2) Kyllä
Tarkemmin sanoen jotkut pyrkivät tahallisesti huonontamaan suhteita: moni venäläinen poliitikko ja yksi suomalainen dosentti. Tässä on ilmeisesti kyse venäjän sisäpolitiikasta, mutta ulkopuolisen on vaikea sanoa asiasta enempää. Kansalliskiihkoa nostatetaan tarkoituksellisesti, ja se on aina vaarallista. Venäläinen tulkinta siitä, että ulkomailla Venäjä edustaa myös ulkomailla asuvia venäläisiä ja että nämä ovat tavallaan Venäjän eivätkä asuinmaansa lakien alaisia, on huolestuttava. Erityisen huolestuttava se on Baltian maiden kannalta.
Venäjän vaatimus erilliskohtelusta venäjää puhuville perheille Suomessa on yksinkertaisesti mahdoton. Ei voi ajatella, että venäläisiä perheitä kohdeltaisiin Suomessa eri tavalla kuin vaikkapa virolaisia. Venäjän tulisi liittyä kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen ja sitoutua sen ehtoihin.
Lastensuojeluasioissa viranomaisten vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Tämä vaitiolovelvoite on hieman kohtuuton silloin, kun asianomainen menee itse asiansa kanssa julkisuuteen ja kertoo siitä perättömiä tietoja. Tämä ei koske vain ulkomaalaistaustaisia, vaan myös moni suomalainen yrittää vaikuttaa viranomaisiin julkisuuden kautta, ja iltapäivälehdet uskovat usein asianosaisia. Viranomaisilla tulisi tällöin olla oikeus kertoa ainakin, mikä tieto on väärä. Tässä kyseisessä tapauksessa viranomaisilla pitäisi olla mahdollisuus pyytää venäläiseltä äidiltä lupaa kertoa oma versionsa asiasta Venäjän lapsiasianvaltuutetulle. Jos äiti tämän kieltää, pitäisi voida kertoa hänelle se, että äiti on kieltänyt. Vaitiolovelvollisuus on tarkoitettu suojelemaan sosiaalihuollon asiakkaita, mutta joskus se suojelee myös moitittavasti toimivia viranomaisia.
Voiko tätä ongelmaa ratkaista niin, että viranomainen voi hyväksyä asiakkaalta valtuutuksen, jossa jotain rajoitettuja tietoja voidaan luovuttaa valtuutetulle taholle. Se voi olla ulkomaiden viranomainen. Siis jotenkin niin, että jos venäläinen viranomainen haluaa saada tietoa jostakin asian käsittelystä, asiakas jonka asiasta on kyse, voi antaa tähän luvan.
Vai onko lastensuojeluasia sellainen, että sen sisällöstä ei voida kertoa mitään edes asiakkaalle itselleen?
Ymmärrän, että viranomaisella on jotain tietoja joita ei voi luovuttaa, mutta esimerkiksi voisi kertoa sen, mitä toimenpiteitä on oikeasti tehty. Jos siis asiakas on väittänyt että lapset on otettu huostaan, niin viranomaiset voivat kertoa asiakkaan luvalla, että ei ole otettu. Ja jos asiakas väittää julkisesti että jokin toimenpide on tehty, niin että tämä voitaisiin julkisesti kiistää.
Vai onko tässä ajateltu niin, että tästäkin voidaan päätellä liikaa eli jos lastensuojelu ei sano mitään, niin ainakaan ei voida kuvitella että sen perusteella tiedetään?
Lastensuojelu ja vastaavat rankasti vaitiolovelvolliset viranomaiset ovat siinä ongelmallinen asia demokratiassa, että ne synnyttävät tavattoman paljon epäluuloa. Niillä on (näennäisesti) paljon valtaa ja niiden toiminta ei ole (eikä voi olla) täysin läpinäkyvää. Moni näkeekin nimenomaan lastensuojelun jonkinlaisena MI‑6:n 00-osastona, jolla on lupa tehdä mitä vaan. Vaikka tämä siis ei ole totta.
Öh, tuota, jos luet tuon uudestaan, ymmärrät varmaan miksi lupaa ei saa…
Lisäksi on tietysti se, että asiakas ei ole vain yksi henkilö varsinkaan se vanhempi jota mediassa jotain väittää, vaan lapsi, ja toissijaisesti myös muut perheenjäsenet (esim. toinen vanhempi, jonka kanssa käydystä riidasta on pohjimmiltaan kyse).
En näe tilanteeseen oikein muuta apua kuin sen, että joku venäjäntaitoinen selittää joka tapauksen kohdalla, miten järjestelmä Suomessa toimii: että vanhempien tarinoihin ei kannata uskoa suoraan kun ne kerrotaan venäjäksi venäläiselle medialle, eikä silloinkaan, kun ne kerrotaan suomeksi suomalaiselle medialle, koska ne ovat vain yhden osapuolen näkemys asiasta ja viranomaisilla on lain mukaan vaitiolovelvollisuus.
Tässä asiassa varmasti tapahtuu viranomaisvääryyksiä, mutta pitäisi osata selittää että ei tämä mitään venäläisväestöön kohdistuvaa vainoa ole, vaan ristiriitoja ihmisten ja viranomaisten välillä syntyy hyvässäkin hallinnossa, saati sitten keskinkertaisessa.
Helsingin sanomien mukaan Venäjä liittyi viime vuonna Haagin lapsikaappaussopimukseen. http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hs&view=favouritechild&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1305602627012
Ei, vaan se on laitavasemmiston (Sosialistine Työväenpuolue ja eräät muut taistolaisryhmittymät) yhdessä venäläisten kanssa masinoima propagandakampanja nykyistä kokoomusjohtoista hallitusta ja presidenttiä vastaan.
Näitä kiistoja oli jo Tarja Halosen aikaan mutta pienemmässä mittakaavassa. Suurimmat haukut sai siihen aikaan ulkoministeri Stubb joka järjesti Venäjälle kaapatun pojan salakuljetuksen diplomaattiautolla rajan yli Suomeen.
Propagandan tarkoitus on kaataa Suomen hallitus tai aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa sille. Onneksi demarit eivät ole ole taipuneet vaan seisovat hallitusrintamassa.
Heitän provokatiivisen kysymyksen:
Ovatko Venäjän ja Suomen suhteet edes koskaan olleet erityisen hyvät tai edes kelvolliset? Vertailukohteeksi erityisen hyvistä suhteista voidaan ottaa vaikkapa Ruotsi.
NL:n aikoina suhteet olivat kaikesta ystävyysliturgiasta huolimatta täysin poskellaan ja viimeisen 20 vuoden aikana niitä on tasaisen väliajoin koetellut kaikenlaiset ongelmat. Tullikiistat, velanmaksu, lapsikaappaukset, turhanpäiväiset röyhistelyt, onhan näitä post-NL-suhteidenhiertäjiä vaikka kuinka paljon.
Minusta näissä lapsiasioissa nationalismi nostaa päätään myös Suomessa. On vaikea uskoa, että suomalainen on aina oikeassa ja vierasmaalainen aina väärässä. Muistan vielä nämä lapsikaappauskiistat amerikkalaisten kanssa muutaman vuoden takaa. Kun suomalainen nainen kaappasi lapset Suomeen vastoin kalifornialaisen oikeusistumen päätöstä, oli media ja yleinen mielipide voimakkaasti kaappaajan puolella tuntematta hänen “henkilökohtaisia” ongelmiaan. Kun sitten venäläinen nainen vei lapsensa Venäjälle oli taas suomalainen oikeassa ja venäläinen väärässä.
Jotenkin tuntuu , että suomalaisten tyhmä nationalismi (puhumattakaan venäläisestä) pahentaa tilannetta. Ei suostuta keskustelemaan, ei osata venäjää jne. Ei ihme, että sitten venäjäntaitoisten (Johan Bäckman) mielipiteet leviävät Venäjällä.
Tietääkseni Venäjällä ja Ranskalla on jonkinlainen sopimus näistä lapsikiistojen hoitamisesta. Ilmeisesti he toivovat samaa Suomelta. Suomi vetoaa Haagin sopimukseen, mutta sen ovat tietääkseni allekirjoittaneet harvat maat (mm. USA ei).
Nyt näkyi netissä olevan tietoa siitä, että vastasyntynyt lapsi olisi palautettu venäläiselle äidilleen Venäjän suurlähetystön “tuella”. Hän on myös tehnyt valituksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, joka käsittelee asiaa 7 marraskuuta mennessä.
Olen kyllä itse ihmetellyt kovasti (tuntematta yksityiskohtia) tätä prosessin keskellä syntyneen lapsen huostaanottoa.
No, minusta tuossakin tapauksessa oli kuitenkin selvästi erotettavissa sensaatiomedian innostunut alkuvedätys ja asiallisen median maltillisemmat tulkinnat.
Ja suurimmalle osalle yleisen mielipiteen haltijoistakin kävi lopulta selville kuinka vahvalla pohjalla äidin tapaus oli (eli ei ollut ihan kaikki dosentit seminaarissa).
En nyt usko oikein mihinkään Suomen hallituksen vastaisiin salaliittoihin. Sitäpaitsi hallitus on jo näiden kiistojen aikana vaihtunut ainakin kerran. Sen sijaan Niinistön matkan peruuntuminen voi ainakin osin liittyä tähän.
Vaitiolovelvollisuus on käsittääkseni aina lähtökohtaisesti säädetty jonkin tahon suojelemiseksi. Vantaan tapauksessa käsittääkseni lähinnä toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden eikä viranomaisten.
Aikanaan Ruotsissa oli tavanomainen näky, että Sergelin torilla joku maahanmuuttaja osoitti mieltään Ruotsin valtiota vastaan lasten huostaanoton vuoksi. Ruotsin valtio sai muistaakseni joissakin tapauksissa tuomion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta.
R. Silfverberg:
“Näitä kiistoja oli jo Tarja Halosen aikaan mutta pienemmässä mittakaavassa. Suurimmat haukut sai siihen aikaan ulkoministeri Stubb joka järjesti Venäjälle kaapatun pojan salakuljetuksen diplomaattiautolla rajan yli Suomeen. ”
Tämä on minulle uutta. Julkisuudessa olleiden teitojen mukaan ko. konsuli toimi oma-aloitteisesti lapsen suomalaisien isän pyynnöstä. Toimien siinä kiitettävän suomalaisen kansalaistottelemattomuusperiaatteen mukaisesti.
Hän sai syytteen, sillä definiitisti hän oli tällöin käyttänyt väärin diplomatin asemaansa. (Diplomaatin autoja eiu tutkita rajalla.) Mutta syyte kumoutui. Yksityiskohtia en tunne.
Henkilö on nyt demarien kunnalisvaaliehdokkaana Tampereella (?). Annoin lehden tutulleni, joten en voi tarkistaa tietoja, en edes palauttaa nimeä mieleeni.
Edellsien kirjoittansien jälkeen luin kuitenkin Wikipediaa (Anton-tapaus):
“Paavo ja Rimma Salonen kävivät taistelua lapsen huoltajuudessa niin Venäjällä kuin Suomessakin. Suomessa päätettiin lapsen kuuluvan Suomeen, ja Venäjällä päinvastoin. Paavo Salonen haki apua asiaansa ministeritasolta saakka, ja esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb ilmaisi tukensa hänelle. Stubb on keskustellut asiasta myös Venäjän ulkoministerin kanssa.lähde?
Antonin kuljetus Suomeen diplomaatin kyydissä
Prosessin pitkyttyessä Venäjällä Paavo Salonen päättää hakea lapsensa takaisin paikan päällä. Toukokuussa 2009 Anton kuljetetaan Venäjältä Suomeen Pietarin pääkonsulaatin konsulin Simo Pietiläisen auton takakontissa. Venäjä antoi asiasta Suomelle nootin. Anton Salosta olisi ollut vaikea saada Suomeen laillisin keinoin, sillä Venäjä ei ole liittyn”
Oliko Stubb pöytäkrijoejn ulkopuolella junaillut asian, sitä ei saa koskana tietää.
Ollakseni omaperäinen syytän pakkoruotsia. Jos suomalaisista edes hieman suurempi osa osaisi puhua venäjää, niin omituiset dosentit eivät voisi nousta Suomi-asiantuntijoiksi Venäjän mediassa tai ainakaan eivät jäisi ilman venäjänkielistä kritiikkiä. Koulujen B‑kielestä pitäisi tehdä valinnaisen siten, että ruotsin sijasta voisi lukea vaikka venäjää.
Stubbia haukkuivat venäläiset ja venäläismieliset siitä että hän ei millään tavalla estänyt pojan salakuljetusta Venäjältä Suomeen, eikä rankaissut salakuljettanutta diplomaattia siitä millään tavalla, vaan jopa kehui häntä.
Yläasteella luetaan englanin ja ruotsin lisäksi jotain kolmattakin kieltä, ja sen opiskelua jatketaan lukiossa. Jos ei venäjän kieli kiinnosta enemmän kuin esim espanja josta suomalasisile on vielä vähemmän käyttöä niin jossin muussa on vikaa sitten.
On toinen asia erikseen, joka on ehkä tässä syytä ottaa esiin. Se koskee myös suomalaisia vanhempia:
Ovatko vanhemmat yhä enemmän viranomaisten ‚ielivallan armoilla? Juttuja kafkamaisetsa maailmasta on saanut kuulla. Aina voi sanoa virkamiehnen toimineen harkintavaltansa puitteissa, koska asian olemuksesta johtuen viranomaisla tätyy olla aika lailla harkintavaltaa. En tiedä mien nyt; ennen sitä valvoi lastensuolu- tai sosiaalilautakunta, joka teki huostaanottopäätökset.
Ongelma palautuu seuraavaan: onko sosiaalijärjestlmämme — lastensuojelu mukaanlukien — yhä enmmän ja enmmän suljettu syseemi, joka kommunikoi vain itseäsä kanssa. Kansalaisen suojaksi tarkoiettua vaitiolovelvollisuutta käytetään ehkä vain verukkeena omien möhläysten peittämisen.
Ja yksi asia: valtion tehtävä on myös suojella ulkomailla eläviä kansalaisiaan ja valvoa heidän etujaan. Esimerkikkinä mainittkaoon Suomen hallituksen ajama yhteispohjoismainen – käytännössä ruotsinsuomalaisten– kunnallinen äänioikeus. Asiaa ei oikein edennyt, kunnes joskus 60–70 luvun taitteessa kaksi ruotsalaista vakoilijaa joutui kiinni itärajalla. Kekkonen ilmoitti, että herrat pysyvät häkissä, kunnes asia on saatu pois päiväjärjestyksestä.
Nämä kysymykset ovat kuitenkin aivan toinen tarina, ja vaativat oman keskustelunsa.
Samanlaisia huoltajuusriitoja on suomalaisten ja viranomaisten välillä.Ehkäpä kiistojen taustalla on,että nuo viranomaisten epäoikeudenmukaisuudet tulevat paremmin esille Venäjän kautta ?
Sehän ei merkitse, että venäläisiä sorretaan vaan kaikkia kansalaisuuksia sorretaan tasapuolisesti
Vastaisin kielteisesti kysymykseen, ovatko tapaukset oire maittemem välien huononemisesta.
Tottakai venäläiet haukkuivat. — Stubb tosin ei voinut rangaista tai oikeastaan ryhtyä kurinputotoimiin Pietarin entistä pääkonsuliamme vastaan, koska hänen työsuhteensa UM:öön oli päättynyt. Siksi hän saattoikin tämän tehdäkin viimeisenä “virkatoimenaan”.
Hänet julisettiin Venäjällä ei-toivotuksi henkiläksi, mikä on perusteltua sillä hän definiitisti syyllistyi rajarikkomukseen ja diplomaatin aseman väärinkäyttöön. Valtakunnansyyttäjä Kalske tosin katsoi hänen toimineen yleisinhimillisesti katsoen pakottavassa tilanteesa ja jätti syytteen nostamatta.
Kaikki, mitä äiti sanoo, on totta, koska vastapuoli ei voi sanoa mitään. Antakaa nyt joku iso instanssi viranomaisille oikeuden kertoa oman kantansa ja tapahtumat tismalleen.
Jos nyt palataan kysymykseen, eli “Kertooko lapsikiista Suomen ja Venäjän suhteiden huononemisesta?” niin vastaus on tosiaan ‘kyllä’.
Näiden tapausten paisuttelu Venäjän mediassa on saanut käsittämättömät mittasuhteet eikä se voine johtua yhdestä vähäjärkisestä dosentista.
Kun Venäjän ulkomisteri valehtelee räikeästi lehdistön edessä, se ei ole sivistysvaltion eikä diplomaattisen kulttuurin mukaista. Eikä ulkoministeri esitä tuollaista ‘ihan tosta vaan’, taustalla on jotakin ja se ei ainakaan tähtää suhteiden parantamiseen. Miksi?
Erikoinen päätelmä. Kieliä opiskellaan yksilötasolla. Tämä hässäkkä kyllä osoittaa, miksi halutaan olla tekemisissä Ruotsin eikä Venäjän kanssa.
Kahdeksannella luokalla on mahdollisuus valita kolmas kieli. Pakko ei ole. Monelle tuottaa vaikeuksia selvitä jo kahdesta kielestä.
Englantia ei ole kenenkään pakko opiskella ja tällaisia “kummajaisia” löytyy joka ikäluokasta jonkin verran.
Lukiossa kaikille pakollisia kieliä on kaksi. Monet lukevat kurssin-pari kolmatta ja neljättäkin kieltä, yhä harvemman pitkäjänteisyys riittää koko oppimäärän suorittamiseen saatikka ylioppilaskirjoituksiin. Se on sääli.
HERMOSTUNEEN VENÄJÄN KAINALOSSA — MISTÄ LAPSIKIISTAT TULEVAT?
Olen harrastanut Venäjän vienti-kauppaa jo yli 30 vuotta, puhun kohtalaista venäjää ja vietän varsin paljon ajastani tässä tärkeimmässä naapurimaassamme.
Tästä seurauksena minulla on Venäjällä laaja ystäväpiiri ja ruohonjuuritason tuntuntuma venäläisestä ajattelusta.
Mielenkiinnolla olenkin seurannut suomalaista keskustelua lapsikiista-asioissa.
Suomalaiset ovat selvästikkin nyt ymmällään siitä, että mistä tämä kiista oiken kumpuaa ja miten siihen pitäisi suhtautua.
Tässä palstatila ei tietenkään riitä tämän asian kunnolliseen käsittelyyn, mutta esitän tässä kuitenkin lyhyen tiivistelmän:
1) Suomen ja Venäjän välillä vallitsee suuri, perustavaa laatua oleva kulttuuriero, joka näkyy ja tuntuu kaikessa.
Pääosin historiallisista syistä johtuen, Suomessa ajattelu lähtee ns. loogis-empirisestä traditiosta. Siinä kaikki pitää pystyä perustelemaan tieteellisesti ja loogisesti. Kaikki muu onkin sitten humpuukia.
Marxilaisuus lähtee myös tästä samasta traditiosta.
Venäjä on jo kauan sitten hylännyt Marxin ja se onkin palannut taas vanhaan venäläiseet traditioon.
Venäjäläinen ajattelu puolestaan lähtee hermeneuttis-fenomenologiselta pohjalta. Tämä traditio perutuu siihen ajatukseen, että ihmisen kokemus on kaiken lähtökohta. Tässä katsantokannassa esimerkiksi fysiikan lait ovat vain ihmisen rajoitettujen havaintojen perusteella tehtyjä konstruktioita ja siten vain heijastuksia todellisuudesta.
Tästä johtuen suomalaisia pidetään Venäjällä tunteetomina, kylminä ja epäsosiaalisina.
Venäläiset puolestaan ovat tunteellisia ja sosiaalisia. Heillä, on sielu, se kuuluisa душа!
On vielä otettava huomioon se, että toisin kuin Suomessa, Venäjällä ei koskaan ollut Italaista 1400-luvulla alkanutta renesanssia.
Venäjäläisen sielun ytimessä asuukin vielä vahvana taikausko, paranoidis-eksistentiaalinen kauhu, tsaarinkaipuu, yms. suomalaista hämmentävät piirteet.
Tätä taustaa vasten voi ymmärtää Venäjän ulkoministeri Lavrovin puheet siitä, ettei Suomi ole sivistysvaltio, kun se “kylmän tunteettomasti repii imeväisen lapsen äidin rinnoilta”.
Yhtä lailla tulee ymmärrettäväksi virallisen Suomen reaktio, jossa kylmän loogis-empiirisesti koetetaan pelkästään faktoja tuputtamalla korjata jo tunnetasolla menetetty propagandasota.
Lapsettoman marxilais-ulkoministerimme surkea esitys tämän asian hoidossa tulee myös tätä kautta paremmin ymmärrettäväksi.
Oikea reaktio Suomen puolelta on nyt teitenkin vastata, faktojen lisäksi, vahvasti myös tunteella. Pitää marssittaa esiin hyvät suomalaiset äidit ja isät, jotka ovat ylpeitä korkeasta kulttuuristaan ja huipputason lastehoidostaan.
2) Venäjä on Suomessa tabu, josta ei saa / uskalleta / osata paljoakaan puhua. Traumaattisten kokemustemme seurauksena ei haluta herättää nukkuvaa karhua ja koetetaan olla hissuksiin, niin kuin sitä ei olisikaan.
Tästä syystä suuren naapurimme reaktioita pelätään, eikä perimmitään niitä ymmärretä, ja niistä käyty keskustelu saa avian kummallisiakin piirteitä (vrt. Bäckman). Tässä onkin Suomen meedialle työsarkaa!
3) Miksi sitten Venäjä on nyt hermostunut?
Venäjällä on nyt monenlaisia ongelmia: Talouden riippuvuus epävarmoista öljyn ja kaasun myyntituloista on liian suuri. Teollisuuden monipuolistaminen on liian hidasta. Rapautuvan infrastruktuurin korjaamiseen ei riitä varoja, jne.
Kansalaislevottomuus hermostuttaa valtiojohtoa ja se tekee kaikkensa, jotta valtion yhtenenäisyys säilyisi. Tässä tilanteessa kansallismieliset, slavofiiliset tunteet Venäjällä vahvistuvat ja venäläiset kokevat yhä enemmämän olevansa maalle pahaa tarkoittavien voimien piirittämiä.
Tähän kuvaan sopii okein hyvin vaikkapa Suomen harjoittama, venäläisiin imeväisiin kohdistama tunteeton lapsenryösto-politiikka.
Siispä lapsikiista kertoo paljon enemmän Venäjän sisäisestä tilanteesta ja suomalaisten Venäjä-tabusta, kuin maidenvälisten suhteiden huononemisesta.
Seppo Korppoo
Tunteellinen yrittäjä
Toivottavasti nyt ei juututa vain puolustusasemiin vaan tarkastellaan myös suomalaisten lasten huostaanottoa kriittittisesti. Nimittäin huolen aiheita on monia
:
1) huostaanottojen suuri ja nopeasti kasvanut määrä Suomessa (10000 tai 17000)
2) lain epämääräisyys, jossa syyksi riittää vain “huoli lapsen kehityksestä”. Tosin Helsingissä tätä huolta venytettiin kovin pitkälle !
3) syntynyt huostaanottobusines, johon yksityiset kv. yritykset ovat voimsakkaati tulleet mukaan (mm. Veroparatiisifirma Mehiläinen)
4) kustannukset, jotka firmoja näitä käytettäessä ovat noin 100000 eur/vuosi ja yksityisperheitä käytettäessä 25000 eur/v.
5) ja se, että kunnat saavat huostaanottoihin valtionapua, mutta eivät ennaltaehkäisyyn. Ts. palkitaan huostaanotoista.
Näistä asioista ovat kirjoittaneet psaljon monet asiantuntijat, kuten Matti Rimpelä, JP Roos jne. Myös muutama tuomio on tullut Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta.
Huostaanotto on kunnalle niin kallis toimenpide, ettei sitä tehdä heppoisin perustein.
Iltasanomat julkaisi otteita Bäckmanin Venäjän televisiossa esittämistä väitteistä, joita löytyy netistä runsaasti. Niistä välittyy kuva, että Bäckman kärsii sellaisista harhoista, että hän on laitoshoidon tarpeessa — aivan ihailemansa Neuvostoliiton mallin mukaisesti. Vai onko hän todella nähnyt Suomessa venäläislapsille tarkoitetun keskitysleirin?
Toisaalta suomalaisviranomaisten taktiikka vaieta hänet kuoliaaksi on kyllä mennyt pahasti metsään.
Kunnat eivät saa erikseen valtionapua huostaanottoihin, vaan sosiaali- ja terveystoimen valtionapu on yksi summa, mitään korvamerkintää ei ole — eikä palkitsemistakaan.
Lastensuojelun suuria kustannuksia tasataan kuntien välillä. Countryboy ei ole kokonaan väärässä.
Laki lastensuojelun suurten kustannusten tasauksesta on kumottu vuosia sitten.
Nämä “tää on niin suurta bisnestä”-perustelut ovat niin surkeita että ihan itkettää. Kunnat eivät todellakaan upota tolkuttomia summia johonkin lastensuojeluun “siksi kun se on hyvää bisnestä”.
Ihan mitä tahansa voi argumentoida “koska se on hyvää bisnestä [joku porukka]” ja pyörittää tuossa hakasulun kohdalla aina tarpeen mukaan jotain seuraavista:
kunnan työntekijät
Mehiläinen
Locheed Martin
juutalaiset pankkiirit
ja jos ei mitään meinaa keksiä niin sitten illuminati
Follow the money!!!111
—
Lastensuojelu ja vastaavat rankasti vaitiolovelvolliset viranomaiset ovat siinä ongelmallinen asia demokratiassa, että ne synnyttävät tavattoman paljon epäluuloa. Niillä on (näennäisesti) paljon valtaa ja niiden toiminta ei ole (eikä voi olla) täysin läpinäkyvää. Moni näkeekin nimenomaan lastensuojelun jonkinlaisena MI‑6:n 00-osastona, jolla on lupa tehdä mitä vaan. Vaikka tämä siis ei ole totta.
Mikä ihme saa väittämään tällaista maasta, joka on oikeusvaltio, jossa kansalaisella siis on valitusoikeus pääsääntöisesti jokaisesta saamastaan viranomaisen päätöksestä!
Kaiken lisäksi hallintomenettelylaki edellyttää, että viranomaisen on tarvittaessa autettava asiakasta myös omaa päätöstään koskevan valituksen laadinnassa.
Tämä ei ole utopiaa vain jokapäiväinen itsestäänselvyys: KELA ja sosiaalivirastot esim. hoitavat asian alulle niin, että valitusohjeet tulevat asiakkaalle aina samassa kirjeessä päätöksen kanssa.
Itse nuoruudessani lastensuojeluvirkaa hoitaessani opastin nuorisokotini aikuistuvia nuoria kädestä pitäen itseäni koskevan valituksen tekemisessä: Kerroin kansalaisen oikeusturvasta, selostin vastuusuhteet organisaatiossa, autoin etsimään yhteystiedot ja kannustin selvittämään johdon kanssa, ovatko toiminnalleni esittämäni perusteet päteviä vai ei. Meidän tehtävämmehän oli nuorten kasvatus kunnon kansalaiseksi — mikä tarkoittaa mm. tietoja ja tietoisuutta sekä velvollisuuksista että oikeuksista.
Sillä(kin) kertaa nämä huostassa olleet nuoret tulivat kuulluiksi ja tyytyivät saamaansa vastaukseen.
Huostaanottopäätöksestä voi valittaa, mutta kiireellinen huostaanotto pannaan toimeen ymmärrettevästi heti.
Väärä tieto, jota kyllä toimeliaasti levitettiin tapaus Koski-Koskisen aikaan. Sopimuksen allekirjoittajia on kahdeksisenkymmentä, joukossa jotakuinkin kaikki EU-maat ja Yhdysvallat. Teollisuusmaista puuttuvat lähinnä Japani ja Korea, ja Kiina.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/kaapatut_lapset_ry/apua/haagin-lapsikaappaussopimuksen‑a/
“snip”
Kuvaat venäläistä tunteellisuutta — ja omaasi ?- kuin maassa järjenkäyttö olisi kiellettyä ja rationaalisuus tyystin tuntematon käsite. Vaikea uskoa. Miten se kaupankäyntikään onnistuisi, jos yleistyksesi pitäisi paikkansa? Toiseksi: Miksi toistat tuon typerän imeväis-yleistyksen sen sijaan että omalta osaltasi oikaisisit väärät käsitykset? Ei meillä eroteta imeväistä äidistään, ellei se ole välttämätöntä sen hoidon vuoksi, jota lapsen paranemiseksi tarvitaan, kuten jokainen tietää. Kolmanneksi: Jos nuorta koulutettua keskiluokkaa muuttaa maasta miljoonittain, se on rationaalinen rektio kuvaamaasi tilanteeseen Venäjällä. Pysähtyneisyys ei ole ulkomaiden syytä ja “isovenäläisyys” on omiaan vain pahentamaan sitä. Se ei tuo nuoria takaisin, eikä pelottelu pidä heitä kotimaassa — päin vastoin.
Pienten naapurimaiden uhkailu puolestaan on kehno keino itsetunnon pönkitykseen: se pilaa minkä tahansa ison maan kansainvälisen maineen: Vain kehno hyökkää pienempänsä kimppuun.
Niin näkojään on ja sen on allekirjoittanut äsken myös Venäjä.
Kyllä jotenkin ihmetyttää vielä tämä Suomen huostaanotettujen suuri määrä ja sen nopea kasvu. Joku syy tähän nopeaan kasvuun kyllä on. Lieneekö se, että riittää pelkkä ” huoli ” kehityksen vaarantumisesta. Tästähän on mm. Matti Rimpelä kirjoitellut aikanaan.
Samanaikaisesti suurin osa suomalaisista tuskin on toivonut mitään hartaammin kuin sitä, että Venäjä kehittyisi normaaliksi demokratiaksi, jonka kanssa vuorovaikutus on yhtä turvallista kuin demokratioiden kesken yleensä on.
Jos nuoret, joilla on tämä sama näkemys, eivät pääse vuorollaan valtaan ja uudistamaan maataan, vaan äänestävät jaloillaan — mediassa kummittelee poismuuttaneiden määränä luku 25 miljoonaa (?)- niin mitä voimme toivoa?
Mitenkähän tämä oikeus on toteutunut esim. tässä Vantaan tapauksessa, kun apua on haettu muualta.
Vielä Syltylle (saa vapaasti itkeä) tämä Talouselämän artikkeli aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
Vantaalla on lehtitietojen mukaan tehty kiireellinen huostaanotto, josta voi valittaa ihan virallisestikin, eikä vain lehdistölle. Kiireelliseen huostaanottoon ryhdytään, kun lapsen katsotaan olevan vaarassa.
Samanaikaisesti suurin osa suomalaisista tuskin on toivonut mitään hartaammin kuin sitä, että Venäjä kehittyisi normaaliksi demokratiaksi, jonka kanssa vuorovaikutus on yhtä turvallista
Minun vaikea ymmärtää, että näilläkin sivuilla kehdataan “perustella” oma kannanotto pelkällä luulolla ja epäluulolla, aivan kuin Suomi ei olisikaan oikeusvaltio.
Ettekö te “luulevaiset” lainkaan arvosta omaa oikeusturvaanne ja sitä että jos viitsisitte vaivautua, löytäisitte helposti oikeat tiedot Suomen järjestelmästä luulojen tilalle? Samalla kykenisitte oikaisemaan muunmaalaisten väärät käsitykset — mikäli ette nimenomaan halua pönkittää niitä Suomesta käsin.
Entäs nykyiset suomalaiset venäjänpuhujat ja ne kymmenet tuhannet täällä kauan asuneet venäläiset maahanmuuttajat, jotka tietävät, että Bäckman antaa maastaan väärän todistuksen aina uudestaan?
Eihän meillä ole pulaa ihmisistä, jotka kielen puolesta kykenisivät oikean tiedon levittämiseen.
Miksi heistä ja heiltä ei kuulla mitään?
Tällaista “tietoa” sitten levitellään. Sosiaaliportti.fi sen sijaan kertoo että
Ei oikein käy luvut yhteen, mutta jos näitä lukuja Venäjällä esitellään, niin kuinka moni käy oikeasti tarkistamassa ne esim. suomalaisviranomaisten sivuilta?
Heidän viestinsä ei ole niin tunteita ja vastakkainasettelua herättävää, joten se saa vähemmän huomiota rahasta elävässä valtamediassa. Mutta kyllä heistä kuullaan.
http://izrailit.blogspot.fi/2012/10/blog-post.html
http://antonnikolenko.blogspot.fi/2012/10/blog-post.html
http://k‑shemyak.livejournal.com/68712.html
En kyllä osaa lukea noita ruotsintaidollani, mutta Google Translate auttaa, ja noista linkeistä löytyy lisää.
Lehtitietojen mukaan myös, Vantaan tapauksessa ei ole tehty toimenpiteiden kohteille selväksi heidän oikeuksiaan (ei luettu tekstiä loppuun, koska “ei ymmärrä suomea”). Periaatteessa asiasta voi valittaa kyllä, mutta tässä tapauksessa maahanmuuttajien puutteellinen kielitaito ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemus on tämän pitkälti estänyt. Venäläinen äiti on netin mukaan ollut yhteydessä ensin Anu Palosaaren Demokratialiittoon eikä Bäckmaniin. On myös edelleenkin lehtitietojen mukaan vaikea ymmärtää, että vastasyntynyt lapsi viedään äidiltä eikä osata edes pukea vaatteita päälle. Monoissamaissa tämä ei olisi mahdollista.
Lasten huostaanottojen kulut ovat Talouselämän artikkelin mukaan samaa luokkaa kuin lukioiden tai poliisilaitoksen eli 600 miljoonaa/vuosi ja ne ovat kasvaneet äkkiä.
Lastensuojelu toimii nykyisin paljolti ilman kontrollia ja ei suostu keskustelemaan mistään tapauksesta ja siinä mielessä toiminta muistuttaa Supoa.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
Vastasyntyneitä pitäisi viedä nykyään paljon enemmän saman tien, koska silloin vanhemmat eivät pääse pilaamaan lastensa elämää.
Tyypillisesti lapsi palautetaan aina kun esimerkiksi päihdeongelmaisella vanhemmalla tulee vähän selvempi kausi. Sitten taas retkahduksen jälkeen lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Tätä pallottelua voi jatkua viakka kuinka pitkään.
Ei vanhemmilla voi olla oikeutta pilata lastensa elämää. Itse en usko pätkääkään “netin tietoon” tai lehdistöön tässä asiassa, koska siellä on kaikki mt-potilaat ja päihdeongelmaiset niin hyvää äitiä ja isää että oksat pois.
Mitä tulee “se on niin hyvää bisnestä”-perusteluun, niin ihan yhtä hyvin voi väittää, että lapsen elättäminen, tais iis rahojen ryyppäämine ja lapsen heittelle jättö, on kelvottomille vanhemmille hyvää bisnestä, koska lapsi tuo taloon tullessaan melkoiset tuet. Eli en ukso että taloudellisilla seikoilla on juurikaan merkitystä suuntaan taikka toiseen.
Varmasti parannettavaa on, mutta nämä netin ja lehdistön kauhujutut ovat taas sitä illuminati-touhua. Kun jollekin lapselle jotain tapahtuu, niin tasan samat henkilöt ovat kurkku suorana huutamassa “miksei tehty mitään!?”.
(vähän kuin Karpo aikoinaan, ensin teki jutun siitä kuinka teiden suolaus pilaa vesistöt ja sitten jutun siitä, kuinka jotain tienpätkää ei suolattu tarpeeksi)
Niin… lehtitietojen mukaan… siis et oikeasti tiedä asiasta mitään? Ja missähän maassa ei lasta osata pukea?
Aikaisemmassa postauksessa väitit, että kuntaa palkitaan huostaanotoista, nyt ne aiheuttavatkin suuria kustannuksia — kumpaa mieltä olet?
Ja kyllä juuri sivistysvaltiossa imeväinenkin voidaan ottaa huume- tai alkoholistiäidin kynsistä.
Ymmärtäminen on vaikeaa, jos ei ole välineitä.
Syltty !
Ei tässä nyt mihinkään illuminaattiin uskota, eikä kauhujuttuja lueta. Halutaan vain, että mitkään virkamiehet eivät ole kaiken kontrollin ulkopuolella. Kyllä minä luotan melkoisesti prof. Matti Rimpelään alan asiantuntijana. Ongelmiahan hänen mukaansa ovat mm.
“Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.”
“Meillä on poislähettämisen kulttuuri. Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyön tekeminen muka maksaa liikaa. Samalla he lakaisevat hankalat nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.”
Kyllä yo. asioita olisi syytä selvittää tarkemmin, jos lastensuojeluun kuluu 600 miljoonaa vuodessa. Ymmärrän, ettei viranomaisen asema ole kadehdittava. Virheitä varmaan voi sattua molempiin suuntiin, ainakin se on loogisesti mahdollista.
Ja tämä hässäkkä osoittaa, miksi itärajan pitää olla tiukempi kuin länsirajan. Sieltä tulevien ongelmallisten toimintatapojen ei toivoisi leviävän Suomessa.
Suoraan sanottuna yritykset pitäisi pitää mahdollisimman kaukana julkisesta sektorista. Niiden voitonnälkä aiheuttaa pelkkiä ongelmia.
Valitettavasti laitoshoito käännettäisiin Venäjällä varmasti poliittiseksi hiljennysyritykseksi. Ehkäpä vaihtoehdoksi voitaisiin antaa maastakarkoitus rakastamaansa maahan? Sekoilkoon siellä.
Tämä nyt on tätä maahanmuuton ihanuutta. Pitäisikö näissä nyt a) paremmin tukea integroitumistoimia ja b) alkaa vaatia integroitumista, jos kerran kyky vuorovaikutukseen muun yhteiskunnan kanssa on noin heikolla tasolla? Maassa on kaksi virallista kieltä. Ei liene mitenkään kohtuuton vaatimus, että maassa asuvat kykenevät hoitamaan asiansa jommalla kummalla näistä.
Minusta julkishallinnon pitäisi aina tehdä heti selväksi, että heidän kanssaan asioidaan näillä kielillä. Kaikki muu on viranomaisten osalta periaatteessa vapaaehtoista ja hyvää hyvyyttään tehty myönnytys. Käsittääkseni tätä ei tehdä tarpeeksi hyvin selväksi alusta asti. Siinä vaiheessa, kun tämä muunkieliselle selviää, hänen ollessa tähän asti tottunut saamaan kaiken palvelun omalla kielellään sopivasti yksinkertaistettuna, on yleensä kyse asioista, joissa virkailijan kielitaito loppuu ja joiden selittäminen vaatii muutenkin syvempää järjestelmän tuntemusta kuin mitä ei-virallisella kielellä on siihen mennessä saatu tai kenties edes voi saada. Siinä vaiheessa tilanne tuntuu epäreilulta mielivallalta ja tahalliselta kiusaamiselta muutenkin epätasaisen palvelun päätteeksi, vaikka tilanne on oikeasti lähempänä sitä, että “rikottua” osapuolta on siihen asti kohdeltu silkkihansikkain, vaikka hän ei ole itse tehnyt tarpeeksi integroituakseen yhteiskuntaan.