Asuntojen tuotanto on romahtanut korkojen noustua. On haaskausta pitää rakennuskapasiteettia käyttämättömänä.
EKP:n ratkaisuista tullaan vielä puhumaan. Keskuspankin tulee torjua suhdanteiden ylikuumenemisesta johtuvaa inflaatiota, mutta tämä inflaatio on Putin-peräistä.
Vaikuttaa kysyntä tietysti rakennuskustannuksiinkin. Alan ylikuumenemisen takia samanlaisen talon rakentaminen Helsinkiin on paljon kalliimpaa kuin muualle maahan. Kaikki tahot ovat kahmineet tästä osansa. Sikäli pieni hidastaminen on hyväkin, mutta nyt hidastuu aivan liikaa.
Asuntotuotanto on hankala asia markkinataloudelle, koska uustuotannon osuus asunnoista on pieni. Lyhyellä aikavälillä asuntojen tarjonta on jäykkää ja asunto välttämättömyys. Siksi pieni kysynnän vaihtelu synnyttää isoja vaihteluja hinnassa. Pitäisi katsoa kauemmaksi eikä antaa hintojen yliohjata tuotantoa. Jotenkin vain pitäisi asuntotuotanto rahoittaa matalien hintojen aikoina.
Suomalaisten muutto suuriin kaupunkeihin ei ole loppumassa vielä pitkään. Siksi tasainen asuntotuotanto kannattaisi. Ehkä Suomessa ei oltu aivan tyhmiä, kun suuren maaltamuuton aikoihin valtio rahoitti valtaosan asuntotuotannosta erityislainoin.
Kaupunkeihin muutto on jatkunut pitkään, mutta sen kohde on vaihdellut. Vielä 20 vuotta sitten kymmenen yliopistokaupunkia vetivät kaikki asukkaita, sitten vain viisi, ja lopulta Helsingin seutu melkein yksin. Nyt Tampere on rynninyt liki kärkeen.
Tampereella on tehty paljon hyviä päätöksiä. Kai ratikkaa vastustaneet osaavat edes hävetä?
Yksi ajatus on torjuttava heti. Valtion rahaa jakamalla ei kaupunkien herraonnea paranneta. Heikon menestyksen kompensointi tarkoittaisi huonoista päätöksistä palkitsemista, eikä siitä seuraisi mitään hyvää. Kaupungit ovat oman onnensa seppiä.
Erot asumisen hinnassa kertovat muuttopaineesta. Jos joku on valmis maksamaan asumisesta enemmän paikassa A kuin paikassa B, eikö se kerro, että hän asuu mieluummin paikassa A?
Hintojen perusteella Helsinki on yhä Tamperetta paljon vetovoimaisempi, mutta tässä saattaa inertia vaikuttaa. Pääkaupunkiseudulla on tarjolla yli 12 000 vuokra-asuntoa. Asuntosijoittajat eivät ole vielä tunnustaneet tosiasioita vaan pitävät asuntoja tyhjillään mieluummin kuin alentavat vuokria. Eivät voi jatkaa sitä pitkään.
Pääkaupunkiseudulla tyhjien vuokra-asuntojen määrä on kasvanut eniten Espoossa ja Vantaalla, mikä menee aivan oppikirjan mukaan. Jos asuntopula joskus helpottuu, huonosti sijaitsevat asunnot halpenevat rajusti ja päätyvät köyhyystaskuiksi.
Hintojen ja vuokrien laskuahan tässä on tavoiteltu. Tällä tiellä pitää jatkaa. Asuntoja pitää rakentaa sinne, missä niistä maksetaan eniten – erityisesti siis Helsinkiin.
Helsingillä on niin halutessaan keinot pitää yllä asuntotuotantoa, koska se omistaa pääosan rakennusmaasta. Pitää vain antaa tontteja tasaisesti tarjolle ja edellyttää rakentamista määräajassa. Jotkut rakennusliikkeet eivät ehkä haluaisi rakentaa, koska niillä on paljon myymättömiä asuntoja, mutta onneksi on muitakin rakennusliikkeitä. Tontin vuokrista joudutaan kyllä tinkimään.
Asuminen halpenee, mutta hitaasti. ARA-asunnot ja asumistuki ovat tehneet pienipalkkaisille mahdolliseksi asua pääkaupunkiseudulla. Hallitusohjelman aikoo viedä heiltä molemmat. Silloin esimerkiksi hoitajille ja poliiseille pitää jatkossa maksaa Helsingissä korkeampaa palkkaa. Toivottavasti hallitus on varautunut tähän.
= = =
Kirjoitus on julkaistu vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä
“Suomalaisten muutto suuriin kaupunkeihin ei ole loppumassa vielä pitkään.”
Tässä on jonkin asteinen harha. Vuodesta 2019 vuoteen 2022 suomenkielisten määrä Helsingissä ‑5 510 ja vieraskielisten määrä +15 620.
Mukava huomata että ihmiset heräilevät siihen, etteivät asunnot ja asuminen ehkä olekkaan pelkkä vapaiden markkinoiden hyödyke muiden hyödykkeiden joukossa. Sama taisi nousta esiin myös tuoreessa uutisessa Suomen heikosta työvoiman liikkuvuudesta, eli nostettiin esiin tarve edulliselle vuokra-asumiselle.
Tästä pitääkin nostaa esiin, että Suomessa saa ilmeisesti helpommin tukea työn vuoksi kakkosasunnon vuokraamiseen kuin itse muuttotukea. Jälleen kerran paljastuu, että suomalainen työmarkkinajärjestelmä on viritelty ihan muita kuin pienituloisia varten. Kumma muuten ettei Kokoomus esittänyt työasuntovähennyksen leikkaamista? Tai eihän siinä ole mitään kummaa ettei Kokoomus leikkaa verovähennyksiä (jota voidaan myös kutsua tulonsiirroksi) joita sen äänestäjät käyttävät.
Inflaatio ei ole pelkästään Putin-peräistä . Inflaatio alkoi jo nousta syksyllä 2021 kun tuotantoketjut Kiinassa oli puoliksi kiinni jonka seurauksena länsimaissa oleva voimakas COVID elvytyksestä kasvanut rahavirta alkoi etsiä kohdetta jonka seurauksena hinnat nousivat kun tuotantoketjut alkoivat purkautua hitaasti.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan antoi inflaatiolle vain lisää voimia joka näkyy energian hinnan nousuna. EKP ei ole ainoa keskuspankki joka nostaa korkoja. Ruotsissa inflaatio on suhteessa kruunun kurssiin korkeampi kuin Suomessa samaan aikaan kun Ruotsin keskuspankki nostaa korkoja. Ruotsissa keskustellaan vakavasti pitäisikö kruunu korvata euroon .
Onkohan käsitys sairaanhoitajista asumassa ara-asunnoissa myytti? Tuntemani lähihoitajat asuvat omistusasunnoissa Pohjois-Hgissä ja Järvenpäässä. Tuntemani heka-asukkaat ovat saaneet asunnon nuorina opiskelijoina jopa kantakaupungista ja jääneet asukkaiksi vuosikymmeniksi, kun tuloja ei enää myöhemmin tarkisteta. Todellisia asuntomarkkinoiden väliinputoajia ovat suuria lainoja ottamaan joutuneet nuoret, työssä käyvät perheet.
Kaupunkitaloustieteilijät ovat toistelleet että kaavoitus on rakentamisen pullonkaula Helsingissä. Rakentamisen pysähtyminen osoittanee että kaavoitus/tonttien luovutus ei ollut pullonkaula. Pullonkaula näyttää olevan rakentamisen heikko kannattavuus. Mahdolliset ratkaisut:
‑ostajien ja vuokralaisten maksettava enemmän
‑asumisen/rakentamisen verotusta suitsittava
‑tonttien myyjien/vuokraajien tingittävä hinnoista
Rakentaminen pysähtyy koska rakentajat olettavat saavansa rakennukselle paremman hinnan odottamalla. Eli hintojen lasku nähdään väliaikaisena tilanteena. Ja vaikea uskoa että se olisi väärä näkemys.
Kaavoitus on edelleen rakentamisen pullonkaula: jos kaavoitusta olisi reilusti enemmän, yhdenkään rakentajan ei kannattaisi jäädä odottamaan hintojen nousua, koska hintojen lasku _ei olisi_ väliaikaista.
Plus että suhdanteen muututtua tontiluovutuksessa ongelmaksi on tullut tonttien kytkökset viereisiin tontteihin. Jos esim. pysäköinti ja jätehuolto on korttelin tonteilla yhteistä, niin yhden rakennuttajan aloituksen jäädytys hankaloittaa myös muiden rakennuttajien aloittamista. Tiedän ainakin kaksi tapausta Hkin kantakaupungissa, jossa yksi rakennuttaja on käytännössä laittanut koko korttelin rakentamisen aloituksen jäihin.
Tämä on tietysti kaavoittajan itse virittämä ansa. Vaikka nykyisin värikynäresurssit on kaavojen piirtelyyn keskussuunnitteluvirastossa aivan toista luokkaa kuin vaikkapa Punavuoren ruutukaavaa tupakkiaskin kanteen hahmotellessa, niin a) ei synny parempaa kaupunkia ja b) toistuvasti sohlataan hankkeita hamaan tulevaisuuteen, kuten jokerikorttelin tai Pasilan tornien tapauksissa.
Tilanteeseen olisi tietysti sikäli yksinkertaisia ratkaisuja, että a) parhaatkin rakennuspaikat jaettaisiin tarpeeksi pieniksi tonteiksi ilman kytköksiä toisiinsa, jonka myötä kilpailun myötä tonttien voisi olettaa rakentuvan joutuisammin ja b) lakattaisiin tavoittelemasta laatua sellaisilla vaatimuksilla kuin kulmien lisäämisellä taloon tai ikkuna-aukotuksen arpomisella lottokoneella.
Tulos ei olisi kaavoittajan havittelemaa jälkimodernistista sekavan näköistä onnelaa yhteistiloineen ja viherkattoineen, mutta ehkä kuitenkin ihan hyvää kaupunkia.
Rakentamisen suhteen on hyvä muistaa, mihin suurin osa uuden asunnon myyntihinnasta menee. Verot ja veroluonteiset maksut 40%, tontti 30% ja rakentamiselle, markkinoinnille, rahoitukselle, rakennuttajan katteille yms. jää 30%. Talonrakentamisen tarjoushintaindeksi on jäänyt huomattavasti jälkeen kiinteistöjen/asuntojen hintaindeksistä viimeisen 20 vuoden aikana, joten jos keskuspankki tekee huonoja päätöksiä, valtio ja kunnat voisivat ehkä vaikuttaa järkevällä tavalla suurimpaan kustannusosuuteen asuntotuotannossa…
Tartun vielä yhteen lauseeseen: “Tampereella on tehty paljon hyviä päätöksiä. Kai ratikkaa vastustaneet osaavat edes hävetä?” Ratikasta on tullut Tampereella suosittu, mutta samaan aikaan on oltu Hämeenkadun suhteen huolissaan samasta kuin Helsingissä Hämeentiellä: muutosten jälkeen kadut tuntuvat hiljenneen — varsinkin kaupallisessa mielessä. HS:n mielipidekirjoituksessa Helsingin yliopiston saavutettavuustutkijat kritisoivat esim. Vallilanlaakson jättämistä ilman ratikkapysäkkiä. Muutenkin pysäkkivälejä jatkuvasti pidennetään, esim. Katajanokalla lakkautettiin juuri pari pysäkkiä. Niiden vähentämisen väitetään nopeuttavan liikennettä, mutta se johtaa siihen, että kävelymatka ja ‑aika pysäkille on pidempi. Olin ennen aktiivinen ratikan käyttäjä, mutta olen korvannut sen suurelta osin kävelemällä tai välillä henkilöautolla ihan vain nopeuden vuoksi.
Olen parhaillaan Tampereella. Hämeenkatu on vilkas. Autoja ei ole, mutta skuutteja ja fillareita on vaikka kuinka paljon, samoin jalankulkijoita. Tyhjiä liiketiloja ei ole oikeastaan ollenkaan. Ero Helsingin keskustaan on silmiinpistävä.
Ohikulkevia ratikoita katsellessani olen ihmetellyt, mistä ne kaikki ihmiset oikein tulevat, kun ratikat ovat seisomakuormassa. Olisi mukava nähdä tutkimus siitä, ovatko ratikkamatkustajat entisiä autoilijoita, pyöräilijöitä, bussimatkustajia vaiko mitä.
Sitä ihmettelen, minne kaikki autot ovat kadonneet, kun sekä Sammonkatu että Teiskontie olivat aamuruuhkassa jos eivät nyt autioita niin huomiotaherättävän hiljaisia. Ennen ratikkaa ne olivat hyvinkin vilkkaita autokatuja. Onko tuossa toteutunut käytännössä se ikivanha kuvapari, jonka toisessa kuvassa on 4‑kaistainen tie täynnä autoja ja toisessa yksi raitiovaunu, sama väkimäärä kumassakin?
Itse olen tänä kesänä käynyt käytännössä kaikissa Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa pl. Turku ja Lappeenranta. Tampere on nykyään varsin kiva, vaikka ratikka ja tietyömaat haittaavat autoilua. Mutta sellaista havainnointia myös tein, että Helsingin keskustan ongelmista lätinää vaivaa melkoinen perspektiiviharha.
Helsingin keskustassa on tyhjää liiketilaa siksi, että kiintöistönomistaja on huolissaan rahoituksen hinnasta ja priorisoi tasearvoa kassavirran kustannuksella. Käytännössä ei ole valmis tinkimään jopa 200e/m2 tasolla kieppuvaa vuokraa alaspäin. Porin, Kotkan tai Lahden keskustassa on tyhjää liiketilaa siksi, etteivät ne kiinnosta ketään millään hinnalla. Noista kylistä liiketiloja saa vuokrattua käytännössä vähän päälle hoitokulujen hinnalla, alle kympillä neliö, mutta pidemmän päälle sillä vuokralla ei kiinteistöstä pidetä huolta. Siltikään ei löydy yrittäjiä.
Lahdessa myytiin juuri huutokaupalla 90 neliön liikehuoneisto keskustan tuntumasta 1600 euron hinnalla. Tai en tiedä myytiinkö, mutta tarjous oli hyväksytty. Siis tuhat kuusisataa euroa 90 neliön liiketilasta hyvällä sijainnilla isoilla näyteikkunoilla. Toki korkeahko vastike ja remonttia tulossa, mutta Helsingistä ei sellaista läpeä löydy Hakamäentien eteläpuolelta, josta ei tonnia neliöltä saisi.
Ja jos luulette, että Lahden tai Porin keskustalla menee heikosti, niin luokkaa tai kahta pienemmissä kylissä on toivo jo paljolti menetetty. Niissä hautausurakoitsijat (ps.) tekevät bisnestä ostamalla nimellisellä hinnalla liikekiinteistön vuokratulot toistaiseksi ja jättävät vastikeet maksamatta, menettävät tilojen hallinnan yhtiölle tai jopa ajavat kiinteistön konkurssiin.
Kaupan murros koettelee kivijalkaa, mutta niin kauan kuin ongelmissa on kyse vuokratasosta ja kiinteistöomistajien viivanalusesta, en olisi yhtään huolissani.
Soininvaara kirjoitti:
“EKP:n ratkaisuista tullaan vielä puhumaan. Keskuspankin tulee torjua suhdanteiden ylikuumenemisesta johtuvaa inflaatiota, mutta tämä inflaatio on Putin-peräistä.”
Kyllä taustalla lienee myös takavuosien LOTRaus. Eli se että EKP kaatoi vuosien ajan markkinoille rahaa. Taloustieteilijät arvioivat, että vaikka markkinat jonkin aikaa sitä voivat kestää, rahan vyöryttäminen markkinoille jossain kohtaa johtaa ajan myötä isompaan inflaatioon. EKP:lle tilanne on vaikea, koska se ei itse voi helposti myöntää aiheuttaneensa nykyistä korkeata inflaatiota ihan omilla toimillaan.
“Vaikuttaa kysyntä tietysti rakennuskustannuksiinkin. Alan ylikuumenemisen takia samanlaisen talon rakentaminen Helsinkiin on paljon kalliimpaa kuin muualle maahan.”
Helsingissä rakennusmateriaalit ovat monien ihmisten kokemusten mukaan päinvastoin pääsääntöisesti halvempia kuin alueilla, joissa rautakauppoja ja samalla kilpailua on vähemmän, tai joihin kuljetusmatkat ulkomaantuotteilla ovat pidemmät. Asiaa on helppo testata kysymällä tarjousta muutamalle rakennustuotteelle vaikka Helsinkiin, Utsjoelle ja Kuopioon. Todennäköisesti Helsingissä hinta on verrokkeja halvempi pääosassa tuotteista. Palkat Helsingissä ovat toki kuitenkin muuta maata korkeampia.
Helsingin muuta maata korkeampi kustannustaso rakentamiskustannuksissa johtuu ensisijassa paikallisen kaupungin omista, muuta maata tiukemmista ohjeistuksista ja paikallisista määräyksistä sekä siitä, että helposti ja samalla edullisemmin rakennettavat maa-alueet on jo pitkälti käytetty. Merenrantarakentaminen on tunnetusti kallista, koska tuulikuormat ja korroosio-olosuhteet johtavat kalliimpaan rakentamiseen. Se lienee kaupungin oma laadullinen valinta, ei alan ylikuumenemisesta johtuva kustannusvaikutus. Merenrannalla asunnoista saa kyllä tavanomaista korkeamman hinnan, mutta myös rakentamiskustannukset ovat tavanomaista korkeampia.
Tasaisempi asuntotuotanto olisi ehdottomasti hyvä asia. Ei siinä ole kansantaloudellista järkeä, että välillä rakennusalan työvoima on ylityöllistettyä ja välillä vuorostaan työttömyyskorvauksia nostamassa.
“Asuntosijoittajat eivät ole vielä tunnustaneet tosiasioita vaan pitävät asuntoja tyhjillään mieluummin kuin alentavat vuokria. Eivät voi jatkaa sitä pitkään.”
Lasketaan kuvitteellinen esimerkki. Jos vaihtoehtona on se, että 90 % asunnoista on täynnä ja vuokrattu hintaan A tai se, että ne vuokrataan käytännössä täyteen eli 98 prosentin vuokrausasteelle vaikkapa hintaan 0,9 A, niin vuokratuotto on kuitenkin sillä alemmalla vuokrausasteella ja korkeammalla vuokratasolla parempi, ja kustannuksetkin pienemmät (kun kuluvia asuntoja on vain 90 % 98 %:n sijaan). Tosiasioiden tunnustamista voi olla sekin, että havaitsee, että osan vuokranantajista voi olla järkevää puolustaa korkeampaa yleistä vuokratasoa ja tyytyä alempaan vuokrausasteeseen pitkäänkin. Osa tutkimuskirjallisuudesta muualta maailmasta on myös viitannut sellaiseen.
“Asuntotuotanto on hankala asia markkinataloudelle, koska uustuotannon osuus asunnoista on pieni. Lyhyellä aikavälillä asuntojen tarjonta on jäykkää ja asunto välttämättömyys. Siksi pieni kysynnän vaihtelu synnyttää isoja vaihteluja hinnassa. Pitäisi katsoa kauemmaksi eikä antaa hintojen yliohjata tuotantoa. Jotenkin vain pitäisi asuntotuotanto rahoittaa matalien hintojen aikoina.”
Nyt ei ole kai kyse niinkään pienestä tarjonnan tai kysynnän joustosta joka olisi aiheuttanut isoja hintamuutoksia, vaan koko euroalueen (ja sitäkin laajemmasta) rahoitusmarkkinoiden nopeasti tapahtuneesta muutoksesta, jossa korot ovat pompanneet nopeasti ylöspäin. Esimerkiksi kutakin lainattua 100 000 euroa kohti pelkät korkokulut ovat pompanneet liki 4000 euroa vuodessa ylöspäin viimeisen 2 vuoden aikana. Jos asuntolainaa on 300 000 euroa, korkokulut ovat nousseet 12000 euroa vuodessa eli 1000 euroa kuukaudessa. Sama pätee myös taloyhtiöiden nimissä oleviin lainoihin ja niiden maksamiseksi kerättyihin vastikkeisiin, sekä kaikkiin vuokranantajiin, joilla itsellään on lainaa.
Keskitetty suhteellisen matalan yleiskorotuksen palkkaratkaisu voi olla yksi suomalainen erityinen lisäsyy asuntotuotannon sakkaamiselle, koska palkat ovat nyt joustaneet heikosti yleisen hintatason muutoksiin. Jos vaikkapa kotitalouden korkokulut ovat nousseet 1000 euroa kuukaudessa, mutta ansiotulot kohonneet selvästi sitä vähemmän edellisvuodesta, käytännössä kotitalouksien ostovoima on voinut romahtaa, mikä on voinut heijastua sitten mm. asuntoinvestointeihin.
Vuonna 2022 myös Heka kutisti tilinpäätöksensä mukaan investointejaan edellisvuoteen nähden 44 miljoonalla eurolla. Eli edes kaupungin vuokrataloyhtiö ei lisännyt sellaisessa markkinassa investointejaan.
On helppo sanoa, että asuntotuotanto pitäisi rahoittaa “jotenkin”. Vaikeampi kysymys on, että miten se “jotenkin” rahoitetaan?
ööpä öö kirjoitti näin:
“Lasketaan kuvitteellinen esimerkki. Jos vaihtoehtona on se, että 90 % asunnoista on täynnä ja vuokrattu hintaan A tai se, että ne vuokrataan käytännössä täyteen eli 98 prosentin vuokrausasteelle vaikkapa hintaan 0,9 A, niin vuokratuotto on kuitenkin sillä alemmalla vuokrausasteella ja korkeammalla vuokratasolla parempi, ja kustannuksetkin pienemmät (kun kuluvia asuntoja on vain 90 % 98 %:n sijaan). Tosiasioiden tunnustamista voi olla sekin, että havaitsee, että osan vuokranantajista voi olla järkevää puolustaa korkeampaa yleistä vuokratasoa ja tyytyä alempaan vuokrausasteeseen pitkäänkin. Osa tutkimuskirjallisuudesta muualta maailmasta on myös viitannut sellaiseen.”
Sama toimii muuten myös työvoiman kanssa. Jos toimialalla ei ole kunnon kilpailua, niin yrityksen on kannattavampaa myydä ei-oota vaikka kysyntää olisi kuin palkata työntekijöitä liian korkeilla palkoilla. Tapa voi toimia myös kilpailutilanteessa jos kilpailijat päättävät olla liikaa hakematta markkinaosuuden kasvattamista, eikä se markkinaosuuden kasvatus sinänsä ole itseisarvo kun monessa tuotannossa tulee nopeasti myös muita pullonkauloja kuin pelkkä työvoiman saanti, eli monikaan yritys ei pysty puhtaasti skaalaamaan ylöspäin pelkästään lisätyövoimalla ilman lisäinvestointeja. Tällöin markkinaosuuksien kasvattaminen palkkaamalla kalliimpia työntekijöitä ja tekemällä tätä varten kalliita investointeja laskee sekä kannattavuutta että nykyisillä koroilla itse investoinnit voivat ajaa yrityksen ongelmiin, jolloin varovaisesti himmaileva yritys voittaa lopulta.
Kumma juttu muuten, hiljalleen hiipivää lamaa tai taantumaa ei näytä todellakaan ajavan itse työvoimapula. Päinvastoin näyttää, että lievällä työvoimapulalla on ollut huomattavia positiivisia dynaamisia vaikutuksia, ainakaan Yhdysvaltojen taloudessa työvoimapula ja tätä kautta nousevat palkat suhteessa yritysten katteisiin näyttävät ajavan taloutta parempaan ja terveempään suuntaan. Tämä menee vastoin kaikkia meille opetettuja ekonomistien valtavirran ‘dogmia’, että talous toimii parhaiten silloin kun työvoimasta on jopa reilumpaa ylitarjontaa ja tätä kautta muodostuu tulppa pitämään palkat kurissa. Tosin tässä varmaan ekonomistit sekoittaneet yrityksille parhaan ja kokonaistalouden kannalta parhaan.
Mutta niin se vain paljastuu jälleen kerran ettei Taloustiede ole oikeastaan oikea tiede vaan eräänlainen uskonto uskonlauseineen.
Ööpä öö ja Stadist avaavat mielestäni asuntomarkkinoista varsin oleellisia asioita, jotka varsinkin markkinauskovaiset mielellään unohtavat. Ekonomisteilla, ainakin niillä markkinanoiden kaikkivoipaisuuteen uskovilla on tosiaan tapana unohtaa se mikä on kokonaistalouden kannalta paras ratkaisu ja tuputtavat ratkaisuja jotka ovat parhaita vain sijoittajille ja yrityksille. Silti he saattavat esiintyä kuin olisivat ajamassa koko Suomen etua.
Taloustiede ei tosiaankaan ole ainakaan mikään eksakti tiede, vaan hyvin pitkälti poliittisesti virittäytynyt tapa hahmottaa taloutta ja yhteiskuntaa. Toki talouteen liittyy tiettyjä yleisiä totuuksiakin, mutta todella paljon pelkkää uskoa ja varsinkin ideologiaa uskonlauseineen. Niillä sitten vedätetään ihmisiä haluttuun suuntaan, ovatko suunta ja valitut toimet sitten oikeita on sitten ikuisen selittelyn paikka. Asiaa mutkistaa myös se että suuri osa ihmisistä sekottaa kansantalouden ja yksityisen talouden ja keinot joilla niihin vaikutetaan. Yksi esimerkki vedätyksestä on velkapelon lietsominen. Velkapelolla ohjataan myös julkisen sektorin osallistumista asuntotuotantoon jne. Ne jotka eivät tajunneet että heitä vedätetään maksavat siitä raskaasti ja ne jotka vedättivät keräävät potin. Ohessa faktoja erityisesti niille jotka menivät tuohon vedätykseen. Itse olen aina ymmärtänyt että aina kannattaa tarkastella yhtä aikaa sekä velkoja että varallisuutta kuten myös menoja ja tuloja! Sikäli kun seuraa yleistä keskustelua, niin varsin moni ei sitä tunnu kuitenkaan tajuavan vaan ovat helposti vedätettävissä milloin mihinkin suuntaan. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/suomi-on-eun-toiseksi-nettovelattomin-maa-silti-orpo-ja-purra-jakavat-velkakauhupropagandaa/
ööpä öö: “Kyllä taustalla lienee myös takavuosien LOTRaus. Eli se että EKP kaatoi vuosien ajan markkinoille rahaa. […] EKP:lle tilanne on vaikea, koska se ei itse voi helposti myöntää aiheuttaneensa nykyistä korkeata inflaatiota ihan omilla toimillaan.”
Ainoa vika “takavuosien LOTRauksessa” oli, ettei sitä tehty tarpeeksi; nimellisen BKT:n kasvu oli pitkään aneemista. Vuodesta 2021 alkaen EKP:n politiikka taas on ollut hyvää; nimellisen BKT:n kasvu on ollut vahvaa muttei liiallista.
Olen muuten sitä mieltä, että valtion ehkä kuitenkin pitäisi nyt kaataa rahaa asuntotuotannon tukemiseen tässä suhdanteessa. Vaikka sitten pääomittamalla asuntoja rakennuttavaa valtion 100 %:sti omistamaa valtionyhtiötä. Vuonna 2024 rakennusalalla voi olla melkoinen massatyöttömyys, jos mitään ei tehdä uudistuotannon voimistamiseksi tilanteessa, jossa korkojen nousu ja rahoitusehtojen tiukentuminen on syönyt asuntoaloituksilta edellytyksiä monin paikoin, ja jossa palkkojen yleiskorotukset on EK:n johdolla vedetty niin alas, että ihmisten ostovoima putoaa ja EK:n alaisista yrityksistä moni on kohta ongelmissa kysyntävajeen kanssa kun palkkojen ostovoima ei riitä palveluiden ja tuotteiden ostamiseen entiseen tapaan nykyisessä korko- ja inflaatioympäristössä.
Ns. vientivetoisen palkkaneuvottelumallin yhteiskunnallista kannattavuutta lienee syytä tarkoin harkita ensi vuonna uudelleen, koska se lienee yksi osasyy nykyisiin taloudellisiin haasteisiin monissa yrityksissä. Vaikka vienti vetäisi sellaisella mallilla paremmin, kotimarkkinan sakkaamisriskitkin pitäisi huomioida.
Rajut suhdannevaihtelut liittyvät markkinafundamentalismiin ja siihen että uskotaan uusklassiseen taloustieteeseen ymmärtämättä tai tunnustamatta sen heikkouksia. Vaikkei nykyinen hallitus tunnustakaan olevansa uusliberalistinen, niin se pyrkii selvästi ratkaisemaan ongelmia uusliberalistisin opein ja siten vain lisäämään myös niitä ongelmia joita markkinafundamentalismista aiheutuu mm. rakennusalalle, nimenomaan työntekijöille ja asunnon tarvitsijoille, niille tavallisille ihmisille. Varakkaat sijoittajat kestävät yleensä suuriakin heilahteluja, koska heillä on varaa odottaa pidempäänkin seuraavaa nousua ja kuitata tili silloin, mutta niille joilla varallisuuspuskuria ei ole tilanne käy vaikeaksi. Jos on riittävän varakas, eivät suuretkaan summat merkitse oikeasti juuri mitään ja silloin omaisuudella voi vaikka pelata riskeistä huolimatta ilman minkäänlaista vaikutusta omaan arkeen. Se selittää paljolti sitä miksi ylitarjontatilanteessakaan hinnat eivät jousta ja asuntojakin on varaa pitää tyhjillään vaikkei se varattomammalle olisikaan mahdollista, eikä järkevästi laskien juuri kenellekään. Varallisuuksien keskittymisellä on vaikutuksia joita ei tosiaankaan tunnuta ymmärtävän ja joita varsinkin uusliberalismia ajavat haluavat jopa peitellä. Myös sillä että palkkojen ostovoima heikkenee on laajat vaikutukset myös asuntojen kysyntään ja laajemminkin talouteen! Liian pienet palkankorotukset ja palkat eivät ole lopulta kenenkään etu, vaikka ahneimmat oman edun tavoittelijat niin luulevatkin, kuten luulee myös Orpon hallitus kun se pyrkii kyykyttämään ja halpuuttamaan työntekijöitä kasvattaakseen taloutta. Kyllä se vaan on niin, että sitä taloutta kasvatetaan kuitenkin parhaiten pitämällä kaikki kasvussa mukana, ei niin että vain harvat siitä kasvusta hyötyvät.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007776397.html
https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/uusliberalismi
Jos suhdannevaihteluita halutaan jollain tavalla tasoittaa, niin tarvittaisiin enemmänkin keynesiläistä talouspoliikkaa. Mutta siihenhän nykyinen hallitus ei ole valmis, koska se viittaa enemmänkin sosiaalidemokratiaan eli sekatalouteen, pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Se on kuitenkin selvää ettei nykyisen hallituksen markkinafundamentalismilla asuntotuotannon ongelmia kyetä ratkaisemaan, kuten ei paranneta myöskään kuluttajien asemaa antamalla luonnollisia monopoleja tai sote-palveluita yksityisten rahastettavaksi. Sillä puretaan vaan hyvinvointivaltiota!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keynesil%C3%A4inen_taloustiede
Höpö, höpö AKK — nykyiset kuplat johtuvat yksinomaan etatismin kasvusta ja valtaapitävien omaksumista virheelisistä käsityksistä (sekamelska pseudokeynesiläisyyttä, huuhaamonetarismia jne.), joiden ytimenä on se, että hallituksilla ja keskuspankeilla olisi hallussaan simppeli maaginen nuppi (korkotaso, rahanmäärä, valtionvelka), jota käätelemällä voisi ohjata kansantalouksien kehitystä. Suurin väärinymmärrys tässä on se, että kaikki ongelmat voisi hoitaa yksinkertaisesti joko pyörittämällä setelipainoa (de facto) ympärivuorokautisesti — tai sitten rykäisemällä korot kattoon, kuten nyt.
Tämä sekopäisyys on johtanut siihen, että terminaalivaiheessakin olevia rakenteellisia ongelmia on hoidettu setelirahoituksella luoden samalla zombiyritysten laajan talouselämää halvaannuttavan ekosysteemin. Tätä ei ole edes jätetty pahimpien kriisien varalle vaan samaan tapaan on alettu hoitamaan ihan jokapäiväisiä rakenneongelmia. Ja nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa ollaan “vihdoin” ajauduttu inflaatioon poikkeuksellisten ulkoisten tekijöiden vuoksi — niin sitten ei joko ole elvytys varaa — tai mikä ehkä pahinta ja todennäköisintä — ei ymmärretä luopua omasta väärästä paradigmasta (“minulla on kansantalouden säätönuppi ja siitä vääntämällä hommat palaavat oikeille urilleen”) vaan ennemmin vedetään homma alas jyrkäänteen reunalta päin seiniä ihan vain jääräpäisyyttään.
Jos meillä olisi aidosti liberalistinen vapaa markkinatalous, tämän kokoluokan ongelmia ei pääsisi syntymään.
Kseelle, niinhän ne uusliberaalit väittävät että siirtymällä yövartijatalouteen ja antamalla kaikki markkinoiden hoidettavaksi kaikki järjestyisi. Mutta todellisuus on kuitenkin muuta kuin uusliberalistiset teoriat jotka pohjautuvat utopiaan jostakin täydellisestä kilpailusta ilman mitään häiriöitä jne. Niistä puuttuu ns maalaisjärki ja ne unohtavat sen että ihminen ei ole jonkun yhden teorian mukaan käyttäytyvä kone.
Nämä aidosta liberalistisesta markkinataloudesta haaveilevat elävät vähän samanlaisessa kuplassa kuin ne jotka kuvittelevat kommunismin ratkaisevan kaiken. Ei vät ne ratkaise vaan tarvitaan sekä markkinataloutta että sitä ihmiskasvoiseksi ohjaavaa “sosialismia” tai miksi valtioiden roolia sitten kutsutaankin. Tarvitaan sekataloutta joka ohjaa kehitystä yhteisen edun nimissä.
Markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovat eivät ymmärrä maailman menoa juurikaan oman kuplansa ulkopuolelta. Kannattaa miettiä miten esimerkiksi maataloudelle kävisi Suomessa jos sitä pyöritettäisiin pelkästään uusliberalistisin opein, tai kuinka sähkömarkkinaa tai asuntotuotanto saataisiin palvelemaan koko yhteiskuntaa jne. Kannattaa miettiä myös yhteiskunnan kokonaisuutta eikä vaan haaveilla jostakin uusliberalismista.
Ei kai kukaan täysjärkinen kuvittele että olisi olemassa joku yksi nuppi mistä vääntämällä kaikki hoituisi. Vai kuvitteleeko joku kenties että se nuppi olisi utopia nimeltä aidosti liberalistinen markkinatalous.
Kuka tässä jotain yövartijavaltiota on ollut ehdottamassa? No, “keskustelu” tuntuu aina etenevän niin, että jos ei täysin rinnoin kannata nykyistä puolisosialistista holhousvaltiota vaan kehtaa mennä epäilemään sen optimaalisuutta, niin tulee välittömästi leimatuksi joksikin reaalitodellisuudesta täysin irralliseksi anarko-libertaariksi. Kuitenkin ääripäiden välissä lienee ainakin muutama vaihtoehtoinen skenaario — vaikka itse toki uskon, että parempi yhteiskunta olisi lähempänä yövartijavaltiota kuin nykyistä menoa.
Kaikessahan on lopulta kyse (rajallisten) resurssien optimaalisesta allokoinnista “reilusti” (se, mikä on reilua toki vaihtelee — yhden mielestä se on samankokoinen kakunpala kaikille — toisten mielestä taas saaliin leiriin tuonut on oikeutettu parahaisiin paloihin, kunhan lauman raihnaisemmallekin riittää lihaisa luu kaluttavaksi — kolmannet ovat taas mielestään “fiksusti” ohjaamassa jakoa, mutta onnistuvat vain siinä, että lauman ovelimmat koijari popsivat fileet omiin suihinsa keittion suojissa, heimon parhaat metsästäjät pohtivat kannattiko se gaselli tuoda jaettavaksi vai olisiko pitänyt syödä itse ja suurin osa muista saa vain niitä luita kaluttavaksi). Jos markkinoiden toimintaa häiritään “sosiaalisella ohjauksella”, niin allokaation optimaalisuus riippuu ohjaksissa olevien käytössä olevasta tiedosta (ja taidosta…) — teoriassa voidaan toki olettaa, että meillä olisi jossain keskuspankissa ja/tai valtioneuvostonlinnassa erehtymätön orakkeli, jonka voisi olettaa tietävän kaiken. Näin ei kuitenkaan reaalimailmassa ikinä ole eikä kukaan pääse karkuun von Misesin esittämältä ja taloustieteen nobelisti Hayekin laajentamalta talouslaskennan ongelmalta.
Tässä kannattaa huomioda myös se, että vaikka talousjärjestelmä olisi mikä, niin kaikki ihmiset toimivat aina omien insentiiviensä pohjalta — näin ollen kannattaa ehkä vähän käyttää pohdintaan insentiivejä luotaessa, että saavatko uudet ohjeet, säännöt ja/tai kannustimet ihmiset keskimäärin ahkeroimaan omaksi (ja siinä samalla muiden) hyödyksi, lepoistamaan työtahtia kannusteiden puitteissa vai varastamaan kolhoosin työkalut myytäväksi torilla. Kahden jälkimmäisen luokan insentiivejä syntyy helposti sillä, että päätöksen teko on mallia “jos vain poliittista tahtoa löytyy” / “kirjataan X mitoitus lakiin” — kun (harha)kuvitelma on se, että asiat muuttuvat haluttuun suuntaan kun vain poliitikko niin kovasti haluaa ja ne kirjataan lakiin, niin — no tässä me nyt sitten ollaan ongelmiemme kanssa.
Sinänsä hyökkäykset (uus)liberalismia vastaan “täydellinen kilpailu on utopiaa” argumenteilla on pahimman luokan olkiukkoilua — kukaan uusklassisen koulukunnan tutkijoista ei oleta “täydellisen kilpailun” olevan realistista — kaikki tunnustavat käytettävissä olevien tietojen epätäydellisyyden ja ‑symmetrisyyden. Täydellinen kilpailu on vain matemaattinen työkalu, jolla voidaan helpoiten hahmottaa eri asioiden vaikutuksia — sitä ei pidä mitenkään olettaa joksikin fundamenttaaliksi oletukseksi teorian taustalla tai muuksi dogmiksi.
Tällaiset harhakuvat näyttävät vahvasti vaikuttavan siihen miten aiheesta argumentoidaan vaikkapa omavaraisuuden suhteen — mielestäni nk. uusliberalismin toteuttamisessa ei ole kyse vaikkapa siitä, että lopetetaanko maataloustuotanto Suomesta tukien loppumisen myötä vai ei tai pitäisikö maamme olla sähkön tuotannossa omavarainen vai ei. Tärkein päätöshän on yksin kertaisesti se, että halutaanko tietyillä kriittisillä sektoreilla olla (riittävän) omavaraisia vai ei. Jos päätös on positiivinen — ei vaikka haluta, että leipäloppuuu pöydästä vakavissa kriisitilanteissa — niin näin sitten päätetään. Tämän jälkeen sitten pitäisi tehdä rationaalisia päätöksi siitä, miten asetettu tavoite saavutetaan optimaalisesti — ja tätähän ei nykyään tehdä vaan maatalous ja elintarviketeollisuus rämpii sekavassa tukiviidakossa, jossa moni tuki on joko täysin hyödytön tai pahimmassa tapauksessa monessa suhteessa haitallinen. Tämä on suoraa seurausta siitä, että hommia hoidetaan “sosiaalisella ohjauksella” eli puhtaalla mutulla ja päätöksiä tehdään villien päiväunien pohjalta sen sijaan, että asiat analysoitaisiin huolella ja vasta sitten ryhdyttäisiin toimeen.
ksee
” Jos meillä olisi aidosti liberalistinen vapaa markkinatalous, tämän kokoluokan ongelmia ei pääsisi syntymään.”
Höpsistä. Markkinatalouteen kuuluvat kuplat ja niiden puhkeamiset, taantumat ja nousukaudet. Ilman keskuspankkia ja valitoiden toimia suhdanteet olisivat vieläkin jyrkempiä.
ksee kirjoitti:
Syltty: teoriassa toki voisi olla noin, mutta käytännössä valtioiden toimet ovat olleet joko myöhästyneitä tai myötäsyklisiä (vaikutus toki sama, mutta voi valita selityksen onko toimita vain epäpätevää vai myös lyhytnäköisen opportunistista äänien ostelua). Lisäksi keskuspankit ovat astuneet ulos roolistaan hintavakauden takaajana ja siirtyneet aktiivisiksi markkinoiden manipuloijiksi — osakekurssit laskevat? pannaan kunnolla lisää rahaa liikkelle! kiinteistömarkkinat kipuilevat? pannaan kunnolla lisää rahaa liikkelle ja kannustetaan lainanantoon/ottoon! valtiovelankorkokulut uhkaavat kaatua syliin? ostetaan markkinoilta kaikki likenevät valtionvelkakirjat omaan taseeseen vaikka heikompia hirvittää!
Kilgore: 2008 kriisi oli keskuspankkien junailema, markkinoiden riskien hinnoittelu oli lamautettu, koska riskien hinta oli nollattu ja sijoittajat olivat oppinneet, että keskuspankki kyllä pelastaa pulasta — tuskinpa vapaiden markkinoiden oloissa kupla olisi päässyt silloisiin mittoihin. Koska kyseessä oli järjestelmän virhe, niin eipä sitä oikein olisi voinut “oikeaoppisesti” hoitaa vaan käsilläoleva kriisi piti hoitaa parhaan mukaan — mutta tästä olisi suonut käynnistyvän uudistukset, jotka olisivat johtaneet vakaampaan ja vapaanpaan järjestelmään.
Vielä parisen vuotta sitten ihailtiin, miten Kiina pystyy ohjaamaan ja elvyttämään talouttaa valtiojohtoisesti erittäin tehokkaan näköisesti. Eikös tiukempi valtiojohtoisuus olekin hyvä juttu! No, nyt velkarahalla pumpattu kiinteistökupla on puhkeamassa, pankit ja paikallishallinto ovat kriisissä ja monet ovat alkaneet pohtimaan, että onko Kiinan talous romahduksen partaalla vai onnistuuko Nalle Puh vielä vetämään jonkun kanin hatusta.
Länsimaissa jatketaan vielä itsetyytyväisyyden vallassa business as usual, mutta saapa nähdä, miten takavuosien halvan rahan kirouksesta ja zombiyritysten legioonista selvitään — varsinkin kun nyt näyttää lähteneen liikkelle varsinaisen valtiotukihulabaloon uusinta kierros kaikenmaailamn vihreiden siirtymienn yms. nimissä.
Muutama ansiokkaan kirjoituksen kirvoittama huomio:
1. Ihmettelen suuresti rakennus- ja remonttikustannusten eroa Stadissa vs. lähialueilla. Samanlaajuinen putkiremontti samanlaiseen 70-luvun elementtitaloon on Lahdessa tai Salossa paljon halvempi kuin Helsingin keskustassa. Jollain aikavälillä markkinatalouden tulisi oikaista vääristymä. Viisaat isännöitsijät kilpailuttavatkin remonttiporukoita ympäri Suomea.
2. Hallitusohjelma näyttää jarruttavan ARA-tuotantoa nyt, kun pitäisi painaa kaasua. Jos rakennusala ajautuu suhdannekuoppaan mutta muualla vallitsee työvoimapula, vaihtavat kyvykkäät uusiin hommiin. Muutaman vuoden päästä ihmetellään, miksei osaavia rakentajia löydy mistään. Sama kuvio kuin MARA-alalla koronan jälkeen.
3. Helsingissä asuu paljon pienipalkkaista väkeä — joita työllistää kaksi valtakunnan suurinta työnantajaa (so. Helsingin kaupunki ja HUS). Tasettaan optimoivat julkishallinnon toimijat ovat viime vuosina realisoineet työsuhdeasuntojansa. Kuitenkin työsuhdeasunnot voisivat osin ratkaista pienipalkkaisen työvoiman saatavuusongelmaa.
Julkisella sektorilla palkankorotukset tavataan jakaa ammattiryhmittäin ja kaikille: kaupunki ei voi maksaa yhdelle lastentarhanopettajalle harkinnanvaraisesti enemmän kuin toiselle, ja jos LTO:ien palkkaa nostetaan, täytyy nostaa myös päiväkodin johtajan palkkaa.
Työsuhdeasunnoilla voitaisiin ratkoa tarkemmin työvoiman saatavuusongelmaa: kohdistaa tuki sille, joka sitä tarvitsee ja jota työnantaja tarvitsee.
“Ihmettelen suuresti rakennus- ja remonttikustannusten eroa Stadissa vs. lähialueilla. Samanlaajuinen putkiremontti samanlaiseen 70-luvun elementtitaloon on Lahdessa tai Salossa paljon halvempi kuin Helsingin keskustassa. Jollain aikavälillä markkinatalouden tulisi oikaista vääristymä. Viisaat isännöitsijät kilpailuttavatkin remonttiporukoita ympäri Suomea. ”
Kilpailu on vapaata, ja remonttiporukat kyllä liikkuvat. Hintaero silti säilyy, vaikka markkinatalous toimiikin. Siihen on syynsä. Tiheään rakennetussa keskustassa remontin tekeminen on huomattavasti kalliimpaa Helsingin sisälläkin kuin kaupungin laidan harvempaan rakennetuissa lähiöissä. Tiheään rakennetuissa paikoissa rakennuksen ulkopuolella tulee vastaan heti kadut jalankulkijoineen ja samalla korkeampine ja kalliimpine turvallisuusvaatimuksineen myös sivullisten turvallisuuden takaamisen osalta, eikä ole varastointitiloja sen enempää jätteille kuin uusille rakennustuotteillekaan. Jos logistiikalle ei ole tilaa, joudutaan tekemään erityiskalliita ratkaisuja, jotka viime kädessä asiakas maksaa. Ruuhkiin ja pysäköintimaksuihin pitää keskustassa toimiessa budjetoida sekä aikaa että rahaa. Työpäivä alkaa putkifirmoissa usein firman toimipisteeltä, josta sitten ajellaan pakettiautolla kohteeseen, ja jokainen ruuhkaminuutti on maksullista työaikaa. Salossa ja Lahdessa ei ole liikenneruuhkia ja pysäköinti on ilmaista. Niissä kohteissa on yleensä hyvin tilaa pihalla niin jätelavoille kuin rakennustuotteillekin.Ihmettelen suuresti rakennus- ja remonttikustannusten eroa Stadissa vs. lähialueilla. Samanlaajuinen putkiremontti samanlaiseen 70-luvun elementtitaloon on Lahdessa tai Salossa paljon halvempi kuin Helsingin keskustassa. Jollain aikavälillä markkinatalouden tulisi oikaista vääristymä. Viisaat isännöitsijät kilpailuttavatkin remonttiporukoita ympäri Suomea. Lisäksi Helsingissä rakennusvalvonnalla on yleensä korkeampi vaatimustaso kuin muualla Suomessa niin suunnittelijoiden pätevyyksiä koskien kuin monessa muussakin asiassa. Laadun varmistamisen kannalta se on hyvä asia, mutta nostaa toki myös hintoja.
Yksi iso haitta tästä jyrkästä rakennusvolyymivaihtelusta on vielä mainitsematta: Rakentamisen laatu. Huippukautena tehdään sutta ja sekundaa, aikataulut lipeävät jne. kun osaavaa porukkaa ja ehkä ei materiaaleja ja kalustoakaan vaan ole tarpeeksi. Matalana aikana, siis nyt, huippukautena hankitut taidot ja koneet “ruostuvat” , alihankintakanavat ja suhteet unohtuvat , hankintaketjut katkeavat(konkurssit) ja sitten on taas suhdanteen parantuessa uudelleenkäynnistämisen kitkahäviöt kun palapelin osat taas pitää koota uusilla paloilla. Hölmölän hommia.
Asuntoja on rakennettu viime vuosina ihan tarpeeksi niin että joistakin asuntotyypeistä on ylitarjontaa jo.
Vuokralla asuminen pk-seudulla tulee halpenemaan koska asuntosijoittajilla on pakkotilanne edessä kun korot nousevat. Myös omistusasunnoista joissa on korkea yhtiölaina pyritään eroon.
Huonoimmassa tapauksessa toistuu 1990-luvun laman tilanne että asuntojen arvosta katoaa puolet. Toivottavasti ei.
Rakennusliikkeet voisivat ennemmin alkaa rakentaa työpaikkoja, ja jos ei niitä synny kaupunkeihin, niin sitten siirtää koneensa ja miehensä ympäri maata syntyville tehdastyömaille tai kaivoksiin.
R.Silfversber:
” Asuntoja on rakennettu viime vuosina ihan tarpeeksi niin että joistakin asuntotyypeistä on ylitarjontaa jo.”
No jos hinnat kaksioissa ovat luokkaa 5000€/m2, niin ei se kyllä minun silmääni ylitarjonnalta näytä.
Pelkästään Helsingissä on melkein 2000 myytävää kaksiota. Halvimpien neliöhinta on n 2000 €. Jos lisää vielä Espoon ja Vantaan kohteet niin vielä halvemmiksi muuttuvat. Minkä takia jotkut ihmiset eivät voi ajatella asuvansa kantakaupungin ulkopuolella?
Asuntojen hinta-ale alkaa piakkoin kun tämä uusi hallitus alkaa toteuttamaan leikkauksia.
Ylitarjonta on suhteellinen käsite. Yksiöiden rakentaminen pitkin perälähiöitä oli virhe jo lähtökohdiltaan. Yksiöasujat haluavat pääsääntöisesti asua Stadin kantakaupungissa.
Itselläni on kaksi yksiötä vuokralla kantakaupungissa. Ei mitään vaikeutta vuokrata, kun ei vain yritä ottaa sitä viimeistä hintaa. Myös vuokralaisten pysyvyys on hyvä.
Osmo: “EKP:n ratkaisuista tullaan vielä puhumaan. Keskuspankin tulee torjua suhdanteiden ylikuumenemisesta johtuvaa inflaatiota, mutta tämä inflaatio on Putin-peräistä.”
Väittäisin kyllä, että EKP:n politiikka on ollut tähän asti hyvää (siis vuodesta 2021 alkaen, ei sitä aiemmin). Euroalueen nimellinen BKT kasvoi viime vuonna 8,3% ja tänä vuonna kasvaa ennustetusti 6,7% (lähde: OECD). Mun mielestä se on riittävä määrä nimellistä kasvua eikä suurempi määrä olisi hyödyllistä. Eri asia olisi, jos meillä olisi vain inflaatiota muttei juurikaan nimellistä kasvua.
Ehkä ongelma on se, että suurin osa valtuutetuista on asuntosijoittajia (jos oma asunto lasketaan) eikä kukaan halua tehdä päätöksiä jotka alentaa sijoituksien hintaa. En kyllä todellisuudessa tiedä kuinka moni on omistusasuja.
Tampereen Hämeenkadulla ei näe autoja, koska siinä on autoilu kielletty. Vain taksit ja huoltoajo sallittu. Toimii Tampereella, mutta voiko ratkaisua siirtää suoraan Helsinkiin, en tiedä.
Olen asunut sekä Tampereella että Helsingissä, ja oma mielipide on että Helsinki vie Tamperetta 6–0. Olen Tampereelta kotoisin, eli kyse ei kotiinpäin vedosta.
Helsinki pärjää niin kauan kuin päiväkodit ja koulut on hyviä koko kaupungissa. Osa joiden kanssa puhunut asiasta, ovat maininnut osasyyksi muutolle Tampereelle ja Tampereen naapurikuntiin, esikoisen koulun alotuksen.
Poliisien ja hoitajien palkat ei ole niin huonot kuin aina puhutaan. Olen itse toiminut kotihoidossa hoitajana ennen Helsinkiin muuttoa, ja tienasin nettona sen minkä nyt saan bruttona toisista duuneista. Jopa enemmän. Asun kantakaupungissa sairaanhoitaja vaimoni ja lapsen ja koiran kanssa. Vaimo tekee pelkkää päivävuoroa arkisin. Eli lisiä viikonlopuista jne ei tule. Ei tee edes tiukkaa pärjätä. Autoa ei tietenkään ole, eikä kumpikaan tupakoi. Alkoa harvoin ja maltilla. Elääkö ihmiset sit niin erilailla. Joka päivä pitää pää märkänä kuluttaa ja ostella tavaroita, vaikka kaikkea on liikaa.
@Ex Demari: Molempi parempi, ovat virkistävän erilaisia ja sopivan lähellä toisiaan vaikka päivävisiiteille kummankin hyvistä puolista nauttimiseen. Viimeinen lauseesi oli top.
Se että ei ole varaa kunnolliseen asuntoon ja säädylliseen elämään Helsingin seudulla koskee lähinnä yksinasuvia. Joko eron jälkeen yksinhuoltajaksi joutuneita tai nuoria sinkkuja joiden elämäntyyli on sellainen että kalliit harrastukset vievät kaikki ylimääräiset rahat, en lähde nyt erittelemään mitä ne harrastukset ovat.
Kolmas ryhmä on ne joilla on ollut epäonnea esim sairauden iskettyä tai työttömyyyden takia, tai jonkun muun odottamattoman tapahtuman takia kaikki säästöt ovat menneet. Joku on voinut joutua rikollisen toiminnan kohteeksi. Näiden joukossa on myös perheellisiä.
Se ratkaisu ei ole aina se että muuttaa maaseudulle halvempaan asuntoon. Esim sairaan on vaikea saada asianmukaista hoitoa pienellä paikkakunnalla ja työtön ei saa töitä.
Olen aikaisemmin jo maininnut että muutto ulkomaille voisi olla ratkaisu jos Suomessa ei saa töitä ja asuminen vie kaikki rahat, varsinkin jos on vielä nuori ja terve. Tukholma on huono vaihtoehto koska siellä asuminen on vielä kalliimpaa kuin Helsingissä . Jos suomalaisia alkaisi joukolla muuttaa pois maasta kuten 1960-luvulla niin päättäjät ehkä heräisivät.
“Se ratkaisu ei ole aina se että muuttaa maaseudulle halvempaan asuntoon. Esim sairaan on vaikea saada asianmukaista hoitoa pienellä paikkakunnalla ja työtön ei saa töitä. ”
Nykyisin moni sairas saa vielä hoitoa pienelläkin paikkakunnalla, mutta parhaillaan useat Hyvinvointialueet ovat lakkauttamassa sekä terveyskeskuksia että vuodeosastoja pienemmiltä paikkakunnilta. Hyvinvointialueiden rahoitus jätettiin monilla alueilla niin pieneksi, ettei aiemmin olleita palveluita ole nyt käytössä olevalla rahoituksella varaa pyörittää. Jos Hyvinvointialue ei edes saa Hyvinvointialueiden rahoitusmallin mukaista kaksikielisyyslisää ja muuta rahoitusta parantavaa erikoistukea, niin sitten käytännössä leikataan terveyspalvelut pois. Siinä missä vuodeosastoja ja terveyskeskuksia karsitaan nyt kovalla kädellä, jäljelle jää isot sairaalat paisuvine kuluineen. Kalliiden erikoissairaanhoitopalveluiden ennaltaehkäisypalvelut karsitaan ja se kallis pää eli erikoissairaanhoito jatkaa paisumistaan. Mutta esimerkiksi neuvolapalvelut voivat jäädä monelta jatkossa Suomessa käyttämättä, jos lähiterveysasemat lakkautetaan pieniltä paikkakunnilta ja lähin neuvola voi olla yli tunnin matkan päässä eikä sinne ole edes julkista liikennettä. Ainakin jos on useampia lapsia tai jos vanhemmat koittavat tehdä töitäkin. Neuvolapäivä kauaksi matkaten kun voisi tarkoittaa töistä poissaolopäivää.
Nyt on kiire asettaa asuntolainan korkovähennys takaisin pariksi vuodeksi. Siitä tulisi pientä vetoa uudistutannolle samalla helpottaen lähiaikoina asuntolainan ottaneita. Muutoin raksasektori sekä asunnon pakkomyyjät siirtyvät pian kelan asiakkaiksi aiheuttaen sitäkin enemmän menoja valtiolle, eivätkä pahimmassa tapauksessa enää jää työelämään.
“Muutoin raksasektori sekä asunnon pakkomyyjät siirtyvät pian kelan asiakkaiksi aiheuttaen sitäkin enemmän menoja valtiolle, eivätkä pahimmassa tapauksessa enää jää työelämään.”
Hehän voivat sitten uudelleenkouluttautua vaikka sote-alalle, omin kustannuksin, kuten kaikki muutkin joiden alavalinta on osoittautunut huonoksi.
Hähähää, nauttikaa hallitusohjelmasta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Se on NIIN kivaa kunnes osuu omalle kohdalle.
Mikä olisi Osmo sopiva määrä uustuotantoa Helsingin kokoiselle kaupungille? Kysyn koska minulla ei mitään käsitystä asiasta.
Oikotiellä on myynnissä 2204 uudisasuntoa koko Helsingissä. Luvussa vain omistusasunnot. 6513 on kaikkien myytävänä olevien omistusasuntojen määrä.
https://www.rakennuslehti.fi/2017/02/tassa-syita-miksi-asuntorakentaminen-on-suomessa-paljon-itavaltaa-kalliimpaa/
Artikkeli kuuden vuoden takaa, mutta kai tuossa paljon järkeä on.
Kolumnin kirjoittaja toteaa, että asuntoja tulee rakentaa sinne, missä niistä maksetaan eniten. Hinnat kielivät tarpeesta. Tarvetta näyttäisi olevan eniten kaupungin rannoilla ja viheralueilla.
Ja isomman kokoluokan saarissa. Ei pidä unohtaa saaria. Esimerkiksi Suomenlinnassa asuntojen keskihinta oli viime vuonna asuntokauppatilastoissa yli 10 000 euroa neliöltä. Jos asuntoja tulee rakentaa sinne, missä niistä maksetaan eniten, kannattaisi saarirakentamista harjoittaa paljon enemmän.
Itse olen vähän eri mieltä koko periaatteesta. Omasta mielestäni asuntoja kannattaa rakentaa eniten sinne, missä asuntojen hintojen ja rakentamisen kustannusten välinen erotus on suhteellisesti suurin, ei sinne, missä asunnoista maksetaan eniten.
Sellaiset alueet kuin Suomenlinna on marginaalitapaus. Melkein kaikki asunnot siellä ovat työsuhde-vuokra-asuntoja, joko hoitokunnan tai puolustusvoimien.
Saariin haluavat jotkut siksi että niillä on oma miljöönsä, mutta ei nihin haluta uudisrakentamista. Kulosaareenko pilvenpiirtäjiä?
Käytännössä Helsingin kantakaupunki alkaa olla täynnä ja uutta asuntokantaa saadaan vain muuttamalla työpaikkakiinteistöjä asunnoiksi. Vanhojen tehdas- ym kiinteistöjen muuttaminen asunnoiksi maksaa usein enemmän kuin uuden asuintalon rakentaminen “neitseelliselle maalle” eivätkä ne ole ratkaisuja asuntopulaan vaan ovat vain yksi vaihtoehto hifistelijöille.