Avainsana: työperäinen maahan muutto

Pahiten min­un ja juristien maail­manku­va eroaa pako­laiskysymyk­sessä. Ero on jo lähtöko­hdas­sa. Juris­teille se on yksilö­ta­son kysymys, min­ulle globaalin oikeu­den­mukaisu­u­den kysymys. Minä ajat­te­len tilas­toti­eteil­i­jänä toden­näköisyyk­siä ja ekon­o­misti­na tehokku­ut­ta, mikä johtaa aivan eri­laisi­in johtopäätöksiin.

Kos­ka seu­raavas­ta tek­stistä on poimit­tavis­sa yksit­täisiä lau­sei­ta, jois­sa olen samaa mieltä joidenkin perus­suo­ma­lais­ten esit­tämien näköko­h­tien kanssa, halu­an korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.

Siinä mis­sä perus­suo­ma­laiset ovat sitä mieltä, että yksikin Suomeen saa­pu­va tur­va­paikan­hak­i­ja on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea poten­ti­aal­is­ten maa­han­muut­ta­jien elämää syn­ny­in­mais­saan kehi­tysy­hteistyöra­hoil­la, min­un mielestäni rikkaiden maid­en, joi­hin tois­taisek­si kuu­luu myös Suo­mi, velvol­lisu­us on kan­taa vas­tu­u­ta inhimil­lis­es­tä hädästä otta­mal­la pako­laisia, ja rajat tulisi ava­ta työperäiselle maa­han­muu­tolle kokonaan.

Maail­mas­sa on yli sata miljoon­aa hädä­nalaisia pako­laista. On selvää, ettei heitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kan­tokykyn­sä mukaan ja vali­ta pako­laiset antaen etusi­jan hädä­nalaisim­mille. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (3) Pakolaispolitiikka”