Kuukausi: joulukuu 2011

Uutis­ten mukaan Suo­mi on ehdo­ton vaa­timuk­ses­saan, että Euroopan vakaus­ra­has­to­jen päätök­sen­teossa pitää säi­lyt­tää veto-oikeus jokaisel­la jäsen­maal­la. Tämä on han­kala kan­ta, jos euro on tarkoi­tus pelas­taa. Täy­delli­nen yksimielisyys ei toi­mi, kos­ka eri mail­la on taipumus blo­keer­a­ta päätök­siä tak­tis­es­ti vain ulos­mi­tatak­seen joitain aivan muuhun asi­aan liit­tyviä etu­ja itselleen.   Jat­ka lukemista “Onko yksimielisyy­den vaa­timi­nen järkevää?”

Euron vaikeudet ovat herät­täneet speku­laa­tioi­ta siitä, mitä tapah­tuu, jos euroalue hajoaa. Siir­tyvätkö kaik­ki maat takaisin kansal­lisi­in val­u­ut­toi­hin, vai muo­dostaisi­vatko euron pohjoiset maat oman vah­van val­u­ut­tansa, jot­ka Hesarin artikke­lis­sa kut­su­taan D‑euroksi ja jota Juhana Var­ti­ainen on kut­sunut lutherik­si. Jat­ka lukemista “Suomen ei kan­nat­taisi osal­lis­tua D‑euroon”

Pekka Haav­is­ton uusin kir­ja ”Anna mun kaik­ki kestää” ker­too hänen vai­heikkaista työte­htävistään YK:n palveluk­ses­sa maail­man vaikeil­la kri­isialueil­la Balka­nil­la, Afgan­istanis­sa, Lähi-idässä, Irakissa Liberi­as­sa ja Sudanis­sa. Hän pohtii rauhan tekemisen taitoa ja korostaa kuun­telemisen tärkeyt­tä. Sovit­teli­jana Haav­is­to näyt­tää ole­van hyvin omintakeinen ja ennakkolu­u­lo­ton. Hän ei muo­dos­ta pahik­sista vihol­lisku­via, vaan pyrkii kon­tak­ti­in kaikkien kanssa, ymmärtämään ja tule­maan ymmär­re­tyk­si. Tärkeätä on tun­tea osa­puo­let ja ymmärtää, mik­si kukin ajat­telee niin kuin ajat­telee. Tale­ban on län­si­maisille hirvi­tys,  mut­ta täy­tyy­hän jokin syy olla siihen, että niin moni paikalli­nen asukas heitä kuitenkin kan­nat­taa. Syy Tale­ban­in suo­sioonkin selviää kir­jas­ta. Pekka ei etsi syyl­lisiä vaan syitä. Jat­ka lukemista “Haav­is­tol­ta mainio kirja”

Olisi kaikkien kannal­ta järkev­in­tä kor­va­ta hyvi­tys­mak­su verora­hoista annetul­la avus­tuk­sel­la, mut­ta tämä taitaa tör­mätä budjettiraamiin. 

On pitkään ollut käytän­tönä, että hal­li­tus­puolueet sito­vat omat käten­sä bud­jet­ti­raamil­la, joka aset­taa val­tion menoille ylära­jan. Osoit­taa epälu­ot­ta­mus­ta itseen­sä, jos joutuu sit­o­maan omaa toim­intaansa jol­lain abstrak­til­la rajal­la. Tässä tapauk­ses­sa ongel­mana on epälu­ot­ta­mus toisi­in. Jat­ka lukemista “Bud­jet­ti­raa­mi pakot­taa type­r­ään hyvitysmaksuun”

Jos tavoit­teenamme olisi edis­tää A‑viruksen lev­iämistä Suomes­sa, tuskin pysty­isimme kek­simään mitään tehokkaam­paa kuin varuskun­nat. Eri puo­lil­la maa­ta ole­vat kaver­it ovat viikon samas­sa tuvas­sa ja muutenkin hyvin lähel­lä tosi­aan.  Viikon­lopuk­si he matkus­ta­vat kukin kotiseuduilleen han­kki­maan infek­tioi­ta. Viikol­la ne jae­taan komp­pan­ian muil­la miehille. Seu­raa­vana viikon­lop­puna näin han­kit­tua tar­tun­taa matkuste­taan levit­tämään eri puo­lille maa­ta – ja jos infek­tio­ta ei vielä ole han­kit­tu, han­kki­maan sitä taas tuvas­sa levitet­täväk­si. Jos varuskun­tia ei ole, A‑virus lev­iäisi huo­mat­tavasti hitaam­min ja huonom­min. Jat­ka lukemista “Mik­si asevelvol­lisia ei rokote­ta A‑virusta vastaan?”