On pakko tunnustaa, että kun Haaviston kampanjaa alettiin puuhata viime keväänä, en ollut lainkaan varma, että eduskuntatappion vuoksi köyhtyneen puolueen kannattaa panostaa suuria summia presidentinvaalikampanjaan kunnallisvaalivuonna. Presidentinvaali on isojen norsujen tanssi, jossa pienen puolueen ehdokas ei menesty, vaikka olisi kuinka hyvä. Olen ollut usein väärässä, mutta harvoin näin pahasti.
Olin otettu siitä valtaisesta innosta, jolla tuhannet ihmiset tulivat kampanjaan mukaan täynnä luovia ideoita. En tiedä, onko kukaan dokumentoinut, mitä kaikkea tehtiin, mutta siitä saisi paksun kirjan. Politiikasta ei ole kahvitunneilla aiemmin paljon keskusteltu, koska ei ole ollut mistä keskustella, mutta viime aikoina on puhuttu ja paljon.
Jonkin teorian mukaan vihreä liike syntyi Suomessa Koijärvellä – ei sen järven takia vaan liikkeen synnyttämän verkostoitumisen takia. Nyt on syntynyt uusi verkosto, joka tulee vaikuttamaan suuresti Suomen politiikassa. En tiedä, kanavoituuko tarmo vihreiden kautta, sillä olihan mukana paljon vihreisiin kuulumatonta väkeä, mutta jotain kautta se kanavoituu. Poliittinen elämä ei palaa tämän jälkeen ennalleen.
Olen näkevinäni Niinistö – Haavisto –kamppailussa tulevaisuuden asetelman. Molemmat edustivat uudenaikaisia urbaaneja poliitikkoja. Tulevaisuudessa väki asuu yhä enemmän kaupungeissa ja nuoret kaupungeissa ovat yleensä joko kokoomuslaisia tai vihreitä. Urbaanilla en tarkoita mitään maaseutuvastaista.
Vähän surullinen olin Paavo Lipposen kohtalosta. Olen arvostanut Lipposta suuresti, ja olisi toivonut hänen poliittiselle uralleen toisenlaista loppua. Joku voi ihailuani ihmetellä, mutta Lipposen hallituksessa ministerinä olleena tunnen aivan eri Lipposen kuin useimmat tuntevat julkisuuden kautta. Vaikka arvostan, monesta asiasta olen toki eri mieltä.
Olisihan se hienoa jos kanavoituisi johonkin.
Minusta puolueilla on kohtuuttoman huono maine nykyään, ihan siis ylipäänsä ja kaikilla. En minäkään nyt esimerkiksi Keskustasta varsinaisesti pidä, en kuulu kohderyhmään eikä siinä mitään, mutta tolkuttomasti kuraa hekin saavat niskaansa aika kevyin perustein. Ja aina voi perustaa uusia jos ei mikään vanhoista kelpaa. Tai tehdä jotain ihan muuta.
Lipposta minullakin käy sääliksi.
Ode, hyvä huomio että ei kannata tehdä samaa virhettä kuin menneinä vuosikymmeninä että poliittiset puolueet yrittävät omia itselleen ja samalla vesittää uuden yhteiskunnallisen liikehdinnän. Osittain tämä kanavoituu tietysti myös puolueisiin, osittain erilaiseen aktiivisuuteen ja kansalaistoimintaan, osittain muuten vain kiinnostuksena osallistumiseen. Yhtä kaikki, Pekan kampanja oli hieno ja yhteisöllinen kokemus!
Paavo Lipposen kohtalosta on pakko olla samaa mieltä. Minulla on ollut hyvin negatiivinen kuva hänestä, mutta arvostin kovasti sitä, kuinka hän ainoana ehdokkaana asettui kunnolla puolustamaan euroa, vaikka se ei tällä hetkellä olekaan kovin suosittu mielipide.
Vihreät lienevät saaneet taas joitain uusia jäseniä. Kannattaisi miettiä, miten heidät saataisiin toimintaan kunnolla mukaan. Eduskuntavaalien jälkeen tuli jäsenryntäys, mutta siihen ei oikein osattu reagoida mitenkään.
Silmäilin tänään Helsingin seudun tilastopakettia, ja tämmöinen pisti silmään: Pääkaupunkiseudulla asuu noin neljännes maan väestöstä, koko maan väkiluvun (vaatimattomasta, mutta kuitenkin) kasvusta taas puolet.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda siihen että vaalit ratkaistaan Uudellamaalla. Näin siksi että poliittinen jakolinja kulkee yhä selkeämmin isojen kaupunkien ja muun maan välillä, ja se johtuu ihan yksinkertaisesi että todellisuus on erillainen eri puolilla. Sikäli kun puolueen politiikalla on kannatuksen kannalta merkitystä, niin on lähes mahdotonta tehdä politiikkaa joka toimisi kaikkialla, joten väitän että puolueiden kannatus alueellistuu entisestään.
Kauhuskenaarioni on poliittinen tilanne jossa on maalais- ja kaupunkilaispopulistinen puolue. Toinen vastustaa tulonsiirtoja alueelta toisella ja toinen vaatii niitä lisää. Vahvempi aluehallinto ja siten politiikan alueellistaminen voisi helpottaa
Jos katseli peräkkäin kahta videota, sitä missä Lipponen sanoo eduskunnassa eurokriitikoile 1998 että saatte itse siivota mörkönne, ja sitten tätä jossa se sanoo pöö ei ole mitään pelättävää – kun tällä välillä veronmaksajat ovat saaneet taakakseen fantastiljoonan euron vastuut eurosekoilusta, olen ihmetellyt vain sitä, mistä Lipponen on saanut edes ne pari hassua prosenttiyksikköään. Samaan aikaan Niinistö piti kiinni Maastrichtin sopimuksesta. Miksi Lipponen ei tehnyt samoin, kun vika ei edes ollut hänen?
Ilmeisesti vanhainkodeissa on juuri sen verran jäljellä uskollisia työväenliikkeen miehiä ja naisia, jotka eivät ole pystyneet enää lukemaan sanomalehtiä viimeisten parin kolmen vuoden aikana.
Joo, näin vihreänä mulle on ehdottoman tärkeää, että kaikkia Haaviston kampanjaan osallistuneita kannustetaan osallistumaan aktiivisesti politiikkaan niin kunnallisella kuin valtakunnallisella (ja ylikansallisella) tasolla. Puolueensa kukin valitkoon itse.
Minulla on paljon enemmän uskoa tämän maan tulevaisuuteen, jos Suomessa on runsaasti poliittisesti aktiivisia ihmisiä, vaikka nämä edustaisivat itselleni vierasta poliittista näkemystä.
”Olen näkevinäni Niinistö – Haavisto –kamppailussa tulevaisuuden asetelman. Molemmat edustivat uudenaikaisia urbaaneja poliitikkoja. Tulevaisuudessa väki asuu yhä enemmän kaupungeissa ja nuoret kaupungeissa ovat yleensä joko kokoomuslaisia tai vihreitä.”
Haavisto vetosi merkittävästi keskimääräistä kannatustaan enemmän lähinnä Helsingissä (50%), Jyväskylässä (47%), Turussa (45%), Oulussa (43%), Tampereella (42%) ja Vantaalla (40%) eli suurimmissa kaupungeissa, kunhan Espoo jätetään laskuista. Lisäksi yliopistokaupunki Joensuussa kannatus oli Vantaan tasoa ja sitten oli muutama Kolarin (56%) tapainen kummallisuus.
Milläköhän perusteella kaupunkilaiset ovat automaattisesti jonkun puolueen kannattajia? Ihmiset kannattavat sellaisia puolueita, jotka ajavat heille tärkeitä asioita.
Eräiden puolueiden syvä alamäki johtuu pelkästään siitä, että ne ovat unahtaneet äänestäjänsä. Erään puolueen nousu on johtunut pelkästään siitä, että se on kuunnellut mitä ihmiset haluavat.
Olisi toki hienoa, jos halu yhteiskunnalliseen muutokseen kanavoituisi vihreiden, eikä perussuomalaisten kautta. Haavisto-ilmiössä voisi olla aineksia uudelle poliittiselle liikehdinnälle.
Tarinan opetus on siinä, että Vihreä voi olla monella tapaa. Kaksi esimerkkiä olemisesta ollaan nähty suht lyhyen ajan sisällä ja molempien vaikutus kanssaihmisiin. Ja itse asiassa koko maahan. Tässä on Vihreillä selkeästi jonkinnäköinen linjanveto paikallaan.
Sillä toisella tavalla on aika valtava potentiaali olemassa, jos katsoo presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen prosentteja. Ilmeisesti tämä huomattiin myös tulosillassa, kun Ville Niinistö puhui nöyrtymisestä, joka vihjaisi siihen, että ollaan oltu ylpeitä ja hybriksessä. Hyvin puhuttu Ville.
Kyllä tämä potentiaali on huomattu muuallakin. Soini analysoi presidenttipelin ensimmäisen kierroksen jälkeen Haaviston lukuja siten, että kyse ei suinkaan ole Vihreiden suosiosta, vaan Pekan henkilökohtaisesta kannatuksesta. Tänään oli ilmaisjakelussa Soinin kommentti, jonka mukaan Vihreät lyötiin kakkoskierroksella lättäjalaksi tjms.
Pitäisikö Soinin nyt päättää, oliko kyse henkilö- vai puoluevaalista?
Jos kysymys on, kanavoituuko muutos vihreisiin, vastaan ettei ainakaan laajassa mittakaavassa. Minua Haaviston kampanjassa ei kiinnostanut sen vihreys, vaan sen rento meininki. Ensimmäistä kertaa politiikassa oli hiton hauskaa.
Vihreiden perusongelma kuitenkin on yhä edelleen se, että teillä jengi ottaa itsensä aivan liian tosissaan. Ei poliittista liikettä voi rakentaa ’love it or leave it’ -mallille. Se kun ei ole juuri muuta kuin urbaani versio kepulaisuudesta. Eri arvot, sama jääräpäisyys.
Jos te haluatte hyödyntää jatkojytkyänne, rakentakaa liberaali rinnakkaispuolue (farmiliigajoukkue) keskustaoikeistolaisille äänestäjille ja tehkää vaaliliitto sen kanssa. Nimeksi vaikka Reformipuolue ja kalaverkot Haaviston facebook-ryhmään ja ”kodittomien liberaalien” pariin. Niitäkin riittää aikalailla.
Sivuhuomiona: viime kevään jytkykampanjan aikana ja sen jälkeen täysin sokeasta Halosen haukkumisesta tuntuu nettifoorumeilla tulleen jonkunlainen kansanhuvi. Lienee sitä aina ollut, mutta ei ehkä ole vaan omiin silmiin osunut, tai sitten jytkyn lisäksi se, että presidentin vaihtuminen oli lähestymässä, sai kaikki kynnelle kykenevät möykkäämään. Toivottavasti eilinen helpotti heitin oloa.
Ylhäältäpäin organisoidut puolueet ovat jähmeitä eivätkä toimi nykyaikaisessa viestintäkulttuurissa, jossa järjestäytymättömät solut edistävät tiettyä yhteistä juttua spontaanisti. Ei näitä varmastikaan voi kaapata minkään sateenvarjon alle.
Sauli Niinistö on 63-vuotias ja Pekka Haavisto 53. Jännä että heita pidetään uudenaikaisina… 😉
Näähän oli kuitenkin presidenttivaalit, eikä puoluevaalit. Jos näin ei olisi ollut, niin tuskin olisi äänimäärä ylittänyt 500.000:tta. Finaalipari oli molemmat herrasmiehiä ja se lämmitti varmasti monia. Toisaalta kuului kummia nuorten suusta ettei kuraa heitelty vaik olisi kuulema pitänyt.
Samaa mieltä Tuomon kanssa. Haavisto nousi politiikan yläpuolelle. Vihreät vain mahdollistivat hänen ehdokkuutensa – tai olisihan se voinut toteutua myös ilman puoluettakin.
Nyt oli vain niin, että Pekan esille nostamista asioista valtaosa on sellaisia, jotka valtava jengi koki tärkeiksi.
Itse haluaisin ainakin erottautua puolueista. Eikä tosiaan koskaan ole mikään poliittinen toiminta ollut näin hauskaa kuin nyt! En usko että edes kultaisella 60-luvulla 😉
”Presidentinvaali on isojen norsujen tanssi, jossa pienen puolueen ehdokas ei menesty, vaikka olisi kuinka hyvä.”
Pikemminkin on päinvastoin: olihan RKP:n Rehnistä ihan hilkulla tulla presidentti mutta Ahtisaari veti lopulta pidemmän korren. Vaikka valinta on toistaiseksi aina päätynyt ison puolueen edustajaan, niin melkoista kiusaa pikkupuolueet ovat kuitenkin onnistuneet Väyryselle tekemään 🙂
Koska se vakaus- ja kasvusopimus on oikeasti ihan älytön & irrelevantti tämän kriisin kannalta. Kts. Irlannin ja Espanjan velkaantumisaste & budjettivaje ennen kriisiä.
Eurokriitikot olivat aikanaan tietysti ihan oikeassa ja ainoat miinuspisteet antaisin Lipposelle siitä, että hän ei sitä suostunut myöntämään. Yhteisvaluutta voi toimia vain, jos EU kehittyy enemmän liittovaltion suuntaan.
Äänestin ensimmäistä kertaa vaaleissa tyhjää. Minulle oli henkilökohtaisesti aivan sama kummasta tulee presidentti. Molemmissa oli puolensa ja puolensa. Tuohon nähden en oikein ymmärtänyt koko hypeä. Minusta toinen kierros oli harvinaisen mielenkiinnoton ja mitäänsanomaton.
EVM, ACTA, liittovaltiokehitys, Iran, Syyria, verkkosensuuri, kuntauudistus, tulevat miljardileikkaukset. Armeijan ja poliisin leikkaukset… Kovin tuntuu olevan hiljaista politiikassa. Eiköhän se tuosta vielä lämpene kesää kohti.
Minä toivon, ettei tässä kampanjassa syntynyt uusi into politiikkaa kohtaan kanavoituisi uuden puolueen synnyttämiseen, vaan että Vihreät viimeistään tässä vaiheessa heräisivät huomaamaan, että humaanille liberaalipuoluelle on todellista kysyntää. Vuosien varrella on tullut ulos liian paljon sellaisia kannanottoja, jotka aiheuttavat vastaanottajissa närkästystä ja tunteen siitä, että Vihreä puolue pyrkii rajoittamaan yksilön vapautta. Itselleni Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja oli ennen kaikkea muistutus siitä, että Vihreissä on myös muita maltillisia asiapoliitikkoja kuin Osmo Soininvaara. Valitettavan usein tätä ennen vain ne fundamentalistisimmat vihreät äänenpainot ovat olleet vahvimpia.
Politiikkan on syntynyt uusia liikkuvia ryhmiä:
1.Yhteiskunnasta syrjäytettyjä, jotka kelpuutetaan vain ilmaisin orjatöihin ja joita käytetään avoimesti hyväksi.He yrittävät hakea uutta poliittista kotia, joka huomioisi heidät, mutta he saavat pettyä toistuvasti.He ovat suomalainen kastittomien ryhmä, joka kelpaa vaalipäivänä,mutta unohtuu sen jälkeen
2. Ajelehtijat, jotka hyppäävät sopiviin vaalivankkuerihin, kunhan vain pääsväte mukaan jännään hybeen.Sisällöllä ei ole väliä.
Politiikan populisoituminen ja politiikan siirtyminen mainostoimistojen tekemäksi on johtanut siihen, että enää ei kilpailla politiikan sisällöllä vaan mielikuvilla
Haavisto puhui niistä asioista, jotka melkein kaikkia ihmisiä koskettavat. Vihreät puhuu asioita, joita jaksaa kuunnella kymmenen prosenttia väestöstä.
Pysähtykääpä siis arvon vihreät ennen seuraavia vaaleja hetkeksi miettimään, että mitkä asiat noita teidän pienen elämänpiirinne ulkopuolella hyöriviä ihmisiä askarruttaa. Asettuminen toisen ihmisen asemaan, siinä haaste minäminäminä-ihmiselle.
Itseäni kampanjassa sykähdytti erityisesti Facebookissa käyty kaikille avoin ja pitkälti ihmisten omilla nimillä käyty rakentava asia- ja arvokeskustelu. Tämänkaltaiselle keskustelulle oli selvä tilaus.
Kampanjaan kumpusi voimaa yksittäisten ihmisten ideoista ja teoista, eikä sitä johdettu ylhäältä alas, kuten politiikassa tapana on ollut. Käsittääkseni monet ihmiset saatiin mukaan ensi kertaa nimenomaan sosiaalisen median kautta.
Näen tulevaisuuden menestyjinä suomalaisessa politiikassa ne tahot, jotka pystyvät jatkamaan sosiaalisessa mediassa kaikille avointa aktiivista ja rakentavaa kansalaiskeskustelua.
Pekka Haaviston kampanja loi Suomeen uuden poliittisen keskustelutavan.
Onkos tämä nyt sitä ikärasismia? Nähdäkseni vanhakin ihminen voi olla uudenaikainen, siis esittää ajatuksia joita ei ole ennen esitetty.
Toinen paradoksi oli, että Haavisto esitettiin jotenkin oleellisesti eri sukupolveen kuuluvana kuin Niinistö. Ikäeroa kymmenen vuotta – ei se nyt ihan hirveästi ole.
Jos vaalin tulosta katsoo ilman vihreitä laseja puhtaasti numeroina, niin tuloksessa ei ole mitään mikä osoittaisi muutosta. Päinvastoin, ollaan tiukasti vanhoissa asemissa
Haaviston ääniosuus valtakunnallisesti ja erikseen Helsingissä kun on yksi yhteen vihervasemmiston (SDP, Vihr, Vas) kannatus.
Eduskuntavaalien ja viimeaikaisten galluppien antama yhteenlaskettu kannatus vihreille + vasemmistopuolueille on hämmästyttävän tarkasti sama kuin Haaviston koko maan ääniosuus.
Edellisten kuntavaalien tulos Helsingissä noiden kolmen puolueen osalta poikkeaa vain prosentin kymmenyksiä Haaviston Helsingissä saamasta ääniosuudesta.
Ei liene ihan pelkkää sattumaa nuo luvut vaikka liukumaa puoluekannatuksissa toki koko ajan tapahtuu.
Kun vasemmistolaista vaihtoehtoa ei ollut toisella kierroksella, ja kun moni perinteisti demareita äänestäneistä valitsi (Väyrystä vastustaakseen?) Haaviston jo ensimmäisellä kieroksella, niin vasemmistoa sympatiseeraavien äänet nyt vaan kanavoitui vihreiden ehdokkalle. Mutta kyllä ne perinteiset vasemmistopuolueet ottavat omansa takaisin.
Kampanja saattoi olla vihreille kiva kokemus, mutta kuten jo viime viikolla totesin, niin sisäänpäin kääntynyt, ettei se vihreille uutta äänestäkuntaa tuo. Vahvistaa kylläkin nykyisten uskoa.
Kari S
Katso nyt vähän tarkemmin sitä karttaa. Niinistö sai huomattavasti demarien kannatus ja voitti vihreät Itä-Helsingissä. Vihreät taas voittivat Niinistön hyvinkin porvarillisilla alueilla kantakaupungissa.
Väyrysen kampanja osoitti, että keskusta voi saada kannatusta vanhan liiton tahtopolitiikalla.
Haaviston kampanja osoitti, että vihreät voivat lisätä kannatustaan keskustelevalla asenteella ja moralisointia kaihtamalla.
Mutta juuri siinä vaiheessa elämää, kun ns. sukupolvikokemus keskeisimmin muotoutuu, Niinistö ja Haavisto ovat kuitenkin eläneet monessa suhteessa erilaisessa maailmassa.
Niinistö on ollut 20-25-vuotias vuosina 1968-1974 ja Haavisto vuosina 1978-1984. Kyllä sekä Suomessa että maailmassa siinä välissä tapahtui melkoisia mullistuksia, sekä kulttuurisesti että poliittisesti.
Eikä tämä ilmiö ole sen jälkeenkään kadonnut mihinkään. Itse olen 36-vuotias ja voin kyllä empimättä todeta omista noin kymmenen vuotta nuoremmista tuttavistani, että he elävät – nimenomaan omissa mielikuvissaan – jo aivan toisenlaisessa sosiaalisessa todellisuudessa kuin minä. Tästä on saatu ja saadaan paljon huumoriakin irti.
Kirjahan siitä on jo tekeillä:
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/haavisto-ilmi%C3%B6n-synty-avataan-k%C3%A4mpin-ja-l%C3%A4hteen-kirjassa
Mukavaa, että niin moni on Haaviston kampanjassa mukana ollut on kokenut yhteiskunnallisen vaikuttamisen olevan ihan kivaa.
Ehkä kuitenkin kannattaa pitää innostuessaankin mielessä, että näissä vaaleissa vastakkain oli kaksi henkilöä, ei Niinistö ja vihreät. Itse ainakin koin toisella kierroksella äänestäväni miellyttävämpää henkilöä, en antavani tukea Vihreiden politiikalle eduskunnassa tai asuinkaupungissani Helsingissä. Puhuttiinko nytkään oikeastaan kahvihuoneissa tai Facebookissa politiikasta, vai kahteen henkilöön liittyvistä mielikuvista, toiveista ja ennakkoluuloista?
En usko, että minkäänlainen flashmob, oikein ajattelevien ihmisten julkinen oman selkänsä taputtelu tai oman sukupolveni nostalgiabändin reunion saa minut kunnallisvaaleissa luopumaan omasta vasemmistopuolueita suosivasta linjastani. Jonkinlaista yleisliberaalia kaupunkipuoluetta peräänkuulutetaan säännöllisin väliajoin, mutta aika hahmottomiksi yrityksiksi ne ovat jääneet. Ehkä siksi, että monet kokevat laillani vapaamielisyyden elävän jo jokaisessa puolueessa, missä huonommin, missä paremmin, ja ns, oikeiden päätösten edelleen määrittyvän pahamaineisella oikeisto-vasemmistolinjalla. (Toivon myös, ettei kuvitella, että kaikki Suomen liberaalit ja suvaitsevaiset äänestivät Haavistoa, sillä siinä tapauksessa meitä on tosi vähän.)
Uskon muutenkin, että huhut vasemmiston tai työväenliikkeen kuolemisesta omaan turhuuteensa ovat vahvasti liioiteltuja. Toivon siltä suunnalta jatkuvaa oman viestin terävöittämistä vähän siihen malliin kuin Vasemmistoliitossa jo Arhinmäen johdolla tapahtuu. Ehkä se tarkoittaa demareillekin luopumista kaikille käyvän yleispuolueen roolista, mutta juuri selkeyttämistä minun mielestäni puoluepoliittinen elämämme kaipaa.
Mitä Vihreät oppivat näistä vaaleista?
1. Vastakkainasettelua ei kannata luoda, Haavisto haluaa purkaa jännitettä vihervasemmistolaisen eliitin ja tavallisen kansan välillä.
2. Toisinajattelijoiden kriittisiä mielipiteitä ei tule demonisoida tai tieteellisesti valideja argumentteja kieltää poliittisen korrektiuden nimissä.
3. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, kieltäminen johtaa kasvaviin jännitteisiin ja yhteiskunnalliseen kaaokseen.
4. Arvoliberaalius on hieno asia, mutta se ei saa tarkoittaa epämiellyttävien faktojen ja tieteellisesti todistettujen realiteettien mukasuvaitsevaa kieltämistä.
5. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, suvaitsevaisuuden ei tarvitse tarkoittaa yhteiskunnan kannalta epäterveiden ilmiöiden edistämistä.
6. Vihreidenkin ongelma on kovin usein tosiasioiden kategorinen kieltäminen ja asioiden ohi puhuminen. Osmo Soininvaara (Haavistokin) puhuu tavalla, mikä tunnustaa niitä lukuisia epäkohtia, joita puolueenne vähemmän analyyttinen siipi ei halua nähdä tai tunnustaa.
7. Ongelmia ei tule kieltää valheellisilla tai totuutta vääristelevillä argumenteilla. Esimerkiksi on älyllisesti rehellistä tunnustaa kehitysavun olleen tutkitusti melko tehoton tapa tuottaa kehitystä tai yhteiskuntarauhaa Afrikassa, mutta se on toiminut tarpeellisena elatusapuna rutiköyhille ratkaisematta itse ongelmaa. 100 vuotta sitten siirtomaavaltojen aikaan kehitys ja järjestys oli paikoitellen parempi. (ironiaa)
8. Perussuomalaiset ovat ihmisiä, Suomessa ei ole juurikaan ”aikuisten oikeasti” rasismia. Jopa Halla-aho puhuu ihan oikeaa asiaa, vaikkakin vihervasemmistolaisia tunteita loukkaavasti. Hän ei halua satuttaa ketään*, vaikka haluaa rajoja tietyille yhteiskuntaamme potentiaalisesti vaurioittaville ilmiöille, kuten gettoutumiselle ja ikietuusperäiselle muutolle.
Yep. Puhutaan asioista aikuisten oikeasti, eikä rajoittamalla puhetta tai jauhamalla epäolennaisuuksia asioiden ohi.
*sinisilmäisiä tunteita ehkä?
Moni kait kokee minun laillani Lipposen suureksi synniksi uusliberalististen uudistusten ajamisen Suomessa. Toki monta hyvääkin asiaa ajettiin läpi Lipposen aikana ja moni asia oli pakko ajaa läpi.
Kuitenkin koen, että yhteiskuntamme olisi huomattavasti parempi paikka ilman uutta julkisjohtamista (new public management). Uusi julkisjohtaminen on nimittäin paitsi tehotonta, niin myös eriarvoistavaa. Eriarvoistavaahan sen on kaiketi tarkoituskin olla, mutta noloa sitä ajaneille oikeistolaisille on sen tehottomuus.
Olisi mielenkiintoista nähdä analyysi eri presidenttiehdokkaiden kannatuksen jakaumista siitä näkökulmasta mikä on valtamedian poliittinen (”tavalliselta kansalta”piilotettu) sitoutuneisuus. Kai on sentään politiikkaa seuraavien tiedossa, että maakuntalehdet ovat kovin (todellisuudessa) sitoutuneita vaikka väittävät olevansa ”puolueisiin sitoutumattomia”.
Oma näkemykseni on, että etelässä ja suurissa kaupungeissa ei valtamedia voi yhtä paljon manipuloida mielipiteitä kuin maakunnissa.
Haavistolla tuskin olisi ollut muuta mahdollisuutta voittoon kuin kerätä laaja kannatus kaupungissa asuvien liberaalimpien äänestäjien joukosta ja sitten päälle hajaääniä ”maakunnista”. Yritys toisen kierroksen alussa kääntyä Väyrysläisten ja Soinilaisten puoleen oli ehkä ymmärrettävä mutta jo alusta alkaen tuhoon tuomittu. Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika voittaa ennakkoluulot. Valitettavasti kuitenkin tässä tilanteessa Sauli Niinistö vei huomattavan osan kaupunkien liberaalien äänistä. Soinin analyysi vaalista konservatiivien maanvyörymävoittona on lähinnä huvittavaa kiukuttelua. Soini itse (ja Väyry) oli se konservatiivinen vaihtoehto.
Homous ei ehkä ratkaissut vaalia aivan loppuun saakka, mutta paljon tasaisempaan tulokseen varmaankin olisi päästy ilman tätä tekijää. Siksi yhdenmukaiselta tilanne näytti niin netin keskustelupalstoilla, haastatteluissa ym. Kannattaa pitää mielessä, että yhteiskunnan avatuminen sille mahdollisuudelle, että homot otetaan mukaan täysivaltaisina ja tasaveroisina jäseninä, on vasta 15-20vuotta vanha prosessi, eikä se vielä, kaikesta huolimatta, ole lyönyt itseään läpi pääkaupungin ulkopuolella. Ei ainakaan yhtä perinpohjaisesti. Oikea aikaperspektiivi tälle muutokselle lienee yksi sukupolvi, ei kaksi viikkoa.
Kumpikin käy. Ehkä Osmokin nyt suostuu huomaamaan että a) urbaani liberalismi on valtavirtaa ja b) on vihreiden ihan oma vika positioitua niin vihervasemmalle että puolue jää pieneksi.
Siinä, missä jotkut aiemmat presidentinvaalien häviöt muistetaan lähinnä kakkos- ja kolmossijoille jääneiden katkeruudesta, Pekan kakkossijaan päätynyt kampanja jää aikakirjoihin suurena saavutuksena, kahdellakin tavalla. Tärkeämpi niistä on se, jota Ode ei maininnut.
Ensinnäkin kunniallinen kakkossija Suomen presidentinvaaleissa antaa lisää uskottavuutta Pekalle siihen rauhantyöhön, jota hän maailmalla on ansiokkaasti harjoitellut ja harjoittanut. Olipa mitä mieltä tahansa väitteestä, jonka mukaan Suomi on rauhanvälityksen suurvalta, on selvää, että Pekalla on harvinaislaatuinen kyky murtaa jäätä ja avata keskusteluyhteyksiä. Se kyky olisi hyvä saada käyttöön maailman kriisipesäkkeisiin.
Toiseksi, kuten moni on kommentoinutkin, Pekan kampanja avarsi satojen tuhansien ihmisten ajattelua, kannusti reiluuteen katu-uskottavalla tavalla ja lisäsi etenkin nuorten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Kylvettiin siemeniä monenlaiseen hyvään. Nyt vain täytyy niitä taiten hoitaa.
Näiden rinnalla toissijaista, mutta silti totta, on se, että Pekka ja hänen kampanjansa antoivat kilpailijoille monta turhaa irtopistettä. Pitkin kampanjaa menetettiin monta tilaisuutta tuoda keskustelu niille osa-alueille, joilla Pekka oli vahvoilla. Toisaalta joitain sinänsä fiksuja ajatuksia toistettiin niin monta kertaa, että ne muuttuivat kliseiksi. Talousasioissa kilpailijan annettiin rauhassa leimata Pekka (ja vihreät) hyväuskoisiksi ja vastuuttomiksi heinäsirkoiksi, jotka talven tai finanssikriisin tullen nääntyisivät nälkään, elleivät sitten ahkerat ja säästäväiset muurahaiset heitä pelasta. Tämä taktiikka oli jokseenkin ennustettavaa ja siihen olisi voinut vastata paljon paremmin, varsinkin koska loppusuoran kilpailija ei todellakaan mikään talousviisas ole, vaikka sellaisena onkin onnistunut esiintymään.
Virheitä ei kannata hirveästi harmitella, sillä tuskinpa mikään Pekan ja kampanjan vallassa ollut asia olisi vielä tällä kerralla riittänyt. Mutta virheistä voi oppia.
On selvää, etteivät näiden vaalien kampanjat ja tulokset kanavoidu suoraan puolueiden kannatukseen; jokunen uusi vihreä ja kokoomuslainenkin saattaa toki olla tuloksena. Sen sijaan nyt monet huomasivat omakohtaisesti, että ihmisiä voi saada liikkeelle yhteisten asioiden puolesta ja että ihmeitä tapahtuu, kun niitä tehdään, kuten mm. Soini ja Haavisto sanoivat.
Tällä saattaa olla vaikutusta politiikan pitkäaikaisempiin virtauksiin. Jos Rehnin kampanja v. 1994 avasi tietä naispresidentille 2000, kuka tietää mille kaikelle nyt avattiin tietä?
Millä tavalla? Lyhyt luettelo auttaisi hahmottamaan erot paremmin. En ole koskaan tullut keskustelleeksi aiheesta itseäni nuorempien kanssa. Vaistoan joitakin eroja silloin tällöin, mutta en kykene osoittamaan ja selittämään niitä täsmällisesti.
Maria: ”Minä toivon, ettei tässä kampanjassa syntynyt uusi into politiikkaa kohtaan kanavoituisi uuden puolueen synnyttämiseen, vaan että Vihreät viimeistään tässä vaiheessa heräisivät huomaamaan, että humaanille liberaalipuoluelle on todellista kysyntää”
Vaikea nähdä, että ymmärrettäisiin. Eiköhän nämä aivan samat tyypit jatka messissä, joiden ansiosta vihreitä ei osaa mieltää enää siksi samaksi puolueeksi, jonka puheenjohtaja Soininvaara aikanaan esitti prostituution reguloimista tai Matti Wuori totesi tupakoinnista, että se nyt vaan on yksinkertaisesti hauskaa.
Kävin tuolla Pekkaforumilla joka on nyt vihreiden aktiivien toimesta perustettu ja jonne yritetään kanavoida Haaviston facebook-ryhmän keskustelua. Käyttöehdot:
”Suostut, käyttäessäsi tätä foorumia, että et lähetä mitään materiaalia, joka on väärä, loukkaavaa, virheellistä, rivoa, vastenmielistä, ahdistavaa, säädytöntä, rienaavaa, seksuaalista, uhkaavaa, eikä loukkaa henkilön yksityisyyttä tai muuten riko mitään kansainvälistä tai Suomen lakia.”
Voisi kuvitella, että kaksi viimeistä ja yleinen ’ei asiatonta’ olisi riittänyt, mutta ei, siellä kielletään peräti kategorisesti *väärät mielipiteetkin* ja erilaisten ’älä vitsaile seksistä’ -lausekkeiden perusteella Jarlan huumorikaan ei läpäisi moderaatioseulaa.
En tiedä kyseisestä foorumista yhtään mitään, mutta tuo nyt vaikuttaa käännetyltä ja jostain copy-pastetulta litanialta, mahdollisesti ko. foorumin alustan mukana tulleelta.
Itse arvostan aina enemmän sitä kun myöntää virheensä heti eikä selittele virheitään jälkikäteen vasta kun aika on ns. kypsä (V. Niinistö & vihreät laajemminkin). Tietysti parempi myöhään kuin ei milloinkaan (vrt. T. Soini).
Sörnäinen, Kallio, Vallila jne ovat siis porvarillisia alueita? Kyllä ne on mielletty vasemmistolaisiksi ja siellä Haaviston kannatus oli suhteellisesti vahvinta.
Lauttasaari, Munkkiniemi, Kulosaari Marjaniemi, Pakila ja Paloheinä ovat olleet niitä porvarillisia alueita. En ole katsonut karttaa näiden osalta mutta veikkaan Niinistön olleen noilla aueilla ykkönen.
Itä-Helsingissä on demareista siirrytty jo kauan sitten (Tony Halme) Perussuomalaisiin, ja he äänetivät, sikäli kun äänestivät, Haavistoa vastaan, siis Niinistöä.
Toinen huolestettuva (siis vihreiden kannalta yleisesti) seikka on valtakunnan tuloksessa Haaviston äänien Helsinki painotteisuus. Yli 16% koko äänimäärästä tuli Helsingistä, kun vastaavasti Niinistöllä Helsingin osuus on alle 10%, ja häntäkin pidetään etelän miehenä. Nyt olisi ollut se hetki vihreiden murtaa Kehä ykkösen rajalinja ja osoittaa olevansa aidosti valtakunnallinen. Kampanjassa vaan käännyttiin sisäänpäin ja muille se varmasti näyttäytyi helsikiläisten keskinäiseltä hauskanpidolta.
Ehkä tärkein ero on se, että nuoremmat eivät ole toistaiseksi kokeneet mitään sellaista suurta murrosta kuin esimerkiksi kylmän sodan päättyminen tai Suomen 90-luvun lama. (Nykyinen talouskriisikään ei ole heidän omaan elämäänsä toistaiseksi juuri vaikuttanut.) Nykyinen suomalainen ja nykyinen länsimainen yhteiskunta ei näin vertaudu tai suhteudu heidän mielessään mihinkään muuhun vaan on ikään kuin ainoa, joka heille on varsinaisesti koskaan ollutkaan olemassa. Esimerkiksi se, että Suomi ja Viro ovat vielä äskettäin kuuluneet eri maailmanpoliittisiin blokkeihin, tai se, että miljoonat heitä vain 10-20 vuotta nuoremmat ihmiset ovat aikoinaan jatkuvasti pelänneet kuolevansa ydinsodassa, on heille vain eksoottista muinaishistoriaa.
Näin tietty fukuyamalainen ”historian loppu” -tunnelma elää vahvana. Itse en voi uskoa historian loppuun, koska olen itse ehtinyt nähdä, kuinka heppoisin perustein sen on jo aiemmin väitetty koittaneen tilanteissa, joista sittemmin tiedämme, että ne eivät olleet vielä historian viimeiset.
Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa sosiaalisen median rooli arkielämässä. Itse en ole edes Facebookissa, mutta nuoremmat tuttavani, paitsi että ovat siellä kaikki, myös pitävät itsestään selvänä, että kaikki normaalit ihmiset ovat. Sieltä puuttuminen vaatii erillistä oikeuttamista ja selittämistä, eikä kertaalleen selittäminen riitä.
Mutta usein kyse on myös puhtaasta vaistoamisesta tavalla, jonka itse mainitset. Molemmista osapuolista tuntuu siltä, että väliin avautuu yhtäkkiä henkinen sukupolvikuilu, vaikka se ei olisikaan artikuloitavissa sanoiksi kuin vain vaivoin.
Tämä on aivan totta ja se jäi minuakin vaivaamaan. Osmon viimeviikkoisen ”Säästäminen, velka ja nollakasvu” -kirjoituksen pointteja jäi todella kaipaamaan vaalitenteistä. Haaviston olisi sen hengessä pitänyt uskaltaa vielä paljon sumeilemattomammin kyseenalaistaa Niinistön omalle talouspoliittiselle todellisuuskäsitykselleen antamat perustelut.
Olen kerran istunut pöytäseurueessa jossa yksi opponoi että Vihreät on liian oikeistolainen, toinen että liian oikeistolainen, ja kolmas ettei positioidu tarpeeksi selkeästi vasemmisto-oikeisto akselilla. Jossain vaiheessa joku ymmärsi sentään nauraa.
Kokoomus on Suomen ja Helsingin isoin puolue siksi että he jotenkin saa kaikki kypäräpapista oikeistoliberaaleihin olemaan ilmiriitelemättä, en tidä miten, ja ei siksi että Suomi tai Helsinki olisi jotenkin kokoomuslainen. Anu Silfverberg kirjoitti hyvin:
http://nyt.fi/20120203-mitae-ajattelin-taenaeaen-koko-kenttae/
Vihreiden puolueen synnyn yhteydessä 1995 lausuttiin viisi tavoitetta, näistä kolme liittyvät autosaatanan kitkemiseen. Tästä ei nyt niin kauhean kauaa ole ja ohjaimissa on edelleen samat ihmiset.
Miten ihmeessä Haaviston arvot ja Haavisto-ilmiö kanavoidaan tähän muottiin, jossa puolueen ajatusmaailmaa ohjaa kourallinen haukahtavia idealisteja?
Minun tiedossani ei ole tuollaista Kimmon mainitsemaa julistusta eikä edes sitä, että vihreä puolue olisi perustettu vuonna 1995.
Höpö, höpö. Hommafoorumi on tehnyt saman asian jo paljon aikaisemmin. Vai onko jossain ennen nähty kokonaista nettifoorumia yhden poliitikon kanavana, joka pyörii täysin vapaaehtoisvoimin? Ja se on kaikille avoin, joka jostain syystä tuntuu aina unohtuvan.
Vihreät yrittävät samaa, mutta aika heikosti. Osmokin joutuu ilmeisesti aivan itse pyörittämään tätä blogiaan eikä toivoakaan, että Osmo laajentuisi omaan osmofoorumiin.
Yksi nauraa itselle, toinen toiselle. Hyvät naurut sain, vaikken ihan tiedä mille kaikelle nauran, kun tämän voi nähdä monelta kantilta.
Hieno kampanja oli! Se mikä tässä on porukkaa yhdistänyt liittynee ihmisarvoihin ja suvaitsevaisuuteen, ja mahdollisuuteen ajaa näitä asioita ihan globaalissa mittakaavassa. Rajanveto oikeisto-vasemmisto -suunnassa on jo paljon vaikeampaa. Ja veikkaan, että moni Niinistöäkin konservatiivisuuden puuskassaan äänestänyt on vähän omituisin tuntein katsonut telkkarista kokoomuksen vaalivalvojaisia, että näillekö se voitto nyt sitten meni…
Vihreät ei ehkä kykene valjastamaan tätä Haavisto-ilmiötä omaan poliittiseen toimintaansa juuri oikeisto-vasemmisto -linjan hajanaisuuden vuoksi. Pitäisi ymmärtää tasapuolisesti sitä, että oikeistolaisten käyttövoima on ahneus ja perinnevasemmistolaisten kateus ja yrittää kanavoida tämä valtava energia johonkin hyödylliseen. Itse koen, että vihreiltä puolueena puuttuu selkeä linjaus jonkinlaisen tasa-arvoisen, mutta toimivan yhteiskuntamallin osalta – tai ainakin se uhrataan parille ekoirtopisteelle silmänräpäyksessä. Vihreistä tulee, katsojasta riippuen, punavihreitä idealisteja tai kokoomuksen puisto-osasto. Itse näkisin, että vasta kun ihmiset kokevat tulleensa yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti kohdelluiksi, niin vasta sitten he kykenevät kääntämään katseensa omasta navasta oikeasti tärkeämpien ongelmien pariin. Niinpä joudun ääneni vielä vastaisuudessakin antamaan vähäväkisten puolesta vasemmalle, vaikka sielläkin on omat ongelmansa. Järkivihreälle puolueelle olisi kyllä kysyntää.
Vihreille arvokas oppitunti, ja ilmeisimmin paras uusien jäsenten rekrytointitilaisuus. Ajattelutapa muuttui ainakin jonkin verran, kun vertaa vaikkapa kommentteja perussuomalaisista ennen eduskuntavaaleja, ja ennen 2-kierrosta.
Tuloksista näkyy, että esimerkiksi kunnallispolitiikassa on vihreille erityisen vaikeaa saada mitään aikaan, jossei pysty neuvottelemaan kokoomuksen kanssa. Tämä on ylipääsemätön este monelle vihreälle, ja sen takia kannatuksen muuttaminen aikaansaamisen kulttuuriksi on ainakin vuosien ellei vuosikymmenten työn takana.
Ajattelin ennen vaaleja, että vastausnopeudella olisi jonkinlainen yhteys tulokseen, ja ainakin Lipposen matala äänimäärä tukisi tätä ajatusta.
tähän asti onkin syytetty siitä, että vihreät ovat kunnallispolitiikassa liiaksikin yhteistyössä kokoomuksen kanssa.
Minäkin huomasin yhden erilaisen mainoksen, sen navetassa kuvatun. Ei olisi uskonut vihreän puolueen edustajalta, yleensähän he ovat profiloituneet salakuvauksiin. Mutta aika vähän Haavisto kuitenkin maaseudun ääniä keräsi. Maaseudun väki kyllä mielellään jakaa vihreät arvot, jopa vihreän puolueen puolueohjelman. Mutta sitä me emme voi ymmärtää, että käytännössä he toimivat juuri omia potentiaalisia äänestäjiään vastaan. Haaviston oma ministerikausi tässä on hyvänä esimerkkinä. Tosin ei kukaan muukaan voi kyllä kehua onnistuneensa tuossa ympäristöministerin tehtävässä.
Urbaani väki kyllä saa haluteessan omat henkilönsä pesidentinvaalien toiselle kierrokselle. Mutta presidenttiä he eivät pysty tekemään. Siihen tarvitaan myös ääniä maaseudulta, kuten nytkin havaittiin. Haavistolla on kyllä mahiksia seuraavissa vaaleissa, mutta siihen tarvitaan suunnanmuutosta koko vihreältä puolueelta. Haaviston oma muutos ei riitä.
Olen Tommi U:n kanssa tarkalleen samaa mieltä. Kulttuurillisen ”sukupolven” ero on ehkä noin kymmenen vuotta, voi olla vähemmänkin. Minä en tunnista mitään nimiä, kun monet puhuvat jostain 00-luvun loppupuoliskon julkkiksista ja bändeistä.
Niinpä – Vihreä liitto rp. on perustettu 1988. Itse asiassa se nousi 1995 ensi kertaa jo hallituspuolueeksi, erään Pekka Haaviston voimin.
Kimmo taitaa viitata jutskaan nimeltä Vihreäpuolue e.e.y.r (ei edes yritetty rekisteröidä). Se on minun ymmärtääkseni jonkun vihervasemmistolaisen autosatanistin pöytälaatikkojuttu. Vihreän puolueen materiaalista voi päätellä, että homman puuhamiestä kovasti kenkuttaa Vihreä liitto r.p.
Soisi mainittavan nimeltä edes joitakin puolueen jäseniä, jotka ovat ”profiloituneet salakuvauksiin”. Ja vieläpä ”puolueen edustajia” – kyse on siis ilmeisesti jotenkin johtavassa asemassa olevista jäsenistä, joihin puolue henkilöityy julkisuudessa?
Tässä on eräs syy vihreiden ongelmiin, joka ei ole oikein jäljitettävissä vihreisiin itseensä: kuten tässäkin kommenttiketjussa on jo usemman kerran nähty, puoluetta ja sen jäseniä koskevat asiatiedot ovat vähän väliä aivan päin honkia. Tämä entisten taistolaisten kovaa oikeistolaista politiikkaa ajava puolue, joka vihaa markkinataloutta ja yritteliäisyyttä, mitä nyt jäsenistä on yrittäjiä suurempi prosenttiosuus kuin kokoomuksella…
Tarkoitin tässä tietenkin sanoa ”10-20 vuotta vanhemmat”.
Julkisjohtamisessa on tuotu julkisen alan työpaikoille yritysmaailman kovat johtamisopit. Nykypäivän uraansa aloittaville koulutetuille julkisen alan työntekijöille työelämä on huomattavasti kovempi ja säälimättömämpi kuin vielä 10 vuotta sitten. Vakituisessa työsuhteessa olevat (ja ay-liike) eivät ymmärrä, miten kauhealta tuntuu nuoresta ihmisestä, kun useiden vuosien pätkätyöpestin jälkeen yhtäkkiä ilmoitetaan, että hakeudupa muualle. Ennen vakinaistaminen olisi ollut itsestäänselvyys.
Mitä Soininvaaran kommentteihin tulee, niin en usko, että seuraavissa presidentinvaaleissa vihreiden ehdokkaan kannatus on kovin korkea. Jos Haavisto on viisas, hän ei lähde peliin enää toista kertaa. Ei ole kiva kokea Elisabet Rehnin kohtaloa vuodelta 2000. Juna meni nyt, ensi kerralla uudet kujeet.
Haavisto oli kaikesta huolimatta liian tasapaksu ehdokas. Odotin häneltä toisella kierroksella kovempaa haastetta oikeistolaiselle Niinistölle, mutta jostain syystä Haaviston kampanja ei tehnyt oikeastaan mitään uusien äänestäjien saamiseksi ja Niinistön ajamiseksi nurkkaan. Ihan niinkuin miellyttävyydellä olisi voitu voittaa! Niinistön sosiaalipoliittisia käsityksiä ei haastettu.
Haaviston kohtalo sinetöityi alhaisessa äänestysprosentissa. Kampanja oli ihan turha: ilman kampanjointiakin Haavisto olisi saanut n. 33 % äänistä (vihreät + vasemmistopuolueet + nuoret). Käännyttiköhän tv-esiintymisten tai kampanjamainosten katselu Haaviston taakse yhtään äänestäjää?
Nimimerkki ”Omakehu haisee” ehkä missasi erään kannanottoni oleellisista pointeista. Pekka Haaviston kampanjasivuilla ihmiset keskustelivat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta omilla nimillään eivätkä nimimerkin suojista.
Käytännön esimerkki:
Pekka Haaviston kampanjasivustolla tänään klo 15:20 näkyvillä olleet viimeksi kirjoittaneet henkilöt: 10 omilla nimillään esiintynyttä Suomen kansalaista.
Hommafoorumin etusivulla tänään klo 15:15 näkyvillä olleet 10 viimeksi eri osioihin kirjoittanutta ”henkilöä”: Mansikka, Leijona78, samuliloov, Nuivanlinna, ikuturso, Taikakaulin, Keikei, Suomitalon renki, Ulkopuolinen, d100a, Maatiaisjuntitar.
Noissa on tietty ero. Samoin kuin siinä, että tätä Osmo Soininvaaran blogia voi kommentoida, mutta Timo Soinin ”plokia” ei voi. Pinnat avoimuudelle äänin 1 076 957 – 287 571.
Olisiko mahdollista, että vihreät alkaisi ratkaista auto-ongelmaa muutoin kun vaatimalla parkkipaokasta hirveän maksun taajamissa? Ymmärrän jotenkin OS:n kannan ja siitä vaan, kun se aika koittaa. Koska se auto on niin paha, niin kai kellään vihreällähän ei tietenkään ole autoa, paitsi Pekalla, joka vain entisöi niitä. Teillä on kyllä vielä iso homma edessä. Autoilijoita on aika paljon, mutta ei kai se Teitä estä hakemasta vaikeuksia vähän. Toivottavasti Teidän tulevat nuoret kannattajanne eivät ikinä halua omistaa autoa. Osmon mukaan se on syvältä. Olemme siis aika monta syvältä.
Eivät vihreät halua parkkipaikoista hirveätä maksua. Ne maksavat niin paljon kuin ne maksavat. Kysymys on, kuka siitä maksaa.
Soininvaara oli surullinen Lipposen kohtalosta. Minä en ole.
Lipponen ilmoitti taistelevansa oikeudenmukaisuu-den puolesta, ja hänen pääministeriaikanaan tulo-erot kasvoivat kuin Thatcherin aikana Britannias-sa. Lipponen markkinoi itseään tulevana sivistys-presidenttinä, ja hän oli ainoa pääministeri jota on koskaan huomautettu eduskuntaan sopimattomasta puhetavasta. Lipponen kamppaili ”vaarallisia ääri-oikeistolaisia” vastaan, ja sellaiseksi pääsi puo-lustamalla presidentin valtaoikeuksia(case Jussi Niinistö).
Haavisto-ilmiö nostaa esille kaupunki-liberaalin puolueen tarpeen. Moni äänestäjä etsii kotia vihreiden, liberaalisti ajattelevien kokoomuslaisten ja demarien sekä city-keskustalaisten välillä. Yksikään puolue ei oikein vastaa huutoon, ei edes vihreät. Oden pitäisikin perustaa uusi puolue 🙂
Kannattaisi varmaan puolueen pyytää ihmisiltä näkökantoja, missä heidän mielestään mennään ja tehdä sitten niistä yhteenveto. Aika vähän tässäkään ketjussa tulee uutta. Toiset luettelee vuosien saatossa tarttuneita leimoja ja toiset fiilistelevät vain Haavistoa.
Haavisto oli kuitenkin yhtä vihreä kuin puolueensa. Tuskinpa puolueessa tuli itkupotkuraivareita kenellekkään mistään siitä, mitä Haavisto sanoi koko vaaliturneen aikana. Mikään muu puolue ei voi myöskään sanoa, että sen kannattajat olisivat haavistolaisempia kuin mitä vihreät ovat. Jäsenia onkin kai virrannut jonkun verran taas lisää.
On vain eroa keski-ikäisen tai nuoren aktiivin ulosannissa ja toisaalta elämänkokemuksessa. Ihan jokaista nuorta ei kannata tuomita idealismista. Pragmaattisuutta voisi muutenkin vähentää, niin vanhatkin nuortuisivat. Se ei kuitenkaan tarkoita järjen sammumista, vaan ehkä vain auttaisi selventämään järjenjuoksua. Järkeä voi myös jakaa yhdestä päästä muille, jos näyttää että jollakin on vielä tilaa.
Autosatanistisyytökset menivätkin jo väärään osoitteeseen. Muistakaa, ei ne autot, vaan ne turhat välimatkat. Ne pois ja autot ovat turhia. Tässä vain tulee taas tämä vihreiden kohdistusongelma: kun puhutaan Helsingissä, esimerkiksi autoilun vähentämisestä, niin landella vedetään härkäpapu nokkaan ja ruvetaan puolustamaan omaa autoa. Sama on käynyt nyt myös tässä kuntauudistuksessa, kiitos salamyhkäisyyden. Tilastotkin antavat tietysti kuvan jostakin, mutta eivät siitä ketjusta tapahtumia, miksi joku joutuu tilastoiduksi. Tämä unohtuu usein hommaillessa.
Kyllä nämäkin vaalit olivat politiikkaa henkilöiden takana. Katsomalla ketkä ja miksi eri ryhmät olivat henkilöiden takana, voi puoluekin hyötyä. Nyt on kuitenkin aikamoinen tienristeys tulossa, kun kokoomus menee kaikkien edellä ja muut etsivät itseään. Perusvihreä ajattelu ei kuitenkaan ole sitä, mitä kokoomus mainostensa suojissa ajaa, joten ”vähäiset erot Niinistön ja Haaviston välillä”-mantra ei saa jäädä totuudeksi.
Tämän eron voi puolueen edustajat katsoa, vaikka omista vanhoista vaalikonevastauksistaan ja useimmat ovat lähes vastapooleissa. Joillakin ero tulee eri asioista, mutta eroa tulee silti selvästi. Ihan vain muistin virkistykseksi. Eikä se Haavistokaan ollut kovin perusporvarillinen vastauksissaan. Vaikka toisella kierroksella ei ollut porvari-sosialisti-vääntöä, ero oli kuitenkin varmaan vielä suurempi kuin perusdemarilla ja Niinistöllä. Haavisto oli sitten varmaan siellä edellä, jossakin tulevaisuudessa.
Pitääköhän Suomessa todellakin huutaa keskusteluissa, jotta perustavaa laatua olevat erot selviävät myös toimittajille. Nyt eivät olleet toimittajien taustatyöt kovinkaan hyvin onnistuneet.
Tämä taitaa olla näissä presidentinvaaleissa ihan tapana. Vuonna 1994 aika moni suomenmielinen oikeistolainen äänesti demaria, koska vaihtoehtona oli hurri. Vuonna 2000 sai valita demarien vähemmän oikean laidan ja agraarien välillä, jolloin kaupunkiporvareilla olivat vitsit vähissä. Vuonna 2006 maaseutu sai taas kakistella, kun vastakkain olivat kaupungin oikeisto ja vasemmisto. Nyt kävi vähän samoin, mutta lisämausteena vielä EU-myönteisyys ja yleinen vanhojen hyvien arvojen ylenkatsonta.
Koko kansan presidenttiä ei oikeasti ole olemassa. Käytännössä ensimmäisellä kierroksella karsitaan pois monen haluama arvomaailma. Sitten toisella kierroksella äänestetään vähemmän huonoa, jolloin voitonjuhlat näyttävät varmasti katkerilta, voittipa kumpi hyvänsä huonoista ehdokkaista.
Noin yleisesti minulle tuli se tunne, että Haavisto ei tehnyt mitään isompia taktisia tai strategisia virheitä kampanjoidessaan. Voitto olisi ollut mahdollinen vain, jos Niinistön olisi saanut työnnettyä kunnolla oikealle. Se taas olisi vaatinut Niinistöltä isoja virheitä argumentoinnissa, koska ihan varmasti tämä riski oli tiedossa.
Vähän erikoista tässä tietysti on se, että toisella kierroksella ehdokkaan pitää käytännössä kaikin konstein kieltää poliittinen syntyperänsä, koska ne omien äänet ovat kuitenkin plakkarissa. Siinä sitten kaksi eriasteista kaupunkilaisliberaaliporvaria haki kilvan maaseudun, vasemmiston ja konservatiivien ääniä. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut varaa jättää kaupunkia tai profiloitua konservatiiviksi.
Vaalin voittajan pitää tässä vaalitavassa olla poliittisesti keskellä ja hyvin maltillinen. Kun kumpikin toisen kierroksen ehdokas tiesi tämän, keskusteluista tuli hyvin keskustalaisia ja hyvin maltillisia. Sen jälkeen Niinistö voitti massalla ja kuuden vuoden vauhdinotolla.
Seuraava kysymys on sitten se, miten Haaviston huikea suoritus käännetään vihreän liikkeen eduksi muussa politiikassa. Siinä on vähän mietittävää; mahdollisuuksia ja riskejä on runsaasti.
Anu on osaksi oikeassa. Edes kasvu- ja vakaussopimuksen noudattaminen ei välttämättä olisi estänyt euroa kriisiytymästä, mutta jos Kreikkaa ei olisi päästetty mukaan, se ei olisi aiheuttanut tartuntavaaraa muihin maihin.
Liittovaltiossa valuvika vain siirrettäisiin yhä korkeammalle ja riskaabelimmalle tasolle: http://www.tiede.fi/blog/2011/12/19/romanus-sum
Huomasin vain, että Aurinkolahteen (Jauhajankuja 2) tulee tarjolle vuokra-asuntoja.(Tapiola KR IV ky vuokraa) Todella kohtuulliset vuokrat: esim. 30,5 m2 yksiö vain alk 686 e/kk.+ vesimaksu.
Erllinen autopaikkka pysököintihallissa maksaa 40 e/kk.
Aurinkolahdessa on näköjään siirretty autopaikan kustannuksista on satanen kuussa asuntojen vuokriin.
Vihreiden kampanja tuskin olisi voinut onnistua paremmin, vaikka Pekka olisi hetero. Muutama prosenttiyksikkö kun ei olisi riittänyt.
http://www.tiede.fi/blog/2012/02/06/ratkaisiko-parisuhde-vaalit
Henry Laasanen analysoi hyvin, mikä siinä homoudessa on ongelma, jos jokin, muille kuin uskonnolliselle oikeistolle: lässytys.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96856-suveitsevaisuus-ja-v%C3%A4hemmist%C3%B6l%C3%A4ssytys-ratkaisi-vaalit
Miksi Niinistö voitti demarien vahvat alueet ja vihreät pärjäsivät porvarillsilla alueilla? Miksi Sdp häviää kaikki vaalit? Miksi jytky? Koska perinteinen vasemmisto (eikä vihreät) ei välitä työväenluokan miesäänestäjistä.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96717-puolueettomat-juntit-suomessa-ja-yhdysvalloissa
Laitetaanpa tänne kun tuli tehtyä. Latasin hs.fi:stä vaalitulokset. Sovitin aineistoon pienimmän neliösumman menetelmällä mallin
TOKA=EKA x A
missä A on äänisiirrosmatriisi. Sen solut ovat ei-negatiivisia ja rivisummat ykkösiä. Siitä voi siten katsoa miten ensimmäisen kierroksen äänet jakautuivat toiselle kierrokselle tultaessa. EKA ja TOKA ovat eri kierroksilla annettujen äänien määriä, sarakkeilla ehdokas, riveillä äänestysalue.
Esitän A:n tässä siten että ensin on Haavistolle, sitten Niinistölle ja kolmanneksi nukkuville valuneet äänet:
Paavo Arhinmäki 100-0-0
Eva Biaudet 43-51 -6
Sari Essayah 2-98-0
Pekka Haavisto 100-0-0
Paavo Lipponen 67-19-14
Sauli Niinistö 0-100-0
Timo Soini 30-59-11
Paavo Väyrynen 9-63-28
Nukkuvat 2-0-98
Caveat: HS:n aineistossa on jotain epätarkkuuksia joita en jaksanut kaikkia korjata. Koska osa estimaateista arvoalueensa rajalla, niille ei saa helposti keskivirheitä. Menetelmästä voi olla monta mieltä. Estimaatit ovat keskimääräisiä. Luultavasti kertoimissa on alueellista vaihtelua.
”Noin yleisesti minulle tuli se tunne, että Haavisto ei tehnyt mitään isompia taktisia tai strategisia virheitä kampanjoidessaan. ”
Suurin taktinen virhe oli ettei Haavisto poikennut Niinistöstä politiikan alueella.
Äänestäjille jäi vaihtoehdoksi tehdä valinta siviilierojen perusteella ja siinä kisassa Haavisto oli häviäjä.
Haaviston olisi pitänyt esittää selkeä poliittinen vaihtoehto, mutta siihen hän ei taustaryhmineen kyennyt.
Kahden etelän herrasmiehen pilkun viilaus ei paljoa kiinnosta suuria joukkoja
Lipponen oli pätevä. Hänen kannalta sääli, että asiat meni miten meni. SDP:tä ei kyllä käy sääliksi.
Minä en jaksa alkaa tässä vänkäämään tätä iänikuista nimimerkillä vai ilman väittelyä.
Soini pärjää yllättävän hyvin julkisuudessa, vaikka on täysi dinosaurus ja lähes avuton internetissä. Soinin blogit ovat yksinkertaisesti surkeita. Se mikä toimii puheissa näyttää kirjoitettuna yksinkertaisesti kamalalta. Aivan kuin Soini kirjoittaisi juuri lukemaan oppineelle lapselle. Eikä niitä oikein blogeiksi voi sanoakaan, koska niihin ei voi kommentoida.
Ja kannatan persuja, mutta minusta kannattaminen ei tarkoita sitä, että hyväksytään hurraten kaikki ja pienikin puolueen kritisoiminen on petturuutta.
Osmon pointti oli kai että kantakaupungissakin oli paljon alueita joissa Haavisto voitti. Punavuori, osa Kamppia, Ruoholahti jne. Kaartinkaupunki on vaikea pala mutta eihän siellä ketään edes asu. Parisataa ruotsinkielistä.
Kampanja oli hieno, mutta Daavidia vastassa oli Goljat. Kokoomus on systemaattisesti ottanut haltuun Yleisradion johdon ja erityisesti sen uutis- ja ajankohtaistoiminnan.
Viimeisin Kokoomuksen valtaus on suunnitelma, että Yleisradion valvonta alistetaan Liikenne- ja viestintävaliokunnalle, jota johtaa tällä hetkellä kokoomuksen Arto Satonen.
Kokoomus tietää, kuten laulaja Jim Morrison on sanonut: JOS HALLITSET MEDIAA, HALLITSET MIELTÄ!
Haaviston televisiomainos oli kallis välähdys. Yleisradion kanavilla Niinistö sai ilmaista mainosta nonstoppina… Räikeintä oli, että ensimmäisen kierrokse vaalitentissä hän puhui monekertaisesti muihin verrattuna. Laskelman tekin kaupallinen MTV3.
Jos Vihreät haluaa kasvattaa kannatustaan yleispuolueen suuntaan, niin tulee muistaa että yleispuolueessa on seinät leveällä, katto korkealla ja mielipiteitä laidasta laitaan.
Haaviston kampanja osoitti että potentiaalia kasvuun kyllä on. Halutaanko kannatuspohjaa laajentaa, onkin sitten toinen juttu. Yhden asian liikkeessäkin on puolensa, ainakin jäsenille.
Haavistoa ei sinänsä minusta voi laskea ”lässyttäjäksi”, vaikka jonkun verran pehmeyttä hänestä löytyykin. Hyvällä vai huonolla tavalla? Varmaankin mielipiteet siinä jakaantuvat. On hän monella tapaa aika asiallinen kuitenkin.
On totta kyllä, että ”lässytys” on sellainen esiintymismoodi, joka helposti ylittää ärsytyskynnyksen. Itsellänikin toisinaan, vaikka olenkin vihreä ja homo. Politiikassa tietty jämäkkä asiallisuus on eduksi, vaikka pehmeitä arvoja puolustaisikin (kuten esim Lipponen, vaikka hän tällä kertaa epäonnistuikin). Voi olla, että homolla olisi duunarimiestenkin keskuudessa mahdollisuus hyvään kannatukseen, jos hänen tyylissään olisi enemmän jämäkkyyttä ja karismaattisuutta. Ovathan esim. edesmenneet homot Haider ja Fortuyn keränneet hyvän kannatuksen niistäkin piireistä, jotka helposti leimattaisin homofobisiksi. Kummatkin muuten tavallaa perussuomalaisten ”veljespuolueiden” johtajia.
Siis kukaan muista presidenttiehdokkaista kuin Niinistö ei ollut vaalikamppailussa täysin rinnoin mukana. Ja tuskinpa Niinistökään #täysin vakavasti# oli edistämässä omaa valintaansa – eikä Jennikään ollut. Ja onko kuitenkaan niin, että niinistö viimeisen 6 vuoden ajan olisi säilyttänyt milenkiintonsa pressan hommaan.
Eli jos lehdistö on tuputtanut Niinistöä tulevaksi presidentiksi sitten Thaimaan tsunamin, niin nyt nähtiin, että media tai lehdistö lopulta kuitenkin valitsikin Suomen presidentin seuraavalle kaudelleen.
Haloskasta sen verran, että hänestä ei tullutkaan koko kansan presidenttiä kuten toivoin aikoinaan häntä äänestäessäni. Lehdistö kun ei häntä ryhtynytkään tukemaan – näin vaan arvaan.
Mutta mitä on Niinistö tulevassa kaudessaan. Toivottavasti enemmän kuin Haloska kissoineen.
Yksinkertainen syy nimimerkilliselle kirjoittelulle Hommafoorumilla on nykyisessä asenneilmastossa poliittisesti epäkorrekteiksi leimatuista mielipiteistä todennäköisesti aiheutuvat työ-, opiskelu- ja sosiaalisessa elämässä koituvat harmit.
1. Hommalaisen uralla eteneminen voi tyssähtää mielipiteisiinsä tai työelämässä voi kohdata huomattavia vaikeuksia/syrjintää.
2. Sosiaalisissa suhteissa voi tulla ongelmia ystävien/tuttujen kokiessa ennakkoluuloja, vihaa tai inhoa hommalaista kohtaan.
3. Jotkut esittävät mielipiteensä aika sarkastiseen sävyyn, tarkoituksena ei ole kuitenkaan synnyttää vihaa tai syrjintää maahanmuuttajia kohtaan. Sarkasmin funktio on hoitaa epäkorrekteina pidettyihin mielipiteisiin liittyvän ”ahdistuksen” luomaa alakynnessäolo positiota. Olemme aidosti ja analyyttisesti huolissamme harkitsemattoman/huonon maahanmuuton seurauksista yhteiskunnallamme. Aineistoa väittämien tueksi on kertynyt aika paljon Suomesta ja ratkaisevan paljon Tanskasta, Ruotsista ja Hollannista; Miten Suomen kehitys voisi olla parempi?
Osmo Soininvaara kirjoittaa ei-sarkastisesti juuri positionsa ansiosta, hänen ei tarvitse. Halla-ahon sarkasmi katoaisi kuin pieru saharaan, jos asioista puhuttaisiin aikuisten oikeasti ilman leimakirveitä. Sarkasmi kohdistuu vihervasemmistolaisiin defenssinä demonisointia vastaan, vihervasemmiston älyllinen epärehellisyys on polttoaineemme. Hartain toiveeni on, että yksikään maahanmuuttaja ei joudu kärsimään syrjintää tai ilkeyttä sarkasmimme tai tuikitärkeän kritiikkimme takia.
Maahanmuutokritiikki kohdistuu politiikkaan, eivät maahanmuuttajat ole vastuussa sinisilmäisestä politiikasta! He tulevat tänne paremman elämän perässä, ei sitä ole kiistäminen. Olen jo pariin kertaan maininnut, että lähipiirissäni aika paljon monikulttuurisia kontakteja. Kirjoitan toisinaan aika kärjekkäästi ja Facebookissa aivan omalla nimelläni. Olen kysynyt heiltä, olenko heidän mielestään rasisti. Topakka vastaus on ollut joko ”Et ole rasisti, ainakaan minun mielestäni!” tai sitten leikkimielisesti ilmaisten: ”Ehkä pikkusen!”
Oikea rasismi ei ole tietenkään leikin asia ja huono maahanmuutto ei ole leikin asia! Järkevällä maahanmuuttopolitiikalla vältytään rasismi-nimisen ilkeän ilmiön synnyltä, sensurointi ja asialliskriittisen mielipiteenilmaisun mukasuvaitseva tukahduttaminen tulee johtamaan oikean rasismin syntyyn vääjäämättä, jos ongelmat pääsevät räjähtämään käsiin. Silloinkin huonon maahanmuuton koko väestöön kohdistama haittasumma on monta kertaluokkaa suurempi kuin rasismin haittasumma.
Itse kiinnyn hyvin helposti juttukavereihini rotuun tai sukupuoleen katsomatta, en koe inhoa lähikontaktissa ”rasistisin” perustein. Oikeastaan tykkään jostain kumman syystä mamuista usein kantaväestöä enemmän, se on jokin biologinen ominaisuuteni. Olen täysin valmis hyväksymään hyödyllisen/neutraalin maahanmuuton. Toivon kaverini saavan pian botswanalaisen vaimonsa Suomeen. Toivon, että hän sopeutuu tänne hyvin ja kaverini saa vaimon, jonka saaminen Suomesta olisi ollut hyvin hankalaa. Kaverini on Perussuomalaisten jäsen ja hänen veljensä on ollut PS:n kunnallisvaaliehdokkaana joskus muinoin. Kummatkin äänestivät Haavistoa, ei kuitenkaan ”suvaitsevaisuuden” takia vaan aidon suvaitsevaisuuden vuoksi.
Toivottavasti Suomeen saadaan pätevät poliitikot asioista päättämään, että voin lopettaa tämän maahanmuuttokriittisyyteni. Näen huonon maahanmuuton ajansaatossa kasvavana ongelmana, eikä mikään vakuuta ilmiön vähäpätöisyydestä. Lähipiirini kokemukset ja omat kokemukseni eivät tietenkään riitä ainoaksi perusteeksi kriittisyydelle tai maahanmuuttofilialle. Minut on vakuuttanut valtaisa datamäärä, johon olen perehtynyt Hommafoorumilla ja muualla. Lisäksi seuraan keskustelua vihervasemmistolaisessa aatemaailmassa ja muutan toki mielipidettäni todisteiden vakuuttaessa minut toisen kannan oikeellisuudesta.
Maahanmuutto on monimutkainen ilmiö; rikkaus oikein hoidettuna, kirous epäonnistuessaan. Sinisilmäisyys on yksiselitteisesti epähyve, aina! Oden loistavat ideat kehittää yhteiskuntaamme ja tehdä Suomesta parempi paikka elää valuvat hukkaan, jos typeryyksissämme rapautamme väestöpohjamme kuntoon, jonka päälle ei ole enää mahdollista rakentaa ”yhtenäistä” hyvinvointiyhteiskuntaa. Esimerkiksi USA on monikulttuurinen yhteiskunta, jossa väestörakenne ehkäisee tehokkaasti ponnistelut hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi. Tuottava väestönosa ei jaksa lähteä luomaan mittavia tulonsiirtoja suurelle etnisestikin erilaiselle alaluokalle, jonka kohottaminen ”tuottavaksi” saattaa olla ”Mission Impossible”. (Myös jokainen pärjätköön omillaan -perinne osaselitteenä)
P.S. Minuunkin on kohdistettu ilmielävää ”vihaa” ja toiseutusta esim. vihervasemmistolaisen naisen/rasismitutkijan toimesta, se tuntui hyvin pahalta. Hän ei halunnut ymmärtää mitä tarkoitin, ehkä hän olisi voittanut enemmän osoittamalla ymmärrystä ja hyväksyntää kohtaani. Ehkä hän ei pitänyt minusta mielipiteitteni takia, silti minusta tuntui hänen vihanneen minua ihmisenä. (ansaitsinko sen?) Haavisto on ymmärtämisen mestari! =)
(tekstistäni saa poistaa epämiellyttäviä kohtia tai jättää julkaisematta…)
Minulle on tullut mieleen yksi vaietttu aihe eli oliko Haavistolla myös kokoomukselaisia kannattajia.
Kyllä, siis alakanttiin arvioituna.
Niinhän se on, että Niinistön olisi voittanut vain erottumalla. Sen lisäksi erottumisen olisi pitänyt olla sellaista, jolla ei olisi menettänyt toisesta laidasta ääniä Niinistölle.
Kaksi selvää suuntaa oli tarjolla, maaseutu ja konservatiivit. Kumpaankaan ei Haavistolla oikein ollut realistista mahdollisuutta vedota. Niinistöllä oli puoluetaustansa (vaikka ei kyllä ehkä mielipiteittensä) takia automaattisesti parempi kannatus näissä piireissä.
Kolmas mahdollisuus oli oikeisto-vasemmisto -akseli, jossa Haavisto asemoitui maltillisesti vasemmalle. Asiassa kuitenkin kävi niin, että keskelle tuli ruuhkaa, koska kumpikin halusi olla mahdollisimman keskellä. Jos Haavisto olisi mennyt enemmän vasemmalle, oikealta olisi valunut ääniä Niinistölle.
Haaviston olisi siis pitänyt pystyä erottumaan, mutta näin jälkeenpäinkään ei oikein löydy asioita, joissa se olisi onnistunut murentamatta kannatusta.
Kyllä nuo herrasmiehet saivat jo ensimmäisellä kierroksella suurimman osan äänistä. Mutta se on totta, että mitä harvemmin asutuille alueille mennään, sitä vähemmän herrasmiehillä oli kannatusta.
Presidentistä tuli kansan enemmistön presidentti, mutta koko kansan presidenttiä ei tälläkään kerralla tullut.
Tulee muuten mieleen, että yksivaiheinen (Condorcet) vaali olisi siinä parempi, että ei tarvittaisi toista kierrosta, jossa kuitenkin kumpikin kandidaatti yrittää olla mahdollisimman miellyttävä, hajuton ja mauton.
Näin jälkikäteen on helppo viisastella, että ei Pekka vaaleja olisi voittanut, vaikka hän olisi kuinka haastanut Niinistöä ja olisi ollut umpihetero ja ties mitä muuta. Kyllä nämä olivat Niinistön vaalit, joita rakennettiin melko systemaattisesti jo edellisestä presidentinvaaleista lähtien ja kun vielä sattui olemaan median tuki (Niinistö esitettiin mediassa poikkeuksetta myönteisessä valossa, aina parisuhdettaan myöten), niin homma oli selvä. Niin kuin on jo moneen kertaan todettu.
Edes se ei vaikuttanut asiaan, että Niinistön kampanja uhkasi loppumetreillä mennä jopa yliyrittämiseksi. Yhtäkkiä otettiin kantaa ihmisoikeuskysymyksiin, järjestettiin (sama) konsertti kuin Pekalla, oli Sipe ja Sape -mainosta jne.
Väittelyissä Niinistö oli myös kompastua söheltämiseen. Mies lähti haastamaan Pekkaa, vaikka siihen ei sinänsä ollut minkäännäköistä tarvetta ja tämä meinasi kääntyä Niinistöä vastaan, koska tässä olisi ollut tarttumapintaa, johon joku toinen kandidaatti olisi tarrannut kiinni.
Veikkaan, että Niinistön leirissä oltiin aina tulosiltaan saakka hiukan epävarmoja sen suhteen, miten kilpailussa loppujen lopuksi käy, sen verran helpottuneen oloinen Sauli oli, kun ennakkoäänet tuli ilmi. Hypetys sosiaalisessa mediassa voi antaa ja mitä ilmeisemmin antoi aika väärän kuvan todellisesta tilanteesta.
Mielenkiintoinen on tämä ”hurmos”, joka on Pekan ympärillä pyörinyt. Mistä tämä ”hyvä fiilis” on syntynyt ja mitä se on? Ilmassa on ollut kommentteja joiden mukaan oli ihanaa olla mukana aidosti suvaitsevaisessa ja oikeudenmukaisessa kampanjassa jne.
Ehkä tilanteen teki rennoksi se, että mainitut hyveet olivat kyllä läsnä, mutta jotenkin luonnollisemmalla, eikä niin ylikorostuneella tavalla kuin ne olivat aikaisemmin olleet. Tässä varmasti auttoi Pekan esimerkki. Hän puhui suvaitsevaisuudesta, eikä peitellyt homouttaan vaan toi sen luonnollisesti esiin, mutta näiden lisäksi oli myös muita asioita. Suvaitsevaisuus oli siis yksi asia muiden joukossa, mikä on ihan oikea lähtökohta, koska viime kädessä Suomi on todella suvaitsevainen paikka elää.
Pekan kampanja oli tässä valossa moraalisesti huolestuneelle lomajakso, jossa saattoi hetkeksi unohtaa sen kaiken pahan mikä tähän maahan putkahti viime vaalivoiton jälkeen ja ottaa vaan rennosti. Jos kerran Pekka, joka on osaltaan kaiken sen suvaitsemisen ja moraalisen huolestumisen kohde, jaksaa hymyillä ja avata keskustelua Hakkaraisen kanssa, niin ehkä mekin voimme tehdä niin.
Ode on ollut aikoinaan perustamassa semmoista kuin Helsinki-liikettä josta tuli isona Vihreät. 🙂 Kääntäen ongelma tuollaisessa puolueessa on se että potentiaalista kannattajista ja aktiiveista on Vihreissä, Kokoomuksessa ja muissa puolueissa. Helppoa tuollaisen perustaminen ei ole ja historia vastaavista yrityksistä ei ole kauhean rohkaiseva. Ja jos onnistuu, niin sitten siinäkin puolueessa on jotain vikaa osan mielestä. 🙂
Mutta ihan vilpittömästi onnea ja menestystä jos joku tuollaista puuhaa. Vaihtoehdot on hyvä asia.
Odehan on ollut perustamassa myös liberaalia puoluetta. Kolmas kerta toden sanoo?
Jaakko
Olen kyllä vanha, mutta en niin vanha. Liberaalit, entinen edistyspuolue, perustettiin 1900-luvun alussa.
No höpö höpö. Siinä missä PS:ää leimataan surutta erilaisten ”isämmaan puollustajien” touhujen vuoksi, Vihreät leimautuvat luontevasti ekohörhöjen tempausten perusteella. Joten pata, kattila jne.
Kovaa oikeistolaista politiikkaa, hah. Jotkut hörhöt tietenkin mieltävät vihreiden teko-liberaalin lässytyksen ja kaupunkilaisuuden jollain tavalla muka porvarilliseksi ja siten mutkan kautta ”oikeistolaiseksi”, mikä on sitten tietenkin paha-paha. Lienee kuitenkin itsestäänselvää, että ne, joille vihreiden ex-stalinistisiiven hassit ja muut Suomen kampittajat aiheuttaa närästystä, ovat eri porukkaa kuin edellä mainitut hiipparit. Vihaa markkinataloutta kyllä, koska ehkä kommunisteja lukuunottamatta ei ole toista poppoota, joka yhtä mielellään keksii veroja ja rajoituksia pahoina pitämilleen jutskille ohjatessaan ymmärtämätöntä kansaa kohti luvattua maata ja kestävästi kehittyvää Tulevaisuutta. Samalla sitten esitetään niin liberaaleja ettei hymyillessä meinaa hampaat suuhun mahtua, tosin haluamme päättää miten rahasi tulee käyttää. Yrittämisessäkään ei tietenkään Vihreiden mukaan ole mitään vikaa, kunhan yrität oikeita asioita ja/tai tykkäät maksaa Vihreitä veroja kaikesta mahdollisesta.
Tämä kaikki kuorrutettuna ”mä oon sentään käyny yliopiston” -ylimielisyydellä, niin pitäisikö ihmetellä ettei ihan kaikille uppoa?
Minulle äänestäjänä – nyt kun keskustelu meni tähän suuntaan – vihreiden ongelma on, etteivät vihreät uskalla puolustaa luontoa, koska he pelkäävät leimautuvansa liian vihreiksi. Niinistö (Ville) on kyllä tehnyt ihan hyvää työtä, ei siinä mitään. Pitäisi uskaltaa sanoa, että ihan aikuisten oikeasti huvin vuoksi autoilu ja ylenmääräinen lihansyönti ovat pahasta, samoin kaivosten perustaminen kansallispuistoon ja soiden kaapiminen turvevoimalan kitaan. Totta kai luonnonsuojelu tarkoittaa sitä, että jonkun bisnes tai elinkeino kärsii. Ei kait suojelun tarvetta muuten olisikaan.
Toinen ongelma minulle on se, että vihreät äänestivät katastrofiksi osoittautuneen uuden yliopistolain puolesta. Kyllähän minä tiedän, että harva teistä sitä oikeasti kannatti, mutta taitaa kestää vielä aika monet vaalit, ennen kuin voin antaa anteeksi.
Monelle ongelma on, että vihreissä on tosiaan niin monenlaista vipeltäjää, etteivät ulkopuoliset välttämtätä tajua koko hommaa. On vasemmistolaisia, on oikeistolaisia, on entisiä taistolaisia tai heidän lapsiaan, on entisiä kommunismin vastustajia ja heidän lapsiaan…
Eduskuntavaaleissakin on tosiaan vaikeuksia suurilla puolueilla erottua virallisesti, kun pitää olla niin varovaista siellä keskellä. Nyt viimeksi tosin Soinin joukot onnistui olemaan eri mieltä kuin muut ja ensi kerralla saatamme nähdä ”uuden” kepun, joka on taas surutta syrjäseudun maanomistajan asialla.
Näissä vaaleissa olisin toivonut erityisesti toisella kierroksella medialta näkemystä ravistella asetelmaa. Finalistit itse olivat turvallisesti painimaton keskellä, mutta kannattajat eivät. Toimittajat olisivat vaaliväittelyihin voineet hakea taustajoukkojen näkemyksiä ruutuun – ja poimineet sieltä vähän raflaavammasta päästä, niin siitä olisi tullut mielenkiintoista. Se olisi suoraan herätellyt ihmisiä ja ehdokkaat olisivat mahdollisesti joutuneet sanoutumaan irti kannattajiensa lausunnoista. Kun näin oma laita olisi alkanut vuotaa, olisi ehkä ollut pakko asemoitua kauemmaksi vastustajasta. Epäilemättä Niinistölle olisi löytynyt koko joukko hankalampia tapauksia taustajoukoista… Toisaalta olisi voinut käydä vain sitten niinkin, että äänestysaktiivisuus olisi vain entisestään laskenut.
Joo, ja koskee kyllä vähän muitakin puolueita. Siis niin että puolueiden imagolla ja puoluepolitiikan todellisuus on kaksi eri asiaa.
Minulla on radikaali idea: Jos Vihreiden, tai miksei jonkun muun puolueenkin, toiminta askarruttaa tai ahdistaa, niin tätä voi tietenkin purnata pitkin bittiavaruutta. Tai sitten kysyä joltain ko. puolueen ihmiseltä että mistä tässä on kysymys. Ei se välttämättä ahdistusta vähennä, mutta usein ne vastaukset on huomattavan mielenkiintoisia ja hauskojakin. Samanlaista säheltämistä politiikka on kuin kaikki muukin inhimisen puuhastelu.
Vihreillä on vähän eri ongelma kuin esimerkiksi kokoomuksella tai vasemmistolla. Koska kokkareiden vastustajat ovat oikeastaan aina heitä vasemmalla, he maalaavat puolueesta äärioikeistolaisen äärikapitalistisen kuvan, jonka uuslipiraali pääministeri syö pikkulasten päivähoitopaikkoja aamupalaksi. Lähimmät kilpailijat keskustassa taas pyrkivät osoittamaan, että kokoomus on enemmän kylmää markkinataloutta kuin maataloustukiaisia. Kumpikaan kuva ei tietenkään pidä paikkansa, mutta viesti on ainakin ristiriidaton: noi ovat yöks liian oikealla.
Vihreillä on sekä vastustajia että läheisiä poliittisia kilpailijoita sekä vasemmalla että oikealla. joten oikealla olevat pyrkivät maalaamaan kuvan vasemmistostallareiden ryhmittymästä kun taas vasemmistoliittolaiset vastustajat maalailevat kokoomuksen puisto-osastosta. Toisille liian oikeella ja toisille taas liian vasemmalla.
Sama juttu on persuilla. Ay-demareille on äärimmäisen tärkeätä osoittaa perussuomalaisten olevan tosioikeistolaisia porvareita kun taas kokoomuslaiselle perussuomalaisten talouspolitiikka kertoo puolueen olevan selvästi vasemmalla.
Yksi mahdollisuus olisi kääntää vihreät nimenomaan ympäristöpuolueeksi. Sitä voi tehdä kahdella tavalla:
Joko lähdetään linkolalaisuuteen ja raa’asti asetetaan luonnon etu kaiken muun edelle. Agendalla on erittäin voimakas downshiftaus ja kulutuksen alasajo. Pohjalla on luonnontiede.
Tai sitten otetaan nykyinen elämäntapa huomioon ja lähdetään etsimään talouden realiteettien pohjalta mahdollisimman helppoja tapoja suojella luontoa mahdollisimman hyvin. Pohjana on luonnontieteen lisäksi myös talouden ja tekniikan ajattelu. Ajettavina asioina ovat sekä luonnon että kansantalouden asiat.
Arvovalinnat tässä tulevat lähinnä siitä, miten arvotetaan paikallisia ja globaaleja asioita. Talouden huomioonottavassa ajattelutavassa tarvitaan lisäksi myös jokin ajatus siitä, kuinka paljon taloutta saa kurittaa.
Miten nämä sitten eroavat nykyisestä poliittisesta vihreästä liikkeestä? Hyvinkin paljon tällä hetkellä. Nykyään agendalla on paljon luontoon liittymättömiin arvoihin liittyvää asiaa; tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ynnä muut hyvät asiat. Nämä ovat hyvin tärkeässä roolissa sekä puolueen ohjelmassa että yleisessä keskustelussa. Ne kuitenkin vievät fokusta pois ympäristöstä ja saattavat joskus olla jopa ristiriitaisia tavoitteita ympäristönsuojelun kanssa.
Olisi kieltämättä hienoa nähdä ihan todellinen ympäristöpuolue, joka ajaisi nimenomaan ympäristön asiaa sotkematta siihen mitään poliittista oikeisto-vasemmisto-liberaali-konservatiivi-kaupunki-maaseutu -säätämistä. Puolue olisi surutta valmis kurittamaan helsinkiläistä hippiä, espoolaista pankkiiria, lappalaista mummoa ja kaikkea siltä väliltä ihan ansioidensa mukaan. Vain numerot ovat tärkeitä.
Voisi kuitenkin olla kovin vaikeaa saada tuolta pohjalta kovin paljon ääniä. Yleensä politiikassa ihmiset ovat valmiita lähinnä muuttamaan toisten ihmisten toimintaa ja toimintaedellytyksiä. Omasta edusta tingitään vain siinä tapauksessa, että muut tinkivät omastaan enemmän.
Todellinen globaali ympäristönsuojelu kärsii epäsuosiosta kahdestakin syystä. Ensimmäinen on runsaan hyvän tahdon ja vähäisen todellisen tiedon aiheuttama hyväntahtoisen mutta kontrafaktuaalisen puheen määrä. Toinen on se kieltämisreaktio, jonka aiheuttaa ihan faktapohjainen tieto – jos haluamme olla pilaamatta ympäristöämme, meidän täytyy tehdä hyvin vaikeita päätöksiä.
Tästä syystä vihreä liike joutuu valitsemaan yleispuolueen aseman ja marginalisoitumisen välillä. Me voisimme kyllä AM:n kanssa äänestää tiukan linjan ympäristöpuoluettakin, mutta kahdella äänellä ei ehkä vielä pääse päättämään asioista…
Norjan vihreät on esimerkki tällaisesta ympäristöpuolueesta. Suurin kannatus sillä on yliopistokaupunki Trondheimissa: kaksi paikkaa kunnanvaltuustossa.
Minusta Vihreät epäonnistuvat kaikkein pahiten juuri ympäristönsuojelun saralla. Vihreillä on sellainen maine, että ne puuttuvat lillukanvarsiin, mutta todelliseen saastuttamiseen ei puututa tai keinot ovat aivan vääriä.
Erittäin hyvä esimerkki on vaikkapa tämä kuuluisa paskalaki. Mummo joutuu ostamaan 40 000 euron puhdistamon, joka ei edes toimi ja mummon naapurissa ajetaan pellolle tonnikaupalla paskaa.
Minusta maine on aivan ansaittu. Tiedostan että todellisuudessa asia ei ole juuri noin kuin kirjoitin, mutta mikäli teeette vaikka gallupin asiasta, niin vähintään 90% ihmisistä uskoo asian olevan noin.
Mainittu paskalaki taisi olla keskustalaisen ministerin vastuulla.
Pikainen kartta-analyysi, tai pikemminkin visualisointi presidentinvaalien 2. kierroksen tuloksista pääkaupunkiseudulla äänestysalueittain:
http://www.hel2.fi/tietokeskus/data/kartta_aineistot/Presidentin_vaalit2012_2kierrosPKS.pdf
Avoimet aineistot on listattu etusivulla.
Saakos muuten Haaviston propagandamateriaalia tehdä kaupungin työajalla tai Helsingin välineillä?
Kysyn ihan vilpittömin mielin kun en tiedä mikä on Helsingin tietokeskuksen perimmäinen missio.
Vaalipropagandaksi tuota tuskin voi sanoa, vaalit oli jo. Tilastoke4skus on tuottanut joka vaalin jälken tuollaisia analyseja
Jep, mutta kansa tietää Vihreiden sen jotenkin junailleen ja Kepu on toki saanut ansioistaan kansan koston edellisissä eduskuntavaaleissa.
Olen sanaton
Osmo, kerro miten asiat alkoivat ja etenivät, jos kerran vihreät eivät paskalakia kannattaneet.
Postasin joskus Osmon blogikirjoituksen kommentiksi listan viherpesutoimenpiteistä, jotka kurittavat köyhää, joita rikas ei edes huomaa vaan voi jatkaa porskuttamistaan ja jotka eivät loppujen lopuksi edesauta asiaansa.
Nämä kaikki menevät vihreiden piikkiin, sattuipa tekniseksi toteuttajaksi ja säätäjäksi mikä puolue hyvänsä. Ja aivan syystä menevätkin, koska ne ovat kaikki tyynni asioita joista vihreät innostuvat eivätkä milloinkaan vastusta, eivät silloinkaan kun niillä on tuhovaikutusta enemmän kuin ekologisesti suotuisaa. Vihreät eivät aina edes vaivaudu kommentoimaan räikeimpiäkään epäkohtia.
Minä kirjoitin tästä paskalaista aikanaan näin
Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että kepulaiset lähtivät mielummin ajamaan paskalakia kuin maatalouden päästöjä alas.
Maatalous on kepulle pyhä lehmä, mutta se käy kyllä kalliiksi.
Paska-asetuksen valmistelun pohjatyöt tehtiin Haaviston ja Hassin kausien aikana.
enestamin aikana
Kiitos linkistä, Osmo! Nyt menee ohi tämän blogimerkintösi aiheen, mutta kun asia pulpahti taas esiin niin…
Olin tuon kirjoituksesi lukenutkin ja sitä kommentoinut. Ensin sitä uudestaan lukiessani ajattelin että no niin, siinä se on se mistä äsken huomautin: vihreät eivät edes vaivaudu kommentoimaan esitystensä räikeimpiäkään epäkohtia, mutta sanot sen sentään kirjoituksesi lopussa: ”Oikeasti kyse ei ole maalaisten ja kaupunkilaisten välisestä ristiriidasta vaan haja-asutuksen ja maatalouden välisestä ristiriidasta. Paljon pienemmin panoksin voitaisiin vähentää pelloilta valuvaa fosforia, jonka osuus fosforipäästöistä on niin massiivinen, ettei muulla ole oikeastaan väliä.”
Tähän jatkoksi siteeraan itseäni tuon blogikirjoituksen kommentistani: ”Osmo, arveletko että olisi mahdotonta asettaa taloille puhdistusvaateita räätälöidysti sen mukaan, miten paljon päästöjä menee vesistöön? Toisin sanoen jos etäällä vesistä olevan kiinteistön vanhoista sakokaivoista ei mene mihinkään veteen mitään, mitään ei ole tarpeen tehdäkään.
Kykeneväthän kunnat määrittelemään kiinteistökohtaiset kiinteistöverotkin syynäämällä mitä tontilla on.”
OS muuten kirjoitti siinä aiemmassa paskalakikirjoituksessa:
”Paljon pienemmin panoksin voitaisiin vähentää pelloilta valuvaa fosforia, jonka osuus fosforipäästöistä on niin massiivinen, ettei muulla ole oikeastaan väliä.”
Kun nyt sitten vuonna 2012 Luga-joesta todettiin valuvan sen verran fosforia, että sillä on väliä, ja ehkä enemmänkin, on aika vaikea vakuuttaa maanviljeilijoitä siitä, että maataloudenvastustamisen takana ei olisi poliittinen tendenssi (lyödään kepun kannattajia).
Aika usein noita kommentteja fosforista saa nimittäin lukea samassa yhteydessä sellaisten kommenttien kanssa, joissa muutenkin toivotaan kepun häviämistä. Tämän vuoksi ympäristönsuojelullisten normien tarkoituksenmukaisuus joutuu epäilyksenalaiseksi. Tämä tuskin on oikeasti ympäristölle hyväksi, mutta politiikkaahan tässä tehdään, ei ympäristönsuojelua.
Kuten olen jo monta kertaa aiemminkin todennut, itse en ole vihreiden kannattaja. Sanon sen taas ties kuinka monennen kerran, ihan varmuuden vuoksi.
Mutta silti tämä on älytön juttu. Ensinnäkin, muidenkaan puolueiden johto ei juuri kommentoi yksittäisiä lakeja erityisesti silloin, kun ne ovat hallituksessa joka niitä toteuttaa. Oppositiosta käsin toki kritisoisaan, ja usein myös sellaisia, joita ollaan itse kannatettu.
Toiseksi, kun Osmo sanoo jotain, mistä ollaan eri mieltä, niin silloin todetaan että ”vihreät ovat nyt tätä mieltä, kun kerran Soininvaara niin sanoo”. Ja kun Soininvaara kritisoi jotain asiaa josta ollaan eri mieltä, niin silloin vihreät ei sanokaan mitään, Soininvaarakin on ihan turha äijä, jonka sanoilla ei ole mitään merkitystä.
Tässä on jotain samaa kuin siinä tutkimuksessa, jonka mukaan ihisten taipumus uskoa, että prinsessa Diana oli yhä elossa, oli sitä voimakkaampi, mitä vakaammin he uskoivat, että Englannin kuningasperhe murhasi hänet. Eli mitä vakaammin uskoo, että vihreät ovat vastustaneet asiaa X, sitä enemmän uskotaan, että vihreät ovat itseasiassa X:stä vastuussa.
Tiedemies: touchée! 🙂 Tietenkin tuo siteeraamasi väitteeni pitää kutinsa muidenkin puolueiden suhteen. Yliherkkyys juuri vihreiden toimenpiteille johtuu siitä, että sen lisäksi, että ne kurittavat köyhää kipeästi, kuorrutetaan hurskaudella jolla ei ole katetta.
Tuo Luga-joen päästö kuuluu olevan käyttökelpoisessa fosforissa suuruusluokkaa 4 kertaa koko Suomen maatalouden päästöjen suuruinen.
Enestamille kaadettiin se paska asetus käteen. Sen taustalla olevat selvitykset – joissa siis tehtiin arviointivirheet monessa keskeisessä kysymyksessä ensimmäisen kerran – ovat 1990-luvulta jolloin säädettiin sitä lakia jonka nojalla asetus on annettu.
Taloudellisesta järjettömyydestä huomautti VM kun Enestam toi asian valtioneuvostoon mutta kukaan ei kuunnellut koska asia oli poliittisesti jo sovittu. Vihreillä ei tässä kohtaa ollut asiaan tietysti enää osaa eikä arpaa.
Syytös hurskastelusta on toinen hölmö syytös, jossa ei ole nyt kyllä mitään järkeä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vihreät korostavat asioita joista tulee huono omatunto. Se tunne on kuitenkin sen ihmisen omassa päässä. Jos vihreät ovat jotain, niin lapsellisia, kun kuvittelevat, että yhdessä voidaan sopia jostain mistä on hyötyä kaikille, mutta josta on iso houkutus livetä.
Oikeasti hurskastelijat löytyvät niistä, joiden mielestä sosiaaliturva on tarkoitettu hädänalaisille tai joiden mielestä lainsäädännön tehtävä on antaa jotain ihme signaaleja.
Tiedemies:
”Syytös hurskastelusta on toinen hölmö syytös, jossa ei ole nyt kyllä mitään järkeä.”
No jaa. On se ehkä vähän hurskastelua, jos suvaitsevaisuus on kaiken lähtökohta, mutta se loppuu kuin seinään, kun kyse on tietystä porukasta. Ehkä osuvampi termi olisi kuitenkin ylimielisyys tai ylpeys. Siis se, mistä Ville Niinistökin puhui.
”Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vihreät korostavat asioita joista tulee huono omatunto.”
Kun lukee Vihreiden tasa-arvo -ohjelmaa, niin mulla ei kyllä tule huono omatunto, ehkä hiukan huono olo kyllä.
http://www.vihreat.fi/node/65
Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit edellisessä viestissäsi: odotukset Vihreitä kohtaan ovat kovia ja joskus melko ristiriitaisia.
Minusta taas Lipponen sai ansaitsemansa päätöksen poliittisille uralleen, kun ei tajunnut ajoissa vetäytyä pelistä pois, vaan väkisin jatkoi katkeraan loppuun saakka. Näen Lipposen ja Blairin välillä monia yhtäläisyyksiä siinä kuinka liian pitkä vallassa roikkuminen, Irak-asiassa Yhdysvaltoihin rähmällään oleminen, kyseenalaiset julkisuudelta salassa tehdyt suhmuroinnit ties kenen hyväksi yms lopulta koituivat puoluejohtajan ja puolueen itsensä kannalta tuhoisiksi. Kummallakin on myös ollut erittäin hyvin palkattuja tehtäviäkin poliittisen uransa jälkeen – mikä sitten lieneekään taustalla. Lipposella tosin oli lisärasitteena epäasiallinen kielenkäyttö. Blairilla puolestaan Irakin sotaan lähteminen, mikä tosin voisi olla Lipposenkin rasitteena, ellei Jäätteenmäki olisi saanut torpattua Lipposen koalitioita.