Kaupan yksikkökoon säätelystä voidaan luopa kaikkialla siellä, missä kilometrin säteellä kaupasta asuu vähintään kymmenentuhatta ihmistä sekä siellä, missä lähimmälle raideliikenteen pysäkille on alle 600 metriä. Kunta voi asemakaavaan liittyvistä syistä kuitenkin rajoittaa myymäläkokoa, mutta maakuntakaavaa tai ympäristöministeriön hyväksyntää nämä keskeisesti sijaitsevat kaupat eivät tarvitse.
Suomessa säädellään kaupan suuryksiköiden perustamista, mikä sinänsä on aivan oikein. Tämän sääntelyn tarkoituksena oli estää taajamien palvelutasoa syövien peltomarkettien rakentamista. Ne on havaittu kaupunkirakenteelliseksi virheeksi kaikkialla. Olin aikanaan suurmyymälätyöryhmän puheenjohtaja. Tämä sääntely on peräisin tuon työryhmän mietinnöstä. Me kuitenkin esitimme, ettei mitään sääntelyä tarvita keskustoissa, koska juuri sinne kauppaa halutaan ohjata, eikä hyvien joukkoliikenneyhteyksin (=raide) lähellä. Jotenkin tuo sääntely on kehittynyt nyt niin, että kaupan perustamista jarrutetaan sielläkin, minne sitä halutaan ohjata. Kun kaupan kilpailussa on muutekin parantamisen varaa, tällaista kilpailun estettä ei pidä ylläpitää. On viitteitä, että suurmyymälöiden estämistä käytetään tietoisesti kilpailun rajoittamiseen ja haastajien (Lidl) toiminnan vaikeuttamiseen.
Jos 600 metrin päässä on joku syrjäinen seisake, jolla pysähtyy kiskobussi kaksi kertaa päivässä arkisin, niin siihenkö sitten saa rakentaa minkälaisen marketkeskittymän tahansa?
Niko L
Toki asemallla tarkoiettaan sellaista asemaa, jossa on henkilöliikennettä. Vähintään nyt pari kertaa tunnissa.
Miksi kilometri? Miksi raideliikenne? Miksei kaksi kilometriä, ja miksi muu julkinen liikenne ei kelpaa? Miksi 600 metriä eikä 1200 metriä?
Ihan vaan siksi kyselen, että eikö normiohjaus nyt tässä asiassa olekaan ihan väärä keino? Mitä jos kauppapaikka sattuu olemaan kahden asutuskeskittymän välissä niin, että toiseen on 900 metriä ja toiseen 1200 metriä, ja kilometrin säteellä asuukin vain 8500 ihmistä, kun 1400 metrin säteellä asuisi 11 000 ihmistä?
Tässä ajattelussa moni muukin menee rikki. Tampereella voi ottaa esimerkiksi vaikkapa Lielahden kauppakeskittymän. Sinne on joskus päätetty että kaikki kaupat nyt vaan samaan paikkaan, ja että tästä on jokin kummallisella tavalla koituva etua asukkaille. Siellä on kaikki kolme (Lidl, CM ja Prisma) vierekkäin, on Gigantti, on Tokmanni, on Urheiluliikkeitä, on autokauppaa, ja pari-kolme ostoskeskusta. Palvelurakenne on sellainen että se riittää periaatteessa koko läntisen Tampereen tarpeisiin.
Ja samaan aikaan on käsittääkseni kielletty rakentamasta kauemmas länteen käytännössä mitään, paitsi tietysti ABC:n S‑marketit jokaiseen ohitustien liittymään, pitämään huoli siitä että lähiöiden pikkukaupat varmasti kuolevat ja kehän sisälle kaksi K‑Supermarkettia. Autottomilta on siis viety näillä alueilla melkein kaikki mahdollisuudet käydä kaupassa. Tesomalla ehkä pärjää juuri ja juuri ilman autoa “kirkonkylän” ympäristössä, rantaan päin mentäessä onkin sitten kaupungin sisäinen “republikaanivyöhyke”.
En varsinaisesti protestoi yhtään sen kummemmin isoja kuin pieniä kauppoja vastaan, mutta tämä kaavarajoitusten kanssa puljaaminen, minusta näyttää että se on tehtailtu sitä varten että K ja S voivat jakaa markkinan haluamallaan tavalla, mitä nyt Lidl päästetään sörkkimään parissa paikassa.
Esitin, että tuo maakuntakaavan lupavaatimus poistuisi, jos tietyt selkeät ehdot toteutuvat. Rajatapauksissa, joita Tiedemies pohti, voidaan edelleen menetellä kuten nytkin. Kyse on siis yli 2000 neliön päivittäistavarakaupoista.
Kaupunkirakenteellinen virhe menee sitten tässä tapauksessa ihmisten mukavuuden ja ostopreferenssien edelle?
Kun kyse on asunnoista, ei ihmisten preferenssejä tarvitse kuunnella koska neliöhinnat ja siitä väännetty harhainen “markkinoiden valinta” on oikeassa, mutta kauppojen kohdalla ei.
Eli päläpälä, ideologista humppaa jole sitten kädet heiluen haetaan pseudointellektuellisia tai “tieteellisiä” selityksiä.
No hyvä kuitenkin jos säätelyä edes jossain vähennettäisiin. Se että helsinkiläinen tunnettu siltarumpupoliitikko Soininvaara pääsee vaikuttamaan peltomarkettien rakentamiseen muualla kuin Helsingissä on kyllä törkeä jääviysongelma, mutta ilmeisesti ns. maan tapa.
Oikeudellisesti vaatimus siitä, että alue on maakuntakaavassa merkitty keskustatoimintojen alueeksi on melko yksiselitteinen. Asukkaiden laskeminen tietyn matkan päässä on vaikeampaa ja muuttuu toisinaan nopeammin. Kyseinen säännöshän ei perustu varsinaisesti pelkkiien ideaparkkien synnyttämiin ongelmiin, vaan siihen, että monet kaupungit rakentavat asuinlähiöt 10 km etäisyydelle toisistaan ja lykkäävät Prisman lähiöiden väliin moottoritien varteen tai laitakaupungin teollisuusalueelle.
Ehdotus näkyi olevan, että sääntelyä ei tarvita, jos kilometrin säteellä kaupasta asuu vähintään kymmenentuhatta ihmistä. Tämä on asukastiheytenä 3184 as/km2. Tähän tiheyteen pääsee esimerkiksi Tikkurila, Puotila, Itä-Keskus ja Lauttasaari mutta Oulunkylä, Malmi, Jätkäsaari, Hiekkaharju tai Korso ovat liian harvaanasuttuja. Väittäisin, että noita keskustatoimintojen alueita on roiskittu maakuntakaavaan vähän rennommalla kädellä.
Oli tuon suurmyymälätyöryhmälle ajatus, että kaupungin keskustaan saisi suurmyymälän apaasti rakentaa ja esitimme, että keskusta on alue, joka on merkitty keskustatoimintojen alueeksi, niin kuin se silloin oli. Heti ryhdyttiin kuitenkin täysin asumattomia seutuja merkitsemääntällä merkinnällä. Siksi asia pitäisi mjkääritellä uudestaan, että keskusta on alue joka tiheydeltään (asunnot ja/tai työpaikat) vastaa keskustaa. Jotta ei vaikuttaisi liian Helsinkikeskeiseltä, otettakoon tiheysvaatimus vaikka Porin tai Mikkelin keskustoista.
Tiedemiehelle: Lounais-Tampereelle on suunniteltu vaikka minkälaisia ostosparatiiseja. Ne on kaatanut Nokia, joka pelkää niiden tappavan omat palvelunsa.
Olen töissä suuressa kauppaketjussa ja olen samaa mieltä, ettei pykälien rakenne tue kilpailua päivittäistavarakaupassa (kaavoittamis- ja neliörajoitukset yms.).
Asiaa olisituo rajoitusten purkaminen. Kuten edellä olevasta keskustelusta huomaa, niin alueiden rajaaminen ei ole niin helppoa.
Jutun lopussa on kohta:
“On viitteitä, että suurmyymälöiden estämistä käytetään tietoisesti kilpailun rajoittamiseen ja haastajien (Lidl) toiminnan vaikeuttamiseen.”
Perustuuko tämä lause johonkin faktoihin vai automaattiseen suurten kauppaketjujen syyllisyyteen?
Yleensä kaikki rajoitusten purku on nykyisessä tilanteessa hyväksi. Vaikka siellä menisi joku järkeväkin rajoitus mukana, se on pienempi paha kuin nykyinen tilanne.
Yksi tapa lähestyä ongelmaa voisi olla sellainen, että kaupan sallittu yksikkökoko määriteltäisiin kävelyetäisyydellä (500 m) siitä löytyvien uusien asukkaiden määrästä. Vähennettynä siis olemassa oleville kaupoille “kiintiöityjen” asiakkaiden määrä. Yli 2000 m^2 kokoisen kaupan saisi rakentaa esim. alkavaa 10 000 asukasta kohti.
Osmo: Virallisena ajatuksena oli kai estää Ideaparkkien, Hämeenlinnan Tiiriöiden ja Vantaan Jumbojen tapaisten kaupan keskittymisen syntyminen tai ainakin minimoida niiden määrä? Ja pyrkiä sen sijaan suosimaan Helsingin Malmin Prisman, Hyvinkään Willan tai perinteisten tavaratalojen kaltaista liiketoimintaa?
Ongelman perussyitä ovat nähdäkseni mm. vähittäiskaupan suuryksikkö-konseptin perustuminen Suomessa autoiluun ja kaikkien kiinteistöalan toimijoiden mielessä kirkkaana siintävä kuva ainoasta oikeasta vähittäiskaupan suuryksiköstä: Keskellä tonttia sijaitseva 1–2 kerroksinen peltihalli.
Olen samaa mieltä tuosta, että kauppojen yksikkökokoa ei tulisi säädellä tehokkaasti rakennetuilla kaupukialueilla. Sen sijaan kaavoituksessa tulisi huolehtia, että kaupat eivät saa levittäytyä liian suurille tonteille.
Esim. Helsingissä melko tuore kauppakeskus Kaari olisi todella paljon parempi, jos se olisi voitu pakottaa korttelin kokoiselle alueelle useampaan kerrokseen. Edes siten, että sen pysäköinti voisi olla viereisellä tontilla maantasossa siihen asti, kun kaupunkirakenne ympärillä tiivistyy, jolloin se voitaisiin järjestää pysäköintilaitokseen. Nyt tuo kauppakeskus vie noin 4 korttelin kokoisen alueen ja se ympärille on vaikeampi saada rakentumaan oikeaa kaupunkia. Jos kauppakeskus veisi n. korttelin kokoisen alueen, sen viereen voisi rakentua tehokkaita asuinkortteleita ja käveltävää kaupunkia.
Verkkokauppa Jätkäsaaressa on hyvä esimerkki tavallisen korttelin kokoiselle alueelle rakennetusta suuresta kaupan hankkeesta (korttelitehokkuus 4,5). Siinä on jopa maantasossa muutama kadulle avautuva liiketila.
Kaupan määräyksissä ja kaikissa muissakin rakentamista ohjaavissa määräyksissä pitäisi huolella miettiä, että mihin oikeastaan halutaan vaikuttaa, ennen kuin tehdään kategorisia kieltoja ja rajoituksia. Esim. tuon kaupan suhteen on mielestäni olennaista alueilla, joissa jo on tai on tulossa tiivistä kaupunkirakennetta, että se ei vie liian suurta maa-alaa ja täten estä sopivan kokoisen korttelirakenteen syntymistä ja että maantasokerroksissa on kadulle avautuvia liiketiloja edes keskeisten katujen suuntaan.
Tuo kaupan suhde joukkoliikenteeseen ja väestöpohjaan on kiinostava. Esim. Helsingissä alueille, minne havitellaan uutta tehokasta korttelikaupunkia mm. mahdollisesti bulevardisoitavien sisääntuloväylien varsille pitäisi miettiä, että onko järkevä vaatia, että alueella on jo joku tietty väestöpohja, ennen kuin kaupan saa rakentaa. Mielestäni riittäisi, että kaupan läheisyydessä (max 200m eli parin korttelin päässä) on raidejoukkoliikenteen pysäkki ja em. ehdot tontin koosta ja rakennuksen maantasokerroksesta täyttyvät. Olisi kiinnostavaa nähdä, ryhtyisivätkö suuret ketjut tällaisilla määräyksillä lobbaamaan Helsingissä pikaratikoiden kiireellistä rakentamista.
Täydennyksenä edellisen viestini viimeiseen kappaleeseen:
Ajoin tuossa takaa sitä, että usein uusille asuinalueille ei tahdo syntyä palveluita. Olisi kiinnostavaa nähdä, että miten kauppaa voisi saada etupainotteisesti uusille alueille. Voisihan tuollaiselle korttelin kokoiselle tontille ensin rakentaa pienen marketin maantasopysäköinteineen ja maan arvon nousu ja reipas rakennusoikeus voisivat pitää huolen siitä, että kun kaupunki ympärillä tiivistyy, myös kaupan kortteli tehostuu ja pysäköinti järjestetään laitokseen.
Voisi toki kuitenkin miettiä, että voisiko rakennusoikeuden kuitenkin suhteuttaa pykälittäin siihen, että kuinka hyvä joukkoliikenne alueella on. Esim. bussilinja-runkobussi-raide. Lähinnä siis isommissa kaupungeissa, joissa ylipäänsä on kunnollinen joukkoliikenne.
Jos vain purettaisiin sellaisia sääntöjä, jotka tekevät pienestä kaupasta kannattamattoman. Ei pienien kauppojen omistajat yleensä samanlaisia voittoja halua kuin suuryritysten omistajat. Heille riittää pienempikin tuotto, kunhan tulee toimeen.
Pieniltä kaupoilta arvonlisävero vaikka kokonaan pois.
Meillä päättäjät rakastavat sääntelyä. Esittelin tässä kerran eräälle maahanmuuttajalle miten Suomessa myydään tupakkaa 😀
Asia herätti ihmetystä.
Sääntely saa suorastaan koomisia piirteitä. Kaupoissa pitää kaljahyllyt pistää illalla lukkoon ym.
- Jos lähiössä ei ole raideliikennettä ja tarvittavaa asukastiheyttä — ei ole kauppaa, ja millä sinne kauppaan sitten mennään? (autolla).
- Kukaan ei käy raideliikennettä käyttäen lähiöstä A kaupassa joka on lähiössä B, kun silloinhan kummankin lähiön aseman kupeessa on jo se kauppa
- Ylipäätään, raideliikennettä käyttäen ei havaintojeni mukaan juurikaan käydä päivittäistavarakaupassa, asian voi helposti havaita matkustamalla vaikkapa lähiliikenteen junalla muutamia kertoja päivässä.
- Sääntely johtaa melkoiseen hölmöilyyn ja näiden jälkijättöisten sääntelypykälien rustaaminen vaikuttaa siltä että niillä vain suojellaan näennäisvihreällä politiikalla niitä joilla ne kaupan suuryksiköt on jo olemassa.
Nykyisin on siis:
- 64 Prismaa
— 80 Citymarket:ia
— 110 ABC! asemaa
Paljon parjattuja Ideaparkeja on peräti 1 kappale.
Kun Vihdin Ideapark torpattiin tunnetun kokoomuspoliitikon toimesta kilpaileva Lommilan kauppakeskus etenee kokoomusvetoisessa Espoossa:
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/276381-lommilan-kauppakeskukseen-otetaan-mallia-ideaparkista
http://www.talouselama.fi/uutiset/espoon+uusi+monsterkauppakeskus+sai+vihreaa+valoa++vain+itiksessa+enemman+nelioita/a2228714
Minä olen luultavasti “ei kukaan” koska poikkean usein Sellossa kun kuljen junalla töistä kotiin. ja kyllä monet muutkin kulkevat junalla kauppakassi mukanaan.
Se että onko se nimenomaan juna tai metroliikenteen varrella ei ole se oleellinen asia vaan se että kauppakeskuksesta on ylipäänsä hyvät ja tiheät julkiset yhteydet, ja että se on helposti käveltävän matkan päässä suht tiheästä asutuksesta ja että se tukee paikkakunan muuta palvelurakennetta.
Lommilaan ei onneksi annettu lupaa rakentaa hypermarketteja koska ne olisivat tappaneet Espoon keskuksen nykyiset kaupat ja pakottanut asukkaat kaikki kulkemaan autolla päivittäisille ruokaostoksille.
Minä teen melkein kaikki kauppareissuni raideliikenteellä (nelosen ratikka) ja kyllä Itäkeskukseen tullaan paljon metrolla.
Kaikesta päättäen oS tekee kauppareissunsa suureen kauppakeskittymään Alexanderinkadun ja Mannerheimintien kulmassa. Itäkeskus on sekä metron, Itäväylän että Kehä I:n risteyksessä. Ja parkkipaikkoja riittää.
En tiedä, mikö tilanne on nyt. 10 vuotta sitten metroaseman päällä oleva Vuosaaren kauppakeskus kitui.