Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana.

Kuten san­ot­tu, suh­dan­tei­den tasaami­nen oli sil­loin val­tio­val­lan vas­tu­ul­la ja on sitä yhä. Sik­si en oikein ymmär­rä, miten hal­li­tus voi suh­tau­tua niihin  kuin ulkoa tulleena huonona onnena. ”Lähdin ulos ilman sateen­var­joa, mut­ta ei ole min­un vikani, että kas­tu­in, kos­ka en minä sitä sadet­ta aiheut­tanut”. Hal­li­tus on sekä puheil­laan että aivan väärin ajoite­tu­il­la toimil­laan (esimerkik­si arvon­lisäveron koro­tus juuri kun talous meinasi elpyä) estänyt talouden nousua ja nos­tanut työttömyyttä.

Suh­dan­nevai­hteluil­la on kallis hin­ta sekä sosi­aalis­es­ti että taloudel­lis­es­ti. Nyt työelämään valmis­tu­va ikälu­ok­ka joutuu koke­muk­sen mukaan pysyvästi huonom­paan ase­maan kuin onnel­lisem­mis­sa olois­sa työelämään valmistuneet.

Kalli­ik­si tulee myös menetet­ty tuotan­to. Suomes­sa muut­taa suuri­in kaupunkei­hin noin 300 000 ihmistä kymme­nessä vuodessa. Heille pitää rak­en­taa asun­not. Olisi tietysti järkeväm­pää rak­en­taa asun­to­ja tasaiseen tahti­in kuin pitää välil­lä kallista kap­a­siteet­tia joutilaana.

Ulkoisvaikutukset

Kaik­ki hyödyt ja hai­tat eivät näy  hin­ta­jär­jestelmässä. Talous­te­o­reet­tis­es­ti oikea tapa saat­taa ne osak­si hin­tamekanis­mia ovat hait­taverot (tai päästö­mak­sut) ja mah­dol­liset ulkoista hyö­tyä tuot­ta­van toimin­nan sub­ven­tiot. Kir­joitin näistä jo aiem­min, mut­ta kir­joi­tan vielä lisää myöhemmin.

Monopolisoituminen

Markki­noil­la on taipumus monop­o­lisoitua, jota varten on säädet­ty suuri määrä monop­o­lien vas­taista lain­säädän­töä. Kun tehdään suuri yri­tyskaup­pa, se menee vira­nomais­ten vahvis­tet­tavak­si. Aiem­min Yhdys­val­lat oli­vat johta­va maa antitrusti­lain­säädän­nössä, mut­ta nyt maa suo­ras­taan suo­jelee omia ylikansal­lisia monopole­jaan ja pitää vihamielisenä toime­na niihin puuttumista.

Suuret tuloerot

Jos jokaista palk­i­taan mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den mukaan, tulo­erot nouset epä­tarkoituk­sen­mukaisen korkeik­si. Pien­ten tulo­ero­jen mais­sa jok­seenkin kaik­ki asi­at ovat parem­min kuin suurten tulo­ero­jen mais­sa. Sik­si tulo­ero­jen hillit­sem­i­nen taval­la tai toisel­la on tärkeää. Toiset tavat ovat parem­pia kin toiset.

Tämän lisäk­si on eräitä tilantei­ta, joi­hin markki­na­t­alous ei vain sovel­lu. Otan niistä joitakin esimerkke­jä myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.