Eriarvoisuuslama

Varoi­tus: tek­sti saat­taa sisältää talous­poli­it­tista harhaoppia.

Hen­ry Fordin ker­ro­taan sanoneen, että autote­htaan työläisille pitää mak­saa niin korkeaa palkkaa, että heil­lä on varaa ostaa auto­ja. Eihän niitä muuten saisi myy­dyk­si. Tari­na ei tiet­tävästi ole tot­ta, mut­ta se voisi olla tot­ta ja sik­si se on jäänyt elämään.

Todel­lisu­udessa Hen­ry Ford ei nos­tanut työläis­ten palkko­ja kaukonäköisyyt­tään vaan sik­si, että kas­va­van teol­lisu­u­den työvoiman kysyn­tä oli suur­ta ja kil­pailu työn­tek­i­jöistä pakot­ti nos­ta­maan palkkoja.

Tot­ta kuitenkin on, että jos palkat Amerikas­sa oli­si­vat olleet niin huono­ja, että kansa olisi elänyt nälkära­joil­la, teol­lisu­u­den nousu olisi ollut perin verkkaista. Täl­lainen köy­hyys estää kasvun ‑tilanne on tut­tu monista kehi­tys­maista. Näin klas­siset kansan­talousti­eteil­i­jät olet­ti­vat työ­markki­noiden toimi­van pääsääntöisesti.

1900-luvun vauras­tu­misen kierre päät­tyi suureen lamaan. Yksi seli­tys 30-luvun lamaan on se, että sen käyt­tövoima tuli palkka­sum­man ja siten palka­nsaa­jien ostovoiman alen­tu­tu­mis­es­ta, vaik­ka alkusysäys tulikin pörssirom­ah­duk­ses­ta.  Pörssirom­ah­dus ensin vähen­si ostovoimaa, tehtai­ta sul­jet­ti­in ja työt­tömäk­si joutunei­den ostovoima las­ki. Tätäkin merkit­täväm­pää oli, että töi­hin jäänei­den ostovoima las­ki yhteen­las­ket­tuna vielä enem­män, kos­ka hei­dän neu­vot­telu­ase­mansa rom­ahti. Oli­han tehtaan portin ulkop­uolel­la jonos­sa ihmisiä, jot­ka oli­vat valmi­it tule­maan töi­hin alem­mal­la palkalla.

Kun palkat lask­i­vat, joidenkin omis­ta­jien ansiot nousi­vat merkit­tävästikin. He oli­si­vat peri­aat­teessa voineet kulu­tuk­sel­laan kom­pen­soi­da työläis­ten alen­tuneen kulu­tuk­sen, mut­ta rajansa sil­läkin on, paljonko yksi ihmi­nen pystyy rahaa törsäämään.

Ylimääräis­ten voit­to­jen olisi pitänyt men­nä investoin­tei­hin, mut­ta järke­viä investoin­tiko­htei­ta ei laman aikana ollut. Korot kyl­lä lask­i­vat, mut­ta se korko­ta­so, joka olisi tas­apain­ot­tanut säästämisen ja investoin­nit, olisi ollut negati­ivi­nen. Negati­iviset korot eivät ole mah­dol­lisia niin kauan, kun käytetään käteistä rahaa. Talous jou­tui niin san­ot­tuun likviditeettiansaan.

Tarvit­ti­in Keynes osoit­ta­maan, että tie ulos kul­kee val­tion velak­si rahoit­tamien investoin­tien kaut­ta. (Saman kek­si oma­l­la taval­laan myös Hitler ja Yhdys­val­lois­sa Roosevelt.)

= = = =

Taloudessa, jos­sa palkat määräy­tyvät markki­noil­la, kukin saa palkkaa oman mar­gin­aalisen tuot­tavuuten­sa perus­teel­la. Tämä paljon väärinkäsi­tyk­siä syn­nyt­tänyt käsite sisältää sekä sen, kuin­ka tärkeätä työ on tulok­sen kannal­ta että sen, kuin­ka hel­posti kor­vat­tavis­sa. Jos ison tehtaan käymi­nen on yhden napin painal­luk­sen varas­sa, nap­in­paina­jan mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on val­ta­van suuri, JOS hän voi men­nä yhden hen­gen lakkoon eikä kukaan saa painaa nap­pia hänen puolestaan, mut­ta aika vähäi­nen, jos hänet voidaan kor­va­ta. Tarkoi­tan nyt mar­gin­aalisel­la tuot­tavu­udel­la tätä jälkim­mäistä käsitet­tä, vapail­la markki­noil­la syn­tyvää palkkatasoa.

Kap­i­tal­is­min kul­ta-aika toisen maail­man­so­dan jäl­keen joh­tui, pait­si kom­mu­nis­min pelosta, ennen kaikkea työn voimakkaas­ta kysyn­nästä. Työn­tek­i­jäpuolen oli help­po neu­votel­la palkoista, kun tehtaan por­tilla ei ollut ketään pyrkimässä töi­hin, vaan työn­tek­i­jöitä piti houkutel­la naapuriyrityksestä.

Kun tuotan­toon osal­lis­tuu mon­ta ammat­tiryh­mää, hei­dän yhteen las­ke­tut mar­gin­aal­i­tuot­ton­sa eivät automaat­tis­es­ti määräy­dy sopi­van kokoisik­si suh­teessa yri­tyk­sen tuloi­hin. 1980-luvul­la se pyr­ki nouse­maan niin suurek­si, että yri­tys­ten kan­nat­tavu­us jou­tui koe­tuk­selle.  Tuol­loin ei tehty infla­torisia sopimusko­ro­tuk­sia, vaan palkkaliuku­mat oli­vat suuria, kun työvoimaa joudut­ti­in osta­maan naa­puriyri­tyk­sistä. Seu­rauk­se­na olleessa palkkain­flaa­tios­sa oli paljon huono­ja puo­lia, mut­ta se hyvä puoli, että reaa­liko­rot pystyivät suh­dan­tei­den sitä vaaties­sa men­emään kun­nol­la miinukselle.

NHL-liiga­joukkuei­den taloushuo­let ovat osoi­tus tilanteesta, johon joudu­taan, kun liian moni pelaa­jista on joukkueelle kor­vaam­a­ton ja voi hin­noitel­la itsen­sä pil­vi­in niin, että mar­gin­aal­i­tuo­toista las­ket­tu palkka­sum­ma ylit­tää joukkueen tulot.

Työn ylikysyn­täti­lanteessa talous kuitenkin tas­apain­ot­tuu sitä kaut­ta, että huono­tuot­toisim­mat yri­tyk­set häviävät kil­pailun työvoimas­ta ja kar­si­u­tu­vat. Samal­la tuo­tavu­us nousee ja sen mukana yleinen elintaso.

Kap­i­tal­is­min kul­taisen ajan jäl­keen dig­i­tal­isaa­tio  ja glob­al­isaa­tio ovat alen­ta­neet joidenkin ammat­tiryh­mien työn kysyn­tää merkit­tävästi. Kaikesta ay-toimin­nas­ta huoli­mat­ta palkat määräy­tyvät tosi­asi­as­sa melko markki­nae­htois­es­ti. Kun tehtaan por­tilla – tai maan rajo­jen ulkop­uolel­la – on taas paljon töi­hin halu­avia, palkat ovat suh­teessa yri­tys­ten kokon­ais­tu­loi­hin painuneet alaspäin. Kansan­talouden tasol­la tämä näkyy palkko­jen BKT-osu­u­den alen­tu­mise­na ja pääo­mat­u­lo­jen kasvuna.

Kun 1980-luvul­la yhteen­las­ke­tut mar­gin­aal­i­tuot­tavu­udet uhka­si­vat ylit­tää yri­tys­ten kokon­ais­tu­lon, nyt ne jäävät siitä roimasti jäl­keen.  Sik­si pakko­jen osu­us BKT:sta on laskenut

Ollaan taas tilanteessa, jos­sa työläisil­lä ei ole varaa ostaa niitä tuot­tei­ta, joi­ta he valmis­ta­vat. Sopivien yri­tys­ten onnekkaat omis­ta­jat taas tien­aa­vat mielet­tömästi. Luemme lehdis­tä ker­to­muk­sia joidenkin super­rikkaiden jär­jet­tömältä tun­tu­vas­ta kulu­tuk­ses­ta, mut­ta silti he eivät pysty kulut­ta­maan niin paljon, että se kom­pen­soisi köy­htyneen kansanosan heiken­tyneen kulu­tuk­sen.  Säästöön jäävä raha pitäisi investoi­da, mut­ta sopivia kohtei­ta ei ole.  Korot ovat nol­las­sa. Niiden pitäisi olla reilusti pakkasel­la, mut­ta se ei toi­mi, kos­ka meil­lä on yhä käytössä käteistä;  jos pank­ki antaisi min­ulle lainaa kol­men pros­entin negati­ivisel­la korol­la, lainaisin heti mil­jardin, vai­h­taisin sen seteleik­si ja vuokraisin ison pankki­holvin ja odottaisin.

Tässä tilanteessa keskus­pank­ki yrit­tää työn­tää narul­la ja syytä markki­noille val­tavasti velka­ra­haa. Se tuot­taa epä­vakaisu­ut­ta ja asun­toku­plia, mut­ta ei elvytä suhdanteita.

Keskus­pankin pitäisi jakaa rahaa kansalle – ei velka­ra­haa vaan rahaa, jota voi käyt­tää kuin omaansa. Tämä voi tapah­tua helikopteri­ra­hana tai keskus­pank­ki voi antaa omis­ta­javal­tioille ikuista lainaa sil­lä ehdol­la, että raha käytetään veronalen­nuk­si­in tai investointeihin.

= = = =

Tarkkaavainen luk­i­ja var­maankin huo­maa ajat­telus­sani epäjo­hdon­mukaisuuk­sia. Jos palkat alen­tu­vat niin, ettei kansal­la ole varaa ostaa tuot­tei­ta, mik­si tuot­tei­den hin­nat eivät myös alene? Ovat ne alen­tuneetkin ja sik­si inflaa­tio on nol­las­sa tai oikein las­ket­tuna negati­ivi­nen. Täl­lä oikein laskemisel­la tarkoi­tan sitä, että jos laadun parane­m­i­nen olisi laskelmis­sa mukana, inflaa­tio olisi negatiivinen.

Jos tuot­teet ja yri­tyk­set oli­si­vat suun­nilleen saman­laisia tavis-yri­tyk­siä ja työ­markki­nat täysin jous­ta­vat, eikä mitään hin­to­jen ja palkko­jen jäykkyyt­tä alaspäin olisi, täl­lainen talous jou­tu­isi deflaa­tioon niin kuin 1970–80 luvuil­la päädyt­ti­in toisen­laises­sa työ­markki­noiden tas­apain­os­sa inflaatioon

Näis­sä tavis-yri­tyk­sis­sä eivät omis­ta­jatkaan vuole kul­taa, kos­ka kysyn­tä on heikkoa. Kaik­ki yri­tys­toim­inta ei ole kan­nat­tam­a­ton­ta. Päin vas­toin, jotkut ovat todel­la kan­nat­tavia. Näi­hin ker­tyy ylimääräistä rahaa, joka ei löy­dä investoin­tiko­hdet­ta. Kat­selin jokin aika sit­ten keski­t­u­lo­jen kehi­tys­tä kaupungi­nosit­tain ja pystyin päät­telemään, mis­sä Super­cellin omis­ta­jat asuvat.

Niinkin asian voi ilmaista, että jotkin men­estyneet rahantekokoneet imevät ostovoimaa markki­noil­ta jaka­mat­ta sitä työn­tek­i­jöilleen, mikä vaikut­taa talouteen samal­la taval­la kuin voimakkaasti yli­jäämäi­nen val­tion budjetti.

Kuvaan kuu­luu myös eläkesäästämi­nen, joka imee rahaa pois kulu­tuk­ses­ta ja lisää pääo­man tarjontaa.

= = =

Tämä aja­tuskulku ei ole valmis, mut­ta aja­tus on viime aikoina kiehtonut min­ua. Se mitä halu­an täl­lä sanoa on, että talouden yskimi­nen johtuu tämän mukaan siitä, että palka­nsaa­jin osu­us BKT:sta on laskenut, ja että liian suuri osa tuloista menee super­rikkaille, joil­la ei ole edel­ly­tyk­siä kulut­taa sitä ja että eläke­jär­jestelmien säästämi­nen pahen­taa asiaa.

Täl­lä aja­tusku­l­ul­la ei voi perustel­la alimpi­en palkko­jen nos­tamista, mut­ta sil­lä voi perustel­la pieni­palkkaisille annet­tavaa tulotukea.

Sen sijaan täl­lä aja­tusku­l­ul­la voi perustel­la pro­tek­tion­is­mia. Siitä ehkä toiste.

 

50 vastausta artikkeliin “Eriarvoisuuslama”

  1. “Luemme lehdis­tä ker­to­muk­sia joidenkin super­rikkaiden jär­jet­tömältä tun­tu­vas­ta kulu­tuk­ses­ta, mut­ta silti he eivät pysty kulut­ta­maan niin paljon, että se kom­pen­soisi köy­htyneen kansanosan heiken­tyneen kulutuksen.”
    Tämä täy­tyy nos­taa esille. Joku lehti joskus las­ki, että eräs viik­sekäs pankki­iri tien­aa tuhan­nen tai kymme­nen tuhan­nen taviksen ver­ran. Oli mikä oli, kuitenkin suhde on riit­tävän suuri.

    Mut­ta ei tämä viik­sekäs pankki­iri yleis­es­ti kulu­ta saman ver­ran viikon­lop­puna kuin tuhat tai kymme­nen­tuhat­ta tavista.

    Toden­näköis­es­ti hän on aika tiuk­ka rahan käytön suh­teen, mut­ta tavis ei ole niin tiuk­ka suh­teessa omi­in varoi­hin­sa nähden. 

    Yleis­es­ti tili on tyhjä tai melkein tyhjä päivää ennen seu­raavaa tilipäivää.

    Mikäli kulu­tuk­seen perus­tu­va talous halu­taan pitää käyn­nis­sä tarvi­taan sitä kulu­tus­ta ja se ei onnis­tu, mikäli var­al­lisu­us kasautuu hyvin pienelle piirille.

    Mut­ta se, että miten tätä var­al­lisu­u­den kasautu­mista voisi hillitä, onkin jo toinen jut­tu se. Siihen tarvit­taisi­in kan­sain­välistä yhteistyötä.

  2. Muka­va, että välil­lä pohdi­taan harhaop­pis­es­ti. Siis nimeno­maan pohdi­taan, eikä vain roiski­ta asen­tei­ta ilmaan.

    Min­un talous­poli­it­ti­nen osaamiseni ei riitä tämän aiheen syväl­liseen ymmärtämiseen, mut­ta väk­isinkin tulee mieleen, että tuo kehi­tys kohti yhä harvem­pi­en super­rikkaiden eli­it­tiä ei voi jatkua kovin pitkään, ainakaan demokraat­ti­sis­sa yhteiskun­nis­sa. Vastareak­tio tulee, joko hal­li­tusti tai hallitsemattomasti. 

    Olisiko meil­lä malt­tia tehdä se hallitusti?

  3. Oxfamin tuore raport­ti kahdek­san rikkaim­man omis­tuk­sista ker­too samaa tarinaa.

    Valitet­ta­van mon­es­sa län­si­maas­sakin rikkaat voivat ostaa poli­itikoil­ta itseään suo­sivia vero- ym. päätök­siä. Trumpin lin­jauk­set tule­vista rikkaiden veronalen­nuk­sista ovat esimerk­ki vielä askel pitem­mälle menevästä rahan ja poli­ti­ikan liitos­ta kun hän itse ja use­at hänen kabi­net­tin­sa jäsenistä ovat mil­jardööre­jä. EU:sta löy­tyy omat esimerk­it vaikka­pa Lux­em­bour­gin pankkisek­torin kytken­nöistä komis­sion puheen­jo­hta­jaan. Var­al­lisu­u­den keskit­tymi­nen tulee vaan kiihtymään.

    Suomes­sakin jostain käsit­tämät­tömästä syys­tä esim. suosi­taan pörssiy­htiöi­den suuromis­ta­jia osinko­jen verova­paudel­la ja pienosakkaat kus­tan­ta­vat tämän.

    Pääo­man vapaa liikku­vu­us on aivan keskeinen syy siihen mik­si hal­li­tuk­set ovat aseet­to­mia pääo­man kasautu­misen edessä. 

    En tiedä onko mitään muu­ta kon­s­tia kasautu­misen purkamiselle kuin aseel­liset val­lanku­mouk­set, ikävä kyllä.

  4. >Ollaan taas tilanteessa, jos­sa työläisil­lä ei ole varaa ostaa niitä tuot­tei­ta, joi­ta he valmistavat.

    klassi­nen esimerk­ki on putkimies. Hän joutuu tekemään töitä 5 tun­tia, voidak­seen ostaa kol­le­gansa tekemään itselleen putkitöitä. 

    Putkimiehen palk­ka on kohtu­ulli­nen, mut­ta työn­tekemisen ja teet­tämisen kus­tan­nus on kohtu­u­ton. Syy: Vero­tus, mak­sut, byrokra­tia, sään­te­ly, ser­ti­fikaat­ti­vaa­timuk­set jne. 

    Töitä on ihan pirusti tekemät­tä, niitä vain ei ole keski­t­u­loisel­la varaa teet­tää ulkopuolisella.

  5. EKP ostaa val­tavil­la sum­mil­la huono­ja velka­pa­pere­i­ta elvy­tyk­sen nimis­sä, mielestäni se ei elvytä vaan on pikem­minkin vahin­gol­lista kos­ka se palk­it­see keinot­telua, sitä run­saam­min mitä riskip­i­toisem­paa tai jopa rikollista.
    Siitä syys­tä olen helikopteri­ra­han läm­min ystävä, varsinkin köy­hille suun­nat­tuna siitä ei mene mitään hukkaan vaan kaik­ki menee suo­raan ja välit­tömästi kulu­tuk­seen ja sitä myötä elvy­tyk­seen, viimeistä cent­tiä myöten.

  6. Lap­sikin tajuaa tuon, mut­ta ei kouo­lutet­tu ekon­o­misti, joka nykyp­ivänä ajaa sosial­is­mia rikkaille ja tätä nyky­paskaa muille. Mitä pähkäiltävää tuos­sa on? On ihan selvää että talous sakkaa kun raha kerään­tyy säilöön, ja pois kier­rosta, har­voille miljonääreille ja sitäkin rikkaammille.

  7. Mik­si BKT sit­ten on kas­vanut USA:ssa suht’ nor­maalia vauh­tia finanssikri­isin notkah­duk­sen jäl­keen? Tai Ruotsissa?

  8. Pieni- ja keski­t­u­lois­t­en vero­tus­ta tulisi laskea, samoin pienyri­tys­ten vero­ja tulisi laskea. Samal­la myös sosi­aali- ja tyot­to­myys­tur­van tasoa tulisi laskea. Äitiyskus­tan­nuk­set tulisi siirtää val­ti­olle. Tuo lisäisi peruskysyn­tää ja helpot­taisi mas­so­jen työl­listymistä eri­laisi­in palvelu­am­mat­tei­hin. Edellen osa-aikaista pienyrit­tämistä helpot­taisi perustulo.

    Jos suomes­sa on rikkai­ta, niin he osaa­vat kyl­lä hyvin piiloutua tavis­ten keskelle ja siirtää raho­jaan ulko­maille. Olisi parem­pi jos he investoisi­vat suo­ma­laisi­in yri­tyk­si­in. Tuo­honkin olisi keino­ja, mut­ta eduskun­ta tun­tuu vain tyh­men­tyvän vuosi vuodelta.

  9. Löy­hästi aiheeseen liit­tyen: olemme vai­mon kanssa huo­man­neet, että viimeisen vuo­den aikana ei ole ollut järkevää ostaa mitään kulu­tus­tavaraa nor­maali­in hin­taan. Kan­ta-asi­akkaat saa­vat täl­lä het­kel­lä kaik­ista kaupoista läh­es jatku­van vir­ran etuseteleitä, joil­la saa 15–30% pois hin­noista. Ei vaa­di­ta kovinkaan paljon, että han­k­in­nat pystyy suun­nit­tele­maan tar­jouk­sia hyödyntäen.

    Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Tilas­tokeskuk­sen keräämässä elinkus­tan­nusin­dek­sis­sä täl­laiset alen­nuk­set eivät näy. Eli viral­liset inflaatio/deflaatioluvut eivät pidä paikkansa.

  10. Se, että rahaa imetään pois kier­rosta tehokkaasti ja säilötään globaal­isti parati­i­sei­hin pois kansalais­ten ja yhteiskun­tien ulot­tuvista estää osaltaan kulu­tusjuh­lan syn­tymistä. Paljon turhaa jää osta­mat­ta ja silti perus­tarpeet on enem­män kuin tyy­dytet­ty, elin­ta­somme on huima ja kulu­tus ylit­tää maa­pal­lon kestokyvyn.

  11. Tari­nas­sa tulon­jaon eri­ar­vois­tu­mis­es­ta on mon­ta puolta.

    Kun kat­so­taan koko maail­man pop­u­laa­tiona viime aikoina tulon­jako on maa­pal­lol­la tasoit­tunut erit­täin kovaa vauh­tia, samaan aikaan myös köy­hyys vähe­nee hur­jaa vauhtia.

    Iso kuva on, että kehit­tyvien maid­en asukkaat otta­vat kiin­ni kehit­tyneitä mai­ta samal­la kun kehit­tynei­den maid­en asukkaiden elin­ta­so pysyy suun­nilleen ennallaan.

    Käsit­tääk­seni maail­man­talouden tasa-arvois­tu­miske­hi­tyk­sen taustal­la on pitkälti tiedon kulun vapau­tu­mi­nen Inter­netin myötä. Aikaisem­min kehit­tyneis­sä mais­sa asuvil­la oli paljon suurem­pi etu siitä, että tietoa oli läheltä saatavis­sa, sekä yliopis­tois­sa, kir­jas­tois­sa että kouluis­sa ja vuorovaikutukseszsa.

    Tämä suosi eri­tyis­es­ti rikkaiden kehit­tynei­den maid­en älyl­listä keskilu­okkaa, joka sai erit­täin paljon sijaintietua.

    Viime aikoina kuitenkin kehit­tyvien maid­en älyl­lisen keskilu­okan kanssa samoille osaamisen markki­noille on tul­lut kil­paile­maan kehit­tyvien maid­en älylli­nen eli­it­ti. Kehit­tyvien maid­en suures­ta pop­u­laa­tios­ta löy­tyy myös suuri määrä nero­ja tai melkein nero­ja, jot­ka nyt pystyvät itseopiskele­maan taito­ja netin yli ja sit­ten jaka­maan tietoa ja osaamista lähiym­päristössään. Osa toki myös opiskelee ulko­mail­la ja osaami­nen liikkuu sitäkin kautta.

    Tähän liit­tyy sit­ten myös eri­ar­vois­ta­va vaiku­tus, tieto vapaasti saatavis­sa, sitä kaikkein tehokkaim­min hyö­dyn­tävil­lä on suuri etu, joka ei enää niin paljon riipu syn­tymä­maas­ta vaan enem­män kyvy­istä. Tämä tarkoit­taa, että kaikkein osaav­impi­en ja tehokkaimpi­en yksilöi­den markki­na on laa­ja ja hei­dän palkkata­son­sa nousee globaalisti.

    Toisaal­la vähäisem­mil­lä kyvy­il­lä siu­natut eivät pääse tiedon vapau­tu­mis­es­ta samal­la lail­la naut­ti­maan, kos­ka he ovat riip­pu­vaisia valmi­ik­si jaloste­tus­ta tiedos­ta ja osaamis­es­ta. Samaan aikaan nerot vielä opet­ta­vat konei­ta tekemään älyl­lis­es­ti yhä vaa­ti­vampia tehtäviä eli tavanomaiselle älylle on vähem­män kysyntää.

    Lop­putu­lok­se­na van­ho­jen teol­lisu­us­maid­en älyl­lisel­lä keskilu­okalla on koko ajan vähem­män etu­matkaa kehit­tyvi­in mai­hin ver­rat­tuna ja kun osaamis­erot tasoit­tuvat myös monien maid­en väliset elin­ta­so­erot aika nopeasti tasoittuvat.

    Samaan aikaan toki myös koko ajan älyl­lis­es­ti kehit­tyvät tieto­jär­jestelmät tekevät yhä suurem­man osan keskilu­okan töistä eli keski­ta­son ihmistyölle vähem­män kysyn­tää ammateis­sa, jois­sa ei vaa­di­ta jatku­vaa ihmiskontaktia.

  12. TL:
    Pieni- ja keski­t­u­lois­t­en vero­tus­ta tulisi laskea, …

    On se jän­nä, että joka ker­ta kun taivastel­laan muu­tamien super­rikkaiden jo pelkäl­lä ole­mas­sa olol­laan syn­nyt­tämää suun­na­ton­ta vääryy­den vuok­sea, niin yhdek­si ratkaisuk­si ehdote­taan aina vero­pro­gres­sion kiristämistä.

    Ihan kuin zil­jardöörien aiheut­ta­mat ongel­mat katoaisi­vat sil­lä, että käy vetäisemässä naa­puris­sa asu­vaa juris­tia tai lääkääriä käkättimeen…

  13. Sel­l­aista tuli mieleen eläke­jär­jestelmien kri­ti­soin­nista, että ne yleen­sä kuitenkin tähtäävät sijoit­tamiseen, eivätkä rahan maku­ut­tamiseen tileil­lä. Sijoit­ta­mi­nen taas on se, mikä on mah­dol­lis­tanut nykyisen talousjär­jestelmän, kun sijoi­tus­ra­ha on mah­dol­lis­tanut ja paran­tanut yrit­tämisen mahdollisuuksia.

    1. Kun kiinalainen koti­talous säästää omaan eläk­keeseen­sä, se on pois kiinan koti­mais­es­ta kulu­tuk­ses­ta ja estää maa­ta siir­tymästä vien­ti- ja investoin­tive­tois­es­ta taloud­es­ta kulu­tusve­toiseen. Mut­ta kyl­lä eläk­er­a­has­to­jenkin sijoituk­set ovat puhal­ta­mas­sa ilmaa eri­laisi­in kupli­in. Joka tapauk­ses­sa, pääo­maa on liik­keel­lä liikaa, minkä voi nähdä val­lit­sev­as­ta markkinakorkotasosta.

  14. Lois­ta­va kirjoitus!

    Olen itsekin joskus hah­motel­lut päässäni joitakin samankaltaisia asioi­ta Osmon alus­tuk­ses­ta, mut­ta kir­joi­tus oli lois­ta­va kiteytys.

    Kokon­aisu­us linkkau­tuu mielestäni varsin hyvin pop­ulis­mikeskustelu­un. Kamalaa älämölöä on pidet­ty Trump­ista ja Brexi­tistä, mut­ta keskustelu on ollut lähin­nä metakeskustelua (mitä sano­ja pitää käyt­tää, kuka saa sanoa mitäkin). Mon­enkaan koulute­tun ihmisen en ole (henkilöko­htais­es­ti) kuul­lut pohti­van ylläe­sitet­tyjä huomioi­ta tämän Trumpi­in kitey­tyvän kap­inamielialan taustal­la. Vielä pahempaa kuin talous­poli­ti­ikan men­e­m­i­nen “rik­ki” on yhteiskun­nal­lisen sol­i­daaridu­usen men­e­m­i­nen “rik­ki”. Olen joskus keskustel­lut ystävieni kanssa pop­ulis­min nousus­ta yms. Ja esit­tänyt pop­ulis­min taus­ta­syynä taloudel­lisen epä­vakau­den ja epä­tasa-arvoisu­u­den lisään­tymistä. Lähin­nä olen saanut vas­tauk­sek­si seman­ti­ikkaa ja siitä kuin­ka nykyään köy­hät ovat niin rikkai­ta ver­rates­sa 1800-luvun ryysyköyhällistöön.

    Johtopäätös: pop­ulis­mi nousee, kos­ka talous­poli­ti­ikan on tietois­es­ti annet­tu men­nä “rik­ki”. Mut­ta vielä pahempaa on se, etteivät hyvin pär­jääviä kiin­nos­ta pätkänkään ver­taa mitä heikom­mille kuulluu!

  15. Yleis­es­ti tämänkaltai­sis­sa keskusteluis­sa jää kiusaa­maan se, että fan­tastil­jardöörien omaisu­u­den ajatel­laan ole­van automaat­tis­es­ti muil­ta pois. Ollaan taval­laankin jumis­sa siihen nol­la­summapeli­in, jota vasem­mis­to on nep­pail­lut vuosikymmenet eten­emät­tä mihinkään.

    Voidaan toki herkutel­la ajatuk­sel­la, että kaik­ki vaikka­pa yli 10 miljoo­nan omaisu­udet sosial­isoitaisi­in ja jaet­taisi­in köy­hille. Vaik­ka tätäkin voidaan arvostel­la siitä, ettei se mitään oikeasti aut­taisi, niin pää point­ti tulee kuitenkin missattua.

    Oleelli­nen kysymys on mielestäni se, että jos meil­lä olisi jär­jestelmä, joka tehokkaasti estäisi “liian suurien” omaisu­us­mas­so­jen ker­tymisen yksi­in käsi­in, niin syn­ty­isikö tätä var­al­lisu­ut­ta ensinnäkään.

    Tun­tuu vähän siltä, että vas­taus olisi aika vääjämät­tä “ei” — tai ainakin että sitä syn­ty­isi merkit­tävästi vähem­män. Tämä ei johdu siitä etteivätkö ihmiset raataisi ja innovoisi ilman pienen pien­tä mah­dol­lisu­ut­ta päästä zil­jardöörik­si — vaan siitä, että kaik­ki ehdote­tut ökyrik­s­tu­misen vas­taiset toimet yleen­sä iskevät jo taval­lisen hyvä­tu­loisen kukkaroon.

    Ehkä pitäisikin pohtia, että pysty­isim­mekö jotenkin hyväksymään puna­housu­iset viik­sekkäät pankki­ir­it jär­jestelmän vääjäämät­töminä sivu­tuot­teina? Vai ovatko kateus ja katkeru­us niin ylipääsemät­tömiä, että olemme ennem­min valmi­ita ampumaan itseämme jalka­an kuin sietämään moista?

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun kiinalainen koti­talous säästää omaan eläk­keeseen­sä, se on pois kiinan koti­mais­es­ta kulu­tuk­ses­ta ja estää maa­ta siir­tymästä vien­ti- ja investoin­tive­tois­es­ta taloud­es­ta kulu­tusve­toiseen. Mut­ta kyl­lä eläk­er­a­has­to­jenkin sijoituk­set ovat puhal­ta­mas­sa ilmaa eri­laisi­in kupli­in. Joka tapauk­ses­sa, pääo­maa on liik­keel­lä liikaa, minkä voi nähdä val­lit­sev­as­ta markkinakorkotasosta. 

    Tässä kan­nat­taa huomioi­da, että kiinalainen eläkesäästämis­es­tä hyvin suuri osa on asun­to­jen ostamista. Kun län­si­mais­sa nuoret rahoit­ta­vat asun­ton­sa laivoil­la, Kiinas­sa taas kerätään suvun rahat yhteen ja oste­taan niil­lä asun­to. Toki lain­o­jakin on, mut­ta vähemmän.

    Kiinan talouden investoin­tipain­o­tus taas johtuu siitä, että nykyiset kolmikymp­pinen syn­tyivät suun­nilleen sav­i­ma­jois­sa ja käytän­nössä kaik­ki on pitänyt rak­en­taa uusik­si ja äärim­mäisen nopeasti.

    Kiinan investoin­tibu­u­mi kyl­lä laan­tuu kun­han kaupun­git valmis­tu­vat, mut­ta vielä nyt raken­netaan paljon.

    Vien­nil­lä ei sen sijaan enää ole Kiinan taloudelle val­tavaa merk­i­tys­tä. Toki kun maa on niin suuri vien­tiä ja tuon­tia on paljon, mut­ta kyl­lä Kiinan talous kas­vaa pääosin kotimarkkinoilla.

  17. Ahis­taa: Mik­si BKT sit­ten on kas­vanut USA:ssa suht’ nor­maalia vauh­tia finanssikri­isin notkah­duk­sen jäl­keen? Tai Ruotsissa? 

    Kos­ka USA:ssa on elvytet­ty juuri sil­lä taval­la kuin Keynes neu­voi tekemään, ja kos­ka Ruot­sis­sa on tulon­si­ir­to­jen jäl­keen eräät maail­man pien­im­mistä tulo­eroista ja siitä huoli­mat­ta myös hyvin ei-jäykät ja ei-sään­nel­lyt työ­markki­nat (joiden poli­it­ti­nen legit­imi­teet­ti on osak­si ostet­tu kansalta juuri niil­lä pie­nil­lä tuloeroilla).

    Voisi myös tode­ta, että USA:ssa koti­talouk­sien säästämisas­te on ollut viime aikoina niin mata­lal­la, että se on paradok­saalis­es­ti osaltaan pitänyt talouden pyörät pyörimässä juuri keskilu­okan kan­sain­välisessä ver­tailus­sa poikkeuk­sel­lisen pahan kur­jis­tu­misen ansios­ta. Se on tätä nykyä jo niin kur­jis­tunut­ta, että koko tulovir­ta on pan­ta­va heti kulu­tuk­seen, jot­ta elin­ta­so polk­isi edes paikallaan saati nousisi. Siel­lä ollaan niin pitkäl­lä, että tul­laan siis ikään kuin jo vas­takkaises­ta päästä ulos.

    Niin, tämä Osmon teo­ri­a­han on van­ha kun­non ns. aliku­lu­tushy­po­teesi (under­con­sump­tion hypoth­e­sis), joka löy­tyy jo Key­ne­siltä, ja hie­man toises­sa muo­dos­sa ja toisel­la argu­men­til­la perustel­tuna myös Marx­il­ta. Minäkin näen siinä paljon järkeä, kun­han se muo­toil­laan juuri oikein eikä lähde­tä siihen nojat­en väit­tämään kuitenkaan liiko­ja. Ja myös min­un koke­muk­seni on, että kun tästä alkaa puhua ekon­o­mis­teille — myös ystäv­inään ja poli­it­tisi­na liit­to­laisi­naan pitämilleen ekon­o­mis­teille — niin aivan liian hel­posti sieltä tulee tätä keskustelun kään­tämistä suun­taan “no mut­ta kun mil­jar­di kiinalaista on nous­sut köy­hyy­destä!”. Kivat kiinalaisille, mut­ta kiinalais­ten köy­hyy­destä nousemista ei voi syödä.

  18. Ahis­taa:
    Mik­si BKT sit­ten on kas­vanut USA:ssa suht’ nor­maalia vauh­tia finanssikri­isin notkah­duk­sen jäl­keen? Tai Ruotsissa?

    USA:n val­tion­vel­ka on kaksinker­tais­tunut vuodes­ta 2008 kun vel­ka on lisään­tynyt noin 10000 mil­jar­dia dol­lar­ia (10 000 000 000 000 $) ollen nyt jo läh­es 20000 miljardia.

    Päälle tulee sit­ten vielä osaval­tioiden ja kun­tien velko­jen kasvu.

    Samaan aikaan 2008–2016 Jenk­ki-BKT on kas­vanut vain noin 4000 mil­jar­dia dol­lar­ia ollen 2016 noin 18500 miljardia.

    Saman­lainen kehi­tys on itse asi­as­sa vallinnut jo yli 30 vuot­ta eli Ron­nie Rea­ganin ajoista alkaen.

    Karkeasti voi sanoa, että BKT:n kasvu on ostet­tu velal­la ja vielä erit­täin tehot­tomasti kun BKT:n kasvu on ollut velan kasvua alhaisem­pi. Ilman lisävelka­an­tu­mista BKT:t ei olisi joko kas­vanut lainkaan tai jopa laskenut.

    Kuvio täy­den­tyy sil­lä, että suuren osan viime vuosien lisäve­las­ta on ostanut taseeseen­sa FED. Näil­lä ostoil­la on väk­isin pidet­ty korko­ta­so alhaal­la eli lainan­ot­to edullisena. 

    Trump­nomics ilmeis­es­ti tulee vauhdit­ta­maan entis­es­tään velkaantumista.

    Useim­mat euro­maat käyt­tävät samaa temp­pua Suo­mi mukaan lukien. Mm. Japani ja Kiina samoin. EKP:n tase paisuu hälyt­tävää vauhtia.

    Kuvio täy­den­tyy siten, että itse asi­as­sa merkit­tävä osa tästä julkises­ta velas­ta pää­tyy sen rikkaim­man yhden promillen var­al­lisu­udek­si, esim. näen­näisen BKT:n kasvun ja var­al­lisu­usar­vo­jen nousun kautta.

    Mitäs tapah­tuu kun joku huo­maa ettei näil­lä velka­keis­areil­la olekaan uusia vaat­tei­ta eli kykyä hoitaa velko­jaan? Tämä ei ole kestäväl­lä poh­jal­la ja tämä ei pää­ty hyvin…

  19. mjo­ki:
    “Vielä pahempaa kuin talous­poli­ti­ikan men­e­m­i­nen “rik­ki” on yhteiskun­nal­lisen sol­i­daaridu­usen men­e­m­i­nen “rik­ki”. Olen joskus keskustel­lut ystävieni kanssa pop­ulis­min nousus­ta yms. Ja esit­tänyt pop­ulis­min taus­ta­syynä taloudel­lisen epä­vakau­den ja epä­tasa-arvoisu­u­den lisään­tymistä. Lähin­nä olen saanut vas­tauk­sek­si seman­ti­ikkaa ja siitä kuin­ka nykyään köy­hät ovat niin rikkai­ta ver­rates­sa 1800-luvun ryysyköyhällistöön.”

    Samaa uus­pelku­ru­ut­ta oon havain­nut. Ihan tietois­es­ti väl­tel­lään sitä ali­ta­jun­nas­sa jyskyt­tävää tietoa, että epäoikeu­den­mukaisu­us on tul­lut lähelle.

  20. OS:“Totta kuitenkin on, että jos palkat Amerikas­sa oli­si­vat olleet niin huono­ja, että kansa olisi elänyt nälkära­joil­la, teol­lisu­u­den nousu olisi ollut perin verkkaista. Täl­lainen köy­hyys estää kasvun ‑tilanne on tut­tu monista kehi­tys­maista. Näin klas­siset kansan­talousti­eteil­i­jät olet­ti­vat työ­markki­noiden toimi­van pääsääntöisesti.”
    Talousti­eteen oppikir­ja (Mat­ti Pohjo­la 2014):“Työn tuot­tavu­u­den kasvu on kansakun­nan elin­ta­son kasvun tärkein osatek­i­jä. Yri­tyk­sen ja kansan­talouden kil­pailukyvyn kesken ei näin ole ris­tiri­itaa sil­loin, kun työn tuot­tavu­us on korkea: yri­tyk­set voivat mak­saa työn­tek­i­jöilleen hyvää palkkaa ja säi­lyt­tää silti kan­nat­tavuuten­sa. Työn tut­tavu­ut­ta voidaan paran­taa kehit­tämäl­lä uusia toimintatapoja.”

    Tämän perus­teel­la päät­te­len, että kun palkat nou­se­vat, se houkut­telee kehit­tämään inno­vaa­tioi­ta ja investoimaan uut­ta, jot­ta voidaan kor­va­ta kalli­ita työn­tek­i­jöitä. Jos sen sijaan palkat laske­vat, häviää yrit­täjien moti­vaa­tio uud­is­tuk­si­in, mikä johtaa talouskasvun hiipumiseen. Palkko­jen alen­t­a­mi­nen siis näivet­tää talout­ta tai ainakin jar­rut­taa kehi­tys­tä, mut­ta työvoima­pu­la ja palkanko­ro­tuk­set vievät kehi­tys­tä eteen­päin ja vauras­tut­ta­vat. — Jos näin on, kiky ei lupaa hyvää.

  21. ksee:
    Yleis­es­ti tämänkaltai­sis­sa keskusteluis­sa jää kiusaa­maan se, että fan­tastil­jardöörien omaisu­u­den ajatel­laan ole­van automaat­tis­es­ti muil­ta pois. Ollaan taval­laankin jumis­sa siihen nol­la­summapeli­in, jota vasem­mis­to on nep­pail­lut vuosikymmenet eten­emät­tä mihinkään.

    Kysymys ei ole siitä, ovatko suuret omaisu­udet pois muil­ta vai eivät. Oikea ongel­ma on se, että rahal­la voi ostaa asioita.

    Moni asia yhteiskun­nas­sa toimii “euro ja ääni” ‑peri­aat­teel­la. Jos var­al­lisu­us on keskit­tynyt liian har­voihin käsi­in, toimii yhteiskun­ta liiak­si tämän pienen joukon ehdoil­la. Sik­si suuret omaisu­udet ovat itsessään haitallisia, vaik­ka ne eivät olisi keneltäkään pois.

  22. Täl­lai­sis­sa olois­sa yhteiskun­nan olisi järkevää kan­nus­taa robo­t­i­saa­tion kor­vaamiseen ihmistyövoimal­la. Voisiko tämän tehdä laa­ti­mal­la esimerkik­si jonk­in­moi­sen IT-veron, joka perit­täisi­in esimerkik­si peli­palveluis­sa jokaiselta pelin käyt­tösekun­nil­ta, tai luot­topalveluis­sa jokaiselta luot­to­hake­muk­selta? Täl­löin ei olisi niin kan­nat­tavaa tuot­taa palvelu­ja dig­i­taalis­es­ti, sil­lä myös dig­i­taa­li­nen tuotan­to jou­tu­isi osal­lis­tu­maan yhteiskun­nan ylläpi­toon, ei pelkästään tuotan­to ihmistyövoimal­la. Vero­ta­son voisi aset­taa samaan suu­ru­us­lu­okkaan, mitä se olisi vas­taa­van palvelun tuot­tamises­sa ihmistyövoimal­la. Veron tuot­ta­mat rahat voisi sit­ten jakaa jonk­in­moi­sen perus­tu­lon muo­dos­sa ihmisille.

    1. Torn­berg.
      Olisiko järkeväm­pää vain siirtää vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä kohden arvon­lisäveroa ja per­iä tuloveroa vain suurista tuloista?

  23. ksee: On se jän­nä, että joka ker­ta kun taivastel­laan muu­tamien super­rikkaiden jo pelkäl­lä ole­mas­sa olol­laan syn­nyt­tämää suun­na­ton­ta vääryy­den vuok­sea, niin yhdek­si ratkaisuk­si ehdote­taan aina vero­pro­gres­sion kiristämistä. 

    Se toimii. Kat­sot vain ongel­maa liian kapeakat­seis­es­ti — vero­pro­gres­sion piiri­in pitäisi palkkat­u­lon lisäk­si saa­da myös var­al­lisu­us ja pääo­mat­u­lo, jot­ka ovat erit­täin epätasa-arvoisia.

    mjo­ki: Johtopäätös: pop­ulis­mi nousee, kos­ka talous­poli­ti­ikan on tietois­es­ti annet­tu men­nä “rik­ki”. Mut­ta vielä pahempaa on se, etteivät hyvin pär­jääviä kiin­nos­ta pätkänkään ver­taa mitä heikom­mille kuulluu! 

    ksee: Ihan kuin zil­jardöörien aiheut­ta­mat ongel­mat katoaisi­vat sil­lä, että käy vetäisemässä naa­puris­sa asu­vaa juris­tia tai lääkääriä käkättimeen… 

    Jospa sil­lä kiin­nos­tus heikom­min menevien asioi­hin kas­vaisi ja kiin­nos­tus yhä rikkaampi­en ja kan­sain­välis­ten suuryri­tys­ten suo­jelemisek­si vähän vähenisi. Vaikkei ekspo­nent­ti­in pää­sisikään vaikut­ta­maan, niin kan­talu­vun rukkaami­nen tasoit­taa jo käyrää merkittävästi.

    Jyr­ki Patomä­ki: Palkko­jen alen­t­a­mi­nen siis näivet­tää talout­ta tai ainakin jar­rut­taa kehi­tys­tä, mut­ta työvoima­pu­la ja palkanko­ro­tuk­set vievät kehi­tys­tä eteen­päin ja vauras­tut­ta­vat. – Jos näin on, kiky ei lupaa hyvää. 

    Nytkö vas­ta tämän huomasit?!

  24. Juk­ka Torn­berg:
    Täl­lai­sis­sa olois­sa yhteiskun­nan olisi järkevää kan­nus­taa robo­t­i­saa­tion kor­vaamiseen ihmistyövoimal­la. Voisiko tämän tehdä laa­ti­mal­la esimerkik­si jonk­in­moi­sen IT-veron…

    Aikoinaan rajoitet­ti­in ankar­al­la kädel­lä maan­si­ir­tokonei­den maa­han­tuon­tia — har­mi, että tästä men­ti­in luop­umaan — kuka­pa meistä ei halu­aisi olla ahk­era lapiomies…

  25. Tom­mi Uschanov: Kivat kiinalaisille, mut­ta kiinalais­ten köy­hyy­destä nousemista ei voi syödä.

    Puhuit keskilu­okan kur­jis­tu­mis­es­ta USA:ssa. USA:n medi­aanikoti­talouden tulot ovat $51000 vuodessa. En oikein usko, että siel­lä juurikaan tuol­la tulota­sol­la nälästä kär­sitään, vaik­ka sen uskonkin, että keskilu­okan tuloke­hi­tys ei ole viime vuosikym­meninä ollut samaa tasoa kuin se oli joskus 1950–1960-luvuilla.

    Tämä liit­tyy hie­man ylem­pänä olevaan:

    ksee: Ehkä pitäisikin pohtia, että pysty­isim­mekö jotenkin hyväksymään puna­housu­iset viik­sekkäät pankki­ir­it jär­jestelmän vääjäämät­töminä sivu­tuot­teina? Vai ovatko kateus ja katkeru­us niin ylipääsemät­tömiä, että olemme ennem­min valmi­ita ampumaan itseämme jalka­an kuin sietämään moista?

    Tuon voisi kään­tää ehkä tois­in­päin. Kos­ka kateus ja katkeru­us ovat olen­naisia piirteitä ihmisen psykolo­gias­sa, niin ei liene järkeä pohtia, miten yhteiskun­nan hyv­in­voin­tia paran­netaan niin, että jätetään huon ihmisen toim­intaan ja hyv­in­voin­ti­in merkit­tävästi vaikut­ta­vat seikat huomiotta. 

    Point­ti on kai siinä, että vaik­ka Pohjo­is­maat (Nor­jaa luku­unot­ta­mat­ta) eivät ole BKT/henki mit­tar­il­la maail­man rikkaimpia, niin ne siitä huoli­mat­ta täyt­tävät aina ihmis­ten onnel­lisu­usver­tailu­jen kärkipaikat.

  26. Olen aina tien­nyt, että on vain ajan kysymys, ennenkuin alat ajatel­la näitä asioi­ta ja päädyt talouden toimin­nan lainalaisuuk­sien ytimeen.

    Kuten toteat, on rahavar­al­lisu­u­den ker­tymi­nen har­voille seu­rauk­sil­taan ihan jotain muu­ta kuin mitä neok­lassi­nen taloustiede väittää. 

    Miljoo­nan euron lisä miljonäärille on kulu­tuskysyn­nän kannal­ta eika eri asia kuin miljoona jaet­tuna 10 000:lle köy­hälle. Edel­lisel­lä se kilah­taa rahas­toon tai tilille huo­maa­mat­ta ja jälk­iä jät­tämät­tä, jälkim­mäisil­lä se kas­vat­taa kulu­tus­ta noin miljoon­al­la eurolla.

    Kun 1970-luvul­ta alka­en on län­si­mais­sa luovut­tu vero­tuk­sen toisek­si tärkeim­mästä tehtävästä, var­al­lisu­usero­jen tasaamis­es­ta, ei ole ole­mas­sa mitään mekanis­mia, joka pysäyt­täisi saatik­ka kään­täisi kehi­tyk­sen niin kauan, kuin kaik­ki taloudessa liikku­va rahavar­al­lisu­us on jonkun velkaa pankille.

    Mitä tulee investoin­tei­hin, ei ole markki­nae­htoisen lyhytjän­teis­es­ti toimivil­la yri­tyk­sil­lä nytkään järke­viä investoin­tiko­htei­ta. Viimeisen 30 vuo­den aikana ei ole juuri mis­sään investoitu yli ja ohi “ylläpi­don”, kos­ka tärkeim­mät tuotan­totek­i­jät, automaa­tio ja tietotekni­ik­ka, tule­vat tehokkaim­mik­si tulemat­ta kalliimmaksi.

    Jo kauan sit­ten tuli aika selväk­si, että neok­las­sisen talousopin suosi­ma mar­gin­aali­a­jat­telu vain sot­kee ymmärys­tä siitä, mitä markki­noil­la ja yri­tyk­sis­sä tapah­tuu. Yri­tys yksinker­tais­es­ti mak­si­moi myyntin­sä tuotan­toka­p­a­siteet­tin­sa rajois­sa ja palkkaa sen ver­ran porukkaa kun on ihan pakko.

    Ylisu­urik­si kas­va­neet voitot näkyvät mm siinä, että johdon kom­pen­saa­tiot ovat men­neet nau­ret­taviksi. Siinä klikissä kaikkien on pysyt­tävä tyy­tyväis­inä, joten kaik­ki vetävät välistä. Sama pätee urheilun huip­puor­gan­isaa­tioi­hin. Thaler kir­joit­taa hyvin siitä, miten pähkähul­lu­ja varaus­päätök­siä NFL:ssä tehdään juuri sik­si, että ajat­telu on ihmisen, ei mar­gin­aal­i­tuot­to­ja laske­van H.economicuksen.

  27. Osmo Soin­in­vaara:
    Tornberg.
    Olisiko järkeväm­pää vain siirtää vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä kohden arvon­lisäveroa ja per­iä tuloveroa vain suurista tuloista?

    Arvon­lisävero­tus on kuin jät­timäi­nen kivire­ki jota yrit­teliäisyys ja yri­tys­toim­inta raa­haa perässään. Mitä korkeampi ALV, sitä hitaampi (talouden kasvu-)vauhti.

    Sama aja­tus tietysti pätee julkiseen sek­tori­in kivirekenä.

    Ratkaisu ei ole vero­tuk­sen lisäämi­nen vaan julk­isten meno­jen kutis­t­a­mi­nen. Sama lääke pätee velka­an­tu­misen saamiseen hallintaan.

  28. Samuli Saarel­ma: Puhuit keskilu­okan kur­jis­tu­mis­es­ta USA:ssa. USA:n medi­aanikoti­talouden tulot ovat $51000 vuodessa. En oikein usko, että siel­lä juurikaan tuol­la tulota­sol­la nälästä kärsitään

    Et voi mitenkään ver­ra­ta elin­ta­soa, jos et tiedä menoja.

    Minäkin joskus luulin, että Usas­sa ihmis­ten kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat huikeat, kunnes min­ulle selvisi, että niin ovat pakol­liset menotkin.

    Pelkästään sairas­tu­mi­nen ja siihen varautu­mi­nen mak­saa paljon.

  29. Tom­mi Uschanov: Voisi myös tode­ta, että USA:ssa koti­talouk­sien säästämisas­te on ollut viime aikoina niin mata­lal­la, että se on paradok­saalis­es­ti osaltaan pitänyt talouden pyörät pyörimässä juuri keskilu­okan kan­sain­välisessä ver­tailus­sa poikkeuk­sel­lisen pahan kur­jis­tu­misen ansios­ta. Se on tätä nykyä jo niin kur­jis­tunut­ta, että koko tulovir­ta on pan­ta­va heti kulu­tuk­seen, jot­ta elin­ta­so polk­isi edes paikallaan saati nousisi. Siel­lä ollaan niin pitkäl­lä, että tul­laan siis ikään kuin jo vas­takkaises­ta päästä ulos.

    Tuo keskilu­okan kur­jis­tu­mi­nen näyt­täisi tapah­tuneen viimeisen 10 vuo­den aikana. Sitä ennen reaal­i­t­u­lot kasvoivat tai pysyivät jok­seenkin ennal­laan. http://www.resolutionfoundation.org/app/uploads/2016/09/Examining-an-elephant.pdf

  30. Osmo Soin­in­vaara:

    Olisiko järkeväm­pää vain siirtää vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä kohden arvon­lisäveroa ja per­iä tuloveroa vain suurista tuloista?

    Arvon­lisäverokin on vähän huono vero, sil­lä kun ran­gais­taan nimen mukaises­ti lisäar­von tuottamista.

    Pääomien (siis ei pääo­matulo­jen) verot­ta­mi­nen olisi kaikkein järkev­in­tä, kos­ka täl­löin tehokkaim­min lisäar­voa tuot­ta­va pääo­ma hyö­ty­isi eniten, ja laiska, hyödytön pääo­ma kui­h­tu­isi lop­ul­ta pois. Tässä on tietysti se vika, että pääo­mat on liian help­po siirtää veroparati­i­sei­hin tai muut­taa käteisek­si pat­jan alle. Pat­jan alle piilotet­tua pääo­maa voi toki myös “verot­taa” infla­torisel­la rahan painamisella.

    Onnek­si on kiin­teistöpääo­ma, jota ei voi siirtää mihinkään. Kiin­teistöveron voimakas nos­t­a­mi­nen ja vas­taavasti tulovero­jen laskem­i­nen olisi dynaamisin talousteko mitä Suomes­sa voitaisi­in tehdä.

  31. Vesa: Karkeasti voi sanoa, että BKT:n kasvu on ostet­tu velal­la ja vielä erit­täin tehot­tomasti kun BKT:n kasvu on ollut velan kasvua alhaisem­pi. Ilman lisävelka­an­tu­mista BKT:t ei olisi joko kas­vanut lainkaan tai jopa laskenut.

    Ver­taat var­al­lisu­usar­vo­ja ja tuloar­vo­ja, vaik­ka toises­sa on kyse rahamäärästä ja toises­sa rahamäärästä per vuosi. Sin­un mukaasi siis USA:n val­tion­vel­ka on kas­vanut 10 000 mil­jar­dia vuodes­ta 2008. Samana aikana BKT on kuitenkin tahkon­nut 4000 * 8 / 2 (olet­taen karkeasti lin­eaarisen kasvun, ekspo­nen­ti­aalise­na tulee jonkun ver­ran vähem­män) = 16 000 miljardia. 

    Toisek­si, mitä edes tarkoit­taa “BTK:n kasvu on ostet­tu velal­la”? Se, että USA:n talous tuot­taa 4000 mil­jar­dia dol­lar­ia hyv­in­voin­tia enem­män joka vuosi on selvästikin hyvä asia. 

    Ja kol­man­nek­si siis kuka sitä USA:n lainaa pitää hal­lus­saan? Pääosin USA:n omat eläk­er­a­has­tot (esim. Social Secu­ri­ty Fund). Ulko­maalaiset tahot omis­ta­vat USA:n val­tion­ve­las­ta vain n. 6 biljoon­aa dol­lar­ia. Jos siis USA on velkaa pääosin eri amerikkalaisille tahoille ja on samal­la kas­vat­tanut kansan­talout­taan reip­paasti, niin mikä tässä oikeas­t­aan on edes ongel­mana? Kansan­talouden tasol­la­han ei tuol­laises­sa tilanteessa olla velkaa kellekään.

  32. Täy­tyy kyl­lä sanoa, että olen eri mieltä Soin­in­vaaran kanssa.

    Mik­si säästämi­nen olisi huono asia ja nimeno­maan kulu­tuskysyn­tä tavoiteltavaa? Eikö myös investoin­tikysyn­tä luo työ­paikko­ja yhtä lail­la. Sul­je­tus­sa taloudessa (esim koko maail­man talous) kokon­ais­säästöt ja kokon­ais­in­vestoin­nit ovat aina yhtä suuria, joten säästö­jen kasvu kas­vat­taa myös investoin­te­ja ja luo siten investoin­tikysyn­tää. Investoin­neis­sa­han on lop­ul­ta kyse panos­tuk­ses­ta kulu­tuk­seen tulevaisuudessa.

    Soin­in­vaara toteaa, että korot ovat mata­lal­la. Nimel­lisko­rot ovat tosi­aan hyvin mata­lat, mut­ta eikö siinä ole kyse enem­män tiukas­ta rahapoli­ti­ikas­ta ja sen aiheut­ta­mas­ta alhais­es­ta inflaatiosta.

    Soin­in­vaara: “Tässä tilanteessa keskus­pank­ki yrit­tää työn­tää narul­la ja syytä markki­noille val­tavasti velka­ra­haa. Se tuot­taa epä­vakaisu­ut­ta ja asun­toku­plia, mut­ta ei elvytä suhdanteita.”

    Tästä on myös eri mieltä. Mik­si se aiheut­taisi epä­vakaisu­ut­ta? Jos keskus­pank­ki voi rahaa paina­mal­la saa­da asun­to­jen hin­nat nouse­maan, mik­sei se voisi saa­da muitakin hin­to­ja nouse­maan? Mik­si kyse olisi muutenkaan kuplas­ta? Jos ker­ran olisi ennustet­tavis­sa, että QE saisi aikaan nimeno­maan asun­toku­plan (eli hin­nat nou­se­vat ensin mut­ta sit­ten taas putoa­vat), mik­si kukaan suis­tu­isi mak­samaan asun­noista kas­vavia hin­to­ja, jos ne kuitenkin tule­vat putoa­maan. Vai onko Soin­in­vaara ain­oa ihmi­nen maail­mas­sa, joka kyke­nee ennus­ta­maan rahapoli­ti­ikan vaiku­tuk­sen asun­to­jen hintoihin?

    Alla link­ki artikke­li­in, jos­sa mallin avul­la perustel­laan, mik­si QE:lla voi aina nos­taa kokon­aiskysyn­tää mieli­v­al­taisen paljon “likvideet­tiansas­ta” huoli­mat­ta. (Tämä löy­tyi Aka­teemis­es­ta talous­blo­gista Pert­ti Haa­paran­nan linkkaamana.)

    http://willembuiter.com/helifinal.pdf

  33. Ossi Sare­so­ja:

    Mik­si säästämi­nen olisi huono asia ja nimeno­maan kulu­tuskysyn­tä tavoiteltavaa?

    Ei markki­na­t­alous toi­mi säästämällä.

    Ihmisil­lä on sel­l­ainen has­su tapa, että kun rahaa on vähän, niin se kulute­taan niin tarkasti kuin voidaan, mut­ta kokonaan.

    Kun rahaa on paljon, niin ihmis­es­tä tulee saita.

  34. Ossi Sare­so­ja: Eikö myös investoin­tikysyn­tä luo työ­paikko­ja yhtä lailla. 

    Luo toki, mut­ta investoin­te­ja ei tehdä ellei ole pakko. Pakko tulee joko lain­säädän­nöstä tai kulutuskysynnästä.

  35. Samuli Saarel­ma: Ver­taat var­al­lisu­usar­vo­ja ja tuloar­vo­ja, vaik­ka toises­sa on kyse rahamäärästä ja toises­sa rahamäärästä per vuosi. Sin­un mukaasi siis USA:n val­tion­vel­ka on kas­vanut 10 000 mil­jar­dia vuodes­ta 2008. Samana aikana BKT on kuitenkin tahkon­nut 4000 * 8 / 2 (olet­taen karkeasti lin­eaarisen kasvun, ekspo­nen­ti­aalise­na tulee jonkun ver­ran vähem­män) = 16 000 miljardia. 

    Toisek­si, mitä edes tarkoit­taa “BTK:n kasvu on ostet­tu velal­la”? Se, että USA:n talous tuot­taa 4000 mil­jar­dia dol­lar­ia hyv­in­voin­tia enem­män joka vuosi on selvästikin hyvä asia. 

    Ja kol­man­nek­si siis kuka sitä USA:n lainaa pitää hal­lus­saan? Pääosin USA:n omat eläk­er­a­has­tot (esim. Social Secu­ri­ty Fund). Ulko­maalaiset tahot omis­ta­vat USA:n val­tion­ve­las­ta vain n. 6 biljoon­aa dol­lar­ia. Jos siis USA on velkaa pääosin eri amerikkalaisille tahoille ja on samal­la kas­vat­tanut kansan­talout­taan reip­paasti, niin mikä tässä oikeas­t­aan on edes ongel­mana? Kansan­talouden tasol­la­han ei tuol­laises­sa tilanteessa olla velkaa kellekään.

    Pääosin lisävelka­an­tu­mi­nen on (Suomes­sakin) syömävelkaa eli velak­si otet­tu raha tuot­taa huonos­ti kun se käytetään kulu­tuk­seen ja liian suurelta osalta vielä ulko­maisi­in tuot­teisi­in ja palvelui­hin. Velka­an­tu­mi­nen tuot­tavi­in investoin­tei­hin olisi ter­veem­pää. Syömävelka­an­tu­va talous ei ole kestäväl­lä pohjalla.

    Mietipä mitä tapah­tu­isi BKT:lle (julk­isille palveluille) jos julk­ista velkaa joudut­taisi­in vaik­ka pakos­ta nyt net­tomääräis­es­ti lyhen­tämään? Näin­hän tapah­tuu esim. jos uut­ta velkaa ei enää saa­da, jol­loin vuosi­ta­sol­la joudut­taisi­in val­tion mak­samista palveluista sak­si­maan vaikka­pa 10 mil­jar­dia (5 ali­jäämää ja 5 lyhen­nys­tä)? Mis­tä otettaisiin?

    Suomea esimerkkinä käyt­täen vuodes­ta 2008 on val­tion vel­ka kas­vanut jotain 50 mil­jar­dia. BKT on kuitenkin alle vuo­den 2008 tason. Eikö tämä ole ongelma? 

    Vel­ka tulee siis joskus mak­set­tavak­si. Monia vasem­mis­to­laisia velka­an­tu­mi­nen huo­le­ta, kos­ka joku muu ne verot mak­saa joil­la vel­ka hoide­taan. Köy­häl­lä ei ole var­al­lisu­ut­ta tai usein tulo­jakaan ja menetet­tävänä on lähin­nä tulon­si­ir­rot, varakkaam­mal­ta ja/tai työtä tekevältä verot­ta­jan kar­vainen käsi voi tarpeen tullen puris­taa aina vähän lisää.

    Itse ajat­te­len lap­sia ja lapsen­lap­sia jot­ka velat taval­la tai toisel­la joutu­vat hoita­maan. Tai aina­han nyky­maail­mas­sa voi yksilö­ta­sol­la lähteä val­tion velko­ja pakoon ulko­maille. Paras­ta pitää rajat ja optiot auki.

    Julkisen velan korot ja pääo­ma on mak­set­ta­va on se sit­ten vaik­ka oman maan eläkeläisille. Default­in sattues­sa voi jäädä eläk­keet mak­samat­ta. Kan­nat­taa kysyä vaik­ka Kreikas­ta kun siel­läkin val­tion­ve­las­ta merkit­tävä osa oli koti­maista että oliko korkea velka­an­tuneisu­us tai sen koti­maisu­us ongelma.

    Kauhuku­va tälle velka­ve­toiselle julk­isten palvelu­jen ylläpitämiselle ympäri maail­maa on velka­hano­jen sulkeu­tu­mi­nen ja/tai korko­ta­son nor­mal­isoi­tu­mi­nen. Tähän riit­tää esim. kun maan luot­tokelpoisu­ut­ta ale­taan epäilemään. That’s when the s*** hits the fan.

  36. Vesa: Mietipä mitä tapah­tu­isi BKT:lle (julk­isille palveluille) jos julk­ista velkaa joudut­taisi­in vaik­ka pakos­ta nyt net­tomääräis­es­ti lyhen­tämään? Näin­hän tapah­tuu esim. jos uut­ta velkaa ei enää saa­da, jol­loin vuosi­ta­sol­la joudut­taisi­in val­tion mak­samista palveluista sak­si­maan vaikka­pa 10 mil­jar­dia (5 ali­jäämää ja 5 lyhen­nys­tä)? Mis­tä otettaisiin?

    Ensin­näkin, mik­si sitä pitäisi lyhen­tää? Syy, mik­si Kreik­ka jou­tui velko­jen­sa kanssa pulaan, oli se, että sille ei enää oltu valmi­ita anta­maan velkaa, mikä johti korko­jen nousu­un ja sitä kaut­ta velko­jen ylläpi­to tuli mah­dot­tomak­si. USA:lla ei ole täl­laista ongel­maa. USA:n val­tion velka­kir­jo­jen korko on täl­lä het­kel­lä alem­pi kuin se oli 2008, kun tämä velan­ot­to alkoi. Ja tärkein tek­i­jä koron aset­ta­jana on kansan­talouden tila, kos­ka lainanan­ta­jat tietävät, että kos­ka val­ti­ol­la on oikeus verot­taa osa kansan­taloud­es­ta, kansan­talouden tila on tärkein tek­i­jä sen suh­teen, miten val­ti­olle ollaan valmi­ita anta­maan lainaa. 

    Toisek­si, USA:n kohdal­la siis tuo net­tove­lan lyhen­tämi­nen tarkoit­taisi sitä, että rahaa siir­ty­isi USA:n val­ti­ol­ta pääosin amerikkalaisille tahoille, jot­ka pitävät sitä USA:n val­tion­velkaa. Näi­den taho­jen olisi sit­ten kek­sit­tävä jotain muu­ta käyt­töä sille rahalle, toden­näköis­es­ti lainat­ta­va se eteen­päin yksi­tyisel­lä sektorilla. 

    Vesa: Vel­ka tulee siis joskus maksettavaksi.

    Ei. Kat­sot asi­aa yksi­ty­istalouden kannal­ta. Yksi­tyisen ihmisen elämä ja etenkin työu­ra on rajatun pitu­inen ja siten hänelle ei kukaan antaisi lain­o­ja, joi­ta voisi uusia lop­ut­tomi­in. Val­tion kohdal­la näin ei ole. Val­tion lainan­ot­tokyky perus­tuu siihen, että sen tulo­jen nähdään kas­va­van ikuisuuk­si­in. Ei ole mitään tiet­tyä vuot­ta, jol­loin val­tion pitäisi olla laina­ton. Toinen jut­tu on se, että Suomen julki­nen sek­tori on oikeasti net­to­var­al­lisuuten­sa suh­teen plus­sal­la.

    Vesa: Itse ajat­te­len lap­sia ja lapsen­lap­sia jot­ka velat taval­la tai toisel­la joutu­vat hoitamaan. 

    Jos talous jatkaa kasvuaan, kuten on koko kap­i­tal­is­tisen his­to­ri­an ajan tehnyt, niin lapsen­lapsemme ovat älyt­tömän paljon rikkaampia kuin me. Varsin maltill­i­nen 2%:n talouskasvu tarkoit­taisi sitä, että 50:n vuo­den päästä elävien ihmis­ten elin­ta­so olisi yli 2.5‑kertainen mei­hin verrattuna. 

    Vesa: Tai aina­han nyky­maail­mas­sa voi yksilö­ta­sol­la lähteä val­tion velko­ja pakoon ulkomaille. 

    Kat­sopa sitä linkkaa­maani julk­sen sek­torin net­tovelka­an­tu­mis­palk­istoa. Aika vähissä ovat ne maat, jois­sa tilanne olisi parem­pi kuin Suomes­sa. Käytän­nössä Suomen edel­lä on vain ja ain­oas­taan öljy­mai­ta ja me tiedämme aika hyvin, mitä niiden tuloille taas tulee käymään siihen men­nessä, kun lapsen­lapsemme ovat veronmaksajia. 

    Vesa: Kauhuku­va tälle velka­ve­toiselle julk­isten palvelu­jen ylläpitämiselle ympäri maail­maa on velka­hano­jen sulkeu­tu­mi­nen ja/tai korko­ta­son normalisoituminen. 

    Esim. keskustelun alaises­sa USA:ssa julkisen velan osu­us BKT:stä on käytän­nössä sta­biloitunut. Se pomp­pasi 2008–2010 aika vauhdil­la, kun tehti­in juuri niin kuin Keynes halusi. Sen jäl­keen se ei juuri ole kas­vanut. Julk­isia palvelui­ta ei siis siel­lä pyöritetä täl­lä het­kel­lä lainarahalla.

  37. Vesa: Ratkaisu ei ole vero­tuk­sen lisäämi­nen vaan julk­isten meno­jen kutis­t­a­mi­nen. Sama lääke pätee velka­an­tu­misen saamiseen hallintaan. 

    Mik­si ihmeessä Ruot­sil­la menee sit­ten vuodes­ta toiseen niin hel­vetin paljon parem­min kuin Suomel­la, vaik­ka siel­lä on korkeampi kokon­aisveroaste ja suurem­pi julki­nen sek­tori kuin Suomessa?

    Muutenkin, kuten talousti­eteessä on pan­tu merkille jo jonkin aikaa sit­ten, talouden avoimuu­den ja julkisen sek­torin suu­ru­u­den välil­lä on posi­ti­ivi­nen kor­re­laa­tio. Mikä on täysin jär­keenkäypää: on poli­it­tis­es­ti varaa tehdä sitä vapaakaup­pamyön­teisem­pää ja antitrumpi­laisem­paa poli­ti­ikkaa, mitä vähem­män äänestäjät pelkäävät, että he sen seu­rauk­se­na val­lit­sevas­sa talouden rajus­sa menos­sa jäävät huonon onnen koit­taes­sa tyhjän päälle.

    Samuli Saarel­ma: En oikein usko, että siel­lä juurikaan tuol­la tulota­sol­la nälästä kär­sitään, vaik­ka sen uskonkin, että keskilu­okan tuloke­hi­tys ei ole viime vuosikym­meninä ollut samaa tasoa kuin se oli joskus 1950–1960-luvuilla.

    No, tuo nyt oli vain retori­ikan oppikir­joista tut­tu ns. lop­punousu, jon­ka ei ollut tarkoi­tus enää liit­tyä nimeno­maan Yhdys­val­tain tilanteeseen eikä muutenkaan olla kovin kir­jaimel­lis­es­ti tulkittava.

  38. Lau­ri Kumpu­lainen: Ei markki­na­t­alous toi­mi säästämällä.

    Markki­na­t­aloudessa (ja oikeas­t­aan muunkin­laises­sa taloudessa) säästämi­nen on avainase­mas­sa, kos­ka se mah­dol­lis­taa tuot­ta­vat investoinnit.

    anonyy­mi: Luo toki, mut­ta investoin­te­ja ei tehdä ellei ole pakko. Pakko tulee joko lain­säädän­nöstä tai kulutuskysynnästä.

    Säästämi­nen tarkoit­taa väistämät­tä joko investoin­te­ja tai epäsäästämistä jos­sain ja vas­taavasti investoin­nit vaa­ti­vat vas­taavia säästöjä jos­sain. Säästämisessä/investoinnissa on vain kyse panos­tamis­es­ta tule­vaan kulu­tuk­seen. Yri­tyk­set eivät tarvitse investoidak­seen pakkoa, vaan riit­tävän tuot­ta­va investoin­timah­dol­lisu­us riittää.

  39. Samuli Saarel­ma: Ensin­näkin, mik­si sitä pitäisi lyhen­tää? Syy, mik­si Kreik­ka jou­tui velko­jen­sa kanssa pulaan, oli se, että sille ei enää oltu valmi­ita anta­maan velkaa, mikä johti korko­jen nousu­un ja sitä kaut­ta velko­jen ylläpi­to tuli mah­dot­tomak­si. USA:lla ei ole täl­laista ongel­maa. USA:n val­tion velka­kir­jo­jen korko on täl­lä het­kel­lä alem­pi kuin se oli 2008, kun tämä velan­ot­to alkoi. Ja tärkein tek­i­jä koron aset­ta­jana on kansan­talouden tila, kos­ka lainanan­ta­jat tietävät, että kos­ka val­ti­ol­la on oikeus verot­taa osa kansan­taloud­es­ta, kansan­talouden tila on tärkein tek­i­jä sen suh­teen, miten val­ti­olle ollaan valmi­ita anta­maan lainaa. 

    Lainan saamisen kannal­ta tärkein ero Kreikan ja USA:n välil­lä lie­nee kuitenkin se, että USA:lla on oma keskus­pank­ki (eli setelipaino), kun taas Kreikalla ei ole. Kuten ei muuten Suomellakaan. 

    USA:lle rahansa lainaa­va ei peri­aat­teessa voi menet­tää raho­jaan 100%, vaan jos maa uhkaisi ajau­tua mak­sukyvyt­tömäk­si, niin vel­ka voitaisi­in mak­saa uuni­tuor­eil­la seteleil­lä. Joo, tietenkin siitä seu­raisi val­ta­va inflaa­tio ja mui­ta ongelmia, jon­ka vuok­si velko­jat menet­täi­sivät osan sijoituk­sis­taan, mut­ta eivät kaikkea.

    Keskus­pankin puuttues­sa velko­jat saa­vat rahansa, jos joku toinen lainaa vielä hei­dän jäl­keen­sä, kun usko tähän katoaa, niin lainaami­nen ei ole enää järkevää vaan uhkapeliä.

  40. Ossi Sare­so­ja: Säästämi­nen tarkoit­taa väistämät­tä joko investoin­te­ja tai epäsäästämistä jos­sain ja vas­taavasti investoin­nit vaa­ti­vat vas­taavia säästöjä jos­sain. Säästämisessä/investoinnissa on vain kyse panos­tamis­es­ta tule­vaan kulu­tuk­seen. Yri­tyk­set eivät tarvitse investoidak­seen pakkoa, vaan riit­tävän tuot­ta­va investoin­timah­dol­lisu­us riittää. 

    Kun ker­ran tuot­tavu­us kas­vaa, nuo säästöt voivat hel­posti tul­la työvoimakus­tan­nuk­sista. Lisäk­si jos kyse on arvopa­pereista tai johdan­nai­sista tai erinäi­sistä instru­menteista, niiden arvon­muo­dos­tus voi olla liikevoitoista riip­puma­ton­ta ja perus­tua vaikka­pa arvioon tulev­as­ta talouden tai markki­nao­su­ud­es­ta, EKP:n rahan­pump­pauk­seen, val­tioiden ja kulut­ta­jien velka­an­tu­miseen, jne. Fiat-rahal­la­han, ja siten myös kokon­aistaloudel­la, ei ole peri­aat­teessa mitään kiin­teää arvoa vaan se määräy­tyy ihmis­ten odotuksista.

  41. Ossi Sare­so­ja: Markki­na­t­aloudessa (ja oikeas­t­aan muunkin­laises­sa taloudessa) säästämi­nen on avainase­mas­sa, kos­ka se mah­dol­lis­taa tuot­ta­vat investoinnit.

    Anteek­si, mut­ta investoin­nit tehdään velal­la oli sit­ten kyseessä kulut­ta­ja tai yritys.

  42. Ossi Sare­so­ja: Markki­na­t­aloudessa (ja oikeas­t­aan muunkin­laises­sa taloudessa) säästämi­nen on avainase­mas­sa, kos­ka se mah­dol­lis­taa tuot­ta­vat investoinnit.

    Juuri näin.
    Sama asia Talousti­eteen oppikirjassa(Matti Pohjo­la 2014): “Kulut­ta­mat­ta jätet­ty tulo on säästämistä. Jos säästöt jäi­sivät sukan­var­teen, kier­rossa ole­va tulo supis­tu­isi. Yleen­sä säästöt kuitenkin sijoite­taan pankkei­hin ja mui­hin rahoi­tus­laitok­si­in. Ne välit­tävät säästöt käytet­täviksi muual­la, esimerkik­si yri­tys­ten investoin­tei­hin. Jos kaik­ki säästöt välit­tyvät investoin­neik­si, kier­toku­lun määrä ei muu­tu. Tuotan­non rakenne kyl­läkin muut­tuu tuotan­toon käytet­tävien hyödykkei­den — tuotan­to­hyödykkei­den — suun­taan. Ajan myötä tämä lisää tuotan­tom­ah­dol­lisuuk­sia. Talous kasvaa.”

  43. Osmo Soin­in­vaara:
    Tornberg.
    Olisiko järkeväm­pää vain siirtää vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä kohden arvon­lisäveroa ja per­iä tuloveroa vain suurista tuloista?

    Eikös tuo vain pahen­na ongelmaa?

    Pien­i­t­u­loiselle nollavero­tus – muu­ta­ma kymp­pi, satanan kuus­sa lisää – tavaroiden ja palvelu­iden kallistues­sa ei ole mikään ratkaisu, vaan entistä enem­män vähen­tää kulutusta. 

    Ehkä jonkin tyyp­pinen var­al­lisu­usvero, jos­ta saa vähen­nyk­siä kulu­tuk­sen, lahjoi­tusten ja investoin­tien perusteella.

  44. Lau­ri Kumpu­lainen: Anteek­si, mut­ta investoin­nit tehdään velal­la oli sit­ten kyseessä kulut­ta­ja tai yritys.

    Velak­si sijoit­ta­mi­nen vaatii sen, että joku muu, jol­ta lainan saat, säästää. Sul­je­tus­sa taloudessa (esim koko maail­man talous) kokon­ais­säästöt ja ‑investoin­nit ovat aina yhtä suuret. Toista ei voi olla ilman toista.

    Avoin talous, kuten Suo­mi, voi toki investoi­da enem­män kuin säästää (mikä tarkoit­taa vai­h­to­taseen ali­jäämää) tai säästää enem­män kuin investoi (mikä tarkoit­taa vai­h­to­taseen ylijäämää).

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    Tornberg.
    Olisiko järkeväm­pää vain siirtää vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä kohden arvon­lisäveroa ja per­iä tuloveroa vain suurista tuloista? 

    Mah­dol­lis­es­ti. Verot­ta­va tahol­la on trendi­no­mainen yksikkökoon kasvu havait­tavis­sa. Kun­nas­ta maakun­naksi ja osaval­tios­ta liit­to­val­tiok­si ja val­tios­ta valtioliitoksi.

    Kom­men­toin joskus tänne, tai ainakin piti kom­men­toi­da, että:

    Pienen verot­ta­van tahon kan­nat­taa verot­taa vain tulo­ja. (Vähä­tu­loisen tai tulot­toman puoli­son on mielekästä saa­da lisä­tu­lo­ja suo­raan suurem­pit­u­loisen puolison­sa palkasta.) 

    Suuren verot­ta­van tahon kan­nat­taa verot­taa vain kulu­tus­ta. Maail­mandik­taat­torin kan­nat­taisi antaa kaikkien maail­mansa taloudel­lis­ten toim­i­joiden toteut­taa vapaasti kaikkea kuviteltavis­sa ole­vaa luovu­ut­taan han­kkia tulo­ja. Ja verot­taa vain kun niitä tulo­ja käytetään eli kulutusta.

  46. Pörssirom­ah­dus ensin vähen­si ostovoimaa, tehtai­ta sul­jet­ti­in ja työt­tömäk­si joutunei­den ostovoima laski. 

    Ja jos ihme­tyt­tää, miten pelkkä pörssikurssien rom­ah­dus vaikut­ti noin paljon, niin täy­tyy lisätä, että tuos­sa rytäkässä kaa­tui paljon pankke­ja ja siinä hävisi ihmisiltä paljon rahaa. Keskus­pankki­jär­jestelmä ja vakaut­ta­va tal­letus­pankki/si­joi­tus­pank­ki-jaot­telu syn­tyi vas­ta kyseisen laman seu­rauk­se­na. (Ja tuo jaot­teluhan sit­ten pois­tet­ti­in vähitellen vuo­den 2008 rom­ah­duk­seen mennessä.)

  47. Vesa:
    Oxfamin tuore raport­ti kahdek­san rikkaim­man omis­tuk­sista ker­too samaa tarinaa. 

    Oxfamin raport­ti oli oike­as­sa tren­di­en suh­teen, mut­ta hei­dän menetelmän­sä laskea vau­raus oli kuin tehty tilaustyönä juuri tämän trendin liioit­telemisek­si. Siinä las­ket­ti­in nimit­täin Omaisu­us — Velat.

    Täl­lä lasku­taval­la min­un kaltainen miinuk­sel­la elävä opiske­li­ja muut­tuu yhtäkkiä yhtä köy­hem­mäk­si kun merkit­tävä osa ns. kehi­tys­maid­en väestöstä. Ja perusar­it­meti­ikkakin riit­tää osoit­taak­seen, että kuin miinuk­set las­ke­taan yhteen niin syn­tyy vielä mata­lampi luku. Maail­man köy­him­mät 20% ovat siis hyvin hel­posti päi­hitet­tävis­sä, ei jopa, vaan eteenkin yhteenlaskettuna. 

    Mielestäni eri­ar­voisu­ud­es­ta puhumi­nen tulo­ero­jen kon­tek­stis­sa on erit­täin harhaan­jo­htavaa. Sen sijaan pitäisi puhua val­ta­suhteista. Yhteiskun­talu­okkien väliset val­ta­suh­teet ovat se, mikä mah­dol­lis­taa tiet­ty­jen ihmis­ten vauras­tu­misen muiden kus­tan­nuk­sel­la. Ehkä paras esimerk­ki tähän on kom­mu­nisti­nen Itä-Euroop­pa, jos­sa kaikil­la oli sama palk­ka, mut­ta jos­sa puolueen jäse­nil­lä oli mui­ta huo­mat­tavasti enem­män peli­v­araa “yhteis­ten” resurssien suh­teen. Tästä näämme, että nou­se­vat tulo­erot ovat pelkkä symp­too­mi jollekkin konkreet­tisem­malle ongel­malle, ja että niiden kitkem­i­nen ei luul­tavasti johtaisi varsi­naisi­in ratkaisuihin.

    Ratkaisu­ista puheen ollen, Pro­tek­tion­is­min ja key­ne­siläisen talous­poli­ti­ikan yhdis­telmä saataisi muut­taa talouden kurssin perus­teel­lis­es­ti. Key­ne­siläi­nen talous­poli­ti­ik­ka vaatii tosin ymmärtääk­seni suuria julk­isia investoin­te­ja toimi­ak­seen kun­nol­la. Pitäisi siis löytää jokin sopi­va, paljon aikaa ja työtä vaa­ti­va, kohde…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.