Luulin jo, että Kai Mykkäsen ajatus panna sähkönkuluttajat subventoimaa ydinvoimaa olisi kuollut ja kuopattu energia-alan asiantuntijoiden tyrmättyä sen jokseenkin yksimielisesti, mutta tämän päivän Hesarissa yhteiskuntasuhdejohtaja Jami Arvola Fortumista yrittää herätellä ajatusta henkiin uudestaan.
Kerrataan nyt vielä. Jos yritämme puuttua markkinoihin tasoittaaksemme sähkön hinnan vaihtelua, viemme kannattavuuden halvemmilta markkinaehtoisilta ratkaisuilta, ja lopulta kaikki kärsivät.
Kai Mykkäsen perustelu oli, että Suomeen tarvitaan sähköstä vetyä valmistavia elektrolyysereitä, jotka haluavat tasaista sähkön hintaa, koska ne haluavat olla päällä jatkuvasti. Vedyn valmistuksen ohella on kyse teollisuuden sähköistämisestä, mutta käytetään esimerkkinä elektrolyyseriä.
Ajatuksen voi eristää niin, että mitä sähkömarkkinoille vaikuttaisi, jos Fortum rakentaisi 1000 MW:n ydinvoimalan ja jokin toinen yritys sen viereen 1000 MW:n elektrolyyserin. Kaikki ydinvoimalan tuottama sähkö menisi tuohon naapuritontilla olevaan eletrolyyseriin. Jos ydinvoimalalla ei olisi suunniteltuja ja suunnittelemattomia huoltokatkoja, tästä yksiköstä ei tarvitsisi johtaa edes yhdysjohtoa valtakunnan verkkoon. Kutsun tätä yksikköä yrityspariksi.
Tuollainen yrityspari ei vaikuttaisi sähkön hintaan markkinoilla mitään eikä siis myöskään sähkön hinnan vaihteluun. Siitä ei olisi muille sen enempää hyötyä kuin haittaa. Jos se on järkevä kokonaisuus, asian voisi toteuttaa yksinkertaisesti niin, että vetyfirma ostaa kaiken ydinvoimalan tuottaman sähkön ppa-sopimuksella. Hinta olisi varmaankin jotain 70 – 100 € MWH. Ei siihen ulkopuolisten maksamaa subventiota tarvittaisi, koska ei se vaikuttaisi mitään ulkopuolisten tilanteeseenkaan.
Jos tuo yrityspari ei toimi ilman muiden maksamaa subventiota, hanke ei taida olla järkevä. Minua vähän risoo jo nyt, että ulkomaiset yritykset käyttävät meidän tuulivoimaloitamme energian tuottamiseksi Keski-Eurooppaan. Haitat meille ja hyödyt heille. Asia vain pahenee, jos meidän pitää sitä vielä subventoidakin tätä toimintaa.
Tähän voisi lopettaa, koska varsinainen pihvi on tässä, mutta monimutkaistetaan vähän.
Monimutkaistetaan vähän
Oletetaan, että toisin kuin Mykkänen alunperin esitti, tosiasiassa tuo vety-yritys voikin joustaa tasaisesta sähkön käytöstään. Kun sähkön hinta nousee oikein korkeaksi, se voi pysäyttää prosessin tai hidastaa sitä ja myydä säästyneen sähkön hyvään hintaan pörssissä. Kirjataan varmaankin siihen ppa-sopimukseen, miten ydinvoimala ja vetyfirma jakavat tästä koituvan voiton. Tämä mahdollisuus tekee siis yritysparista kannattavamman, joten on vaikea väittää, että sen takia sitä pitäisi muiden sähkönkäyttäjien subventoida.
Mykkänen voi kuitenkin vielä inttää, että myydessään sähköä pörssiin yrityspari hyödyttää muita sähkön kuluttajia, joten niiltä on perusteltua vaatia yritysparille subventiota. Markkinataloudesta tulee aika monimutkaista, jos tällaisia hyötyjä ryhdytään rahastamaan, mutta käännetään nyt tämäkin kivi.
Mykkäsen väitteen voi kumota sillä, että kokonaisuus vie tehoa halvemmilta tavoilta tasapainottaa sähkön hintaa. Yksi syy on se, että koska sähkön keskihinta nousee siirtohintaan sisällytettävä ylimääräisen subventiomaksun takia, se torjuu tapoja käyttää hyväksi ilmaista sähköä. Moni kaukolämpöä tuottava yritys on rakentanut sähkökattiloita tuottamaan ilmaisesta sähköstä lämpöä. Sen ansiosta niiden hakekattiloihin haaskautuu vähemmän metsää ja luonto kiittää. Sähkö ei nytkään ole ilmaista, koska vaikka pörssihinta on nolla, siirtomaksu ja sähkövero pitää maksaa. Tämän jälkeen se olisi entistä vähemmän ilmaista. Kannattaakin kääntää tuulivoimalat tuuleen nähden poikittain ja tehdä kaukolämpö haketta polttamalla.
Ymmärtääkseni ongelma on tällä hetkellä siinä, että vetyelektrolyysi on aika samankaltaisessa pisteessä kuin tuulivoima oli noin 15 vuotta sitten. Se ei ole nyt markkinaehtoisesti järkevää, mutta toiveita tekniikan kehittymisestä on. Voisi siis kenties olla järkevä ajatus subventoida toimintaa. Samalla (jälleen vajavaisen ymmärrykseni mukaan) elektrolyysi on hyötysuhteeltaan parasta silloin, kun sitä voidaan tehdä jatkuvasti tasaisen täydellä teholla. Subventointi voisi siis liittyä sähkön hinnan tasaamiseen, mutta tällöin voisi varmaankin olla muitakin keinoja kuin rakentaa subvention avulla ydinvoimala avoimille sähkömarkkinoille. Ennemmin voisin kuvitella, että esimerkiksi tasaussähkön varastointia elektrolyysilaitokselle voisi subventoida.
Elektrolyysin hyötysuhde on aika mitätön joka tapauksessa. Ihan fysiikka laittaa sille rajat. Oletetaan toi 85% hyötysuhde ja sitten se vety pitäisi kuljettaa käyttöpisteeseen. Vety on varsin pieni atomi. Sen paineistaminen on vaikeaa ja vaatii paljon energiaa. Lisäksi pienuus tekeen sen että rautaputkestakin osa vedystä karkaa. Lisäksi tulee vielä hyötysuhde tappiot käytön hetkellä. Vaikea nähdä vety teollisuudella olisi suurta potentiaalia. Sähkö on sen verranarvokasta, että sillä voi tehdä muutakin kuin tuottaa vetyä.
Kaikki noi vedyn perusasiat ovat tiedossa myös Saksassa ja siellä raksataan kaasuverkkoa koko ajan vedylle sopivaksi.
Kuten uuden energian johtajat sanovat, yksikään investoija ei ole valittanut koskaan hyötysuhteesta, heitä kiinnostaa vain tuotto.
Kääntäen, suomalaista insinööriä ei kiinnosta tuotto, vaan hyötysuhde.
Jos sulla on parempi tapa varastoida sähköenergiaa kuin vety, niin kandeis ryhtyä miljardööriksi?
Ja kun sitä sähköä on ajoittain tarjolla murto-osalla sen tuottamisen kustannuksista, niin miksi ei samantien muuntaa sitä vetyä vaikka metanoliksi?
Eikö vetyä kuitenkin käytetä kemianteollisuudessa paljon? Jos ja kun sitä tuottaa sähköllä ihan kemiantehtaan vieressä, niin sen voi siirtää käyttöpaikalle ihan samalla tavalla kuin nykyisin maakaasusta erotetun vedyn.
Sama toki pätee raudanvalmistuksessa: vety kannattaa tuottaa samalla tontilla kuin sitä tarvitaan.
Hyöty syntyy CO2-päästöjen vähenemisestä. Päästöt ovat kalliita.
En ole ihan vakuuttunut tuosta logiikasta, mutta, jos se pitää paikkansa, silloin pitäisi subventoida suoraan elektrolyysereitä eikä mitään sähköntuottotapaa.
Yhdyn Ossi Saresojan näkemykseen siitä miksi Soininvaara äänestit 2002 Eduskunnassa ydinvoimaa vastaan vaikka olit jo kääntynyt ydinvoiman kannattajaksi? Ymmärrän oikein hyvin Hanhikivi 1 ‑äänestyksen 2014 mutta 2002 äänestys ei liitynyt mitenkään Rosatomiin koska tulloin laitetoimittaja oli ranskalainen Areva.
Kyllä tämä vanhan kansalaisen nokkaan taas haisee. En ymmärrä, miksi tuottavalle teollisuudelle pitäisi aina maksaa veronmaksajien pussista tukea, vaikka tuotanto olisi ollut pystyssä kymmeniä vuosia. Tuulivoimaloille maksettiin miljardeja ja nyt halutaan lisää seuraavaan systeemiin. Onko missään julkaisua, jossa ymmärtämättömälle vanhalle ymmärrettävästi selitetään, miksi pussillani aina käydään ?
Ei ole tuollaista julkaisua. Keskustelu meni oleellisesti niin, että Fortum sanoi, ettei kannata rakentaa lisäydinvoimaa, koska sille sähkölle tuskin riittää kysyntää. Tästä Kokoomuksen suunnitelmataloussiipi (Mykkänen, Marttinen, …) järkeili, että jos kysyntä on epävarmaa ja investoinnin järkevyys on niin-ja-näin, niin silloin tarvitaan veronmaksajaa avuksi. Veronmaksajana pidän tuota ajattelua surullisena.
Ehdotan, että julkisen sähköntuotanto-investointituen kannattajat miettivät mitä “kauheuksia” tapahtuu, mikäli sähkön tuotanto jätetään markkinavoimien armoille. Jos tulee hintapiikkejä niin ne joko ovat pieniä tai jos ne ovat merkittäviä, niin ne ovat signaali tuottajille, että kannattaa investoida. As simple as that.
Onko Soininvaara tehnyt pyhiinvaellusmatkoja muistolaatalle, jonka pystytitte ydinvoiman kannattajille siinä 2010-luvun alussa muistaakseni. Ydinvoiman kannattajathan sen mukaan pilasivat tulevaisuuden kokonaan.
En ole ollut pystyttämässä sellaista muistolaattaa.
Soininvaaralle kommenttina että olet toidennutettä olet kääntynyt jo 1990-luvulla ydinvoiman kannattajaksi mutta silti äänestit ydinvoimaa vastaa eduskunnassa 2002 jonka seurauksena Vihreät jätti Lipposen II hallituksen. Äänestit 2014 ydinvoimaa vastaan. Tuo vuoden 2014 äänestyksen ymmrrän hyvin koska Vihreät eivät olleet yksin vastustamassa ydinvoimaa koska laite toimittaja oli venäläinen Rosatom. Oliko sinusta vuoden 2002 äänestys vain osoitus omassa eduskuntaryhmässä että olet aatteen hengessä mukana vaikka olit jo kääntynyt ydinvoiman kannattajaksi? Miksi et äänestänyt ministerinä rohkeast esim tyhjää jos kyseessä ei ollut eduskuntaryhmän pelkoa koska tiedän ettei Vihreiden eduskuntaryhmässa ole ryhmäkuria kirjattu erikseen sääntöihin
Äänestin 2014 sitä vastaan, että Fennovoiman tuki annettiin Rosatomille, ja olin oikeassa.
Kysyisin Soininvaaralta tähän heti perään jatkokysymys että äänestitkö vuonna 2002 ydinvoimaa vastaan?
Vastaus löytyy googlaamalla, ei tarvitse kysyä Soininvaaralta: https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=1&istuntonro=66&vuosi=2002
Nostalginen nimilista, mukana monta fiksua kansanedustajaa (sekä ydinvoiman puolesta että sitä vastaan), jotka eivät ole enää politiikassa. Osa on jo kuollutkin.
Osmo, tää kysymys taisi ensisijaisesti koskea sitä 2002 vuoden äänestystä. Eikö silloin olisi pitänyt äänestää “jaa” eikä “ei”, jos olit jo vuosia aiemmin kääntynyt kannattamaan ydinvoimaa?
Katsoen Suomen “onnistuneita” lisäydinvoimahankkeita OL3 ja Hanhikivi en ole yhtään niin varma että ydinvoiman lisärakentamisen vastustajien tarvitsisi heittää tuhkaa päälleen.
Lisäksi panostukset ydinvoimaan viivästyttivät Suomen uusiutuvien rakentamista ja kaatoivat ehkä yhden teknisesti edistyneen tuulivoimalavalmistajan, Winwindin.
Rauli Partanen käsitteli vetyteknologiaa ja vedyn tuottamista Verde-lehden artikkelisarjassaan alkuvuodesta 2021. Hänen keskeinen viestinsä oli, että tarvitsemme dedikoituja ja integroituja yksiköitä vedyn tuottamiseksi itse asiassa juuri Osmon esittämän yritysparin mukaisesti. Vetyä ei pitäisi ajatella vain ylijäämäsähkön varastointipaikkana. Hänen laskelmiensa mukaan ydinvoima on edullisin tapa tuottaa elektrolyyserin tarvitsema sähkö, kun otetaan huomioon, että elektrolyyserin käyttöasteen pitää olla korkea.
https://www.verdelehti.fi/2021/02/10/tulevaisuuden-vety-osa-2-vety-on-kallis-mutta-kiinnostava-tulevaisuuden-vaihtoehto/
Jos Partanen on laskenut oikein, ydinvoimainvestoinnin pitäisi olla perusteltua ilman tukiakin.
Suomen sähköjärjestelmä toimii nyt varsin hyvin, koska säästä riippumattoman tuotannon määrä on noin 70% (ydinvoima, vesi, biomassa). Tuuli- ja aurinkoenergian osuus noin 25%. Kulutusjoustoilla pystytään aika hyvin hoitamaan sähkön tuotannon vaihtelut. Sähkö voi olla kallista, mutta sitä on kuitenkin saatavilla. Tilanne muuttuu hankalammaksi, jos ja kun sähkön tuotanto kaksinkertaistuu. Jos lisätuotanto toteutetaan pelkästään säästä riippuvalla sähköllä, säästä riippumattoman osuus olisi enää 35% eli 65% olisi tuuli- tai aurinkosähköä. Riski lisääntyy, että kulutusjoustoilla ei tuotannon vaihteluita enää pystytä järkevästi hallitsemaan eli käytännössä on vaarana, että sähkö loppuu. Jos muuta ei tehdä, yksittäinen sähkön kuluttaja joutuu investoimaan varakapasiteettiin. Datakeskukset luonnollisesti hankkivat varavoimayksiköitä ja omakotitalon rakentaja voi investoida muutaman kuutiometrin verran isompaan lämminvesiboileriin taloonsa. Olisiko kokonaisuuden kannalta järkevämpää ja kustannustehokkaampaa ratkaista sähkön saatavuusongelma luomalla markkinaehtoiset kannustimet varavoimakapasiteetille? Varavoimasta aiheutuu väistämättä kustannuksia sähkön käyttäjille, mutta kustannuksia aiheutuu myös sähkön puutteesta.
Sähköjärjestelmän kokonaisoptimointi on kieltämättä vaikea tehtävä, koska ei ole mitenkään selvää, mikä on optimointikriteeri ja mitkä ovat optimoinnin reunaehdot. Ydinvoimalla on tässä kuviossa joka tapauksessa oma roolinsa, koska se vähentää tarvetta investoida sähkön varastointiin ja varavoimaan. Nykyistä sähkön markkinamekanismia olisi tarpeen kehittää tästä kokonaisoptimoinnin näkökulmasta. Nykyinen mekanismi sellaisenaan ei mielestäni riitä, koska sähkön loppuminen ei sähkön tuottajia haittaa, koska he joka tapauksessa saavat kapasiteettinsa myydyksi hyvään hintaan.
Ei sähköjärjestelmän kokonaisoptinmoinnin optimointikriteeriä mitenkään hankalana ole pidetty. Reunaehtona oli, että sähköä olisi aina luotettavasti saatavissa (ennakoitua) kulutusta vastaava määrä. Optimointikriteerinä oli, että systeemi on kuluttajille mahdollisimman halpa. Tuottajien kannattavuuskriteerien piti toki toteutua, mutta ylihinnoittelun oletettiin täydellisen kilpailun (sellaistahan ei ole) johdosta pysyvän aisoissa. Käytännössä moinen optimointi on mahdotonta, koska tulevaisuutta koskevia tuntemattomia muuttujia on liikaa, kapasiteettirakenne ajan mittaan vääristyy epäoptimaaliseen suuntaan.
Suomessa ja Pohjoismaissa käytössä olevan sääntelemättömän energy only markkinamekanismin oletettiin “automaattisesti” toteuttavan kokonaisoptimointia myös tulevaisuuteen päin. Toimintaympäristö kuitenkin muttui niin rajusti ja ennakoimattomasti, että markkina menetti kokonaan mahdollisuutensa sopeutua muutokseen. Ongelma on Euroopassakin huomattu monissa maissa, ja on siirrytty kohti energiamarkkinan täydentämistä kapasiteettimarkkinalla. Oheinen blogikirjoitus ja etenkin siinä linkattu EV:n kertomus Irlannista on aivan mainio esitys — kannattaa lukea!
https://reiluaenergiaa.fi/syvalla/karkaavatko-sahkomarkkinalla-sukset-onko-suomi-irlannin-tiella/
Jos energy only markkina toimi “itsestään ja automaattisesti”, niin kapasiteettimarkkina puolestaan on monimutkaisen sääntelykokoelman muodostama helvetti. Irlannissakin se on toiminut odotettua huonommin, vaikka se tasapainottava kapasiteetti siellä perustuu pääasiallisesti fossiiliseen maakaasuun (mikä ei ole enää tätä päivää, eikä sovelettavissa Suomeen), jossa uuden kapasiteetin rakentamiskustannukset ovat olennaisesti pienemmät, kuin vaikka suurten pumppuvoimalaitosten rakentaminen. On helppo epäillä, että Suomeen ehdotettu ydinvoimatuki olisi epärealistinen ajatus, eikä ainakaan auttaisi nykytilanteessa. Nykytilanteessa ei auta mikään. Ei ole sellaista teknologiaa, jolla tuulivoiman tuotannon vaihtelu tasattaisiin ja samalla pidettäisin markkinoiden kannibalisoituminen (= investointien kannattamattomuus) hallinnassa. Ensihätään kulutusjoustoa olisi saatava mukaan markkinoille nykyistä enemmän. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ydinvoima on perusvoimaa, se ei juurikaan tasaa tuulivoimaa. Mutta jos ydinvoimaa joskus on Suomessa enemmän, se muodostaa sen perusosan sähköstä, joka luotettavimmin kaikissa tilanteissa pystytään toimittamaan kuluttajille. Loppuosa kulutustarpeesta jää hetkittäin kattamatta. Mutta jos uusi ydinvoima korvamerkitään uudelle teollisuudelle, kuluttajien ahdinko ei tästä vähene. Kuten Heikki Melama mainitsi, kokonaisoptimoinnille olisi tarvetta, jos se mitenkään olisi mahdollista.
Vaihtelevan tuotannon (eli tuuli- ja aurinkosähkön) vaihtelut taidetaan enimmäkseen kompensoida muun tuotannon, esim vesivoiman, joustoilla eikä niinkään kulutusjoustoilla.
alkaa haista että tämä kokoomus … sosialismi haluaa subventoida ydinvoimaa muiden kustannuksella. ei näy valtion budjetissa, kun on subventointia mutta näkyy sähkölaskussa. onko tämä vain rahan lapiointia kaverifirmoille valtiovaltaa käyttäen. mutta kokoomus saa nämä sosialistiset kokeet jotenkin näyttämään että me osataan markkintalousratkaisut.
juuri sopivasti aiheeseen liittyen:
https://inv.nadeko.net/watch?v=JBqVVBUdW84
Vetyelektrolyysi on ollut käytössä melkein sata vuotta, joten sen perustekniikka pitäisi toimia ilman kehitystukia. Vedyn erottaminen vedestä elektrolyysissä on ymmärtääkseni taloudellista jos prosessi on jatkuva, siis sähköä kaiken aikaa käytössä. Tällaiset artikkelissa mainitut yritysparit ovat maailmalla nykypäivää, mutta sellaisten subventointiin ei ole tarvetta. Ne syntyvät ilma tukia jos ovat syntyäkseen.
Olkiluoto 3 käy tällä hetkellä ymmärtääkseni noin 300 MW pienemmällä teholla kuin olisi mahdollista. Tähän lienee syynä kantaverkon mehdollinen “paniikkihäiriö” OLK3:n alasajossa taydestä tehosta.
OLK3: omistajat voisivat perustaa vetyelekrolyysin Olkiluodon niemelle ja mitoittaa sen tälle nykyiselle “300 MW ylijäämäsähkölle”. Olisi yksi yrityspari Onkalon kupeessa.
Vetyelektrolyysi on ollut käytössä pitkään, mutta niinpä on tuulivoimallakin tehty sähköä 1800-luvun lopulta lähtien. Silti tuulivoimalat ovat kehittyneet valtavasti nimenomaan viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana — ja sanoisin, että ne aikaiset kehitystuet 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä olivat tuotekehityksen kannalta avainasemassa.
Kannatan OL3 järjestelmäsuoja-elektrolyyseriajatusta kylläkin, luovaa ajattelua. Sitä voisi mielestäni myös pienessä määrin tukea verorahoilla, ja TVO voisi jopa olla kiinnostunut kun Energiavirasto kerran päätti ettei se pääse luistelemaan järjestelmäsuojakustannuksiaan Fingridille. Ja Mykkäsellekin pieni porkkana, jos OL3 järjestelmäsuoja on järkevänhintainen subventoiduilla elektrolyysereillä niin Fortumin ydinvoimahanke voisi edetä samalla sapluunalla kun todelliset kustannukset olisivat selvillä.
Ei ole Olkiluoto 3:ssa tuollaista tehonrajoitusta näkynyt kuin joinain tunteina, jos sovitut vararesurssit on olleet huollossa tms. Pääosin ei ole ollut. Sen sijaan Olkiluoto 2:ssa on ollut jo pitkään eli kuukausia teho olennaisesri rajoitettuna seuraavan varaosan puuttumisen takia. Ilman sitä sähkö olisi ollut tänä talvena halvempaa.
Elektrolyyseriä voi aivan hyvin pyörittää vain silloin, kun sähkö on edullista. Prosessin hyötysuhde on joka tapauksessa huono ja päälle tulee vielä huonompi hyötysuhde polttokennossa, kun vety muutetaan sähköksi. Koko vihreän vedyn tuottamisen idea on siinä, että voidaan hyödyntää edullista sähköä huipputuotannon aikoina eikä tosiaan mitään aina kallista ydinvoimaa.
Mitä vikaa on siinä, että Keski-Euroopasta saadaan hyvä hinta sähkölle silloin, kun sitä on täällä ylen määrin ja hinta alhaalla? Samasta asiasta valittavat Etelä-Norjassa, kun sähköä myydään hyvään hintaan Britanniaan ja Manner-Eurooppaan. Heillä ongelma on toki maan sisäinen, kun vienti nostaa hinnan myös Etelä-Norjassa, kun tuotannosta merkittävä osa on pohjoisessa ja maan sisäiset siirtoyhteydet eivät ole riittävät suhteessa siirtokaapeleihin etelästä ulos maasta.
Markkinan dynamiikan reaaliajassa näkee yhdellä silmäyksellä Ruotsin Fingridin sivulta: https://www.svk.se/om-kraftsystemet/kontrollrummet/
Fortumia ei pidä kuunnella. Sen (talous)johto ja sitä kautta yrityskulttuuri on suuryritykseksikin täysin vinoutunut. Härskin verosuunnittelun ajamina tulot ohjataan Venäjälle, Saksaan, rajojen ulkopuolelle ja aivan mihin tahansa niin, että kotimaahan jäisi mahdollisimman vähän verotettavaa ja investoitavaa. Tarvittaisiin Musk heittämään koko porukka pihalle.
Eletrolyyseri sinänsä on joustava tuotantolaite, joka ei tarvitse itse jatkuvaa prosessia: päälle kun sähkö on halpaa, pois jos kallista. investoija toki haluaa aina ajaa jokaista pannuaan mahdollisimman halvalla ja tauotta, mutta se on eri asia. Tuotannon optimoinnin osaaista löytyy, vaikka aihe on poliittisille päättäjille täysin mahdoton selittää.
Isompi kysymys on, että miksi Suomi tuottaisi mahdollisimman vähän jalostettua tuotetta jatkojalostukseen muualle? Niin tehdään jo nyt sellun kanssa. Sama bisnesmalli olisi vedyn tuotannossa. Mieluummin ammoniakkia kuin vetyä ja mielummin lannoitteita kuin ammoniakkia vientiin jne. Jokin tässä Kokoomuksen talouspolitiikassa on pielessä ja pahasti.
Datakeskukset ovat surkeita työllistäjiä. Kunta tykkää toki kiinteistöverosta, mutta ei niillä tietoyhteiskuntaa pitkälle kehitetä, siivous- ja vartointialaa ennemmin. Suurdatakeskus käyttää siinä 600 — 1 000 tuulivoimalan tuotannon ja pari isoa vesivoimalaa siinä sivussa. Lämpöä saadaan kasvihuoneisiin. Siinä se. Se sähkö on poissa muusta, jalostusarvoltaan paremmasta toiminnasta. Ydinvoimala taas on tuontiosaamista, ei paranna tilannetta tästä näkökulmasta tippaakkaan.
Vaikeat asiat ovat vaikeita. TikTok-poliitikoita se ei kiinnosta, mutta iskulauseet uppoavat. Olemme todella pulassa.
Suomi, sähkön reservaatti?
Jep,
Datakeskuksissa on juurikin se alhainen jalostusaste:
tarjotaan tila, johon joku saa raksaa paremmalla katteella hardiksen, jota joku saa käyttää vielä paremman katteen softalla. Ja sitä softaa käyttää sitten joku, joka tekee ihan hirveetä tulosta.
Kannattaako olla ketjun eka vai vika?
Datakeskuksissa on myös iso riski: AI-gpu-huuma voi kadota parissa vuodessa. Ei ole mitään takeita, että käyttöasteet pääsee ees voitolle, kun nykyiset “suunnitelmat” saadaan valmiiksi.
Mahtaako Ruotsi onnistua omissa lisäydinvoimalahankkeissaan?
“Ruotsin hallitus tavoittelee massiivista ydinvoiman lisärakentamista ja vielä hetki sitten kuvitteli sen toteutuvan markkinaehtoisesti. Nyt se suunnittelee lupaavansa rakentajalle mojovan takuuhinnan ja ottavansa valtavasti velkaa.”
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/ruotsi-tavoittelee-valtavasti-uutta-ydinvoimaa-mutta-silla-on-pulma-ratkaisuehdotuksena-kymmenien-miljardien-velka-ja-7-sentin-sahko/c2290d86-5f13-40dd-be29-c6c1828faf08
Saattaisiko vetyvoimalan edullisuus perustua siihen, että ydinvoimalan ja vetyvaraston välisestä siirrosta ei makseta sähkönsiirtomaksua? Äkkiä ajatellen tällainen tariffivapaus edellyttäisi poikkeuslakia vetyvarastolle. Jos yhdelle toimijalle annetaan vapaus siirtomaksusta, siitä saattaa tulla kannattava mutta ei tuotannollisista syistä.
Loppupelissä kannattavuuden ratkaisee kokonaan HYÖTYSUHDE sille, että sähkö muutetaan vedyksi ja sitten takaisin sähköksi.
Jos sähkönsiirtomaksua ei peritä vetyvarastolta, ei sitä pidä periä myöskään niiltä [kaukolämpölaitoksilta], jotka lämmittävät vettä suoralla sähköllä.
Itse veden lämmittäminen suoralla sähköllä on hyötysuhteeltaan lähes 100%:sta. Häviö syntyy tarpeettoman kuuman veden varastoinnissa.
Kyllä sähkönsiirtomaksu peritään, jos laitokset sijaitsevat erillään toisistaan niin että sähköä joudutaan siirtämään, mutta tuskin, jos ne sijaitsevat samalla tontilla.
K‑Veikko kirjoitti:
“Itse veden lämmittäminen suoralla sähköllä on hyötysuhteeltaan lähes 100%:sta. Häviö syntyy tarpeettoman kuuman veden varastoinnissa.”
Ei ole. Hyötysuhde lasketaan yleensä niin, että se on saatu hyödyksi saatu osuus jaettuna potentiaalisella maksimilla. Jos 1 kWh:lla sähköä voi saada 1–50 kWh lämpöä tekniikasta riippuen (1 suoralla sähköllä, 50 kWh pumpulla maakierrolla sopivan ihanteellisissa olosuhteissa joissa lämpö siirtyy nesteeseen ihan pelkän veden kierron yhteydessä, ja lämpöpumpulla esim. 3–8 kWh), niin se 1 kWh ei kovin hyvää hyötysuhdetta edusta verrattuna vaihtoehtoihin. Häviö ei tule vain kuuman veden varastoinnista, vaan ennen kaikkea siitä, että kyse on varsin energiatehottomasta tavasta lämmittää verrattuna vaihtoehtoihin. Samalla sähkömäärällä kun pystyy saamaan aikaan lämpöä paljon enemmänkin.
ä: “Ei ole. Hyötysuhde lasketaan yleensä niin, että se on saatu hyödyksi saatu osuus jaettuna potentiaalisella maksimilla.”
Kyllä on. Hyötysuhde määritellään sisään tulevan energian ja käyttöön saadun energian suhteeksi. Niinpä sähkölämmityksen hyötysuhde on 100% ja lämpöpumppujen yli 100% (joskin niiden tapauksessa usein käytetään termiä “tehokerroin” eikä “hyötysuhde”).
“Jos 1 kWh:lla sähköä voi saada 1–50 kWh lämpöä…”
Onko millään lämpöpumpulla noin hyvä tehokerroin? Olen kuullut, että hyvillä lämpöpumpuilla tehokerroin voi olla yli 5 mutten sentään 50.
Mikäpä avuksi nyt?
“Kapasiteetti on Etelä-Suomessa joutunut nyt koetukselle, kun esimerkiksi Helsingissä, Espoossa ja Turussa on siirrytty lämmityksessä kivihiilestä valtavasti sähköä kuluttaviin sähkökattiloihin.”
“Käytännössä sellaisia teollisen tason investointeja, joiden kantaverkkoon liittymisestä ei ole jo sovittu, ei voida liittää vuosina 2025–2027 verkkoon Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa tai Hämeessä.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yksi-tiedote-sai-kahvit-vaaraan-kurkkuun-hallituksessa-ihan-painvastainen-tilanne-kuin-mita-haimme/9096810