On tunnustettava, että en oikein tiennyt, mitä pitäisi vastata kysymykseen, tapaisitko presidenttinä Dalai Laman? Periaatteet toisaalta, tärkeät kauppasuhteet Kiinaan toisaalta. Idealisti vai realisti?
Kysymyksen voi tehdä myös niin päin, kannattaako pienen maan suurvallan naapurissa edistää kansainvälisessä politiikassa kyynisyyttä vai periaatteellisuutta. Joskus mekin olemme tarvinneet ja voimme taas joskus tarvita sitä, että muualla maailmassa kunnioitetaan oikeudenmukaisuutta ja puolustetaan pienten kansojen oikeuksia eikä olla kyynisiä. Jos kukaan ei jänistä vaan kaikkien maiden johtajat ovat valmiit tapaamaan Dalai Laman, ei mitään maata voi rangaista. Onko siis syytä olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa?
Aika moni asia olisi hyvin jos kaikki saataisiin mukaan: tobinin vero, ydinaseriisunta, hiilivero, veroparatiisien sulkeminen, korkea bensan hinta. Jos minä olisin presidentti, en usko että olisin niin hyvä neuvottelija että saisin kaikki 200 maata jokaisen hyvän ajatuksen taakse.
No ei tietysti, kannattaa vaan jatkaa Halosen linjalla ja käydä kehumassa Kiinassa Kiinan ihmisoikeustilannetta ja oikomassa Putinin kravattia kokouksissa.
Se on Suomen osa:))
“Jos kukaan ei jänistä vaan kaikkien maiden johtajat ovat valmiit tapaamaan Dalai Laman, ei mitään maata voi rangaista.”
Todennäköisesti vain ne maat, joiden kanssa suhteet ovat todella tärkeitä jäisivät rankaisematta.
Eikös kysymyksen tilanne ole vähän sama kuin, että tehtaan omistava isä (tässä Kiina) ei antaisi pojalleen autoa käyttöön ja eväisi vähäksi aikaa viikkorahat, jos tapaa ei toivottuja kavereita. Eiköhän tässäkin asiassa pitäisi kasvaa aikuiseksi ja sivuuttaa koko kysymys naurettavana. Eli Suomi tapaa juuri niitä tuttujaan, joita huvittaa. Lisäksi on vaarallista, jos Kiinan suhteen kehitys alkaa muistuttaa suhdetta 30-luvun Saksaan.
Onko Dalai Lama jonkin maan tai kansan demokraattisesti valittu edustaja? Näin lainkaan sympatisoimatta Kiinalaista imperialismia. On vain jotenkin kummallista, että tällainen maan paossa elävään monarkkiin rinnastettava “Hänen Pyhyytensä“ ‘, jonka dynastia on toistaiseksi jatkunut vuodesta 1391, on sorretun kansan ahdingon symboli.
Mutta siitä vaan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia edustamaan!
Mitähän mieltä Freud olisi määritelmästä: … Kiina rankaisee … ?
Leelou, Todennäköisesti vain ne maat, joiden kanssa suhteet ovat todella tärkeitä jäisivät rankaisematta.
Kuka tai mikä tässä rankaisisi.
Eikö käytännön politiikassa jäkevämpi kysymys olisi, kuinka paljon venyttäisit Kiina-suhteita Dalai Laman kohdalla?
Voisiko Dalai-lamalle/Tiibetin pakolaishallitukselle saada joku YK:n tuki/kannanotto tms, jolloin sitten pikkumaat voisivat toimia sen mukaisesti. Kuka järkevänä pienen maan pressana lähtee haastamaan Kiinaa tämmösessä jutussa? Miten Ruotsi?
Liekö Tibetin kansa paremmassa osassa Kiinan kansalaisina vaiko Lama-luokan maaorjina. Onhan se harmi että 1000 huoneen Potala-palatsi on ihan Lama-isäntää, Kiina vielä käytti miljoonia sen kunnostamiseen. Eiköhän se maaorjuus saada palautettua takaisin kun Dalai Lama tarpeeksi lentää yksityiskoneella ympäri maailmaa Hollywood julkkisten rahalla.
“Minulla on unelma”
Maailma tarvitsee rohkeutta
Maailma tarvitsee oikeudenmukaisuutta
Maailma tarvisee edelläkävijää
Politiikka on usein pelkuruutta , epäoikeudenmukaisuutta ja perässä hiihtoa.
Moni jo nyt NUOLEE Saulia, kun on melko
varmaa että hän voittaa vaalit.
Suomi tarvitsee uudenajan pressan, joka
ei paina päätään pensaaseen ja uskaltaa
tavata vaikka Dalai Laman, Siksi Pekka!
Sauli edustaa Rahaa, mennyttä aikaa. Raha on heti valmis myymään periaatteensa (Rahasta).
Pekka on Ihminen ja uudenajan airut, jolle Ihminen ja maapallo on tärkeämpi kuin Raha.
http://personal.inet.fi/taide/iso-peura/index.html
On hyvä tietysti muistaa, ettei Dalai-laman hallinto ennen kiinan invaasiota ollut mikään ihmisoikeusparatiisi, vaan puhdas diktatuuri. Silti en malta olla lisäämättä tähän väittelyissäkin tullutta lisäystä, eli keiden kaikkien muiden kohdalla pitää ensin kysyä Kiinalta, Venäjältä tai joltakin muulta tärkeältä kauppakumppanilta, saako tämän tavata.
Kyllä tapaisin, tosin ilman kaluunoita ja soittokuntia. Kutsuisin Kiinan suurlähettilään samaan tilaisuuteen ilman V.P.
Tavallinen kansalainen on näissä asioissa pitkälti tv-dokumenttien ja National Geographic juttujen varassa. Ehkä valtiojohdolla on laajemmat lähteet.
Sikäli kun olen ymmärtänyt, ihmisoikeusongelmat eivät liity ensisijaisesti Tiibetin itsehallintaa tai Dalai Laman asemaan. (Ja itse asiassa Tiibet ennen Kiinaa ei ollut mikään onnela sekään.) Kiina on ilmeisesti kiduttanut munkkeja ja nunneja, toisinajattelijoita.
Toisaalta Tiibetin alue on vaurastunut, mutta alueen alkuperäiset asukkaat eivät ole siitä hyötyneet ja heidän kulttuurinsa on muuttumassa museonähtävyydeksi.
Dalai Lama on kerännyt asialle laajaa huomiota, joten sikäli hänen tapaamisensa on yksi tapa tukea ihmisoikeusponnisteluja. Toisaalta hänen mukaan vetämisensä tuonee Kiinan silmissä mukaan heti myös kysymyksen siitä, kuka Tiibetiä hallitsee. Tulee mieleen, että onko Dalai Laman tapaaminen mitenkään tehokkain tapa editää ihmisoikeuksia Kiinassa.
Jos Suomen presidentti kiertää maailmalla myymässä rahasta Suomen moraalin ja vielä yritysten käskyttäessä, niin mitä siitä pitäisi ajatella? Miksi yritykset eivät voisi kiertää ihan itse myymässä moraaliaan? Yrityskansalaisilleko tässä ollaan presidenttiä valitsemassa?
Tuntuu, että eräissä firmoissa on sellaisia työntekijöitä ja Suomella töissä sellaisia poliitikkoja, jotka tekisivät mitä tahansa Milgramin kokeessa, jos vain voivat siirtää vastuun yritysten pomoille, jotka sitten siirtävät vastuun kasvottomille omistajille. Kukaan ei tunnusta tekevänsä itse mitään väärää, vaikka tietävätkin oman puljun tekevän väärää. Kuka siis tekee näissä puljuissa väärää, jos ei työntekijät tai kansaa edustavat? Ainakin yksi joukko tekee väärin, eli kansalaisyhteisö, kun ei laajemmin vaadi moraalia näiltä edellisiltä.
Minä en halua presidenttini kulkevan ympäri maailmaa ja sitten lukea jälkeen päin, kuinka suomalaisyhtiöt ovat vieneet maat ja mannut paikallisilta. Sitäkö tämä brändityöryhmä olikin, että ollilat ja stubbit pääsevät liihottamaan valtaapitävien taputeltavina ja niiden harvojen jotka hyötyvät? Ei siinä mitään, mutta täällä kansalaistasolla Le Havressa saa ehkä nyt ilmaiset juomat; mutta Kiinassa, Etelä-Amerikassa ja Venäjän Karjalassa turpiinsa, kun suomalaisuus paljastuu väärässä paikassa. Kiitos tästä kuuluu suomalaisyhtiöille, jotka käyttäytyvät kuin mitkä tahansa valloittajat.
Juuri moraalin vaatiminen on se lopullinen syy, jonka takia piirrän kakkosen. En usko enää kokoomukseen tässä asiassa. Veronkiertoa halutaan helpottaa ja mitään lakia ei saisi valvoa, koska olemme kuulemma sitten Neuvostoliiton polulla. Nyt on kuitenkin liian moni on huomannut, että verkkoja saa pitää luvatta ja tämä järvi alkaa tyhjentyä.
“Kuka järkevänä pienen maan pressana lähtee haastamaan Kiinaa tämmösessä jutussa?”
Viron presidentti Ilves tapasi Dalai Laman. Eri asia sitten olisiko Dalai Lama halunnut tavata Itä-Saksan tunnustaja Halosta 🙂
Uskonto ja politiikka on pidetävä erillään. Tällä ei ole sinänsä mitään tekemistä Kiinan kanssa.
Miksi tiibetin hengellinen johtaja pitäisi tavata?
lkopolitiikka on alue, jossa oman maan edun pitää aina kulkea kaiken edellä. Se on ja sen pitää olla päivittäin hyvin tietoista päätöksentekoa, niissä puitteissa joissa pystyy vaikuttamaan. Jos yleensä menneisyydestä voi jotain oppia, niin Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittinen linja — tosiasioiden tunnustaminen ja Suomen edun mukaiset valinnat ja ratkaisut — pitäisi pitää kirkkaana mielessä. Olen oppinut hyvin hyödyllisen tyyneysrukouksen:“Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan.” Silti ei ihmisenä tarvitse — eikä saa — luopua arvoista eikä uskosta parempaan tulevaisuuteen.
Jarmo Heino
Noin voi ajatella, mutta siinä on se vika, että siitä voi tulla tapa. Jos siitä tulee tapa, huonosti käy pienten valtioiden, erityisesti, jos sattuvat asumaan karhun naapurissa.
Ruotsin pääministeri Persson tapasi Dalai Laman ja Ruotsi näytti piut paut Kiinan protesteille.
Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvostoon. Ulkoministeriön lobbarit ovat lentäneet kaikki maailman kolkat.
Miksi?
Tosi paikan tullen Suomi olisi turvaneuvostossa paskat housuissa — tuskin uskaltaisi edes tyhjää äänestää.
Olisiko Itä-Saksan ihmisoikeuskysymyksistä pitänyt vaieta, ja siten pitää pystyssä Berliinin muuria ja Saksan jakoa?
http://www.youtube.com/watch?v=vBUsGDE6HMs
(Pekka Haavisto, 2005)
Asiat eivät muutu paremmiksi, ellei niitä muuteta paremmiksi.
Kysymyksenasettelu idealisti vai realisti on harhaanjohtava. Kyse on siitä, millä skaalalla realismia ja todennäköisiä toteutuvia seurauksia arvioidaan.
Ilman muuta on tehtävä oikein mutta turhaa vastakkainasettelua on myös syytä välttää. Etsisin luovan ratkaisun. Valtiojohdon tulisi ilman muuta tavata Dalai Lama, koska se on oikein, mutta luonteeltaan tapaaminen voisi olla epävirallinen. Tämä olisi selvästi kannanotto oikean asian puolesta, mutta tapaaminen olisi hoidettu niin että Kiina voisi valita olla provosoitumatta menettämättä kasvojaan.
Kertokaa nyt miten Kiina Suomea rankaisisi? Heittäisi suomalaiset firmat ulos Kiinasta? Estäisi kiinalaisia firmoja myymästä tavaraa Suomeen?
Ennen pelkäsimme kollektiivisesti ryssää, nyt kiinalaista. Mitäs jos aikuistuisimme?
Tapaisitko paavin?
Ihan varmasti tapaisin Paavin, jos tuo pyytäisi tapaamista.
Tiibetin pakolaishallinnon suverineteettia ei tunnusta yksikään maa, joten Dalai lama on viime kädessä pelkästään hengellinen johtaja. Minä toivon, että minun presidenttini, anteeksi nyt vaan, ei käy halailemassa Äiti Ammoja sun muita “valaistuneita”. Saman ajan voi käyttää esim. ihmisoikeuksien puolustamiseen.
Se, että kääntää selkänsä Dalai Lamalle, ei tarkoita sitä että kääntäisi selkänsä Tiibetin tilanteelle.
Nykyinen Paavihan on aloittanut kovan taistelun sekularismia vastaan. Viime syksynä Saksan vierailulla Paavin delegaation edustaja kertoi, että Pyhä Isä tulee vieraillullaan puhumaan siitä, että uskonnon ja valtion suhde säilyisi ennallaan, koska uskonnolla on paljon annettavaa yhteiskunnalle.
http://www.ncregister.com/daily-news/benedict-travels-home-to-germany-to-combat-secularism/
Katolilaisuudella on tosiaan paljon annettavaa, ehkä jopa hiukan liikaakin. Vuonna 2009 katolinen kirkko asetti kirkonkiroukseen brasilialaisen 9‑vuotiaan pikkutytön ja tämän perheen. Tyttö oli joutunut isäpuolensa raiskaamaksi (odotti kaksosia) ja perhe oli päätynyt aborttiin, koska se olisi todennäköisesti koitunut tytölle kohtaloksi. Pannaan joutui myös operaation tehnyt lääkäri.
http://www.time.com/time/world/article/0,8599,1883598,00.html
Paavin viime syksyisen Saksan vierailun motto oli:
“Where God is, there the future is.”
Eikö pitäisi mieluummin tavata ihmisoikeustuomioistuimen edustajia Paavin sijaan?
Mitäs jos aikaa on molempiin? Ja eikö ole hyvä tuntea ja keskustella myös “vihollisten” ja “vääräuskoisten” kanssa? Miten heitä muutoin voisi ymmärtää?
Osmo! Mä luulin, että pidät yllä jotain tasoa.
En tapaa, mutta seuraan twitterissä.
Nyt, pahoittelen suuresti, luin ensin ainakin kaksi kertaa väärin tuon otsikon “Tappaisitko Dalai Laman”. Voitte uskoa että ihmettelin aika paljon…
Paljon hienovaraisemmin. Kiina on byrokratian luvattu maa; kaikkeen tarvitsee kolme leimaa ja luvan. Jos jokin taho joutuu epäsuosioon, vaikkapa yrityksen perustaminen kaikkine muodollisuuksineen ja tuotehyväksyntöjen saaminen tulee vaikeaksi. Maassa henkilösuhteet ovat kovin tärkeitä, ja jos suomalainen yritys ei saa rakennettua niitä, toiminta on vaikeaa.
Tämä kaikki voi tuntua kovin pieneltä pulmalta, mutta Kiina on vähän erilainen liiketoimintaympäristö. Varsinkin pk-sektorin yrityksien Kiinan-toiminnoille voi tulla monenlaista lunta tupaan. Ja kyse ei tässä pääosin ole siitä, että yritykset eivät saisi teetettyä osia Kiinassa. Kyse on siitä, että kiinalaisille myyminen vaikeutuu.
Käytännössä se mahdollinen rangaistus ei siis osu mihinkään etukäteen nimettävissä olevaan yksittäiseen tahoon. Jos vienti vetää vähän huonommin, työllisyys on vähän heikompaa ja valtion talous vielä vähän hankalampi hoidettava.
Fiksuinta asia olisi hoitaa EU-tasolla. EU on Kiinan suurin kauppakumppani, eikä Kiinalla ole varaa ruveta hankaloittamaan niitä suhteita. Siksi sitä kai on menty isojen seuraan, että sitä voimaa olisi hankalassa paikassa takana.
(Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Dalai Lama on höpöhöpöbluffia eikä mikään oikea neuvottelukumppani. Ei kuitenkaan ole Kiinan asia päättää, ketä me saamme tavata, ja se pitäisi tehdä selväksi.)
Kysymyksen ydin on: ollaanko rahan orjia vai ei. Itsenäinen kansakunta ei voi suostua kiristykseen, mutta näin tehdään ns. rahapuheen (kauppasuhteiden, elinkeinoelämän edun, bkt:n) sokaisemina. Tehdään Hgin rautatieaseman Flash Mobista totta, vapaudutaan rahan orjuudesta!
Ei pitäisi tavata vallassa olevia tai vallasta syöstyjä ääriuskonnollisia diktaattoreita, oli uskonto sitten buddhalaisuus tai islam tai mikä hyvänsä.
Ihan oikea kysymys. Olen sitä mieltä, että jopa terroristien kanssa pitää neuvotella, niin miksi ei myös Paavin kanssa. Sitä paitsi Paavihan on Vatikaanin valtiopäämies, joten kaipa tässä on jonkinnäköinen velvoite olemassa.
Tästä huolimatta sekularisoisin tilanteen. Ilmoittaisin tapaavani valtion päämiehen, en kirkon edustajaa. Ottaisin keskusteluun mukaan sekularisteja ja kysyisin Pyhältä Isältä miksi valtion ja kirkon pitäisi olla yhtä, sillä tässähän suosittaisiin yhtä uskontoa muiden kustannuksella?
Ja mikä tärkeintä, selittäisin Hänen Erinomaisuudelleen, että sekularismi ei ole uskonnon vastainen aate. Sekularisti kun voi olla uskontokriittinen tai uskossa. Kyse on siitä, millä tavalla yhteiskunta tulisi järjestää uskonnon suhteen. Henkilökohtainen usko ei ole polttopsteessä.
Tapaisitko myös Idi Aminin (jos se vielä eläisi) ja Uganda vastustaisi ja tekisimme kauppaa Ugandan kanssa?
Tiibet on köyhä, koska tiibetiläiset ovat huonosti koulutettuja verrattuna han-kiinalaisiin, jotka vie niiden työt. Tästä tulee nykyongelmat. Muuten keskiverto tiibetiläinen on taatusti onnellisempi Kiinan hallituksen alla kuin lamojen.
Teokraattinen, feodaaliyhteiskunta, jossa orjuus ja temppeliherrojen valta kukoisti. Eri lähteiden mukaan temppeleissä kukoisti myös pedofilia enemmän kuin katolisessa kirkossa. Kiina sulki ne ja siitä kulttuurisyrjintäporu. Parempi näin.
Tiibetin suhteen on hankala ottaa kantaa. Periaatteessa asia on helppo: Tiibetiläiset ovat oma kansansa, jolla on oikeus kansalliseen itsemääräämiseen. Aivan toinen kysymys on se, kuka on pätevä edustamaan Tiibetin kansaa. 60 vuotta maanpaossa ollut maan aiempi itsevaltias hallitsija ei missään mielessä edusta nykyisiä tiibetiläisiä. Asia on samanlainen kuin ottaisi vastaan Kreikan kuningashuoneen edustajia Kreikan edustajina.