Parempaa kuin seksi

saurin kansi 001Monia­la­tai­tu­ri Pek­ka Sau­ril­ta on tul­lut kau­no­kir­jal­li­nen teos Parem­paa kuin sek­si. Sii­nä kovin tun­nis­tet­ta­vat hah­mot Pete (Pek­ka Sau­ri) Tero (Tep­po Turk­ki), Jus­si (Pek­ka Haa­vis­to) ja Anja (Hei­di Hau­ta­la) seik­kai­le­vat läpi his­to­rial­lis­ten tapah­tu­mien. Ensin ollaan vaih­toeh­to­leh­ti Pla­nee­tan (Suo­mi-leh­ti) toi­mi­tuk­ses­sa Lai­van­va­rus­ta­jan­ka­dul­la ja lopul­ta ympä­ri maa­il­maa tär­keis­sä tehtävissä.

Kir­ja alkaa mel­kein kame­raa­li­sen tark­ka­na muis­tel­ma­na Suo­mi-leh­den ajoil­ta, mut­ta irtaan­tuu lopul­ta todel­li­suu­des­ta niin, että tot­ta ovat enää his­to­rial­li­set tapah­tu­mat. Minul­le vih­rei­den var­hais­his­to­rias­ta ker­to­va alkuo­sa oli kiin­nos­ta­vam­pi, kos­ka ne oli­vat osa myös minun his­to­ri­aa­ni. Tutus­tuin lähel­tä Suo­mi-leh­den arkeen, kos­ka tein Vih­re­ää lan­kaa Lai­van­va­rus­ta­jan­ka­dul­la samal­la valo­la­to­ma­ko­neel­la ja saman valo­pöy­dän ääres­sä. Ulko­puo­li­sen sil­mis­sä tämä saat­toi olla puu­dut­ta­vin osa, kos­ka tosi­asiat ovat aina tyl­sem­pää kuin mielikuvitus.

Pari ker­taa alkuo­sas­sa havah­duin, ettei­hän se noin men­nyt. Pari ker­taa Jus­sin nimiin oli pan­tu repliik­ki tai teko, jota pidin oma­na­ni. Ilmei­ses­ti Sau­ri on pan­nut Jus­sin suu­hun myös joi­tain omia repliik­ke­jään. Tämän­hän piti­kin olla fiktiota.

Kir­jas­sa perus­te­taan puo­lue. Ei kui­ten­kaan ympä­ris­tö­puo­luet­ta, eikä Koi­jär­veä edes mai­ni­ta, vaan puo­lue, jon­ka aat­teel­li­se­na läh­tö­koh­ta­na oli par­haan argu­men­tin ja avoi­men kes­kus­te­lun peri­aa­te. Tätä ilo­sa­no­maa levi­tet­tiin ensin Hel­sin­kiin ja Suo­meen ja lopul­ta enem­män tai vähem­män menes­ty­nees­ti ympä­ri maailmaa.

Pal­jon sivu­ja uhra­taan vih­rei­den alkuai­ko­jen anka­ril­le kiis­toil­le. Puo­lue oli voi­mak­kaas­ti jakau­tu­nut nykyis­tä libe­raa­lia suun­taus­ta kan­nat­ta­viin ja auto­ri­taa­ris­ta yhteis­kun­taa tavoit­te­le­viin lin­ko­la­lai­siin, joi­den kär­ki­ni­me­nä oli Eero Palo­hei­mo. Sau­ri kut­sui hei­tä koi­ran­kuo­no­lai­sik­si. Hei­dän kes­kei­nen hah­mon­sa oli val­las­ta Pla­neet­ta-leh­den ”kes­kus­ko­mi­tean” kans­sa tais­te­le­va Kuik­ka­ne­va, johon Sau­ri liit­tää kaik­ki aja­tel­ta­vis­sa ole­vat nega­tii­vi­sen omi­nai­suu­det. Se oli juu­ri niin ahdis­ta­vaa aikaa, mik­si Sau­ri sen kuvaa.

Suo­mi-leh­den ympä­ril­lä ole­vaa jouk­koa on jos­kus kut­sut­tu vih­rei­den pyhäk­si per­heek­si. Täs­tä jou­kos­ta tuli vih­reil­le perä­ti kol­me puheen­joh­ta­jaa peräk­käin, ja näin käy myös Sau­rin kir­jas­sa. Kir­ja kuvaa koko puo­lu­een olleen Kes­kus­ko­mi­tean ohjauk­ses­sa. Kol­mi­kol­la Sau­ri, Haa­vis­to ja Hau­ta­la on ollut vih­reis­sä kes­kei­nen roo­li ja puo­lue on saa­nut heil­tä pal­jon, mut­ta ei se nyt ihan noin kes­kei­nen ollut (tai sit­ten olen ollut kovin sinisilmäinen).

Jos­sain 1990-luvun alus­sa kir­ja irto­aa todel­li­suu­des­ta. Pete kyl­lä jat­kaa Pek­ka Sau­rin vii­toit­ta­mal­la tiel­lä: pitää radios­sa yölin­jaa, ero­aa vai­mos­taan ja sol­mii uuden avio­lii­ton, pää­tyy kau­pun­gin­val­tuus­ton puheen­joh­ta­jak­si ja apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­jak­si ja toi­mii tele­kom­mu­kaa­tio­y­ri­tyk­sen hal­li­tuk­ses­sa (HPY), mut­ta Jus­sin ja Anjan teh­tä­vät ovat peräi­sin toi­ses­ta todel­li­suu­des­ta. Tero siir­tyy toi­siin svää­rei­hin hömp­pä­gu­ruk­si ja tähtitoimittajaksi.

Pete itse on mies, joka ei osaa sanoa ei. Hän seik­kai­lee läpi 1990-luvun niin yli­ra­sit­tu­nee­na, että luki­jal­le­kin tuli huo­no olo.

Joku voi pitää ongel­ma­na sitä, että tun­nis­tet­ta­viin hen­ki­löi­hin liit­tyy kek­sit­ty­jä asioi­ta ja omi­nai­suuk­sia. Minä aina­kin luin kir­jan alkua mel­kein­pä doku­ment­ti­na. Kos­ka tapah­tu­mat oli­vat tut­tu­ja, ymmär­sin luul­lak­se­ni, mis­sä vai­hees­sa siir­ryt­tiin mie­li­ku­vi­tuk­sen puo­lel­le, mut­ta entä muut luki­jat? Jus­si on vah­vas­ti idea­li­soi­tu vah­va­tah­toi­nen vai­kut­ta­ja, joka lopul­ta alis­taa muut, esi­mer­kik­si Anjan. Ei se ymmär­tääk­se­ni ihan näin mennyt.

Kuik­ka­ne­va on kir­jan alus­sa sel­vä Palo­hei­mo, joka esi­mer­kik­si perus­taa kil­pai­le­van puo­lu­een, mut­ta myö­hem­mis­sä vai­heis­sa häneen on lii­tet­ty monen muun ”koi­ran­kuo­no­lai­sen” piir­tei­tä. Vah­va EU-vas­tai­suus on Erk­ki Pul­liais­ta ja muut omi­nai­suu­det eräis­tä muis­ta lin­ko­la­lai­sis­ta. En tie­dä, kenel­tä on vah­va vasem­mis­to­lai­nen paa­tos peräi­sin, mut­ta sitä omi­nai­suut­ta nyt ei ole kos­kaan Eero Palo­hei­moon liitetty.

(Hesa­rin arvos­te­li­ja vih­ja­si, että minä voi­sin olla Kuik­ka­ne­va. Huo­no on poliit­ti­sen his­to­rian asian­tun­te­mus. Epäe­dul­li­nen ulkoi­nen ole­mus kor­kein­taan on minua. En ole kos­kaan kuu­lu­nut vih­reän liik­keen lin­ko­la­lai­seen sii­peen tai palo­hei­mo­lai­siin, enem­män­kin päinvastoin.)

Tele­kom­mu­ni­kaa­tio­yh­tiön hal­li­tuk­sen jäse­niä en tun­nis­ta, kos­ka en hei­tä tun­te­nut, mut­ta kovin nega­tii­vi­sen kuva jois­ta­kin hal­li­tuk­sen jäse­nis­tä kir­jas­sa anne­taan. Ehkä tämä on niin fik­tii­vis­tä, ettei esi­ku­via ole­kaan. Oli­si­ko ins­pi­raa­tion läh­tee­nä jokin lautakuntamatka?

Puhet­ta saat­taa tul­la jois­ta­kin muis­ta­kin hen­ki­löis­tä, jot­ka viit­taa­vat johon­kin täy­sin tun­nis­tet­ta­vaan hen­ki­löön, mut­ta joi­hin on otet­tu täy­sin kek­sit­ty­jä piir­tei­tä, jot­ka usein ovat vähem­män mairittelevia.

Vähän pääl­le lii­mat­tu­na kir­jas­sa kul­kee minä-muo­dos­sa ker­to­mus Vii­pu­rin vii­mei­sis­tä päi­väs­tä suo­ma­lais­hal­lin­nos­sa. Teks­ti on mie­len­kiin­toi­nen ja vetä­vä, kir­jal­li­ses­ti minus­ta paras osa, mut­ta oli­si­ko pitä­nyt kir­joit­taa kak­si kir­jaa? Suo­mi-leh­den poruk­kaa lähel­tä tämä­kin kyl­lä liip­paa, sil­lä Hei­din Hau­ta­lan isä oli kes­kei­ses­sä roo­lis­sa Vii­pu­rin puo­lus­tuk­ses­sa. Hän myös vilah­taa teks­tis­sä aivan omal­la nimellään.

Minul­ta kir­ja meni vähän hot­ki­mal­la. Piket­ty sai taas jää­dä yöpöy­däl­le odot­ta­maan. Mut­ta en ole­kaan mikään kes­ki­ver­to­lu­ki­ja vaan asioi­ta var­sin lähel­tä katsellut.

= = =

Pek­ka Sau­ri on sel­väs­ti kerän­nyt pal­jon mate­ri­aa­lia men­neis­tä tapah­tu­mis­ta. Se pitäi­si saa­da jul­ki. Minus­ta hänen pitäi­si kir­joit­taa nii­den poh­jal­ta toi­nen kir­ja, Suo­mi-leh­den his­to­ria ja sen muka­na tär­keä pala vih­reän liik­keen his­to­ri­aa, joka on jää­mäs­sä pian unoh­duk­siin. Romaa­ni­muo­to on sinän­sä oiva tapa kir­joit­taa his­to­ri­aa, mut­ta oikeil­la nimil­lä ja vain oikeil­la tapahtumilla.

 

 

8 vastausta artikkeliin “Parempaa kuin seksi”

  1. Vih­rei­den historiasta

    Muis­tat­ko (voi­ko kysyä?), ket­kä kir­joit­ti­vat tämän Vih­reän lii­ton ensim­mäi­sen yleis­oh­jel­man vuon­na 1988 http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=vihryleis1988 ?

    Sii­nä on vah­va sosia­lis­min ja irra­tio­naa­li­sen mys­tii­kan poh­ja­vi­re. Ote:

    Val­ta lui­suu yli­kan­sal­lis­ten yhtiöi­den käsiin. Ihmi­set kadot­ta­vat luot­ta­muk­sen­sa edus­tuk­sel­li­seen demo­kra­ti­aan. Poli­tii­kas­ta on tul­lut hal­lin­noin­tia ja kan­sa­lai­sis­ta sen ala­mai­sia. Ihmi­soi­keuk­sien sijas­ta pai­no­te­taan kulut­ta­jan velvollisuuksia.

    Talout­ta ohjaa­vat lyhyt­nä­köi­syys, itse­käs hyö­dyn tavoit­te­lu ja vah­vem­man oikeus. Yhä useam­mat meis­tä syr­jäy­ty­vät yhteis­kun­nan lai­ta­mil­le hen­ki­seen ja aineel­li­seen tur­vat­to­muu­teen. Alis­te­tun työ­läi­sen rin­nal­le ovat tul­leet riis­tet­ty luon­to, oman yhteis­kun­nan osat­to­mat kan­sa­lai­set, alku­pe­räis­kult­tuu­rit, kehi­tys­mai­den kan­sat ja tule­vat suku­pol­vet. Maa­ta koh­del­laan kuin mei­tä ja mei­tä kuin maa­ta: etääl­tä, ylhääl­tä ja piit­taa­mat­to­mas­ti. Revi­tään irti kaik­ki myyn­ti­kel­poi­nen ja hylä­tään loput lojumaan.

    Sosia­lis­min vai­ku­tus jopa vah­vis­tuu 1990-luvun alun ensim­mäi­ses­sä ohjel­mas­sa ja mys­tiik­ka myös pysyy muka­na. http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=vihryleis1990 Ote johdannosta:

    Mei­dät on totu­tet­tu pitä­mään län­si­mais­ta ajat­te­lu- ja elä­män­ta­paa ainoa­na tai aina­kin par­haa­na mah­dol­li­se­na. Maa­pal­lol­la on kui­ten­kin aina ollut toi­sen­lai­sia­kin elä­män­kä­si­tyk­siä. Vie­lä kes­kia­jan Euroo­pas­sa “Äiti Maa­ta” pidet­tiin elä­vä­nä olen­to­na, jota tuli koh­del­la kun­nioit­ta­vas­ti ja jon­ka hyväk­si­käyt­töä sää­te­li­vät anka­rat rajoi­tuk­set. Luon­non kun­nioi­tus on kuu­lu­nut myös suo­ma­lai­seen perin­tee­seen: sii­tä ker­to­vat pyhät leh­dot ja piha­puut, luon­non­hal­tiat ja luon­non­voi­mia edus­ta­neet jumaluudet.

    Paluu­ta men­nei­syy­teen ei ole. Yhä ilmei­sem­pää on myös, ettei tie­tä tule­vai­suu­teen­kaan ole, ellem­me kyke­ne yhdis­tä­mään nyky­ai­kai­sia tie­to­jam­me, tai­to­jam­me ja voi­ma­va­ro­jam­me alku­pe­räis­kult­tuu­rien vii­sau­teen ja nöyryyteen.

    Nyky­päi­vää koh­den mys­tii­kan mää­rä vähe­nee Vih­rei­den ohjel­mis­sa ja myös talou­teen tulee asteit­tain asia­poh­jai­sem­pi lähes­ty­mis­ta­pa, joka ei enää lai­naa sanas­to­aan ja kuvas­to­aan samois­sa mää­rin van­has­ta antikapitalismista.

    Voi­sin kuvi­tel­la, että nuo­ren puo­lu­een ensim­mäi­sis­sä ohjel­mis­sa sen kes­kei­sil­lä vai­kut­ta­jil­la on ollut hyvin pai­na­va roo­li nii­den suun­nit­te­lus­sa ja kirjoittamisessa.

    Nuo kak­si ensim­mäis­tä ohjel­maa eivät kyl­lä kuvaa Sau­rin par­haan argu­men­tin peri­aa­tet­ta ja sinun omas­sa vih­rei­den his­to­rii­kis­sa­si välit­tä­mää kuvaa alkuai­ko­jen vih­reis­tä ratio­naa­li­si­na par­haim­man argu­men­tin etsijöinä.

    Ensim­mäis­ten ohjel­mien valos­sa sosia­lis­min aate­pe­rin­tö ja mys­tiik­ka vai­kut­ti­vat vah­vas­ti puo­lu­ees­sa. Tämä on puo­li, johon itse en ole tör­män­nyt kuvauk­sis­sa vih­rei­den his­to­rias­ta (Sau­ria en ole (vie­lä?) luke­nut). Mut­ta ohjel­mien valos­sa se vai­kut­tai­si olleen hyvin­kin kes­kei­nen. Kir­joit­ta­jis­ta riip­pu­mat­ta kun puo­lue koko­nai­suu­te­na ne ohjel­mat kui­ten­kin hyväksyi.

  2. Tuos­sa tuo taas tuli­kin, että pitäi­si­kö tei­dän ihan rei­lus­ti irtau­tua sii­tä ympä­ris­tön­suo­je­li­joi­den mai­nees­ta jot­tei ihmi­set odot­tai­si lii­ko­ja. On aika tuhoi­saa, että van­ho­jen hen­ki­lö­kau­no­jen takia luon­non­suo­je­lus­ta on tul­lut näin pahek­sut­ta­va aihe puo­lu­ees­sa joka rat­sas­taa vih­rey­del­lä, jos saa siis lai­na­ta teil­tä tuo­ta vih­rey­den mää­ri­tel­mää ja laa­jen­taa sitä mer­kit­se­mään jotain muu­ta kuin tuo­ta tei­dän puo­luet­ta. Yhtä vali­tet­ta­vaa on, että arvio sii­tä, että ketäs muu­ta ne pii­pe­röt sit­ten äänes­täi­si on aivan yhtä tot­ta, eikä kil­pai­le­vaa puo­luet­ta lie­ne jär­ke­vää perus­taa. Pro­tes­ti­na voi olla vain äänes­tä­mät­tä ketään. Vali­tet­ta­vas­ti siel­lä vain teh­dään nii­tä pää­tök­siä, joi­ta sit­ten lai­te­taan käy­tän­töön ja vai­kut­ta­mi­nen muu­ten on aika tuloksetonta. 

    Mai­ni­tut kak­si ukkoa eivät ole kovin fik­su­ja aina puhu­neet ja per­soo­ni­na vai­kei­ta, mut­ta sil­ti nos­ta­neet aivan oikei­ta ongel­mia esiin, jois­ta nämä kamp­pai­lun voit­ta­neet ovat olleet hil­jaa kai­kil­la osaa­mil­laan kie­lil­lä. Onko puo­lu­een perus­ta­mi­sen jäl­keen asiat men­neet huo­mat­ta­vas­ti parem­paan suun­taan suu­res­sa kuvas­sa tei­dän voit­ta­nei­den ohjeil­la? Ei minus­ta aina­kaan, eikä tuo ongel­mien sivuut­ta­mi­nen aina­kaan auta, vaan tuot­taa vain suur­ta tur­hau­tu­mis­ta. Näh­tä­väs­ti on hel­pom­paa lei­ma­ta van­has­ta muis­tis­ta uudet­kin krii­ti­kot oikeis­to­lai­sik­si viher­nat­seik­si, jot­ka ovat jää­neet van­geik­si jon­ne­kin runo-Suo­meen, kuin myön­tää ole­van­sa totaa­li­sen kuses­sa ilmas­ton ja ympä­ris­tön kans­sa. Har­mi kun noi­ta Lin­ko­loi­ta­kin on oikeas­taan kak­si ääri­pää­tä samas­sa jul­ki­ses­sa ihmi­ses­sä, jol­loin sitä lei­maan­tuu aina sen vää­rän takia. Tain­nut Soi­nin­vaa­ra­kin täs­tä jos­kus mainita. 

    Var­maan oli­si tilaus­ta sel­lai­sel­le ympä­ris­tö­puo­lu­eel­le, joka edus­tai­si nyky­vih­rei­den sijaan sel­lais­ta teke­mi­sel­le perus­tu­vaa vähem­män kors­ke­aa kar­va­per­se­vih­reyt­tä joka halu­aa tulok­sia, eikä nykyis­tä sisä­ti­lois­sa kokous­ta­vaa ja pape­ria tuot­ta­vaa fii­niä kor­keas­ti kou­lu­tet­tu­jen city­vih­re­ää puo­luet­ta, joka ker­too ole­van­sa ensin sosi­aa­li­de­mo­kraat­ti ja vai­vaan­tuu suun­nat­to­mas­ti kun joku puo­lus­taa jon­kun öttiäi­sen eli­na­luet­ta. Ongel­ma­han ei ole enää tuo van­ha­kan­tai­nen, ehkä rasis­ti­nen­kin ajat­te­lu, jota vuo­si­kym­men­ten takai­set lin­ko­la­lai­set har­ras­ti­vat, vaan se että sen nykyi­sen arvo­li­be­raa­lin lisä­nä ei ole sitä luon­toa puo­lus­ta­vaa ajat­te­lua. Ei kai nii­den tar­vit­se toi­si­aan pois­sul­kea, vaan ehkä kei­no­ja vaan voi­si aja­tel­la uusiksi. 

    Kysy­mys kuu­luu­kin, että onko puo­lu­eel­la enää edes tavoit­tee­na oikeas­ti paran­taa ympä­ris­tön ja ilmas­ton tilaa, vai vain kat­sel­la vuo­si vuo­del­ta huo­no­ne­vaa tilan­net­ta ja samal­la tur­haut­taa ihmi­set? Kos­ka suu­res­sa kuvas­sa nyt men­nään ala­mä­keä ja kovaa.

  3. az, eri­kois­ta, että pidät vih­rei­den alkuai­ko­jen syväe­ko­lo­gia­kes­kei­syyt­tä yllät­tä­vä­nä. Minus­ta se on jopa itses­tään­sel­vää nuo­ren ympä­ris­tö­puo­lu­een tapauk­ses­sa. Mys­tiik­kaa en lai­nauk­sis­ta­si sinän­sä löy­dä muu­ten kuin ehkä reto­ri­sel­la tasol­la. Kaik­ki arvo­poh­jat piir­ty­vät mys­ti­si­nä, jos kirk­kain sil­min läh­tee tar­kas­te­le­maan. Ero tai­taa olla lähin­nä sii­nä, että nii­tä vah­vi­ten lävit­se run­tat­tu­ja ideo­lo­gioi­ta ei yleen­sä tar­vit­se erik­seen kir­joit­taa auki.

  4. Täs­sä vih­reäs­sä liik­kees­sä oli tun­kua val­lan­kam­ma­rei­hin, mut­ta ensin liik­keen sisäl­lä oli val­ta­tais­te­lu, jol­le estet­tiin liik­keen todel­li­sen tar­peen ja mer­ki­tyk­sen ymmär­tä­vien muka­na olo liik­kees­sä. Puo­lu­eek­si ei halut­tu, kos­ka irjan kuvaa­mat hen­ki­löt oli­si­vat ohjau­tu­neet pois liik­kees­tä. DDR:stä tuli oppi hitaas­ta sisäi­ses­tä käh­min­näs­tä ja tätä kir­ja par­hai­ten kuvannee.

  5. Kun Väi­nö Lin­na aloit­ti kir­jan “Tääl­lä poh­jan täh­den alla” kir­joit­ta­mi­sen, hän lai­na­si minul­ta lauseen:“Alussa oli suo, kuok­ka ja Jus­si.” Täs­tä hom­ma läh­ti. Vih­reäs­sä liik­kees­sä oli run­saas­ti nii­tä, jot­ka pyr­ki­vät sii­tä hyö­ty­mään. Rahoi­tus tuot­ti vain tiuk­kaa. Täs­sä vai­hees­sa tutus­tui ja osan tun­sin jo yli­opis­tol­ta kir­ja­vaan jouk­koon, jos­ta “Vih­reä lii­ke” muo­tou­tui. Mitä se on saa­nut aikaan? Lain­sää­dän­töä on terä­vöi­tet­ty ja perus­tet­tu yksi minis­te­riö lisää. Lait ovat ole­mas­sa kon­ka­rit voi­vat siir­tyä muis­te­loin­nin pariin tai pariseksiin.

  6. Oli aikoi­naan hal­li­tus, joka päät­ti, että 2 vuot­ta minis­te­rin teh­tä­vää hoi­taa vih­rei­den esit­tä­mä minis­te­ri ja toi­set 2 vuot­ta RKP:n minis­te­ri. Kun vih­reän minis­te­rin tuli aika siir­tyä syr­jään, niin alkoi val­tai­sa vali­tus ja itku, mik­si syr­jäy­te­tään, kun työ on läh­te­nyt hyvin käyn­tiin. Vai olsi­ko se ollut ne val­ta­oi­keu­det ja Audin takapenkki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.