
Otto Leppänen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (KARVI) julkaisi twitterissä helmikuussa pysähdyttävän kuvan matematiikan ylioppilaskokeenarvosanan yhteydestä vuosituloihin kymmenen vuotta myöhemmin.
Siinä ei ole mitään yllättävää, että mitä paremmin on matematiikan kirjoittanut, sitä korkeammille tuloille keskimäärin päätyy. Tämä koskee sekä lyhyttä että pitkää matematiikkaa. Suomi on varsin meritokraattinen maa. Fiksut, ahkerat ja tunnolliset pärjäävät.
Lyhyen matematiikan arvosana korreloi tulojen kanssa, mutta pitkän matematiikan hyvä arvosana lisää tuloja vielä selvästi voimakkaammin. Pienimmille tuloille jäivät ne, jotka eivät kirjoittaneet matematiikkaa lainkaan.
Häkellyttävää on, että pelkän pitkän matematiikan kirjoittaminen – kuinka huonosti tahansa – ennustaa korkeampia tuloja kuin lyhyen matematiikan kirjoittaminen kuinka hyvin tahansa. Tai ei ihan sentään. Pitkän matematiikan improbatur vastaa vain lyhyen matematiikan eximiaa, mutta jo approbatur pitkästä matematiikasta hakkaa lyhyen matematiikan laudaturin.
Jotain tällaisia tuloksia varmaankin ollut esillä, kun tiedekunta toisensa jälkeen on alkanut korostaa pitkän matematiikan arvosanoja sisäänpääsyssä.
Lyhyen matematiikan arvosana korreloi tulojen kanssa, mutta pitkän matematiikan hyvä arvosana lisää tuloja selvästi voimakkaammin.
Pitäisikö siis uskoa, että pitkän matematiikan approbaturin kirjoittaneet osaavat matematiikkaa paremmin kuin lyhyen matematiikan laudaturin kirjoittaneet?
Ei, tämä osoittaa lähinnä sitä, että lyhyen matematiikan lukeminen lukiossa altistaa hakeutumaan humanistisille tai yhteiskunnallisille aloille, ja näillä aloilla palkat nyt vain ovat huonommat kuin muilla aloilla.
Otto Leppänen on tehnyt vastikää gradun – Aalto-yliopiston taloustieteen laitokselle tietysti — siitä, millaisille tulotasoille päädytään mistäkin korkeakoulusta ja miltäkin alalta. En ryhdy selostamaan sen tuloksia tässä sen enempää, koska Leppänen itse aikoo tulla ulos kolumnin kanssa asiasta, mutta sanon, että tämä tutkimus saa joillakin sukat pyörimään jaloissa. On helppoa väittää sen osoittavan Suomesta löytyvän rakenteellista eriarvoisuutta eri alojen välillä.
Olisi mielenkiintoista nähdä Leppäsen selvittävän tuota matematiikan arvosanan ja tulotason yhteyttä vakioimalla koulutussuunnan. Päteekö korrelaatio myös koulutussuunnan sisällä, vai onko selitys vain siinä, että pitkä matematiikka ohjaa kaupallisille ja teknillisille aloille. Onko hyvin kirjoitetusta pitkästä matematiikasta hyötyä (tulojen mielessä) myöhemmässä elämässä myös humanistisen alan valinneilla?