Useampikin on pyytänyt tälle blogille puheenvuoroani, jonka pidin valtuuston budjettiraamin lähetekeskustelussa 3.2 Pyynnöt johtuivat ilmeisesti siitä, että Hesari kommentoi puhetta pääkirjoituksessaan. En ole voinut toteuttaa toivetta, koska puhuin ilman paperia. Nyt se on kuitenkin löytynyt valtuuston keskustelupöytäkirjasta, joka tuli kaupunkisuunnittelulautakunnan listan liitteenä. Tässä siis se puhe niin takerrellen kuin se on pidetty.
Arvoisa puheenjohtaja!
Täytyy sanoa, että minua ihmetyttää tämä keskustelun rauhallisuus, koska minä näen tämän kunnan ja koko oikeastaan Suomen julkisen sektorin taloustilanteen kyllä aika surkeana tai sanotaan vaarallisena. Melkein koko minun poliittinen urani on yleensä ollut julkisen sektorin karsimista, ja luulen, että jos politiikassa vielä jatkan, niin se näyttää jatkuvan samanlaisena.
Ensinnäkin, minusta kaupunginjohtajan käsitykset tästä tulotilanteesta olivat aika realistisia, ja voisin tähän lisätä sen, että vaikka meillä ei mene niin huonosti kuin eräillä muilla savupiippuvaltaisilla kunnilla tässä maassa, niin kyllä me pääsemme niidenkin laskuja maksamaan. Sen takia se, että niillä menee huonosti, tulee johtamaan siihen, että jotenkin sitten meilläkin menee huonosti.
Olen hyvin pessimistinen tuon energialaitoksen tuloutuksen suhteen, en pelkästään niistä syistä johtuen, joista täällä on keskusteltu, vaan yksinkertaisesti koen asian sillä tavalla, että se energiapoliittinen tilanne, jossa energialaitos on tuottanut noin tolkuttomia voittoja, ei ole pysyvä. Se ei olisi missään tapauksessa pysyvä, vaikka ei mitään tässä tapahtuisi, vaan yksinkertaisesti, jos maassa energiahuolto jollakin tavoin muuttuu, se ei oikeastaan voi muuttua kuin siihen suuntaan, että Helsingin energialaitoksen voitot pienenevät.
Suomessa on otettu minusta ihan viisaasti se strategia, että kun huoltosuhde heikkenee, niin otetaan sitten täydennystä ulkomailta ja parannetaan tällä tavoin huoltosuhdetta, mutta tämä ei ole onnistunut. Me emme ole onnistuneet houkuttelemaan tähän maahan sitä työvoimaa, mitä tänne olisi tarvittu, ja sen takia tämä ulkomaalaiskortti ei ainakaan toistaiseksi ole meidän julkisen talouden tilannetta parantanut, vaikka sen varaan on aika paljon laskettu. Kun nyt katsoo tuonne ulos pimeyteen ja ihmettelee tätä meidän kummallista kieltämme, niin ymmärtää, että kaikki ne, joilla on varaa valita, valitsevat sitten joitakin muita maita.
On valitettavasti sanottava, että kun Helsingin palvelujärjestelmän kustannuksia katsoo tilastojen valossa, meidän järjestelmämme on kallis. Me maksamme terveydenhuollosta, opetuksesta, päivähoidosta ja melkein kaikesta paljon. Meidän palvelumme ovat myös hyviä, mutta laatuero ei selitä tätä hintaeroa. Voi olla, että nämä tilastot ovat epäreiluja, mutta joka tapauksessa niitä tilastoja katsotaan valtiolla, ja jos meiltä rahat loppuvat, niin ne sanovat, että ei tule lisää, tehkää itse jotakin tälle kalliille järjestelmälle.
Sitten täytyy sanoa, että kun tässä on joutunut työn puolesta tutustumaan muitten kuntien hallintoihin, niin meidän hallintomme on vanhanaikainen. Kaikessa kunnallistaloudessa on se ongelma, että tämä kaksoishallinto, jossa on luottamusmieshallinto ja virkamieshallinto, ei ole kovin dynaaminen, koska se, että voisimme tehdä uudistuksia, edellyttää, että on dynaamisia luottamusmiehiä ja dynaamisia virkamiehiä ja vielä samalla tavalla dynaamisia virkamiehiä yhtä aikaa, ja aina joku näistä edellytyksistä tuppaa puuttumaan. Muualla tätä ongelmaa on pystytty ratkomaan niin , että on kehitetty työn jakoa siten, että luottamusmiehet keskittyvät tahtomiseen ja virkamiehet osaamiseen. Meillä nämä roolit menevät pahasti sekaisin, ja siinä paitsi saattaa tulla osaamattomia ihmisiä päättämään siitä, missä tarvittaisiin osaamista, niin ennen kaikkea se merkitsee, että se virkamies, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoa, että nyt meidän pitää modernisoida ja uudistaa ja rationalisoida tämä touhu, mutta ei minun tarvitse tehdä mitään, kun luottamusmiehethän oikeastaan ovat tästä vastuussa. Sen takia me olemme monessa asiassa vanhanaikaisempia kuin muut suuret kaupungit tässä maassa.
Meidän pitäisi pyrkiä selvästi keventämään hallintoa ja pääsemään irti siitä ansasta, että minkään viraston ei koskaan kannata meillä säästää mitään, koska jos se säästää, ne rahat menevät kaupungin pohjattomaan kassaan eivätkä jää sen organisaation sisälle, mutta sen organisaation sisälle jää suurempi kiire, työpaine ja se ikävä velvollisuus irtisanoa omia työtovereita. Sen takia tässä meidän bruttobudjetointiorganisaatiossamme jokaisen organisaation kannattaa salata ne säästämiskohteet, mitkä sillä on, tai ei nyt ainakaan kauhean aktiivisesti niitä etsiä. Ne kunnat, jotka ovat menneet enemmän nettobudjetoituihin järjestelmiin tai siihen, että niillä organisaatioilla on omaa rahaa ja jos täällä säästät, niin voit käyttää tuolla sitä enemmän, pystyvät kehittämään tätä toimintaansa paljon joustavammin ja paremmin. Tällaisia esimerkkejä meidän pitäisi ottaa sen takia, että jos me emme osaa tehdä tätä halvemmaksi, me ryhdymme solakoittamaan tätä amputoimalla sitä.
Kiitos.
Keisarin uudet vaatteet paljastettiin monin osin. Hyvää tekstiä (siis puhetta) Osmo!
Hyvää tekstiä!
Olen mykistynyt. Puheessa niitattiin maahanmuuttopolitiikka (joka iskee Hesaan voimakkaammin kuin savupiipputeollisuuteen), töppäily koko EU:n energiapolitiikassa (joka dramaattisesti syvensi savupiipputeollisuuspaikkakuntien ahdinkoa) ja luottamusmiesten jääviys oman palkanmaksajansa uudistusten suunnittelussa (luottamus- ja virkamiehen etu kohtaa useammin kuin veronmaksajan ja luottamusmiehen).
Merkittävä linjanmuutos! Missä määrin koet, että olet saanut vaikutteita uusiin ajatuksiisi täältä blogisi kommenttiboksista?
Itse olen saneerannut vanhaa Teleä niin pohjoisessa kuin etelässä kuin vanhoja neukkutelelaitoksia Latviassa ja Virossa.
Veikkaisin, että ongelma on aika tavalla sama eli organisaatio on käpertynyt sisäänpäin ja yksiköt ovat siilipuolustuksessa muutoksia vastaan .
Helsingin kaupunki on samanlainen vanha organistaatio kuin vanha Telekin oli vielä 80-luvulla, joka on hyvin sisäänlämpiävä.
Nyt olisi Helsingillä tuhannen taalan tilaisuus muutoksiin, sillä lähivuosina henkilökuntaa eläköityy paljon.
Se millä tällainen ympyrä murretaan on se, että yksiköiden johto on riittävän kyvykäs johtamaan muutosta ja se kykenee löytämään yksiköisen sisältä muutosta tukevia avainhenkilöitä.
Toinen ongelma on ay-liike, jonka kanssa pitäisi kyetä rakentamaan luottamus. Tämä voi olla kunnallisella puolella vaikeaa, mutta toisaalta liittojakin on paljon, joten hajoita-ja hallitse toimii sielläkin tarvittaessa.
Kolas tekijä on luottamuksen saavuttaminen ja minä olen luvannut töitä niille, jotka suostuvat muuttumaan ja kouluttautumaan uusiin tehtäviin.
Jokainen yksikkö on erilainen toiminnoiltaan ja sisäisiltä suhteiltaan joten jokaisen yksikön muuttaminen on yksilöllinen tapahtuma.
Helsingin kaupunkikin on suuri organisaatio, joten on aivan turha etsiä nopeita ratkaisuja, ne ovat helppoheikkien juttuja. Tämän päivän päätökset toteutetaaan ensi vuonna ja tulokset näkyvät kolmantena vuotena
Osaavat, nuoret, kielitaitoiset, terveet valkoiset miehet työllistyy laskusuhdanteessakin ilman suurempia ongelmia. Vanhat, väärän väriset, lapsentekoikäiset naiset, kielitaidottamat, sairastavat, jne. taas jäävät laskusuhdanteessa helposti työttömiksi. Ei tässä ole kysymys niinkään edes tuottavuuseroista, vaan siitä että laskukaudella kilpailu työpaikoista on kovaa. Jos vain ensimmäinen ryhmä käy töissä niin työllisyysaste on jotain 40%, ei toimi. Maahanmuutto kasvattaa vähemmän kilpailukykyisen työvoiman osuutta, mutta mamujenkin työllisyys on hyvin herkkää talouskasvulle, eli tuottavuuden kasvulle.
Kaupunkitalouden eli palveluiden tuottavuus on suhteessa asiakas- eli väestöpohjaan palvelualueella, enemmän on parempi, puhutaan sitten julkisista tai yksityisistä palveluista. Voi nillittää että poikkeuksiakin on, mutta keskimäärin näin.
Ongelma on se että kantakaupungin ulkopuolella Helsingin palvelurakenne on hajasijoitettu tavalla joka muistuttaa huolestuttavasti Vanhasen himmeliä. Riutuvia ostareita, kirjastoja ja terveyskeskuksia joilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi asiakkaita. Ja kun näitä on jokaikisessä pienimmässäkin keskittymässä, niin ne vielä kilpailee toisensa hengiltä. Pitäisi tehdä jotain valintoja, esimerkiksi Koillis-Helsingissä voi olla pari-kolme menestyvää keskusta (vaikka Viikki ja Malmi) mutta niitä ei voi olla kymmentä (Viikki, Malmi, Pihlajamäki, Pukinmäki, Puistola, Tapulikaupunki Jakomäki, Suutarila, Tapanila…) En tiedä miten tämän saa selitettyä asukkaille, mutta jotenkin se pitäisi tehdä.
Tämän takia se palveluverkon tarkastelu olisi tärkeää, mutta sitä ei voi tehdä niin että katsotaan vaan julkisia palveluita. Niitä ja uudisrakentamista, liikenneverkkoa ja yksityisiä palveluita pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Peruskysymys on että miten saadaan eläviä ja kasvavia keskuksia?
Eli kysymys on tässäkin kaupunkirakenteesta. Sen eheyttämiseksi ja muutenkin pitäisi saada rakentaminen kunnolla käyntiin. Jarruina on normit (ml. pysäköinti) ja gryndereiden kohtuuttomat tuotto-odotukset, jälkimmäiset johtunee osittain riskeistä. Normit kuntoon, rakentamista vaikka kaupungin rahalla (ei ATT tappiota tee) tai omatoimisesti (esim. Ostersundom rakentuu viidessä vuodessa ihan vaan niin että kaavoitetaan tontteja), ja noita riskejä voi vähentää malliin Jätkäsaari niin että kaupunki sopii tontin hinnaksi osuuden myyntihinnasta.
Kuinkakohan suuri osuus tästä huonosta tehokkuudesta johtuu säästämisestä?
Tpyyluoma,
Miehet.. ihan ne oikeankin väriset kyllä ovat tämän laman pahiten kärsiviä.
http://www.talouselama.fi/uutiset/article302759.ece
Elina, hyvä huomio, mutta Helsingissä?
Stadissa sama juttu:
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Tammikuussa+ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4+jo+nelj%C3%A4nnesmiljoona/1135253160414
Eiku… nyt mä linkitinkin väärän artikkelin. Kävin jossain, missä sanottiin, että Helsingissäkin miesten työttömyys on noussut rivakammin kuin naisten.
Nyt en enää saa sitä auki. No ei kai kovin tärkeää?
Minäkin siirryin työttömien joukkoon eilen. TeliaSoneraa tuli palveltua vähän yli 37 vuotta ja kokonaistyöaikaa kertyi muutamaa kuukautta vaille 40 vuotta.
En lähtenyt vapaaehtoisesti, sillä työehtosopimuksessa on ehto jonka mukaan irtisanomisessa pitää ottaa huomioon palvelun pituus, huoltovelvollisuus.
Niinpä olen vielä riitauttanut irtisanomiseni, kun minullasatuu olemaan vielä kaksi lasta kotona.
En ole uhri, kuten Elina yrittää väittää, sillä en ole ainoa. Jo 80-luvulla Sonerasta työnnettiin eläkeputkeen n 4000 henkeä, mutta useimmat heistä olivat sodan käynyttä kouluttamatonta sukupolvea ja useimmat kuolivat jo suhteellisen nuorena.
Nyt 2000 luvulla on korjattu Relanderin/Heinosen/Niinistön/Lipposen jälkiä ja viime vuonna Musta Pekka sattui yllättävän usein ikääntyneille ja 2000 luvulla meitä ikääntyneitä on työnnetty putkeen n 3000 eli perinne on jatkunut.
Nyt vain nuo irtisanotut ova koulutettuja ja ammattitaitoisia ja haluaisivat jatkaa vielä työssä.
Kun sitten tiesin jo 2008 miten minulle todennäköisesti käy niin aloin opiskella opettajaksi ja nyt opinnot ovat lopputyötä vaille valmiit. Mutta ei uusi ammatti työtä takaa, olin Helsingin kaupungilla harjoittelijana ja yhtäkkiä oppilaitoksen organisaatio muuttui ja minun ikäiset opettajat siirrettiin hyllylle ??
Ilmoittauduin eilen sitten työkkäriin , tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs. Ainoa mitä minulta kysyttiin oli tutkintotodistus- En ole tarvinnut paperia kuin kerran kun menin ensimmäiseen työpaikkaan. Näyttää siltä että tuolla paperilla on merkitystä vain kun pyritään pois työelämästä.
Sen sijaan tuo vaivalla hankittu työtodistus ei kiinnostanut ja niinpä siitä otettiin kopio vain etusivusta.
Toinen erikoisuus ilmaantui kun esitin anomuksen loppuopintojen hyväksymiseksi sivutoimiseksi eli asiakaspalvelija oli yllättynyt,mistä olen saanut lomakkeen. Vertailu osoitti sen oikeaksi ja niinpä työvoimatoimikunta tekee asiasta päätöksen.
Erikoista on se, että minulle ei anneta päätöstä vaan kassalle ja minä saan tiedon kun anon päivärahaa eli kielteinen päätös selviää vasta
Riitauttaminen ei ole sekään kovin kannattava idea, sillä menetän käytännössä korotetun päivärahan. Muutenkaan tuo mahdollinen korvaus on vähäinen sillä siitä vähennetään maksetut työttömyyspäivärahat.
Jos lähtee vapaaehtoiseti niin saa tuon korotetun päivärahan ja sen lisäksi työnantja maksaa muutamn kuukuden lisäpalkkion.
Vastineeksi työntekijä sitoutuu oleman arvostelematta entistä työnantajaa. Sopprain sisältämä sopimussakko tukkii suuntehokkaasti-
Sen vuoksi mediassa jyllää vain työnantajien yksipuolinen informaatio esim eläkkeelle paosta vapaaehtoisesti.
Suomessa mediaa on valjastettu EK:n probagandan levittäjäksi ja arvostelijat vaiennetaan suurilla sopimussakoilla -tuskinpa nämä käytännöt kovin paljon sananvaaputta lisäävät