Helsingin kunnallisvaaleissa oli kyse lähinnä kaupunkisuunnittelusta. Palvelut ovat ihmisille tärkeitä, mutta niissä kaupungilla on vain vähän liikkuma-alaa. Kaupunkisuunnittelussa sitä on, ja päätökset vaikuttavat jopa vuosisatojen päähän. Siihen nähden kaupunkisuunnittelusta keskusteltiin kovin vähän.
Vielä 30 vuotta sitten uskottiin internetin lopettavan kaupunkien kasvun, kun ollakseen tiedon äärellä ei tarvitsisi enää olla kaupungissa. Näin minäkin uskoin, mutta kävi aivan toisin.
Vuosituhannen vaihteessa kaikkialla maailmassa kaupungistuminen muuttui suurkaupungistumiseksi. Mitä kehittyneempi on talous, sitä erikoistuneempaa työvoimaa se tarvitsee. Monipuoliset työmarkkinat edellyttävät isoa kaupunkia. Vielä isompaa kaupunkia tarvitaan, jos molemmat puolisot tarvitsevat erikoistuneen työpaikan.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana Helsingin seudulle tulee noin 200 000 asukasta lisää. On iso valinta, millaista kaupunkia heille rakennetaan.
Helsingin kaupunkisuunnittelusta on pitkään tehty merkittäviä päätöksiä ilman julkista keskustelua.
Helsinki oli valmis vuonna 1980
1980-luvun alussa Helsingin ajateltiin olevan valmis. Oli Espoon, Vantaan ja kehyskuntien vuoro kasvaa. Mieli muuttui kymmenen vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Helsingin asukasluku on kasvanut 200 000 asukkaalla. Suunta kääntyi myös yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen.
Ei kaupunkisuunnittelusta keskusteltu kunnallisvaalien yhteydessä nytkään. Mihin suuntaan kaupungin kehitys kääntyy, ei ratkennut vaaleissa, mutta ratkeaa, kun puolueet täyttävät lautakuntapaikat.
Jos Helsinkiin tulee satatuhatta uutta asukasta, viheralueiden käy huonosti, ellei asuinalueita tiivistetä ja oteta käyttöön vajaakäyttöisiä teollisuusalueita. Tekemällä moottoriteistä kaupunkibulevardeja saadaan asunnot 80 000 helsinkiläiselle.
Hajautunut kaupunki on ympäristörikos
Moni on halukas lopettamaan kaupungin kasvun niin kuin 1980-luvun alussa ajateltiin. Seudun kasvua se ei pysäyttäisi vaan asutus hajaantuisi amerikkalaisen autokaupungin tavoin Espooseen ja kehyskuntiin. Metsää ja luontoa menisi nurin valtavasti. Luonto ei kiittäisi. Pienipalkkaiset joutuisivat muuttamaan kauas ja tulemaan sieltä töihin raideliikenteellä.
Moni vastustaa Töölön ja Kallion kaltaista tiivistä rakentamista sanomalla, että ei halua asua kivierämaassa. Ei heidän tarvitsekaan, mutta miksi nekään eivät saisi asua kaupunkimaisesti, jotka sitä haluavat? Väljästi rakennettuja lähiöitä seudulla riittää ja asuminen on niissä edullista.
Tiivis asutus ja hyvät palvelut kulkevat käsi kädessä. Siksi tiiviisti rakennettuihin kaupunginosiin on tunkua. Kahdessakymmenessä vuodessa asuntojen hinnat Helsingin keskeisillä alueilla (ns. Helsinki 1) ovat nousseet yli 60 prosentilla suhteessa kehyskuntiin, joissa asuntojen reaalihinnat ovat laskeneet noin 20 %. Kaupunkeihin ei muuteta vain työn perässä vaan yhä enemmän urbaanin elämän perässä. Ei Kallion suosiota voi muuten selittää.
Tiivistä kaupunkia on Helsingissä vähän. Viiden kilometrin säteellä keskustasta asuu 240 000 ihmistä. Tukholmassa luku on 550 000 ja Kööpenhaminassa 700 000.
Jos ihminen on valmis maksamaan asunnosta alueella A enemmän kuin alueella B, se kertoo riidattomasti, että hän pitää kokonaisuus huomioon ottaen enemmän alueesta A. Jos näin ilmaistut preferenssit saisivat ratkaista, Helsinkiä tiivistettäisiin reippaasti.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu vähän lyhyemmässä muodossa vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä.
Tiivistäminen on mennyttä aikaa. Automatisoidut robottiautot muuttavat tilanteen. Itsestään ajavat autot tekevät automatkustamiselle saman kuin junat aiemmin, matka-ajan voi käyttää hyödyksi läppärin kanssa.
Tulevaisuudessa voi asua pientaloalueella pidemmänkin matkan päässä ja antaa robotin hoitaa kuljettamisen. Vaikka joutuisi tunnin menemään keskustaan, niin tuo ei enää ole hukka-aikaa ratin takana.
Vielä maaliskuussa olisin sanonut, etä höpöhöpö. Sitten seurailin Waymo-autoja San Franciscossa. En tiedä, uskaltaisinko vielä kyytiin, mutta siellä ne seikkailivat liikenteen seassa aivan sujuvasti eivätkä vaikuttaneet mitenkään hitailta ja kömpelöiltä, niin kuin vaikka S‑ryhmän ruoankuljetusvempeleet.
Tämä on utopiaa. Tai dystopiaa riippuen näkökulmasta.
Lopulta aika harva työ on sellaista että sitä ylipäätään kannattaa tehdä läppärillä auton takapenkiltä. Ja jos pelkkä läppäri riittää niin miksi edes matkustaa toimistolle.
Kaikki matkat eivät myöskään ole työmatkoja. Tuskin moni mielellään tekisi työtä matkalla ravintolaillalliselle, lasten harrastuksiin tai kauppaan.
Robottiautot eivät myöskään ratkaise autojen viemää tilaa kaupungeissa, vaan voivat jopa pahentaa sitä jos auto on halvempi jättää pörräämään katuverkkoon, kuin pysäköidä se.
“Lopulta aika harva työ on sellaista että sitä ylipäätään kannattaa tehdä läppärillä auton takapenkiltä. Ja jos pelkkä läppäri riittää niin miksi edes matkustaa toimistolle.”
Tuo on totta. Mutta ei kai automaattiautossa takapenkin läppärin näytöllä mitään tehdä, vaan esim. etulasin kokoisella isolla näytöllä. Uusissa robottiautoissa voi myös tehdä vaikka tilaan sopivia kuntosaliharjoituksia, pelata toisella puolella maailmaa olevien kanssa netin välityksellä tai surffata muuten vain netissä yksin ajaessaankin, jos auto hoitaa liikenteen seurannan. Ne ajoneuvot ihan oikeasti näyttävät voivan muuttaa matkustamista, ja matka-ajan käytettävyyttä, jos tekniikka saadaan toimimaan.
MK
” Robottiautot eivät myöskään ratkaise autojen viemää tilaa kaupungeissa, vaan voivat jopa pahentaa sitä jos auto on halvempi jättää pörräämään katuverkkoon, kuin pysäköidä se.”
Auton voisi aina käskeä ajamaan takaisin kotia tai se voisi olla yhteisköyttöauto, jolloin se lähtisi hakemaan uutta kyytiä.
Niin tai näin, liikenne lisääntyisi ja paljon.
Kun robottiautot joskus tulevat, ne tukkivat koko katuverkon, ellei liikenteeseen, sen sääntelyyn ja maksuihin tehdä olennaisia muutoksia.
Nykyisellä liikennejärjestelmällä, mikäli robottiautot ovat niin halpoja, että autoilun kustannus pysyy joko ennallaan tai jopa laskee, samaan aikaan kun autoilu helpottuu ja muuttuu mukavammaksi, ne tulevat tietenkin kasvattamaan
henkilöautoliikennettä. Samalla ne syrjäyttäisivät raide- ja linja-autoliikennettä.
No saapa nähdä, milloin tämä tapahtuu .
MK
” Lopulta aika harva työ on sellaista että sitä ylipäätään kannattaa tehdä läppärillä auton takapenkiltä. Ja jos pelkkä läppäri riittää niin miksi edes matkustaa toimistolle.
Kaikki matkat eivät myöskään ole työmatkoja.”
Totta, mutta onko autolla liikkuminen mukavampaa, kun:
A) ajat itse
Vai
B) kuljettaja ajaa, jolloin voit vaikka lukea lehteä tai plärätä puhelinta
Ei välttämättä kannata aliarvioida kohdan B vaikutusta matkustusmukavuuteen. Varsinkin ruuhkassa ajaminen voi olla parhaimmillaan jopa stressaavaa. Parinkymmenen minuutin matkalla ehtii juoda vaikka kahvit ja lukea lehden tai vaikka kirjoittaa jonkun nasevan kommentin Oden blogiin.
“Varsinkin ruuhkassa ajaminen voi olla parhaimmillaan jopa stressaavaa. Parinkymmenen minuutin matkalla ehtii juoda vaikka kahvit ja lukea lehden tai vaikka kirjoittaa jonkun nasevan kommentin Oden blogiin.”
Kyllä. Kannattaa käyttää joukkoliikennettä, siellä edellä mainittu on ollut arkipäivää jo pitkään. Ai niin, siellä on muitakin ihmisiä.
“Tulevaisuudessa voi asua pientaloalueella pidemmänkin matkan päässä”
Sovitaanko, että asutte sitten jossain ihan muualla kuin Helsingissä ettekä valita, jos Helsingin kaupunki- ja liikennesuunnittelua ei tehdä teitä ajatellen?
Zacahrias: “Tiivistäminen on mennyttä aikaa. Automatisoidut robottiautot muuttavat tilanteen.”
Eivät muuta. Autot vievät edelleen liian paljon tilaa kaupungissa.
Tutustuin hiljattain hiukan amerikassa menossa oleviin automatisoitujen taksien asioihin. Jos se hanke onnistuu (asiaa mm. Tesla kehittää), katoaa monilta kotitalouksilta auton omistamisen tarve. Jos automatisoitu taksiautoilu maksaa jatkossa keskimääräisillä auton käyttäjillä vähemmän kuin omalla autolla ajaminen, liikenne aika vääjäämättä sellaiseksi, jos laki vain ei automaattiautoilua estä. Silloin autot omistaa isolta osin jotku kuljetusliikkeet, ja ihmiset ostavat liikkumispalvelua, eivät enää yksilöinä niinkään omista autoja, joiden arvo laskee ajan edetessä.
Automaattiautoja tarvitaan kaupunkiin paljon vähemmän kuin itse omistettuja autoja, koska niissä käyttöaste on korkeampi. Niitä ei seisoteta 95 % ajasta, kuten autonomistajat nykyään tekevät. Ajettuaan kyydin jonnekin ne voivat ottaa paluukyytinä seuraavan matkaajan seuraavaan suuntaan.
Kilometrin pituiset robottiautojonot etenevät Helsingin sisäänmenoteillä. Joka robottiautossa istuu yksi läppärinnannaputtelija. Kai ne autot on kuitenkin tehty 5–6 hengelle. Vai onko idea että niitä robottiautoja on kaikilla monta, isoja ja pieniä. Sitten joskus jonkun pitäisi siinä välissä päästä tien yli: lapsi, vanhus, humalainen, irtokoira. Varmaan etenee vauhdilla, mutta se alle jäävähän on syyllinen.
Näitä Dystopioita esittävien ihmisten maailmassa Helsingin kaduilla liikkuu nuoria, kaikki aistit valppaina käveleviä nuoria arjalaisia.
Sopii minulle. Olen jo kaukana sieltä. Pitäkää hyvät kok-persut kaupunkinne.
Mikko Siitonen
” ten joskus jonkun pitäisi siinä välissä päästä tien yli:”
Robottiautojonohan pysähtyy varmasti, jos havaitsee ihmisen toikkaroivan tiellä.
Voihan jopa olla, että robottiautoilusta tulee juuri sen takia , ainakin ajoittain, hermoja repivää, kun ne joutuvat koko ajan pysähtelemään jalankulkijoiden takia. Tavallisella autollakin voisi kylmästi tulla kolmion takaa eteen, kun robo kyllä väistää.
to, jos nykyään autolla itse töihin ajavat menevät tulevaisuudessa saman matkan robotaksilla, ei se paranna aamuruuhkaa, vaikka autokanta kokonaisuudessaan voisi olla vähän pienempi. Jos robotaksien kätevyys houkuttelee useamman ajamaan, se voi pahentaa aamuruuhkaa.
Robottiautot sopivat parhaiten maaseudulle, koska siellä ei ole kunnollista julkista liikennettä, taksikyyti on kallista ja maaseudulla robottiautot eivät ruuhkauta teitä maaseudulla yhtä paljon kuin kaupungeissa. Kyyditsisivät koululaisia kouluun, ajokortittomia vanhuksia kuntakeskukiin asioille ja iltaisin ja yöaikaan ihmisiä “viihteelle” ja halvemmalla kuin taksi, koska robottiauto ei vaadi palkkaa.
Eli teknologinen kehitys johtaa siihen, että tiivistä kaupunkirakennetta ei enää tarvita?
Kuulostaa aivan samalta argumentilta, jolla autoilun lisääntymisen myötä [=“teknologinen kehitys”] saatiin hajautettua kaupunkirakennetta [urban sprawl] varsinkin Yhdysvalloissa. Tietääkseni Suomessa ja maailmalla tälläkin hetkellä tiiviit ja tehokkaat kaupunkialueet pärjäävät taloudellisessa kilpailussa paljon paremmin kuin harvaan asutut ja tehottomasti käytössä olevat alueet kaikesta viimeaikaisesta teknologisesta kehityksestä [etäpalaverit ja ‑työt jne.] huolimatta. En näe suoraan sanottuna mitään syytä, että itseajavat autot kannustaisivat hajautettuun kaupunkirakenteeseen.
Lopputuloksena nämä itseajavat autot olisivat vain entistä huonompi bisnes kun matkat ovat pitkiä kun kaikki kulkevat autolla, jolloin ajomatkat olisivat pitkiä ja vaikka käyttöaste olisi hyvä niin toiminnan pyörittäjälle ja asiakkaalle on aina parempi vaihtoehto, että palvelu voi ajaa 4 asiakasta tunnissa eikä 2 tai 1,5 asiakasta tunnissa. Ja tästä huolimatta, näillä itseajavilla autoilla olisi ihan varmasti samaa ongelmaa kuin muillakin palveluilla, kysyntä keskittyy liikaa tietyille tunneille eikä jakaudu tasaisesti.
Hajautettu ja tehoton yhteiskuntarakenne ei vain toimi, eikä tule näillä näkymin ikinä toimimaan eikä muuttumaan “tehokkaaksi”.
Suomessa maata riittää. Kaupunkirakennetta ei pidä tiivistää ahtaiksi betonilähiöiksi. Se muuttaa ihmistä pois juuriltaan. Ruotsissa kaupungeissa on suhteellisen matalaa rakentamista. Ihmettelen, että Suomeen halutaan korkeita pistetaloja. Mielestäni ne eivät kuulu suomalaiseen rakennettuun ympäristöön.
Kaupungin idea ja tarkoitus on käyttömenoissa säästäminen ja varallisuuden kartuttaminen. Auton omistaminen sopii huonosti tähän yhtälöön. Sen käyttö on kallista — osittain kiitos ankaran verotuksen — ja tehotonta: usein pääkäyttäjiä on vain yksi henkilö. Siis vaatimaton vastine sijoitetulle pääomalle. Robotit, sähköistyminen tms. eivät tuo suurta muutosta pelkästään verotuksen vuoksi.
Olen asunut Tölikassa. Urbaani, viihtyisä kaupunginosa. Mutta ei kaikkialla kantakaupungissakaan tarvitse yhtä tiivistä asumista olla. En usko Stadin jatkuvaan kasvuun. Tampere ja Turku vievät kasvusta osansa.
Kaupungin suunnittelu on todellakin vallan paikka. Kummasti on Stadissa väheksytty vaalien jälkeen kaupunkisuunnittelun apulaispormestarin paikkaa. Pysykää Anni Sinnemäeltä …
Juttu siitä kuinka seuraava liikennetekniikan kehitysaskel tekee etäisyydet merkityksettömiksi ei ole ihan uusi. Sitä on kerrottu ainakin polkupyörästä, raideliikenteestä, lentokoneista, henkilöautosta, ja kuten Ode muistelee, tietoliikenteestä. Metrinmitta on vaan sitkeäsi pitänyt puolensa. Mutta tällä kertaa roboauton kanssa kaikki on toisin?
Helsingin kannattaisi todellakin käydä kriittisellä haravalla läpi vanhat teollisuusalueet. Etsin uudelle tehtaalleni vajaan 1000 neliön tiloja talvella kriteereinä nykyaikaisen logistiikan vaatimukset, vähintään 6 metrin vapaa korkeus, lattiakaivot ja maksimetäisyys Helsingin keskustasta alle 30 kilometriä. Helsingistä ei kelvollista tilaa löytynyt. Toki kaupungissa on tyhjää vuokrattavaa teollisuustilaa vaikka kuinka paljon, mutta nykyaikaiseen vettä käyttävään teolliseen tuotantoon ne eivät oikein sovi. Voi hyvällä syyllä kysyä, miten tuottavaa toimintaa tällaisissa tiloissa voi tehdä?
No tilat löytyivät Hyrylästä ja minä olen pienen tauon jälkeen päässyt taas muita työllistävän yrittäjän kastiin.
Miksi tuottavaa teollisuustoimintaa pitäisi tehdä nimenomaan Helsingissä jos joku toinen paikka on parempi ja halvempi siihen tarkoitukseen?
Helsinkiin tarvittaisiin teollisuutta koska kaikilla ei ole niin hyvä koulutus että pääsisi valkokaulushommiin tai toisalta on sellaisiakin jotka haluavat eroon oravanpyörästä (tai ovat joutuneet pois) , mutta eivät halua palvelualalle jossa palkat ovat huonot. Kaikki eivät myöskään halua muuttaa maalle jos haluaa teollisuushommiin.
Se tarvitaanko teollista toimintaa Helsingissä riippuu siitä, mitä Helsingillä tarkoitetaan. Jos kyse on Helsingin kaupungin alueesta, vastaus on ei. Nykyiset teollisuusalueet pitää ottaa tehokkaampaan käyttöön muuttamalla ne asuntoalueiksi.
Sen sijaan, jos Helsingillä tarkoitetaan keskustasta noin 30 kilometrin säteelle ulottuvaa aluetta, teollisuutta tarvitaan. Varsinkin päivittäistavarakaupan kuluttajatuotteita tuottavaa teollisuutta. Mutta myös muuta valmistavaa toimintaa. Tällä etäisyydellä teollisuus pääsee hyödyntämään Helsinki-keskeistä liikenneinfrastruktuuria, on lähellä suunnittelijoita, ostajia ja muita toiminnassa tarvittavia tahoja.
Valitettavasti Helsingin seudulla tämän teollisuuden keskittymisen kehityssuunnan on osannut hyödyntää hyvin vain Tuusula. Vantaa on hieman nukkunut onnensa ohi nyky-Espoosta puhumattakaan.
Vertailu tehokkuudessa Tukholmaan tai Köpikseen on epäreilu, sillä Helsingin keskustan melkein kaikilla puolilla on paljon vettä viiden kilometrin säteellä.
Kaikenlaista tilauskuljetusliikennettä (roboautot, boltit, skuutit) ei pidä väheksyä. Jäykkien (raide)ratkaisujen on hankala kilpailla saavutettavuudessa kuhisevassa kaupunkiliikenteessä.
Raideliikenneverkot ovat länsimaisten suurkaupunkien valtasuonia, eivätkä mitkään kevytkulkuneuvot pysty niitä syrjäyttämään. Vain kehitysmaissa on miljoonakaupunkeja ilman minkäänlaista raideliikennettä ja liikennekaaos ja saasteet ovat sitten sen mukaisia.
Silfverbergille kommenttina että kehitysmaissa itse asiassa raideliikenne on ainoa julkisen liikkumisen muoto. Syy miksi kehitysmaissa on mainitsemasi liikennekaaos johtuu väestön kasvusta ja nopeasta kaupungistumisesta . Näin maiden raide kapasiteetti on ainakin 50–60 vuotta vanhaa. Esimerkiksi Intiassa voisi käytännössä olla samanlainen pikajuna verkosto kuin esimerkiksi Kiinassa mutta Intian rautateiden kunto ei kestäisi että pikajunalla voisi ajaa edes 200–300 kilometriä tunnissa . Intian pikajunat ajavat tällä hetkellä 90 km tunnissa. Intiassa on isot investoinnit pikajuna verkoston kehittämiseen mutta isossa massa tämäkin kestää kauan
Kehitysmaissa on lähtökohtaisesta vähemmän raideliikennettä kuin teollisuusmaissa. Joissakin ei ole ollenkaan. Poikkeuksena Intia ja jotkut muut Britannian entiset siirtomaat joihin britit aikoinaan rakensivat laajan rautatieverkoston.
Joissakin kaukoidän suurkaupungeissa on kanssa viime aikoina ryhdytty rakentamaan huippunykyaikaisia metroja mutta suuressa osassa kehitysmaiden suurkaupunnkeja autot ja taksit ja huonokuntoiset vanhat bussit ovat vallitseva joukkoliikenne.
Silfverbergille kommenttina että Aasian talouskasvun seurauksena etenkin Intiassa on alettu rakentamaan paljonkin uutta raideliikenteen verkostoja. Intiassa monessa suurkaupungeissa on esimerkiksi viime aikoina avattu metro yhteyksiä. Kasvu on voimakasta. Toki Intiassa on edelleen vanhaa kapasiteettiä. Afrikassa tilanne on toinen kuin Aasiassa. Jos verrataan Aasiaa ja Afrikkaa tällä hetkellä niiden erot ovat erittäin suuret. Afrikka kehittyy mutta ei tasaisesti koska Afrikassa on 54 eri valtiota. Etelä-Afrikka on tosin edelleen omassa luokassa.
Kööpenhamina on rannalla samoin.
Helsingin kantakaupungin pinta-ala on sellaiset 30 — 40 neliökilometriä. Jos se olisi rakennettu kauttaaltaan kuten vaikka Punavuori, niin kantakaupungissa olisi sellaiset puolesta miljoonasta miljoonaan asukasta. Nyt on reilu 200 000. Kyllä nämä on ihan historiallisia maankäytön valintoja, eikä mitään maantieteellisiä pakkoja.
Laskeeko tpyyluoma Kööpenhaminan tässä kohtaa koko Sjællandin saareksi joka on koko Pinta-alalta
7 031 km² .
Kaisaniemen puisto rauhoittuu vain rakentamalla. Puistosta ei ole hyötyä kun tavallinen ihminen ei uskalla sinne mennä
Manskun varrella on siirtolapuutarhat hukkaamassa verorahoja
Tuonne saa sen 200 000 asukasta kyllä
Jne
Jne
On olemassa koulukunta, jonka mukaan kaikki rakentaminen tulisi keskittää kalleimpaan sijaintiin.
Helsinkiä tiivistetäänkin reippaasti. Tiivistetäänkö nyt liian vähän, sopivasti vai liikaa? Miten preferenssit, asuntojen hintojen muodossa, tarkkaan ottaen tulisi ottaa huomioon? Tämä neuvo on kuultu usein, ja se on aina yhtä ylimalkainen.
Tuo kuulosti jonkinlaiselta kaupungin kasvattamishalun puolustuspuheelta. Minusta se on vähän outoa, että vihreät ovat niin yleisesti vahvan väestönkasvun kannattajia.
> Vielä 30 vuotta sitten uskottiin internetin lopettavan kaupunkien kasvun, …
Jokseenkin kaikki kaupungit (ja kunnatkin) haluavat edelleen kasvattaa kokoaan, oli sitten internet-vaikutusta tai ei. Tuo oman “mahtavuuden” kasvattaminen on yleisinhimillinen ominaisuus. Päätökset kaupungin koon kasvattamisesta tai kasvattamatta jättämisestä tehdään valtuustossa — ei siis internetin, tai sen palveluita hyödyntävien ihmisten ja yritysten toimesta.
> Seuraavan kymmenen vuoden aikana Helsingin seudulle tulee noin 200 000 asukasta lisää. On iso valinta, millaista kaupunkia heille rakennetaan.
Sekin on iso valinta, että halutaan kasvattaa kaupunkia jälleen 200 000 asukkaalla. Voisi valita toisinkin.
> Seudun kasvua se ei pysäyttäisi vaan asutus hajaantuisi amerikkalaisen autokaupungin tavoin Espooseen ja kehyskuntiin.
Toimiva ratkaisu olisi kai se, että myös naapurikaupungit luopuisivat väestön kasvattamisesta. Suomessa on jo nyt suunnilleen oikea määrä asuntoja sen nykyiselle asukasmäärälle. Ehkä Helsingin vihreiden tulisi vastustaa sekä naapurikuntien, että omaa loppumatonta kasvuaan. Naapureiden kasvun vauhdissa pysyminen ei ole hyvä argumentti kaupungin kasvattamisen puolesta, eikä se, että naapurit kasvavat “väärin”.
> Moni vastustaa Töölön ja Kallion kaltaista tiivistä rakentamista sanomalla, että ei halua asua kivierämaassa. Ei heidän tarvitsekaan, mutta miksi nekään eivät saisi asua kaupunkimaisesti, jotka sitä haluavat?
Helsingin suurin vetovoimatekijä on varmaankin sen pääkaupunkistatus, pääkaupunkiseudun ilmeiset urakehitysmahdollisuudet (hallinto, yritysten pääkonttorit), ja pääkaupunkiseudun yliopistot. Se on luonnonlaki, että rahalla, vallalla, ja noiden mukana työpaikoillakin, ja kaikkein rahakkaimmilla työpaikoilla on taipumusta keskittyä. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tuo keskittyminen olisi aina yhteiskunnalle hyväksi.
> Kaupunkeihin ei muuteta vain työn perässä vaan yhä enemmän urbaanin elämän perässä. Ei Kallion suosiota voi muuten selittää.
On paljon sellaistakin väkeä, jolle Kallio on ihanteellinen asuinpaikka. Koko Suomen mittakaavassa tuo ei kuitenkaan ole ehkä mikään kovin yleinen ihanne (https://yle.fi/a/3–9251768). Helsingissäkin on varmasti paljon töölöläistä, kulosaarelaista tai westendiläistä asumismuotoa ihannoivia, ja myös järven rannalla asumista ihannoivia.
Tässähän ei ole kyse väestönkasvusta siinä mielessä, että vähempi rakentaminen Helsinkiin alentaisi syntyvyyttä. Jossakin noiden 200k ihmisen pitää asua. Miksei Helsinki, jos siitä ovat valmiita maksamaan? Vaikka juuri Kalliossa asumista haluavien osuus koko maan väestöstä voi olla pieni, ei se ole pieni suhteessa Kallion asuntojen määrään. Se, paljonko asunnoista kussakin paikassa ollaan valmiita maksamaan, kertoo, minne kannattaa rakentaa eniten.
Perusongelma tässä on kai se, miksi Helsingin vihreät haluavat kasvattaa kaupungin väkimäärää 200000:lla. Onko se vihreiden mielestä hyvä, jos kaikki maailman kynnelle kykenevät maat, kaupungit ja kunnat yrittävät kasvattaa kokoaan tuollaiset hulppeat 30%?
> Miksei Helsinki
Siksi että Helsinki on ehkä Suomen vihrein kaupunki, jonka pitäisi ymmärtää rajattoman väestön kasvattamisen ongelmat.
Ehdotatko maahan sisäisiä passeja, joilla määrätään, keillä on oikeus asua kaupungissa ja kei8llä ei ole?
OS:
> Ehdotatko maahan sisäisiä passeja, joilla määrätään, keillä on oikeus asua kaupungissa ja kei8llä ei ole?
En tiedä oliko tuo minulle, mutta blogin otsikon mukaan “kaupunkisuunnittelussa päätetään isoista asioista”. Tuo koskee varmaankin myös sitä, kasvatetaanko kaupungin kokoa blogin mainitsemalla tavalla vai ei. (Tuskin kaupunki passeja suunnittelee, vaan antaa markkinavoimien toimia, kai täydennettynä erilaisilla tuilla ja avustuksilla.)
Juho Laatu: “miksi Helsingin vihreät haluavat kasvattaa kaupungin väkimäärää 200000:lla”
Helsingin hinnoista näkyy, että halukkaita Helsinkiin tulijoita riittää. Hölmöä olisi jättää rakentamatta asuntoja halukkaille. Siitä mm. seuraa turhan korkeat asumisen hinnat.
“Onko se vihreiden mielestä hyvä, jos kaikki maailman kynnelle kykenevät maat, kaupungit ja kunnat yrittävät kasvattaa kokoaan tuollaiset hulppeat 30%?”
Vastaavasti varmaan muuallakin näkee hinnoista, onko uusille asunnoille tarpeeksi kysyntää.
Ossi Saresoja:
> Helsingin hinnoista näkyy, että halukkaita Helsinkiin tulijoita riittää. Hölmöä olisi jättää rakentamatta asuntoja halukkaille.
Jos Helsinki haluaa kasvattaa kokoaan ja kulutustaan, se kykenee tuohon. Pääkaupunkistatus antaa tuon mahdollisuuden.
Jos Helsinki haluaa harjoittaa luontoystävälistä politiikkaa, se voi luopua ajatuksesta kasvaa rajatta.
Jokseenkin kaikki maailman maat, kaupungit, kunnat ja yritykset haluavat kasvaa. Mahtavuus on tavallaan mukavaa. On makuasia, mitä kukakin pitää hölmönä, ja mitä hyvänä polkuna kestävään tulevaisuuteen.
Juho Laatu: “Jos Helsinki haluaa harjoittaa luontoystävälistä politiikkaa, se voi luopua ajatuksesta kasvaa rajatta.”
Ei ole kyllä luontoystävällisempää laittaa tuo sama määrä ihmisiä jonnekin muualle. Muualla menee helposti suurempi määrä luontoa saman ihmismäärän alle.
“Mahtavuus on tavallaan mukavaa.”
Pointti ei ole, onko mahtavuus nykyisten helsinkiläisten mielestä mukavaa. Pointti on, että moni haluaa asua Helsingissä, mikä näkyy hinnoista, ja siihen on hyvä antaa ihmisille mahdollisuus.
Sen sijaan sellaisten paikkojen, joihin halukkaita muuttajia ei riitä, ei kannata kasvaa samalla tavalla tai ainakin pitää ensin laitta houkuttelevuus kuntoon. Tämän ei pitäisi olla ongelma. Tuskin grynderit alkavat helposti rakentamaan paikkaan, johon halukkaita ei riitä, vaikka kaavoitus sen mahdollistaisi.
Ossi Saresojalle kommenttina että tuo Juho Laadun ajatus että Helsingin väestön voisi siirtää muualle Suomea ei ole sen luontoystävällisempää politiikkaa koska yksityisautoilu lisäsi vieläkin enemmän. Kun Laatu kiisti väitteen että verotulot tippuisivat ettei Helsinki katoaisi vaikka suuret teknologia yhtiöt eivät olisi enään Helsingissä vaan olisivat siirtyneet Turkuun ja taas Turku olisi kasvanut samanlaiseksi suurkaupungiksi kuin pääkaupunkiseutu niin eihän tuossa ole mitään muuta kuin maakuntien Helsinki-vihaa tai Helsinki-vastenmielisyyttä. Nykään toki pitäisi puhua pääkaupunkiseutu-vihasta tai pääkaupunkiseutu-vastenmielisyydestä. Jos kaikki siirtyisivät pääkaupunkiseudulta Turun seudulle olisiko sitten se tuottaisi uuden ilmiön nimeltään Turku-vastenmielisyyden tai Turku-vihan?
Rahul Somani:
> … Juho Laadun ajatus että Helsingin väestön voisi siirtää muualle Suomea
En kyllä ehdottanut mitään tuollaista, vaan sitä, että Helsingin ei tulisi tähdätä maksimaaliseen kasvuun (luonnon kestokyvyn rajallisuuden vuoksi).
> … eihän tuossa ole mitään muuta kuin maakuntien Helsinki-vihaa tai Helsinki-vastenmielisyyttä
Tuon Helsinki vs. maaseutumaisempi Suomi ‑teeman ottivat puheeksi muut. Esittämäni argumentti maksimaaliseen kasvuun tähtäämisen haitallisuudesta koskee samalla tapaa sekä kaupunkeja että pikkukuntia/maaseutua.
En ole kai puhunut mitään siitä, että maaseutu tai pikkukunnat olisivat parempia, paitsi että (rivien välistä) niiden voisi kai sanoa olevan vähän vähemmän haitallisia siksi, että ne eivät ole kyenneet kasvamaan Helsingin huimaan tahtiin, vaikka jokseenkin kaikki valitettavasti noin tekisivätkin, jos vain pystyisivät. Helsingin väestön siirto muualle ei ole ratkaisu tuohon ongelmaan.
Voi olla että vastaava paikallispatriotismi on sen sijaan yksi syy sille, miksi Helsingin, ja muidenkin kaupunkien vihreät niin innokkaasti puoltavat oman kotipaikkakuntansa kasvupolitiikkaa, vaikka tuollainen kaikkien kaupunkien (ja kynnelle kykenevien kuntienkin) kilpakasvu on ilmeinen rasite luonnolle.
Helsinki kilpailee koossa ja kasvussa kai lähinnä Suomen ja muun maailman suunnilleen saman kokoluokan kaupunkeja vastaan, eikä niinkään Suomen maaseutua vastaan. Ja tietenkin moni voi innostua kasvusta ihan vain sen itsensä, ja sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi.
Ossi Saresoja:
> Ei ole kyllä luontoystävällisempää laittaa tuo sama määrä ihmisiä jonnekin muualle. Muualla menee helposti suurempi määrä luontoa saman ihmismäärän alle.
Kulutuksen kasvattaminen on tässä keskeisempää kuin se, asuvatko päällekkäin vai rinnakkain. Helsingissä on ehkä enemmän kerrostaloja, ja ahtaammat tontit kuin muualla, mutta se myös kasvaa eniten. Väestön kasvattaminen kasvattaa myös kulutusta. Suomessa on jo suunnilleen oikea määrä asuntoja nykyiselle ihmismäärälle. Pääsääntöisesti ei siis olisi tarvetta valloittaa uutta aluetta ihmisille luonnolta. Valitettavasti kaikki kaupungit ja kunnat tähtäävät yhä tuollaiseen — ei vain Helsinki. Helsinki ei siis ole ongelman ydin, vaan yleinen halu kasvaa rajatta.
> Pointti ei ole, onko mahtavuus nykyisten helsinkiläisten mielestä mukavaa. Pointti on, että moni haluaa asua Helsingissä, mikä näkyy hinnoista, ja siihen on hyvä antaa ihmisille mahdollisuus.
Kiinnostus pääkaupunkia kohtaan, ja asuntojen korkeat hinnat johtuvat myös monista muista tekijöistä kuin asumisviihtyvyydestä. Tärkein tekijä on kai yksinkertaisesti se, että rahan, vallan ja urakehityksen mahdollisuudet ovat korkeimmillaan juuri pääkaupungissa. Suomi voisi olla yhtä onnellinen myös siinä tilanteessa, että ihmiset asuisivat tasaisemmin ympäri maata.
> Sen sijaan sellaisten paikkojen, joihin halukkaita muuttajia ei riitä, ei kannata kasvaa samalla tavalla tai ainakin pitää ensin laitta houkuttelevuus kuntoon.
Sama selitys tuohon. Rahalla, vallalla ja organisaatioilla on taipumus keskittyä, mutta ei tuo maksimaalinen keskittyminen ole mikään onnellisuuden tae. Helsinki kykenee kasvamaan enemmän kuin Utsjoki, mutta tuo ei tarkoita sitä, että utsjokelaiset haluaisivat muuttaa Helsinkiin. Moni pitää Utsjokea hienona asuinpaikkana, ja vain työpaikkojen siirtyminen keskuskaupunkeihin on heille ongelma. Yksi mahdollisuus voisi olla vaikkapa tietoverkkojen mahdollistama hallinnon hajauttaminen myös Utsjoen kaltaisiin kuntiin. Mutta oletan että Helsinki ei kannata tuota, vaan ottaa mieluummin kaikki uudet työpaikat itselleen, ja rakentaa uusille asukkailleen uusia kalliita asuntoja (osin jopa korotettujen asumistukien avustuksella).
Juho Laatu:
Suomessa on liian vähän asukkaita että pystyttäisiin asuttamaan maa tasaisesti. Jos asuisi n 30 miljoonaa ihmistä Suomessa niin maaseutukin saisi osansa, ja Helsingin lisäksi olisi pari muutakin miljoonaluokan kaupunkiseutua, ja muutama n puolen miljoonan asukkaan kaupunki, ja joka kirkonkylässäkin asuisi pari tuhatta. Tieverkko ja rautatieverkko olisi tiheämpi mutta ylläpito ei maksaisi suhteessa niin paljon kuin nyt koska maksajiakin olisi enemmän.
Mutta koska väkeä on paljon vähemmän, niin ne jotka haluavat elättää itsensä muulla kuin käsitöillä ja omavaraistaloudella, eivätkä satu omistamaan suuria maa-alueita että voivat olla suurtilallisia tai tienata metsällä, joutuvat hankkimaan elantonsa kaupungeista joissa on työmahdollisuuksia. Näin on asiat muissakin harvaan asutuissa maissa kuten Ruotsi, Norja, Australia, Kanada, Venäjä jopa osassa USA:ta.
Pienillä mailla on myös yleensä iso pääkaupunki, kuten Tanskalla, Itävallalla, Irlannilla ja Ruotsilla, myös eteläisissä naapureissa Virossa ja Latviassa asuu maan pääkaupungissa n puolet koko maan väestöstä, eikä se ole haitannut kansalaisten onnellisuutta, mutta Suomessa Helsinki tuntuu jotenkin haittaavan? Itse asiassa nuo pääkaupungit ovat maidensa käyntikortteja. Mistä Tanska oikein olisi kuuluisa jos ei olisi Kööpenhaminaa?
Kalliolaista asumismuotoa ihannoivia saa laitettua neliökilometrille sellaiset 20 000. Saman määrän asuttaminen espoolaiseen omakotitalovaltaiseen lähiöön (esim. Laaksolahti*, n. 1 800 asukasta/neliökilometri) vie noin 11 neliökilometriä eli neliömuotoisena alueena samaisen 20 000 asukkaan lähiön mitat olisivat Laaksolahden asukatiheydellä noin 3,3 km x 3,3 km.
Ylen jutun mukaisille halukkaille ison kaupungin keskusta-asujille riittäisi Kallion asukastiheydellä 31 neliökilometriä ruutukaava-aluetta koko maassa. Jos heiltä estetään tämä ja annetaan mahdollisuus vain asua kuin Laaksolahdessa, tonttimaata menee 342 neliökilometriä eli enemmän kuin Helsingissä on maa-alaa.
__
* = Laaksolahdessa on toki kerrostalojakin Lähderannan keskuksessa, mutta valtaosaltaan alue on pientaloja. Jokin Mankkaa (1600 as/m2) olisi antanut vielä jyrkempiä lukuja laskelmaan.
Toistan tässä aiemman kysymykseni, onko se vihreiden mielestä hyvä, jos Helsinki ja kaikki muut maailman kynnelle kykenevät maat, kaupungit ja kunnat yrittävät kasvattaa kokoaan tuollaiset hulppeat 30%? Helsingin lisäksi on muitakin Suomalaisia kaupunkeja, jotka pyrkivät samaan. Jokainen rakentaa omalla tyylillään. Jos Espoon tyyli on Helsingin vihreiden mielestä huono, parempi pyytää Espoota muuttamaan tyyliä, kuin tähdätä siihen, että molemmat tekevät parhaansa kasvaakseen enemmän kuin toinen.
Sekin täytyy todeta, että jos väkeä ei kasvatettaisi, ei olisi merkittävää (luontoa tuhoavaa, kulutusta lisäävää) asuntotarvettakaan. Ja lisäksi monilla paikkakunnilla on myös tyhjiä asuntoja, joten lisärakentaminen on tuossa mielessä turhaa.
Kallion ja Laaksolahden vertailu on epärehellistä koska Kalliossa haluavat asua vain nuoret lapsettomat ja Laaksolahdessa lapsiperheet.
Voin omasta kokemuksesta sanoa että Laaksolahdessa ja vastaavissa paikoissa pystyy asumaan vaikka ei kulkisi joka päivä autolla töihin. Itse asiassa monen on pakko koska aika harvat työpaikat Helsingissä tarjoavat ilmaista pysäköintiä.
Juho Laatu: “jos väkeä ei kasvatettaisi, ei olisi merkittävää (luontoa tuhoavaa, kulutusta lisäävää) asuntotarvettakaan”
Näissä kaupunkien kasvamisissa, joista puhut, ei ole kyse väestönkasvusta vaan muuttoliikkeestä. Suomessa syntyvyys ei ole niin korkea, että väestönkasvusta tarvitsisi olla huolissaan.
Ossi Saresoja:
> Näissä kaupunkien kasvamisissa, joista puhut, ei ole kyse väestönkasvusta vaan muuttoliikkeestä. Suomessa syntyvyys ei ole niin korkea, että väestönkasvusta tarvitsisi olla huolissaan.
Tavallaan muuttaminen paikasta toiseen ei vaikuta mitään, koska ihmismäärä ei noin lisäänny. Toki turhaa rakentamista tuokin tuo.
Mutta Suomenkin väestönkasvu on ongelma, sillä prosentti lisää suomalaisia tarkoittaa karkeasti prosenttia lisää kulutusta. Ja jostain hyvin köyhästä maasta Suomeen muuttaminen saattaa kymmenkertaistaa kulutuksen tuon henkilön osalta.
Minusta jatkuvaa tarkoituksellista väkimäärän, ja sitä kautta kulutuksen kasvattamista ei ole helppo sovittaa vihreään agendaan. Ei ole olemassa suunnitelmaa, jossa joku toinen paikkakunta pakotettaisiin vastaavasti vähentämään väkilukuaan, kun Helsinki ja sen sisarkaupungit kasvavat rajatta. Kyllä tuo näyttää enemmän siltä, että vain etsitään syitä sille, miksi omat suuret kasvuhalut olisivat jotenkin ok, vaikka kaikki ymmärtävät, että luonnon kantokyky on rajallinen.
Juho Laatu: “Toki turhaa rakentamista tuokin tuo.”
Se on kaikkea muuta kuin turhaa. Asumisen kalleus Helsingissä kertoo, että juuri siellä asunnoille on tarvetta.
“Mutta Suomenkin väestönkasvu on ongelma, sillä prosentti lisää suomalaisia tarkoittaa karkeasti prosenttia lisää kulutusta.”
Suomessa syntyvyys on alhaisempi kuin pelkästään edellisten sukupolvien korvaaminen uusilla saman kokoisilla sukupolvilla vaatisi.
“Ja jostain hyvin köyhästä maasta Suomeen muuttaminen saattaa kymmenkertaistaa kulutuksen tuon henkilön osalta.”
Jos haluat rajoittaa tuollaista maahanmuuttoa, niin Helsingin asuntorakentamisen rajoittaminen on tuohon hyvin huonosti osuva keino.
“Minusta jatkuvaa tarkoituksellista väkimäärän, ja sitä kautta kulutuksen kasvattamista ei ole helppo sovittaa vihreään agendaan. Ei ole olemassa suunnitelmaa, jossa joku toinen paikkakunta pakotettaisiin vastaavasti vähentämään väkilukuaan, kun Helsinki ja sen sisarkaupungit kasvavat rajatta.”
Ei se mitään pakottamista vaadi. Lisäasunnot Helsingissä (tai muualla) eivät mitenkään maagisesti synnytä lisää vauvoja Suomeen.
Helsinki ja pk-seutu kasvaa lähinnä maahanmuuton ja sisäisen kasvun eli syntyvyyden takia. Sama koskee muita kasvukeskuksia, Tampere, Turku ja Oulu ja muut yliopistokaupungit.
Maaseutu taas tyhjenee koska vanhukset kuolevat pois. Ei maataloudessa tarvita armeijaa töihin koska koneet tekevät työt.
Kaupunkilaisen on asuttava siellä missä on töitä, voi sitä tietenkin kokeilla muuttaa maalle ja yrittää pärjätä niillä työ- tai yrittäjämarkkinoilla mitä maaseutu tarjoaa, mutta se on aika työlästä ja riskaabelia jos ei ole omasta takaa verkostoa paikkakunnalla.
Maalle muuttoa haluavat lähinnä eläkeläiset, mutta järkevämpi ratkaisu sanoisin on hankkia vapaa-ajan asunto maalta kuin muuttaa pysyvästi. Palvelujen puuttuminen voi yllättää. Tietysti ruokaa voi ostaa bensikseltä mutta lähimpään lääkäriin voi olla kymmeniä ellei toistasataa kilometrejä. Ja jos menojalka vipattaa niin taksimatka kaupungista kotiin maksaa satasia. Tähän olisi ratkaisuna robotttitaksit!
Maaseudulla ei ole aina niin rauhallista edes. Sielläkin on häiriköitä, eniten meteliä aiheuttavat nuoriso joka ajaa rallia kyläraiteilla ja ajavat soratiet pyykkilautakuntoon ja polttavat asfalttia mopoillan, mönkijöillään ja vanhoilla autoillaan. Yritä siinä sitten nauttia linnunlaulusta ja järvimaisemista.
Tässäkin toistan sen peruskommettini, että se ei ole kovin vihreää, jos kaikki maailman maat, kaupungit ja kunnan yrittävät kasvaa maksimaalisesti, tai nuo hulppeat 30%. Tuota halusin tässä blogissa kritisoida. Miksi ihmeessä Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun (ja kaikkien muidenkin) vihreiden pitäisi pyrkiä kasvattamaan omaa ja maailman väkimäärää loputtomiin?
> Maalle muuttoa haluavat lähinnä eläkeläiset
Liitin ensimmäiseen kommenttiini linkin, jossa kerrotaan suomalaisten asumishaluista. Se että joku muuttaa Helsinkiin, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän haluaisi asua juuri Helsingin kokoisessa kaupungissa. Myös työ ja uramahdollisuudet, ja myös opiskelu, ovat hyvin keskeisiä syitä muuttaa keskeisille paikkakunnille. Helsingin kasvukyvystä ei siis pidä johtaa sitä, että Helsingin koon kasvattaminen olisi palvelus Suomelle. Ei välttämättä nykyisille ja tuleville helsinkiläisillekään.
Eläkeläisten on helpompi muuttaa muualle, kun ei ole työtä pitämässä kiinni Helsingissä. Tuo linkkaamani tutkimus ei varmaankaan eritellyt eri ikäryhmien asumistoiveita.
> Maaseudulla ei ole aina niin rauhallista edes. Sielläkin on häiriköitä …
Kaikissa paikoissa omat hyvät puolensa, ja ongelmansa. Ei pidä olettaa, että Helsinki olisi jotenkin muita paikkoja viihtyisämpi asuinympäristö.
Juho Laatu: “Tuo linkkaamani tutkimus ei varmaankaan eritellyt eri ikäryhmien asumistoiveita.”
Kyllä sisälsi. Yli 50 vuotiaista 43 prosenttia haluaisi muuttaa maalle, enemmistö nuorista taas haluaisi asua kaupungeissa.
R.Silfverberg
> Yli 50 vuotiaista 43 prosenttia haluaisi muuttaa maalle, enemmistö nuorista taas haluaisi asua kaupungeissa.
Ok, niinpä näkyy erittelevän. Tuo varmaankin selittyy osin työuraan liittyvillä syillä. Eläkkeellä on vapaus siirtyä minne vain. Uraohjusvaiheen jälkeen ei ole enää tarvetta etsiytyä pääkonttoreiden liepeille. Nuorten kohdalla voi olla myös (parhaiden työpaikkojen etsimisen lisäksi) halua kokeilla siipiä, etsiytyä opiskelemaan, tai hakeutua kaupunkien vilkkaaseen iltaelämään.
Tutkimuksen tarkoitus oli varmaankin tutkia sitä, millainen fyysinen asuinpaikka (lähipalveluineen) olisi miellyttävin, ja jättää nuo työn saamiseen, työuran kehittymisen ja opiskeluun liittyvät seikat vähemmälle. En tiedä kuinka hyvin onnistuivat tuossa.
On sanottu, että suomalaiset haluaisivat asua järven rannalla, sopivalla välimatkalla naapureihin, keskellä kaupunkia ja sen palveluita. Jotain totuutta kai tuossakin.
Silfverbergille kommenttina että näkisin asian niin että Suomi on liian laaja valtio pinta-alata että asutus voidaan hajauttaa samalla tavalla kuin on esimerkiksi tehty Norjassa ja Tanskassa. Tanskan ja Norjan väkiluku on siinä 5–4 miljoonaa luokkaa. Siis sama kuin Suomen väkiluku.
Juho Laadulle kommenttina että pääkaupunkiseudun väestökasvu johtuu pääasiassa maahanmuutosta. En siltikään kuvittele että Helsingin väkilukua voidaan kasvattaa 200 000 asukkaalla poliittisella päätöksen teolla vaan västönkasvu on aina ollut kaupungeissa luonnollinen kehitys eli ihmiset ovat itse päättäneet muuttaa kaupunkeihin.Jopa Antiikin Kreikassa Aristoteles totesi että työttämän kannattaa asua kaupungissa eikä maaseudulla.
Tuo mainitsemasi rajattomaton väestön kasvun ongelmat eivät näy Helsingin kohdalla vaan päinvastoin Helsingissä on ylitarjontaa asunnoista. Rajattomaton väestön kasvun ongelmat näkyvät kehittuvissä maissa jossa talouskasvaa ja samalla myös kaupungit kasvavat. Näissä Eurooppa kävi tämän prosessin läpi 1960-ja 1970-luvulla. Suomi toki tuli jälkijunassa noin 10 vuotta perässä muita Pohjoismaita.
> pääkaupunkiseudun väestökasvu johtuu pääasiassa maahanmuutosta
Väestön kasvattaminen maahanmuuton avulla on huonompi juttu, kuin väestön kasvattaminen maaltamuuton tai syntyvyyden avulla siksi, että suuri osa maahantulijoista tulee Suomea köyhemmistä maista, ja tuo voi tarkoittaa suurta harppausta kulutuksessa, ja luonnon rasitteiden kasvussa.
> västönkasvu on aina ollut kaupungeissa luonnollinen kehitys
Väestönkasvu on kaikkialla luonnollinen kehityssuunta, mutta ihmiskunnan tulisi jo ymmärtää, että loputtomaan väestönkasvuun pyrkiminen tarkoittaa myös luonnon ja ilmastonkin alasajoa.
Se ei ole mikään hyvä puolustus, että kasvettaisiin vain kaupungeissa, ja maaseutu vastaavasti kutistuisi saman verran (tai että Suomi kasvaisi, ja jotkut muut maat kutistuisivat). Tiedämme että tuo “nollasumma”-laskukaava ei päde Suomessa eikä muuallakaan.
> rajattomaton väestön kasvun ongelmat eivät näy Helsingin kohdalla
Ongelma on se, että nuo ongelmat kohdistuvat koko maapallon luontoon ja ilmastoon. Helsingin peittäminen asfaltilla ja betonilla, tai edes sen mahdollinen vähittäinen slummiutuminen ei ole tässä se keskeinen ongelma. Helsinki ja muut kaupungit kaavoittavat runsaasti asuntoja saadakseen väestönsä kasvamaan. Voisivat valita toisinkin.
> Rajattomaton väestön kasvun ongelmat näkyvät kehittuvissä maissa
Myös noissa. Helsingin synnit eivät ole vähääkään keveämmät. Ja väestön siirtäminen alemman kulutuksen maista korkeamman kulutuksen maihin tietenkin vielä kasvattaa tuota ongelmaa. Rikkaat maat saastuttavat kai (suorasti, ja epäsuorasti esim. hiilivuodon kautta) edelleen enemmän kuin köyhät.
> Suomi toki tuli jälkijunassa
Ehkä olisi jo aika luopua tuosta jatkuvan väestön ja kuluttamisen kasvun, ja luonnolle jäävän pinta-alan kaventamisen politiikasta. Vihreät mieluiten etunenässä, eivätkä viimeisinä.
Juho: Kaupunkeja ei tarvitse kasvattaa rajusti enkä usko että Helsinkiin tulisi lyhyessä ajassa lisää 200.000 asukasta, mutta yhdyskuntia pitää kehittää niin että kuluttavat mahdollisimman vähän luonnonresursseja ja energiaa, mutta silti tarjoavat mahdollisuuden hyvään elämään.
Jos ei kaupunkeja olisi kehitetty eikä kehitettäisi jatkossa niin ne muistuttaisivat 1800-luvun Lontoota jonka kivihiilisaasteet olivat merkittävä terveyshaitta ja kuolinsyy.
Vihreään Liittoon on aikoinaan mahtunut monenlaisia näkemyksiä kuten Linkolalaiset jotka halusivat eroon teollisesta yhteiskunnasta ja siirtyä omavaraistalouteen. Omavaraistalous ja luomuviljely eivät valitettavasti enää elätä Suomen kokoista väestöä Suomen kokoisessa maassa. Eli ilmeisesti Suomessa on liikaa väkeä, aloitetaanko vähentäminen kaupungeista?
R.Silfverberg:
> … yhdyskuntia pitää kehittää niin että kuluttavat mahdollisimman vähän luonnonresursseja ja energiaa, mutta silti tarjoavat mahdollisuuden hyvään elämään
Juuri noin. Katson että rajattoman kasvun ihannoinnin ja implementoinnin ei tulisi olla osa tuota tavoitetta. Olemme jo ymmärtäneet, jostain 60-luvulta asti, että tuo tie on tuhon tie. Ehkä olisi Helsinginkin aika luopua tuosta jatkuvan rajattoman kasvun ajatuksesta, ja kasvukilpailusta muiden kaupunkien kanssa. Helsinkiä voisi kehittää myös paljon vastuullisempiin, ja hyvään elämään tähtääviin suuntiin.
Tässä kommentissa hyvin havainnollistuu ideologiset näkemyserot vasemmistolaisen suunnitelmatalouden ja vihreän markkinatalouden välillä. Ja samalla myös Vihreiden puolueena dilemma, haluaako ja pystyykö se viestittämään tätä jälkimmäistä äänestäjilleen.
Vihreiden politiikan voi tosiaan nähdä tuossa markkinatalousvetoisena. Näyttää siltä, että voimakas markkinatalousvetoisuus (= kaupungin halu kasvattaa maksimaalisesti väkimäärää ja budjettia, ja kasvaa kilpaa naapureiden, muiden kuntien ja muiden maiden kanssa) ohittaa Helsingin kasvu- ja kaavoituspolitiikassa myös vihreät arvot.
Pitkäjänteinen suunnitalmallisuus (ei ehkä kuitenkaan suunnitelmatalous) voisi tehdä tässä hyvää sitä kautta, että kaavoituksessa (sekä valtakunnan, maakuntien että kuntien tasolla) otettaisiin huomioon myös luonnon kestokyky, ja luonnolle jäävän tilan jatkuva kapeneminen.
En vieläkään ymmärrä, miten estäisit 20 000 ihmistä vuosittain asettumasta asumaan Helsingin seudulle, jos he sitä haluavat kuin kiletämällä tämän sisäisillä passelilla. Käyttämätöntä rakennusoikeutta on kehyskunnissa riittävästi. Jos Helsinki ei niitä ottaisi vastaan, he hajautuisivat amerikkalaiseen tyyliin pitkin Uudenmaan peltoja.
OS:
> En vieläkään ymmärrä, miten estäisit 20 000 ihmistä vuosittain asettumasta asumaan Helsingin seudulle …
Blogin otsikon ideaa seuraten, kaavoituksessa päätetään siitä, mikä kaupungin tuleva koko on. Tuo koskee myös pääkaupunkiseudun muita kuntia. Jos Helsingin reuna-alueet pidetään perinteisenä väljänä puutarhakaupunkina, asukkaita ei tule juurikaan lisää.
Markkinavoimat ohjaavat ihmiset asumaan heidän itselleen parhaiksi katsomiin paikkoihin. Passeja tai muita pakko- tai houkuttelukeinoja ei tarvita.
En pidä sitä hyväksyttävänä ajatuksena, että koska muutkin tekevät tuota maksimaalisen kasvattamisen syntiä, Helsinkikin voi, sillä varjolla, että sen tapa kaavoittaa on jonkin teorian mukaan vähän pienempi synti kuin naapurikuntien synnit. Jos luonnon tuho huolettaa, voi vaatia, että Espookaan ei kasva rajatta. Luonto kiittäisi tuosta enemmän, kuin siitä, että kaikki kunnat kasvattavat kokoaan kilpaa.
Luonnon kannalta muutaman pääkaupunkiseudun kunnan vapaiden alueiden menettäminen asfaltin ja betonin alle, ei ole ehkä mikään kaikkein pahin luonnnonkatastrofi. Tuhoisampaa on kai se, että väestön ja kuluttamisen kasvun myötä luonnolle ja ilmastolle aiheutettu haitta (Suomessa ja muualla) kasvaa samaa vauhtia.
Juho: Uusi Suomi ‑blogisi mukaan et asu pääkaupunkiseudulla. Kannattaisi silloin keskittyä oman kotiseudun kilpailukykyä ja luontoarvoja kasvattaviin ehdotuksiin eikä esittää ehdotuksia jolla pääkaupunkiseudun kehitystä vain jarrutettaisiin. Haasteita on paljon, esim metsätalous vs ympäristö, jne, mutta jos asioita katsoo myönteisesti, niin aina löytyy ratkaisuja.
Voisihan sen tietysti tehdä myös esim. tuhoamalla Helsingin julkistalouden eduskunnan tekemillä päätöksillä niin pahasti, että vetovoima häviää. Helsingin nyt tulossa oleva sote-leikkaus on “hyvä” alku.
R.Silfverberg:
> Kannattaisi silloin keskittyä oman kotiseudun kilpailukykyä ja luontoarvoja kasvattaviin ehdotuksiin …
Se on ihan ok, ja toivottavaakin, että kaupunkilaiset kommentoivat Suomen metsäpolitiikkaa, ja vastaavasti maalaiset Suomen kaupunkimaiseen asutukseen liittyviä kysymyksiä.
Kilpailukyky on sinänsä hyvä asia, mutta se ei ole hyvä juttu, jos kilpailukykyä kasvatetaan luontoarvoja tuhoavalla tavalla. Se että kaikki Suomen kaupungit yrittävät jatkuvasti kasvattaa asukasmääräänsä, ei aina edes paranna noiden kaupunkien kilpailukykyä (muuten kuin muita Suomen kuntia vastaan siinä mielessä, että äänimäärä ja vaikutusvalta valtakunnallisissa vaaleissa ja politiikassa kasvaa), mutta lisää kuitenkin rakentamista, väkimäärää ja kulutusta, ja näin myös luonnon kuormitusta, eli heikentää luontoarvoja. Luontoarvojen säilymisen soisi olevan kaikkien suomalaisten, ja erityisesti vihreiden tärkeänä pitämä asia.
Jos Suomessa valittaisiin, etteivät kaupungit saa kasvaa ja että maalla syntyneen on jäätävä maalle, maasta tulisi hyvin köyhä. Kansaintalous kasvaa oikeasti vain kaupungeissa ja näin on kaikkialla maailmassa. Moderni talous menestyy vain suurissa kaupungeissa ja siinä kilpailussa Helsingin seutukin on pieni.
OS:
> Jos Suomessa valittaisiin, etteivät kaupungit saa kasvaa ja että maalla syntyneen on jäätävä maalle, maasta tulisi hyvin köyhä.
En usko tuohon. Maa ja kaupunki voi olla rikas, vaikka väestö ei kasvaisikaan. Pikkukunnan konepaja on aivan yhtä tuottoisa kuin suurenkin kunnan konepaja.
Tai se olisi tietenkin rajoite, jos kaupunkilaiset pakotettaisiin pysymään kaupungeissa, ja maalaiset maalla, mutta tuotahan (tai mainitsemiasi passeja) en ole ehdottanut. Säilytetään vapaus muuttaa sinne, missä vihrein oksa on.
Tähtäimeni on siinä, että luontoa ei tuhottaisi rajattoman väestön ja kulutuksen kasvun alle. Vihreät tuntuvat jotenkin jääneen rajattoman kasvun, ja oman paikkakunnan rajattoman kasvun ansaan. Paikallispatriotismi on ihan ok, mutta ehkä ei tässä muodossa.
> Kansaintalous kasvaa oikeasti vain kaupungeissa ja näin on kaikkialla maailmassa.
En osta tuotakaan väitettä, enkä sitä ajatusta, että kansantalouden jatkuva kasvaminen olisi hyvä tavoite, koska se tarkoittaa tyypillisesti myös luonnon rasitteiden kasvua. On totta, että väestönkasvu keskittyy, osin muuttoliikkeen, osin syntyvyyden seurauksena suurkaupunkeihin, mutta tuo ei ole välttämättä mikään hyvä asia. Raha ja valta tapaavat tietenkin keskittyä, mutta tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikkien pitäisi muuttaa tuon rahavallan ytimen (tyypillisesti maan pääkaupungin) äärelle.
> Moderni talous menestyy vain suurissa kaupungeissa ja siinä kilpailussa Helsingin seutukin on pieni.
Nuokaan eivät pidä paikkaansa. Pitäisikö Helsingistä kasvattaa Lontoon kokoinen, jotta se pärjäisi kilpailussa? Luulen että Helsingin edut ovat muualla, eikä Helsinki välttämättä saavuta muiden pääkaupunkien kokoa, jos nekin pyrkivät Helsingin tapaan kasvamaan rajatta.
Jos puhutaan siitä, miten Helsinki voisi houkutella kaikkein tuottoisinta yrittäjyyttä, ja miten siitä voisi tulla maailman modernin talouden keskus, keskittyisin kaupungin väestömäärän kasvattamisen sijaan ennemminkin säilyttämään kaupungin rauhallisuuden, luonnonläheisyyden, puistomaisuuden, turvallisuuden, ruuhkatomuuden, väljyyden, tasa-arvoisuuden, koulutuksen, palvelut, sivistyksen, ystävällisyyden jne. Nuo ovat tekijöitä, joita Suomen ja maailman fiksuimmat ja tuottavimmat ihmiset voisivat arvostaa, ja ovat arvostaneetkin, esimerkiksi hakeutuessaan jostain ulkomailta vaikkapa Nokialle töihin. Megasuuria kaupunkeja maailmassa on jo ennestään tarpeeksi, eikä tulevaisuutta rakenneta, eikä ihmisiä houkutella niiden koon kautta. Helsinki ei edes pärjää muille tuossa koon kasvattamisen kilpajuoksussa. Helsingissä on kaikki tarvittava jo nyt. Pitäisi rakentaa kaupunkia paremmaksi eikä suuremmaksi.
Jos unohdetaan maatalouden ja metsäteollisuuden ja kaivosten ja liikenneväylien ja muun maankäytön vaikutukset ympäristöön ja keskitytään pelkästään maalla ja kaupungeissa asuvien ihmisten kulutustottumuksiin, niin millä tavalla ne eroavat?
- Maalla asuvat ajavat ainakin autoilla ja muilla moottoriajoneuvoilla huomattavasti enemmän, ihan työ ja koulumatkoista koostuu iso kilometrimärä joka päivä. Kaupunkilainen pystyy temkemään ne matkat joukkoliikenteellä jos ei työtehtävät vaadi autolla ajamista tai jos työpaikak on hankalan matkan päässä.
— Sekä maaseudun että kaupunkien taloja joutuu lämmittämään, kaupungeissa kaukolämpö on vallitseva, maalla sähkö ja puunpoltto. Tosin melkein kaikki kaukolämpölaitokset lämpiävät nykyään puulla ainakin jossain määrin.
— Teitä valaistaan sekä maalla että kaupungeissa, maalla pihapiirejä ja kaupungeissa katuja ja mainosvaloja. Siinä taitaa kaupunki kulutttaa enemmän sähköä kuin maaseutu.
— Viihde-elektroniikan ja netin käyttö samaa luokkaa kaikkialla.
— Jäte ja jätevesihuolto vaatii nykyisin yhtä järeät ratkaisut sekä maalla että kaupungissa. Eli vaatii jätteiden kuljettamista sekä kunnallistekniikkaa tai vähintään tyhjennettäviä jätevesikaivoja.
— Lentomatkustaminen ulkomaille on toistuvasti väitetty kaupunkilaisten synniksi. Mutta johtuuko se vain siitä että maan suurin lentokenttä on Vantaalla vai syntyykö mielikuva siitä että jotkut tietyt ihmiset haluavat mediassa kehua että on käynyt mahdollisimman monessa paikassa ja jotkut jopa elättävät itsensä nettiblogeillaan jotka mainostajat sponsoroivat. Jos siivotaan nämä pois, niin eroaako tavallisten, maalla ja kaupungeissa asuvien matkustustottumukset?
— Ravintolat. Niitä on Vanhan testamentin ajoista asti väitetty olevan ihmiskunnan pahin synti. Kaikki työssäkäyvät, sekä kaupungissa että maalla, jotka eivät tee kotona töitä joutuvat syömään lounaansa jossain ravintolassa tai laitosruokalassa. No myönnettäkööt että kaupunkilaiset käyvät enemmän ravintoloissa muulloinkin kuin päivällä syömässä koska siihen on mahdollisuus.
Sitten on harrastuksia jotka jossain määrin kuluttavat energiaa ja vaatii maankäyttöä mutta jotka eivät ole tyypillisiä maalaisten ja kaupunkilaisten harrastuksia. Onko esim valaistu lenkkipolku/hiihtolatu tyypillisempi kaupunkilaisten harrastuspaikka vai maalaisten? Tai kuntosali? Entä laskettelurinne tai ampumarata? Tai veneily ja vapaa-ajan kalastus?
Lopuksi sanoisin että minkä varran kuluttaa määrää aika paljon yksilön tai perheen taloudellinen tilanne. Sekä maalla että kaupungissa asuva köyhä ei pysty kuluttamaan mitään yli sen mikä on välttämätöntä. Kaupungeissa ja maalla asuva varakas pystyy ostamaan monta autoa talouteen ja matkustamaan paljon ulkomailla. Osa jättää silti ne turhimmat hankinnat tekemättä. Kukaan ei halua olla vapaaehtoisesti köyhä mutta sanoisin että maalla jos joutuu elämään köyhänä on yksinäisempää.
Juho Laadulle kommenttina että yhdyn siihen kritiikkin että kaupunkilaiset kommentoivat Suomen metsäpolitiikkaa vähän liiakin usein tyylillä että metsä olisi yhteistä omaisuutta Suomessa vaikka Suomen metsistä suurin osa on yksityisessä omistuksessa. Suomen metsäpolitiikaan pitäisi saada järkevä näkemys mikä on koko Suomen yhteinen linja metsäpolitiikkaan kun etenkin Suomen metsäpolitiikasta päätetään EU:ssa. Suomen metsäpolitiikk ei pitäisi olla kaupunkilaiset vs maaalaiset vastakkainasettelu.
Sellaistakin on tosiaan voinut sattua, että kaupunkilaiset vaativat metsien voimakasta suojelua, ajattelematta sitä, että tuo voi tarkoittaa joidenkin kansalaisten yksityisomaisuuden täyttä tai osittaista sosialisointia. Ehkä tuo on vain yksi argumentoitivirhe, ajattelemattomuutta, joskus ehkä itsekkyyttä, tai ehkä joskus “metsäkapitalistien” kurittamista. Ei kovin vakavaa kuitenkaan. Hyvä jos kaikki suomalaiset ovat kiinnostuneita kaikista tärkeistä Suomea koskevista asioista.
Sekin on joskus käynyt mielessä, että jos kaupunkilainen katsoo, että yksityismetsien käyttöä tulisi noin vain rajoittaa, he voisivat harkita myös sitä, että ostaisivat itse metsää täydellä hinnalla, ja sitten suojelisivat sitä 🙂 . En tiedä kovinkaan monen tehneen tuota. Ehkä joku on kuitenkin lahjoittanut jotain luonnonperintösäätiölle.
Valtiota voi muuten moittia siitä, että se on ajanut suhteellisen kovaa metsäpolitiikkaa omilla alueillaan, ja on lohkonut alueestaan mökkitontteja. Poliitikoilla on aina kova tarve rahasta 🙂 . Ehkä siksi vaativat noiden yhteisten, usein melko erämaistenkin alueiden uhraamista rahan alttarille, vaikka noita valtion omistamia alueita voisi pitää luontevina ensimmäisinä suojelun tai kevyemmän käsittelyn kohteina.
> Suomen metsäpolitiikaan pitäisi saada järkevä näkemys mikä on koko Suomen yhteinen linja metsäpolitiikkaan kun etenkin Suomen metsäpolitiikasta päätetään EU:ssa.
En luota EU:hun. Siellä Suomen luonnonvarat (metsät, mineraalit) saatetaan nähdä EU:n yhteisenä resurssina. Tai sitten keksitään jotain poliittisia kummallisuuksia. Suomella pitäisi olla ryhtiä suojella itse.
Suomen linja on ollut mielestäni liikaa siihen suuntaan, että luontoarvoiksi riittää se, että säästetään muutama kansallispuisto, ja loput voidaan sitten muuttaa yhden kasvin puupelloiksi. Vihreätkin näyttävät oikeastaan ajattelevan noin. Mielestäni Suomen luonto kattaa koko Suomen, eikä se tarkoita muutamaa retkeilypolkua, ja muutamaa suojeltua hömötiaismetsää kaupunkilaisten ihasteltavaksi. Mieluummin niin, että ihminen ottaa koko Suomen luonnosta oman kymmenyksensä, kuin niin, että vain kymmenesosa luonnon pinta-alasta jätetään luonnolle.
> Suomen metsäpolitiikk ei pitäisi olla kaupunkilaiset vs maaalaiset vastakkainasettelu.
Ei tosiaan. Suuri osa suomalaisista nauttii luonnosta. Tuon pitäisi tarjota pohjaa johonkin järkevämpään, kuin toisten haukkumiseen, ja poliittiseen taktikointiin. Vihreätkin voisivat etsiä laajempaa rintamaa. (ensimmäisenä yhteistyökumppanina vaikkapa sinimusta liike, joka on johtajansa mukaan tavoitteiltaan vihreämpi puolue kuin vihreät 🙂 )
Juho Laadulle kommenttina että maaseudulla kuluttaminen on varmaan suurempaa kuin kaupungeissa koska maaseutu kuluttaa samoja luonnonvaroja kuin kulutetaan kaupungeissa. Maaseutu ei ole ollut pitkään omavarainen vaan maaseutu kuluttaa siinä missä kaupungitkin kuluttavat.
Maapallon mittakaavassa Suomen maalaiset ja kaupunkilaiset kuluttavat varmaankin suunnilleen saman verran. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Suomalaiset kuluttavat aika paljon moniin kehitysmaihin verrattuna. Myös osa Kiinan päästöistä pitää laittaa kiinalaisia tavaroita kuluttavien suomalaisten piikkiin.
Juho Laadulle kommenttina että maahanmuutto on aina ollut muuttoa köyhemmistä maista rikkaisiin maihin. Päinvastaista ilmiötä ei historia oikein tunne. Esim 1960-luvulla kun suomalaisia muutti Ruotsiin syy oli korkeampi elintaso. Tosin suomalaisia muutti 1930-luvulla myös Neuvostoliittoon laman takia mutta tuossakin moni joutui pettymään. Luonnonvarojen kuluttaminen tulee näkymään ja näkyykin kehittyneiden maiden talouskasvussa. Esim saateet ovat erittäin iso ongelma nimenomaan kehittyvissä maissa. Vaikka rikkaiden maiden päästöt ovat korkeammat per asukas kokonaisuutena kehittyvien maiden päästöt ovat pitkällä aikavälillä ongelma on paljon suurempi.
On totta, että ihmiset muuttavat mielellään ja tyypillisesti omaa maata vauraampiin paikkoihin. Valitettavasti tuo saattaa usein tarkoittaa kulutustottumusten kymmenkertaistumistakin.
Periaatteessa siirtyminen kestävään talouteen voisi olla köyhille maille rikkaita helpompaakin, kun ei tarvitse muuttaa totuttuja kulutustottumuksia niin paljon. Uusi tekniikka mahdollistaa elämänlaadun parantamisen myös ilman, että lähdettäisiin mukaan rikkaiden maiden kaikkein haitallisimpiin kulutustottumuksiin.
“On paljon sellaistakin väkeä, jolle Kallio on ihanteellinen asuinpaikka. Koko Suomen mittakaavassa tuo ei kuitenkaan ole ehkä mikään kovin yleinen ihanne (https://yle.fi/a/3–9251768). Helsingissäkin on varmasti paljon töölöläistä, kulosaarelaista tai westendiläistä asumismuotoa ihannoivia, ja myös järven rannalla asumista ihannoivia.”
No tuon kyselyn mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista haluaisi asua suurkaupungin keskustassa. Jos nyt tulkitsen tämän tarkoittavan Helsingin, ehkä Tampereen, keskustalueita, niin niissä on asuntoja ehkä parille sadalle tuhannelle.
Sinänsä tällaisten kyselyjen käyttäminen sen pohtimiseen millaisia asuntoja ja minne tulisi rakentaa on kahdella tavalla typerää. Ensimmäinen ja ilmeinen on se että jos ihmisiltä kysyy ilman mitään reunaehtoja, kuten paljonko se saisi maksaa, missä he haluaisivat asua, niin vastaus on luotettavasti se Puolimatkan vanha omakotitalossa, rannalla, keskellä kaupunkia ja ratikkapysäkin vieressä. On tuollaisiakin asuntoja Helsingissä puolisen tusinaa.
Toinen ja vähemmän ilmeinen on se ettei uusia asuntoja tehdä ihmisille keskimäärin, vaan heille jotka eivät nykyisestä asuntokannasta löydä haluamaansa. Jos ihminen esimerkiksi haluaa asua maalla omakotitalossa, niin niistä ei ole minkäänlaista pulaa, minkä takia ne eivät maksa juuri mitään eikä uusia juuri rakenneta.
> Sinänsä tällaisten kyselyjen käyttäminen sen pohtimiseen millaisia asuntoja ja minne tulisi rakentaa on kahdella tavalla typerää.
Sinänsä kyseleminen on minusta hyvä ja tervetullut asia. Tulosten tulkinta voi olla vähän vaikeampaa. Kyselyssä yritettiin varmaankin selvittää juuri sitä, millainen asuinympäristö olisi mukavin, ja jättää pois sellaiset tekijät, kuin työpaikan saaminen, kaikkein rahakkaimpien työpaikkojen saaminen, vallan ja rahan tavoittelu jne. Vaikka Helsingin ja sen keskustan voi asuntojen hintojen perusteella sanoa olevan maan suosituin asuinpaikka, tuo ei tarkoita sitä, että ihmiset pitäisivät juuri tuosta asuinympäristöstä. Syitä pääkaupungin “ruuhkaan” on monia. Niinkään ei voi ajatella, että Suomen talous paranisi, tai ihmisten onnellisuus paranisi, jos mahdollisimman moni muuttaisi päkaupunkiin. Aika moni on joutunut muuttamaan työn tai opiskelupaikan perässä, tai on tehnyt kompromissin, eikä ole voinut asua siellä, missä olisi halunnut.
Juho Laadulle kommettina että kyllä suomalaiset kuluttavat per asukas yhtä paljon kuin kehitysmaiden tai kehittyvien maiden taloudet yhteensä mutta Kiinan päästöistä suurin osa tulee esimerkiksi kivihiilestä joten tuossa kohtaa kyseessä on Kiinan sisäisistä päästöistä. Koko maailma kuluttaa kiinalaisia tuotteita etenkin Yhdysvallat joka näkyy tällä hetkellä näiden kahden talouden epätasapainossa. Suomessa kulutettujen kiinalaisten kulutus tavaroiden volyymi on kuitenkin pieni verrattuna esimerkiksi Yhdysvalloissa kulutettuihin kiinalaisiin kulutus tavaroihin. Itsekin ihmettelen miksi suomalaiset ostavat niin paljon ei kovinkaan korkealaatuista tavaraa esimerkiksi Temusta. Suomessa on esimerkiksi laaja kierrätyskeskus verkosto josta saa ostettua laadukkaita tuotteita kohtuulliseen hintaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksella on hyvin kattava verkkokauppa
Juho Laadulle kommettina että kyllä maa voi olla rikas vaikka väestö ei kasvaisi esimerkkejä on esimerkiksi Singapore. Mutta Singapore on myös riippuvainen ulkoalta tulleesta työvoimasta. Jos Juho Laatu on sitä mieltä että kansantalouden kasvu ei olisi tavoiteltavaa sitten yksinkertaisesti pitäisi myös luopua pitkällä aikavälillä esimerkiksi julkisesta terveydenhuollosta. Onko Juho Laatu ottanut huomioon että pääkaupunkiseudun kaupungit maksavat myös tulonsiirto mekanismilla myös maaseudun palvelut? Entäs jos tämä tulonsiirto mekanismi ei enään olekaan pitkällä aikavälillä tuottava koska kansantalous on pysähtynyt? Luonnonmukaisessa yhteiskunnassa johon Juho Laatu näköjään tähtää ei ole samaa elintasoa eikä edes niitä palveluja joita modernissa yhteiskunnassa on tällä hetkellä. Ulkomailta tulleet hyvin koulutetut ihmiset eivät halua asua keskellä metsää josta lähimmät palvelut ovat 10–30 kilometrin päässä jonne pitää matkustaa autolla vaan urbaanissa yhteiskunnassa jossa voi käyttää suhteellisen toimivaa julkista liikennettä. Lontoo ei ole pääkaupunkiseudulle tai edes Tampereen tai Turun seudulle esimerkki koska Britannia on saarivaltio jossa on paljon vähemmän asuttua maata etenkin Englannissa. Maata vielä on Walesissa ja Skotlannissa riittävästi. Mutta Britanniassa raja on ollut jo vastaan.
> Jos Juho Laatu on sitä mieltä että kansantalouden kasvu ei olisi tavoiteltavaa sitten yksinkertaisesti pitäisi myös luopua pitkällä aikavälillä esimerkiksi julkisesta terveydenhuollosta.
Talouskasvu on periaatteessa ihan hyvä asia, mutta luonnon kustannuksella tapahtuva väestön ja kulutuksen kasvattaminen ei ole hyvä asia. Talouskasvun pitäisi siis olla jatkossa kestävää, eikä luontoa tuhoavaa.
Nykyään monet asiantuntijatkin käyttävät termiä talouskasvu synonyyminä ilmaukselle hyvä taloudenpito. Olen eri mieltä. Tuo käyttötapa on perusteeton. Valtio voi olla rikas ja hyvinvoiva, ja julkiset palvelut täysin entisessä kunnossa, vaikka talouden koko pysyisi ennallaan.
> Onko Juho Laatu ottanut huomioon että pääkaupunkiseudun kaupungit maksavat myös tulonsiirto mekanismilla myös maaseudun palvelut?
Suomen hyvätuloiset maksavat suurimman osan valtion tuloveroista. Tuo ei erottele maaseutua ja kaupunkia. Kaupungeissa tosin on aika paljon hyvätuloisia. Ja tietenkin myös muiden maksamien verojen ja erilaisten avustusten varassa eläviä köyhiäkin. Kaikki kansalaiset maksavat aika paljon ALV:ia, eli köyhätkin kontribuoivat tuota kautta.
Se on pohjoismaisille valtioille luonteva periaate, että rikkaat maksavat valtion kuluista suuremman osan kuin köyhät. Se ei olisi tuon aatteen mukaista, jos köyhimpien kuntien köyhät asukkaat joutuisivat maksamaan omat palvelunsa, ja saisivat tuosta syystä huonommat palvelut kuin muut kansalaiset. Yhteisvastuu siis, eikä tuossa köyhien tukemisessa ole mitään väärää — ei maalla eikä kaupungissa.
Jos Helsinki katoaisi maailmankartalta, muu maa voisi jäädä kaipaamaan joitain pääasiassa Helsingissä toimivia korkean teknologian yrityksiä. Muutamia yliopistojakin menetettäisiin. Mitä muuta sellaista maan taloudelle tärkeää, jota ei voi korvata, Helsingissä on?
> Luonnonmukaisessa yhteiskunnassa johon Juho Laatu näköjään tähtää ei ole samaa elintasoa eikä edes niitä palveluja joita modernissa yhteiskunnassa on tällä hetkellä.
Tuollaisista haaveista en ole puhunut mitään. 🙂
Juho Laatu: “Jos Helsinki katoaisi maailmankartalta, muu maa voisi jäädä kaipaamaan joitain pääasiassa Helsingissä toimivia korkean teknologian yrityksiä. Muutamia yliopistojakin menetettäisiin. Mitä muuta sellaista maan taloudelle tärkeää, jota ei voi korvata, Helsingissä on?”
Ennenkuin kirjoittaa tällaisia kannanottoja, kannattaisi miettiä mitkä ovat maan johtavien yliopistojen ja tiedemaailman merkitys. Esim lääketieteelle ja teknologialle. Muiden kaupunkien yliopistot kouluttavat lähinnä opettajia ja muita vastaavia virkamiehiä maakuntiin ja jonkun verran insinöörejä mutta heistäkään kaikki eivät saa valmistuttuaan töitä kyseisistä yliopistokaupungeista.
Helsinkiä puolustaakseen pitää mainita kulttuuri. Sitä on paljon enemmän kuin muissa kaupungeissa ja maaseudulla. Helsingin seudulla toimii n 100 teatteria, jos puoliammattilaiset lasketaan mukaan. Helsingistä löytyy sellaista arkkitehtuuria ja taidenähtävyyksiä ja esiintyvät taiteen elämyksiä mitä muualla Suomessa ei ole. Niitä tullaan ulkoamailta asti ihailemaan. Nämä pitävät yllä sitä positiivista kuvaa mitä ulkomailla on Suomesta ja parantavat kauppasuhteita.
> Helsingistä löytyy sellaista arkkitehtuuria ja taidenähtävyyksiä ja esiintyvät taiteen elämyksiä mitä muualla Suomessa ei ole. Niitä tullaan ulkoamailta asti ihailemaan.
Poimin kommentistasi yhden uuden tavan, jolla Helsinki tukee Suomen taloutta tavalla jota ei voi korvata. Ainakin Sibelius-monumentti, Temppeliaukion kirkko ja tuomiokirkko kartuttavat Suomen kassaa turistikohteina, ja ne menetettäisiin, jos Helsinki katoaisi.
Olen aivan samaa mieltä Juho Laadun kanssa että metsäpolitiikka ei tosiaan kannata luovuttaa EU:n määräysvallan alle. Tämä tuli hyvin esille viimeksi 2022 ennallistamisasetuksen kautta. Siinä kohtaa ikävä kyllä poliittista konsensusta ei löytynyt yhteiseen tavoitteeseen. Kukaan ei vastusta luonnonsuojelua mutta sen alistaminen EU:lle ei ole kenenkään etu. Yhden Juho Laadun kanssa siinäkin että valtion metsiä pitääkin suojella enemmän kuin on tehty. Yksityisten metsien suojelua on myös tehty mutta vapaaehtoisuuden pohjalta. EU:n ei pitäisi myöskään päättää esimerkiksi riistapolitiikasta. Kun Suomessa oli keskustelu liittymisestä EU:hun vuosina 1993–1994 lähes kaikilla poliittisilla puolueille oli se konsensus että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätöksen. Euroopan parlamentti on tosin sitte säätänyt direktiivejä jotka ovat muuttuneet itse asiassa tuota periaatetta että EU eli tässä kohtaa komissio ottaa suuremman päätöksenteon metsäpolitiikassa mutta Suomen ja Ruotsin olisi kannattanut käyttää näissä asioissa veto oikeutta ministerineuvostossa jossa päätökset lopulta vahvistetaan..
Juho Laadulle kommettina että ei Helsinki eikä mikään muukaan kaupunki ole ottanut tavoitteena kasvaa rajattomasti. Kasvulla on aina ollut rajoiteita kysymys kuuluu kuinka paljon jarrua ja kaasua pitää painaa niin että kasvu olisi suotavaa. Luonnonmukaisuutta voidaan ylläpitää pääkaupunkiseudulla jopa siinäkin kohtaa että tavoitteena on kasvu. Kaupunkisuunnittelu on tässä oleellinen osa. Kulutusta tapahtuu myös maaseudulla joten tuo argumentti että sitä tapahtui vain kaupungeissa ei ole moneen vuosikymmeneen enään ollut ajankohtaista. Maaseudulla suurimmat päästöt tulevat itse asiassa yksityisauto liikkeestä ja maataloudesta.
> Helsinki eikä mikään muukaan kaupunki ole ottanut tavoitteena kasvaa rajattomasti
Tuo ei varmaankaan ole mikään Helsingin nimetty tavoite, mutta on kuitenkin se, mitä Helsinki käytännössä tekee, ja vihreät kannattavat. Tuskin kasvua halutaan nyt tavoitellun 30%:n jälkeen pysyttää, niin kuin ei ole aiempienkaan kasvujaksojen jälkeen pysäytetty, vaan sitten tulevat seuraavat 30% jne. Eli rajatonta kasvua siinä mielessä, että näyttäisi jatkuvan ikuisuuksiin. (Jossain vaiheessa, hyvin kaukana tulevaisuudessa tila voi tosin loppua (paitsi jos kyetään ottamaan lisää alueita naapureilta, kuten taannoin Sipoolta).)
Juho Laadulle kommettina että käytännössä teollisuusmaissa on menty kestävään talouteen kuin köyht maat. Etenkin Euroopassa ja myös Japanissa kierrätys on yksi talouden uusia muotoja. Kehitysmaissa kierrätys on vielä aika alkeellista. Toki teollisuusmaidenkin kohdalla on poikkeus esimerkiksi Yhdysvallat. Toki iusi tekniikka on jo mahdollistanut elämänlaadun parantamisen lähes kaikissa maissa mutta kehittyvien maiden yksi suurin haaste on väestönkasvu kaupunkeihin. Kiinassa esimerkiksi rajoitetaan maan sisäistä muuttoliikeennettä sisäisen passin eli hukou järjestelmän kautta. Kiinassa on paineita luopua hukousta koska sosiaalinen liikkuvuus on Kiinassa hyvin vähäistä. Toki tässä tulee sitten ongelmaksi ylikansoitetut kaupungit jotka kasvavat ilman mitään suunnittelua. Intiassa on tämä näkyy jo kaupunkien sisällä jossa tuloerot ovat erittäin suuret. Teollisuusmaissa tilanne on jo paljon parempi kuin kehittyvissä maissa . Täällä luonnollinen väestönkasvu on pysähtynyt paitsi maahanmuuton kautta se on kasvussa.
Juho Laadulle kommenttina että nyt puhutaan talouskasvusta yleensäkin. Toki painopisteitä voi olla esim kulutuksen ja palveluiden välillä. Voiko Juho Laatu antaa esimerkin rikkaasta ja hyvinvoivasta kansantaloudesta jossa talouden koko on pysynyt samana esimerkiksi viimeiset 30 vuoden aikana mutta siellä on toimivat julkiset palvelut? Muistuttaisin Juho Laatua siitä että muissa Pohjoismaissa on jo luovuttu osittain siitä ajatuksesta että samat palvelut ei ole saatavilla kaikkialla maan sisällä Kun Juho Laatu on sitä mieltä että jos Helsinki katoaisi ja siinä sivussa katoaisi Helsingin yliopisto ja muutama korkean teknologian työpaikka eikös tämä ole paluuta tuohon luonnonmukaiseen yhteiskuntaan jossa ei ole julkisia palveluita? Koska verotulot loppuisivat kuin seinää tai ainakin vähentyisivät radikaalisesti.
> Voiko Juho Laatu antaa esimerkin rikkaasta ja hyvinvoivasta kansantaloudesta jossa talouden koko on pysynyt samana esimerkiksi viimeiset 30 vuoden aikana mutta siellä on toimivat julkiset palvelut?
En väitä, että hyvinvoivien valtioiden taloudella olisi taipumus olla kasvamatta. On enemmänkin toisin päin. Ne yrittävät kasvaa. Ja tuo on juuri se ongelma, jota lähdin tässä blogissa kritisoimaan, tosin lähinnä yhden kaupungin osalta.
Yritin etsiä pyytämiäsi esimerkkejä Euroopan kääpiövaltioista ja Islannista, mutta Islannissakin ainakin turismi näyttää kasvattavan taloutta, eivätkä muutkaan näyttäneet pysyneen kovin paikallaan. San Marino saattoi päästä lähimmäs. Suomen kaupungeista Kauniainen voisi olla lähimpänä. Kuten noista hauistani huomaat, on todennäköisempää, että hyvinvointi ja kasavamattomuus yhdistyvät silloin, kun olosuhteet eivät jostain syystä anna tilaa tai houkuttele noita yksiköitä pyrkimään jatkuvaan maksimaaliseen kasvuun. Ihmiselle ja organisaatioille on luontaista pyrkiä kasvattamaan kokoaan ja mahtavuuttaan, ja tuo on juuri se ongelma luonnon kannalta.
> … jos Helsinki katoaisi ja siinä sivussa katoaisi Helsingin yliopisto ja muutama korkean teknologian työpaikka eikös tämä ole paluuta tuohon luonnonmukaiseen yhteiskuntaan jossa ei ole julkisia palveluita?
Ei. Pääkaupunki voisi olla tuossa tilanteessa taas Turku, ja siellä maksettaisiin sitten korkeaa palkkaa korkeille virkamiehille. Myös metsäyhtiöiden pääkonttorit saattaisivat toimia siellä. Siellä olisi varmasti nykyistä enemmän peliteollisuutta. Luonnon rasittaminen jatkuisi todennäköisimmin ennallaan, kun kaikki yrittäisivät edelleen kasvaa mahdollisuuksiensa mukaan. Julkiset palvelut olisivat suunnilleen tai lähes (koska Helsingin myötä menetettiin jotain) nykyisellä tasolla.
Juho Laadulle lyhyt kommentti että Helsingin kaupunki ei ole netonut esim Sibelius-monumentistä senttiäkään koska sinne ei ole pääsymaksua. Vain Temppeliaukion kirkolla on pääsymaksu (8 euroa per ihminen) ja se ei mene Helsingin kaupungille vaan Helsingin seurakunnalle. Uspenski ja Tuomiokirkko eivät myöskään tuota senttiäkään Suomen eikä Helsingin kassaa turistikohteina koska niihin ei ole pääsymaksua. Joten nuo esimerkit eivät tuota suoraan mitään tuloja. Ainostaan Temppeliaukion kirkko tuottaa suoria tuloja
Juho Laadulle kommenttina tuohon rajottomaan kasvuun sieltä mainitsemaltasi 1960-luvulta. Vuonna 1974 Rooman klubi julkaisi teoksen Kasvun rajat jossa todettiin että luonnonvarat loppuvat 20 vuoden sisällä. Näinhän ei käynyt. Viime vuosi 2024 oli vuosi jolloin tuo teos Kasvun rajat täytti 50 vuotta. 50 vuoden jälkeen on osattu hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja kuten aurinkovoimaa ja tuulivoimaa sekä nyt uutena vetyvoimaa. Öljy perusteinen aikakausi on hiipumassa pikkuhiljaa mutta ei kuitenkaan katoamassa mihinkään ihan nopealla aikatautulla.
Vety ei ole energialähde vaan tapa siirtää ja varastoida energiaa.
Juho Laadulle kysymys ja kommentti että jos olet sitä mieltä että jos Helsinki ns. katoaisi ja ihmiset, yliopisto ja yritykset siirtyisivät Turkuun ja tämänkin seurauksena luonnonvarojen jatkuisi nykyisellä tavalla kuin mitä se oli Helsingissä. Niin eikös tämä ole vain keinotekoinen ja tekninen pääkaupunkiseudun siirtäminen Turkuun .Historiallinen suunta käänettäisiin vain toiseen suuntaan kuten vuonna 1812 tehtiin. Eikä mikään uuden ekologisen yhteiskunnan luominen?
Juho Laadulle kommenttina tuohon ajatukseen että väestö olisi hajautettuna tasapuolisesti ympäri Suomea eikä keskitetytsti vain pääkaupunkiseudulla. Tuo malli on teoriassa ihan tavoiteltavaa mutta ei käytännössä koska pinta-alaltaan Suomi on erittäin iso valtio joten toimivan infran rakentaminen koko maahan olisi erittäin kallista. Vaikka tietoverkkojen rakentaminen haja-seutualueelle on mahdollista jo nyt niin todellinen syy miksi hajauttaminen ei ole toiminut on se että ihmiset eivät halua muuttaa kolmesta kaupunkiseudulta (Helsinki, Turku ja Tampere) esim Utsjoelle.Hyvä esimerkki oli Fimean siirtoyritys Helsingistä Kuopioon. Fimea on edelleen Helsingissä koska sen työntekijät vastustivat muuttoa Kuopioon. Jopa Kuopioon ei ole motivaatiota muutta Helsingistä saati sitten Utsjoelle. Se että väestön painopiste on Helsinki-Tampere-Turku kolmiossa johtuu siitä että näden kolmen kaupungin väillä on toimivat liikenneyhteydet myös julkisen liikenteen yhteydet. Ja mitä tulee tuohon kulutuksen kasvattamiseen niin tuo ajatus että maaseutu olisi täydellisen omavarainen ei ole ollut moneen vuosikymmeniin todellisuutta. Maaseudulla kulutetaan enemmän suhteessa väestöön kuin kaupungeissa koska maaseudulle joudutaan tuomaan ne kulutustuotteet (mukaan lukien polttoaineet) joita valmistetaan kaupungeissa. Ja itse asiassa Lapissa jonka mainitsit Utsjoen esimerkkinä on kulutus paljon kalliimpaa kuin pääkaupungiseudulla jos kulutusta mitaaan ruokakorin hintaan. Nelihenkinen keskiluokan perhe maksaa viikon ostoksista Utsjoella enemmän kuin nelihenkinen keskiluokan perhe Helsingissä. Olet siinä oikeassa että vuokrat ja asuminen on kallista kaupungeissa ja se johtuu asuntojen kysynnästä.
“Hyvä esimerkki oli Fimean siirtoyritys Helsingistä Kuopioon. Fimea on edelleen Helsingissä koska sen työntekijät vastustivat muuttoa Kuopioon.”
Suunnilleen parasta aluepolitiikkaa taitaa olla maakuntien korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin satsaaminen eli Itä-Suomen yliopiston läntiseen kampukseen Kuopion tapauksessa.
Fimean siirtyminen Kuopioon kaatui siihen, että korkeasti koulutetulla fimealaisella on myös korkeasti koulutettu puoliso, eikä hänelle löytynyt työpaikkaa Kuopiosta. Oli helpompi löytää fimealaisella uusi työpaikka Helsingistä kuin puolisolle Kuopiosta.
Rahul Somani:
> Juho Laadulle kommenttina tuohon ajatukseen että väestö olisi hajautettuna tasapuolisesti ympäri Suomea eikä keskitetytsti vain pääkaupunkiseudulla. Tuo malli on teoriassa ihan tavoiteltavaa mutta …
Voisi olla ihan hyvä malli, mutta muista että en ehdottanut tässä keskustelussa tuota mallia ratkaisuksi (tuo malli taisi tulla sinulta), vaan puhuin vain Helsingin (tai minkä tahansa kunnan, kaupungin tai maan) suuren jatkuvan kasvamisen ja kasvuhalun ongelmista. Olemme nyt sivussa blogin aiheesta.
> ihmiset eivät halua muuttaa kolmesta kaupunkiseudulta (Helsinki, Turku ja Tampere) esim Utsjoelle
Ei noin voi päätellä. Aika moni ottaisi mielellään hyväpalkkaisen homman kotiseudultaan, tai jättäisi muuttamatta Helsinkiin, jos hyvän työpaikan saisi kotikunnasta. Helsingissä on kyllä vetovoimaa, mutta se koostuu suurelta osalta muista syistä kuin asumisviihtyvyyssyistä.
> Hyvä esimerkki oli Fimean siirtoyritys Helsingistä Kuopioon.
Tuo on tosiaan hyvä esimerkki. Monet ihmiset eivät halua tulla “pakkosiirretyiksi” työpaikan perässä toiselle paikkakunnalle. Tuo koskee myös työn vuoksi tapahtuvaa “pakkosiirtoa” Utsjoelta Helsinkiin.
> Se että väestön painopiste on Helsinki-Tampere-Turku kolmiossa …
Se on tyypillistä, että suurimmat kasvavat eniten. Kilpailu kasvusta on kova, ja kovassa kilpailussa rahalla ja vallalla, ja ja kaikilla organisaatioillakin on tapana keskittyä, ja etsiä omaa kasvua.
> Maaseudulla kulutetaan enemmän …
Tuo vaatisi vähän enemmän perusteluita.
Juho Laatusanoo:
15.5.2025 8:54
Miksi tarvitaan enemmän perusteluita?
Kun on isommat välimatkat, niin kaikkeen tarvitaan enemmän liikennettä.
Liikenne kuluttaa.
Poikkeuksena ehkä lähiluonto, joka voi olla lähempänä.
Siinäkin voi olla, se, että haluaakin luontoilla siellä kauempana, jossa on mukavempi paikka, eikä tietenkään joukkoliikennettä ole.
Liikenteen sähköistys tietty hieman pienentää tuota eroa.
Juho Laadulle kommenttina että sekin väite että Helsinki olisi tavoitelemassa rajatonta kasvua ei ole edes maantieteellisesti Helsingin kohdalla mahdollista koska Helsinki on kasvunut jo pohjoiseen, itään ja länteen. Etelään Helsinki ei voi kasvaa enään, paitsi ehkä Santahamina on tässä viimeinen paikka johon Helsinki voi kasvaa mikäli puolustusvoimat luopuvat siitä jossain kohtaa, koska Suomenlahti tulee vastaan jonka toisella puolella on Tallinna. Tallinna on kyllä Helsingin kakkoskaupunki koska moni tallinnalainen käy töissä Helsingissä ja moni helsinkiläinen käy ostoksilla Tallinnassa. Helsinki tähtää suunniteltuun kasvuun koska se ei voi kasvaa enään rajattomasti. 1970-luvulla Helsinki kasvoi rajattomast ja tässäkin kirjoituksessa Soininvaara totesi että Helsinki tuli ikään kuin valmiiksi vuonna 1980. Tällä hetkellä Helsinki kaavoittaa uusia asuinalueitavanhojen teollisuusalueiden päälle.
Rahul Somani:
> Helsinki tähtää suunniteltuun kasvuun koska se ei voi kasvaa enään rajattomasti.
Niin kauan kuin muistan, Helsinki on kasvanut voimakkaasti. Helsingin vihreätkin suhtautuvat positiivisesti ajatukseen kaupungin koon kasvattamisesta 30%. Ei ole mitään merkkejä siitä, että noiden 30% jälkeen ei jatkettaisi seuraavilla 30%:lla. Tuota kutsuin rajattomaksi kasvuksi (joka valitettavasti näyttää olevan myös suunniteltua). Ei ole olemassa suunnitelmaa tuon kasvun pysäyttämiseksi. Jos kaikki maailman kaupungit (ja pikkukunnatkin, jos pystyvät) tekevät noin, tuo on ongelma luonnolle.
Jos ihmiset haluavat asua Helsingissä, miksi se pitäisi estää?
Syltty:
> Jos ihmiset haluavat asua Helsingissä, miksi se pitäisi estää?
Kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät saisi muuttaa, vaan siitä, pitäisikö Helsingin (ja kaikkien muidenkin) pyrkiä kasvattamaan kokoaan rajatta. Se ei ole ongelma, jos joku muuttaa Tampereelta Helsinkiin, ja toinen toiseen suuntaan. Helsinki kykenee kasvattamaan kokoaan käytännössä lähes miten paljon tahansa (syntyvyys, maaltamuutto, kaupungistamuutto, maahanmuutto), ja noin se ilmeisesti aikookin tehdä, kai useimpien vihreiden tukemana. Väkimäärän kasvattaminen tarkoittaa käytännössä myös suunnilleen vastaavaa kuluttamisen kasvattamista. Luonto ei kiitä tuosta. Kyse ei ole siitä, että Helsinki kasvaisi, ja vastaavasti muualla väkimäärä ja kulutus vähenisi, vaan siitä, että jokseenkin kaikki kynnelle kykenevät kasvavat jos pystyvät, Helsinki muiden mukana. Ongelma on siis vihreidenkin tukema jatkuva kotipaikkakunnan koon ja kuluttamisen kasvattaminen.
Juho Laatu: “Kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät saisi muuttaa, vaan siitä, pitäisikö Helsingin (ja kaikkien muidenkin) pyrkiä kasvattamaan kokoaan rajatta. Se ei ole ongelma, jos joku muuttaa Tampereelta Helsinkiin, ja toinen toiseen suuntaan. […] Kyse ei ole siitä, että Helsinki kasvaisi, ja vastaavasti muualla väkimäärä ja kulutus vähenisi, vaan siitä, että jokseenkin kaikki kynnelle kykenevät kasvavat jos pystyvät”
Asia on kyllä päinvastoin kuin sanoit. Vaikka kaikki rakentaisivat lisää asuntoja, ei se maagisesti synnytä lisää vauvoja Suomeen. Siinä, että keinotekoisesti estetään asuntojen rakentaminen Helsinkiin, on kyse siitä, että noiden ihmisten pitää sitten asua jossain muualla eikä siitä, että se jotenkin pienentäisi koko väestöä.
Juho Laadulle kommettina että tuo 30% väestön kasvu Helsingissä on nimenomaan tavoite. Se ei tarkoita sitä että se toteutuisi todellisuudessa. Helsingin väestön kasvu on ollut myös laskussa jossain vaiheessa. Joten tuo väite että Helsinki olisi ollut jatkuvassa kasvussa lähes aina. Soininvaara olisi toki voinut liittää tähän kirjoitukseen Helsingin väestön kasvun tilastot. Siitä saisi paremman käsityksen todellisuudesta.
Rahul Somani:
> Se ei tarkoita sitä että se toteutuisi todellisuudessa.
Tavoitteen ei kai sitten pitäisi olla jatkuva kasvu, vaan tuosta jatkuvasta kasvusta luopuminen. Helsinki kykenee kyllä kasvamaan lähes rajatta, jos se haluaa.
Keräsin tähän vähän noita tilastotietojakin.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Helsingin_vaesto_1875-2012.svg
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_v%C3%A4est%C3%B6)
Wikiartikkeli kertoo, että 1980-luvun kuoppa johtuu Espoon ja Vantaan lähiöiden kasvusta.
Tässä siksi vielä pääkaupunkiseudunkin kasvukäyrä.
https://stat.fi/til/vaerak/2021/vaerak_2021_2022-03–31_tie_001_fi_004.gif
(lähde: https://stat.fi/til/vaerak/2021/vaerak_2021_2022-03–31_tie_001_fi.html)
Juho Laadulle kommettina että suomalaisten kuluttaminen ei ole millään tavalla niin suuri ongelma kuin esimerkiksi suurten Euroopan maiden kuluttaminen jossa tälläkin hetkellä on pulaa maasta jotta uusia asuntoja voisi rakentaa ilman että se rasittaisi ympäristöä. Suomen kohdalla jopa Uudenmaan kohdalla maata on niin paljon että sinne kyllä voi rakentaa uusia asuntoja ja saada lisää asukkaita. Tämä tietysti edellyttää että Uudellemaalle rakennetaan kattava raideliikenne yhteydet esimerkiksi Porvooseen jonka väestö kasvaa. Tällä hetkellä suurin ympäristö ongelmia nähdään kehittyvissä maissa. Muovi ongelma on hyvä esimerkki. Kierrätys on itse asiassa erittäin hyvin järjestetty Suomessa tällä hetkellä. Jopa muissa Euroopan maissa kierrätys on vielä hyvin jälkijunassa Suomea vaikka kierrätystä säädellään monille Euroopan parlamentin säätämillä direktiiveillä ja asetuksilla jotka sitovat kaikkia Euroopan unionin jäseniä mutta niiden toimeenpano on vielä jälkijunassa
Tuosta tulee mieleeni usein kuulemani argumentti, jonka mukaan Suomen ei tarvitse välittää ilmastopäästöistään, koska ne ovat täysin minimaalisia verrattuna esimerkiksi Kiinan päästöihin. Tuo ei ole mikään kovin hyvä argumentti. Suomen, Helsingin ja muidenkin olisi hyvä kontribuoida kaikissa noissa luonnon ja ilmaston kuorman kasvattamiseen liittyvissä kysymyksissä positiiviseen suuntaan, ei negatiiviseen suuntaan. Luonnon kuorma kasvaa kaikkien noiden tekojen summana. Kaikkien tulee osallistua talkoisiin, talkoista irtisanoutumisen sijaan.
Taitaa olla niin isoja asioita ilman julkisuutta että demareita ei voisi vähempää kiinnostaa ottaa vastuulleen.
“Tiivistä kaupunkia on Helsingissä vähän. Viiden kilometrin säteellä keskustasta asuu 240 000 ihmistä. Tukholmassa luku on 550 000 ja Kööpenhaminassa 700 000.”
Tuo on mielenkiintoista ja tilannetta hyvin avaavaa dataa. Voitko Osmo kertoa, mistä sitä voi käydä tsekkailemassa, kaupunkimaantiede ja varsinkin asukastiheys kiinnostaa.
Helsingin pieni luku johtuu osittain tietenkin siitä että kaupunki ei ydinpisteestä juurikaan eteläsuuntaan jatku (meri) kuten Tukholmassa, mutta toisaalta sitten Köpiksessä sama juttu itäsuuntaan.
Suomessa käsittääkseni Turun keskusta-alue on suht tiheästi asuttu jollakin 2 km:n sektorilla. En ole varma
Vaikka Helsingin väkiluku aika iso (pian lähes 7oo 000) ei Helsingissä synny samalaista suurkaupungin tuntua kuten vaikka Köpiksestä joka ei nyt niin hirveän paljon suurempi väestöltään ole.
Aiheesta löytyy 10v takainen ansiokas kirjoitus Akateemisesta talousblogista otsikolla “Helsingissä on kaupunkipula”
Samasta blogista löytyy myös kuvaaja kumulatiivisesta väestöstä väestöntiheyden mukaan. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa asuu Helsinkiä 4–5 kertaa enemmän ihmisiä alueilla, joiden tiheys on yli 10 000 asukasta neliökilometrille, Oslossakin tuplat. Tämä mittari ei välitä siitä, että Helsingin keskusta on meren rannalla, koska vain asutut alueet lasketaan mukaan.
Helsingissä on huomattavan vähän tiivistä kaupunkia.
https://blog.hse-econ.fi/8372.html
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011209262.html
Tuossahan sitä muutosta kaupunkitilaan tulee ja kunnolla. Jos tehdään paremmin (ja paljon halvemmalla) kuin Espalla niin oikeasti hyvä. Tulen Karhupuiston liepeille istuskelemaan varmasti.
Kommenttikentässä nostettiin esiin skuutit.
Jos kaupunkitilaa kävelyä ja oleskelua varten halutaan Hesarin jutussa mainittujen Kallion “hipsterien” lisäksi tarjota myös fyysisesti hitaammille ihmisille, vanhuksille esimerkiksi, niin skuuttiongelmaan pitäisi viimein tarttua kunnolla. Kaupunkihan on kaikkien.
Sivistyskaupunki Pariisin kaltaiseen täyskieltoon tässä stadissa tuskin halutaan mennä mutta jonkin verran rajoitteita tulisi kyllä asettaa.
Esimerkiksi skuutit pois kaikilta kävelykaduilta ja ‑teiltä kunnon sakon uhalla. Myös skuuttifirmat voisi määrätä ohjaamaan tässä asiakkaitaan kunnolla ja täydellä onnettomuusvakuutusvastuulla. Tehokas skuutti on tosiasiallisesti verrattavissa kevyt(sähkö)moottoripyörään. Kuten muunneltu sähköpyöräkin. Niille tuskin halutaan lisää kaupunkikatutilaa.
Kirjoituksen lähtökohta, että kaupunkisuunnittelusta käydään kovin vähän julkista keskustelua herättää itselleni lähinnä kysymyksen: Onko se huono asia? Oma fiilis on että asiat joista käydään julkista keskustelua, kuten vaikkapa velkaantumisesta, tai maahanmuutosta ovat juuri niitä missä se julkinen keskustelu on huonoa ja missä se julkinen keskustelu ohjaa tehtyä politiikkaa.
Ehkä se että asioista ei käydä “julkista keskustelua” ei ole lähtökohtaisesti huono asia. En esimerkiksi usko että EU:n päästökauppaa olisi otettu käyttöön jos päätöksentekoa olisi ohjannut suomalainen julkinen keskustelu.
“Tekemällä moottoriteistä kaupunkibulevardeja saadaan asunnot 80 000 helsinkiläiselle.”
Samalla siirretään monia pohjoishelsinkiläisiä, vantaalaisia ja sipoolaisia ajallisesti kauemmas keskustasta.
Jos lasketaan mukaan näiden 80 000 hengen aika verrattuna siihen, että he asuisivat jossain kaukana Vantaalla tai Sipoossa, keskimääräinen matka-aika lyhenee, eli kokonaisuus voittaa.
Jos liikkuminen esim Vantaalta voidaan hoitaa metrolla tai junalla jonka ei tarvitse juuttua kaupunkibulevardien ruuhkiin vaan ohittaa ne 80 km/h vauhdilla niin se ei ole ongelma. Ongelma on siinä että Helsinki ei halua rakentaa pohjois-eteläsuuntaista metroa tai ns Pisara rataa joita on ehdotettu nopeuttaakseen liikkumista pohjoisesta kantakaupungin eri osiin. Pikaraitiotiet ovat olleet vitsi, ainakin linja 13 Kalasatama-Pasila jolla suurin sallittu nopeus on 40 km/h vaikka rata kulkee pitkät matkat autoliikenteestä erillään.
Helsinki halusi ja haluaa Pisara-radan, valtio ei halua.
Pohjoishelsinkiläisenä käyn niin harvoin keskustassa, että ihan sama, jos siihen menee muutama minuutti enemmän.
Riippuu millä maksuosuudella Helsinki haluaa että valtio osallistuu Pisara ‑rataan. Kuvitteli että maksaisi 50–70%, kun 30% olisi ollut lähempänä totuutta koska se ei ole koko Suomea palveleva rata.
Lisäksi muut HSL:ään kuuluvat radanvarsikunnat pitäisi saada kanssa maksamaan siitä jotain koska nekin hyötyisivät, ja Helsingin pitäisi ottaa tietullit käyttöön.
Soininvaaralle kommenttina että olet aivan oikeassa että vety ei ole energianlähde mutta otin sen vain esimerkkinä koska se mitä Juho Laatu totesi kasvun rajoista josta puhuttiin 1960-luvulta asti ei ole toteutunut ainakin Rooman klubin ennusteen kautta. Rooman klubi nosti vain se että öljy loppuu maailmasta 20 vuoden päästä siis vuoden 1974 jälkeen.Se ei ottanut huomioon uusiutuvia energiamuotoja tai uusia tapoja tuottaa energiaa.
Asuntotukien väheneminen tarkoittaa kyllä että köyhimmät muuttaa halvemmille alueille pois Helsingistä ja Helsingin laitamille
Tämä hidastaa asukasmäärän kasvua mutta toisaalta verot per pää ja muut kulut voi nousta. Onko tämän vaikutusta laskettu ?
Kun pienituloiset muuttavat pois Helsingistä, heidän asuntonsa vapautuu muille. Vaikuttaa Helsingin verotuloihin, mutta ei asukasmäärään.
Ei tapahdu noin Soininvaara.
Nyt kun on tulorajat ara-vuokra-asunnoissa (ja todella matalat tulorajat) pienituloiset ja tulottomat jäävät niihin Helsingissä varmasti ja kun keskituloisia poistuu tasatahtisesti elämäntilanteiden muuttuessa. Ja heillähän ei ole anää ara-asuntohin paluuta keskituloineen. Hallitus on valinnut tässäkin asumisen kurjistamisen tien. Ei kai vihreät ole samoilla linjoilla?
Tämä siirtymä johtaa väistämättä Helsingin jakautumiseen omistusasunnoissa asuvien hyvin toimeentulevien ihmisten ja korostuneen matalapalkkaisten tai työelämän ulkopuolisten aravuokralaisten kaupungiksi.
Jälkimmäiset kun ovat vielä vahvasti tulonsiirtojen saajia, eivät verotulot ole mihinkään kasvamassa, päinvastoin, kun keskituloiset karkaavat pakotettuina sekä omistus-että aravuokra-asunnoista muihin kuntiin. Kehityskaarihan on jo näkyvissä mm. Hekan asumisessa.
Saa nähdä aikooko uusi hallitus tehdä tuloraja-asialle mitään kahden vuoden päästä. Epäilenpä. Ehkä vasta sitten kun Hekan asuntojen kohdalla on täydellisen myöhäistä ja slummiutuminen on jo loppuun viety.
Vaikuttaa että Helsinkiä ollaan kehittämässä rikkaille ja resurssoiduille ja samalla niin että hyväksytään siihen sivuun elämään suurehko köyhien osuus asujaimistossa. Ikään kuin hyvinvointivaltion objektina ja vasemmiston takuuäänestäjinä.
Soininvaaralle kommentti että kun tarkoitat Helsingin seutua niin sehän ei ole vain Pääkaupunkiseutu. Helsingin seutuun kuuluu sellaisia kuntia kuten Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula, Vihti, Mäntsälä ja Pornainen. Vain Hyvinkäällä,Tuusulalla (Jokela ja Haarajoki), Järvenpäällä, Keravalla ja Mäntsälällä on junayhteydet Helsinkiin ja muualle Suomea. Raideyhteyttä ei ole Sipoolla, Nurmijärvellä, Vihdillä ja Pornaisilla. Joten tuo amerikkalaistyyllinen vain autoon perustuva liikenne ratkaise ei koske kaikkia Helsingin seudun kehyskuntia. Vielä kysymyksenä tuohon Pisara- rataan sehän oli Sipilän hallitus ja etenkin Juha Sipilä vastusti Pisara-radan rahoitus. Helsingin kaupunki olisi toki teoriassa rahoittaa Pisara-radan yksin. Sipilän visio oli kaiketi myös se että kaukoliikenteen junat olisivat pysähtyneet Pasilassa ja Helsingin päärautatieasemalle olisi tullut vain lähiliikenteen junat. Ongelma nimenomaan on tällä hetkellä poikki liikenteenyhteydet Pasilaan idästä ja lännestä sekä myös Helsingin päärautatieasemalta. Pasilaan pitäisi joko rakentaa Pisara-rata tai erillinen maanalainen metro yhteys joka tekisi ikäänkuin U käännöksen ja tulisi takaisin keskustaan. Eli Kehäradan malliin. Nyt Orpon hallitus on myös toteuttamassa lentoradan joka menisi Pasilan kautta aina Keravalle asti suoraan lentoasemalle. Enään puuttuu vain Pisara ‑radasta päätös
Radanvarsikunnista pääsee junalla Helsinkiin, mutta muualle menemiseen tarvitseekin sitten autoa. Autotiheys on lahjomaton mittari sille, paljonko autoa tervitaan. Kaikissa Uudenmaan kunnissa Helsinkiä lukuun ottamatta yli puolet kotitalouksista omistaa auton, koska eivät tule ilman sitä toImeen. Espoota on pidetty autoon perustuvana kaupunkina. Valtaosa Espoon sisäisistä työmatkoista tehdään autolla. Silti auton omistaminen on radanvarasikunnissa jopa yleisempää kuin Espoossa.
Mun mielestäni suurimmat mokat ovat olleet asumisoikeus- ja Hitas- järjestelmien alasajo. Ne ajavat pieni- ja keskituloiset ostamaan kovan rahan asuntoja, mutta koska ei ole varaa parhaisiin, joutuvat ostamaan vanhoista taloista joissa on paljon korjausvelkaa, tai sitten sijainti on huono. Ja jos sijainti paranee joskus, niin yhteiskunta haluaa rokottaa nostamalla kiinteistöveroa.
Soininvaaralle kommenttina että kyllä edelleen metsäteolllisuus on osa modernia taloutta ja etenkin osa Suomen taloutta mutta ymmärrän hyvin että metsäteollisuuden työpaikkoja ei synny kaupungeissa.
Soininvaaralle kommenttina että olet oikeassa että Espoossa edelleen kuljetaan autolla kaupungin sisäisessä liikenteessä koska Espoo on laaja kaupunki pinta-alaltaan. Sama koskee Vantaata koska Itä-Vantaalta ei pääse kovinkaan suoraan julkiselle Länsi-Vantaalle. Espoon heikkous on sisäinen julkinen liikenne mutta Espoon väkiluku on painotunut kuitenkin eteläiseen rannikkoalueelle jossa on uutena julkisena liikennemuotona on länsimetro. Länsimetro ei palvele koko Espoota vaan eteläistä Espoota. Kuten ei Helsingin metro palvele koko Helsinkiä vaan itäistä Helsinkiä. Itse asiassa jos ollaan tarkkoja niin Pohjois-Helsingissä taitaa olla asuinalueita jotka jäävät kokonaan junaliikenteen ulkopuolelle.Paitsi nyt tietenkin pikaratikka auttaa jonkun verran. Joten ainoa toimiva vaihtoehto näissä alueilla on bussi auton sijasta. Pidän bussia hyvänä vaihtoehtona kaupunkien sisäisessä liikenteessä mutta raideliikennettä kaupunki ylittävässä liikenteessä kuten metron, junaliikenteen ja pikaratikan muodossa. Auto on ainoa pitäisi olla vaihtoehto jos muita vaihtoehtoja ei ole. Aina ei ole sitäkään vaihtoehtoa, edes kaupunkiseuduilla kuten pääkaupunkiseudulla.
Rahul Somanille kommentoisin että en muista tarkkaan mitkä oli syyt miksi Pisara rata kaatui, mielestäni Väyläviraston raportit jotka itse aikoinaan luin sisälsi virheellisiä matkustajaennusteita jotka saivat sen näyttämään kannattamattomalta. Esim väitetttiin että Töölön aseman matkustajamäärä olisi samaa luokkaa kuin Kauniaisten aseman, ja että joukkoliikennematkojen määrä Pisaran ansiosta kasvaisi vain n 1500/vuorokausi. Todellisuuudessa kun aineistoa tutki tarkemmin niin olisi pitänyt olla 1500/tunti mutta raporttin yhteenvetosivulle saatiin sopivasti ujutettua väärällä hehtaarilla olevia lukuja.
Sipilä oli tosin auto- ja lentokonemies henkeen ja vereen eikä ymmärtänyt Helsingin joukkoliikenteestä, mutta eivät hallituksen pk-seutulaisetkaan puolustaneet sitä. Kepulaiset viljelivät siihen aikaan sitä vaihtoehtoa että Pasilasta tehtäisiin uusi päärautatieasema, ja vanhalle asemalle ajaisi vain joko kauko- tai lähijunat ja muut saavat tulla toimeen millä kykenee.
Soininvaara kirjoittaa, että kaupunkisuunnittelusta ei keskusteltu kunnallisvaalien yhteydessä. Se mihin suuntaan kaupungin kehitys kääntyy, ei kuulemma ratkennut vaaleissa, mutta ratkeaa kun puolueet täyttävät lautakuntapaikat. Eikös näitä puolueita kuitenkin vaaleissa juuri äänestetty?
Tai ehkä nyt suomalaisille valkenee, että elämme edustuksellisessa epädemokratiassa?
“Tai ehkä nyt suomalaisille valkenee, että elämme edustuksellisessa epädemokratiassa?” kirjoitit Stadist.
Helsingillä on erilaisia nettisovelluksia joissa voi ottaa kantaa vaikka rakentamisen asioihin ja kaavoitukseen. Puoleilla ja valtuutetuilla myös omat agendansa.
Mutta virkamieskunta siellä mellastaa aika vapaasti ideoineen.
Jos siellä halutaan jotain, se tapahtuu. Kaikki muu on ns. neuvoa antavaa.
Tapausesimerkkinä, yhtenä vain, ns. Esplanadin-kokeilu surkuhupaisimmasta päästä miljoonakustannuksineen ja nollatuloksineen ja kokeilusta vetäytymisineen kun massit oli loppuun leikitty.
Voi pojat jos tietäisitte ne kymmenet projektit jotka stadilla pyörivät eri toimialoilla koko ajan erilaisin asiantuntijanimikkein. Aina kun kaupungintalolla asioimassa, huomaan että kyllä meillä on rikas kaupunki. Työaikaa ja miestyövuosia ns. suunnitteluun on paljon. Mitään niukkuutta ei jaeta kun suunnitellaan ja visioidaan ja neuvotteluhuoneita varataan.
Ne jotka tekevät sitten sen lähityön busseissa, metroissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, kouluissa, terveyskeskuksissa, kirjastoissa ovatkin sitten aivan eri stadin todellisuudessa.