Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu

Lääkey­htiöi­den on saata­va kate­tuik­si lääkkei­den kehit­tämiskus­tan­nuk­set, ja ne koitu­vat teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sajien mak­set­taviksi, mut­ta sen voisi tehdä paljon fik­sum­min. Nyt menetetään val­tavasti terveyshyötyjä.

Ter­vey­den­huolto on kehit­tynyt viime vuosi­na jät­ti­aske­lin uusien paljon parem­pi­en lääkkei­den ansios­ta. Syöpi­in on kehitet­ty täs­mälääkkeitä, joiden ansios­ta moni ennen kuole­maan tuomit­tu poti­las para­nee. Nuo lääk­keet ovat kuitenkin hyvin kalli­ita, mikä kas­vat­taa Kelan kor­vaus­meno­ja nopeasti. Kaikkia lääkeitä ei edes hyväksytä kor­vat­taviksi, kos­ka hin­ta on kohtuuton.

Joidenkin lääkkei­den valmis­tus on oikeasti kallista, mut­ta pääosin korkea hin­ta johtuu paten­tista, joka antaa lääkey­htiölle parik­sikymmenek­si vuodek­si monop­o­lin lääke­molekyyli­in. Yhtiöi­den on tietysti saata­va tutkimuskus­tan­nuk­si­aan kate­tuik­si ja myös epäon­nis­tuneet yri­tyk­set. Käytän­tö on silti haaskaa­va, kuten monop­o­li­hin­noit­telu aina on. Menetetään val­tavasti ter­veyshyö­tyjä, jot­ka saavutet­taisi­in kor­vaa­mal­la lääk­keen kehit­tämiskus­tan­nuk­set fiksummin.

Run­saat 20 vuot­ta sit­ten biol­o­giset reumalääk­keet mullis­ti­vat taudin hoidon. Reuma­sairaalat voiti­in sulkea tarpeet­tom­i­na. Patent­tien vuok­si uudet mullis­ta­vat lääk­keet oli­vat kalli­ita ja niitä annet­ti­in vain vaikeaan sairauteen.

Toimin tuol­loin perus­palve­lu­min­is­ter­inä. Pidin hölmönä odot­taa reuman kehit­tymistä vaikeak­si ennen kuin sai taudin pysäyt­tävää lääkettä.

Tapasin maa­han­tuo­jan edus­ta­jan muun asian yhtey­dessä ja kysyin häneltä, antaisiko hän lääk­keestä 80 pros­ent­tia alen­nus­ta, jos suo­ma­laiset sairaalat ostaisi­vat sitä kymme­nen ker­taa enem­män. Te saisitte kak­si ker­taa enem­män rahaa ja me kymme­nen ker­taa enem­män ter­veyt­tä. Hänelle tuo olisi pas­san­nut, mut­ta ei pääkont­to­rille. Olisi­han hin­ta ollut Suomes­sa ja Ruot­sis­sa aivan eri­lainen. Ongel­ma on pois­tunut patent­tien van­hen­nut­tua. Lehti­ti­eto­jen mukaan hin­nat lask­i­vat 90 %.

Korkean hin­nan vuok­si uudet val­lanku­mouk­sel­liset lääk­keet ovat pahasti alikäytet­tyjä. Köy­hissä mais­sa niitä ei käytetä juuri lainkaan. Suomes­sakin mon­en reuma pääsi pahak­si aivan turhaan.

Kun Bill Clin­ton mitätöi vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa AIDS-lääkkei­den paten­tit Afrikas­sa, niiden hin­nat lask­i­vat jopa 97 pros­ent­tia, ja Afrik­ka pelas­tui terveyskatastrofilta.

Lääkkei­den kehit­tämisku­lut koitu­vat nytkin teol­lisu­us­maid­en val­tioiden mak­set­taviksi. Jokaisen niistä kan­nat­taa rajoit­taa lääk­keen käyt­töä omas­sa maas­saan rajoit­taak­seen osal­lis­tu­mis­taan kus­tan­nuk­si­in. Olisi fik­sumpaa, jos ne keräi­sivät  kole­hdin ja ostaisi­vat patentin vapaak­si, jol­loin lääk­keen hin­ta lask­isi heti eikä vas­ta 20 vuo­den kulut­tua. Ei mak­saisi sen enem­pää, lääkey­htiö hyö­ty­isi paten­tis­taan yhtä paljon, mut­ta lääket­tä käytet­täisi­in paljon enemmän.

ICT-paten­teille on ole­mas­sa pakkolin­sen­sioin­ti­jär­jestelmä, jot­ta keskeisel­lä paten­til­la ei voi rahas­taa kuin­ka paljon tahansa.

Lääke­tutkimus järkevöi­ty­isi, kun mullis­taval­la lääk­keelle ei yritet­täisi kehit­tää suurin kus­tan­nuksin kil­pail­i­joik­si hie­man toisen­laisia molekyyle­jä vain, jot­ta päästäisi­in apa­jalle, kuten tapah­tui koles­tero­lilääkkeinä käytet­tävien sta­ti­inien kohdal­la. Kil­pail­e­van molekyylin pitäisi olla riit­tävästi ole­mas­sa ole­vaa lääket­tä parem­pi, ennen kuin investoin­ti tutkimuk­seen kannattaisi.

 

P.S.

Kun olin lähet­tänyt kolumnin Talouselämä-lehteen, Helsin­gin Sanomat julka­isi artikke­lin, jon­ka mukaan on löy­tynyt lop­ulli­nen ratkaisu HIV-infek­tioon: lääke, joka antaa sat­apros­ent­tisen suo­jan virus­ta vas­taan ja jon­ka tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat vain 40 dol­lar­ia vuodessa. HIV-infek­tion se tal­tut­taa kuitenkin vas­ta 2040-luvul­la, kos­ka lääket­tä myy­dään tuhatk­er­taisel­la hin­nal­la valmis­tuskus­tan­nuk­si­in nähden.
Uut­ta hiv-lääket­tä pide­tään läpimur­tona, hin­ta tulisi tutk­i­joiden mukaan pudot­taa tuhan­nek­seen | HS.fi

= = = =

Kir­joi­tus on kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

16 vastausta artikkeliin “Lääkkeiden haaskaava hinnoittelu”

  1. Tuo patent­tioikeus lääkkeisi­in on viety huip­pu­un­sa usa:ssa. Yhtiöi­den laki­asiantun­ti­jat pitää huolen, ettei patent­ti van­hene, kun­han vähän muun­telee alku­peräistä lääkettä.
    Ja kansa mak­saa lääkkeistä karmeaa ylihintaa.
    Omi­tu­inen usko tuol­lakin oikeu­den päätöksiin .

    Vastaa

  2. Perusvi­ka on se, että lääkepaten­teista on tul­lut aivan liian kalli­ita. Yhden lääk­keen myyn­ti­in tarvit­ta­van tutkimus­näytön koon­ti voi mak­saa sato­ja miljoo­nia euro­ja. Yksi puoli ongel­maa on se, että näin osa pääsee rahas­ta­maan todel­la reilusti. Toinen puoli ongel­maa on se, että lukuisat ehkä jopa nyt rahas­tuk­ses­sa ole­via parem­mat lääkeaineet jäävät pääsemät­tä markki­nalle, kos­ka markki­noil­letuon­tikyn­nys on korkea ja mak­saa liikaa.

    Patentin lunas­tus­menetelmä johtaisi ehkä vain siihen, että lääke­fir­mat myi­sivät kau­pal­lis­es­ti huonom­mat patenssin­sa julkiselle sek­to­rille. Julkisel­la sek­to­ril­la on yleen­sä aika heikko osaami­nen ymmärtää, mikä lääkepatent­ti on tosi­asi­as­sa mitenkin hyödylli­nen. Sil­lä ei ole myöskään yhtä tehokas­ta markki­noin­tikoneis­toa, joka on keskeinen asia uuden lääk­keen yleistymään saamisek­si. Maail­mal­la on iso määrä tehokkai­ta lääkkeitä, jot­ka ovat jääneet myyn­niltään huonom­pia kil­pailjoitaan vähäisem­mik­si sik­si, ettei niiden tuot­ta­ja ole osan­nut tai halun­nut niitä markkinoida.

    Vastaa

    1. ” Julkisel­la sek­to­ril­la on yleen­sä aika heikko osaami­nen ymmärtää, mikä lääkepatent­ti on tosi­asi­as­sa mitenkin hyödyllinen.”

      Olen tästä eri mieltä. Julkisen sek­torin lääke­valvon­nas­ta vas­taa­vat vira­nomaiset (Fimea ja varsinkin Kela) ovat kyl­lä erit­täin hyvin per­il­lä lääkkei­den kus­tan­nusten ja saavutet­tu­jen hyö­ty­jen suhteesta.

      Vastaa

  3. Itseäni har­mit­taa eri­tyis­es­ti lihavu­u­den hoitoon kehitet­ty­jen lääkkei­den korkeat hin­nat. Niiden käytön lisäämi­nen toisi moninker­taiset säästöt eri­lais­ten liitän­näis­sairauk­sien vähentyessä.

    Vastaa

  4. Lääkeke­hi­tyk­seen (kuten mon­elle muullekin riskialt­ti­ille toimi­alal­la) aja­nee yrit­täjiä (ja sijoit­ta­jia) lähin­nä se, että sijoite­tulle pääo­ma­lle on keskimäärin saatavil­la hyvä tuot­to. Oma käsi­tyk­seni on se,että lupaavien pro­jek­tien oikeudet oste­taan siinä kohtaa, kun niiden onnis­tu­mi­nen on melko toden­näköistä, mut­ta ei riit­tävän toden­näköistä. Kan­nat­taa myy­dä 20 % toden­näköisyy­del­lä onnis­tu­van lääk­keen tule­va sat­u­maisen suuri tuot­to 5 tai 10 % osu­udel­la tuo­to­s­ta, kos­ka tutk­i­jalle osuu ehkä yksi onnis­tu­mi­nen uralleen, lääke­fir­malle aika monta.

    Jos pakkolisen­soin­ti tulee käyt­töön, sen täy­tyy olla niin kan­nat­tavaa, että tal­ent­ti edelleen suun­tau­tuu lääke­tutkimuk­seen. Ideaal­i­ti­lanteessa tutkimus­ta siir­retään julkiselle sek­to­rille niin, ettei käy kuin koronarokotteissa.

    Vastaa

  5. >   Olisi fik­sumpaa, jos ne keräi­sivät kole­hdin ja
    >   ostaisi­vat patentin vapaak­si, jol­loin lääkkeen
    >   hin­ta lask­isi heti eikä vas­ta 20 vuo­den kuluttua

    Malli saat­taisi toimia, jos maail­ma olisi staat­ti­nen, jos­sa yhtä muut­tu­jaa voisi vapaasti muutel­la vaikut­ta­mat­ta mihinkään muuhun. — Mut­ta ei ole. — Per­in­teisen toim­inta­mallin mukaan lääkete­htaat tuot­ti­vat lääkkeitä, jot­ka paran­ta­vat eri­lai­sista vaivoista. Nyt tilanne on toinen.

    Nykyään kuvaile­masi malli on itse asi­as­sa jo otet­tu käyt­töön: lääkete­htaat ovat liit­toutuneet val­tioiden kanssa saavut­taak­seen mak­si­maalisen voiton. Seu­rauk­se­na on, että lääkete­htaiden kan­nat­taa kehit­tää vain lääkkeitä, jot­ka sopi­vat rahoit­ta­jan poli­it­tiseen agen­daan, esimerkik­si vihol­lis­ten murhaamiseen tai ilmas­ton­muu­tosagen­daan. — Näil­lä tavoit­teil­la ei ole mitään tekemistä tau­tien paran­tamisen kanssa.

    Vähän samankaltainen tilanne kuin aikoinaan Englan­nin siir­tomaas­sa Kiinas­sa. Siir­tomaaisän­nät kauhis­te­liv­at kaupun­gin rot­tien määrää ja kek­sivät oivan keinon: raha. He alkoi­vat mak­saa rotista tap­po­ra­haa kun­han vain toi rotan hän­nän todis­teek­si taas yhden iljet­tävän syöpäläisen vähen­tämis­es­tä. Seu­rauk­se­na oli, että kaupun­gin asukkaat perus­ti­vat rotta­farme­ja, jois­sa he kas­vat­ti­vat suuret määrät rot­tia, kos­ka niiden hän­nästä nyt sai hyvän hin­nan ja oli­han rotan tuotan­tokus­tan­nus täl­lä tavoin paljon alem­pi kuin sen saal­is­t­a­mi­nen ihmisvoimin.

    Vastaa

  6. Nos­tit esi­in sta­ti­init kos­ka niis­sä on kehitet­ty suurin kus­tan­nuksin kil­paile­via vai­h­toe­hto­ja. Sta­ti­ineis­sa on se ongel­ma, että tiet­ty sta­ti­ini­valmiste ei käy sivu­vaiku­tusten takia kaikille. Jos olisi vain muu­ta­ma sta­ti­ini­valmiste, niin voisi koitua juuri tästä syys­tä ongelmia. Luulin, että en voi käyt­tää sta­ti­inilääkkeitä ollenkaan kun tuli niin voimakkaat sivu­vaiku­tuk­set silmi­in ja lihak­si­in. Olin väärässä jätin lääk­keen käyt­tämät­tä kokon­aan, enkä edes pyytänyt toista valmis­tet­ta, eikä lääkärikään ehdot­tanut. Hänkin ilmeis­es­ti luuli, että kaik­ki sta­ti­init oli­vat pois sul­jet­tu vai­h­toe­hto. No näin ei ollutkaan kun noin 10 vuot­ta myöhem­min kuitenkin kokeilin toista vai­h­toe­hto­ja ja yllä­tyk­sek­si sivu­vaiku­tuk­sia ei ollutkaan.

    Vastaa

  7. Suo­ma­laisen maa­han­tuo­jan pääkont­tori ei hyväksy 80 % alen­nus­ta yhdessä EU-maas­sa ns. rin­nakkaistuon­nin takia. EU:n vapaan liikku­vu­u­den perus­teel­la on yri­tyk­siä, jot­ka hyö­dyn­tävät maid­en välisiä lääkkei­den hin­taero­ja osta­mal­la sieltä mis­sä hin­nat ovat matal­im­mat ja vievät sinne mis­sä hin­nat ovat korkeampia. Min­unkin viimeisin lääkeosto oli täl­lainen rin­nakkaistuo­tu, jon­ka sain joitakin kym­meniä sent­te­jä halvem­mal­la kuin lääk­keen valmis­ta­jan val­tu­ut­ta­mana maan tuo­dul­la valmis­teel­la. Lääk­keen valmis­ta­ja ja viralli­nen maa­han­tuo­ja eivät voi estää tätä. Sen vuok­si nykyti­lanteessa joudu­taan odot­ta­maan patent­tien raukeamista.

    Vastaa

  8. Uuden lääk­keen tuoteke­hi­tys mak­saa mil­jar­di euroa (suu­ru­us­lu­ok­ka). Tämä tuoteke­hi­tyk­sen kalleus selit­tää hyvin sen, mik­seivät suo­ma­laiset lääkeyri­tyk­set juurikaan kehitä merkit­täviä lääkkeitä. Lääk­keen paten­toin­nista menee tyyp­il­lis­es­ti 10–12 vuot­ta siihen, kun lääke tutkimusten (teho, sivu­vaiku­tuk­set yms.) saadaan markki­noille. Tuoteke­hi­tyk­seen panos­ta­neel­la lääkeyri­tyk­sel­lä ei siis suinkaan ole 20 vuot­ta aikaa rahas­taa lääkkeellä.

    Se, mihin pitäisi puut­tua, on se, että ole­mas­sa ole­vaa paten­toitua lääket­tä “mod­i­fioidaan” vähän parem­mak­si ennen patentin umpeu­tu­mista ja tälle “uudelle” lääk­keelle saadaan 20 vuo­den suo­ja-aika. Silkkaa rahastusta.

    Vastaa

  9. Sitä asi­aa en kyl­lä yhtään ymmär­rä mik­si Suomen pitää syynätä lääk­keet tarkasti itse, eikä se voi luot­taa muiden maid­en osaamiseen? Eikö riit­täisi, että Sak­sa, Ran­s­ka ja Bri­tan­nia on hyväksynyt jonkun lääk­keen? Mik­si näin pienen kansan pitää kulut­taa verovaro­jaan ja resursse­jaan johonkin päälekkäiseen syynäystöimintaan?

    Vastaa

    1. Juuri näin­hän jär­jestelmä toimi­ikin. Päällekäisen työn määrä on varsin vähäinen.

      Vastaa

  10. Edel­liseen kom­ment­ti­in jäi aja­tusvirhe. Tarkoitin näin:

    ”antaisiko hän lääk­keestä 80 pros­ent­tia alen­nus­ta, jos suo­ma­laiset sairaalat ostaisi­vat sitä kymme­nen ker­taa enem­män. Te saisitte kak­si ker­taa enem­män rahaa ja me kymme­nen ker­taa enem­män terveyttä”
    Tätä olen miet­tinyt paljon. Tilanne on globaali, monien uusien lääkkei­den hin­nat ovat kaikissa mais­sa niin korkeat että 5 ker­tainen hin­nanalen­nus antaisi 8 ker­taisen myyn­nin ja enem­män myyn­tivoit­toa. Mik­si ihmeessä hin­ta pide­tään sel­l­aise­na että käyt­tö jää mar­gin­aalisek­si?? Kil­paile­vien patent­tilääkkäi­den kehi­tys, (eri molekyyli, sama vaiku­tus­mekanis­mi) on sinän­sä ter­ve­tul­lut­ta kos­ka luo kuitenkin jonkun ver­ran hintakilpailua.

    Vastaa

    1. Idea oli, että tätä lääket­tä määrät­ti­in sairaalois­sa, jol­loin on mah­dol­lista päät­tää yhtä aikaa määrästä ja hin­nas­ta, siis että vas­tauk­se­na hin­nan alen­nuk­seen luvatt­taisi­in muu­tos lääk­keen käyttöpolitiikassa.

      Vastaa

  11. Asun­to­tu­lon vero­tus on vihovi­imeinen vero jota Suomes­sa kai­vataan. Asumis­es­ta mak­se­taan jo ihan riit­tävästi veroja.
    Jos halu­aa asua omakoti­talos­sa niin eihän sel­l­aisia saa edes vuokra­ta. Vai alka­ako Heka tai Lumo rak­en­taa vuokrat­tavia omakotitaloja?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.