Tekijä: Osmo Soininvaara

Perus­tavaa laat­ua ole­va kysymys kir­jas­sani on, mitä tehdään, jos jonkun työn­tek­i­jän tuot­tavu­us on vaikka­pa vain 60 pros­ent­tia tavanomais­es­ta tai hänen osaamises­saan on jotain peru­ut­ta­mat­to­mia puut­tei­ta. Onko parem­pi, että hän on kun­ni­al­lis­es­ti työtön vain onko parem­pi että hän tekee vaik­ka hant­ti­hom­mia, jos ei muu­ta ole tar­jol­la.  Jos Thomas Wall­grenin argu­men­toin­ti kuvas­taa yleisem­min demarei­den ajat­te­lu­ta­paa, vaikut­taa siltä, että tämän ongel­man ratkais­us­sa piilee mata­la­palkkay­hteiskun­nan peikko.

Vajaatuot­toisu­u­teen sopeu­tu­mises­sa olen­naista on, kuka mak­saa ero­tuk­sen, jos työn­tek­i­jän tuot­tavu­us on vaikka­pa 60 pros­ent­tia tavanomais­es­ta? Jat­ka lukemista “Kengänki­il­lot­ta­ja- vai työttömyysyhteiskunta?”

Van­ha Koi­järvi-akti­ivi Thomas Wall­gren vas­taisi kir­jaani Hesaris­sa, Uudessa Suomes­sa ja Demaris­sa ja syyt­ti min­ua siitä, että halu­an mak­sat­taa köy­hien ase­man paran­tamisen keskilu­okalla enkä rikkail­la. Asi­aa ei ole oikeas­t­aan käsitel­ty koko kir­jas­sa lainkaan, mut­ta en koe itseäni mik­sikään rikkaiden asian aja­jak­si. Jat­ka lukemista “Vas­taus Thomas Wallgrenille”

Torstaina Van­taan ja Helsin­gin val­tu­ute­tut kokoon­tu­i­v­at tiedo­tusti­laisu­u­teen siitä, mitä kaupunkien yhdis­tymistä tutki­neet työryh­mät ovat saa­neet aikaisek­si. Tam­miku­un lop­ul­la pitäisi päät­tää, jatke­taanko selvi­tyk­siä varsi­naisek­si kun­ta­jako­selvi­tyk­sek­si vai lopete­taanko tähän.  En oikein ymmär­rä, mitä edel­ly­tyk­siä tehdä päätöstä on.

Tois­taisek­si nimit­täin on tietoa vain siitä, mitä tapah­tu­isi, jos kun­nat sel­l­aisi­naan liimat­taisi­in yhteen. Joko palve­lu­ta­so Van­taal­la nos­te­taan Helsin­gin tasol­la ja mak­se­taan satamiljoon­aa euroa tai palve­lu­ta­so las­ke­taan Van­taan tasolle ja säästetään 300 miljoon­aa euroa. Jat­ka lukemista “Helsin­ki ja Van­taa (1)”

Heik­ki Hiil­amo arvosteli tänään Hesaris­sa kir­jani. Arvostelu on luet­tavis­sa tästä. Ja lop­ut tästä.

Tilaa kirja

Kir­jaa saa min­ul­ta edelleen omis­tuskir­joituk­sel­la varustet­tuna hin­taan 25 euroa/kpl.

Tilaami­nen tapah­tuu näin:  Lähetä nime­si ja osoit­teesi min­ulle sähkö­pos­til­la osoit­teeseen osmo@soininvaara.fi. Lai­ta viestin otsikok­si “Kir­jati­laus”.  Jos halu­at omis­tuskir­joituk­sen jollekin muulle kuin itselle­si, lisää tieto tästä viesti­in. Lähetän mak­suo­hjeet ja viitenu­meron vas­tauk­se­na. Kun mak­su on tul­lut tilille, panen kir­jan postiin.

Lisäys 17.11.2010: Kir­jaa saa nyt myös kus­tan­ta­jan net­ti kau­pas­ta hin­taan 23,20. Sinne pääsee tästä.

Iltale­hden pääkir­joi­tus kir­jas­ta löy­tyy tästä

Ilmeis­es­ti tätä kysymys­tä tulo­eroista kan­nat­taa käsitel­lä vähän tarkem­min kuin muu­ta­man riv­in vas­tauk­ses­sa HS-raadille.

On intu­iti­ivis­es­ti päivän selvää, että kansan­tu­lon ollessa kiin­teä, se tuot­taa sitä enem­män hyv­in­voin­tia mitä tasaisem­min se jakau­tuu. Kuvitelkaa että rikas ja köy­hä löytävät molem­mat kadul­ta viidenkympin setelin. Lie­nee aika selvä, että tämä tuot­taa köy­hälle enem­män iloa kuin rikkaalle.

Miten tulon­jaon tasaisu­us vaikut­taa itse kansan­tu­lon kart­tumiseen on mon­imutkaisem­pi kysymys. Kan­nat­ta­nee jät­tää pois tarkastelus­ta maat, joiden talousjär­jestelmä poikkeaa täysin markki­na­t­aloud­es­ta. Empi­iris­es­ti näyt­tää siltä, että tasaisen tulon­jaon maat ovat viimeisen sadan vuo­den aikana men­estyneet parem­min kuin voimakkaiden tulo­ero­jen maat, mut­ta kausali­teet­ti on tässä vähän seka­va.  Liian tasainen tulon­jako ei var­maankaan tuo­ta mitään, mut­ta yksikään markki­na­t­alous­maa ei ole kokeil­lut sel­l­aista. Tasaisim­man tulon­jaon maat löy­tyvät Pohjo­is­maista, eivätkä nämä nyt niin huonos­ti ole men­estyneet. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen oikeu­tus ja siunauksellisuus”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2) Ei

Lyhyel­lä aikavälil­lä on tietysti parem­pi, että yri­tyk­set tuot­ta­vat voit­toa ja johta­jat saa­vat iso­ja bonuk­sia ja mak­sa­vat niistä vero­ja. Suurimpi­en tulo­jen lasku on esimerkik­si saat­tanut pääkaupunkiseudun kun­nat vaikeuk­si­in. Pelisään­tö­jen pysyessä ennal­laan on parem­pi, että suuret tulot suh­dan­nelu­on­tois­es­ti kas­va­vat kuin että ne pienenevät suhdanneluontoisesti.

Pitkäl­lä aikavälil­lä tulon­jaon kasvu johtuu pelisään­tö­jen muut­tumis­es­ta suu­rit­u­lois­t­en eduk­si ja pien­i­t­u­lois­t­en tap­piok­si, eikä tämä voi mitenkään olla pien­i­t­u­lois­t­en etu. Se ei ole taval­lis­ten kansan etu edes siinä tapauk­ses­sa, että suurten tulo­jen kasvu ei olisi muil­ta pois. Sosi­aal­is­ten ero­jen kasvu lisää kaiken­laista onnet­to­muut­ta. Onnel­lisu­us­tutkimuk­sista tiedämme, ettei kansakun­nan tulota­so juuri kor­reloi onnel­lisu­u­den kanssa, kun­han tulota­so on riit­tävä – ja teol­lisu­us­mais­sa se on riit­tävä. Sen sijaan tulon­jaon tasaisu­us lisää onnel­lisu­ut­ta ja tulo­erot tyy­tymät­tömyyt­tä omaan elämään.

Vaik­ka rikkaiden rikas­tu­mi­nen ei vähen­täisi köy­hien käytössä ole­vaa rahamäärää, se on silti heiltä pois. Maail­mas­sa on asioi­ta, joi­ta ei voi tuot­taa lisää – esimerkik­si asuin­ton­tit ran­nas­sa kaupun­gin keskus­tas­sa. Kun rikkaat rikas­tu­vat, he varaa­vat kaiken tämän etuoikeutetun kulu­tuk­sen omaan käyt­töön­sä ja muille jää muru­sia. Vau­raus tuo etuoikeuk­sia ja etuoikeudet ovat aina muil­ta pois.

Suomes­sa vierailleet kasvukri­it­tiset talousti­eteil­i­jät syyt­tivät (Ran­skan) vihre­itä siitä, etteivät nämä ole kyllin pon­nekkaasti olleet pysäyt­tämässä taloudel­lista kasvua.

Mis­sähän kansan­taloudessa on ruu­vi, jol­la kasvu pysäytetään. Toki nos­ta­mal­la reaa­liko­rko kymme­neen pros­ent­ti­in saadaan kasvu alas. Samaan pystyy myös raju vero­jen koro­tus ilman julk­isten meno­jen vas­taavaa kasvua. Molem­mis­sa tavois­sa on se vika, että seu­rauk­se­na on laa­ja työt­tömyys ja suuri yhteiskun­nalli­nen onnet­to­muus. Jat­ka lukemista “Lep­pois­ta­mal­la nollakasvuun”