Hallitus puuhaa kuntien osuuden lisäämistä yhteisöveron tuotosta “tilapäisesti” koska yhteisöveron tuotto on alentunut ja näistä verotuloista riippuvat kunnat ovat joutuneet vaikeuksiin. Toisaalta tiedetään, että yhteisövero sopii harvinaisen huonosti rahoittamaan kuntien peruspalveluja, koska sen tuotto on niin suhdanneherkkää. Yhteisövero palkitsee kuitenkin kaupunkiseutujen sisällä työssäkäyntikuntia, mikä on elinkeinopoliittisesti perusteltua. Koko kuntien rahoitusjärjestelmässä on se valuvika, että veromaksajat käyvät nukkumassa kehyskunnissa ja maksavat sinne veronsa, kun ydinkunta huolehtii seudun elinvoimaisuudesta. Jatka lukemista “Valtion kehysrajoitus on rakenteeltaan päätön”
Tekijä: Osmo Soininvaara
Lomarahat vapaa-ajaksi
Helsinki on siis supistamassa henkilökuntaansa kahdeksalla prosentilla verotulojen romahduksen takia. Kivuton tapa tehdä tämä olisi suosia lomarahojen vaihtamista vapaaksi. Ei se tietenkään aina ole mahdollista, mutta usein kuitenkin. Tämä olisi tietysti vapaaehtoista niin, että molempien suostumus tarvittaisiin, työntekijän ja työnantajan. Moni tekisi tämän mielellään, joten tuskallinen väen v ähennys muuttuisikin iloksi.
Ei kuulemma käy. Virkamiehet väittävät, että vain lääkäreiden työehtosopimus sallii tällaisen työntekijän oman tahdon kunnioittamisen. Minun on tätä vaikea uskoa. Taitaa olla työnantajan panettelua. Olisi kiva kuulla palkansaajajärjestöjä edustavien käsitys asiasta.
Kyllä on kova rahapula
Liikenneministeri Anu Vehviläinen selittää rahapulalla sitä, ettei Konginkankaan onnettomuuden johdota suositeltuja turvallisuusparannuksia ole tehty. Kaksi tärkeintä liian kalliina hylättyä lainmuutosta ovat laki kuorma-autojen nopeudenrajoittimien säästämisestä 80 km/h:iin ja oikeus rangaista kuljettajaa, jos ajopiirturi osoittaa hänen ylittäneen ajoneuvokohtaisen nopeusrajoituksen. Ottamatta kantaa näiden uudistusten sisältöön, selitys ministerin ihmetyttää. Eikö ministeriössä ei ole varaa enää edes paperiin ja painomusteeseen?
Näkymätön raha
Kiitos amerikkalaisten rahamarkkinakeinottelujen, kuntien talousluvut näyttävät aivan hirveiltä. Helsinki esimerkiksi aikoo leikata lähivuosina henkilökunnan määrää kahdeksalla prosentilla. Tästä ei tule kivaa. Julkinen talous on varsin kyvytön supistamaan menojaan muutoin kuin kaikkea huonontamalla.
Näkymätön rahankäyttö on eräs suurista julkisen talouden vuotokohdista. Tarkoitan päätöksiä, jotka eivät muodollisesti ole taloudellisia, mutta joiden seuraukset ovat hyvin kalliita. Ehkä asia selviää parhaiten esimerkeillä. Jatka lukemista “Näkymätön raha”
Hahmotelmia pysäköintiongelman ratkaisuksi
Verkkosaaren kaava on jälleen osoitus siitä, kuinka hankala kysymys on pysäköinnin järjestäminen tiheään asutuilla alueilla. Jou ihmetteli alueen alhaista tehokkuutta, vaikka rakennukset ovat niin korkeita. Alueelle on jätettu — sinänsä perustellusti — myös rakentamatonta aluetta. On ollut pakko, koska alue on kokonaisuudessaan maan alta pysäköintihallia. Jos olisi rakennettu tiheämmin, pysäköinti olisi pitänyt laittaa kahteen tasoon ja siis meren pinnan alle.
En tiedä, paljonko nuo pysäköintipaikat maksavat, mutta arvatenkin hinta on taas haarukassa 30 000 — 50 000 euroa paikkaa kohden. Kun normi on paikka/115 k‑m2, tämä nostaa asuntojen hintaa 260–430 eurolla neliöltä. Koska asuntojen keskikooksi on määrätty 75 m2, noin kahdella asunnolla kolmesta oletetaan olevan auto, mutta kaikki maksavat paikasta. Jatka lukemista “Hahmotelmia pysäköintiongelman ratkaisuksi”
Maltillisilla palkankorotuksilla deflaatiota päähän?
STTK:n Mikko Mäenpää ehdottaa pitkää maltillista tuloratkaisua ja väläyttää jopa nollakorotuksia työllisyyden ylläpitämiseksi. Kunnioitan realismia ja ennakkoluulottomia ehdotuksia, mutta mitenkähän päin tässä menevät syy- ja seuraussuhteet?
Suomen ongelmana ei ole hintakilpailukyky (paitsi suhteessa rajusti devalvoineeseen Ruotsiin) vaan kysyntälama sekä yleinen pelko talouden ajautumisesta deflaatioon ja likviditeettiansaan; siis tilanteeseen, jossa nimelliskorkojen pitäisi laskea negatiivisiksi, mikä on tietysti mahdotonta. En ole asiasta varma, mutta kannattaisi kuitenkin kysyä, parantaako vain heikentääkö palkkojen jäädytys työttömyyttä. Deflaation riskiä tuskin torjutaan palkkoja alentamalla.
Pietari Kalmin katu
Kaupunkisuunnittelulautakunta hylkäsi syksyllä yksimielisesti Vallilan laaksoon suunnitellun joukkoliikennekadun. Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä alisti tämän kaupunginhallitukselle, joka kokoomuksen, demarien ja RKP:n äänin kumosi lautakunnan päätöksen. Kaupunginhallitus löysi jostain pölyttyneestä kellarivarastosta voimassa olevan kaavan ja käski toteuttaa yhteyden sen avulla. Tähän ei löydy muuta ratiota kuin että valituskierroksia tulee vähemmän, kun kaavaa ei muuteta, sillä tämä vaihtoehto on vielä huonompi kuin se lautakunnan hylkäämä. Jatka lukemista “Pietari Kalmin katu”
Verkkosaari rakenteille
Satamalta vapautuvien alueiden rakentaminen alkaa. Verkkosaaren alueelta Kulosaaren sillan pohjoispuolelta kaavoitetaan 5,1 maahehtaaria niin, että rakennusoikeutta saadaan alueelle ahdetuksi 76600 kerrosneliötä, eli aluetehokkuudeksi tulee 1,5. Tehokkuutta nostaa yli neljän tehokkuudella rakennettava toimistorakennusten kortteli, jonne tulee mm. 22-kerroksinen torni. Kerrostalokorttelien tehokkuus nousee yli viiden. Kortteli koostuu yhdeksänkerroksisista torneista ja hauskannäköisestä solmutalosta. Kansalaismielipiteessä valitettiin, että tornista tehtiin liian matala. Alueelle tulee noin 900 asukasta ja tuhat työpaikkaa. Jatka lukemista “Verkkosaari rakenteille”
Onko elinajanodotekertoimessa valuvika?
Kun pöly pääministerin Rukan hiihtoretken oivalluksista on laskeutunut, ajattelin kommentoida eläkepolitiikkaa Saariselän laduilta.
Nykyiseen eläkelainsäädäntöön sisältyy niin sanottu elinajanodotekerroin. Kun elinajan odote nousee, eläkkeet laskevat ja saavuttaakseen aiemman eläketason, on pysyttävä töissä pidempään. Rajat, 63-vuotiaana saa lähetä ja 68vuotiaana pitää lähteä, pysyvät kuitenkin ennallaan. Tämä rakennelma on vähän ongelmallinen. Yritän havainnollistaa tähän liittyvää matemaattista virhettä ääriesimerkillä.
Jatka lukemista “Onko elinajanodotekertoimessa valuvika?”
Auton yhteiskäyttö sopii kantakaupunkiin.
Monet helsinkiläiset autonomistajat käyttävät autoaan vain muutaman kerran kuukaudessa, koska työmatkat hoituvat t joukkoliikenteellä. Tällaiseen autonkäyttöön oma auto ei oikeastaan ole järkevä; erityisen järjestön siitä tulee, kun ajattelee näitä pysäköinnin huikeita kustannuksia. Yhteiskäyttöauto on paljon parempi ja se tulisi myös selvästi halvemmaksi, jos pysäköinnin kustannukset sälytettäisiin autoilijoille, eikä niitä piilotettaisi asumisen hintaan.
Itse olen CityCarClubin asiakas. Tilaan auton netistä. CityCarClubin Katajanokan pysäköintipiste on sadan metrin päässä. Autosta velotetaan tuntitaksan ja kilometritaksan mukaan. Hinnoittelu on regressiivistä niin, että paljon käyttävä saa sen halvemmalla. Matka lentoasemalle on noin 14 euroa, kun se taksilla on yli 35 euroa. Käynti Vekarajärvellä (320 km) tuli maksamaan noin 120 euroa, valitettavasti vähemmän kuin kahden hengen matka julkisilla.
Kesälomakäytössä yhteiskäyttöauto tulee tuntiveloituksen takia suhteessa kalliimmaksi, Jos ottaa auton käyttöönsä kolmeksi viikoksi ja ajaa sillä kaksituhatta kilometriä, maksuksi tulee 900 euroa bensoineen. Yhteiskäyttöauto tulee omaa halvemmaksi, jos ajaa vuodessa alle 10 000 kilometriä.
Jos tarvitsen autoa yksin, tilaan pienen neljän hengen auton, koko perheen matkaan yleensä ison farmarin ja muuttokuormaa tai sellaista varten ison pakettiauton. Tämä toimii loistavasti. Tavan yleistyminen voisi säästää satoja miljoonia euroja uusien asuinalueiden kustannuksista.
Harmi kyllä, järjestely toimii vain pääkaupunkiseudulla. Olisihan kätevää, jos voisi ottaa auton Tampereen asemalta matkalla vaikka Ruovedelle. Tämä tilaus- ja laskutusjärjestelmä pitäisi avata niin, että muutkin yrittäjät voisivat liittyä verkostoon, jolloin siitä voisi tulla maanlaajuinen.