osa jotain järjestöä joka ei tarjoa minulle mitään ja silti verottaa palkkaani).
Vielä noinkin myöhäisessä vaiheessa kirkosta eroamiseen kuului kuukauden harkinta-aika. Voitte kuvitella hyvät ystävät kuinka tulisilla hiilillä olin koko tuon kuukauden. Ruoka ei maistunut, uni ei tullut silmään. Perkelekin tuntui kuiskuttelevan koko ajan korvaan.
Kyllä nyt kelpaa: kirkosta voi erota ja uudelleenliittyä napin painalluksella. Periaatteessa siis keskivertoa koukuttavampi ajanvietepeli. Varsinkin kun ajattelee, että siinä voi samalla omalta pieneltä osaltaan heiluttaa hyvin, hyvin haurasta yleistä mielipidettä — siis on a whim.
Tavallaanhan tilanteessa on kyse siitä, että toimii — ja voi vihdoinkin toimia — kuten jokin jumalolento jossain (joka joidenkin ihmisten todellisuudessa on olemassa ja joidenkin toisten taas ei ole).
Köyhällä on köyhän huvit, sanoisin.
Sinällään voimme olla yksilöinä ja kansakuntantanakin homojen avioliitosta mitä mieltä tahansa.
Juna on tämän asian suhteen lähtenyt liikkeelle jo aika päiviä sitten eikä junaa ole mahdollista enää pysäyttää pääsemästä määränpäähänsä.
Toisin sanoen äänestetään niin kauan kunnes “kansan” (eli “enemmistön”) tahto voittaa.
Ihmetyttää, että jotkut jossain vielä oikeasti kuvittelevat, että tätä “taistelua” ei olla vielä hävitty. Nämä ihmiset eivät tule mistään länsimaista löytämään oman vakaumuksensa mukaista yhteiskuntajärjestelmää.
Koska suomalaisten iso massa perinteisesti äkäilee vain periaatteesta, näen, että maallistuminen jatkuu loogiseen loppupisteeseen eli jumalattomuuteen.
Haa! Edes kommunismi ei kyennyt lopettamaan ihmisten taikauskoa. Siihen tarvittiinkin kapitalismia. Kirkko typistyy vähitellen mutta väistämättä omaan mitättömyyteensä valitsemallaan kaikki-käy ‑strategiallaan.
Eihän kirkko rehellisyyden nimissä muutakaan voi. Tai voisi ellei haluaisi pitää kiinni näistä Suomenkin miljoonista tapakristityistä jotka rehellisyyyden nimissä eivät ole kristittyjä muuten kuin veroilmoituksen perusteella.
Siis ihmisiä jotka käyvät kerran vuodessa häissä ja hautajaisissa (mikäli eivät onnistu hankkimaan riittävän eleganttia meriselitystä), jotka yllättyvät itsekin siitä kun liikuttuvat näissä merkillisissä seremonioissa.
Oletettavasti juuri siksi, että nämä seremoniat ovat aina olleet osa kaikkien ihmisyhteisöjen elämää. Viimeiset parituhatta vuotta (Suomessa luultavamin ei tuhattakaan) kirkko oli ylin auktoriteetti joka näiden seremonioiden sisällöstä päätti ja toimeenpanosta vastasi. Vuosina 5000–7000 niistä vastaan taas jokin toinen auktoriteetti jolla on varma tieto kunkin poloisen syntien määrästä ja painavuudesta.
Koska ihminen on läpikotaisin emoootioidensa vietävissä, keksimme aina jonkin uuden freesin jutun johon uskoa kunnes senin korvaa jokin vielä freesimpi juttu. Ja tätä ad infinitum.
Me tykätään auktoriteeteista ja saduista koska itsenäinen ajattelu on vaivalloista ja koska itsenäistä ajattelua osoittavia kohtaan suhtaudutaan aina epäluuloisesti, vihamielisesti tai fyysisesti aggressiivisesti (usein osakseen saa koko muutosvastarintapaketin).
Lahkolaisille valtionkirkon dogmat eivät tietenkään käy — eivät ole koskaan käyneetkään — joten lahkolaisuus muuttuu joko nykyistäkin insulaarisemmaksi (ja monin tavoin nykyistäkin pelottavammaksi ilmiöksi), tai se suorittaa ns. exitin eli modernin exoduksen pluvattuun maahan (missä ikinä se fyysisesti tai vain mielenmaisemallisesti sitten sattuukaan sijaitsemaan).
Jos sitten joku ääriajattelua kannattava ryhmä päättää suorittaa laajennetun itsemurhan protestiksi jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, niin pitäisin ilmiötä (viattomia lapsiuhreja lukuunottamatta) voittopuolisesti positiivisena ratkaisuna.
Mutta minullahan on varaa ajatella näin vain koska en ole kristitty, muslimi, hindu tai mormoni joka uskoo ihmisen lähtökohtaiseen hyvyyteen. Uskon ihmisen lähtökohtaiseen idiotismiin. Historiantutkimuksen harrastaja ei oikein kehtaisi muutakaan väittää.
Mitä suvaitsevaisuuteen tulee niin itsensä on kyllä mahdollista aina puhua suvaitsevaiseksi (lienee ns. koulutettujen ihmisten suosituin vapaa-ajan harrastus nykyään?), mutta itseään ei voi ajatella suvaitsevaiseksi. Suvaitsevaisuuteen kasvetaan.
Siksi keskiverto itähelsinkiläinen nuori hengaa ongelmitta omien kavereidensa kanssa riippumatta mikä heidän kulttuurillinen tausta sitten sattuisikaan olemaan. Jos et usko, käy katsomassa.
Hänelle dikotomia sinisilmäisiin pellavapäihin ja tummahipiäisiin kiharapäihin on jo lähtökohtaisesti niin absurdi ettei hän osaa tällaista erottelua edes tunnistaa — kunnes jossain vaiheessa törmää siihen itse käytännössä.
Veikkaan kuitenkin, että se keskiverto itähelsinkiläinen mamu-taustainen nuori tulee identiteettikriiseilemään jossain vaiheessa elämäänsä, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta oletettavasti hän ei voi asiaa täysin ohittaakaan.
Väitän, että identiteettikriiseily on todellisuudessa paljon yleisempi ilmiö.
Mikä muuten selittäisi amerikkalaisen lähes myyttisen vetovoiman (jota kaukokaipuuksikin joskus kutsutaan) Irlantiin, siis maahan, johon hänellä itsellään ei ole enää mitään tosiasiallisia siteitä. On vain esiesi-isiä ja ‑äitejä (jotka hyvinkin saattoivat vihata omaa maataan monistakin syistä).
Mutta huomattavasti helpompi on “amerikanirlantilaisen” tai “amerikanitalialaisen” tuntea kuvitteellista sielunveljeyttä tähän kuviteltuun yhteisöön kun ympärillä käyskentelee samanlaisia valkonaamoja.
Miten suhtautuu keskivertoafroamerikkalainen vierailuun Afrikassa ja keskivertoafrikkalainen häneen? Vastaus kiihottaa mieltä, mutta kysymys jää vaille vastausta sillä keskivertoafroamerikkalainen ei käy Afrikassa tutustumassa omiin juuriinsa.
Luultavasti — sikäli mikäli hänellä matkustamiseen ylipäätään on varaa — hänkin käy tsekkaamassa saman “Euroopan” kuin kaikki muutkin amerikkalaiset. Eli Pariisin ja Lontoon.
Miltäköhän tuntuu keskiverrosta somalitaustaisesta suomalaisesta joka on adoptoitu kantasuomalaiseen kotiin käydä aikuisena itsenäisesti Somaliassa? Tai miltä hänestä tuntuu asua maassa jossa tummaihoisiin luultavammin suhtaudutaan eri tavalla kuin kantasuomalaisiin mahdollisesti vielä jopa satoja vuosia eli vielä pitkään silloinkin kun hän on itsekin jo maannut turpeen alla vuosikymmeniä?
En tiedä, mutta aivan varmasti ei tiedä hänen adoptiovanhempansakaan. Toisen puolesta kun ei voi tietää, eikä varsinkaan tuntea.
Mutta keskivertoihmisellä on kuitenkin kyky eläytyä toisen asemaan. Mahdollisesti erikoisuudentavoittelijoiden kyky empatiaan on syystä taikka toisesta alentunut.
Keskiverto hyvin toimeentuleva espoolainen viihdyttää epäilemättä ongelmitta työssään tapaamiaan muiden kulttuurien hyvin toimeentulevia kansalaisia, mutta kiertää automaagisesti kaukaa espoolaisen mamu-duunarin (jos sellaisen ihmeen ylipäätään onnistuu näkemään).
Väitän, että suurimmalle osalle äänestäneistä (ei vain kansanedustajista) homojen avioliitto on ihan fine.
Se, mistä kenkä puristi, oli parisuhteen ulkopuolinen adoptio-oikeus. Jos tämä oltaisi ymmärretty jättää pois lakialoitteesta, eli ratkoa adoptio-oikeutta erillisenä kysymyksenä, mitään tämän suuruusluokan hulabaloota ei olisi edes syntynyt.
Itse edustan tämän asiakokonaisuuden suhteen jonkinlaista ääriajattelua.
Adoptio-oikeus pitäisi lähtökohtaisesti kieltää kaikilta muilta paitsi lähiomaisilta tai sellaisilta henkilöiltä jotka ovat (tai ovat olleet) läheisissä väleissä ao. lapsen kanssa (ja ovat siinä iässä ja muutenkin terveinä, että moisen tempun voisi kuvitella onnistuvan).
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että lapsen omaa mielipidettä kenen luona hän preferoisikaan asua (ainakin aluksi) pitäisi aina kuunnella herkällä korvalla. Näitä toiveita ja odotuksia pitäisi parhaan mukaan pyrkiä kunnioittamaan.
Lapsi ei ole minikokoinen aikuinen, mutta nuorellekin lapselle kehittyy nopeasti oma sisäinen arvo- ja emootiomaailma jota ei pidä väheksyä, saati yrittää kieltää.
En toisaalta itse näe mitään ongelmaa monihuoltajuudessa (eli tavallaan vanha ajatus siitä, että koko kylä kasvattaa lapsen) kunhan ei päästetä syntymään tilannetta jossa lapsi joutuu pendelöimään harva se päivä yhdestä kodista toiseen.
Lähtökohta eli minivaatimus pitäisi olla se, että lapsi voi alkaa kutsua jotain paikkaa kodiksi. Ja joitakin ihmisiä vanhemmiksi.
Aina ihmettelen sitä, että oikeastaan ketään ei kiinnosta adoptoida tai ryhtyä sponsoriksi suomalaisille huono-osaisille lapsille (joista ei varsinaisesti ole pulaa).
Mutta tiedän, tiedän: liian hankalia, liian hankalassa iässä, liian hankalat suhteet biologisiin vanhempiin, liian paljon ja liian hankalaa viranomaistyötä odotettavissa, etc.
Onhan toki selvää, että vanhemmuus ei saa olla hankalaa, ambivalenttia eikä varsinkaan viedä liikaa aikaa joltain muilta, ilmeisesti tärkeämmiltä, asioilta.
Toiseksi, katson, että mikäli lapsia haluaa, ne pitäisi lähtökohtaisesti saattaa alulle silloin kun siihen biologisesti todennäköisesti vielä hyvin pystyy.
Sperman ja munasolujen säilömistä sekä hedelmöityshoitoja pidän ekologisesti täysin kestämättömänä ja muutenkin monin tavoin moraalittomana.
Jos aikuinen ihminen ei osaa päättää milloin haluaa lapsia hankkia vai haluaako ehkä ollenkaan, niin silloin on ihan kaikille parempi, että henkilö pysyttelee lapsettomana.
Kolmanneksi, katson, että lapsia ei pitäisi hankkia ainakaan siitä syystä, että
A) “kaikilla muillakin on joten meille myös (vaikkei jompi kumpi tai kummatkaan ehkä edes erityisemmin pitäisi lapsista tai ainakaan ajatuksesta hankkia lapsia)”
B) “tuo lisää sisältöä/ajattelemisen aihetta muuten traagillisen turruttavaksi muuttuneeseen elämään”
C) “lapsi helpottaa yksinäisyyden kokemuksia (on sitten yksineläjä tai vain fyysisesti tai emotionaalisesti etäisessä parisuhteessa oleva)”
D) “saa pitää huolta jostain (vaikkei useimpien mittareiden mukaan osaisi pitää kunnolla huolta edes itsestään)”
Tiivistäen: niin makaat kuin petaat.
Huono-osaisen liikaväestön määrä maailmassa kasvaa, eikä suinkaan vähene. Taistelu hupenevista työpaikoista kiristyy. Maailman tila todellakin näyttää kaikelta muulta paitsi stabiililta.
Rikkaat länkkärit jotka shoppailevat lapsia setelitukko kourassa eivät suinkaan ole kaikessa tässä viattomia.
Lapsitehtailu voi olla minimaalista — tai sitten ei — mutta yhtä kaikki insentiivi lapsitehtailuun lisääntyy sitä enemmän mitä useampi yli-ikäinen, ylisairas, tai ylikorrekti (ja joskus kaikkea kolmea) länkkäri heiluttelee luottokorttiaan maailman turuilla ja toreilla omaa lasta huhuillen.
Minunkin olisi helpompi hyväksy adoptio-oikeus jos sekä lapset että perheet arvottaisiin (joko globaalissa lottoarvonnassa — mikä olisi geenipoolin kannalta positiivinen asia — tai kulttuurillisesti samankaltaisten maiden suorittamissa lottoarvoinnoissa — mikä olisi oletettavasti lasten kulttuurillisen identiteetin säilyttämisen ja sitä kautta myös mielenterveyden rakentamisen kannalta positiivinen asia).
Jotkuthan preferoivat kauniita lapsia, jotkut oikein sairaita ja joillekin on suorastaan elämän ja kuoleman kysymys, että vieraaseen kulttuuriin importoidaan lapsi jolla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä sen enempää länsimaihin, saati Eurooppaan ja vielä vähemmän Pohjoismaihin, saati Suomeen.
En ymmärrä — enkä hyväksy — tällaisia lastenhankintaprojekteja joiden ainoa tarkoitus on nimenomaan oman moraalisen paremmuuden osoittaminen muille kanssaihmisille: katsokaa kaikki kuinka minä kykenen rakastamaan mustaa, vammaista, HIV-posiitivista lasta joka pysyy elossa ainoastaan modernin lääketieteen suomien erikoisjärjestelyjen ansiosta. Hallelujaa!
Olen sitä mieltä, että heterotkin pitäisi pakottaa suorittamaan lasten hankinta ja kasvatus ajokortti (teoriakoe sekä sijaisvanhempana toiminen määräajan).
Polarisoituminen (eli käytännössä kaiken inhimillisen erimielisyyden äkkiväärä polarisointi äänekkäästi, sinnikkäästi ja mieluusti oikearytmisesti huutamalla) on mahdollisesti vastenmielisin kulttuurillinen ilmiö josta toivoisin pääsevämme pikkuhiljaa eroon sen sijaan, että se tuntuu koko ajan vahvistuvan.
Mutta minut saa tappaa koska ajattelen joistain — ehkä useimmistakin — asioista eri tavalla kuin “yleistahto”.
En esimerkiksi ole koskaan rehellisesti pitänyt työnteosta (pidän kyllä monienkin asioiden tekemisestä), ja katsonkin työelämän olevan itsevalittu sairaus, josta meillä olisi optio astua kokonaan pois — mikäli tästä asiasta ylipäätään voisi järjellisesti keskustella ihmisten kanssa.
Lisäksi syrjäydyn oikeinkin mielelläni, vapaaehtoisesti ja mahdollisimman kattavasti yhteiskunnasta, jossa kuluttaminen on itseisarvo, ja ylipäätään edellytys sille, että nykyisenkaltainen talousjärjestelmä ylipäätään voi toimia.
Käyn itse duunissa vain koska se on ainoa keino saada laillisesti voita leivän päälle. Mielekkyyttä tavoittelen ja koen kokonaan muilla elämän areenoilla.
Kulutustalkoisiin en ole osallistunut koskaan enkä aio osallistuakaan.
Ostan vain sen mitä haluan silloin kun haluan (and it ain’t much millä tahansa mittarilla tarkasteltuna). Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä pyöritän päätäni ihmisten löperölle rahan käytölle ja rahan perässä juoksemiselle.
Mutta kuten todettua ajattelen väärin eikä minua siksi pitäisi edes olla olemassa. Ja koska minun ei pitäisi olla olemassa, minusta ei myöskään tarvitse välittää.
Kyllä demokratiassa eläisi ihan mielellään. Enää pitäisi saada sellainen tosiasiallisesti toimimaan…
Joo, täytyy muistella tätä viestiä tulevalla kaamosvaelluksella Käsivarressa. Onnistuisikohan tuo latten teko teltassa kaasukeittimellä?
Siten, että kyseine suhde tulee julkisuuteen täysin uudella laajuudella verrattuna pelkkään yhteisasumiseen tai lapsen vanhemmuus sinkkuadoption kautta.
Sama vastaus kuin Soininvaarallekin.
Yksittäistapaus ei oikeuta yleistämiseen, ja mikähän voisi olla kiusaamisen syy ? Koulussa kiusaamiseen riittä sellainenkin eroavaisuus muista, että on peruskännykkä tai vääränlaiset farkut. Eipä tunnu kovin vaaralliselta aikuisesta, mutta koettakaapa eläytyä lasten ja nuorten maailmaan. Taitaa tosin olla mission impossible, mutta menkääpä kouluavustajaksi vuodeksi esim. jonkin teollisuuspaikkakunnan yläkouluun.
Tulkaa sen jälkeen kyselemään, että mikä voisi olla kiusaamisen syy.
Olisiko se ollut joskus 70–80-lukujen vaihteesta alkaen, kun koulujen terveysopin kirjoissa alettiin kirjoittaa tasavertaisista vaihtoehdoista, eikun suuntautumisvaihtoehdoista, vai oliko se nyt pelkästään suuntautumisesta, jonka erot selitettiin kaikki ihan normaaleiksi? Luulisin, että tuolla on ollut aika suuri vaikutus.
Aikoinaan sitten itsekin kerran hätkähdin, kun jälkikasvuni ilmoitti päiväkodista kotiin tultuaan, että tänään leikittiin naimisiin menoa ja tarhatäti (joka sattui olemaan nuori lastentarhanopettaja), oli kertonut, että Ruotsissakin tytöt ja tytöt, sekä pojat ja pojat menevät keskenään naimisiin ja oli lasten asiaa ihmetellessä vielä painottanut, että se on ihan OK. Olisikohan lapsi ollut tuolloin kolmen, neljän tai viiden ikäinen! En nostanut asiasta silloin meteliä tai ottanut sen johdosta minnekään yhteyttä, mutta ihmettelin … , ja toteanpa nyt, että vai silleen …
Jos edellä kuvatun kaltaista toimintaa on harjoitettu paljonkin ja pitkään, on se saattanut vaikuttaa ainakin joihinkin gallup-tuloksiin, riippuen ao. toiminnan yleisyydestä, sekä mahdollisesti edellämainittuihin maantieteellisiin jakautumiin kannatuksen jakautuman osalta.
Aika selkeiltä nuo Tahdon-kampanjan käyttämät kysymykset vaikuttavat:
“Tasa-arvoinen avioliitto tarkoittaisi, että myös samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon säädettäisiin avioliittolaissa ja rekisteröidystä parisuhteesta luovuttaisiin. Laki ei kuitenkaan velvoita kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, sillä lakimuutos koskisi voimaantullessaan vain maistraatissa suoritettavaa vihkimistä. Kannatatteko tällaista avioliittolakia?”
ja
“Kaikilla suomalaisilla on oikeus hakea adoptiota yksin seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kansalaisaloite avioliittolain uudistamisesta haluaa mahdollistaa samaa sukupuolta olevalle parille oikeuden hakea adoptiota yhtä aikaa. Kannatatteko tällaista lakimuutosta?”
Selvä enemmistö kannatti kumpaakin. http://www.tahdon2013.fi/assets/Telebus_Tahdon2014_tulokset11.3.2014.pdf
Kysymyksen muotoilu vaikuttaa toki tuloksiin, mutta aika selkeältä tuo minusta näyttää.
—–
En ajatellut, että kommentoijat edustaisivat suoraan vihreitä äänestäjiä. Toki huomaan eron vihreiden keskimääräisiin äänestäjiin, mutta ajattelin kommentoijien olevan ehkäpä potentiaalisia äänestäjiä. Viime eduskuntavaalien jälkeen täällä puitiin pitkään ja hartaasti syitä vihreiden tappioon. Jos kommentoijat ovat hiukan kärjistetysti ydinvoimamyönteisiä & tasa-arvoisen avioliittolain vastustajia, ei niitä näkemyksiä kuuntelemalla ehkä kannata odottaa voittoa nyt kevään vaaleissa. (En vastusta itse ydinvoimaa erityisesti, eli ei mennä siihen.)
Olen pahoillani, että en ole ehtinyt vastaamaan aiemmin. Viittaamani (1.12. klo 12:54) ko. päivän uutisen löysin myöhemmin uudelleen kirjallisessa muodossa ja siinä oli paljon tietoa (http://yle.fi/uutiset/adoptiopalvelun_paallikko_samaa_sukupuolta_olevilla_pareilla_rajalliset_mahdollisuudet_kansainvaliseen_adoptioon/7661034).
Venäjä on ollut hyvin merkittävä maa, sillä vaikka adoptiot sieltä ovat vähentyneet viime vuosina, viime vuonna edelleenkin yli 10 prosenttia ulkomaisista adoptiolapsista — kaikkineen 141 viime vuonna — tuli sieltä. Nämä (viime vuonna 15 lasta, vuosien saatossa toki paljon enemmän) jäisivät lakimuutoksen myötä pois, eikä korvaavia lähettäjämaita löydy helposti.
Kysymykseen suoran vastauksen selvitin muualta. Ilmeisesti muut maat eivät sentään blokkaa Suomea pois vastaanottajista, mutta useimmat jos mitkään maat eivät anna lapsia homopareille. Sama koskee lähes poikkeuksetta myös yksin hakijoita, vammaisia ja kuten mainittu, niitä perheitä joissa mies ei ole pysyvässä työsuhteessa.
Lopputulemana homoparien käytännön vaihtoehtona on kilpailla viimeksi mainittujen ryhmien ja muiden biologisista syistä lapsettomien hakijoiden kanssa kotimaisista adoptiolapsista, joita on vuosittain tarjolla vain 50–60. Yksin hakevat eivät ole juuri saaneet kotimaisia adoptiolapsia, joten homoparien mahdollisuudet adoptiolapsen (pääsääntöisesti perheelle annetaan vain yksi lapsi) saamiseen parantuisivat huomattavasti. Se olisi heikossa asemassa olevilta heteropareilta (työttömiltä ja vammaisilta) ja edelleen yksinäisinä hakevilta pois. Tarkkoja lukumääriä en pysty antamaan, koska en tiedä, millaisiin perheisiin kotimaisia adoptiolapsia on missäkin suhteessa annettu.
Jonot kotimaiseen adoptioon ovat keskimäärin 5–6 vuotta, mutta vaihtelu on suurta. Hakijoita on satoja ja käsittääkseni vähemmistö saa sitä kautta lapsen. Useimpien muiden hakijoiden pitää ennen jonotukseen siirtymistä käydä lapsettomuushoidoissa, mutta homoparien ei tarvitsisi, koska heistä tiedetään jo heti aluksi että lasta ei voi biologisista syistä tulla, joten jonoon (tai siis selvitykseen) voisi siirtyä vaikka heti avioiduttuaan. Näin he pääsisivät keskimäärin nuorempina ja vähemmän lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen rasittamina tällä elämänalueella eteenpäin, mikä pelaa heidän edukseen ja on toisilta pois.
Olet minusta siinä oikeassa, että lainsäädännön (siis sääntelyn) lisääjällä on todistustaakka. Kuitenkin jos hyväksymme sen, että maailman muuttuminen muuttaa myös lainsäädännön tarvetta, myös olemassaolevaa lainsäädäntöä pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti.
Nykyisen lain kannattajilla on siis todistustaakka siitä, tarvitaanko lakia laisinkaan. Jos lain tarpeellisuus pystytään osoittamaan, sen jälkeen pitää katsoa, löytyykö laajennetun (eri sukupuolet tai vaikka moniavioisuus) lainsäädännön taustalle samoja argumentteja.
Tämä koskee luonnollisesti joka ikistä palaa lainsäädännössä. Jos se on tarpeeton, se ei sinne kuulu. Lainsäädäntö on yksi asia, käytöstavat ja moraalikoodi toinen asia.
Sitä sopii tietysti kysyä, onko maailma muuttunut niin paljon, että koko lainsäädäntöä pitäisi voida kyseenalaistaa. Antamiesi perustelujen (lasten etu, yhteiskunnan etu) kohdalla hyvin yksinkertainen kyseenalaistusargumentti tulee siitä, että hyvin suuri osa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, jolloin laki ei tarjoa heille suojaa. Ainakin tämän pitäisi herättää ajattelemaan, onko laki ihan kunnossa.
Jos tavoitteena on suojata lasten etua, niin silloin pitäisi miettiä lakia lasten etujen suojaamisesta. Siihen voidaan kirjata lainsäädäntöä vaikkapa kasvuympäristölle asetetuista vaatimuksista, adoptiovaatimuksista, perintöoikeudesta, jne. Avioliittolaki on harvinaisen huono paikka tuolle, koska silloin lapsi joutuu aivan erilaiseen asemaan riippuen vanhempiensa parisuhteen virallisesta statuksesta.
Tuo yllämainittu yhteiskunnan etu jää minulle liian abstraktiksi, että osaisin sanoa siitä mitään. En pysty kuvittelemaan, mitä se atu on, ja millä tavalla nykylainsäädäntö ajaa sitä etua tehokkaasti verrattuna siihen, että lähinnä terminologisesti poikkeava tuplalainsäädäntö karsitaan. Mikäli sieltä kuitenkin löytyy jotain konkretiaa, niin sitten se konkretia — ongelmien välttäminen — pitää kirjoittaa lakiin.
Olen siis itse taipuvainen ajattelemaan, että suurin osa avioliittolainsäädännöstä on nykymaailmaan turhaa ja erilaisia perhemuotoja eriarvoistavaa. Lapsen etua pitää katsoa, mutta siihen pitää löytää tasa-arvoisempia (ja nyt siis tasa-arvoisempia lähinnä avo- ja avio- välillä) ja tehokkaampia lainsäädännön osia. Silti pidän tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä parempana kuin nykytilannetta, koska nykytilanteessa on outoa rinnakkaista lainsäädäntöä.
Terminologiakysymystä — Saaran kiusaksi, pahoittelen — pidän hyvin toissijaisena. Kyse on faktuaalisesti parisuhteen rekisteröimisestä kaikkien liittojen osalta. Voihan sitä ihminen sen jälkeen arkikielessä käyttää liitostaan nimitys avioliitto tai vaikka blurpxxxzz.
Silmälaseja käyttävät lapset joutuvat koulukiusaamisen uhriksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
… ja sitten opettajat, sisarukset, sukulaiset ja muut hyvät aikuiset laittavat kiusaajat kuriin.
vai
… ja siksi lapsilta pitää kieltää silmälasien käyttäminen.
Tää on niin tätä. Ollaan koskemassa erääseen kaikkien yhteiskuntajärjestysten tunnuistamaan tärkeään koossapitävään kohtaan fiilistelypohjalta. Tällaisen ihmisen maailmankuvassa painavin argumentaatio aina on, että jostakin “tuntuu joltakin”.
Toivon sotaa ja luonnonkatastrofeja, jolloin saatte huomata, että sillä, miltä tuntuu, ei ole niin väliä, eikä kukaan viitsi sitä edes kuunnella.
Miten kierosti pitääkään tulkita , että saa asian käännettyä kirjoittajaa vastaan. Pointtihan on siinä, että homojen oikeuksia voidaan puolustaa trendikkäästi silloin , kun asia on etäinen eikä kosketa itseään millään tavalla. Ts. henkilöstä on aivan tuo ja sama miksi liittoa kutsutaan.
Tällöin tulee harha, että suurin osa suomalaisista olisi todella tämän lakimuutoksen puolella.
Oiva esimerkki todellisesta kansan mielipiteestä näkyy kokoomuksen sukeltaneessa kannatusluvussa. Syitä etsitään huonosta hallituksen talouspolitiikasta, onhan syytä siinäkin. Tämänhetkinen sukellus johtuu Stubbin avoimesta vetoomuksesta sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen puolesta.
Mutta eihän tällaista voi sanoa ääneen, sillä muuten joutuu suvaitsevuutta kannattavien mustalle listalle ja leimataan änkyräksi, taantumukselliseksi, vanhanaikaiseksi, persuksi ja mitä nimityksiä nämä suvaitsevat keksivätkään. Olemme tosi suvaitsevia kunhan muut ovat samaa mieltä meidän kanssamme.
Siis hetkinen? Tämän analyysin mukaan siis Helsingin keskustassa asuu pieni porukka jolla on täysin erilainen arvomaailma kuin kaikilla muilla suomalaisilla (eli niin sanottu suvaitsevaisto, tai vihreät)? Mutta samanaikaisesti tämä pieni porukka pystyy siis saamaan puolet kansasta puolelleen? Ja vieläpä arvokysymymyksissä. Sanotaanpa suoraan: ei tässä logiikassa ole mitään järkeä.
Jos nimittäin näiden Helsingin keskustavihreiden arvomaailma poikkeaa huomattavasti muusta Suomesta, mutta he pystyvät kuitenkin samalla saamaan puolet kansasta puolelleen, niin tosiasia on silloin, että heidän arvomaailmansa ei silloin enää poikkeakaan muusta Suomesta, vaan on sama kuin puolen Suomen mielipide. Ja tämä on mahdollista siksi, koska ihmisten arvomaailma ja erityisesti heidän kantansa yksittäisiin arvokysymyksiin voi muuttua, kun he saavat uutta tietoa tai oikeasti ajattelevat asiaa.
“tulevalla kaamosvaelluksella Käsivarressa”
No mutta älä huoli, nimittäin jos ne sun hinkumat 40–50 miljoonaa maahanmuuttajaa tosiaan tulee tänne, niin eipähän oo sitten niitä luonnontilaisia paikkojakaan juuri enää missä sitä lattea voi koemielessä litkiä.
Klassisen liberalismin, jonka kannattaja olen, tunnusväri on oranssi.
Avioliiton rooli on juuri tuo, ja siksi avioliittolainsäädäntö onkin perusteltu. Homoseksuaalisuus on vaaratonta, ja siksi sitä ei tarvitse lailla säädellä.
3. kauan toivomasi lapsi tulematta ja jäät lapsettomaksi, koska tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeämpi kuin sinun onnesi
Kyllä minä näin perstuntumalta veikkaan että lapsettomuus tuntuu pahemmalta kuin rekisteröity paraisuhde avioliiton sijasta.
(viittaan tällä siihen jos adoptoiminen Venäjältä loppuu)
Lainsäädäntöä ja moraalikoodia ei voi erottaa toisistaan. Mitään “hyvää syytä” kiellolle esimerkiksi lähisukulaisten naimisiinmenosta ei ole, muuta kuin että se nyt vain tuntuu iljettävältä. Mahdollisiin tällaisesta liitosta syntyvien lasten ongelmiin vetoaminen avaa välittömästi matopurkin koskien vammaisten oikeuksia sekä rodunjalostusta.
No miten kääntyy kymmenmetrinen lumiaura? Miten käy kaivinkoneen puikoissa kun kaivetaan haljennutta vesijohtoa? Miten yleensä käynnistetään joku isompi kone? Onko paljonkin moottorisahailtu lumisia konkeloita?
Minä en välitä näistä elämysmatkailuista, kun aikoinani muutaman vuoden metsässä ja maastossa töitä tein. Se märkien sukkien kuivattelu ei tuo enää kiksejä.
Mihin työkaluun olet viimeksi koskenut?
Olen ollut.
Nähdäkseni kiusaamisen mekanismit perustuivat ensisijaisesti ryhmädynamiikkaan. Kiusaamisen “aiheena” saattoi olla melkeinpä mitä tahansa, kuten mainitsemasi vanha kännykkä. Se ei kuitenkaan ollut kiusaamisen varsinainen aiheuttaja tai syy, vaan samaa oppilasta olisi sama toinen oppilas kiusannut jostakin toisesta syystä, jos kännykkä olisi vaihdettu uudempaan malliin.
Kuten monet jo sanoivatkin, kiusaamisessa ongelma on se kiusaaminen — ei se, että jollakulla on vanhan mallinen käynnykkä tai samaa sukupuolta olevat, keskenään avioliitossa olevat vanhemmat.
Maailmassa on valtioita, jotka eivät ole käyneet sotaa vuosisatoihin. Eikö mielestäsi rauhan aikanakin kannattaisi yrittää jotenkin pärjätä?
Meillä Suomessa eräs pärjäämisen este on juuri tuo ajattelutapa, että sota on se “tosi paikka”, jota varten koko muu elämä ja yhteiskunta tulee järjestää. Näkökulma toki tuokin, mutta itse väitän että Ruotsissa ollaan korkeakatteisten tuotteiden valmistuksessa ja viennissä huomattavasti meitä edellä juuri siitä syystä, että siellä on onnistuttu päästämään henkisesti irti sodan uhasta. Tilalle on tullut muita arvoja kuin pärjääminen väkivallan, nälän ja puutteen runtelemassa yhteiskunnassa.
Kun ihminen oppii saavuttamaan mielenrauhan ja olemaan pääasiassa onnellinen, ts. luottaa perustarpeidensa olevan jokseenkin pysyvästi tyydytettyjä, hänen ajattelunsa painopiste siirtyy itsensä toteuttamiseen ja muihin korkeamman tason tarpeisiin. Vain tällä tavalla ajatteleva henkilö voi saada aikaan sellaisia tuotteita ja palveluita, joista maksetaan kehittyneissä länsimaissa korkeita hintoja siihen nähden, minkä verran aineellisia resursseja niiden valmistamiseen/tarjoamiseen kuluu. Tästä syystä me Suomessa myymme puutavaraamme muille lähinnä bulkkipaperina, kun ruotsalaiset myyvät omaansa design-huonekaluina ja saavat siitä moninkertaisen hinnan.
Toivoisin, että Suomestakin tulisi vähitellen oikea länsimainen hyvinvointivaltio. Tämä avioliittolakiäänestys oli yksi sinänsä pieni, mutta tässä kontekstissa ainakin itselleni merkityksellinen askelma kohti tuota tavoitetta. Sinäkin voisit opetella vähitellen ajattelemaan, että ihmisillä voi olla muitakin hyödyllisiä taitoja kuin se, että pystyy ampumaan muita ihmisiä ja olemaan tuntematta empatiaa. Yhtään maanpuolustuksen tärkeyttä vähättelemättä.
Milloin talvisota loppuu?
Tee kyselytutkimus, jossa pyydät ihmisiä selittämään, mitä heidän mielestään tarkoittaa “naimisiin meno”. Uskon, että lähes 100% vastaa lauseella, jossa esiintyy sana “avioliitto”.
Esittämäni vaihtoehdot valitsin siitä syystä, että ne ovat tässä käytännössä vastakkain. Voin yrittää, olen yrittänyt, ja tulen jatkossakin yrittämään ymmärtää vastustajien ajatuksenjuoksua. Lainsäädäntöprosessi ei kuitenkaan ole oikea väline tämän ymmärtämispyrimyksen harjoittamiseen, vaan lait on säädettävä siten, että ne ovat kansalaisia kohtaan mahdollisimman oikeudenmukaisia. Silloinkin, kun joku tästä pahoittaa mielensä.
Käytäntö on eri kuin teoria. On jos jonkinlaista Kiva-koulu välittämiskampanjaa, mutta kiusaamista ei saada kitkettyä pois. Ja kun opet puuttuvat villeoliverin ja ellijeminan harjoittamaan terroriin, niin seuraus on , että helikopterivanhemmat savustavat kiusatut toiseen kouluun ja opelle vähintään varoitus jos ei käräjille saada.
Mene ihan mille tahansa yläkoululle niin saat lähteitä. Mistä löytyvät tutkimuksiin pohjautuvat perusteet tulevalle laille. Sen kun ilmoitetaan olevan haitaton kaikille. Millaisia tuloksia on saatu tutkimuksissa sateenkaariperheiden lasten ja nuorten henkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista ?
Vai onko lain aiheuttamista seurauksista tehty mitään kartoitusta. Ehkä kansalaisaloitteen tekijä (t) ovat paneutuneet asiaan perusteellisesti, joten saisiko tietoa ? Pelkään pahoin, että lainsäätäjä tarkastelee ainoastaan liiton juridisia, byrokraattisia ja taloudellisia näkökohtia.
Mutta ne tasa-arvopuutteet , joihin on vedottu. O.S. esitti ainoastaan yhden: rekisteröidyn parisuhteen solmineet eivät saa adoptoida, vain sinkut. Täytyyhän niitä olla huomattavasti enemmän, koska yhden puutteen olisi voinut ohittaa säädösmuutoksella
Mieluummin sotaa sekä luonnonkatastrofeja kuin ihmisten tuntojen kuuntelua. Kuulostaa terveeltä.
Ei kyllä kuulosta menetysreseptiltä, ainakaan Suomen kokemusten perusteella. Suomessa annetaan jokaiselle tarvitsevalle ilmainen asunto, ruoka, vaatteet, lastenhoito, terveydenhoito, koulutus ja vaikkapa korkeakulttuuripalveluja mitättömillä lippuhinnoilla verrattuna kustannuksiin.
Kaikesta tästä ihanuudesta huolimatta Suomen kansa ei ole noussut ajattelussaan itsensä toteuttamisen ja muihin korkeamman tason tarpeisiin. Tai ehkä se sitten ilmeneekin mm.
— ikuisopiskeluna
— työhaluttomuutena
— mielenterveysongelmina
— itsemurhina
Väitän, että liiallisen “ilmaisen” (siis muiden maksaman) hyvinvoinnin tarjoaminen jokaiselle on tehnyt meistä lapasia, joka vielä herkästi periytyy. Kun ei tartte ponnistella niin miksi viitsiä. Siksi emme menesty, siksi julkinen sektorimme on turvonnut itsensä tuhoavaksi hirviöksi, siksi julkisesta sektorista riippuvaiset tahot (virkamiehet, työttömät, eläkeläiset, opiskelijat…) ovat äänivallallaan kaapanneet poliittisen koneistomme panttivangikseen. Jää kuntauudistukset ja todellinen sote, tai muut rakennusmuutokset tekemättä.
Anna esimerkki mieleisestäsi länsimaisesta hyvinvointivaltiosta, pliis. Ja anna myös esimerkki ruotsalaisesta design-huonekalujen menestyksekkäästä valmistajasta.
Ikeaa ei kannata mainita. Se teettää kipponsa ja kalunsa hikipajoissa mahdollisimman alhaisen kustannustason (= alhaisen työturvallisuuden, nälkäpalkkojen, talutusnuorassa olevien yrittäjien), maissa häikäilemättömästi vain maksimaalista omaa voittoa tavoitellen. Mitähän Ikea valmistaa Ruotsissa? Eikä design taida sopia samaan lauseeseen Ikean kanssa.
Ei asia vaatinut paljoa tulkintaa, koska kommentissasi asia oli sanottu suoraan.
Onko siis mielestäsi niin, että ne joita asia ei henkilökohtaisesti koske, pitäisi pidättäytyä ottamasta kantaa? Koskeeko tämä ainoastaan lakiuudistuksen kannattajia vai myös vastustajia.
Mielestäni myös niillä, jotka eivät ole itse homoseksuaaleja (tai heidän vanhempiaan) on oikeus ottaa lainsäädäntöasiaan kantaa. Ja tuo trendipuhe on hiukan turhaa ja antaa ymmärtää että ihmiset olisivat tällaisissa asioissa jotenkin tuuliviirejä. Mielestäni se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. On vaikea kuvitella tilannetta, että joku homoseksuaalien oikeuksia kannattanut henkilö ryhtyisi yhtäkkiä vastustamaan asiaa sen vuoksi että kannattaminen ei ole enää muodikasta.
Se, että tämä kiusaamisasia tulee usein esille ainoastaan vahvistaa mielestäni tarvetta lakiuudistukselle. Kuten sanottua uudituksella ei päätetä tai vaikuteta millään tavalla homojen määrään eikä juurikaan edes heidän muodostamien perheiden määrään (ehkä muutamia vuosittaisia adoptioita lukuunottamatta). Tämä huomioiden, olemassa olevien sateenkaariperheiden tuominen samalle viivalle lainsäädännössä heteroperheiden kanssa, “normalisoi” heidän tilannettaan (ainakin pitkällä aikavälillä) ja tämä vähentää varmasti kiusaamista, syrjintää ja muuta vastaavaa. Se, että heidät pidetään marginaalissa ja jotenkin erinlaisina kuin muut, edesauttaa mahdollista kiusaamista.
Puolison sukunimen ottaminen.
Sitten kun nämä kaksi olisi korjattu säädösmuutoksilla, meillä olisi ollut kaksi täysin identtistä pätkää lainsäädäntöä, jossa toisessa esiintyy sana “avioliitto” ja toisessa “rekisteröity parisuhde”. Fiksua?
Busseissa erlliset bussit mustille ja valkoisille, mutta tasa-arvoisesti aivan samanlaiset bussit?
Mukava että te siellä Hoiskon nesteellä hahmotatte kuinka tärkeää on kokea olevansa tarpeellinen ja yhteiskunnan tuottava ja tasavertainen, jopa keskimääräistä tärkeämpi jäsen.
Mitä kuvittelisit tekevän yhteiskunnan koheesiolle se että yksi ihmisryhmä jätetään oikein lain voimalla osattomaksi sen tärkeimmästä instituutiosta? Historia on täynnä esimerkkejä siitä kuinka lainsäädäntöön perustuva diskriminointi on käytännössä tarkoittanut takapakkia inklusiivisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Katalimpia ilmiöitä ovat ne joita ei voi mitata eikä todentaa. Siellä ne vaan luuraavat näkymättömissä ja pilkkaavat meitä olemassaolollaan.
Voisitteko [lisää tähän joku kelpuuttamasi nimitys] ystävällisesti lopettaa valittamisen siitä, ettette voi sanoa asioita, joita sanotte kyllästymiseen asti ilman, että siitä seuraisi mitään sen pahempaa, kuin että toiset puolestaan sanovat, mitä mieltä ovat teistä ja teidän mielipiteistänne? Tuollainen draamailu on vähän noloa teinissäkin, saati sitten aikuisessa miehessä.
Kaikki on suhteellista. Uuden lain myötä kaikki pääsevät/joutuvat kysyttäessä kertomaan onko homo- vai heteroavioliitossa. Esille tuotu pariliitto lopettaisi tämän voivottelun.
Olen pohdiskellut mitä seuraavia askelia meillä on Suomessa 70-luvulla alkaneessa parisuhteiden seksuaalisuuteen liittyvässä kehityksessä edessämme. Kehitys kun ei varmaankaan pääty näihin äänestyksiin.
70-luvulla kaiketi poistettiin homoseksuaalisuus tautiluokituksesta ja kriminalisoinnista. Olisivatko seuraavat joskus mahdollisia liberaalien voittaessa, sillä mitä kenellekään kuuluu mitä ihmiset keskenään tekevät:
- moniavioisuus
— lähisukulaisten heteroliitot, kunhan eivät tee lapsia keskenään,
— lähisukulaisten homoliitot, ei lapsiongelmaa
— lapsiavioliitot (vaikkapa 15+ vuotiaille)
— haamuavioliitot (avioliitto kuolleen kanssa)
— lajien väliset liitot
— ihmis-robottiliitot
Sillä eivät nämä kai aiheuta konkreettista haittaa kenellekään, tai jos kerran rakastaa aviopuolisoaan niin onko se joltain toiselta pois.
Milloin siirrymme terveestä luonnollisesta toiminnasta mielisairauden puolelle? Tämä raja näyttää liikkuvan ajassa.
Olen tästä aivan samaa mieltä. Meitä on tasapäistetty, ylhäältä ohjattu, alamaistettu ja myös oman aktiivisuuden tarpeettomuuteen totutettu aivan liian kanssa. Konservatiivisiin arvoihin ja monokulttuuriin tukeutuminen on kuitenkin aivan yhtä vahingollista. Yhteenlaskettuna näistä saadaan jo kohtalaisen vahvasti epäonnistumista aikaansaava keitos, ainakin jos onnistumisen mittarina pidetään korkean katteen vientituotteita ja palveluja.
Se, missä ruotsalaisten menestysfirmojen tuotteet konkreettisesti valmistetaan, ei ole olennaista, jos kate jää suurimmaksi osaksi Ruotsiin. Suomalaisten henkinen ripustautuminen valmistavaan ja suorittavaan sektoriin on yksi indikaatio lisää tuosta mainitsemastani kehityksen/kulttuurin/ajattelun jälkeenjääneisyydestä. Se on kärjistäen kuin kouluttautuisi DI:ksi ja sitten ottaisi pultit siitä, että ei työllisty teknisten härpäkkeiden kokoonpanolinjalle vaikka vaatii DI-tasoista palkkaa. Enemmän stressiä tuossa tilanteessa kannattaisi ottaa siitä, jos ja kun ei työllisty niiden härpäkkeiden tuotekehitykseen.
Suomessa hyvinvointiin ja elintasoon liittyvät odotukset ovat sitä luokkaa, että ei niitä voida rahoittaa suorittavalla, matalatuottoisella puuhastelulla. Siis sillä, jota vielä hämmentävän monet nimittävät “oikeiksi töiksi”. Meidän pitää joko kehittyä kulttuurisesti sellaiselle tasolle, että saamme korkeakatteista vientiä aikaiseksi riittävässä määrin, tai jäädä suorittavaa työtä tekeväksi yhteiskunnaksi ja hyväksyä tästä seuraava, nykyistä matalampi elintaso. Nyt näyttää siltä, että kuvittelemme olevamme kansainvälisen kehityksen etulinjassa kulkeva länsimaa, vaikka tosiasiassa näin ei ole. Odotuksemme ansaitsemastamme palvelutasosta ovat toistaiseksi katteettomia.
Itse en ole tottunut ihmisiä ammatin tai koulutuksen perusteella arvioimaan, mutta jotkut näköjään sitäkin harrastavat. Jos tähän pitäisi joku näkökulma ottaa, niin vaikka sellainen että itse olen koneita ajanut joskus kesätöikseni (mm. suuria teollisuusnostureita, trukkeja). Ei mielestäni vaatinut mitään erityistaitoja ja senpä vuoksi niitä saattoikin helposti kesätöiksi tehdä hyvän perehdytyksen jälkeen (ts. koulutettu apina olisi pystynyt ne hommat hoitamaan). Sen sijaan en ole koskaan kuullut henkilöstä joka tekisi maisteritason koulutusta vaativia tehtäviä muutaman päivän perehdytyksellä. Nuo mainitsemasi konehommat on nopeasti opittavissa keneltä tahansa, jos kiinnostusta ja halua löytyy esim. mainostamassasi “tosi tilanteessa”. Sama ei mielestäni päde toisin päin läheskään yhtä laajasti. Enkä halua tässä ryhtyä keskustelemaan sukupuolentutkimuksen, valtio-opin tai estetiikan sisällöistä sinänsä (joihin sinulla varmaan löytyy myös mielipide).
Sanotaanpa näin, että me tulemme aivan hyvin toimeen ilman teitä, mutta te ette tule toimeen ilman meitä.
Kieltämättä Ikea ei ole hyvä esimerkki korkeakatteisista design-huonekaluista. Ikea on kuitenkin onnistunut luomaan konseptin, jolla on huima kysyntä ja prosessit, joiden avulla konsepti saadaan toimimaan käytännössä, sekä markkinoimaan konseptinsa onnistuneesti ympäri maailman. Eettisiin kysymyksiin en tässä ota muuta kantaa kuin sen, että ei ole mielestäni yksinomaan huono asia tarjota työtä maailman köyhille (toki työolojen olisi mielestäni oltava kunnossa jne.).
Suomessa ei ole yhtäkään huonekalualan yritystä, joka olisi onnistunut edes tällaisessa mielestäsi ilmeisesti häpeällisen huonossa saavutuksessa. Onko sinulla/meillä mielestäsi tosiaan varaa suhtautua Ikeaan aivan noin ylimielisesti? Tällainen ylimielisyys on jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, että kuvittelemme itse olevamme jotenkin aivan erinomaisia, vaikka konkreettisilla saavutuksilla mitattuna totuus on aivan toinen. Voidaan ajatella, että Nokia kaatui osaksi juuri tähän ylimielisyyteen. Varmaan aika moni tietää ja muistaa, miten ylimielisesti siellä suhtauduttiin iPhoneen vielä siinäkin vaiheessa, kun ko. tuote oli osoittautunut kaupalliseksi menestykseksi.
Yleinen ajatus moniavioisuudesta tuntuu olevan täällä, että se olisi aina polygyniaa. Varmasti näin onkin usein.
On kuitenkin huomattava, että miehen sukuelinten anatomia ei ole haaremia vahtivan polygynistin anatomiaa (lähisukulaisistamme gorilla on selvä esimerkki tästä, sillä on pavunkokoiset kivekset ja pieni siitin). Miehen sukuelimet (suuri siitin ja ulkoneva terska) ovat sopeutuneet kaivamaan ja nostamaan emättimestä edellisen miehen sperman sekä tuottamaan (suuret kivekset) suuren määrän siittiöitä syrjäyttämään kilpailevan siemenen.
Oma arvaukseni on, että joissain olosuhteissa polyandrisen perheen “huoltosuhde” ja siten jälkeläisten selviämistodennäköisyys on voinut olla parempi ja joissain toisissa polygynisen. Samoin homot (perheenisän veli ja hänen miehensä) ja lesbot (äidin sisar ja tämän vaimo) ovat saattaneet joissain tilanteissa toimia vahvistuksena esim. (suurriistan)metsästyksessä, kalastuksessa tai keräilyssä.
Mihin suuntaan moniavioisuus menisi tässä yhteiskunnassa, kuka tietää.
Tunnusluvuilla ja ihmisten onnellisuudella mitaten Suomi kuuluu maailman menestyneimpiin maihin. Jotkut asiat ovat toisaalla paremmin, monet asiat huonommin, mutta jatkuva jauhanta siitä, kuinka Suomessa menee huonosti, on ideologista puppua. Yhä vieläkin täällä menee hyvin.
Sama koskee lähisukulaistamme Ruotsia. Vaikka se haalii mamuja ja paapoo kansalaisiaan, niin silti laiva kelluu tukevasti.
Länsimaiden suurin uhka on robotisoituminen, automatisoituminen, jos siihen ei reagoida yhteiskuntajärjestelmää muuttamalla. Vain pieni osa ihmisistä pystyy tuottavaan henkiseen työhön. Loppujen työt vie tekoäly.
Nehän voivat olla samassa säädöslauseessa, ei tuohon lisäykseen tarvitse mitään sen kummempaa.
Vain kaksiko tasa-arvopuutetta oli ennen tätä suurta demokratian riemuvoittoa ? Yhteinen sukunimi ja adoptio-oikeus, ei voisi turhempaa lakimuutosta keksiä.
Koko puljaus olisi kuittaantunut parilla sanalla vanhassa lakitekstissä.
Ympäristölaki suojelee kasveja ja eläimiä, lastensuojelulla ei niin väliä. Tarkoitan sitä, että lain vaikutuksia sateenkaariperheiden lapsiin ei ole selvitetty millään tavalla. Nohevasti vaan lakeja tehtaillaan.
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta paskanmarjat!
Siitä lähtien, kun joku esi-isistämme tai esiäideistämme päätti haluta jotain parempaa Afrikan savanneilla, on kehitys parantanut meidän elintasoamme ja elämäämme.
Robotit mahdollistavat sen, ettei ihmisten tarvitse tehdä vaarallisia töitä, eikä myöskään rikkoa selkäänsä nostaen painavia esineitä ja niin edelleen. Robotit sitten myös mahdollistavat valtavasti paljon sellaista, joka säästää selvää rahaa.
Esimerkiksi vaikkapa se, että tulevaisuudessa kaikki EU:n pellot tarkistetaan ilmateitse, lennokkirobotein.
Tai vaikkapa se, että sukellusrobotit kykenevät kartoittamaan valtavia alueita valtamerillä 24/7, tuottaen valtavasti lisää tietoa planeettamme oloista.
Robotit ja tekoäly ovat kehitystä, joka parantaa meidän elämäämme, kuten aina uusi teknologia on tehnyt ja tulee tekemään.
Ongelma on se työ. Se, että on synnytetty yhteiskunta, jossa täytyy tehdä työtä.
Elämä on liian arvokas hukattavaksi työntekoon. Antaa tekoälyn ja robottien tehdä työt, ja keskitytään me ihmiset nauttimaan elämästä.
Muistetaanpa alkuperäinen aihe. Onko sinusta homojen oikeus avioliittoon tärkeämpää kuin ihmisten perustarpeiden tyydyttyminen ja vaarattomat työolot? Kumman sijoitat ensisijalle?
Ikean kritisoiminen on kaikin puolin perusteltua. Kysymys ei ole ylimielisyydestä vaan oikeudenmukaisuudesta. Ikeaan liittyvät oikeudenmukaisuuongelmat ovat sata kertaa suurempia ja monta kertää käsinkosketeltavampia kuin homoliittoihin liittyvät ongelmat.
Ikea ei vain ole seksikäs some-aihe.
Niinhän mekin opettelimme. Kun vasemmasta kahvasta veti, niin kääntyi vasemmalle, ja toisin päin.
Eroja alkoi sitten kummasti näkyä, kun tuli nähtyä, että paikasta, johon ajoi, piti sitten ajaa poiskin, ja vieläpä niin, ettei kone särkynyt heti kättelyssä. Erot olivat sitten vaan aika huomattavia.
https://www.youtube.com/watch?v=Lh_7vK3nDpE
Kansantalouden kannalta on olennaista se, että taloudessa on riittävästi yksityisen sektorin työpaikkoja, näin myös Ruotsissa. Muilta osin olen pitkälti kanssasi samaa mieltä. Tosin Ikean tapauksessa voitotkin jäävät Ruotsin kansantalouden ulkopuolelle ja kerääntyvät veroparatiiseihin.
Suomessa elintason lasku on menossa, mutta olemma vasta aivan alkumetreillä tätä pudotusta. Tämä on mielestäni osa väistämätöntä sopeutumista tavaroiden, pääoman, työn ym. vapaaseen liikkuvuuteen, jota niin kovasti olemme melkein kaikki halunneet. No pääomat ja työt lähtivät Suomesta, ja tavarat tulevat meille vapaasti kaiken maailman kiinoista suuremmitta esteittä. Olemme onnistuneet hyvinvoinnin viennissä!
Poliitikot ovat valtiota ja kuntia velkaannuttamalla yrittäneet estää pudotusta onnistumatta suunnan kääntämisessä. Eikä suunta käänny kun velka otetaan syömiseen, eikä esim. investointeihin ja työpaikkojen synnyttämiseen.
Toiston uhallakin sanon, että poliittinen järjestelmä ei seuraavien vaalien pelossa ja eturyhmäpolitiikan keskeisyyden johdosta pysty tekemään tarvittavia päätöksiä. Virkamieshallitus ja äkkiä, kiitos. Ja ay-liikkeeltä lakko-oikeus pois viideksi vuodeksi. Taidan nähdä unta.
Elintason pudotusta on erityisesti edessä vielä niillä, jotka elävät muiden elättäminä. Tosin on varaakin pudottaa, sillä miksi verovaroin tai paremminkin velkaa ottamalla pitää, vain yhtenä esimerkkinä, kustantaa tulottomien tai pienituloisten asuminen Suomen kalleimmilla asuinalueilla Helsingin keskusta-alueen vuokra-asunnoissa. Ja suhteellinen köyhyys käsitteenä pitää romuttaa ja auttaa niitä ihmisiä jotka ovat oikeasti köyhiä, absoluuttisen köyhiä ja vielä ilman omaa syytä.
Et ole tainnut kovin tarkkaan seurata talousuutisia viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tosin et ilmeisesti ole yksin ollut uutispimennossa, kun vaikkapa lueskelee uutisia vassareitten vaalitavoitteista.
Jep. Hoiskon Nesteen autonominen tasavalta pärjää vallan mainiosti kunhan joku vaan toimittaa niitä kymmenmetrisiä lumiauroja, kaivinkoneita ja moottorisahoja polttoaineesta ja varaosista nyt puhumattakaan.
Tai sitten yhteiskunnan jäsenet ovat paljon enemmän sidoksissa toisiinsa kuin Hoiskon Nesteen tiedostavien iskurityöläisten etujoukko tahtoo tiedostaa.
Sitäpaitsi, pelkkä toimeen tuleminen on aika vaatimaton tavoite. Lisäarvo, hyvä elämä ja hyvä yhteiskunta on jo enemmän tavoittelemisen arvoinen. Se että jotkut kontribuoivat enemmän kuin toiset on lähinnä kuriositeetti.
En jaksa nyt vastata kaikkeen muuhun roskaan mitä olet kirjoittanut aiheesta, mutta vaikka todistustaakka on täysin sinun harteillasi, tässä muutama tutkimus sateenkaariperheiden lapsista:
http://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/07/07/children-of-same-sex-couples-are-happier-and-healthier-than-peers-research-shows/
http://pediatrics.aappublications.org/content/early/2013/03/18/peds.2013–0377
Eli pallo on nyt sinulla: jos sinulla on tutkimustietoa siitä, että satenkaariperheiden lapset tarvitsevat erityistä suojelua, pistä linkkejä tulemaan.
Ja ihan oikeasti, tämän asian vastustaminen koska toiset lapset kiusaa on ehkä surkein argumentti mitä tämän vuotisessa keskustelussa on kuultu (koirien kanssa naimisiinmeno ei ole tainnut tulla vastaan muutoin kuin tekstiviestipalstoilla).
“Sateenkaariperhe” taitaa olla sukua sille samalle uuskielelle (Orwell, G., “Eläinten vallankumous” vai oliko se “1984”?) kuin ns. “tasa-arvoinen avioliittolaki”.
Mikäli peruskäsitteet, kuten avioliitto ja tasa-arvo, saadaan yhteiskunnassa käännettyä päälaelleen, syntyy lopulta kaaos ja sen jälkeen (joskus) järjestys. Kaaoksen aika ei ole pitemmän päälle monenkaan kannalta hyväksi, järjestys voi niin’ikään tuottaa monelle tuskaa. Tällaista visiotako ymmärtämättömät toivovat?
Tuli taas mieleen klassinen kiteytys, jonka T. Pyyluoma esitti tämän blogin kommenteissa monia vuosia sitten: ensin täytyy hoitaa sotaveteraanien asiat kuntoon ja vasta sitten voidaan vaatia pelastusliivien käyttöä vesillä!
Se tuntui silloin vielä jossain määrin parodiselta liioittelulta, mutta viimeistään tämän homokeskustelun jälkeen ei enää.
Ööh tuotanoinniin ottiatuota. Minä käännän ammatikseni muun muassa työkalujen esitteitä, käyttöohjekirjoja sekä huolto- ja korjausoppaita. Suomen ja kolmen muun kielen välillä, molempiin suuntiin. Jostain syystä työkalujen valmistajat ja maahantuojat katsovat tärkeäksi että tällaista tehdään ja että sen teen kerta toisensa jälkeen minä täällä syntisessä metropolissa ettekä te. Voi liittyä siihen, että koska teiltä puuttuu niin kielitaito kuin telepaattiset kyvytkin, voisi työkalu monta kertaa helposti jäädä teiltä käyttämättä ilman minua.
Joskus olen saanut “korjailtavakseni” (käytännössä uudelleen käännettäväksi) myös tekstejä, jotka oli ensin yritetty omin voimin kääntää Googlen automaattisella käännösohjelmalla tai muulla vastaavalla. Syynä tähän oli ollut, että joku neropatti Hoiskon Nesteellä oli väittänyt niin voitavan tehdä — siinä kuulemma säästääkin ja syntiseen metropoliin menee entistä vähemmän rahaa — eikä ollut omaa kielitaidottomuuttaan tajunnut, että se teksti mitä sieltä tulee ei nyt lievästi sanottuna ole ihan moitteetonta.
Vastakysymys: Mikä on kuusiokoloavain ranskaksi? Ei saa googlata.
Jätit sitten tämän kertomatta kyseisestä tutkimuksesta.
“But Benjamin Siegel, professor of pediatrics at the Boston University School of Medicine, said there are limits with such research. He told BU Today last year that none of the studies has been a randomized, controlled trial and that all studies on same-sex parenting are small since there aren’t as many same-sex parents.”
Tutkimuksen mukaan lesbovanhempien (heitä oli 88 % otannassa) lapset eivät eroa muista fyysisen aktiivisuuden , henkisen terveyden eikä “perhekiinteyden” osalta. Toisaalta löytyi yhteys emotionaalisten häiriöiden ja lesbovanhemmuden kohdalla. “emotional symptoms was positively associated with increased stigma (β =0.94, 95% CI = 0.08 to 1.81, P = .03). ”
Australialainen väestörakenne ja kulttuuriset tekijät eivät ole verrattavissa suomalaiseen.
Ja missä näitä suomalaisesta yhteiskunnasta tehtyjä tutkimuksia luuraa ?
Jälkimmäisen linkkisi abstractissa painotetaan tutkimustuloksissa sitä, että perheen yhtenäisyys kasvaa ja lasten hyvinvointiin vaikuttavat vanhempien kasvatustaidot. Ainakaan ko. yhteenvedossa ei ilmene lasten , etenkään nuorten kokemasta kiusaamisesta tai syrjinnästä mitään.
Ja tämäkään ei ole tehty Suomessa
Eli edelleenkin näyttää siltä, että lakimuutosta tehdään ilman minkään valtakunnan vaikutusarviointeja. Toteamus siitä, että avioliittolain muutos ei haittaa ketään eikä ole keneltäkään pois, ei mielestäni riitä lain perusteluksi.
Kommentti on osoitus siitä miten korkealla elävästä elämästä teoreetikot liitelevät.
Ahti ja muut jumalolennot kostavat nyt suomalaisille? Ehkä itse Herkules tulee ja pistää suomalaiset poikki ja pinoon?
Tämähän on olikin piritävä keskustelu, josta voi päätellä, että ketkä eivät sitten loppujen lopuksi kykene rationaaliseen ajatteluun, vaan tiukan paikan tullen luotetaan kiveen hakattuun hihhulihuuhaasoopaan.
Ajattele Sakke, nuoret akateemiset naiset elävät mielummin työelämää, kasvattavat koiria, kuin hankkivat hunsvotin ja lapsia. Maailmanloppu! Jesse tulloo!
Kansantalouden kannalta on oleellista, että tuotantoa on tarpeeksi kattamaan tarpeet, ja että ulkomailta tulee rahaa sisään jotakuinkin samaan tahtiin kuin sitä lähtee ulos. Sillä, miten tuotanto toteutetaan ja millä konstilla rahaa ulkomailta haalitaan, ei ole kansantaloudelle paskan vertaa väliä.
Todellinen suuri ongelma on tuotannon tulosten jakaminen tarkoituksenmukaisella tavalla. Perinteisesti tämä on tehty “työn” ja siitä maksettavan “palkan” avulla, mutta jatkuva automatisoituminen vaatii keksimään jonkun uuden keinon. Vanhaan hirttäytyminen ei tässäkään asiassa johda mihinkään hyvään.
Tarkennus: Siis sitä ei tutkittu lainkaan. Ja se, että maailmalla on tutkittu sateenkaariperheiden lasten hyvinvointia antaa aiheen uskoa, että ongelmia on odotettu ja näköjään löydettykin. Tutkimus , jossa todettiin lesbovanhempien lapsilla tavallisten perheiden lapsia enemmän emotionaalisia oireita, antaa syyn odottaa miesparien lapsilla olevan vieläkin enemmän ko. oireita.
Taas alkaa huuto, että miten niin, todista. Siten niin, eikö tällainenkin olisi pitänyt tutkia ennen mitään lakimuutoksia ?
On taas jälleen kerran niin, että ensin säädetään laki, ja sitten odotetaan ja tutkitaan sen aiheuttamia vaikeuksia kohteeseensa.
Voi kuinka Helsinki on ihana paikka. Siellä tasa-arvoista avioliittolakiakin kannatetaan. Miksi kaikki eivät muuta Helsinkiin? Stadis on nastaa. T. nimim. stadin blondi
Yritän pohtia minkä puolueen ajatusmaailmaan tämä kommentti sopisi ja vasemmistoliitosta tai skp:stä on kysymys. Heidän talouspolitiikkansa on typeryydessään ylittämätöntä ja teekkarinkin kannattaa ottaa muutama sivuaineen kurssi kansantaloustieteen opintoja.
eemil, vielä kerran: Muuttaako tasa-arvoinen avioliittolaki mielestäsi sateenkaariperheiden lasten tilannetta huonompaan suuntaan? Ja jos muuttaa, niin miten?
Itse en näe mitään muutosta. Sen sijaan parit voivat ottaa yhteisen sukunimen ilman erillistä hakemusta ja esimerkiksi työhönottotilanteessa voivat ruksata — avioliitossa(ennen rekisteröidyssä parisuhteessa).
Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ota minulta tai sinulta mitään pois, ei myöskään sateenkaariperheiden lapsilta. Tasa-arvoa se kyllä lisää.
Lapsia kasvaa näissä sateenkaariperheissä sen verran vähän, että tilastolliset menetelmät sisältävät suuren virhemarginaalin eikä noin epätarjjoka tutkimukisia voida pitää luotettavina.
Ja toisaalta, jos jotain havaitaankin niin samantyyppisiä ongelmia on muissakin perheissä ja organisaatio tukemaan on olemassa
Olisiko se kuusioavain vain “alleni”, mitä se on noin yleensä muualla on?
Torksi lienee torksi Ranskassakin?
Lienee jäänyt verkostonäkemyksen huumassa huomaamatta tuo pyramidimaisuus: voidaan poistaa avaimen käyttöoppaan kääntäjä, mutta ei enää itse avainta ja sen käyttäjää. Tosin olin aikoinaan sitäkin, kun venäläisten pillareitten manuaaleja ei oltu suomennettu.
https://www.youtube.com/watch?v=X0IBiv0dilo
Mitä ne tasa-arvoa lisäävät asiat ovat ? Tähän mennessä on tullut ainoastaan yksi: voi adoptoida yhdessä ennen ei voinut. Onko yhteinen sukunimi tasa-arvoa, höh ? Lakitekstin muutoksella olisi voitu hoitaa adoptio-oikeuden laajennus.
Nyt on jopa tutkimuksella vahvistettu se, että sateenkaariperheiden lapset kokevat muita enemmän emotionaalisia oireita. Todennäköisestä kiusaamisen lisääntymisestä ei ole minkään valtakunnan tutkimukstuloksia näköjään olemassa.
Sanotaan , ettei kiusaamista esiinny, mutta se ei ole totta.
Totta tuokin. Tutkimusta yleensäkin ei voi pitää enää yhtä luotettavana kuin ennen vanhaan . Nyt pitää tutkimustuloksia (tai gallup) tarkastellessaan ensin tsekata mikä instituutio on tehnyt ko tutkimuksen. Ennen saattoi luottaa yliopistojen tekemiin , mutta nyt kuin rahoituspohja on muuttunut , niin luotettavuus on kärsinyt.
Aina ei taustalla olevia rahoittajia pysty edes todentamaan. Lisäksi tutkijoiden arvomaailma saattaa olla vinoutunut. Esim. kyseisen samaa sukupuolta olevien vanhempien tutkijaryhmä saattaa olla “seta-tyyppisesti” orientoitunut , mikä väistämättä alentaa tutkimusten luotettavuutta, herättää ainakin epäilyn.
Edellä oleva on vain esimerkki sillä ryhmittymiä löytyy joka lähtöön. Voi olla poliittisia , taloudellisia, uskonnollisia, aatteellisia jne. lähtökohtia.
Riippumattoman tutkimuksen pahin este nykyaikana on julkisen rahoituksen puute.
Tämä on totta.
Samaan aikaan meillä on paljon sekä empiiristä- että teoreettista aineistoa siitä, että talouden pyörittäminen kannattaa jättää pääasiassa yksityisen sektorin huomiin.
Eli jos halutaan luoda lisäarvoa talouteen, kannattaa keskittyä mielummin yksityiseen kuin julkiseen sektoriin.
Toisaalta taas julkisen sektorin painoarvoa on pienennettävä yksinkertaisesti siksi, ettei nykyisen kokoiseen julkiseen sektoriin ole varaa*
Eli eiköhän tehdä niin ettei suosita mitään teollisuuden (tai palvelu)aloja, ei vientiä eikä tuontia, ja pyritään varmistamaan yksityisen sektorin toimintaedellytykset?
*) Koska ei-työväenpuolueiden kannatus on olennaisesti korkeampaa kuin työväenpuolueiden, kansalaiset eivät hyväksy julkisen sektorin vajeen korjaamista sosialistisilla keinoilla. Ts. nykyiseen systeemiin ei ole varaa, koska maata ei voi muuttaa suunnitelmataloudeksi.
On totta että jos kate jää taloon, ei ole väliä missä tuotteet valmistetaan. Kuitenkin tämän päivän hittisanonta ekosysteemi sopii tähänkin.
Jos koko ekosysteemi on muualla, niin kauanko menee että erityisesti teollisten B2B-tuotteiden suunnittelu ja tuotekehitys siirtyy sinne, missä se loppukin on? Luuletko että kiinalaiset haluavat vääntää tyytyväisenä mutteria länsimaalaisten suunnitelmien mukaisesti koko loppuelmänsä? Katso vaikkapa Huawein nousua. Kyllä siinä on moni länsimaalainen firma helisemässä.
Nimimerkillä “aikaisemmin juuri minun tekemääni kaikkien suitsuttamaa korkean jalostusasteen suunnittelutyötä on mennyt kovasti Kiinaan tuotannon perässä”* **
*) toki itse olen sitä mukaa kiivennyt taitotikkaita ylöspäin koska hommathan katoavat helpoimmasta päästä. Mietinpä vain että mitähän ne vastavalmistuneet koulusta tulevat, joista ei siis ole heti vaativaan hommaan pääsuunnittelijoiksi taikka ydinvoimalaitoksen projektimanagereiksi, kohta tekevät jos aivan kaikki perussuunnittelu tehdään Kiinassa.
**) lienee myös päivänselvää että aivan kuten kaikista lapiomiehistä ei ole kaivurikuskeiksi, joista ei ole insinööreiksi, joista ei ole diplomi-insinööreiksi, niin aivan samalla tavalla jokaisesta suunnittelijasta ei ole pääsuunnittelijaksi eikä jokaisestä pääsuunnittelijasta ydinvoimatyömään johtajaksi. Eli jos kaikki keskimääräistä helpommat hommat menee Kiinaan niin puolet ihmisistä ei kelpaa mihinkään selaiseen mistä kannattaisi maksaa markkinaehtoista palkkaa.
Vesalle…
2000-luku on menty Lipposta lukuunottamatta Keskustan ja Kokoomuksen johtamien hallitusten voimin.
Tämä oikeistolainen tuulahdus eli kukkahattutätien vallankumous on johtanut siihen, että joka paikka on täynnä lisää sääntelyä.
Niin, parille nuorelle kansanedustajalle Kokoomuksessa ei ollut selvinnyt, että nimenomaan Kokoomus on ollut ministeriensä avustuksella luomassa tätä holhousyhteiskuntaa.
Suomessahan on kaksi oikeistoa. Menneisyyteen katsova kukkahattuteekuppiliike ja tulevaisuudeen katsova liberaaliliike.
Stubb yrittää ainakin esittää jälkimmäistä, mutta jopa puolueen sisällä brolerit pyrkivät vesittämään tämän vaatimuksilla, että pääministerin täytyy olla jäyhä jököttäjä valmiina seuraaviin hautajaisiin.
Suomessa ei ole tarvetta suurelle määrälle työpaikkoja, kun meillä ei ole edes 100 000 työtöntä työmarkkinoilla!
Suomi tarvitsee juuri nyt menestyviä yrityksiä!
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417785839073?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=920bab5c3a157dbff7378ee4f649837f
Jenkkien Helsingin suurlähettiläs osuu naulan kantaan kuvaillessaan Suomea juuri nyt.
Suomi on kiinni joka kolmas päivä vuodesta! Joka kolmas päivä on joko viikonloppu tai joku ihmeen pyhäpäivä. Raha ei liiku perjantain ja tiistaiaamun välillä. Ensimmäisen adventtisunnuntain ja loppiaisen välillä Suomi rypee menneisyydessä.
Me elämme globaalissa markkinataloudessa ja sillä ei ole merkitystä tehdäänkö tuotteen X osat vaikka viidessätoista maassa ja kasataan kuudennessätoista ja myydään seitsemänteentoista maahan.
Vain sillä on Suomen kansantalouden kannalta merkitystä, että menestyvistä yrityksistä voidaan lypsää hyvinvointiyhteiskuntaan veroeuroja.
Mutta, jos kahlitaan mahdollisuus menestykseen, ei voida lypsää näitä menestyviä yrityksiä.
Ole hiljaa, kunnioita vanhuksia ja lakki pois päästä! Siinä on Suomen motto.
Toki vanhuksia pitääkin kunnioittaa, muttei unohtamalla nuoret, jotka rakentavat tulevaisuuden.
Sille on syynsä, että vasemmisto kuolee. Nuorilla sukupolvilla ei ole kytköstä työläisaatteeseen, eikä tule olemaan. Lisäksi nuoret ovat kiinnostuneita yrittämisestä ja itse itsensä työllistämisestä, ilman tukiaisia.
Nuoret haluavat nähdä kukoistavia kaupunkeja ja puhdasta luontoa, eivät näitä neukkuloita ja savupiipputeollisuutta!
Suomen pitäisi olla cleantechin huippumaa. Mutta mitä ihmettä? Hallitus juuri korvasi lukioista yhden fysiikan syventävän kurssin uskonnon syventävään kurssiin! Miten ihmeessä Suomesta tulee puhtaan teknologian huippumaa, jos Suomessa ei panosteta LUONNONTIETEIDEN opetukseen? Samaan hengenvetoon leikataan perustutkimuksesta, joka on elintärkeää tieteellisten läpimurtojen saavuttamiseksi!
Suomi tarvitsee tasa-arvoisen avioliiton lisäksi aivan järkyttävän määrän muitakin uudistuksia, jotta tämä valtio ja tulevaisuudessa Euroopan Yhdysvaltojen osavaltio saadaan kehityksen kärkeen!
Voi mennä avioliittoon. Jos tämä tulee uutena tietona näin myöhäisessä vaiheessa, niin se saattaakin selittää koko joukon epätyydyttäviä piirteitä, joita tässä keskustelussa on ollut.
Tuo sitaatti, jossa “on kyse vasemmistoliitosta tai SKP:stä”, ei tee muuta kuin selittää lyhyesti parilla virkkeellä ns. suhteellisen edun periaatteen. Se on uusklassisen — siis valtavirtaisimman kuviteltavissa olevan — kansantaloustieteen keskeisiä käsitteitä. Länsimaista tuskin löytyy yliopistoa, jossa opetettaisiin taloustieteen peruskurssia ilman että sitä sivuttaisiin. Tosin ihanteellisimmillaan se opetetaan jo keskiasteen koulutukseen sisältyvillä taloustiedon tai yhteiskuntaopin kursseilla. (Ja onpa bloggaajammekin siitä kirjoittanut täällä.)
Kommentoija, joka suosittelee muille “muutamaa sivuaineen kurssia kansantaloustieteen opintoja”, ei siis ole itse selvästikään suorittanut elämänsä aikana yhtään minkäänlaisia kansantaloustieteen opintoja.
Ja ironisinta kaikessa on tietysti, että Suomessa nimenomaan vasemmisto on kovasti halunnut teeskennellä, että tuo sitaatti ei pidä paikkaansa. Ainakin ne suomalaiset taloustieteilijät, joita itse tunnen, ovat herkästi arvostelemassa nimenomaan vasemmistopuolueita siitä, että ne kuvittelevat esimerkiksi ns. savupiipputeollisuuden olevan jonkinlainen vaurauden ja hyvinvoinnin ennakkoehto — eikä jotain, josta eroon pääsemisestä pitäisi paremminkin riemuita, sillä se vapauttaa Suomen keskittymään suhteellisen edun periaatteen mukaisesti siihen, missä se on vahvin nykyään eikä 30 vuotta sitten.
Kyllä, “clé Allen”. Turvallisempaa tosin olisi ehkä sanoa yleiskielisesti “clé pour vis à six pans creux”.
En nyt ihan tuolla tavoin itse ajattelisi, vaikka naapureinakin on monenlaisia tyyppejä nähty, ja joskus aikoinaan (ikävä kyllä) myös talon rakenteiden läpi kuultu. Jos tuosta “suuntautuneisuudesta” voi tehdä havaintoja mm. eläinmaailmassa, se tuskin on uskonnonkaltainen ideologia, eikä rajoittune edes tiettyihin ryhmiin (miksi sellaiseen viittasit?). Vastaavia havaintojahan (kuten vasenkätisyydestä) voi tehdä joskus muuallakin.
Pätevä tieteen selitys tälle “suuntautuneisuus”-ilmiölle, ja sen syille, taitaa silti ainakin toistaiseksi vielä puuttua, vai onko näin? Mistä moinen “suuntautuneisuus” johtuu, mikä sen selittää? Onko se jo koodattuna geeneissä, vai kenties aivoissa sattuneen “naksahduksen” tai hermoratojen satunnaisen kehityksen tulos? Ehkä jonakin päivänä osaa tiede tuonkin ilmiön lopulta selittää, kuten vaikkapa sateenkaaren.
Sateenkaari ei muuten säähän liittyvänä ilmiönä ole yleensä kovin pitkäikäinen. Jos suuntautuneisuus ja sen mukainen parinmuodostus on kestävämpää sorttia, voisi jokin parempi etuliite olla ehkä paikallaan. Ns. sateenkaari-perheitä, jotka tuon etuliitteen ovat itselleen omineet, en yhtäkään tunne. Niiden olemassaolon tarve ja sen tarpeen perusteet ovat minulle, ja ehkä monelle muullekin, tuntemattomia. Maailmassa lienee tosin paljon muitakin huonosti tunnettuja asioita.
Valkoisen auringonvalon voi hajottaa prismalla spektriksi. Tuo lienee useimmille tuttu juttu. Jos taas sekoitan väripaletin väreistä keltaista ja sinistä keskenään, syntyy lopputuloksena vihreää. Väripaletin värit keskenään sekoittamalla saa aikaan yleensä vain aikamoisen sotkun. Miksi ihmeessä nyt sitten jatkossa keltaista keltaiseen, tai sinistä siniseen sekoittamalla pitää/pitäisi “olla tasa-arvoinen oikeus” saada aikaan vihreää? Jää nähtäväksi, syntyykö siitäkin jatkossa sotkua? Toivossa (ettei sotkua synny) on tietysti hyvä elää.
Hillitty hiljaiselo ja esim. tuo S. Niinistön ehdotus vielä menettelisikin. Tolkuton touhotus ja mediasirkus jonkin pienen marginaaliryhmän muka merkittävien etujen ja tasa-arvon puutteen takia, mutta erityisesti vakiintuneiden käsitteiden sekoittaminen ja murentaminen, kun muita, hyviäkin nimikkeitä olisi ollut tarjolla, laittaa ihmettelemään, onko valtakunnassa kaikki hyvin, ja/tai, mistä isommista ongelmista katseemme ehkä pyritään kääntämään pois?
Aikamme on liberaali, ja ehkä se on parempi niin.
Minulle jäi epäselväksi Huuskon Nesteen kanta uuteen avioliittolakiin. Järkyttikö se niin pahasti että seuraavan myrskytuhon jäljet jäävät korjaamatta? Vai oliko sen uuden lain kanssa yks hailee, ei vaikuta asiallisiin hommiin, avioliittolaissa saa olla ihan mitä tahansa?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014121018916268_ul.shtml
Isis vainoaa myös homoja — mies heitettiin katolta ja kivitettiin
Lainauksia kommenteista:
“Ismo Jääskeläinen · Huippukommentoija
Isis saa minulta toiminnastaan täydet pisteet :)”
“Marko Reiman · Huippukommentoija
Hienoa isis! Toivottavasti suomeenkinkin saadaan jossain vaiheessa isisin jaos. Suomessa olisi isisille töitä.”
“Minna Koskela · Huippukommentoija · Tampereen yliopisto
Tulihan sieltä yksi hyvä uutinen. Voisin tuon vuoksi vaikka liittyä isisiin 🙂
”
“Mikko Lundell · Huippukommentoija · Turku, Finland
Näppärää..Sairaus lähtee ilman lääkäriä.…”
“Atte Kemppainen · Oulu, Finland
Kerranki nämä puupäät teki jotaki oikeen :D”
Suomalaiset kirjoittavat tälläisiä kommentteja omalla nimellään ja kuvallaan julkiselle keskustelupalstalle.
On hyvin huolestuttavaa, että tälläisiä ihmisiä on keskuudessamme, jopa Suomessa.
Miksi avioliittolaista päätettäessä pitäisi keskustella lasten oikeuksista? Heidän oikeutensa eivät tämän päätöksen mukana muutu yhtään mihinkään. Jos olet eri mieltä, niin varmaan näytät sen lasten oikeuksien loukkaamisen, jonka uusi laki mahdollistaa.
Jos maassamme on paljon viriilejä pk-yrityksiä (ja miksei isompiakin) joilla pyyhkii hyvin, ne käyttävät kyllä kaikenlaisia palveluja voidakseen itse keskittyä varsinaiseen osaamiseensa. Toki sillä edellytyksellä, etteivät palvelut maksa liikaa. Ts. matalat palkat ja tuloerojen kasvu tulisi hyväksyä. Ja tämän sanon henkilönä, joka on todennäköisesti itse “tuomittu” matalaan tulotasoon loppuelämäkseen.
Jos palveluja saisi täällä ostettua järkevään hintaan, niitä käyttäisivät myös perheet ja yksityiset kansalaiset, jolloin noita helpompiakin hommia olisi tarjolla kohtalaisen monelle. Lisäksi tarvittava tulontasaus voidaan hoitaa (pienellä) perustulolla.
Haluaisin tietää, sanoisivatko samat ihmiset nuo samat asiat myös livenä tuntemattoman yleisön edessä. Veikkaan, että eivät. Ts. typeryyksiä lauotaan netissä, koska ei olla syystä tai toisesta kykeneviä hahmottamaan, että se yleisö on todellinen, olemassa ja hereillä, vaikka itse ei sitä tietokoneensa ruudulla näekään.
Toisin sanoen Suomessa(kin) on varmaan aina ollut tällaista porukkaa — ennen somea he eivät vain tulleet julkistaneeksi noita höpötyksiään yhtä estottomasti.
No, tämä toimii myös toisin päin. Esim. USA myöntää sinne työviisumin saaneille aviopuolisoille oikeuden tulla mukana. Luonnollisesti niissä osavaltioissa, joissa homoliitot ovat sallittuja, tämä koskee myös homoa aviopuolisoa. Laki ei kuitenkaan tunne rekisteröityä parisuhdetta, joten sellaisessa oleva suomalainen homopuoliso ei siis voisi tuon lain perusteella USA:han muuttaa.
Mutta minusta tässä mennään kyllä aika lailla metsään, jos muiden maiden maiden lainsäädännöllä aletaan perustella sitä, mitä Suomen lakien pitäisi olla. Mitä jos vaikkapa Somalia ei sallisi tyttölasten adoptiota, ellei vastaanottajamaassa heille tehdä ympärileikkausta, niin pitäisikö Suomen sitten sallia tyttöjen ympärileikkaus, jottei joku somalityttö jäisi adoptoimatta?
Miksi meidän pitäisi ylipäätään sotkea tuota syntyvien lasten ongelmaa tähän avioliittoon? Jos lähisukulaisten välinen seksi on sallittua, siitä voi syntyä lapsia ihan riippumatta siitä, ovatko he avioliitossa vaiko eivät. Jos se taas kielletään vaikka vedoten sisäsiittoisuuden ongelmiin, niin se seksi voidaan kieltää ihan riippumatta siitä, mitä tehdään avioliitolle. Sama juttu tietenkin vaikka noiden vammaisten kanssa. Tai jos ollaan vain lapsista huolissaan, niin kielletään vain ehkäisyvälineetön seksi.
Minusta se, että joku tuntuu iljettävältä, ei ole erityisen hyvä syy säädellä oikein mitenkään, etenkään siis sellaista, mitä ei tehdä julkisilla paikoilla ja tapahtuu molempien oikeustoimikelpoisten osapuolien hyväksymänä. Oikeastaan ainoa poikkeus tähän on ihmisen tappaminen (eutanasia), vaikka senkään suhteen itse en ole vakuuttunut, että täydellinen kielto on paras mahdollinen ratkaisu.
Vaikka hyväksyttäisiin ajatus siitä, ettei sateenkaariperheissä kasvavien lasten hyvinvointia verrattuna muissa perheissä kasvavien lasten hyvinvointiin vielä täysin tunneta, niin miten tämä liittyy mitenkään siihen, pitääkö homoliitot laillistaa vai ei?
Sinä olet vedonnut useaan otteeseen kiusaamiseen. Nyt sinun pitäisi osoittaa, että sateenkaariperheen lapsi, jonka vanhemmat ovat rekisteröidyssä parisuhteessa, kokee vähemmän kiusausta kuin sateenkaariperheen lapsi, jonka vanhemmat ovat avioliitossa. Minun on erittäin vaikea nähdä mitään syytä, miksi se homovanhempien liiton nimitys vaikuttaisi mitenkään siihen, miten paljon lapsi kokee kiusaamista.
Se, mihin tuolla nimityksellä on merkitystä, on se, miten kyseiseen pariin itseensä suhtaudutaan. Tuomalla heidät avioliiton piiriin, yhteiskunta toteaa heidän liittonsa olevan täysin tasa-arvoinen muiden liittojen kanssa.
Homoliittojen vastustajat ovat tässä keskustelussa käyttäneet sitä retorista keinoa, että ovat esittäneet “kompromissina” sitä, että avioliitto-sana jatkaisi tarkoittamaan vain miehen ja naisen välistä liittoa. Minun on vaikea nähdä kompromissina sitä, että yhden tahon vaatiessa, että avioliitto tarkoittaa sekä heterojen että homojen liittoja ja toisen tahon vaatiessa, että se tarkoittaa vain heterojen liittoja, hyväksyttäisiin tuo jälkimmäinen kanta sellaisenaan. Mistä lähtien kiistan toisen osapuolen kannan ottamista on alettu pitää kompromissina?
Itse avioliittosanasta sanoisin, että koska itse sana ei suoranaisesti viittaa minkääntyyppiseen liittoon, niin siinä ei ole edes erityisen vaikeaa tehdä laajennusta homoliittoihin. Tämä erona vaikkapa useisiin ammattinimikkeisiin, jotka päättyvät muotoon “-mies”. Näiden laajentaminen koskemaan myös naisia on ainakin minusta omiaan tuottamaan paljon enemmän hämmennystä kuin avioliittotermin laajennus.
Yhteiskunnalle on etua siitä, että ihmiset hakeutuvat kestävään ihmissuhteeseen jonkun toisen kanssa. Suurin etu tulee vanhuudessa, kun raihnaista vanhusta huolehtimassa on oma aviopuoliso. Vanhushuolto on nykyisin jo aikamoinen taakka yhteiskunnalle. Se olisi sitä vielä entistä suuremmassa määrin, jos ihmiset eivät eläisi avioliitoissa ja huolehtisi toisen toisistaan.
Toinen hyöty yhteiskunnalle avioliitosta on nuorten miesten kesyttäminen. Nuoret miehet ovat ylivoimaisesti suurin väkivallan lähde yhteiskunnassa. Heidän väkivaltansa vähenee yleensä merkittävästi avioliiton seurauksena. Yhteiskunnassa ei ole oikeastaan mitään muuta instituutiota, joka pystyy samaan tässä asiassa kuin avioliitto.
Mitä lapsiin tulee, niin minun on vaikea nähdä, mikä tässä on avioliiton rooli. Tietenkin on selvää, että vanhempien yhdessä pysyminen on todennäköisesti ainakin keskimäärin lapsille parempi asia kuin heidän eroaminen, mutta tämän asian suhteen minusta pääkysymys on heteroliittojen erojen minimointi. Homojen tuominen avioliiton piiriin auttaa tässä ehkä sen verran, että se tekee avioliitosta enemmän sen elämismuodon, jossa parien odotetaan elävän. Jos homot olisivat avioliiton ulkopuolella, heteroparitkin voisivat ajatella, että avoliitossa eläminen on ok.
Ja tietenkin jos avioliitosta on hyötyä siinä elävien ihmisten lapsille, tämä hyöty olisi hyvä saada myös homoparien kasvattamille lapsille.