Tekijä: Osmo Soininvaara

Raivos­tu­in nykivään digi­bok­si­in ja kävin osta­mas­sa uuden, sel­l­aisen HD-boksin. Mon­en vuo­den jäl­keen HD Ready ‑tele­vi­siostani oli hyö­tyä muus­sakin kuin val­oku­vien kat­se­lemises­sa.  Vaik­ka tele­vi­siomme on ”vain” HD-ready (720x1280) kuvan­laatu parani riemas­tut­tavasti. Mitä se olisikaan oikeal­la HD:lla (1080x1920)!?

Har­mi vain, että HD-kanav­il­ta tulee perin huonoa ohjel­maa. Mak­sullisia kanavia olisi tar­jol­la 15. Ilmaisi­na HD:na tulee vain nelosen ja uutukaisen Suo­mi TV:n ohjelmis­to. Sekä TV 1000 että Canal+ lähet­tävät  kumpikin yhden kana­van ver­ran eloku­via teräväpi­ir­toisi­na, mut­ta ainakin lähipäivien tar­jon­nan mukaan molem­mat val­it­se­vat parem­paan for­maat­ti­in aivan eri eloku­vat kuin mitä minä halu­aisin kat­soa. Jat­ka lukemista “Ylen ohjel­mat heti kaapeli­in teräväpiirtoisina”

Nor­maal­i­jär­jel­lä varustet­tu ihmi­nen ymmärtää, ettei katu­jen risteyk­sen läpi kan­na­ta ajaa nas­ta lau­das­sa, vaik­ka ei voikaan tietää, että sieltä vält­tämät­tä tulisi autoa. Vielä selvem­pää on, että olisi sulaa hul­lu­ut­ta ajaa täysil­lä risteyk­sen läpi, kun näkee, että ris­teävään suun­taan menee katkeam­a­ton auto­jono, vaik­ka voisi­han jonoon tietysti juuri sille kohtaan osua aukko.

Ilmas­toskep­tikot näyt­tävät vaa­ti­van var­maa tietoa siitä, että kolari tulisi var­masti. Muuten ei ole mitään syytä hiljen­tää ennen risteystä.

Epä­var­muu­den val­lites­sa, jos on kyse pienistä päätök­sistä, kan­nat­taa laskea eri toimen­pide­vai­h­toe­hto­jen odotusar­vo. Jos sin­ua uhkaa tuhan­nen euron mene­tys viiden pros­entin toden­näköisyy­del­lä, sin­un kan­nat­taa mak­saa 50 euroa tämän riskin ehkäisemis­es­tä. Kun uhkaa­va tap­pio on mas­si­ivi­nen, sitä vas­taan yleen­sä kan­nat­taa ylisuo­jau­tua. Tähän perus­tuu vaku­ut­ta­mi­nen. Iso­ja riske­jä vas­taan kan­nat­taa ottaa vaku­u­tus, vaik­ka siinä ei odotusar­vom­ielessä ole mitään järkeä (jos olisi, vaku­u­tuk­sen myymisessä ei olisi mitään järkeä vaku­u­tusy­htiön kannalta)

Otan esimerkin ydin­tur­val­lisu­ud­es­ta. Nyky­isin ydin­voimaloi­hin, jopa Sos­nivyi Bori­in, raken­netaan kym­meniä miljoo­nia euro­ja mak­sa­va yti­men kaap­paa­jaa siltä var­al­ta, että voimalan ydin sat­tuisi sula­maan.  Kun yti­men sulamisen toden­näköisyy­dek­si las­ke­taan 1/miljoona reak­torivuot­ta ja jos voimalan käyt­töikä on 50 vuot­ta, yhden voimalan kannal­ta yti­men kaap­paa­jaa tarvi­taan toden­näköisyy­del­lä 1/20 000. En tarkkaan tiedä, paljonko tuol­lainen yti­men kaap­paa­ja mak­saa, mut­ta vede­tään hihas­ta 50 miljoon­aa euroa. Siinä tapauk­ses­sa onnet­to­muu­den hin­nan pitäisi olla biljoona euroa (tuhat mil­jar­dia), ennen kuin kaap­paa­jan rak­en­t­a­mi­nen kan­nat­taisi odotusar­vom­ielessä. Kan­nat­taisi siis oikeas­t­aan riskeer­a­ta koko Suo­mi mielu­um­min kuin rak­en­taa kaap­paa­ja, mut­ta suuria riske­jä arvioidaan toisin.

Ilmas­ton­muu­tok­sen osalta poten­ti­aalisen katas­trofin suu­ru­us on aivan eri luokkaa kuin yhden ydin­voimalan reak­torin sulamises­sa (ydin­voimala tuskin pystyy tap­pa­maan hyvis­säkään olois­sa miljoon­aa ihmistä enem­pää) ja eri­tyis­es­ti katas­trofin toden­näköisyys on aivan eri kertaluokkaa.

Toises­sa vaakakupis­sa on vähän kiis­tanalaisel­la toden­näköisyy­del­lä läh­es koko inhimilli­nen kult­tuuri ja toises­sa 1–10 pros­ent­tia BKT:sta. Yläes­ti­maat­ti, kymme­nen pros­ent­tia BKT:sta merk­it­sisi, että elin­ta­so taan­tu­isi neljä vuot­ta taak­sepäin. Yksin amerikkalais­ten asun­to­lainakeinot­telijoiden maail­man­taloudelle tuot­ta­ma hin­ta lie­nee suurempi.

Min­un on vähän vaikea ymmärtää skep­tikko­jen maail­manku­vaa, jon­ka mukaan ris­ki kan­nat­taa ottaa, kos­ka voimme aina toivoa, että siihen auto­jonoon kuitenkin tulisi yllät­tävä aukko.

Nykyi­nen kahlit­se­ma­ton sanan­va­paus, jos­sa lehdis­tö refer­oi samal­la pain­ol­la jokaisen mielip­i­teen, oli se kuin­ka val­is­tu­ma­ton hyvän­sä,  luo monien hyvien asioiden ohel­la sel­l­aisen illu­u­sion siitä, että fysikaaliset tosi­asi­at tai matem­ati­ikan kaa­vatkin ovat pelkkiä mielipi­dea­sioi­ta. Jos eduskun­nas­sa joku sanoo, että maa­pal­lo on pyöreä ja toinen, että se on lit­teä, lehdis­tö rapor­toi molem­mat yhtä näyt­tävästi anta­mat­ta luk­i­joilleen vih­jet­täkään siitä, että toinen mielipi­de on pun­ni­tumpi kuin toinen.  Ilmastopoli­ti­ikas­sa muu­ta­ma yli­ahk­era usko­vainen onnis­tuu luo­maan käsi­tyk­sen, että kysymys siitä, muut­taako ihmi­nen ilmas­toa, on pelkkä mielipi­dea­sia, jos­ta esite­tyt mielip­i­teet ovat kaik­ki sama­nar­voisia. Ilmas­ton­muu­tok­sen kieltäjät ovat usko­vaisia, kos­ka mikään tosi­a­sia ei näytä hei­dän uskoaan hor­jut­ta­van. Jat­ka lukemista “Ilmas­to­de­nial­is­tit ovat uskovaisia”

Kun Mat­ti Van­hanen jät­tää keskus­tan puheen­jo­hta­ju­u­den kesäl­lä, hän antaa tule­van puheen­jo­hta­jan päät­tää, kumpi jatkaa päämin­is­ter­inä. Asia ei ole aivan näin yksinker­tainen. Päämin­is­ter­iä ei voi hal­li­tuk­ses­sa vai­h­taa, vaan päämin­is­terin erotes­sa eroaa koko hal­li­tus ja muo­doste­taan uusi. Van­hasen jos kenen pitäisi tämä tietää, sil­lä kun Jäät­teen­mä­ki vai­h­tui Van­haseen, koko hal­li­tus erosi sil­loinkin ja muo­dostet­ti­in uusi.

Vaik­ka uudessa hal­li­tuk­ses­sa kaik­ki muut min­is­ter­it ovat entisiä, uudel­la hal­li­tuk­sel­la pitää olla ohjel­ma, joka sen on esiteltävä eduskun­nalle. En oikein usko, että ohjel­ma voi olla täs­mälleen sama kuin eroaval­la hal­li­tuk­sel­la. Ohjel­maan ei voi kir­joit­taa kohtia, jot­ka hal­li­tus on jo toteut­tanut eikä myöskään kohtia, joista hal­li­tus on luop­unut. Hal­li­tu­so­hjel­maa ei oikein voi kir­joit­taa kuin mitään talous­la­maa ei olisikaan. Seu­raa siis ohjel­ma­neu­vot­te­lut. Hal­li­tu­so­hjel­ma­neu­vot­te­lut kesken alka­nut­ta vaal­i­tais­toa taas ovat mie­lenki­in­toinen tapaus.

Eikä sekään ole var­ma, ettei hal­li­tuk­ses­sa tehtäisi mui­ta vaihdoksia.

Väitän, että vas­ta brändäys teki kehi­tys­maid­en teol­lisu­ustyöläisille mah­dol­lisek­si kil­pail­la työl­lään teol­lisu­us­maid­en markki­noil­la. Kaik­keen kehi­tys­maid­en tuotan­toon liit­tyi hil­jainen epäilys laadus­ta. Tämä ennakkolu­u­lo mur­tuu, kun jokin vakaa­maineinen yri­tys takaa nimel­lään laadun. Jos ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta lyödä (tai ommel­la) tuot­teeseen brändin tun­nus­ta, pie­nil­lä nyrkkipa­joil­la ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta markkinoille.

Joskus ennen maail­man­laa­juisia brän­de­ja Japanin ja jonkin muunkin Aasian maan vira­nomaiset myön­sivät tes­ta­tu­ille vien­ti­tuot­teilleen laatusertifikaatin.

Tämä on siis sitä posi­ti­ivista brändiä. Jat­ka lukemista “Brändäys, hyvä vai huono asia”

Kil­pailu­vi­ras­ton yli­jo­hta­ja Juhani Joki­nen näyt­tää ole­van huolis­saan siitä, että kun­tapäät­täjät suo­si­si­vat kaavoituk­ses­saan S‑ryhmää. En ota kan­taa muuhun maa­han, mut­ta tun­nen asi­aa jotenkin Helsin­gin vinkkelistä.

Mitään pul­mu­sia kaavoit­ta­jat eivät ole. Se, että IKEAn oli niin vaikea saa­da tont­tia Espoos­ta, ei ollut ihan sat­tumaa. Päivit­täis­myymälöi­denkin kohdal­la eri­laista koti­in­päin vetoa on ollut. Kun kat­soo S‑ryhmän markki­nao­su­ut­ta Helsingis­sä nyt, voisi kuvitel­la, että päät­täjät ovat sitä räikeästi suosi­neet, ja näin­hän väit­tää myös K‑ryhmä.

Joskus olin pikem­minkin havait­se­vani K‑ryhmän suosimista eri­tyis­es­ti kokoomuk­sen toimes­ta. Elan­to pär­jäsi myös aika hyvin. Elan­nos­sa on kaupunkisu­un­nit­telua aina arvostet­tu; oli­han kiireisel­lä pääjo­hta­ja Yler­mi Run­gol­la aikaa niinkin aikaa vievään vapaa-ajan har­ras­tuk­seen kuin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan puheen­jo­hta­jana toim­imiseen. Jat­ka lukemista “Kau­pan kaavoitus”

Kos­ka kir­joituk­seni, jos­sa protestoin maat­alous­min­is­teri Antti­lan aikei­ta vas­taan käyt­tää verovaro­ja sian­li­han yli­tuotan­non lisäämiseen investoin­ti­tukien avul­la, sekoitet­ti­in viimeaikaisi­in tietoi­hin siankas­vatuk­sen eet­ti­sistä ongelmista, puhut­takoon nyt niistäkin.

En ole kasvis­syöjä, mut­ta en pidä eläin­rääkkäyk­ses­tä. Sik­si ostan kanan­mu­nani luo­mu­muni­na. En sik­si, että luo­mukanoille on syötet­ty luo­mare­hua vaan sik­si, että luo­mukanaa ei ole pidet­ty ahtaas­sa häkissä, jota pidän eläin­rääkkäyk­senä. Tässä mielessä ”onnel­lisen kanan munat” riit­täi­sivät min­ulle, jos tuo onnel­lisu­uskri­teeri vain olisi vähän parempi.

Siko­jen kas­va­tu­solo­suh­teet ovat sika­maisia, eikä asi­aa ainakaan paran­na maat­alous­min­is­terin ilmoi­tus siitä, ettei niis­sä ole mitään vikaa, kos­ka eläin­lääkärit ovat toden­neet ne määräys­ten mukaisik­si.   Jat­ka lukemista “Onnel­lisen sian sertifikaatti”

Liekö yhtään asi­aa maail­mas­sa, joka ei kel­paisi Sirk­ka Liisa Antt5ilalle syyk­si syytää lisää rahaa maat­alouteen. Antti­lalle taas maat­alous on ensisi­jais­es­ti siankas­va­tus­ta. Kun suo­ma­lais­ten sikaloiden sika­maiset olot tuli­vat julk­isu­u­teen, oli sekin Antti­lalle syy lisätä rahaa sikaloiden investoin­ti­tuki­in. Jos tekee sikalas­ta vähem­män sika­maisen, saa vielä enem­män rahaa. Mut­ta rahaa tulee, vaik­ka ei sitou­tu­isi asial­lisi­in oloihin.

Tässä on kak­si asi­aa, jot­ka eivät oikein toi­mi. Luulisi, että siankas­vat­ta­jien pitäisi toimia asial­lis­es­ti ilman ylimääräisiä tuki­aisia ja sään­nösten rikkomis­es­ta sank­tioitaisi­in. Vielä vakavampi asia on, että Antti­la halu­aa lisätä sian­li­han tuotan­toa Suomes­sa. Minä en halua osal­lis­tua laskun mak­su­un. Jat­ka lukemista “Antti­la syytää taas rahaa”