Esko Seppänen neuvoi minua kerran, että ei kannata julkaista kirjoja kustantajien kautta, koska ne panevat valtaosan katteesta taskuunsa. Omakustanne on paljon kannattavampi ja kätevämpi, koska kirjaa voi silloin tarvittaessa jakaa myös ilmaiseksi. Itsekin ihmettelin, mihin kustantajaa oikein tarvitaan. Kustantajalle toimitetaan kirja tiedostona, kustannustoimittaja korjaa muutaman pilkkuvirheen, taittaa kirjan ja huolehtii sen levityksestä kirjakauppoihin. Myyntituloista kirjailija saa 15-20 % ja kustantaja pitää loput.
Niinpä päätin julkaista kirjan Vauraus ja aika omakustanteena. Koska kirjakauppalogistiikan järjestämisessä itse ei ole mitään järkeä, päätin ostaa sen joltain pieneltä kustantajalta, jollaiseksi valitsin Teos Oy:n.
Kävin neuvottelemassa asiasta Silja Hiidenheimon kanssa. Palaveri kesti tunnin, ja tulin ulos kustannussopimus salkussani. Määrätietoinen nainen!
Mutta toisin kuin muut kustantajat, Silja paransi kirjaani huomattavasti. Hän oli aivan nero! Kirjaa myös markkinoitiin. Kokemukset Teos Oy:sta ja erityisesti Siljasta olivat niin positiiviset, että siitä eteenpäin olen julkaissut kaikki kirjani Teoksella.
Pyöräiltyäni vuonna 2007 Helsingistä Nizzaan vein kyhäelmän matkapäiväkirjasta Siljan luettavaksi ja kysyin arkaillen, kannattaako tällaista ylipäänsä painaa. Silja teki kirjaan nerokkaan rakenteellisen ehdotuksen – laita siihen yhteiskunnallista pohdintaa väliin! Hän oli malliksi sijoittanut blogiltani imuroimiaan tekstejä kirjaan. Laitoin kirjan nopeasti uuteen uskoon, ja siitä tuli luetuin kaikista kirjoistani!
Silja veti osaamisellaan ja uhrautumisellaan Teokseen suuren määrän hyviä kirjailijoita. Pieneksi kustantajaksi Teos on saanut uskomattoman määrän kirjapalkintoja.
Uudenvuoden päivänä Silja kuoli kesken kaiken nopeasti edenneeseen syöpään 53-vuotiaana.
Hirvittävä menetys!
Surullista.
OSn yhteistyö ja tuloksellinen toiminta Teos Oy:n ja Silja Hiidenheimon kanssa on upea tarina.
Tarinan konnia ovat Suomen paikalleen jämähtäneet vanhat ja uudistumiskyvyttömät kirjojen kustantajat.
Tarinan sankari on tietenkin pieni asiakaslähtöinen ja ennakkoluuloton kustantaja, sekä sen määrätietoinen, syövän kanssa taisteleva Silja Hiidenheimo.
Voisiko tätä metodia soveltaa myös Suomen koko talouden uudistamiseen?
Nykyinen, niin kutsuttu ”pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme”, on nimittäin myöskin paikalleen jämähtänyt ja uudistumiskyvytön.
Tästä aikaisemmin hyvin toimivasta yhteiskunta-mallista on nimittäin uusissa olosuhteissa tullut oikea Frankenstein-systeemi.
Perustelut:
1) Tätä Frankenstein-systeemiä ylläpitää kolmikanta-ylipappien pieni joukko, joka tuomitsee kaikki uudistukset kerettiläisenä vääräuskoisuutena, josta seuraa helvetin lakkoaalto.
2) Frankenstein-ylipapeille PK-sektori on itse pirusta, eikä sitä päästetä osallistumaan tärkeisiin päätöksiin. Tämä siitä huolimatta, että PK-sektori muodostaa valtaosan uusista työpaikoista ja melkein puolet kansantuotteesta.
3) Frankenstein-ylipappien ylläpitämä kolmikanta onkin nyt muuttunut nopeasti leviäväksi syöväksi, joka uhkaa tappaa koko hyvinvointimme: Puoli miljoonaa työnhaluista suomalaista on ajettu traagiseen työttömyys / masennuslääke-kurimukseen ja holtittomasti otetun velan hoitokulut ovat suuremmat kuin puolustusbudjettimme.
4) Frankenstein-ylipapit ovat moraalittomia ja tekopyhiä: He tuomitsevat kaikki veroparatiisit, mutta itse järjestävät orgiansa juuri noissa paratiiseissa; Valtion, suuryritysten ja ammattiliittojen finanssioperaatiot tehdään usein juuri noissa veroparatiiseissa.
Loppukaneetti: Kolmikanta-ylipapit tekeytyvät hyvinvointiyhteiskuntamme kehitystarinan sankareiksi, mutta itse asiassa ovatkin muuttuneet hyväosaisten etuja puolustaviksi, laitonta yleissitovuus-työvoimakartellia pyörittäviksi konniksi.
Seppo Korppoo
Kartelleja vastustava PK-yrittäjä
Valitettavasti minulla ei ollut kunniaa tuntea Silja Hiidenheimoa, mutta voinen ottaa osaa hänet tunteneiden suruun. Hienon muistokirjoituksen ja arvonannon Osmo hänelle yllä esitti. Kaikki kunnia ihmisille, jotka osaavat, tai ovat osanneet, auttaa tai innoittaa meitä muitakin kohti parempaa!
– – –
Uutistietojen mukaan myös sosiologi Ulrich Beck on edellisen henkilön tavoin vuodenvaihteessa keskuudestamme poistuneiden joukossa. En tosin häntäkään lähemmin tuntenut, toisin kuin kirjansa.
– – –
Toivottavasti ehdin joskus lukea, tai lukea uudelleen, niitä kirjoja, joiden syntyyn edellämainituilla henkilöillä on ollut vaikutusta. Yksi niistä on ollut jo aika pitkään hyllyssäni. Täytyypä tänä vuonna käyttää enemmän aikaa lukemiseen …
– – –
Vaikka kirjan tekijöistä (kirjailijat, kustantajat ja joskus myös kuvittajatkin mukaanlukien) joskus aika jättää, jää moni kirja ja sen sisältämä tai herättämä ajatus, miksei useampikin, usein mielissämme, poismenneitten tavoin, muistoina elämään, ja joskus jopa, tavalla tai toisella omaan ajatteluumme vaikuttamaan …
Teos ei ole eikä ole ollut yhteiskunnan ulkopuolella (eikä ole Seppo Korppookaan).
Tuloksellinen toiminta on Suomessa mahdollista, sen osoittavat Teos, Valmet Automotive, Meyer Werft…
Ainoastaan tietyt pahanilmanlinnut kuten EK ja Suomen yrittäjät (ml. SK) lietsovat negatiivista ilmapiiriä ja ovat näin vastuussa Suomen lamasta.
”Helvetin lakkoaalto” – my ass… Suomessa ei ole koskaan lakkoiltu näin vähän.
Vanhojen kustantajien katteet tulevat oppikirjoista. Sen vuoksi tulisi kaikki oppikirjat sähköistää. Ne ovat halpoja, muokattavia ,reaaliaikaisia ja visuaalisesti monipuolisia video-, animaatio – ym. esityksineen.
Uudet sähköisiä oppikirjoja tekevät yritykset ovat organisaatioltaan kevyitä ja halpoja. Ei tarvita osastopäälliköitä, toimialajohtajia, henkilöstöpäälliköitä ja mitä kaikkia näitä ikinä keksitäänkään. Tarvitaan oppimateriaalin kirjoittaja, materiaalin kokoaja ja jakelija.
Käytön tuki toimii etänä.
Silja teki kirjaan nerokkaan rakenteellisen ehdotuksen – laita siihen yhteiskunnallista pohdintaa väliin! Hän oli malliksi sijoittanut blogiltani imuroimiaan tekstejä kirjaan. Laitoin kirjan nopeasti uuteen uskoon, ja siitä tuli luetuin kaikista kirjoistani!
Edesmennyt kustantaja oli aikaansa edellä, näin toimitaan nyt e-kirjojen aikakaudella.
O.S. voisi nyt tehdä kirjastaaan sähköisen version ja laajentaa lukijapiiriä eksponentiaalisesti. Sähköistä materiaalia pidetään kirjaa huonompana siksikin, että e-materiaali hukkuu tiedon tulvaan ja kirja jää aina fyysisesti eloon olemassaolevana niteenä. Tieto on olemassa kun se on käsinkosketeltavassa muodossa , kirjana.
Jos e-kirja ja perinteinen kirja koetaan näin, niin silloin ei ole vielä tavoitettu sähköisen materiaalin ydinolemusta. Sähköinen kirja elää pitempäään kuin painettu kirja, jos tekijä niin haluaa.
Esim. O.S. voisi liittää matkakertomukseen yhteiskunnallisten teemojen lisäksi kunkin alueen paikallisia ominaispiirteitä esim. maisema- ja kansalaispuheenvuorovideoiden muodossa. Historiakuvatallenteiden avulla voisi alueita verrata nykypäivään. Tekstin lisäksi lukijakokemus laajentuisi aivan uudelle tasolle.
Jos O.S. haluaisi teoksensa elävän vielä pidemmälle, hän päivittäisi kertomuksia sopivin ( vko – kk – v- 5 v. ) välein. Näin kirja eläisi tuoreena niin pitkään kuin kirjoittaja haluaa.
Eikä siinä vielä kaikki, perikunta aikanaan saisi jatkaa O:n työtä tai myydä kirjan oikeudet eteenpäin 🙂 Saisihan tällaisesta yhteiskunnallisesti merkittävästä formaatista paremman hinnan kuin kirjahyllyssä olevasta alkuperäiskappaleesta.
Tulevaisuuden kirjailijoilta jäänee perinnöksi lapsilleen muutakin kuin vain velkoja ja tyhjiä viinapulloja. (en tässä viittaa O.S:aan, vaan viittaus on yleistasolla)
Suurena kirjojen ystävänä en ole täysin vakuuttunut tuosta Eemilin mallista. Joihinkin kirjoihin se epäilemättä sopii hyvin, mutta ei kaikkiin.
Erityisesti silloin, kun kyse on persoonallisesta, täysin omaäänisestä kirjailijasta, ajatus perikunnasta jatkamassa työtä tuntuu kovin oudolta. Jatkuvan päivityksen periaate sopinee lähinnä asiallisiin tietokirjoihin. Ja kyllä ainakin minä säilytän tärkeimmät kirjat hyllyssäni mieluiten ihan itse.
Aika toki näyttää, miten kirjojen julkaiseminen kehittyy (tai taantuu, pahimmillaan). Tavattoman surullista on tietysti se, miten taas yksi suuri kirjojen ystävä ja kirja-alan vaikuttaja on poissa.
Juuri näin, ja tästä ovat oppikirjat hyvä esimerkki. Kuka säilyttää enää tietosanakirjoja hyllyssään, niiden tieto vanhentuu nopeasti ja kirja muuttuu historiankirjaksi.
Eihän perikunnan tarvitse itse päivittää teosta jos se ei halua, oikeudet voi myös myydä. Hyvälle brändille löytyy aina omistaja.
E-kirjojen sovelluksissa vain mielikuvituksen puute rajoittaa niiden kehittämistä. Kirjan ansaintamallit täytyy myös ajatella uusiksi. Tulevaisuuden visioissa tieto on ilmaista ja vapaata. Ne , jotka hyötyvät kirjan levikistä, kustantavat tekemisen, eivät niinkään kirjan ostajat.
Tämä kehitys taas vaatii lukijalta aikaisempaa parempaa kriittistä tarkastelukykyä ja omaa tietopohjaa. Kaikki painettu ei pidä paikkaansa ja takana saattaa olla kätketttyjä tarkoitusperiä.
Tieto on tulevaisuudessa vielä entistäkin suurempaa valtaa.
Mutta ovatko lukijat aikaisempaa kriittisempiä? Entä jos eivät ole? Disinformaatio ja propaganda menevät läpi että humahtaa? Mihin se valta silloin menee? Onko kyse silloin enää kehityksestä?
Noin kehitys kulkee. Markkinat saavat entistäkin suurempaa valtaa, ja rahan omistaja määrää kehityksen suunntaa. Tietenkin itselleen sopivaan ja entistä tuottoisampaan suuntaan.
Siksi tietoyhteiskunnassa pitäisi kansalaisen olla entistäkin laaja-alaisemmin lukeneempi. Nyt puhutaan jo yläkouluikäisten aikaisemmasta erikoistumisesta ”omalle” alalleen, valinnaisuuden lisäämisestä. Lukiossa tämä kehitystahti kiihtyy edelleenkin.
Varhain eriytynyt, kapea-alainen osaaminen on huono selviytymistaito tulevaisuuden informaatiomarkkinoilla.
Nyt tapahtuva perus- ja toisen asteen koulutuksen leikkaaminen ennustaa huonoa tulevaisuutta Suomelle.
Jos ”kehitys” kulkee noin, en ole varma kannattaako sitä kutsua ”kehitykseksi”, sillä sanalla on myönteinen kaiku. Vaan kulkeeko todella? Ei kai rahan pidä antaa päättää asioista, vaan ihmisen? Joskus asioille voi on ja syytäkin tehdä jotain, että välttäisimme ikävimmät tulevaisuudenkuvat.
Mutta on totista totta, että ihmisiä pitäisi kouluttaa tästäkin syystä laajemmin sivistyneiksi, kapean erityisosaamisen sijasta, vaikka jotkut kilpailukyvyn nimissä muuta väittävätkin.
No enpä ole vielä/toistaiseksi ostanut kirjaa, jonka ’rahan omistaja’ olisi määrännyt, itse olen päättänyt. Ja niinhän se markkinoiden valta toimii.
Juuri näin, toistaiseksi. Nyt on kyseessä tulevaisuudessa saatavan tiedon ( ei kaunokirjallisuus, proosa jne.) luonteesta. Muutos on jo alkanut.
Konkreettisena esimerkkinä on Krimin ja Ukrainan tapahtumien uutisointi. Tuon alueen tapahtumista saa täysin erilaisen käsityksen venäläisistä ja länsimaisista lähteistä. Sekaannusta hämmentää omalla sektorillaan sosiaalisen median eri muodot.
Toistaiseksi kansalaisilla riittää taustatietoa erottaa eri medioiden tietojen tarkoitusperät. Taisi venäläinen mediayhtiö hakea toimilupaa taannoin myös Suomessa, ilmeisesti taatakseen puolueettoman tiedotuksen länsimaisen propagandan vastapainoksi. (valtaosalla venäläisistä tämä menee läpi)
Tulevaisuuden kehityskuluissa on odotettavissa tiedottaminen median lukuisten eri muotojen ja tuottajatahojen toimesta.
Tulevaisuudessa Venäjän valtiollinen kustantamo toimittaa kirjan: ÄITI-VENÄJÄ PELASTI LAPSENSA KRIMILLÄ. Kirjaa ostetaan miljoonia Venäjällä ja länsimaissa muutama poliittisen historian osastoille kirjastoihin. Mikä on tässä esimerkissä taho, joka saa tavoitteensa toteutetuksi? Siitäkin huolimatta, että Raimo K. ei ostanut kirjan suomennosta.
Näin tehtiin menneisyydessä.
Toki nytkin voidaan niin tehdä ja monet uskovat sitä, mutta tulevaisuudessa yhä useammat eivät usko.
Tuossa esittämässäni muodossa näin tehtiin ja tehdään edelleenkin suljetuissa yhteiskunnissa.
Olen lukenut 70 – 80-luvulla sovellettua tiedekirjallisuutta, jossa alussa oli 30 sivua julkaisijamaan poliittisen järjestelmän ylivertaisuutta ylistävää tekstiä.
Ajan takaa sitä, että nyt ja tulevaisuudessa tehdään samaa, mutta peitetymmässä muodossa. Lukijan täytyy erottaa faktat epätodesta, ja se vaatii hyvää perehtyneisyyttä kyseiseen aihealueeseen. Julkaisijan intressit voivat olla poliittistaloudellisia, etnisiä, uskonnollisia , kulttuurellisia, ja aivan mitä tahansa etuja saatetaan ajaa peitetysti.
Ainahan näin on toimittu, mutta nyt huonosti tunnettuja julkaisijatahoja on pilvin pimein. Enää ei edes yliopistojenkaan tekemä tutkimus ole luotettavaa.On tiedettävä tutkimuslaitoksen rahoitustahojen toimialat ja niiden markkinat.
Eemilin huoli on aiheellinen, vaikka hän esittääkin sen hieman kärjistetysti ja yksioikoisesti,
Miten pidämme tulevaisuudessa huolta, tekniikan kehittyessä, että ihmiset saavat oikeaa tietoa? Miten voimme varmistaa, että tulevaisuuden päätökset tehdään tasapuolisen tiedon eikä tarkoituksellisen disinformaation pohjalta?
Meidän demokraattinen ja vapaa yhteiskuntamme, jos nyt näin arvaa sanoa, on kuitenkin aika hentoinen kasvi muuttuvassa maailmassa.
Keinoja on vain rajallisesti, tai sellaisia, joita voi toteuttaa. Aivan oleellista olisi tunnustaa markkinaohjautuvuuden heikkoudet. Tarvitaan sopiva määrä lakiohjausta, valvontaa ja läpinäkyvyyttä.
Esim. Jyllannds Postenin ja ranskalaisen Charlie Hebdon tapaukset osoittavat tietynasteisen ”sensuurin” tarpeen. Lehtien sananvapaus (tehdä businesta) ei voi olla ylin eettinen ohje. Tekemällään busineksella lehdet aiheuttavat vahinkoa ja äärimmäistä hätää (kuolleiden omaiset ym.) yhteiskunnalle.
Tarvitaan, kuten jo todettu, opetusta , koulutusta ja laaja-alaista sivistystä. Vain näiden ”työkalujen” avulla yksilö pystyy jossakin määrin luovimaan informaatiotulvassa. Mutta miten päämäärään voidaan päästä, kun vaalikausi on neljä vuotta ja suurimmat äänimäärät menevät selfie- ja julkkisehdokkaille , ay-taustaisille broilereille jne? Ministerit valitaan kaveriperusteilla, listaa voisi jatkaa rakenteelliseen korruptioon ym,ym…
Eemil, jumalauta!
Oletko lukenut noita lehtiä? Mitä niissä on sellaista, että sananvapautta pitäisi rajoittaa. Ovatko toimittajat tappaneet joitakin?
Olet siis sittenkin asettumassa Putinin kannalle.
Suomessa oli vielä 1889 ainoa mahdollinen rangaistus Jumalanpilkasta kuolemantuomio, niin että on sitä osattu täälläkin. Venäjän tsaari piti tätä niin barbaarisena, että armahti ne kaikki – tai siis muutti nopean kuolemantuomion hitaaksi eli karkoitukseksi Siperiaan.
O:n hihat paloivat. Oletko tosiaan sitä mieltä, että toisten uskontojen pyhiä arvoja voi loukata ja tehdä niistä pilaa? Tietenkää se ei oikeuta tappamiseen, mutta pilapiirtäjien tulee tunnistaa konteksti. Eivät muslimitaistelijat vastaa omilla pilapiirroksillaan, vaan omilla kalasnikoveillaan.
Välillisesti toimittajat ovat aiheuttaneet kyseessä olevan murhenäytelmän.
Itsekin vielä järkyttyneenä Pariisin järjettömistä surmista en oikein osaa ymmärtää puheenvuoroja, joissa ikään kuin ymmärretään näitä tappajia.
Kas kun heidän uskonnollisia tunteitaan oli loukattu. Eikö näitä hulluja saisi vastustaa edes naurun keinoin?
Tsaarinaikaista Siperiaan karkoitusta ja Stalinin vankileirejä ei pidä rinnastaa:
(P.E. Svinhufvud ja nykyaika, toimittanut Martti Häikiö)
Monissa maailman moskeijoista saarnataan aivan tosissaan meidän infidelien kuolemaa ja huudetaan kovaan ääneen kristittyjen tuhoa ihan rehellisesti siihen sanomaan uskoen.
Siihen verrattuna pilapiirrokset ovat huomattavan kesyjä ja harmittomia. Meillä kaikilla on nyt suorastaan kansalaisvelvollisuus jatkaa ääri-islamin pilkkaamista, sillä mitään muuta se ei ansaitse. Samalla meidän pitää pilkata myös ääri-jehovia ja lestadiolaisia, sekä tarttua ihan oikein ja jämäkin toimin kaikkiin uskonnollisten liikkeiden rikkeisiin ihmisyyttä vastaan. Riippumatta uskonnosta tai jumalasta. Millään uskonnollisilla ryhmillä ei saa olla erityisvapauksia liberaalien perusaatteiden edessä.
Liberté, Égalité, Fraternité!
En millään muotoa, päinvastoin. Koulutettu ja yleissivistetty kansa on paras lääke progandatautiin. Juuri nyt Suomessakin pitää panostaa koulutukseen eikä leikata, jo taloudenkin vuoksi.
Nyt ei ole kyseessä järjestelmän toteuttama rangaistus, vaan tekijöinä olivat ilmeisesti radikalisoituneet muslimiterroristit, omasta mielestään taistelijat.
Ei saa. Avain terrorin lopettamiseen on syiden ja taustojen ymmärtäminen. Siis niin, että tiedän ja ymmärrän miksi teette näin. Se on taas aivan eri asia kuin tekojen hyväksyminen.
Ensimmäinen ja aivan välttämätön keino on lopettaa pilkkaaminen. Ei voi sanoa kuten koulukiusaaja kiusaamalleen, että hauku sinä minua takaisin ja pidä päätäni vessanpöntössä. Sitten ollaan sujut. Ja kiusaaminen jatkuu saaden yhä raaempia muotoja.
Toiseksi on kaikin poliittisin, taloudellisin, humanistisen avun ym. muiden keinojen avulla pyrittävä poistamaan länsimaisen ja islamistisen elämänmuodon kuilua. Ei yksi yhteen samankaltaistamalla vaan sovittamalla rinnakkain elämiseen tasa-arvoisina. Eikä nykyisenkaltaisena teollistuneiden valtioiden riistosuhteena kehitysmaihin nähden.
Mielestäni
Tarkennus .. humaanin avun …
Tuohon vielä, että pilapiirroksissa ei loukata ainoastaan uskonnollisia tunteita vaan koko elämänmuotoa ja kulttuuri-identiteettiä. Meille länsimaisille, uskonnosta vieraantuneille asian mittasuhteiden käsittäminen on vaikeaa joillekin jopa mahdotonta.
Mitä se paljon peräänkuulutettu suvaitsevaisuus ja tasa-arvo oikein tarkoittaa käytännön toimien tasolla ? Olemmeko suvaitsevia islaminuskoisten elmänmuotoja kohtaan ? En tarkoita uskonnon kielteisten ilmenemismuotojen hyväksymistä, ymmärtämistä kuitenkin.
Totta kai uskontojen pyhiä arvoja voi ja pitää pilkata.
Esim. Suomessa nämä ns. uskovaiset, jotka väittävät puolustavansa Raamatun arvoja, ovat itse niin kaukana niistä, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Valitsen siis nauramisen!
Mitä Raamatussa sanotaan tasa-arvoisesta avioliittolaista? Ei yhtään mitään!
Ei pidä pilkata, sillä se luo vain koston kierteen.Rikoksien tuomitsemisesta olen samaa mieltä, kukapa olisi eri mieltä ? Taidatkos puuttua samalla tarmolla erilaisten poliittisten järjestelmien ihmisoikeusrikkomuksiin ja laittomuuksiin?
Oletko pilkannut Kiinaa, Pohjois-Koreaa ynnämuita vastaavia antidemokratioita ja niiden johtajia. Vai oletko ostanut halpoja tuotteita, joita vastaavien olosuhteiden maissa valmistetaan halpatyöllä ? Samalla hyväksyen antidemokratian opit.
Menee vähän liikaa aiheen ohi, mutta itse ymmärrän tasa-arvoisen avioliittolain vaatijoiden pyrkimyksen. En vain hyväksy samansukupuolisten liittoa avioliitoksi. Se käsite ja instituutio on varattu heteropareille. Samansukupuoliset menkööt liittoon avioliiton oikeuksilla, mutta nimitys olkoon jokin muu.
Tulisiko minun nyt Raimo K:n oppia noudattaen pilkata tasa-arvoisen avioliittolain kannattajia ja siihen liittoutuvia ? Mielestäni ei.
Tästä olen eri mieltä. Veikko Huovinen kirjoitti, että ”naurakaa hulluille pedoille ajoissa”. On kuitenkin hyvin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mille nauretaan. Näiltä fanaatikoilta ja heidän teoiltaan pitää nauramalla riistää kaikki gloria.
Sen sijaan esimerkiksi islamille ja siihen liittyville elämänmuodoille ei ole syytä nauraa. Toisen ihmisen vakaumusta ja hänelle tärkeitä arvoja pitää kunnioittaa. Tässä rajanvedossa nämä satiiriset lehdet eivät ole aina onnistuneet.
Huomaan, että keskustelu on erkaantunut aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Aihe on kuitenkin mitä tärkein eikä siihen ole tullut ikäviä sävyjä, joten kaipa sitä voi pitää eräänlaisena kunnianosoituksena kirjojen ystävälle ja humanistille!
Etkö koskaan ole nähnyt piirroksia, joissa kritisoidaan Kiinan tai Pohjois-Korean johtoa? Itse olen nähnyt niitä kymmeniä, luultavasti satoja. Kiina kokee ne tavanmukaiseksi toiminnaksi ja pilkkaa itse länsimiden johtoa.
Pohjois-Korean reaktioissa on samoja piirteitä kuin islamisteilla: Ihmisestä tehdään jumala. Muhammediä ja ajatolliahan näissä läntisissä kuvissa on pilkattu, hyvin harvoin Allahia.
> Silja paransi kirjaani huomattavasti. Hän oli
> aivan nero!
Sitä tahtoisi itse olla kaikkien alojen nero, mutta kun ei…
Mikä on uusi kustantajasi tässä muuttuneessa maailmassa, sähköisessä kustantamisessa?
http://www.soininvaara.fi/2014/11/11/mista-rahoitus-talle-blogille/
On Suomessa yksi filantrooppinen kustantaja, jolla on rahaa ja rohkeutta panna itsensä likoon; kokemusta ja näyttöä niin kirjoista, netistä kuin sanomalehdistäkin… Uskallatko panna itsesi likoon; aatteen koetukselle?
Tämä hieman viipyi muiden kiireiden takia.
Minulla ei ollut iloa tuntea Silja Hiidenheimoa, mutta tutustuin tähän vihtiläiseen mahtisukuun toissa vuoden kesäkuun alussa hänen isänsä serkun miehen Matti Hyryläisen hautajaisissa. Koneinsinööriksi kouluttautunut Hyryläinen työskenteli Patentti- ja rekisterihallituksessa Albertinkadun ja Bulevardin kulmassa, kerran 70-luvun alkupuolella meni kiinnostuksesta syömään Kasvisravintolaan ja tutustui sitten Kasviksen porukkaan kuuluvaan tulevaan vaimoonsa.
Muutaman vuoden kuluttua Hyyryläinen otti eron virastaan. Pari muutti suvun maille Nummelan Oravalaan ja eli ilmeisesti aika linkolalaista elämää, ensin ilman juoksevaa vettä. Paikka muuten oli aivan Hopeaniemen luontaisparantolan naapurissa.
Hyryläinen oli kekseliäs ja kätevä käsistään. Hautajaisissa oli nähtävillä mm. hänen suunnittelemansa ja hyvin taitavasti rakentamansa koottavat kajakit. Arkkunsa hän oli itse suunnitellut, mutta nopeasti etenevä tauti vei aikaiseen hautaan, joten valmistaminen jäi sitten lasten, miniän ja lesken harteille: ”Se oli hyvää surutyötä.”
Vainajan oman toivomuksen mukaisesti hänen hautajaisensa olivat iloinen kesäjuhla. Paikalla oli runsaasti saattoväkeä aurinkoisella pihamaalla vihtiläisessä maalaismaisemassa. Sellaisessa tilaisuudessa kuulee paljon ja tapaa kiintoisia ihmisiä: pöytätoverini arvuutti, minkä maan pienoislippu hänellä oli takinrintamuksessaan. Veikkasin Färsaaria, mutta Inkerinmaan lippuhan se oli. Illalla hän vielä kiiruhti Jukolan viestiin.
Hyryläinen oli koonnut ajatuksiaan v. 1987 omakustanteena julkaisemassaan kirjassa Uusi yhteiskuntajärjestelmä – Teoria luontoa säästävästä yhteiskunnasta. Kuukautta ennen kuolemaansa 17.5.2013 Matti Hyryläinen oli vielä esittänyt ajatuksiaan blogillaan:
http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/04/kaikki-tyo-ei-ole-arvokasta.html?showComment=136652