Tekijä: Osmo Soininvaara

Kiertelin aamupäivän Tart­toa ja yritin ostaa pyöräi­lykäsineitä hajon­nei­den tilalle, mut­ta Tar­ton keskus­tas­sa oli vain yleis­tavarat­alo­ja. Kauba­ma­jas­sa oli kyl­lä “urheilumaail­ma”, mut­ta se tarkoit­ti rättikauppaa.

Suun­tasin kohti Tallinnaa ollak­seni per­il­lä lauan­taina. Alun perin olisin suun­nitel­lut vielä Itä-Viron kier­rosta, mut­ta koti-ikävä alkoi voit­taa. Pyöräretken pitäisi olla vael­lus paikas­ta A paikkaan B, jol­loin tun­nel­ma kohoaa lop­pua kohden maalin häämöt­täessä. Täl­lainen ympärikierte­ly johtaa siihen, että viimeiset päivät ovat pelkkää koti­in­palu­u­ta rääp­piäis­tun­nelmis­sa. Lounais­tu­uli olisi kyl­lä puoltanut Nar­van suun­taa. Jat­ka lukemista “Järve-Jaani 10.7.2009”

Aamul­la tiedustelin, löy­tyykö Sigul­das­ta inter­net-kahvi­laa. Oli lopet­tanut puoli vuot­ta sit­ten. Lama. Kom­mu­nikaat­to­ril­la blo­gin päivit­tämi­nen on työlästä, kos­ka ohjel­ma kaatuu yht­enään. Näin käy vain blogi­ni kanssa.

Olen vähän ihmetellyt,miten päivä­matkani Niz­za­an pyöräil­lessä oli­vat niin lyhy­itä. Nyt syy muis­tui mieleen kun puskin rajus­sa vas­tatu­u­lessa kohti itää.  Jopa alamessä piti käyt­tää pien­impiä ylämäki­vai­htei­ta. Mut­ta pahempaa oli tulos­sa. Olin aiem­min kiron­nut paikat­tua asfalt­tia, mut­ta nyt sain tutus­tua paikkaa­mat­tomaan. Asfaltissa oli lau­tasenkokoisia reik­iä, jot­ka tuhoaisi­vat etu­van­teen, jos sel­l­aiseen täysil­lä osu­isi. Jat­ka lukemista “Smil­tene 8.7.2009”

Olisin hyvin voin­ut jatkaa eilen Val­gaan, sil­lä tie oli aivan kelvolli­nen ja 45 kilo­metriä sujui myötä­tu­u­lessa nopeasti. Valga/Valka on rajakaupun­ki, jos­sa maan vai­h­tu­mi­nen ilmoite­taan tien vier­essä liiken­nemerkin kokoisel­la kyltil­lä. Mitenkähän tämä oikein toi­mi ennen Schen­geniä, jol­loin maid­en välil­lä oli pass­in­tarkas­tus? Miten se toimisi, jos Viro olisi liit­tynyt Schen­geni­in ja Latvia ei olisi liit­tynyt? Jat­ka lukemista “Tart­to 9.7.2009”

Alun­perin piti lahtea Riias­ta lanteen, mut­ta saa ei houkutel­lut ranta­paikoille. Paatin lahtea hil­jak­seen kohden Tar­toa. Kun port­sari talut­ti Bian­chi­ni sailosta hotellin aulaan, joukko ital­ialaisia kokoon­tui sen ympar­ille kohot­ta­maan kansal­lista hur­mos­ta lah­es nir­vanan tasolle. Jat­ka lukemista “Sigul­da, Latvia 7.7.2009”

Salac­gri­vas­ta jäi muka­va muis­to. Hotel­li oli hyvä ja hal­pa, kylä haus­ka. Kun viimein kymme­nen mais­sa pääsin pyörän selkään, jalat kysyivät huu­taen: ei kai taas? Huono pila!
Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen jalat ymmär­sivät, kuka tääl­lä päät­tää ja mat­ka alkoi sujua.

Jat­ka lukemista “Riika 6.7.2009”

Mat­ka jatkui Raplas­ta etelään kylmässä säässä mut­ta kohta­laises­sa myötä­tu­u­lessa tasaista asfalt­tia, kunnes tuli kuu­den kilo­metrin työ­maa, jos­sa jouduin jopa talut­ta­maan fil­lar­ia.
Olin valin­nut Raplan kaut­ta kulke­van tien, kos­ta sileäas­falt­tisem­pi Via Balti­ka on niin tyl­sä, mut­ta tyl­sä oli tämäkin. Viron keskiosat vaikut­ta­vat läh­es asumat­tomil­ta.
Jat­ka lukemista “Salac­gri­va Latvia 5.7.2009”

Tämänkesäi­nen pyörä- ja val­oku­vaus­retkeni suun­tau­tuu Viroon ja Latvi­aan. Rep­puselässä ja onnel­lise­na ohjaus­tanko­laukun omis­ta­jana las­tauduin pyöri­neni Tallinnan laivaan. Samal­la paatil­la tuli toinenkin pyöräil­i­jä, jon­ka päämääränä oli Pohjois-Puo­la. Sinne minäkin olisin polkenut, jos aikaa olisi enemmän.

Aluuk­semme läh­estyessä Tallinnaa, tuli taas se vakio-viesti:olet nyt ulko­maises­sa verkos­saa… Avasin sen nähdäk­seni, oliko siel­lä odot­ta­mani, ja oli­han se: Datasi­ir­ron hin­ta 1,5 euroa megatavul­ta. Par­rhaat kisku­rit ovat repi­neet 12 euroa. Hur­raa. Mis­sä EU siel­lä ratkaisu!

Reit­ti Tallinnan sata­mas­ta etelään alkoi olla tut­tu, mut­ta siitä ei ollut nyt apua. Kaupun­gin keskus­ta oli sul­jet­tu laulu­juh­lien paraatin vuok­si ja jouduin kiertämään van­han kaupun­gin län­sipuolelta.
Paraatista en saanut kuvaa, kos­ka en päässyt kuvausetäisyy­delle. Jotain hälyt­täväl­lä taval­la uhmakas­ta viro­lais­ten isän­maal­lisu­u­udessa on. Mut­ta en voi soima­ta. Niin huonos­ti his­to­ria on viro­laisia kohdel­lut. Itsenäisyyt­tä on syytäkin arvostaa, kun on joutunut toisen kansan alis­ta­mak­si. Jat­ka lukemista “Rapla, Viro”

Yksi Euroopan suurista infra­struk­tu­uri­hankkeista on rak­en­taa nopea junay­hteys hal­ki Balt­ian maid­en Tallinnast6a Varso­vaan ja edelleen Berli­ini­in. Suomen pitäisi tukea tätä han­ket­ta kaikin lihaksin, sil­lä olemme jäämässä syr­jään Euroopan rautatiev­erkon kehi­tyk­ses­tä. Nopei­ta junay­hteyk­siä (yli 250 km/h) raken­netaan nyt kovin Pari­isi-keskeis­es­ti. Suo­mi on jäämässä kehi­tyk­ses­tä tyystin syr­jään, mikä on pieni ris­ki, jos öljy­varo­jen hiipumi­nen nos­taa voimakkaasti lehtoli­iken­teen hin­taa.  Olisi­han se kiva men­nä illan­su­us­sa yöju­naan Tallinnas­sa ja herätä Berliinissä.

Rautati­etun­neli Helsingistä Tallinnaan on sit­ten aivan oma jut­tun­sa. Sen kan­nat­tavu­us on kiikunkaakun nykyti­lanteessa, mut­ta jos Tallinnas­ta aukeaa nopea yhteys Berli­ini­in, tun­nelin kan­nat­tavu­us nousee kohisten.

===============

Kiin­nos­tuk­seni Rail Balti­caan heräsi uud­estaan, kos­ka olen sun­nun­taina lähdössä pyöräi­ly- ja val­oku­vaus­matkalle Viroon ja Latvi­aan. KKos­ka yksi elämän­te­htävistäni on main­os­taa pyörä­matkailua, pyrin rapor­toimaan pyöräretkestä päivit­täin, mut­ta kuvat saan artikkelei­hin liite­tyk­si vas­ta Suomeen palattuani.Vanha ja kulunut sanon­ta­han kuu­luu, että kaik­ki pait­si pyöräi­ly on turhaa.

Ylen uutiset kehui tänään, että joka kahdek­sas äänestäjä etsi ehdokkaansa vaa­likonei­den avul­la. On huonom­piakin tapo­ja vali­ta ehdokkaansa; esimerkik­si ulkonäkö, vaal­i­main­on­ta, roskale­htien haas­tat­te­lut. On hyvä, että äänestyk­sen poh­ja on parem­pi, mut­ta olisi parem­pi jos se olisi hyvä. Vaa­likoneisi­in liit­tyy kyl­lä melkoisia ongelmia, jos ihmiset alka­vat ottaa ne vakavasti. Minus­ta ne ovat asi­api­toista poli­it­tista viihdettä.

Minäkin tein use­am­man vaa­likoneen. Eri vaa­likoneet tuot­ti­vat kär­keen aivan eri ehdokkaat. Kun kyse oli henkilöistä, jot­ka tun­nen hyvin, aika huonos­ti sijoit­tui­v­at jotkut, joi­hin luotin kuin vuoreen ja hyvin sel­l­aiset, joi­ta en vas­tu­ulliselle paikalle val­it­sisi. Testi ei ole kovin vali­di. Jat­ka lukemista “Vaa­likoneet”

Kyl­lä käy kateek­si ran­skalaisia herkkusui­ta. Niin paljon parem­pia raa­ka-ainei­ta ruuan lait­toon paikalli­sista kaupoista saa. Valikoima on ylit­se­vuo­ta­va niin liha- kala kuin vihannestiskil­läkin. Tosin huna­ja­mari­noitua broi­lerisuikalet­ta ei löy­tynyt mistään.

Sille, että mel­oni myy­dään Ran­skas­sa mehukkaam­pana, emme voi Suomes­sa mitään, kos­ka mel­onil­la on pitkä mat­ka pel­lol­ta När­piön S‑markettiin. Sik­si Suomeen toimitet­ta­va mel­oni pitää poimia raakana, minkä takia se mais­tuu pahvil­ta ver­rat­tuna siihen kovin saman­näköiseen tuot­teeseen, jota muual­la myy­dään.  Mut­ta sille mei­dän pitäisi voi­da jotain, että myös tomaatil­la on pitkä mat­ka När­piön pel­lol­ta När­piön S‑markettiin — se menee ilmeis­es­ti Jyväskylän kaut­ta. Mei­dän pitäisi suosia kaupois­sa lähiruokaa ja lyhyem­pää kul­je­tus­ta, ei vain ide­ol­o­gi­sista syistä vaan ennen kaikkea kuli­naari­sista. Ennen meil­läkin sai hyviä tomaat­te­ja, mut­ta nyky­isin vil­jel­lään vain hap­pamia ja kovia, jot­ka poim­i­taan puoli­raakoina, jot­ta ne kestäi­sivät kau­pan pitkän kul­je­tus­ketjut. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Provencesta”