Kun yliopistoihin pääsyssä alettiin painottaa pitkää matematiikkaa, luulin tämän johtuvan siitä, että olisi jokin tutkimus, jonka mukaan matematiikan osaaminen ennustaa menestystä opinnoissa niin, että vaikkapa juristista tulee parempi juristi, jos osaa matematiikkaa.
Olin suuresti yllättynyt, kun minulle selvisi, ettei se mistään tällaisesta johtunut, vaan yksinkertaisesti siitä, että kun pitkässä matematiikassa on enemmän tunteja kuin vaikkapa biologiassa, siitä pitää antaa enemmän pisteitä. Tämä oli aivan tolkuton peruste ohjata lukiolaiset lukemaan pitkää matematiikkaa, oli siihen taipumusta tai ei. Lisäksi se ei ehkä ole ollenkaan hyvä valikoimaan oikeita opiskelijoita korkeakouluihin.
Ylioppilasaine ennusti parhaiten
Joskus noin 50 vuotta sitten tutkin, mikä ennusti menestystä opiskeltaessa valtiotieteitä. Pääsykoepisteet eivät ennustaneet lainkaan, mutta otoksessa oli vain sisään päässeitä. Ehkä huonot pääsykoepisteet olisivat ennustaneet.
Selittäviä tekijöitä löytyi paljon, mutta kun otti mukaan ylioppilaskirjoitusten äidinkielen arvosanan – siis ylioppilasaineen – kaikkien muiden tekijöiden selitysvoima katosi.
Vähän sen jälkeen äidinkielen kokeen luonnetta muutettiin, koska koe koettiin epäoikeudenmukaiseksi; se mittasi lahjakkuutta tavalla, jota ei voinut kompensoida ahkeruudella. Siksi se varmaankin oli niin hyvä ennustamaan menestystä.
Nyt pääsykokeita ollaan uudistamassa kokonaan. Se on erittäin tärkeä yhteiskunnallinen päätös. Esitän seuraavassa postauksessa joukon näkökohtia, jotka minun mielestäni pitäisi ottaa huomioon. Mutta ensin aivan toisenlaisesta vaihtoehdosta.
Kaikki sisään ja karsinta myöhemmin?
Joissakin maissa opiskelijoiden karsinta tapahtuu niin, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan opiskelua. Karsinta tapahtuu vuoden tai kahden päästä. Se on testeistä paras. Aikanaan tilastotieteen laitoksella opin, että opiskelijasta näkee varsin varhaisessa vaiheessa, tuleeko hän oppimaan tilastotiedettä niin, että siitä on hänelle elämässään jotain hyötyä. Mikään sisäänpääsyjärjestelmä ei tätä tunnista.
Opiskelijan aikaa menee tietysti hukkaan, jos opiskelu päätyy karsiutumiseen, mutta niin menee päntätessä vuodesta toiseen ulkoa ‑pääsykoekirjojen alaviitteitä. Oikeissa opinnoissa varmaankin oppii kuitenkin jotain hyödyllistä vaikka ei pääsisi jatkoon — tai jos ei opi, on todella pyrkimässä väärälle alalle.
Tämän vaihtoehdon huonona puolena voidaan pitää sen julmuutta. Se lisää jopa itsemurhia. Yliopiston on ensimmäisenä vuonna keskityttävä massaluentoihin.
Nytkin moni huomaa vähän aikaa opiskeltuaan, että on hakeutunut väärälle alalle. Silloin on syytä vaihtaa alaa. Valitettavasti hallitus yrittää estää alanvaihdon. Kun on yhdellä alalla aloittanut, toista tilaisuutta ei tule saada. Ei hyvä.
Seuraavassa analyysiä sisäänpääsykarsinnan tavoitteista.
(Kirjoitettu junassa matkalla Wienistä Innsbruckiin.)
Jos opintotuki mitoitettaisiin niin että yhden vuoden “harha-askel” mahtuisi mukaan niin asetelma olisi nykyistä kohtuullisempi. Hakija voisi myös ilmoittaa että päästessäni ohjelmaan 2 luovun samalla opinto-oikeudesta 1.
Useammalle alalle voidaan helposti juurikaan resursseja lisäämättä lisätä koulutuspaikkoja. Siitä vaan striimataan koulutukset ja luennot verkkoon. Jokainen halukas voisi vaikka ostaa ne luennot ja maksaa tenteistä. Ei jokaisen juristin täydy olla se älykkäin tutkija. Mutta tätä tietysti alan edustajat ei halua kun mieluummin rajoitetaan. Mieluummin kuplaudutaan niiden kanssa joiden kanssa biletettiin opiskellessa. Ei se rajoittaminen ole suomen etu. Parempi olisi että opiskellaan jotain vapaa-ajalla eikä juoda kaljaa terassilla. Kas kun älyä löytyy Teboilin terassiltakin.
Ja ongelma on siinä kuinka koko suomen koulutustaso nostetaan ?
Aikuiset jotka tekoäly jättää työttömiksi on syytä kouluttaa työn ohella jo nyt. Aikuisille pitää olla enemmän opintoja töiden oheen ja työttömille myös. Ennemminkin pitäisi olla kummallista että ei saa opiskella — maksuja voi toki ottaa.
Ja nuorille mahdollisuus yrittää — kaikki ei tiedä alaansa heti kun me kaikki ei olla lääkärijuristiperheistä nääs. Kun tietää ne tavoitteet millä voi jatkaa niin se on ookoo karsia. Loputon arvosanojen koristelu lukion oppimäärissä on järjetöntä sekin
Toki välivuotena voi oppia töissä ja hanttihommissa sen mikä on se oma ala. Opinnonohjauksessa sitä ei opi
Jos kaikki pääsisi sisään ja karsinta myöhemmin, niin mikä estäisi pitämästä välivuosia lukion jälkeen käyttäen nuo vuodet ensimmäisten vuosien opintoihin?
Peruskoulumallimme on tehnyt tasoeroista tabun, josta ei oikein vieläkään osata puhua. Heikoimmille saattaa järjestyä tukiopetusta, mutta normijärjestelmä ei ole kiinnostunut siivittämään sen taitavimpia opiskelijoita eteenpäin, kuin ehkä korkeintaan vasta yliopistossa. Pääsykokeet saattavat olla monelle normilukion käyneelle ensimmäinen tasokoe. Tietosi äidinkielen (vanha koe) menestyksestä on kiinnostava ja uskottava, harmillista että tämäkin on lopetettu. Kulttuurinen narratiivi on, että paljon töitä ja tehtäviä tekemällä menestyy, ja näin voikin nykysysteemissä olla. Menestyäkseen isosti elämässä tarvitaan taitojen lisäksi myös rohkeutta ja vähän hulluutta, muuten ei synny mitään uutta.
Peruskouluajasta on niin pitkä aika, etten ota kantaa mitä kukin voi tehdä tunnilla. Tilanne on kuitenkin se, että koskaan aikaisemmin lahjakkaalla ei ole ollut niin paljon oppimateriaalia saatavilla ilmaiseksi kuin nyt. Esimerkiki Walter Lewinin MIT:n fysiikan peruskurssien luennot ovat ilmaisia. Lähtökohtana en menisi ylipiston luennoille muuten kuin varmistumaan siitä, että opetuksen taso on varmasti heikompaa. Lewinilla on myös youtube-kanava, jossa kymmeniä fysiikan tehtäviä ratkaistuna. Lewin kovan tason fyysikko ja erityisen tunnettu loistavista opetustaidoistaan. Matematiikan puolelta suosittelen vilkaisemaan Tim Gowersin videot, joissa hän ratkaisee tehtäviä kylmiltään livenä. Tehtävät ovat aika vaikeita, mutta eivät vaadi esitietoja lukion tasoa enempää. Tim Gowers on Cambridgen yliopiston matematiikan professori 35-vuotiaasta alkaen, Fieldsin mitalisti ja IMO-voittaja maksimipistein (omien sanojensa mukaan sinä vuonna oli poikkeuksellisen helppo koe). Siitä näkee mitä poikkeuksellisen lahjakas ihminen ajattelee ratkoessaan hankalia tehtäviä.
Samoin Suomessa on poistettu tes järjestelmän myötä opinnot kisällityyliin töissä. Kaikille peruskoulupohjalta töissä juoksupoikana aloitteleville pitää maksaa tes palkkaa vaikka alkuun työteho on kaukana normaalista. Ennen parhaat eteni näinkin uralla. Tässä on kyse suuremmasta kokonaisuudesta kuin yliopistojen pääsykokeista. Yrittäjyysilmapiirikin Suomessa on huono. Ei työttömyysturvaa jne
“Joissakin maissa opiskelijoiden karsinta tapahtuu niin, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan opiskelua. Karsinta tapahtuu vuoden tai kahden päästä. Se on testeistä paras. Aikanaan tilastotieteen laitoksella opin, että opiskelijasta näkee varsin varhaisessa vaiheessa, tuleeko hän oppimaan tilastotiedettä niin, että siitä on hänelle elämässään jotain hyötyä.” Mikään sisäänpääsyjärjestelmä ei tätä tunnista.”
Suomessa ollaan menossa tuota kohti, kun avoimen yliopiston roolia kasvatetaan. Siinä karsinta tapahtuu rahapussin ja opintomenestyksen yhteisvaikutuksen kautta. Jos ei ole rahaa, ei pääse kursseille. Mutta pelkästään rahalla kursseja ei läpäise. Tosin vaatimustaso kurssin läpäisyyn voi olla monesti alle kymmenesosa siitä työmäärästä, mitä tarvitaan parhaimpaan arvosanaan. Monesta yliopiston kurssista pääsee läpi yleissivistykselläkin, jos tietää jotain edes asian liepeiltä, mutta hyvään arvosanaan se ei riitä.
Matematiikan osalta on tullut opittua tietämään, että osa on myös jälkiherääviä. Joku voi 18-vuotiaana tahkoa kursseja niin, että näyttää siltä, ettei hän paljoakaan opi. Mutta sama henkilö voi 5 vuotta myöhemmin toisessa elämäntilanteessa osoittautuakin huomattavasti paremmaksikin asioiden omaksujaksi. Opiskelijoiden elämäntilannetekijät ovat asia, jota opetushenkilökunta ei juuri koskaan tunne, eikä opetushenkilökunta näe opiskelijan aivojakaan.
Aivojen kehitys jatkuu keskimäärin ainakin noin 25-vuotiaaksi asti. Osalla aivot eivät 18-vuotiaana yliopisto-opintojen alussa edes ahkeruudella kykene siihen, mihin ne 5 vuotta myöhemmin voivat helpostikin kyetä. Jos annettaisiin toisen kyvyistä loppuelämän kannalta pysyvä tuomio jo 18–20 ‑vuotiaana, voisi tulla vääriä arvioita niiden osalta, joiden kognitiivinen kehitys tapahtuu keskimääräistä hitaammin.
Mitä äidinkieleen tulee, vanha aine arvioi ihmisen kykyä kirjoittaa esseitä. Tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa on kyse varsin samanlaisesta asiasta, ja itse asiassa yliopistojen esseekokeet mittaavat substanssin osaamisen lisäksi epäsuorasti jatkuvasti myös sen kielen taitoja, jolla kirjoittaa. Nykyään kun yhä isompi osa opintomateriaaleista ja luennoista on englanniksi, voisi veikata, että myös englannin kielen kokeiden tulos voisi ennakoida korkeakoulutuksessa menestymistä.
Niin, opiskelija on voinut menettää lukioiässä vanhemman, voi olla että perheessä on konkurssi tai muuta masennusta. Masentunut voi olla älykäs, vaikkakaan ei suorityskykyinen. Olosuhteet vaikuttavat aina kaikkeen mittaamiseen ja myös motivaatio.
Olen voittanut baarivisailun vahingossa ruksimalla lapun lottotyylillä lukematta kysymyksiä. Ja jouduin lähtemään ennen tuloksia. Jätin lapun kuitenkin ja voitin kavereille skuppalasit. Aina on poikkeuksia.
Suomessahan on ollut varsin toimiva avoin väylä, joka omalla tapaa on hoitanut tuota “kaikki sisään” ‑karsintaa. Moneen yliopistoon siis pääsee sisään jos on tehnyt tietyn määrän perusopintoja avoimessa yliopistossa ja tietyin vähittäisarvosanoin.
Hyvin on avointa väylää sisääntulleet ainakin meillä Aallossa pärjänneet. Olisi ehkä jopa perusteet tiputtaa sitä vaaditun perusopintojen määrää, kenties jopa niitä arvosanojakin? Ja sisäänottoa tietenkin lisätä.
Avoimen väylän ongelmana on opintotuen puute, siis ennen kuin se opiskelupaikka myönnetään. Ja vaikka ei ne yksittäiset avoimen kurssit paljoa maksa, kyllä niistä lopulta kertyy ihan tuntuva summa jos kaikki sisäänpääsyyn vaadittavat kurssit kahlaa läpi. Ehkä jotain opintoseteleitä tässä voisi miettiä? Ja jotain opintotukea vastaavaa järjestelmää ainakin niille, jotka ei ole töissä.
Avoimessa väylässä pitäisi voida opiskella työn ohella. Se on myös se ongalma meille väärällä alalla oleville. Maksusta edes mutta tutkintoon saakka.
Sivistyneet perheet kouluttaa aina lapsensa, ne vaikeimmatkin tapaukset. Jos ei muuten niin rahalla.
Nythän jos ei onnistu Suomessa, voidaan nuori lähettää ulkomaille opiskelemaan ammattiaan. Miksi Suomi katsoo, että on varaa jättää nämä nuoret kouluttamatta jos muualla kelpaavat opiskelemaan ?
Elämässä onnistujat ovat niitä joilla on resilienssiä. Niitä jotka yrittää vaikka kuinka yhteiskunta yrittää sanoa että et kelpaa työhön/opiskelemaan/jne. Yksilön ei voi olettaa alistuvan suunnitteluyhteiskunnan hänelle antamaan luokitukseen. Jokaisella on oikeus pyrkiä kohti unelmiaan. Vaikka se veisi nuoren pois Suomesta.
Tuosta kaikki sisään systeemistä. Täällä Sveitsissä on sellainen jos olet selvinnyt lukiosta, paitsi joillakin spesiaali aloilla kuten lääkärit ja muusikot.
Erona sSUomeen kuitenkin on vaativa lukio, johon pääsee sisään noin 20% ikäluokasta ja karsinta tehdään myös kokein tai keskiarvon perusteella (riippuu kanttonista niinkuin vähän kaikki). Jo peruskoulussa karsitaan aika rajulla kädellä.
Lukiostakin muuten joutuu ulos jos keskiarvo ei ole riittävä tai jossain aineessa liian huonot arvosanat.
Yliopistolla saa sitten yrittää kaikkia tenttejä kaksi kertaa, jos ei kummallakaan pääse läpi niin menettää oikeuden opiskella tuota alaa koko Sveitsissä. Eli stressi on opiskelijoilla aika kova. Tentteihin valmitaudutaan aika lailla samalla tavalla kuin suomessa ylioppilaskokeisiin, mutta siis kaksi kertaa vuodessa jokaisena opiskeluvuotena.
Voiko olettaa, että mitään vaativaa alaa voisi opiskella stressittä niin että on koko ajan kivaa ja mukavaa. En usko, eikä sellainen joka toivoo vain että aina on kivaa pärjää työelämässäkään.
Suomessa vaaditaan ihan liian vähän nuorilta nykyään, taso on tippunut tiktokkitasolle.
Kun karsitaan kesken opintojen, niin opintotuki valuu väärään opiskeluun.
Kun taas päntätään pääsykokeisiin, sitä ei tarvitse tehdä opintotuella ja varsinkaan opintolainalla.