Tekijä: Osmo Soininvaara

Kuun­telin radiouuti­sis­sa eduskun­takeskustelua toimeen­tu­lo­tuk­i­lain muu­tok­ses­ta. Ikään kuin kansane­dus­ta­jat oli­si­vat käsitelleet aivan eri esi­tys­tä. Ainakaan edus­ta­ja Karhu­vaara ei ollut läksyjään lukenut.

Joskus noin vuon­na 2003 tuli voimaan työ­markki­natukea koske­va laki, jon­ka mukaan alle 25-vuo­tias nuori ei ole oikeutet­tu työ­markki­natu­keen, jos ei ole ollut koskaan töis­sä eikä ole edes hak­enut toisen asteen koulu­tuk­seen. Tämä jonkin ver­ran VM- ja kokoomusve­toinen laki jäi johtuen sen aja­jien huonos­ta sosi­aal­i­tur­valain­säädän­nön tun­te­muk­ses­ta vähän puoli­tiehen, kos­ka nuoret sai­vat aivan yhtä suuren tuen toimeen­tu­lotuen luukul­ta. Niin­pä laki oli täysin teho­ton. Sank­tio kohdis­tui kun­taan, ei tukien varaan heit­täy­tyneeseen nuoreen. Niin­pä SATA-komitea esit­ti, että johdon­mukaisu­u­den vuok­si on alen­net­ta­va myös toimeen­tu­lo­tukea. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen leikkaus nuorilta”

1)      on

Tehdään vas­takysymys: onko olympialais­ten mäen­lasku tuuli­sis­sa olo­suhteis­sa oikea tapa arvioi­da mäk­i­hyp­pääjien paremmuutta?

Musi­ikin arvostelu on aina sub­jek­ti­ivista. On vaikea uskoa, että varsi­naista filunkipeliä tapah­tu­isi siihen suun­taan, että joku lois­tosoit­ta­ja jätet­täisi­in tak­tis­es­ti pois. Toiseen suun­taan voi kyl­lä tapah­tua eli jotain heikom­paakin suosi­taan, mut­ta tuskin kuitenkaan voit­ta­jaa valit­taes­sa. Jat­ka lukemista “Onko kil­pailu hyvä tapa arvioi­da muusikoiden kykyjä?”

Blo­gin kävi­jämäärä sen kuin kas­vaa. Viime kuus­sa kuukausiko­htais­ten käyn­tien määrä ylit­ti ensim­mäisen ker­ran sata tuhat­ta ja tekikin sen reilusti (yli 112 000 käyntiä).

Samal­la keskimääräi­nen kom­ment­tien määrä vuorokaut­ta kohden alkaa läh­estyä sataa. On valitet­tu, että tätä alkaa jo olla vaikea seu­ra­ta. Olen jonkin ver­ran karsin­ut innokkaimpi­en kir­joit­ta­jien kom­ment­te­ja, jos niis­sä ei ole mitään olen­naista, mut­ta pitäisikö kom­ment­te­ja alkaa moderoi­da laadun perus­teel­la yleisem­minkin? Jat­ka lukemista “Pitäisikö kom­ment­te­ja alkaa karsia?”

Helsin­gin luot­ta­mus­mieshallinnon ongel­mana on sir­paleisu­us. Päätök­sen­teko on jakau­tunut suurelle määrälle lau­takun­tia ja johtokun­tia, joiden aikaansaan­nok­sia kaupung­in­hal­li­tuk­sen pitäisi koordi­noi­da. Teo­ri­as­sa myös val­tu­us­ton, mut­ta val­tu­us­ton kok­ouk­set ovat lähin­nä ser­e­mo­ni­al­lisia. Min­un neljän­nesvu­o­sisadan mit­taisen val­tu­us­tourani aikana val­tu­us­to on yhden ker­ran kumon­nut kaupung­in­hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen jos­sain merkit­tävässä asi­as­sa (Kata­janokan hotelli).

Sir­paleista on myös virkamieshallinto, kos­ka yksit­täiselle virkamiehelle on määritel­ty tiuk­ka revi­iri, jon­ka sisäl­lä hän on kunkku. Tämä periy­tyy poli­it­tis­ten lääni­tys­ten ajoil­ta, jol­loin ei tul­lut kysymyk­seenkään, että kokoomus­lainen virkamies tunkeu­tu­isi demarin revi­ir­ille tai päin­vas­toin.  Kaupung­in­jo­hta­ja Pajunen on yrit­tänyt tuo­da tähän jotain järjestys­tä, mis­tä hän­tä tietysti syytetään: mies keskit­tää tämän mukaan val­taa itselleen. Isois­sa kysymyk­sis­sä näin pitäisikin tehdä, paljon nyky­istä enem­män. Jat­ka lukemista “Min­is­ter­i­malli kaupunginhallitukseen?”

Vähän itseke­hua:

Kus­tan­ta­ja otti SATA-komitea-kir­jas­ta uuden pain­ok­sen. Edelli­nen oli neljä tuhat­ta ja niin oli uusikin.  Aka­teemisen kir­jakau­pat Top Ten ‑listal­la se on tietokir­jo­jen joukos­sa toise­na heti Tam­miniemen pesän­jaka­jat 6:n jäl­keen (viral­liselta nimeltään Kuka Mitä Häh).

Tiis­taina 30.11. klo 17:30–18:30 [HUOMAA AIKA, MINULLA OLI TÄSSÄ VIRHEELLINEN AIKA] keskuste­len Suomen Pankin johta­van neu­vo­nan­ta­jan Veli-Mat­ti Mat­ti­lan kanssa kir­jas­tani Sata-komitea – mik­si asioista päät­tämi­nen on niin vaikeaa.Tilaisuus on maksuton.Sisään mah­tuu noin sata ensik­si ehtivää.

Tapah­tuma­paik­ka on Rahamuseo, Snell­maninkatu 2. Paik­ka on sama, jos­sa oli ennen Krunikan posti. Kus­tan­ta­jan edus­ta­ja myy kir­jaa var­maankin edulliseen hintaan.

Kaik­ki paikalle!

Vihreän liiton vero-ohjel­mas­sa esitetään pros­entin koro­tus­ta arvon­lisäveroon. Vero­ja on korotet­ta­va, mut­ta onko arvon­lisävero parem­pi kuin tulovero?

Jos ulko­mai­ta ei olisi, ei tuloveron ja arvon­lisäveron välil­lä olisi juuri eroa. Jos ostan vaikka­pa par­turil­ta tukan­leikku­un, siitä rahas­ta, jon­ka minä mak­san vain osa pää­tyy par­turille. Välistä menee sekä arvon­lisävero että par­turin tulovero ja vielä eläke­mak­sut. Sil­lä kuin­ka suuri osa tästä veroki­ilas­ta on arvon­lisäveroa ja kuin­ka suuri osa tuloveroa, ei ole käytän­nön merk­i­tys­tä. Tässä tapauk­ses­sa arvon­lisävero ja par­turin tulovero ovat myös keskenään aivan yhtä paljon kulu­tusvero­ja, kos­ka kulut­ta­ja joutuu ne mak­samaan hin­nas­sa. Jat­ka lukemista “Pitäisikö korot­taa tuloveroa vai arvonlisäveroa?”

Aja­tus on epäkyp­sä, mut­ta julkaisen sen kuitenkin.

Viime aiko­jen pankkikri­i­seistä kovin suuri osa on läht­enyt asun­toku­plas­ta. Pankit ovat rahoit­ta­neet kohoavia asun­to­jen hin­to­ja ottaen oste­tun asun­non vaku­udek­si melkein täy­destä arvostaan. Kun asun­toku­pla puhkeaa, vaku­udet eivät vas­taakaan lainan arvoa ja pank­ki joutuu vaikeuk­si­in.  Ratkaisuk­si on esitet­ty, että asun­to saadaan ottaa vaku­udek­si vain osas­ta arvoaan, vaikka­pa vain 80 % kauppahinnasta.

Entä jos asun­to kel­paisi vaku­udek­si sadas­ta pros­en­tista siitä arvos­ta, joka sil­lä on ollut vähim­mil­lään viimeisen kah­denkymme­nen vuo­den aikana. Tämä voi olla yksit­täisen asun­non hin­nanos­alta vaikea oper­a­tional­isoi­da, mut­ta lähelle pääsee sil­lä, että osto­hin­taa ver­rataan asun­to­jen hin­tain­dek­si­in. Jos hin­tain­dek­si on viimeisen kymme­nen vuo­den aikana ollut joskus 40 pros­ent­tia alem­pana kuin nyt, asun­to­jen myyn­ti­hin­nas­ta kel­paisi vaku­udek­si vain 60 pros­ent­tia. Jat­ka lukemista “Asun­to­jen vaku­usar­voille kat­to men­neestä hintatasosta”