Pitäisikö työn vastaanottovelvollisuutta tiukentaa vai löysentää?
Antelias työttömyysturva edellyttää selkeää velvollisuutta ottaa vastaan tarjottu työ.
Kun hyvinvointiyhteiskunta on joutunut ikääntymisen vuoksi pahenevaan rahoituskriisiin, sosiaaliturvan löysään käyttöön on suhtauduttava aiempaa ankarammin. Sosiaaliturvan väärinkäyttäjä varastaa köyhiltä, koska kaikki sosiaaliturvan tarpeeton käyttö on pois tarpeellisemmasta käytöstä.
Kannatan toisaalta perustuloa, jota jaetaan yhtä suurena ja ehdoitta kaikille, mutta jota keskituloiset ja suurituloiset eivät käytännössä saa, koska verotuksen alarajaa lasketaan vastaavasti ja perustulo verotetaan heiltä pois. En kuitenkaan kannata niin suurta perustuloa, että sillä tulisi hyvin toimeen ilman, että tarvitsisi liata käsiään työn tekemisellä. Vasemmistoliitto on sellaista esittänyt, mutta sellainen ei ole toteutettavissa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun tekoäly ja robotit tekevät suuren osan nykyisistä töistä. Minun silmissäni perustulo merkitsi automaattista tulotukea pienipalkkaisille. Se parantaisi työmarkkinoiden tasapainoa ja torjuisi tuloeroja.
(Jos ei ymmärrä, miksi perustuloa maksetaan myös rikkaille, kannattaa ajatella perustuloa negatiivisena tuloverona, jota maksetaan vain niille, joiden tulot alittavat verotettavan tulon alarajan. Se on aritmeettisesti sama asia kuin perustulo, mutta hallinnollisesti vaikeampi toteuttaa. Perustulossa rahaa kulkee enemmän edestakaisin, mutta jokaisen nettotulot ja efektiivinen rajaveroaste ovat sama.)
Perustuloon voi lisätä syyperusteisia korotuksia esimerkiksi vammaisuuden johdosta. Nykyisistä vammaisten tuista tämä poikkeaisi siten, että tukea ei menettäisi, vaikka voittaisi vaikeutensa ja tekisi ahkerasti työtä. Nykysäännöt kannustavat työntekoon vähiten niitä, joille se on vaikeinta.
Korkea työttömyysturva edellyttää työn vastaanottovelvollisuutta
On selvää, että mitä korkeamman turvan työttömyysturva muodostaa, sitä välttämättömämpää on, että tukea ei saa, jos kieltäytyy työstä. Pohjoismaissa työttömyys korvataan runsaskätisesti niin, mutta niinpä työstä ei voi kieltäytyä ja työtä myös tarjotaan.
Edellisissä postauksissa mainitsin, että Ruotsissa nuori työtön osoitetaan herkästi kunnan töihin. Juhana Vartiaisen mukaan tämän tarkoitus on varastaa nuoren vapaa-aika, jotta työttömyys ei vaikuttaisi liian houkuttelevalta elämänvaihtoehdolta.
Suomessakin on virallisesti velvollisuus ottaa tarjottu työ vastaan, mutta ei käytännössä. Työvoimapalvelut on säästetty niin henkihieveriin, etteivät työvoimaviranomaiset kykenee tekemään työhön osoittamisia. Jos haluaa lusmuilla, se yleensä onnistuu – ei tietenkään aina. Suomessa moni nuori luisuu syrjäytymiseen työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska palveluista on haluttu säästää. Joku voisi puhua heitteillejätöstä.
Yritykset ovat valittaneet, etteivät työvoimaviranomaiset kerro niille, ketkä paikkakunnalla on työttöminä, jolloin yritykset voisivat tarjota näille töitä. Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.
En kuitenkaan tarkoita, että työttömäksi joutuneen diplomi- insinöörin pitäisi ottaa seuraavana päivänä vastaan tarjottu kauppa-apulaisen paikka, koska on parempi, että hän työllistyisi koulutustaan vastaavaan työhön. Oikeuden olla työpaikkojen suhteen valikoiva pitäisi kuitenkin heikentyä, kun työttömyys pitkittyy. Näin onkin ammattisuojan ja työpaikan sijainnin osalta.
Mitä parempi on työttömyysturva, sitä olennaisempaa on, ettei sitä voi nauttia, jos kieltäytyy työstä. Siksi ansiosidonnaisella olevia tulee vahtia selvästi tiukemmin kuin työmarkkinatuella tai toimeentulotuella olevia.
Huomattakoon, ettei asumistukeen liity mitään harkintaa sen suhteen, johtuvatko matalat tulot olosuhteista vai asianomaisen omista päätöksistä. Tämäkin ehkä muuttuu, jos asumistuki joskus tulevaisuudessa yhdistetään yleistukeen.
Suoja riistoa vastaan
Minun ihanteeseeni kuuluu pieni perustulo takaamaan sen, ettei ihan kuinka huonoa työpaikkaa tahansa tarvitsisi ottaa vastaan. On myös todellisia riistotyösuhteita, joista on hyvä voida kieltäytyä. Tämän näkökohdan merkitys korostuu, kun työehtosopimusten yleissitovuus vähenee.
Ihan kuinka huonopalkkaista työtä hyvänsä ei tarvitse nytkään ottaa vastaan. Laissa rajana on 1134 euroa kuussa, jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä on vuodelta 2021. En tiedä, sovelletaanko rajaan indeksikorotuksia. Aika matala se joka tapauksessa on.
Jos jokin työ on hyvin pienipalkkaista, sen on myös tuottamatonta, joten kansantalous ei paljon kärsi siitä, että joku ei ota sitä vastaan – varsinkin kun näihin tuottamattomiin töihin on kyvykkäitä tekijöitä yli kysynnän.
Toisaalta perustulon tai negatiivisen tuloveron oloissa huonopalkkainen työkin parantaa aina tekijänsä nettoansioita, jolloin jopa tuollainen 1134 euroa kuussa siis kannattaisi. Tämä on parempi kannustin kuin pakko, sillä halutonta työntekijää ei kukaan palkkaa. Nyt on aika yleistä, että kokoaikaisen työn vastaanottaminen lisää nettoansioita vain parillasadalla eurolla kuussa. Ei ole ihme, että sellaista vastaan niskuroidaan.
Yhteenveto
Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevien velvollisuutta ottaa työtä vastaan tulee kiristää, mutta kovin huonoja työpaikkoja vastaan tarvitaan jotain suojaa. Perustulo olisi sellainen, mutta nykyjärjestelmässäkin toimeentulotuki suojaa käytännössä varsinaisilta riistotyösuhteilta. Työvoimapalveluja, joiden tehtävänä on palauttaa työelämän ulkopuolelle luisuvat takaisi, työmarkkinoille, tulee parantaa ja niihin on ohjattava enemmän rahaa.
Onhan tuo todella iso tietosuojakysymys. Epäilemättä listat “laiskottelijoista” alkaisivat levitä jos yrittäjä-statuksella saisi helposti henkilörekisterin alueen työttömistä.
On myös vaikea ymmärtää mitä yrittäjät näille henkilöille haluaisivat tarjota, siis henkilöille jotka eivät hae näiltä yrityksiltä työpaikkoja vaikka TE-keskus ja Kela tähän pakottaakin tukien menettämisen uhalla. Hakevat heidät tästä huolimatta kotoa töihin?
Toisaalta myöhemmin Soininvaara sanoo:
Kuinka motivoitunut työntekijä on työntekijä joka ei hae työtä edes tulojen/tukien menettämisen uhalla, mutta kuitenkin haetaan töihin kotoa hakemalla yrittäjän toimesta?
Kilgore kirjoitti:
“On myös vaikea ymmärtää mitä yrittäjät näille henkilöille haluaisivat tarjota, siis henkilöille jotka eivät hae näiltä yrityksiltä työpaikkoja vaikka TE-keskus ja Kela tähän pakottaakin tukien menettämisen uhalla. Hakevat heidät tästä huolimatta kotoa töihin?”
TE-keskus ei ihan hirveästi pakota ketään hakemaan työpaikkoja. Eräskin tuttu oli noin vuoden työttömänä työnhakijana. TE-toimisto velvoitti hakemaan sinä aikana yhteensä yhtä työpaikkaa. Senkin hakukohteen sai ihan itse valita. Hakemuksen kirjoittamiseen annettiin toista kuukautta määräaikaa. Kyseinen henkilö haki oma-aloitteisestikin töitä, joten siitä velvoitteesta seurasi lisävaivaa vain sen verran, että piti TE-toimistolle vain nimetä yksi paikoista, mihin oli muutenkin hakenut.
Katsotaan tilannetta toisin päin. Työnantajat harvemmin haluavat pakottaa ketään omaan työpaikkaansa töihin, vaan valita tarjolla olevista vaihtoehdoista parhaiten soveltuvan. Jos ei tiedä, keitä olisi vapaina, on vaikea haastatellakaan näitä. Laittamalla työpaikkailmoituksen saattaa saada joukon potentiaalisia hakijoita, tai voi olla, että kukaan potentiaalinen hakija ei jätä hakemusta. Erityisesti lyhyempiaikaisiin työpaikkoihin ei välttämättä hakemuksia tule. Se on ymmärrettävää, että työhakemukset kohdistetaan vakituisiin työpaikkoihin, mutta voi olla, että joku vakituista työtä etsiväkin voisi silti ottaa vaikka 1–2 viikon sisällöllisesti sopivan lyhyemmän homman väliin, johon ei ole tajunnut hakeakaan, jos joku vain suoraan ottaisi yhteyttä.
Työnhakijoiden joukossa on myös monenlaisia hyvin poikkeuksellisia potentiaalisia osaamisyhdistelmiä, joita hakuilmoitukseen kukaan ei osaisi arvata edes kirjata, mutta joka voisi käydä työnantajalle ilmi, jos työnhakijoiden CV:itä pystyisi selaamaan läpi. Tuskin kukaan ainakaan yksityisen sektorin työnantaja ketään vastentahtoisesti on jatkossakaan pakottamassa töihin. Ihan normaalisti se silti menee, että sekä työnantajan että työntekijän tarpeiden ja toiveiden (niin palkan, työajan kuin työn sisällön osaltakin) pitää riittävästi kohdata, jotta sopimuksia syntyy. Mutta jos työnantaja ei löydä vapaina olevia tekijöitä eikä näiden yhteystietoja, eikä pääse edes keskusteluyhteyteen potentiaalisimpien vaihtoehtojen kanssa, niin silloin sopivimpien tekijöiden rekrytointikaan ei välttämättä onnistu. Tällöin sekä työnantaja voi jäädä vaille tekijää että työnhakija vaille töitä.
Kaikenlaisia malleja on kyllä ollut, mutta kohta vuosikymmenen on ollut malli missä työpaikkoja on pitänyt hakea. Sipilän kaudella otettiin käyttöön aktiivimalli jossa piti olla tietty määrä työssä tai työttömyyskorvaus aleni. Marinin hallitus alensi sen hakemuspakkoon, piti hakea neljään työpaikkaan kuukaudessa tai siitä sanktioitiin jopa sakoilla. Sitä en tiedä paljonko ja kuinka helposti tästä tapaus/aluekohtaisesti sitten sovellettiin jos katsottiin vaikka että alueella ei ole henkilölle sopivia työpaikkoja.
Mitä muuten kerroit tilanteesta työnantajien näkökulmasta, niin se vahvistaa käsitystä että ongelma on työantajissa eikä työnhakijoissa. Omastakin kokemuksesta voin sanoa että työhakemukset omallakin alalla on lähes aina tehty ihan väärin päin. Luetellaan tekniikoita ja järjestelmiä ja sanotaan että odotamme että sinulla on näin monta vuotta kokemusta näistä. Kuitenkin sitten kun kuulen näistä työpaikoista verkostojen kautta niin aina sanotaan että älä välitä niistä ilmoituksen vaatimuksista vaikket niitä täytäkään, ne oppii muutamassa viikossa.
Koko ongelmaa on mielestäni lähdetty säätämään väärästä päästä, työnantajilla on niin kuuma puhelin hallituksille, että on käytetty kohta vuosikymmen “korjaamaan” ongelmaa työnhakijoista käsin heitä rankaisemalla ja muuten pistämällä ruotuun. Vaikka ongelma on oikeasti työnantajissa, ja siinä dynamiikassa että he saavat mitä haluavat lobbamalla maamme päättäjiä. Täten kukaan ei ole suojelemassa heitä itseään siltä mitä he haluavat, eli syyttää kaikesta työttömiä. Jos hallitukset eivät toimisi elinkeinoelämän käsikassaroina niin he joutuisivat katsomaan peiliin ja miettimään onko ehkä omassakin toiminnassa jotain parannettavaa.
Ehkä pitäisi ottaa käyttöön yrittäjille työntekijähakukortti että työntekijät oppisivat edes jotain alkeita työntekijöiden hakemisesta, kuten työntekijöille on kehitetty tulityökortti, hygieniapassi, alkoholipassi, työturvallisuuskortti yms yms. Nythän asiaa ei käytännössä opeteta missään ja se valitettavasti näkyy suomalaisilla työmarkkinoilla.
Selvästi mulla ajatus harhaili kun kirjoitin aiemmin kommenttini. Tässä korjauksia että siihen tulee jotain tolkkua:
Piti sanomani että sanktioitiin jopa karenssilla.
Piti sanomani “Ehkä pitäisi ottaa käyttöön yrittäjille työntekijänhakukortti että työnantajat oppisivat edes jotain alkeita työntekijöiden hakemisesta”
täh? jotta voi saada peruspäivärahaa tai työmarkkinatukee, tulee olla ilmoittautunut tietojensa kanssa TE toimiston listoille työnhakuun, joita työttömiä hakijoita työntekijää tarvitseva sitten voi selata ja ottaa yhteyttä työttömäään!!!!
Mikä järki siinä muuten olis TE toimiston kautta tapahtuvassa työnhaussa?
Itte olen ollu TE toimiston listoilla työnhakijana jo 20 vuotta, kukaan..ei yksikään työnantaja ole ottanu yhteyttä.. LOL
Koko ansiosidonnaisen työttömyysturvan voisi poistaa, ja korvata lakisääteisellä työnantajan maksamalla könttäkorvauksella työsuhteen päättyessä. Kannustin työllistymiseen olisi hyvä, ja toisaalta kerralla tilille tuleva korvaus mahdollistaisi myös erilaiset investoinnit työllistymistä varten, esim muuttamisen.
Lisäksi hyvät, vakaat työnantajat hyötyisivät suhteessa jatkuvasti työntekijöitä kierrättäviin mulkeroihin.
Tämä on hyvä ehdotus. Könttäkorvaus tuotannollis-taloudellisista syistä irtisanotuille. Määrä perustuu palkkaan ja työsuhteen pituuteen. Johtoportaalle nuo sovitaan automaattisesti jo johtajasopimuksissa.
Saisiko korvauksen myös, jos irtisanoutuu itse? Jos saisi, se antaisi huonoja kannusteita työntekijälle; jos ei saisi, antaisi se huonoja kannusteita työnantajalle.
Mielestäni asiaa olisi hyvä katsoa yhtenä pakettina niin, että aluksi määrittelemme halutun efektiivisen rajaveroasteen tulojen funktiona ja vasta sen jälkeen määrittelemme tarvittavan veroprogression ja sosiaaliturvan jotka tuottavat halutun efektiivisen rajaveroasteen funktion. Itse olen päätynyt tavoitefunktioon, jossa aivan mitättömien tulojen efektiivinen rajaveroaste on noin 80% josta se sitten tulojen noustessa kohti jättituloja laskee noin 50%:iin. Nykyinen prosessi ei tuota hallittua tulosta (nykyinen prosessi on: kauhistellaan kannusteiden puutetta->lisätään kannusteita->havahdutaan siihen että lisäkannusteet johtivat turvaverkon heikentymiseen->lisätään turvaverkkoja->havahdutaan siihen että turvaverkon lisääminen johti kannusteiden heikentymiseen->lisätään kannusteita jne jne jne)
Miksi ihmeessä tuo rajaveroaste on regressiivinen?
Efektiivinen rajaveroaste on nytkin regressiivinen johtuen asumistuen, sovitellun päivärahan ja toimeentulotuen tuloriippuvuudesta,.
Hallituksen muutokset verotukseen tulevat aikaansaamaan sen, että ihan kokonaisveromäärästä tulee regressiivinen.
Aiemmin se oli aika flatline desiileissä 2–9.
https://wid.world/wp-content/uploads/2020/10/BCG2021Appendix.pdf
s. 240 & 241.
Suomen suurin ongelma veronkaltaisten maksujen eriarvoistavuudessa on se, että pienipalkkaiset ja/tai vajaatyöllistetyt maksavat (ja heidän työnantajansa) koko työuransa 25%:n eläkemaksua, johon eivät saa mitään vastinetta, kun eläkkeelle päästyään/jouduttuaan saavat takuueläkkeen verran. Tai vain marginaalisesti enemmän.
Onkohan ehkä niin, ettei kukaan ole koskaan laskenut pienituloisen eläkemaksun “marginaaliprosenttia”?
Esim maksat työurasi aikana 100k€ ja saat siitä sitten (yli takuueläkkeen) 10€/kk?
Eläkemaksussa on vielä sekin regressiivisyys, että rikkaat elävät pidempään.
Joten köyhät subventoivat heidän eläkkeitään.
Olisi symbolisesti iso askel, jos eläkkeelle laitettaisiin katto.
Olisi toimeentulorajalla mukavempi maksella niiden eläkkeitä, jotka ovat maksaneet ehkä puolet siitä, mitä nykyään maksetaan.
toke, en olisi kuitenkaan kovinkaan huolissani tuosta regressiivisyydestä. Rikkaat ehkä elävät pidempään, mutta toisaalta he myös maksavat progressiivista tuloveroa suurista eläkkeistään ja ovat myös maksaneet sitä menneisyyden suurista palkoistaan, joilla ovat suuren eläkkeensä keränneet. Luulisin kokonaisuuden silti olevan myös käytännössä progressiivin huolimatta mainitsemastasi vaikutuksesta, joskaan mulla ei toki ole tässä numeroita siitä.
Tuohon että töihin pakotettaisiin työttömyyspäivärahalla, pitää ehdottomasti ehtona olla että työmatka ei saa olla liian pitkä . Autolla ajamiseen kymmeniä kilometrejä uppoaa helposti koko päiväraha, tai sitten pitää saada nostaa matkakorvausta.
“Nykysäännöt kannustavat työntekoon vähiten niitä, joille se on vaikeinta.”. Näin on pakko olla. Turvaverkot tulojenlaskun varalle ja työnteon kannusteet ovat saman kolikon kaksi puolta. Kaikkein pienituloisimmilla on oltava vahvin turvaverkko->korkein efektiivinen marginaaliveroaste->heikoin kannuste työntekoon.
Soininvaara kirjoitti:
“Yritykset ovat valittaneet, etteivät työvoimaviranomaiset kerro niille, keitä paikkakunnalla on työttöminä, jotta ne voisivat tarjota näille töitä. Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.”
Asiaa koskee tietosuojalainsäädäntö. Työttömyystieto on arkaluonteinen sosiaaliturvaan liittyvä tieto, ja sitä pidetään nykyään ihmisoikeutena, ettei tieto jonkun työttömyydestä leviä ilman ihmisen omaa lupaa. Voimassa olevat lait eivät oikeuta nimien levittelyyn ilman asianosaisen lupaa. Siksi työnhakijan pitää työnhakijaksi ilmoittautuessaan rastia TE-toimiston lomakkeeseen tieto, että saako työnhakijan nimeä levittää työnantajille vai ei. Työttömyyskorvauksen saamiseen se rasti ei vaikuta lainkaan. Aika harva työnhakija on antanut luvan ilmoittaa itsestään työnantajille.
Katselin joskus lähimenneisyydessä työnantajan roolissa näitä tietoja koittaen löytää potentiaalista työntekijää. Todella harvasta työntekijästä oli TE-toimiston sivuilla tietoja siihen nähden, paljonko työnhakijoita tilastojen mukaan milläkin paikkakunnalla on. Erään ammatin osalta työnhakijoita pitäisi olla tilastojen mukaan yli tuhat, mutta vain 5:stä taisi löytyä yhteystiedot ja lyhyt kuvaus, ja heistä kaikilla osoite oli niin kaukana, että valinta ei ollut mahdollista.
TE-toimisto pystyisi kyllä tekemään aika paljon enemmän työllistämisen eteen, vaikka resurssit olisivatkin rajalliset. Jos työllistymistä haluttaisiin edistää, lakia voisi muuttaa sellaiseksi, että täyden työttömyyskorvauksen saamiseksi pitäisi vähintään sallia edes nimen ja mahdollisuuksien mukaan myös CV:n näyttäminen TE-toimiston sivuilla työnantajille.
“Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.”
TE-toimiston työtarjous ei nimestään huolimatta tarkoita sitä, että olisi työ, joka siitä vain otetaan vastaan — vaan TE-toimiston asettamaa velvollisuutta jättää hakemus. Kuten TE-toimiston sivuilla lukee:
“Työtarjous on mahdollisuus työllistyä … Työtarjous on lähetetty, koska TE-toimiston asiantuntijat ovat käytettävissään olevan tiedon perusteella arvioineet, että työtarjouksen saanut työntekijä voisi olla työnantajan etsimä työntekijä. Muuten kyseessä on aivan normaali rekrytointiprosessi, jossa työnantaja itse valitsee palkattavan henkilön.”
TE-toimisto ei mistään näe, millainen työhakemus on laitettu, koska työhakemus on sisältönsä osalta työnhakijan ja työnantajan välinen asia. Jos joku ei työtä halua, hän voi kirjoittaa niin huonon näköisen hakemuksen, ettei se voi mennä läpi. Kuten että laittaa vain yhteystiedot ja jättää sanalliset kuvaukset kokonaan pois, ja jos yhteystiedoistakin jättää pois puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen, niin aika varmasti ei saa yhteydenottoja. Tai jos joku ei missään tapauksessa halua töihin, voi tämä vaikka kirjoittaa työhistoriakohtaan tai hakukirjeeseen, että sairaslomilla on tullut usein oltua. Silloin ei varsin varmasti tule kutsutuksi edes työhaastatteluun.
“Työvoimatoimiston kehottamana haen teillä auki olevaa hitsarin paikkaa pitkään jatkuneen sairausloman nyt päättyessä. Toivon, että selkäni kestää hitsaustyöt jatkossa.”
Onhan näitä.
Tällaiselle tavalliselle työssäkäyvällä on vähän vaikea hahmottaa, että kuinka marginaalinen tai merkittävä ilmiö ”sossutatut” todellisuudessa on. Onko kyse pelkästään kokonaisuuden kannalta täysin marginaalisesta joukosta vai ilmiöstä jolla on kansantaloudellista merkitystä? Ärsyyntyminen jostain täysin marginaalisesta ilmiöstä voi alkaa ohjata joukkojen mielipidettä ja siten politiikkaa enempi kuin asian todellinen merkitys.
Arvioisin myös, että ainakin osa pitkäaikaistyöttömistä ei paljoa eroa ilman merkittävää työuraa työkyvyttömyyseläkkeelle päätyneistä. Mikäli alimman työkyvyttömyyseläkkeen ja alimman työttömyysturvan välinen erotus nousee liian suureksi, niin sekin voi aiheuttaa epäreilun tilanteen lähes työkyvytöntä työtöntä kohtaan.
Sossutatut on marginanaalinen ilmiö jolla huijataan ihmisiä kannattamaan oman sosiaaliturvansa leikkauksia ja sitä kautta alentamaan omaa ansiotasoaan nimenomaan matalapalkka-aloilla. Jääköön kuitenkin jokaisen itsensä pohdittavaksi kuinka tuo huijaus toimii. Ja toimiihan se kun seuraa keskustelua aiheesta.
Annan kuitenkin muutaman vinkin siitä mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Siihen että sossutatuista, joka on marginaalinen ilmiö, tehdään ongelma josta tehtävillä johtopäätöksiä jolla perustellaan kaikkiin työttömiin kohdistuvia toimia. Ja siihen kuinka minimipalkkoja ja muita pieniä palkkoja niiden mukana halutaan vedättää mitä ihmeellimmillä teorioilla, kuten sossutatujen työllistämisellä, aina vaan alemmaksi. Välillä on vaikea erottaa onko näiden ratkaisujen esittäjä sitten vedättäjä vai vedätettävä. Vedätettävä hän on ainakin silloin jos hän kuuluu joukkoon jonka ansiotulot jäävät alle suomalaisten mediaanitulojen ja on alalla jolla työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja
Yksi tapa huijata ihmisiä on vierittää vasemmiston syyksi se että työnantajat haluavat lisää työvoimaa. Syytöshän on aivan absurdi mutta silti sitä viljellään ja hölmöimmät siihen jopa uskovat. Todellisuudessahan niitä maahanmuuttajia haluavat työnantajat joiden etu on se mitä pienemmällä palkalla he saavat työvoimaa. Samalla kun nykyinen hallitus leikkaa suomalaisten sosiaaliturvaa, niin se sallii työperäisen maahanmuuton palkalla, 1600€, jolla ei tule Suomessa edes toimeen. Arvatkaapa mitä tuo perussuomalaistenkin kannattama minimipalkka tarkoittaa suomalaisten työttömien ja matalapalkka-alojen työntekijöiden kannalta? Ja jotkut eivät haluaisi sitten mitään rajaa sille kuinka alhainen palkat voivat olla ja pakottaa töihin vaikka ilman palkkaa. Mihin näiden ihmisten käsitys siitä mihin se johtaa on kadonnut, ja mihin ymmärrys sellaisesta käsitteestä kuin hyvinvointivaltio ja sen sisällöstä. Jos asia on päässyt jo unohtumaan, kuten monelta tuntuu unohtuneen, niin ihan wikipediasta voi palautella mieleen ja pohtia omia ajatuksiaan sen pohjalta. Aika monella nuo ajatukset tuntuvat olevan nyt tasolla jossa ei tarvitse lainkaan välittää edes ihmisoikeuksista, perustuslaista, EU:sta, kansainvälisistä sopimuksista, empatiasta, maineesta, lehdistövapaudesta tai tutkimuksesta. En ihmettele yhtään että vedättäjät, kuten Purra, on sitä mieltä, mutta sitä ihmettelen kuinka helposti ihmiset jotka kärsivät todellisuudessa itse siitä jos noista asioista ei välitetä, menevät tuohon vedätykseen. Todennäköisesti he eivät edes ymmärrä sitä kuinka heitä manipuloidaan ja kuinka propaganda toimii.
Jos sossutatut ovat marginaalinen ilmiö, niin työttömyysturvaan kytketty pakkohakemusrumba ei tuota yrityksiin kasoittain hakijoita, jotka eivät haluakaan töitä.
Aina kun jokin kansliapäällikön paikka tai muu sellainen on auki, noin kymmenen hakijaa on sellaisia, joila ei ole mitään pätevyyttä tehtävään, mutta pakollinen haku kuitattu.
Miksi 1600€:lla ei elä?
Kyllä Kela on sitä mieltä, että elää?
Kuka pitäisi haastaa oikeuteen, jos sosiaaliturva on tasolla, jolla “ei elä”?
“Ihan kuinka huonopalkkaista työtä hyvänsä ei tarvitse nytkään ottaa vastaan. Laissa rajana on 1134 euroa kuussa, jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä on vuodelta 2021. En tiedä, sovelletaanko rajaan indeksikorotuksia. Aika matala se joka tapauksessa on.”
Tämä olisi tärkeä, velvollisuus ottaa vastaan työ joka ei olisi ansiotyötä siinä perinteisessä mielessä, että sillä voisi elättää itsensä, ei olisi työtä lainkaan, vaan jonkilaista työpalvelua. Kansalaiskurityötä.
Minimipalkat ansiotyön tasolle ja sitten tämä toimisi.
Työ joka on ansiotyötä jolla itsensä voi reaalimaailmassa myös elättää todellakin nostaisi kansantuloa, vakauttaisi työmarkkinoilla työvoiman pysyvyttä ja lisäisi tuottavuutta. Ja lopulta ehkä myös vähentäisi tulonsiirtojen tarvetta, kun raha lähtee oikeasti kiertämään ja kasvamaan.
Kiinnostaisi tietää kuinka moni Helsingin kaupungin täysipäiväinen työntekijä prosentuaalisesti saa suoria tulonsiirtoja (asumistuki, toimeentulotuki, ei tietenkään lapsilisä yms. ) .
Sehän kertoo jo aika paljon, siitä millä tasolla palkkaus kussakin organisaatiossa on.
Ja sama yrityksissä, valtiolla…koko maassa.
Tästä saisi muuten hyvän ja merkittävän tunnusluvun. Palkansaajien tulonsiiirtoprosentti tms. ? Siis nimenomaan palkansaajista laskettuna. Täystyöllistetyistä palkansaajista.
“Minun on vaikea ymmärtää perusteluja tähän, jos samalla ollaan sitä mieltä, että työttömän on otettava tarjottu työ vastaan.”
Helppo arvaus, 98 % todennäköisyydellä “tietosuoja” ja “yksityisyys”. Olen joskus yrittänyt sanoa, että jos on huolissaan tästä, ei ole pakko etuutta hakea, mutta tämä ei oikein “lennä”.
Suomessa ei ole nykyhallituksen uudistusten jälkeen antelias työttömyysturva. Soininvaaran kirjoitus on jo lähdössä vanhentunut.
Ansiosidonnaisen voisi lopettaa ja korvata johtajasopimuksien tyyliin irtisanomiskorvauksella, jonka irtisanova maksaa kollektiivisissa irtisanomisissa muutosneuvotteluiden päätteeksi. Käytäntö on yleinen Saksassa ja Ranskassa.
esim. neljä kertaa kuussa pakotettuihin työnhakuihin on tiettyjä koodeja sille työnantajalle, joilla se hakija vihjaa, että no thanks, teen tän vain TE toimiston tai lainsäädönnön pakottamana, enkä missään nimessä haluu teille töihin, jos edes mihinkään töihin lainkaan
Kirjoitus on sikäli älytön, että työpaikkoihin riittää hakijoita yllin kyllin. Ihan perusduuneihinkin vaikka kuinka joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Kysymys ei ole hakijapulasta vaan työnantajien härskistä syrjinnästä, jonka vuoksi heikommin elämässään pärjänneet syrjäytetään surutta. Työnantajat jättävät mieluummin palkkaamatta kuin ottavat töihin puolikuntoisen tai itsetuntonsa menettäneen.
Työnantajien pitäisi tulla vastaan ja hyväksyä roolinsa sosiaalityöntekijöinä. Jos vain tehokkaat kelpaavat, on täysin selvää, että suuri osa työttömistä ei kelpaa. Pitäisi kelpuuttaa myös mielenterveystaustaiset, heikkoitsetuntoiset ja muuten vähemmän tehokkaasti suoriutuvat.
Työttömissä on myös valtavat määrät terveydenhuollon ulkopuolelle tipahtaneita, joita vain roikotetaan työttöminä, koska se on valtiolle halvin ratkaisu. Pitkäaikaistyöttömien ja toimeentulotuella elävien joukko pitäisi käydä läpi ja tehdä rehellinen arvio siitä, kuinka moni heistä tarvitsee sosiaalista tukea ja terveydenhuollon tukea ja kuinka moni heistä on aidosti työkykyinen. Tätä ei varmasti tahdota tehdä, koska tulos tarkoittaisi valtiolle kulujen nousemista ja valmiiksi kyykytetyn terveydenhuollon rajua lisäkuormittumista.
Lisäksi Suomeen pitäisi saada eutanasia kaikille halukkaille, koska syrjäytyneiden joukossa on ihmisiä, jotka mieluummin kuolisivat kuin roikkuisivat mukana tarkoituksettomassa elämässä.
Työnantajien pitäisi tulla vastaan ja hyväksyä roolinsa sosiaalityöntekijöinä. Jos vain tehokkaat kelpaavat, on täysin selvää, että suuri osa työttömistä ei kelpaa. Pitäisi kelpuuttaa myös mielenterveystaustaiset, heikkoitsetuntoiset ja muuten vähemmän tehokkaasti suoriutuvat.”
Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä vain lähellä konkurssia olevat työnantajat ja julkinen sektori kykenevät toimimaan noin. Lain mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvän kustannukset maksaa riittävän volyymin tapauksessa käytännössä edeltävä työnantaja korkeampina myöhempinä vakuutusmaksuina. Sairausriskisen työntekijän palkkaus voi sitä kautta aiheuttaa jopa satojen tuhansien eurojen kustannuksen työnantajalle. Jos tilanteen haluttaisiin muuttuvan, jo ennen rekrytointia erityisen sairausriskisiksi tunnistettujen työntekijöiden osalta työkyvyttömyyseläkettä koskevat lisävastuut pitäisi siirtää pois työnantajalta muissakin tilanteissa laajemmin kuin nyt. Myös toistuvat sairauslomat ovat kalliita työnantajalle.
Kynnystä ja riskiä työllistää osatyökykyisiä pitäisi alentaa niin, että kaikkien työpanos saataisiin käyttöön edes joltain osin. Olin vuosia sitten eräässä maassa ulkomailla, jossa varsin yhteisöllisen, alueen asukkaiden yhteisesti omistaman työnantajan tehtaalla vastaan tuli yli 80-vuotias työntekijä. Hän ei ollut kokoaikaisesti eläkkeellä, vaan teki töitä yhä tunnin tai pari viikossa sen mukaan kuin jaksoi. Siellä oli tehtaalla terveystilanteeseen perustuvat yksilölliset työajat, ja paljon erilaisia osa-aikatyötä tekeviä, eikä niin että kaikki tekevät samaa työaikaa. Se oli aika erilainen lähestymistapa sekä työn tarjontaan että sen tekemiseen.
“Lisäksi Suomeen pitäisi saada eutanasia kaikille halukkaille, koska syrjäytyneiden joukossa on ihmisiä, jotka mieluummin kuolisivat kuin roikkuisivat mukana tarkoituksettomassa elämässä.”
Talouden kannalta tuo on varmaan aika merkityksetöntä. Mutta olen kyllä siitä samaa mieltä, että on julmaa pitää ihmistä väkisin hengissä.
“Työnantajien pitäisi tulla vastaan ja hyväksyä roolinsa sosiaalityöntekijöinä.”
Juu ei tule tapahtumaan ennen kuin maa siirtyy täyteen komentotalouteen. Tämä ajatus on kielletty jo osakeyhtiölain §8: Yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Sitä ei todellakaan edistä jos jonkinlaisen joutopenan palkkaaminen maassa jossa työllistäminen on kallista.
Meillä on Suomessa ollut lapiolinja 50-luvulla ja sitä vihattiin niin paljon ettei paluuta kannata paljon toivoa. Ei kyllä pidäkään, se oli epäinhimillinen järjestelmä.
Jos lasketaan pois se porukka joka ei voi syystä tai toisesta tehdä mitään työtä (ja sitä on yllättävän vähän) muut saisi kyllä työllistettyä jos systeemi sen jotenkin vain mahdollistaisi. Käytännössä pitäisi kopioida saksalainen Minijob-käytäntö ja antaa ihmisten tehdä pieniä määriä töitä ilman byrokratian puuttumista asiaan.
Bloggarin oma suhtautuminen asiaan on vähän jakomielitautinen. Toisaalta ihmisiä pitäisi pakottaa töihin, toisaalta ei. Ja perustuloon ei ole toimivaa matemaattista mallia esitetty kenenkään toimesta. Joko malli on liian avokätinen väärille ihmisille (opiskelijat on isoin ryhmä) tai liian nuuka ihmisille jotka eivät voi tehdä mitään parantaakseen omaa asemaansa. Sopivaa tasapainopistettä ei tunnu olevan eikä perustulo joka tapauksessa mitenkään leikkaa harkinnanvaraisia pois. Ja koska se ei niin kykene tekemään, byrokratia ei vähene eikä yksinkertaistu kuin korkeintaan hetkeksi.
Yhtiöt toimivat vahvasti sosiaalityöntekijöinä.
95% työterveydenhuollosta on vapaaehtoista ja luonnollisesti saman saisi julkiselta. Hitaasti ja tietyllä tapaa tehottomasti tosin.
Kaikenlaista virkistystoimintaa kustannetaan ja annetaan porkkanaa hoitaa sekä mieltä, että kehoa.
Vapaaehtoinen työterveyshuolto on kätevä tapa maksaa palkkaa verottomasti. Lisäksi yhtiöt maksavat siitä Kelalla, käyttävät sitä tai eivät ja Kela korvaa osan kustannuksista. Tässä heikot yritykset subventoivat vahvoja.
“Käytännössä pitäisi kopioida saksalainen Minijob-käytäntö ja antaa ihmisten tehdä pieniä määriä töitä ilman byrokratian puuttumista asiaan.”
Meillähän oli tällaiset.
Monessa tuessa (ml. opintotuki) oli “suojaosa”, jopa toimeentulotukeen tuollainen on saatu laskettua mukaan.
Korona-aikana suojaosat olivat korotettuja.
Nyt hallitus on poistanut ne merkittävimmät.
Joka tietty säästää muutaman veroroposen, mutta tuhoaa elämiä ja vähentää työntekoa entisestään.
Näkyy jo tilastoissa, mutta vähitellen merkittävämmin.
Saattaa olla tosi hankalaa ja hidasta korjata näitä.
Jos ja kun demarit ja kokkareet ovat seuraavassa hallituksessa, niin ehkä kokkareet suostuu puolittamaan kaiken “tuhon” perusturvassa. Mutta puolet jää.
Ode,
voi (ja onkin) myös niin, että “heikoimmat”, kuten vaikka alustatalousviritelmät ja nollatuntisoppareilla tahkoavat eivät maksa siitä työterveyshuollosta.
Jos ja kun sitä ei ole.
Silloin eivät subventoi niitä menestyjäfirmoja.
Joutuvat maksamaan Kelalle työterveyshuollosta, jos ylipäänsä maksavat palkkoja.
Soininvaara kirjoitti:
“Joutuvat maksamaan Kelalle työterveyshuollosta, jos ylipäänsä maksavat palkkoja.”
Ei mene noin. Vaan toisin päin. Kela maksaa työterveyden kustannuksia mm. niin, että ehkäisevän työterveyshuollon korvaus on 60 % ja sairaanhoidon 50 % hyväksytyistä tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista. Mutta ei työnantajat maksa Kelalle mitään, vaan suoraan terveydenhuollon tuottajalle. Aika moni pientyönantaja ei ole hankkinut työterveyshuoltoa mistään. Erityisesti kotitaloudet työnantajana jättävät nämä maksut erittäin yleisesti maksamatta.
Edes veronmaksajien etujärjestön nettisivulla ei kerrota kotitalouksien työnantajamaksuja käsiteltäessä, että voimassa olevan lain mukaan työterveys pitää hankkia, vaikka palkkaisi vain yhden työntekijän yhdeksi tunniksi:
https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/asuminen-ja-auto/kotitalousvahennys-ja-palkanmaksu/kotitalousvahennys-ohjeet/kotitalous-tyonantajana/#c06f1f2a
Tosin voimassa oleva käytäntö on, että kukaan viranomainen ei välitä siitä, että lakia rikotaan pientyönantajien osalta erittäin yleisesti — osin siksi, että lain vaatimus on aivan kohtuuton: jos palkkaa vaikka lastenhoitajan tai siivoojaan 2 tunniksi 20 eurolla suoraan työsuhteeseen, pitäisi ostaa 100 euroa maksava ehkäisevä työterveyshuoltopalvelu. Jos lakia työterveyshuollosta vaadittaisiin noudattamaan myös pientyöantajia, se lopettaisi kotitaloustyönantajien mikrotyösuhteet kokonaan.
Laissa ongelmana on sekin, että se ei tunnista päällekkäisiä työterveyshuoltoja tilanteissa, joissa on monta työnantajaa ja osa-aikaista työtä. Tällöin työntekijällä voi olla joskus vaikka kuinka monta työterveyshuollon tarjoajaa, joista kaikista Kela maksaa palvelun ostaneelle osan — ja joista palveluista moni jää käyttämättä.
Kela maksaa sairaanhoidon (vapaaehtoinen työterveys) kustannuksista 50 %. Tämä raha kerätään kaikilta työnantajilta. Näin kolmikanta asian selittää, eli että veronmaksajat eivät tue, vaan rahaa kerätään työnantajilta.
Ode: “Tämä raha kerätään kaikilta työnantajilta.”
Siis puhutko nyt yhteisöverosta?
Vapaaehtoisista työterveyshuollosta ei kyllä työnantaja maksa mitään veroja.
Se merkitään kuluiksi, joten ei ole tuloa tai voittoa, jota verotettaisiin.
Jos taas tarkoitat sitä, että työterveyspalvelua tarjoava firma maksaa yhteisöveroa, niin taidetaan olla jo aika kaukana siitä kohdasta kokonaisuutta, jota pitäisi tarkastella?
Puhun työnantajien kelamaksuista.
Hmm,
https://tietotarjotin.fi/uutinen/743957/tyoterveyshuollon-kustannukset-olivat-keskimaarin-455-euroa-tyoterveydenhuollon-piiriin-kuuluvaa-kohti-vuonna-2021
“Keskimääräiset kustannukset työntekijää kohti olivat 455 euroa ja työntekijäkohtaiset keskimääräiset korvaukset olivat 199 euroa.”
Jos maksua mediaanipalkasta menee 500€ vuodessa, niin Kela ikäänkuin tekee rahaa tuolla.
Kuviosta tietty puuttuu kaikki ne, jotka tekevät töitä, mutta terveydenhuolto hoituu kuitenkin julkisen kautta (kuten mä). 10% työvoimasta.
Mysteeriksi jää “HYVÄKSYTYT kustannukset”. Kuinka paljon siis firmat kustantaa terveyspalveluita, joista ei saa kela-korvausta?
Ode: “Puhun työnantajien kelamaksuista.”
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu peritään kyllä työntekijöiltä ja yrittäjiltä, ei siis työnantajilta.
Koskahan maksu siirtyi pois työnantajilta?
2009?
toke, työnantajan sairasvakuutusmaksu on 1,16% palkasta.
Ossi: “toke, työnantajan sairasvakuutusmaksu on 1,16% palkasta.”
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48793/tyonantajan-ja-vakuutetun-sairausvakuutusmaksu3/
Jep, ja sitten siellä on “sairaanhoitomaksu”. Ja mahdollisesti korotettu sellainen.
Kyllä toi on saatu äärimmäisen monimutkaiseksi ja epäselväksi.
Sekin, että osa maksuista menee työnantajalle (ei näy palkkakuitissa), osa ‑tekijälle (näkyy palkkakuitissa) ja osa molemmille (näkyy osittain) vain pahentaa sekamelskaa, joka tietysti aikaansaatu tupo/tes-hommissa.
Mutta siis olennaista tässä kai on, että onko työntekijäkuluissa enemmän sv-maksua, kuin mitä työnantaja saa kela-korvauksina töterveydenhuollon maksuista?
Sv-maksuilla tietty katetaan myös julkisen puolen kustannuksia, kun vastaan tulee vaikea eli kallis hoito ja yksityinen puoli nostaa kädet ilmaan?
Minusta tästä teesistä puuttuu yksi olennainen osa: Riittävä ehto velvollisuuteen ottaa työ vastan täyttyy vasta, kun valtiolla on velvollisuus taata työ kaikille. Minusta me siis tarvitaan yhteiskuntasopimus, jossa valtio lupaa stimuloida taloutta matalasuhdanteessa ja lamassa aina ja jossa ihmiset lupaavat ottaa tarjotun työn vastaan.
Parhaiten toimivat ja kestävät sopimukset ovat sellaisia, joissa kaikki sopijaosapuolet sekä menettävät että hyötyvät. Silloin kummallakaan osapuolella ei ole yksipuolista kannustinta tuhota sopimusta. Nykyisessä talousmielipideilmastossa, jossa säästetään eniten silloin, kun pitäisi investoida eniten, työn vastaanottovelvoitteesta tulee väline ihmisten kiusaamiseen sekä seuraaviin yhteiskuntarauhaa rapauttaviin heikennyksiin.
Keskustelin kerran eräässä aluekehittäjien kokouksessa TE-toimisin henkilöiden kanssa. Esitin väitteen, että Suomessa on kaksi asiaa, joista ei julkisesti keskustella. Nämä ovat huonot työntekijät ja huonot työnantajat. Tämän nämä TE-toimiston henkilöt kyllä kahden kesken myönsivät. Molemmista puhutaan kyllä yleisellä tasolla, mutta esim. sellainen asia, että on olemassa työnantajia, joiden palveluksesta erotessaan ei tule karenssia ennen ansiosidonnaista päivärahaa, on asia, josta en ole nähnyt julkisuudessa koskaan mitään mainintaa.
Työllistämispalvelujen konseptit pitäisi Suomessa räjäyttää tuusan nuuskaksi ja aloittaa alusta tyhjältä pöydältä. Tällä hetkellä käytämme vähintään satoja miljoonia te-toimiston byrokratiaan ja työllistämistoimenpiteisiin kuten kuntouttava työtoiminta, joiden vaikuttavuus (ts. kyky saada työttömiä aidosti osaksi työmarkkinoita) hipoo nollaa.
Ei tämmösillä jankkauksilla ja hienosäädöillä ole merkitystä. Ainoo realistinen tapa poistaa työttömyys on se, että jos ei mene töihin, et saa MITÄÄN korvauksia tai tukia. Eli siis oman nälkäkuoleman uhalla yksilö hankkikoot töitä, jos siis ei ole elämiseen tarvittavaa omaisuutta riittävästi.
eli kotona, asumis tuetussa kämpässä viimekädessä toimeentulotuen varassa elely ei enää onnistuisi. Oikeesti työkyvyttömien kohtelu, jääköön nyt tässä vastauksessa kommentoimatta.
Luonnollisesti ymmärrät, että ilman sosiaaliturvaa rikollisuus räjähtäisi?
Mutta kuitenkin kirjoittelet tuollaista?
“Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevien velvollisuutta ottaa työtä vastaan tulee kiristää, mutta kovin huonoja työpaikkoja vastaan tarvitaan jotain suojaa. Perustulo olisi sellainen mutta nykyjärjestelmässäkin toimeentulotuki suojaa käytännössä varsinaisilta riistotyösuhteilta. Työvoimapalveluja, joiden tehtävänä on palauttaa työelämän ulkopuolelle luisuvat takaisi työmarkkinoille tulee parantaa ja niihin on ohjattava enemmän rahaa.”
Ehkä joskus oli noin, osittain, mutta eipä ole enää.
Nyt jos tulot laskee sairauden tai työttömyyden takia, niin omistusasuntoon ei tukia heru.
Eli pakkomyynti, joka tietty kasaa vähitellen enemmän asuntoja pienemmälle väkimäärälle.
Sama homma tietty toimeentulotuessa, asunto pitää myydä, ennen kuin saat sitä “turvaa” riistotyösuhteilta.
Yksityinen on ratkaissut työnhaun mekaniikan jo 20 vuotta sitten mutta jostain syystä se tieto ei ole vielä saavuttanut julkista puolta. Oikea tapa ratkaista työnhaun tekniset ongelmat on nyysiä LinkedIn-konsepti. Kaikki saavat tehdä julkisen CV:n ja merkitä sinne halutessaan etsivänsä töitä, niin työttömät kuin töissä olevat. Kukaan ei Linkkarissa pidä ihmistä työttömänä vaikka hän olisi avoin ehdotuksille eikä asiaan liity stigmaa, päinvastoin.
Työnantajan näkökulmasta nämä sähköpostissa tulevat pdf-CV:t yms nöyhtä on lähes käyttökelvotonta koska se työllistää liikaa. Tehokas tapa rekrytä väkeä on päästä suoraan kiinni kantaan josta voi sopivilla kriteereillä etsiä kandidaatteja joista tietää etukäteen profiilin olevan suunnilleen sopiva. Kriteereitä ovat yleensä maantieteellinen, osaaminen, kokemus jne. Lisäksi on ihan valtavan tärkeää että hakemusten formaatti on vakioitu jos niitä pitää lukea vähänkään enempää läpi. Työntekijä ei jaksa kirjoittaa joka paikkaan uutta hakemusta jos se vaatii 10 sivua webilomakkeen täyttöä jollain kömpelöllä kaavakkeella ja kuten todettu, pdf-liitteet ovat niin viime vuosituhatta.
Työkkärin kannattaisi ostaa palvelu suoraan Linkkarilta koska siihen linkittyvät jo kaikki keskeiset toimijat ja rekrysoftat sekä työnantajat. Käykää nyt herra Jumala sentään katsomassa noita työkkärin sivuja ja verratkaa toiminnallisuutta. Ei ihme ettei tästä tule mitään.
Mun mielestä ongelma on siinä, että julkisvalta (tällä hetkellä) kuvittelee, että työttömyys johtuu siitä, ettei ihmiset halua tehdä töitä, koska laiskuus ja sosiaaliturva.
Kun todellisuus on kuitenkin se, että töitä on tarjolla vain viidesosalle työttömistä.
Sen sijaan, että kuritetaan työttömiä, pitäisi mahdollistaa sitä työpaikkojen syntymistä.
Pähkähulluna lakipisteenä nyt hankaloitetaan työttömän opiskelua entisestään ja kehoitetaan opiskelemaan “työn ohessa”. Jota ei siis ole!?!
Anekdootti:
Satonen: “Työvoimapula ei helpotu sillä, että kokki kouluttautuu aikuiskoulutustuella lähihoitajaksi ja lähihoitaja kokiksi”.
Toimittaja: “Olette oikeassa! Työvoimapulahan pahenee, koska jos he eivät voi kouluttautua uudelleen meillä on yksi työkyvyttömyyden vuoksi työttömänä oleva kokki ja lähihoitaja enemmän”.
ps. vaikka nolottaakin, niin tiedoksi, että olen elämäni aikana joutunut eroamaan koulusta 3 kertaa, jotta oon saanu työttömyyskorvausta, jolla tulla toimeen. Ei ole auttanut eroamiset työtaitojen tai itse työn saamisessa.
Ei TE-toimiston työtarjoukset ole mitään työpaikkoja. Eli sitä haetaan ja saadaan jos työnantaja palkkaa. Ei se ole automaattisesti mikään palkkatyöpaikka. Onko Osmo näin sekasin näistä asioista? Tätä asiaa on runkattu jo vuosikausia ja kymmeniä. Sitten ihmetellään että ei talous lähde oikenemaan.