Torstaina Vantaan ja Helsingin valtuutetut kokoontuivat tiedotustilaisuuteen siitä, mitä kaupunkien yhdistymistä tutkineet työryhmät ovat saaneet aikaiseksi. Tammikuun lopulla pitäisi päättää, jatketaanko selvityksiä varsinaiseksi kuntajakoselvitykseksi vai lopetetaanko tähän. En oikein ymmärrä, mitä edellytyksiä tehdä päätöstä on.
Toistaiseksi nimittäin on tietoa vain siitä, mitä tapahtuisi, jos kunnat sellaisinaan liimattaisiin yhteen. Joko palvelutaso Vantaalla nostetaan Helsingin tasolla ja maksetaan satamiljoonaa euroa tai palvelutaso lasketaan Vantaan tasolle ja säästetään 300 miljoonaa euroa.
Nuo laskelmat Helsingin kalliimmista palveluista eivät täysin pidä paikkaansa. Mukana ovat nimittäin myuös sisäiset vuokrat, joita samoista palveluista maksetaan paljon enemmän. Siltä osin kun kyse on tilojen tehottomasta käytöstä tai tiheämmästä palveluverkosta, tämä on verrattu, mutta siltä osin kun on kyse siitä, että vuokrat ovat Helsingissä korkeammat, vertailu menee metsään. Pitäisikö kantakaupungissa päivähoidossa olla vähemmän hoitajia, koska vuokrat ovat niin korkeat?
Kahden kunnan liimaaminen yhteen ei voi koskaan kannattaa ainakaan molemmille, koska kyse on silloin lähes nollasummapelistä. Hyödyt saadaan vasta synergiaetujen etsimisen ja päällekkäisten toimintojen karsimisen jälkeen. Tätä puolta ei ole selvitetty koskaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että tärkeimmät edut yhdistymisestä olisivat kaupunkirakenteellisia. Me joudumme Helsingissä sijoittamaan uudisrakennuksia kaavoihin kenkälusikalla ja Vantaalla pelataan golfia pääradan varrella. (On meilläkin golfkenttä Talissa ja 1800-luvun sotilaallisia tarpeita palveleva varuskunta Santahaminassa, mutta se johtuu poliittisista realiteeteista)
Jos yhdistettäisiin Vantaan maareservit ja Helsingin taloudelliset voimavarat, koko seudun rakenne järkevöityisi, kun tonttipula ei ajaisi omakotirakentajia kehyskuntiin.
Olin kovin yllättynyt, että Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäki väitti, että maankäytön hyödyt jäisivät joihinkin viilauksiin kaupunkien nykyisillä rajoilla.
Kokonaan eri asia on, että hallituksen kaavailut metropolihallinnosta voivat tehdä koko hankkeen turhaksi jo toukokuussa hallitusneuvottelujen aikana.
Miksi yhdistettäisiin kaksi liian suurta ja tehotonta mammuttia?
Olisikohan muuten liikaa vaadittu, että asioista puhutaan myös vaaleissa eikä vasta vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa (pätee moneen muuhunkin asiaan kuin tähän)? Tulisi meinaan vähän enempi sellainen vaikutelma, että äänestämiselläkin on merkitystä.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kalevi Kämäräinen
En tiedä vaaleista, mutta tällä blogilla asiaa ei vaieta. Huomasit kai tuon ykkösen otsikossa.
Hmmm, Soininvaaran eduskuntavaalikamppanjan epävirallinen lähtölaukaus ja yksi vaaliteema persujen kanssa nahistelun lisäksi?
Kannatetaan ehdottomasti, oli OS ehdolla tai ei. Metropolihallinto tai kuntaliitos on kuitenkin pakko saada aikaan pikimmiten. Vihreiden kannattaisi laittaa perinteisten melonien lisäksi muutama miehisillä asialinjoilla pysyttelevä ehdokas vaaleihin pitämään asiaa esillä. Ei tarvitsisi miettiä persujen tai vapaavuoren äänestämistä protestiksi.
Nyt on harvinaisen otollinen tilaisuus saada aikaan kehityspotku molemmissa kaupungeissa, ei pelkästään kaupunkirakenteellisesti – se on pitkässä juoksussa – vaan toiminnallisesti.
Nyt pitää päättää, että selvittelyä jatketaan niin, että kukin työryhmä, käyttäen tarpeellisessa laajuudessa ulkopuolista asiantuntemusta, tekee esityksiä muutosprosessista, jolla toiminnat saadaan taloudellisemmiksi ja toimivamimmaksi.
Tämä vaihe ei mene hukkaan, vaikka jälleen kerran kuntaliitoksessa vedettäisiin vesiperä. Työryhmille on annettava toimeksianto tehdä esitys ensi kesään mennessä.
Oi suuri ja mahtava Helsingin kaupunki,
Sun synnytti valtaisa Vantaanjokii…
Olen kaivellut esiin Helsingin ja Vantaan eroja kulttuuripolitiikan puolella kuntaliitoksen kustannuksia vertaillakseni.
Ja ero on huima: Vantaalla on esim. vain yksi teatteri, Raatikko, jota kunta tukee vain 112 000€ vuodessa. Helsingissä on kymmeniä teattereita ja koko kulttuurielämä on aivan eri tolalla. Myös kirjastoverkko on selvästi Vantaalaista kattavampi ja laadukkaampi. (Toki myös kalliimpi. Helsingin kulut per asukas 61,98€, Vantaan 42,68€.)
Palaan astialle, jahka saan luvut kasaan, mutta mutu-tuntumani on, että Helsinki käyttää kymmeniä miljoonia enemmän vuodessa kulttuuriin kuin Vantaa. Ja näin valtakunnan pääkaupungin tietysti pitääkin. Laadusta kannattaa maksaa.
Eroja pitääkin tarkastella hallintokunnittain ja osa eroista johtuu siitä, että Helsingin luonne Suomen pääkaupunkina vaan johtaa pakostakin erilaiseen rakenteeseen.
Kutoja: ”…Metropolihallinto tai kuntaliitos on kuitenkin pakko saada aikaan pikimmiten…”
Olkoot nimi mikä tahansa, niin jonkinlainen irtiotto Uuudestamaasta tulee tehdä. Aluehallinnolla tulee olla riittävä, mutta hyvin rajattu koordinoiva rooli. Samalla liian suuret kunnat tulee pilkkoa pienemmiksi ja tehokkaammiksi 10 000 – 40 000 asukkaan yksiköiksi.
HS:ssa oli tänään hyvä mielipidekirjoitus, jossa osoitettiin, että tässä yhdistämisasiassa ei taida juuri olla järkeä.
En ole ihan varma, ovatko nämä liitokset kustannuskysymyksiä ollenkaan? Ne olisi aina ratkaistavissa. En tunne selvitystä, mutta blogin vinkeistä ja Osmon ’alustuksesta’ voi ounastella, että luvuissa on ’epätasmällisyyksiä’.
Pointti on se, että Vantaalle on muodostunut oma identiteetti. Yhtäkkiä on noussut kotiseutuvantaalaisuus. Samalla tavalla kuin meillä Turun puolessa on ’yhtäkkiä’ syntynyt vahva Kaarinalainen ja Raisiolainen identiteetti. Vielä 60-luvulla Kaarina luovutti omasta tahdostaan isoja alueita Turulle, koska alueella oli ’kustannuksia’ aiheuttava työläiskaupunginosa.
Ovatko nämä suurkaupunkien liitosajatukset oikeasti kustannuskysymyksiä vaan ihan jotain muuta?
Siis mielestäni ne ovat kustannus-, alue- ja rakennepoliittisia kysymyksiä, mutta myös kunnan identiteettikysymyksiä. Enkä oikein tiedä, eivätkä oikein muutkaan, miten tämä identiteettikysymys ratkaistaan, joka näyttää olevan se ratkaiseva?
Siis keskeisin vuosiluku liitoksissa Turun ja Kaarina osalta oli 1939. Sen jälkeen tuli muuta. Ja silloinkin ja sen jälkeen selvitysmies oli ohjaksissa…
No, tässä historiaa liitoksista Turussa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_kuntaliitokset
Vain alueilla on merkitystä: rajat ovat keinotekoisia ja on ajan kysymys, kuinka kauan ne kestävät. Kaikkien suurten kaupunkien ympärysalueilla on hiljainen mutta yhtä loputon pyrkimys olla yhtä.
Todellisuutta on se, että pääkaupunkiseudulle haluaa asumaan paljon ihmisiä, mutta kaupunkien rajat ja nimet taas elävät vain ihmisten mielikuvissa ja muistoissa. Toisin kuin kaupunkien ja alueen hallinnossa, rajoihin ei nykyisinkään törmää juuri muuten kuin käyttämällä julkista liikennettä seuturajojen yli.
”Joko palvelutaso Vantaalla nostetaan Helsingin tasolla ja maksetaan satamiljoonaa euroa tai palvelutaso lasketaan Vantaan tasolle ja säästetään 300 miljoonaa euroa”
Väite ontuu. Jos ja kun Vantaa liittyy Helsinkiin 1.1.2012 lukien, ei Vantaalle tule samaa tiheyttä terveysasemia ja muita palveluja, joista ne Helsingin kustannukset syntyvät. Vantaalla on 31.12.2011 ja 1.1.2012 sama määrä kouluja, nuorisotaloja ja terveysasemia. Ei Vantaan tasoa ”nosteta” tai Helsingin ”lasketa”, vaan palkat ja muut etuisuudet pysyvät samana, kuten lakikin mahdollistaa. Entisen Vantaan alueella on vain erilainen palveluverkko, joskin ex-vantaalaiset voivat jossain tukeutua Helsingin puolen palveluihin ja vice versa. Väite yhdistymisen aiheuttamasta ”säästöstä” kun Helsinki ”laskee” palvelutasoaan tai kulusta, kun Vantaa ”nostaa” tasoaan, on aikamoinen ajatuspieru.
Palveluverkko uudessa kaupungissa pysynee suurinpiirtein samana, joukkoliikenne on helpompaa ja pitkällä aikavälillä liikenteen ja maankäytön järkevä yhteensovittaminen tuo valtavat hyödyt. Muista Osmo painaa ”jaa”, kun yhdistymisestä päätetään.
P.S Ainiin. Muistakaa toimia hienosti laaditun ja julkisena salaisuutena tunnetun suunnitelman mukaan, jotta hakemus toimitetaan valtioneuvostoon ennen kesäkuun 2010 loppua, jolloin yhdistyminen astuu voimaan 1.1.2012.
Kiitos, Dankeschön.
Ohessa linkki Polemiikki-verkkojulkaisun olleesta tutkimuksesta, jonka mukaan kunnan koon kasvaessa, tehokkuus heikkenee.
http://www.polemiikki.fi/files/1158-Tutkjulk_57_net.pdf
En tiedä kyseisen tahon luotettavuudesta, vaikuttaa asialliselta, mutta olen aikaisemminkin kuullut että itse asiassa pienet kunnat ovat parhaita, mikäli kunta kykenee tarjoamaan palvelut. Esim. jossain peräkylässä ei välttämättä kannata pitää omaa terveyskeskusta, vaan naapurikunnan kanssa yhteistä. Helsingissä tai Vantaalla ei tätä ongelmaa liene?
Itse vastustan Helsingin ja Vantaan liitosta juuri byrokratian lisääntymisenä ja kuntalaisdemokratian vähentymisenä. Helsingin ja Vantaan liitos vähentää myös organisaation läpinäkyvyyttä ja lisää virkamiesvaltaa. Itse asiassa Helsinki pitäisi jakaa osiin, jos haluttaisiin tehokkuutta, tosin se voi olla hankalaa.
Luulisi että maankäytön yhteitoimintaa voisi muillakin keinoin parantaa. Sopimuksin monet asiat toimivat jo nyt, joten en ymmärrä tätä yhdistämistarvetta.
Sitä paitsi, minun on vaikea ymmärtää, että minkä terveyskeskuksen tai minkä koulun voi poistaa, organisaatioiden päällekäisyyden nimissä. Siellä ne suurimmat summat kuitenkin kuluu kunnan hallinnossa. Muut säästöt ovat vain tilpehööriä.
Ja aina kuntaliitoksissa on kulut kasvaneet hetkellisesti ja mitään todisteita ei ole ollut, että niistä olisi tullut todellisia säästöjä pitkällä ajalla olisi. Tai olisi kiinnostavaa nähdä sellainen selvitys, joka siis huomioisi hetkellisin kulutuslisäyksen ENNEN liitoksien voimaantuloa.
”Jos yhdistettäisiin Vantaan maareservit ja Helsingin taloudelliset voimavarat, koko seudun rakenne järkevöityisi, kun tonttipula ei ajaisi omakotirakentajia kehyskuntiin.”
Ei tonntipula mihinkään häviä, jos jatketaan Helsingin nykyistä maapolitiikkaa.
Helsinki kaavoittaa yksityisiä maita ja tontin omistajat osaavat kyllä kytätä, ettei markkinoille tuoda liikaa tontteja eli tonntipulaa liitos ei poista elli muuteta myös maapolitiikkaa
kuntia ei tarvita Suomessa tätä määrää mikä nyt on.
muttä käytännön toteutus on vähän vaikeaa->ilmeisesti kaikissa kuntaliitoksissa on turvattu sekä työntekijöiden asema että ”byrokraattien”asema viideksi vuodeksi.
-melko kallista…..
tämä on kai sitä paljon puhuttua rakennemuutosta josta EK sekä johtavat poliitikot puhuvat.
ajatushan kai on(mitä ei sanota ääneen)se että Suomessa ei tarvita 400*kunnanjohtajaa ja kunnaninsinööriä jne jne,eli tarkoitus olisi purkaa rakennetta sieltä yläpäästä mutta sen toteuttaminen on poliittisesti mahdoton juttu.
-käsittääkseni alatasolla(työntekijät)niitä käsiä tarvitaan yhtä paljon(esim hoivatyössä jopa enemmän)mutta ei välttämättä 400*kunnan hallintoa tämän työn johtamiseen.
*400 kuntaa on vedetty hatusta en kerkeä nyt googlata oikeaa määrää mutta lukumäärä lienee lähellä tuota.
”Kunta olemme me”. Miksei asiaa kysytä kuntalaisilta?
”Uusi kasvo”: Kuntien määrä vuonna 2010 on 342. Se on karkeasti sata vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Suuruusluokka ihan oikein. Paljon pienemmällä määrällä kunnanhallituksia tultaisiin varmasti toimeen.
Kiinteistöongelmankin voi ratkaista myymällä Helsingin keskustassa olevat arvokiinteistöt eniten tarjoavalle ja siirtämällä kaupungintalo ja muut hallintofunktioit Vantaalla, jossa neliövuokrat ovat halvempia.
Samalla voidaan siirtyä avokonttoreihin ja pienennetään neliöitä 20:stä 10:een per henkilö.
Näin kiinteistökulut tippuvat 70 %
Organisaatiota voidaan keventää vähentämmällä puolet johtajista ja päälliköistä
Simo: ”…Kaikkien suurten kaupunkien ympärysalueilla on hiljainen mutta yhtä loputon pyrkimys olla yhtä…”
Kyllä kyse on hyvin suomalaisesta ilmiöstä. Muualla päin vastoin pyritään kunnat pitämään pieninä ja tehokkaina yksiköinä. 🙂
Lontoo on tietysti ääriesimerkki, koska itse Lontoossa asuu 11 500 ihmistä (2009) eikä alueella ole seutuhallintoa. Seutuhallinto lakkautettiin tehottomana kulueränä.
Pariisissakaan ei ole yhtään kaupunginosaa, joka olisi väestöltään Helsingin kokoinen. Kaupunginosathan hallintomallissa vastaavat hyvinkin itsenäisiä kuntia Suomessa. Pariisin alueella asuu 10 000 000 asukasta, mutta itse Pariisin suurimmassa kaupunginosa on asukkaita 230 000 ja pienimmässä 18 000. Pariisissa ei ole seutuhallintoa (pl. kantakaupungin 20 kaupunginosaa kattava), mutta asiasta on keskusteltu.
Liian vanha: ”…Organisaatiota voidaan keventää vähentämmällä puolet johtajista ja päälliköistä”
Noin käy, kun Helsinki pilkotaan pienemmiksi yksiköiksi ja organisaatio madalletaan. Edellytyksenä on, ettei tarpeettomille työntekijöille tarjota mitään suojatyöpaikkoja vuosiksi. Parasta tukea kuntaliitoksissa on tukea työntekijöiden siirtymistä muihin tehtäviin. Nyt liitoskunnissa on kaupungintalot täynnä tarpeettomia ihmisiä (tuttujani on parinkin liitoskunnan valtuustoissa).
Mitähän niiden ranskalaisten kuntien toimialaan kuuluu? Terveydenhuolto, verotus? Sosiaaliturva?
Ne asiat, joita kuntia yhdistämälä tai metropolihallinoa kehittämällä halutan laajemmalle alueelliselle pohjalle, hoitaa Ranskassa joko valtio tai provinssi.
Ei millään pahalla, mutta keskustelu seudun kuntarakenteesta ja ylemmän tai alemman tason hallinnosta tuntuu vuodesta toiseen sotkeutuvan kummallisiin lillukanvarsiin ja väärinkäsityksiin.
Usein ne ovat vilpittömiä ”ajattelemattomuuksia” mutta usein (nykyisten kuntapoliitikkojen puhuessa) mielipiteissä on myös vahvasti astian makua.
En tarkoita runtata tätä ketjua – väitteeni koskee monien vuosien keskusteluja monilla eri areenoilla.
Kopioin tähän äskettäin moniin suuntiin lähettämäni viestin, koska yritän siinä vastata niihinkin kysymyksiin, jotka täälläkin ovat jo nousseet pintaan:
= = =
Nappasin linkin:
– Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122256&lan=fi (pdf)
En suosittele muille. Selonteko on 36-sivuinen ja väsyneen silmäilyni mukaan se on 36 sivua liian pitkä. Ymmyrkäisiä ympäripyöreyksiä sekä korukiehkuroilla ympäröity vaivihkainen ehdotus Helsingin, Espoon, Vantaan ja Granin yhdistämiseksi. Pienempien yksiköiden ja niihin kiinnittyvän kansanvallan tarpeesta ei ole sanaakaan.
Lisäksi on tarjolla tällaisia Uudenmaan liiton tuotoksia:
MAL työryhmän loppuraportti: http://tinyurl.com/384evru
Demokratia työryhmän loppuraportti: http://tinyurl.com/39gmk5a
Silmäilin nuokin. Vilpitön toivomukseni on, että neuvottelijat pyyhkisivät noiden papereiden loppusuosituksilla vaikka pöytää.
On niissä asiaakin mutta enimmäkseen se on vain nykytilan kuvausta ynnä sisällyksettömiä korulauseita. Viimeistään loppusivun suosituksissa kuuluu tilaajan ääni. Riippumatta siitä, mikä näiden tekstien muodollinen tilaaja tai tuottaja on, se ääni on yhtäältä perinteisen kokoomuksen ääni (ei koske Vapaavuorta) ja toisaalta koko vakiintuneen kunnallispamppu-etablissemangin ääni. Kumpikaan noista tahoista ei oikeasti kaipaa mitään läpinäkyvyyttä eikä kansanvaltaa. Entinen peli ja sillä pihvi.
Mutta lukekaapa tämä:
Metropolien hallintamalleja koskeva selvitys
J.Vapaavuoren ja M.Kiviniemen aloitteesta Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella tehty selvitys.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122265&lan=fi (pdf, 980 kb)
Todella loistava pruju! Jos 62 sivua tuntuu liialta, kannattaa silmäillä viimeistä osiota ”Metropolihallintamallien soveltaminen Suomessa”, vain 21 sivua. Jostain helkkarin syystä ne näet päätyvät täsmälleen samoihin ajatuksiin, joita olen hokenut ties miten kauan…
= = =
No mihin sitten? Kaksiportainen hallinto, jossa ylimpänä päättäjänä suoralla kansanvaalilla valittu seutuvaltuusto. Ei ”vaalipiirejä” tässä vaalissa: kirkkonummelainen voikoon äänestää mäntsäläläistä jos haluaa ja päinvastoin. Samalla kun tämä tehdään, jaetaan yli-isot kunnat pienemmiksi, kuten tässäkin ketjussa joku jo toivoi. Kummallekin hallintotasolle sille parhaiten sopivat tehtävät: esim. maankäytön suunnittelussa yleiskaavoitus ”seutukunnalle” ja yksityiskohtainen kaavoitus ”lähikunnille”. Lähikunnat voisivat vapaasti tehdä yhteistyötä keskenään seutua pienemmissäkin puitteissa, jos haluavat. Seutuhallinto puuttuu peliin vain silloin ja niissä asioissa joissa se ilmeisesti on tarpeen.
Kummallekin tasolle annetaan ”omaa rahaa” joko niin, että seutu jakaa lähikunnille osan seutuverosta, tai niin, että lähikunnat maksavat määräosan tuloistaan seudulle. Tehtävien määrä ei lisääntyisi, päinvastoin: tehtävät jaettaisiin järkevästi, ja iso määrä nykyisestä yhteistyöneuvottelu-vetkuttelusta ja hölynpölyhallinnosta vältettäisiin. Samalla hallinto muuttuisi huomattavasti läpinäkyvämmäksi. Tiedettäisiin, kuka päättää mistäkin ja kuka on vastuussa siitä mitä tapahtuu.
Jos tämä ei riitä selitykseksi, heitän vielä yhden linkin, mikäli sallitaan: http://www.villekomsi.net/seutu.php
= = =
Tuossa oli tavoite pääpiirteissään. Jos se täytyy jotenkin suhteuttaa lähitulevaisuuden neuvotteluihin, sanon vielä seuraavaa.
Mikäli asiaa on pakko käsitellä Uudenmaan liiton selvitysten pohjalta, niin vaihtoehto 1 eli ”kuntalaisen seutuhallinto” sekä samalla kolmen puhvelikaupungin paloittelu pienemmiksi lähihallintoyksiköiksi olisivat yhdessä mielestäni ainoa sellainen ratkaisu joka todella ratkaisisi jotain. Kaikki muut ovat jarrutusmalleja — jotka juuri siksi miellyttävät yllä jo mainitsemiani tahoja.
Isojen kuntien efektiivisestä jakamisesta maakuntaliiton selvityksissä ei näköjään ole uskallettu inahtaakaan. Eipä tietysti.
Helsinki, Espoo ja Vantaa eivät enää ole järkeviä ja sopivan kokoisia hallintoyksiköitä mihinkään tarkoitukseen. Jos kuitenkin niihin ja niiden nykyisiin rajoihin liittyvät tunneseikat ovat kauhean tärkeitä, voidaan sopia, että vaakunat säilytetään teiden varsilla ja että näiden haamukaupunkien alueille perustettujen pienempien ”lähikaupunkien” (tms.) valtuuston nimeävät seremonialliset Helsingin / Espoon / Vantaan edunvalvonta- ja kotiseutujuhlatoimikunnat, jotka saavat antaa lausuntoja sekä paukuttaa rumpuja, järjestää liputuspäiviä ja myöntää arvonimiä.
Entinen Huopalahden kunta voidaan tässä mielessä herättää henkiin, jos niin halutaan, kuten myös Haagan kauppala, Brändö villastad ja Malmin taajaväkinen yhdyskunta. Kaikille halukkaille kulttuuriautonomia joka toteutuu vuotuisessa pussijuoksu- ja saappaanheittokisassa tms.
Kun näin olisi päätetty, veikkaan että äsken mainitut rudimenttielimet muutaman vuoden kuluessa itsestään surkastuisivat sen verran, että ne voitaisiin riitelemättä korvata kevyempisoutuisilla perinneyhdistyksillä ja lähikaupunkien vapaalla satunnaisyhteistyöllä.
Tällöin meillä olisi toimiva, avoin, tehokas ja kansanvaltainen kaksitasoinen seutuhallinto.
= = =
Uudenmaan liitto voitaisiin sovittaa tähän kuvioon usealla eri tavalla.
(1) Se voisi jäädä järjestämään laitakuntien (”ylijäämäkuntien” tai ”ei-vielä-kuntien”) yhteistyötä (a) keskenään, (b) metropoliin nähden ja (c) ulkonaapureihin nähden. Tässä tapauksessa liitto organisaationa kutistuisi kooltaan. Mutta eikö virallisena pyrkimyksenä joka puolella olekin hallinnon keventäminen?
(2) Se voisi itse muodostaa seutuhallinnon valmistelevan ja toimenpanevan koneiston, kunhan suorilla vaaleilla valittava seutuvaltuusto asetetaan sen ylimmäksi elimeksi. Tällöin laitakuntien yhteisiä asioita, seudun suhteita laitakuntiin ja näiden suhteita maakuntarajojen yli hoitaisi seutuvaltuuston ja laitakuntien nimeämä yhteistyövaltuuskunta (historiallinen nimi!) joka voitaisiin suoran vaalin sijasta nimetä mandaattiperiaatteella, koska tehtävä ei olisi yhtä vaativa ja ristiriitoihin kompastuva kuin metropoli-seutuhallinto.
Muitakin vaihtoehtoja saa keksiä. Nämä nyt tulevat minulle äkkiä mieleen. Tähän kysymykseen kannattaa paneutua huolella, koska aivan ilmeisesti ja odotusten mukaisesti Uudenmaan liitto on olio joka taistelee hengestään ja olemassaolostaan kynsin hampain. Se on tyydytettävä ja rauhoitettava — sille on keksittävä jotakin puuhaa ja jonkinlainen asema ainakin siirtymäkaudeksi. Sama koskee turpeita leipäpoliitikkoja kaikissa kunnissa. Pitäkööt eläkevirkansa. Hankalimmat tapaukset asetettakoon disponibiliteettiin, mistä heidät voidaan siirtää esim. kunniakonsuleiksi Honoluluun.
= = =
On sitten vielä yksi juttu, jota tuossakaan selvityksessä ei ole käsitelty: kaksikielisyytemme. Hirttäkää minut, jos siltä tuntuu, mutta mielestäni ruotsinkielen säilyminen oikeasti elävänä edellyttää, ettei kaksikielisyyttä laimenneta maantieteellisesti liikaa (esimerkiksi liittämällä Hyvinkää Helsinkiin ja sitten ryhtymällä vaihtamaan sielläkin katukilpiä tuplakokoisiksi).
Tvärtom, tycker jag, spjälkandet av överstora kommuner kunde väl leda till att vissa delar blir enspråkiga medan andra skulle bli starkare i tvåspråkigheten. Men säj vad ni tycker. Jag lyssnar.
Kalle, Lontoolla on metropolihallinto. Se lakkautettiin joskus ja perustettiin taas uudestaan.
Ranskalaiset kaupunkialueet tosiaan koostuvat hämmästyttävästä määrästä usein hyvinkin pieniä kuntia. Pariisi on huono esimerkki sikäli että Suur-Pariisi koostuu monesta departementista ja itse Pariisin kaupunki jakautuu kaupunginosiin. Lisäksi seutuhallintoa vastaa Ile-de-Francen aluehallinto (region) joka on varsin vahva toimija. Sen sijaan pienemmillä kaupunkialueilla on yleensä (ilmeisesti) suhteellisen toimiva metropoliyhteistyö (agglomeration), esimerkiksi täällä Grenoblessa julkinen liikenne, jätehuolto yms. on yhteinen usean kymmenen kunnan alueella. Mutta ehkä tämä osaltaan perustuu siihen että kunnan toimiala on rajatumpi kuin Suomessa.
”Noin käy, kun Helsinki pilkotaan pienemmiksi yksiköiksi ja organisaatio madalletaan. Edellytyksenä on, ettei tarpeettomille työntekijöille tarjota mitään suojatyöpaikkoja vuosiksi.”
Helsingistä ja Vantaalta ovat suuret ikäluokat poistumassa, joten järjestely on aika helppoa lähivuosina.
Sonerassa tätä uudellensijoitustoimintaa tehiin jo 70-luvulla, kun automatisointi lopetti käsikeskukset, 80-luvulla digitalisointi vapautti asentajia ja toimihenkilöitä, vasta 90-luvulla päädyttiin lopuksi irtisanomisiin. Silloin saneerattiin tukitoimintoja.
Minun mielestäni miljoona asukasta on sopiva koko Suomen kokoisen maan pääkaupungiksi. Ei tarvitse olla isompi eikä pienempi. Maailmalla on vaikka kuinka monta n miljoonan asukkaan hyvin toimivia kaupunkeja, joten miksi Suur-Helsinki olisi huonompi?
Siksi kannatan 4 ydinkaupungin liittämistä yhteen, ns kehyskunnat voivat jäädä ulkopuolelle tarjoten vaihtoehdon niille jotka eivät halua asua suurkaupungissa. Kokoamalla voimat yhteen saadaan Helsingistä, Espoosta, Vantaasta ja Kauniaisista entistä parempi kokonaisuus. Paikallisille kyläpolitikoille ts ”kaupunginosaneuvostoille” voidaan jättää valta päättää asiosta ja palveluista jotka ovat maantieteellisesti rajattuja suurin piirtein kävelymatkan päähän kuten päivähoito, ala-asteet, liikuntapaikat, lähiterveyspalvelut jne.
Helsinki on vaalipirii, josta valitaan 21 kansanedustajaa. Jos Helsinki ja Vantaa yhdistyvät, miten käy vaalipiirille?
Jos kesken eduskunnan istuntokauden kaksi tai useampi kuntaa yhdistyy vaalipiirirajojen yli, niin kuvittelisin että eduskuntaan päässeet pysyvät vanhoissa vaalipiiressään seuraaviin vaaleihin asti. Eli enää ei taideta ehtiä valita vantaalaisia Helsingin vaalipiiristä elleivät he itse lähde ehdolle siihen, sellainen mahdollisuus on myös olemassa.
Mutta silloin he ottavat tietoisen riskin että he eivät tule valituksi koska Helsingin vaalipiiri on paljon pienempi kuin Uudenmaan, ja koska he eivät ole riittävän tunnettuja helsinkiläisäänestäjille, elleivät he ole jotain urheilijoita tms julkkiksia. Nykytilanteessa taitaa olla niin että uudenmaan vaalipiiri on se jonne moni helsinkiläipolitikko asettuu ehdolel koska läpipääsyn mahdollisuus on suurempi.
Evert The NeveRest kirjoitti: ”Helsinki on vaalipirii, josta valitaan 21 kansanedustajaa. Jos Helsinki ja Vantaa yhdistyvät, miten käy vaalipiirille?”
Kai Vantaa liitettäisiin Helsingin vaalipiiriin. Vaalipiirien paikat lasketaan ennen vaaleja väestömäärään perustuen. Nyt Uudellamaalla on 34 edustajaa ja Helsingissä 21. Vantaan liittämisen jälkeen Uudellemaalle jäisi noin 23 paikkaa, ja laajennettu Helsinki saisi 28.
Uusi jako parantaisi nykyistä tilannetta siinä mielessä, että Uudenmaan vaalipiirin suurta kokoa on pidetty ongelmana. Vantaan siirron myötä tilanne tasapainottuisi.
Uusi ehdotettu edunkuntavaalijärjestelmä on myös tuomassa mutoksia. Se korjaisi tilannetta erityisesti pienissä vaalipiireissä, joissa pienten puolueiden on ollut hyvin vaikea saada edustajiaan piilevän äänikynnyksen vuoksi valituksi. Vaaliliitoilla on voinut yrittää. Uudellamaalla pienten puolueiden asema on ollut parempi. Uusi ehdotus parantaa pienten puolueiden asemaa jossain määrin, mutta toisaalta tämä ehdotus on tuomassa Suomeen äänikynnyksen, joka on periaatteessa vieläkin selvemmin ja tarkoituksellisesti pieniä puolueita sortava (ja eduskunnassa jo olevia puolueita uusilta kilpailijoilta suojaava) malli kuin nykyinen vaalipiirien lukumäärästä ja pienistä vaalipiireistä johtuva ”ei-tarkoituksellinen sorto”.
Kokeilemme vastata 🙂
uusi kasvo:
>Suomessa ei tarvita 400*kunnanjohtajaa ja kunnaninsinööriä jne jne
Suomessa tarvitaan mielestäni mieluummin a) 400 kunnanjohtajaa ja kunnaninsinööriä, kuin b) 100 kunnanjohtajaa, 100 toimialajohtajaa, 100 yli-insinööriä, 200 toimistopäällikköä ja 200 projektikoordinaattoria.
Sopii katsoa suurimpien kuntien kunnallisten työntekijöiden määrää suhteessa väkilukuun, ja verrata siihen, mitä suhdeluku on pienemmissä kunnissa. Ja miettiä, onko meillä varaa enempään ”tehostamiseen”.
>Jos Helsinki ja Vantaa yhdistyvät, miten käy vaalipiirille?
Tuo on ongelmista vähäisimpiä. Seuraavissa vaaleissa Vantaa siirtyisi Helsingin vaalipiiriin ja vaalipiirien edustajamäärät laskettaisiin uusiksi.