Tekijä: Osmo Soininvaara

On pakko tun­nus­taa, että kun Haav­is­ton kam­pan­jaa alet­ti­in puuha­ta viime keväänä, en ollut lainkaan var­ma, että eduskun­tat­ap­pi­on vuok­si köy­htyneen puolueen kan­nat­taa panos­taa suuria sum­mia pres­i­dentin­vaa­likam­pan­jaan kun­nal­lis­vaalivuon­na. Pres­i­dentin­vaali on iso­jen nor­su­jen tanssi, jos­sa pienen puolueen ehdokas ei men­esty, vaik­ka olisi kuin­ka hyvä. Olen ollut usein väärässä, mut­ta har­voin näin pahasti. Jat­ka lukemista “Käsit­tämätön kampanja”

Kande kat­soa. Löy­tyy tästä.

Kos­ka täl­lä blogilla pyritään tas­a­puolisuuten, esitetään nyt sit­ten myös Niin­istön kam­pan­jan hen­gen­tuot­tei­ta. Sel­l­ainen löy­tyy  tästä.

On tun­nustet­ta­va, että en oikein tien­nyt, mitä pitäisi vas­ta­ta kysymyk­seen, tapaisitko pres­i­dent­tinä Dalai Laman? Peri­aat­teet toisaal­ta, tärkeät kaup­pa­suh­teet Kiinaan toisaal­ta. Ide­al­isti vai real­isti? Jat­ka lukemista “Tapaisitko Dalai Laman?”

Talousasi­at eivät Pekka Haav­is­ton vahvin alue, mut­ta yleis­es­tä käsi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta, ei kansan­talousti­eteen osaami­nen ole myöskään varatuo­mari Sauli Niin­istön vahvuuk­sia, vaik­ka tämä on toimin­ut val­tio­varain­min­is­ter­inä ja investoin­tipankki­i­ri­na. Tämä näkyi eilisessä YLE:n vaali­ten­tis­sä. Haav­is­to puhui sinän­sä oikeista asioi­ta eikä tehnyt virheitä, mut­ta jät­ti käyt­tämät­tä mah­dol­lisu­u­den laulaa itsen­sä kanssa ris­ti­in puhunut Niin­istö suo­hon. Jat­ka lukemista “Säästämi­nen, vel­ka ja nollakasvu”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen “Onko taiteil­i­joiden näkyvä mukanao­lo pres­i­dentin­vaa­likam­pan­jois­sa merk­ki kult­tuurin politisoitumisesta?”

2) Ei ole
Se on merk­ki poli­ti­ikan poli­ti­soi­tu­mis­es­ta. Pres­i­dentin­vaalien toisen kier­roksen asetel­ma on aivan uut­ta suo­ma­laises­sa poli­ti­ikas­sa – kas­vavien kaupunkiseu­tu­jen osalta tämä jako on jo nyky­isyyt­tä tai ainakin näyt­tää ole­van tule­vaisu­ut­ta. Kult­tuurivä­ki on ehkä poli­ti­ikan toimit­ta­jia herkem­pää ymmärtämään sen suuren eron, joka ehdokkaiden ja hei­dän taus­to­jen­sa välil­lä on. Tele­vi­siokeskusteluis­sa puhut­taes­sa tur­va­neu­vos­ton roolista kri­is­in­hallinnas­ta tämä ero ei tule esille lainkaan niin vah­vana kuin se on sosi­aalises­sa medi­as­sa, katu­ta­pah­tu­mis­sa ja vaal­i­ti­laisuuk­sis­sa, joi­hin pitkästä aikaa tun­kee väkeä niin ettei sisälle mah­du. Kansa on myös ymmärtänyt, että nyt kamp­pail­laan ide­ol­o­gis­es­ta ja elämänkat­so­muk­sel­lis­es­ta hege­mo­ni­as­ta Suomes­sa. Jat­ka lukemista “Kult­tuuri politisoitumassa”

Pres­i­dent­ti on työ. (!?)

Juok­si­ja on teko?

Äidinkie­lenopet­ta­jal­la olisi työtä!