Ehkä Kuvale­hden kolumni­ni kahdes­ta kah­tia jae­tus­ta Suomes­ta sit­ten oli seka­va. Ainakin sen idea on jäänyt mon­elta ymmärtämät­tä. Yritin sanoa, että kun asia on niin tule­htunut, ei päästä lähellekään Pare­to-opti­maal­isia ratkaisu­ja ja että peli ei ole reilua, kos­ka eri osa­puo­let yrit­tävät sälyt­tää omien val­in­to­jen­sa kus­tan­nuk­sia yhteiseen piikki­in muiden mak­set­tavak­si. En ole kieltämässä keneltäkään – enkä myöskään itseltäni – keskustelua eri asum­is­muo­to­jen hyvistä ja huonoista puolista. Jat­ka lukemista “Pien­taloaluei­den ei tarvitse olla huonoja”

(Kolum­ni on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä 28/2008)

Paa­vo Lip­po­nen varoit­ti kolum­nis­saan alue­poli­ti­ikkaan saata­va uusi lin­ja (SK 24/2008), että Suo­mi on jakau­tu­mas­sa Helsin­gin, Turun ja Tam­pereen rajaa­maan kasvukolmioon ja muut­to­tap­pios­ta kär­sivään Suomeen. Jako näkyy myös arvois­sa, ajat­te­lu­tavois­sa ja arjen käyt­täy­tymisessä. Jopa ruokakaup­po­jen tuote­va­likoima on eri­lais­tu­mas­sa. Yht­enäiskult­tuurin Suo­mi alkaa jakau­tua kuin Italia pohjoiseen ja etelään. Jat­ka lukemista “Kahdesti kah­ti­a­jaet­tu Suomi”

Olen vähän harmis­sani hal­li­tuk­sen veronalen­nuslin­jas­ta. En ota kan­taa siihen, onko vero­jen alen­t­a­mi­nen hyvä asia suh­dan­nepoli­it­tis­es­ti tai riit­tävätkö val­tion rahat tämän jäl­keen kaik­keen siihen hyvään, jota toivoimme saavamme, vaan veronalen­nusten kohdentumisesta.

Jos on käytet­tävis­sä 800 miljoon­aa euroa tulovero­jen alen­tamiseen, sen voisi kohdis­taa ansio­tulovähen­nyk­senä niin, että jokainen vähin­tään 15 000 euroa vuodessa ansait­se­va palka­nsaa­ja saa 300 euroa vuodessa (25 euroa kuus­sa) lisää. Tätä vähem­män ansait­se­vat ovat osa-aika- tai osavu­os­i­työssä. Hei­dän osaltaan veronalen­nus voisi olla 2 % palka­s­ta. Ansio­tulovähen­nys tehdään val­tion­veros­ta, joka voi vähen­nyk­sen vuok­si men­nä negati­ivisek­si, jol­loin veron­mak­sa­ja saa sen vähen­nyk­senä mak­samas­taan kun­nal­lisveros­ta, mut­ta kun­ta ei raho­ja menetä. Jat­ka lukemista “Oden verouudistus”

Moni on ihme­tel­lyt, mik­si blogi­ni otsikot menevät ihan sekaisin. Se johtuu siitä, että lähetän matkalta postauk­set kom­mukalla sähkö­postis­sa, ja jokin outo yhteen­sopivu­u­songel­ma pilaa otsikot, jos siinä on skan­de­ja. Näköjään myos kysymys­merk­ki kel­paa aiheut­ta­maan sotkun

Toinenkin ongel­ma blogillani oli, mut­ta se on kor­jat­tu. Jokin taho oli hakkeroin­ut näkymät­tömiä lääke­main­oslinkke­jä (niitä tut­tu­ja) ohjel­man raami­in. Niita ei ollut tarkoitet­tu vahin­goit­ta­maan luk­i­joi­ta — eikä siis edes hei­dän luet­tavak­seen, vaan hämäämään hakukonei­ta. Word­Press on nyt päivitet­ty turvallisempaan.

Venäjän puun­myyn­ti­t­ul­lit nos­ta­vat Suomen met­sien kau­pal­lista arvoa. Hal­li­tus vauhdit­taa tätä arvon­nousua anta­mal­la puun myyn­ti­t­u­loista 50 pros­entin alen­nuk­sen. Arvostelu on kuulem­ma kateut­ta; kyse ei nyt ole tulon­jaos­ta vaan tehtaiden toimin­nan turvaamisesta.

Jos kyse ei olisi tulon­jaos­ta vaan puukau­pan vauhdit­tamis­es­ta, olisi ehkä tul­lut mieleen ulot­taa kiin­teistövero met­sä­maa­han. Joko osana myyn­tiveron helpo­tus­ta tai ihan yksinään.

Ilmas­ton­muu­tos ja luon­non­va­ro­jen ehtymi­nen mullis­ta­vat var­al­lisu­u­den jakau­tu­mista maail­mas­sa luon­non­va­ro­jen arvon noustes­sa. Tähän olisi luo­ta­va tasa-arvoa suo­jel­e­vaa lainsäädäntöä:-aivan eri suun­taista kuin tätä nyt toteutet­ta­va verohelpotus.

Tarkoituk­seni ei ole keskit­tyä ole­maan päämin­is­terin kanssa eri mieltä kaikesta, mut­ta viimeaikoina hän on esit­tänyt sar­jan kan­nan­ot­to­ja, joiden kanssa joudun ole­maan erimieltä.
Lehti­ti­eto­jen mukaan Mat­ti Van­hanen on esit­tänyt, että työaikaa pitää mielu­um­min piden­tää kuin lyhen­tää, vaik­ka SAK:n selvi­tyk­sen mukaan enem­mistö arvostaa vapaa-aikaa enem­män kuin palkanko­ro­tuk­sia. Van­hasen mukaan tämä ei käy, kos­ka työikäisen väen määrä vähe­nee. Lop­pu­jen pitää siis tehdä entistä enem­män työtä. Saman­laisia ajatuk­sia on esit­tänyt myös Raimo Sailas.
Olen kir­joit­tanut asi­as­ta kokon­aisen kir­jan “Vau­raus ja aika” Jat­ka lukemista “Lisää työtä?”

Jut­ta Urpi­lainen on ehdot­tanut ruuan arvon­lisäven alen­nuk­sen peru­mista ja saman rahan käyt­tämistä pien­i­t­u­loisille suun­nat­tuun veronalen­nuk­seen. Päämin­is­teri leimasi esi­tyk­sen type­r­äk­si. Ilmoit­taudun type­r­yk­sek­si, sil­lä minus­ta Urpi­laisen esi­tys on pitkästä aikaa ensim­mäi­nen järkevä.
Jat­ka lukemista “Minä typerys!”

Joku valit­ti Hesarin mielipi­desivul­la, että Ara­bi­an­ran­taan on kaavoitet­tu liian vähän autopaikko­ja. Hän tarvit­see autoa han­kalan työ­matkansa takia, mut­ta ei saa autolleen paikkaa.
Kir­joit­ta­jaa on kohdel­tu väärin, kos­ka hän on todel­lisu­udessa joutunut mak­samaan autopaikas­ta, vaik­ka ei ole saanut sel­l­aista, kuten ovat joutuneet alueen autot­tomat asukkaatkin. Autopaikan hin­ta sisäl­tyy asun­non hintaan/vuokraan.
On väärin, että jotkut saa­vat käyt­töön­sä ali­hin­noitel­lun autopaikan ja toiset eivät. Oikeu­den­mukaisem­paa olisi huu­tokau­pa­ta paikat ker­ran vuodessa. Paikat ovat alueen taloy­htiöi­den omis­tuk­ses­sa. Mak­sut eivät siis valuisi ulkop­uolisille, vaan paikan vuo­ran­neet mak­saisi­vat niille, jot­ka eivät autopaikkaa saa tai hlua.
Tämä ei toisi lisää autopaikko­ja, mut­ta paikat meni­sivät niille, jot­ka niitä eniten tarvitsevat.
Jos paikko­jen kysyn­tä olisi niin suuri, että autopaikan vuo­ra ylit­täisi ylit­täisi autopaikko­jen kus­tan­nuk­set, sil­loin niitä toki kan­nat­taisi rak­en­taa lisää. Paikat ovat kalli­ta, kos­ka ne pitää rak­en­taa joko maan alle tai pysäköintitaloihin.
Kus­tan­nuk­sia vas­taa­va autopaikan hin­ta lie­nee noin 100 euroa kuus­sa, jon­ka alueen asukkaat nytkin joutu­vat mak­samaan. Jos ne raken­netaan maan pin­nalle, ne tule­vat vielä kalli­im­mak­si, kos­ka sil­loin pitää vas­taavasti raken­nu­soikeut­ta alueel­la vähen­tää. Joku menet­täisi siis asun­ton­sa, että toinen saisi autopaikan.

Läh­den per­heineni kiertämään Euroop­paa  junal­la. Pystyn kom­mu­nikaa­torin avul­la aut­tavasti  ylläpitämään blo­giani, mut­ta moderoin­ti har­ve­nee, joten oman kom­mentin hyväksymistä voi joutua vähän odottelemaan.

Tulin eilen Sipoos­ta fil­lar­il­la Helsinki­in. Kalkki­ran­nan tien­haaras­sa tulin Uudelle Por­voon­tielle. Kat­soin ruti­ini­no­mais­es­ti molem­pi­in suun­ti­in, ja kun tie oli tyhjä, ylitin sen. Yhtäkkiä min­ua kohti ajoi moot­toripyörä. Mis­tä se tuli? Silmälasien san­gan takaa vai kirkkaas­sa auringonpais­teessa puiden var­jos­ta? Pelästyin per­hanas­ti, mut­ta ymmärsin sen­tään olla jar­rut­ta­mat­ta, enkä siis pysähtynyt moot­tipyörän eteen kuin hirvi töllistelemään.

Yksikäsit­teis­es­ti min­un mokani. Ei siinä mitään todel­lista vaaraa ollut, kos­ka paikalla oli 60 km/h nopeusra­joi­tus ja moot­toripyöräil­i­jä nou­dat­ti sitä.  Onnek­si oli täl­lainen nau­ret­ta­van alhainen rajoi­tus. Kovem­mal­la nopeudel­la mei­dän molem­pi­en olisi käynyt huonosti.