Olisi kaikkien kannalta järkevintä korvata hyvitysmaksu verorahoista annetulla avustuksella, mutta tämä taitaa törmätä budjettiraamiin.
On pitkään ollut käytäntönä, että hallituspuolueet sitovat omat kätensä budjettiraamilla, joka asettaa valtion menoille ylärajan. Osoittaa epäluottamusta itseensä, jos joutuu sitomaan omaa toimintaansa jollain abstraktilla rajalla. Tässä tapauksessa ongelmana on epäluottamus toisiin.
Budjettiraamissa säädellään vain menoja, mikä tuottaa monia loogisia epäkohtia. Se yllyttää korvaamaan avustuksia verovähennyksillä, koska avustus on meno, mutta verovähennys ei ole. Kun tästä tuli liian suosittua, verovähennykset alettiin laskea budjettiraamissa suurelta osin menoiksi, ei kuitenkaan johdonmukaisesti. Asuntoministeri ei saa rahaa raamiinsa, vaikka asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta rajoitetaan.
Ongelmana voi olla myös voittoa tuottavien toimintojen tuleminen mahdottomaksi, koska suurin osa valtionhallinnosta on bruttobudjetoinnissa. Menot näkyvät raamissa mutta tulot menevät valtion pohjattomaan kassaan.
Tällaiseen silkkaan hölmöilyyn ollaan törmäämässä kysymyksessä hyvitysmaksusta. Hyvitysmaksu määrättiin aikanaan C‑kaseteille korvaukseksi oikeudesta tallettaa laillisesti ostettua musiikkia omaan käyttöön. C‑kasettien myynti on hiipunut ja nyt korvausta haetaan mm. kännyköistä ja kameroiden muistikorteista. Asiaa ajaa kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Asia on hallituksen neuvotteluissa pöydällä. Itse asetusluonnosta en ole nähnyt, joten olen lehtitietojen varassa.
Hyvitysmaksusta on tullut pelkkä pistevero, jossa ei ole juuri mitään tekemistä musiikin kanssa. Itse käytin aikanaan firmani tiedostojen varmuuskopioimiseen 500 gigatavun kovalevyjä, joihin olisin voinut tallettaa musiikkia yhden vuoden verran. Sittemmin olen siirtynyt teran kovalevyihin, joihin voisin tallettaa musiikkia kahden vuoden verran. Jälkimmäisissä on isompi hyvitysmaksu. Ei kai kukaan usko kenenkään hankkivan teran kovalevyä puolen teran sijasta saadakseen niihin mahtumaan enemmän musiikkia! Jokainen ymmärtänee, että tilantarve aiheutuu jostain muusta. Tietysti niillä pitäisi olla yhtä suuri hyvitysmaksu, koska pienempäänkin mahtuu musiikkia enemmän kuin kukaan pystyy kuuntelemaan ennen kuin kovalevy hajoaa.
Ymmärrän hyvin muusikkojen huolen rahojen katoamisesta. Siksi kannatan sitä, että tämä aivan sattumanvarainen ja epäoikeudenmukainen maksu muutetaan Norjan tapaan valtion rahoista maksettavaksi. Kyse on kymmenestä miljoonasta eurosta eli ei paljon mistään.
Väitän, että hyvitysmaksun maksaminen valtion rahoista tulisi myös selvästi halvemmaksi valtiolle. Hyvitysmaksulta nimittäin välttyy, kun tilaa muistitikkunsa ja ‑korttinsa ulkomaisesta nettikaupasta. Koska nettikauppa joka tapauksessa karsii alan kivijalkamyymälät, yhä suurempi osa tästä materiaalista tilataan mukavasti omalta tietokoneelta. Kun ostajat pakenevat ulkomaisiin nettikauppoihin, menetetään paitsi ne hyvitysmaksut, myös muut verotulot – valitettavan usein myös ALV, vaikka niin ei pitäisi tapahtua.
Nykyisin on tullut tavaksi erilaisissa seminaareissa jakaa seminaariaineisto muistitikulla, koska muistitikku suurina erinä ostettuna ei maksa juuri mitään. On aivan selvää, että jos mainostarkoituksiin käytetystä muistitikusta pitää maksaa sen tukkuhintaan nähden moninkertainen hyvitysmaksu, käytäntö loppuu tai ei niitä muistitikkuja ainakaan Suomesta hankita.
Hihasta vetämällä väitän, että valtio menettää hyvitysmaksun takia verotuloja enemmän kuin hyvitysmaksu tuottaa. Olisi siis halvempaa maksaa hyvitysmaksu valtion budjetista. Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, vaikka väitteeni voitaisiin todistaa aukottomasti. Arhinmäen pitäisi kaivaa tuo kymmenen miljoonaa omista kehyksistään. Sen sijaan hänen kehyksiään ei syö, jos hänen asetuksensa aiheuttaa kahdenkymmenen miljoonan verotulojen menetyksen valtiolle.
Budjettiraami ei saisi olla esteenä järjen käytölle.
Katso myös
Varmuuskopioista teostomaksu
Paavo Arhinmäki on ehkä hyvä urheiluministerinä, mutta kulttuurin saralla hänen ajattelunsa horjahtelee. Arhinmäki on mm. todennut, että hän on nykyisin siinä onnellisessa asemassa, ettei tarvitse kirjastoja, vaan voi ostaa tarvitsemansa kirjat.
Käytännön voi tulkita myös verotusoikeuden antamisella joillekin (oman vastuualueen) etujärjestöille. Vaikka tallennusälineisiin kohdstuvat maksut haluttaisiinkin pitää, järkevämpää olisi ottaa maksut suoraan budjetin verotuloihin, ja maksaa erikseen jokin sopivaksi katsottu määrä rahaa taiteilijoille. Nythän taiteilijoiden tulonmuodostus vaihtelee järjettömästi yhteiskunnan muiden trendien mukaan (digikuvauksen yleistyminen, pilvipalveluiden yleistyminen, kansainvälinen verkkokauppa).
Koko ajatus siitä, että hyvitysmaksu olisi jotenkin saavutettu etu, josta ei voida luopua, on hölmö. 🙁 Tekijänoikeuslainsäädäntö on yksi niistä alueista, jotka Suomessa vaativat kovaa karsintaa. Se on mennyt täysin överiksi.
Miksi muuten valitsit päivän aiheeksi olemattomien taiteilijoiden saavutetut aiheettomat edut, etkä pääkaupunkiseutulaisille paljon tärkeämpää keskustatunnelia? Kun keskustatunneli rakennetaan, vaikuttaa se paljon muuhunkin kuin vain henkilöautoliikenteeseen. Oleellista on saada linja- ja kuorma-autoliikenne pois kaduilta. Se tehostaa oleellisesti keskustan julkista liikennettä, koska kokemuksesta voi sanoa, että raitiovaunujen pahin tukko ovat bussit.
Siinä olet oikeassa, että keskustatunnelin maksuosuuksia kannattaa miettiä. Kun tunneli tehdään moottoritietasoisena, lankeavat pääväylän kustannukset valtiolle. Kaupungille jää vain ramppien teko erilaisiin parkkihalleihin, bussiasemille jne.
Asetusluonnos ja sen tausta-aineisto on saatu LVM:stä normaalilla julkisuuslain mukaisella tietopyynnöllä, löytyy ainakin täältä: https://docs.google.com/#folders/0B6RfNTdDdOwBM2IyNGY5MmItZWQwOC00ZDFlLTgxMzAtZWMwYTQwNmM3NTM3
Yksittäisen kansalaisen näkökulmastahan budjettirahoituksessa kyse olisi vain yhden veron korvaamisesta toisella. Isoin ero olisi, että budjettirahoitukseen kerättäisiin veroja tasapuolisemmin ja reilummin kaikilta.
Nyt meillä on haittavero, joka vastaa suunnilleen sitä, että meillä olisi korkeampi alv-kanta tietotekniikalle. Jos haittavero todella kohdistuisi vaikka siihen, että minä kopioin kaverilleni ostamani tuotteen, se olisi minusta ihan reilua. Koska tällaista haittaveroa ei käytännössä voida säätää, olisi fiksumpaa, että kaikki ovat mukana maksamassa veroa.
Yhteiskunnassa on aika paljon muitakin palveluita ja asioita, joita en itse suoraan käytä, mutta joita silti mielelläni rahoitan maksamalla veroja. Suurin osa suomalaisista taitaa ajatella samoin. Siksi hyvitysmaksun kriitikoiden kannattaa olla tarkkana siinä, kritisoivatko he sitä, 1) että yleensä joutuvat maksamaan jostakin, jota eivät käytä, 2) sitä, että Suomessa tuetaan tekijöiden toimeentuloa ja luovan työn tekemistä, vai 3) sitä, että nykymuotoinen maksu jakautuu epätarkoituksenmukaisesti, epäreilusti, haitallisesti ja eri tavalla kuin maksua säädettäessä oli tarkoitus.
Juuri näin. Lisäksi tulee tasavero.
Hei haloo: ei mikään pakota valtiota ampumaan tässä jalkaansa. Nythän kohussa on kyse siitä, että hyvitysmaksuja ollaan *laajentamassa* ja korottamassa. Akuutti ongelma ratkeaa jo sillä, että ei tehdä yhtään mitään. Hieman pidemmällä aikavälillä voidaan sitten ilmoittaa että hyvitysmaksua aletaan vähitellen poistaa kaikelta muulta paitsi C‑kaseteilta joilla se on jossain mielessä perusteltu ja joissa se ei aiheuta suurta vahinkoa.
Arvelen että tuossa tapauksessa hyvitysmaksulogiikalla tuotto pitäisi ohjata kotimaisen aikuisviihteen tukemiseen.
Voisko joku nyt vielä selittää, että miks laillisesta kopioinnista omaan käyttöön pitää maksaa hyvitysmaksua kenellekään? Mikä on se menetys mitä siinä hyvitetään? Jos ostan CD:n ja siirrän siitä musiikkia puhelimeen tai MP3-soittimeen, niin mähän oon maksanu sen tuotteen hinnan jo ostaessani CD:n. Ja mitä paremmat mahollisuudet mul on musan kuunteluun teknologian ansiosta, sitä enemmän niitä CD-levyjä ostan, sikäli kun oon laillisesti toimiva tyyppi. Ts. parantunu teknologia lisää lainkuuliaisen tyypin musan kulutusta ja siten edistää musan myyntiä. Pitäiskö sittenkin mennä niin päin, et levy-yhtiöt hyvittää teknologian kehittäjiä? Vai pitäiskö myöntää, et hyvitysmaksu ei oikeesti oo hyvitys laillisesta kopioinnista vaan jotain ihan muuta?
Alunperin hyvitysmaksu tuli siitä, että nauhoitat C‑kasetille radiossa soitettua musiikkia tai lainaat kaverin levyn ja nauhoitat sen.
Jotain tollasta muistelinkin. Kukaan tuskin nykyään kopioi radiosta mitään, joten siltä osin peruste on vanhentunu. Netistä imuttaminen taas lienee laitonta, joten se ei kuulu hyvitysmaksun alaan. Onko kaverin CD-levyltä kopiointi nykyään laillista vai laitonta? Jos laillista, niin se osalta peruste edelleen pätisi. Tosin kyseessä olis niin mitättömän marginaalinen osa kaikesta kovalevyille tapahtuvasta kopioinnista, ettei ehdotetun kaltaista hyvitysmaksua mitenkään voida sillä perustella. Edelleen siis kysymys jää voimaan:
Mitä on se laillinen kopiointi, joka aiheuttaa levy-yhtiöille/artisteille menetyksiä ja jota hyvitysmaksulla tällä hetkellä hyvitetään?
Noin yleisemmin ottaen, verorahoitus joidenkin haitallisesti ja huonosti kohdistuvien maksujen sijaan on oikein. Siksi että parempi maailma on oikein.
Helppo esimerkki, lääkkeet. Lääkekehitys pitää rahoittaa jotenkin. Jos se tehdään patenteilla niin kuin nyt niin se vääristää kannustimet ja rajoittaa lääkkeiden käyttöä. Verorahoituksessa on omat ongelmansa mutta ne ovat pienempiä.
Näinkään ei voi tehdä koska vallalla on idioottioikeistolainen näkemys että markkinat hoitaa ihan kaiken paremmin kuin valtio. Kun pitäisi olla päivänselvää empiirisen todistusaineiston perusteela että se hoituuko joku paremmin markkinoilla vai julkisena palveluna on tapauskohtaista ja siten päätettävä. Nämä idiootit alkaa käydä pikkuhiljaa käydä yhtä kalliiksi kuin vasemmistovastineensa jotka halusivat sosialisoida kaiken.
Jep ja nyt aika on ajanut sen ohi. Ainoa fiksu liike on lopettaa koko maksu.
Maksun tuotto on nyt 6,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jostain syystä järjestöt ovat lobbauksella saaneet läpi ajatuksen, että “oikea” taso olisi 15 miljoonaa, johon se halutaan nostaa maksupohjaa laajentamalla.
Tämä on ihan pöhköä. Sisällön kulutustavat ovat muuttuneet, kotikopiointia ei yksinkertaisesti tehdä niin paljon kuin ennen. Maksun pitäisi olla hyvitystä vahingosta, mitä se ei nyt ole.
Norjassa maksu hoidetaan verovaroista, yhteensä 4,9 miljoonaa euroa. Ruotsin hyvitysmaksutulo 9,8 miljoonaa euroa (asukkaita kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna).
Millä ihmeen perusteella Suomessa pitäisi maksaa 15 miljoonaa? Vain siksi, että suomalainen maksaa kaikesta muustakin enemmän kuin kuin muut?
Kulttuurin tukeminen on ihan OK, mutta se täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja avoimesti. Tällainen lobbaus ei täytä kumpaakaan tunnusmerkistöä.
Ei kai sen virallinen peruste ole muuttunut mihinkään. Nykymaailmassa se korvaa sitä, jos kopioin kaverin CD:n ämpäreiksi omalle koneelleni. DVD:n kopioiminen kun on vähän sillä rajalla, siinähän on se vahva kryptaus. (Juu, ei tarvitse olla teknologiasta ymmärtämätön ignorantti ollakseen kulttuuriministeri, mutta siitä ilmeisesti voi olla apua hommassa.)
Viihdeteollisuuden myynnin isot menetykset tulevat kahdesta asiasta. Ensimmäinen on väärä laskutapa, jossa oletetaan että laillisen kopioinnin vaihtoehto olisi maksaa nykyinen hinta sisällöstä. Toinen on se ihan todellinen myynnin menetys, joka tulee laittomasta tiedostojen jakamisesta.
Mutta kun laiton on laitonta, niin joko siitä pitäisi tehdä laillista tai sitten siitä ei voida laskuttaa. Laillistaminen olisi sekin juridisesti vaikeaa viimeistään kansainvälisten sopimusten vuoksi, ja on siinä vähän filosofisluonteisiakin ongelmia. Esimerkiksi se, että nykymaailmassa immateriaalioikeudet pitäisi jokaisen ymmärtää.
Minulla on digitaalisena tallenteena paljonkin teoskynnyksen ylittävää audiovisuaalista materiaalia:
- muutama sata CD-levyllistä itse ostamiltani levyiltä matkakäyttöön siirrettyä musiikkia,
- itse otettuja valokuvia (tekijänoikeudet minulla),
- itse kuvattuja tai animoituja kuvatallenteita (tekijänoikeudet minulla tai esimerkiksi jollain työnantajallani),
- itse nauhoitettua musiikkia (yksityiskäyttöön, sävellysten tekijänoikeudet hra P. Domainin, taitelijoilta lupa)
Ihan en keksi, miksi minun pitäisi noista maksaa kenellekään enää mitään. Ainakin omalla kohdallani maksun peruste on ihan pusikossa, vaikka pidänkin itseäni kulttuurimyönteisenä henkilönä.
- — -
Ehdotankin vaihtoehdoksi vastaavan rahoituksen siirtämistä energiajuomien verotukseen. Perusteet:
- osuu tietokoneita paremmin samaan kohderyhmään,
- ei aiheuta merkittävää siirtymää ulkomaisten kauppojen asiakkaiksi ja
- jos vähentää energiajuomien käyttöä, sekin on hyvä juttu.
Viherinssi:
Onks muuten olemassa jotain pätevää puolueetonta arviota siitä, mikä se todellinen laittomasta kopioinnista aiheutuva menetys suunnilleen on? Jotain sellasta arviota, jossa verrattais vaikka kasetti&vinyyliajan myyntiä nykyiseen kokonaismyyntiin, mukaan lukien Spotifyt, iTunesit ym.? Sellaset laskelmat, joissa jokainen yksittäinen biisinlataus arvioidaan jonkin suuruseks lisämenetykseks musantekijöille voi jättää omaan arvoonsa.
Hyödyllistä taustatietoa kyllä, kiitos näistä.
Silti pidän melko epäilyttävänä että tässä nyt mainitunlainen pragmaattisuus ynnä hinku lisätä valtion tukea luoville aloille tuntuvat menevän voimassaolevan lain (sekä sivumennen EU-direktiivien) yli. Lain perusteet hyvitysmaksulle kun eivät rehellisesti tarkasteltuna triviaalisti kelpaa kaavaillunlaiseen maksunostoon (eivätpä toki olisi näillä kriteereillä kelvanneet viimeksikään, eikä se menoa haitannut). Eikä tätä edes juuri piilotella, Arhinmäki on eksplisiittisestikin keräämässä vain tiettyä hihasta revittyä könttäsummaa eikä mitään “hyvitystä” mistään.
Hallitukselta ja sen ministereiltä toivoisi vähempää mielivaltaa.
Jossain oli juuri väite, että yhdestä eurosta kuluu järjestelmän pyörittämiseen 51 ¢. Vaikka luku taisikin tulla joltain teknologiateollisuuden edustajalta, niin syntyy kyllä helposti vaikutelma, ettei etujärjestöjen edustajilla ole pelkästään taiteilijoiden etu mielessä…
Tekijällä on yksinoikeus valmistaa teoksesta kappale. Tekijän yksinoikeutta on rajoitettu siten, että yksityinen kappaleen valmistaminen on sallittua. Laskennallisesti tekijä menettää aina jotain, kun yksityinen kappale valmistetaan. Tätä menetystä kompensoidaan hyvitysmaksulla.
Olen leikitellyt ajatuksella, että mitä jos luovutaan kokonaan yksityisen kopioinnin rajoituksesta musiikki- ja elokuvateoksien osalta. Teoslajikohtainen rajoittaminen on mahdollista, sillä esimerkiksi tietokoneohjelmaa ei yksityisen kopioinnin sallittavuus koske. Yksityisestä kopioinnista luovuttaessa tekijät eivät enää menetä laskennallisia tuloja, joten hyvitysmaksukaan ei ole enää tarpeen.
Reaalivaikutukset olisivat seuraavat: Radiosta ja cd-levyltä kopioiminen ei olisi enää sallittua ilman tekijän lupaa. Molemmat ovat uskoakseni auringonlaskun alaa ja vähentymässä. Kopion tekeminen cd:ltä ripatulta mp3-tiedostolta ei nykyäänkään ole sallittua, sillä tekijänoikeuslain 11.5 § tiukasti tulkittuna kieltää sen. Koska yksityisiä kopioita haluttaisiin kuitenkin jonkin verran tehdä, CD-levyjen mukana saatettaisiin alkaa myydä lisenssejä musiikin siirtämisestä mp3-soittimiin. Markkinat määrittäisivät tällaisen kopionnin hinnan.
Joissain musiikkiverkkokaupoissa annetaan jo nyt lisenssi kopioida musiikkia esimerkiksi viiteen laitteeseen. Näin ainakin iTunesin suomenkieliset käyttöehdot toteavat. Yksityisen kopioinnin lopettaminen ei siten vaikuttaisi olennaisesti verkkomusiikkikaupoista hankittujen kappaleiden siirtämiseen laitteiden välillä, koska lupa kopioimiseen sisältyy ostohintaan. Verkkomusiikkikaupalle on muutenkin edullisempaa myydä kuluttajalle kapeita tekijänoikeuden osittaisluovutuksia (lisenssejä valmistaa tietty määrä kappaleita), kuin sähköistä palvelua musiikkiin pääsemiseksi; tekijänoikeuden luovutus on kokonaan arvonlisäverovapaata, palvelussa verokanta on 23% (arvonlisäverolain 45 §).
Elokuvateosten yksityistä kopiointia tapahtuu käsittääkseni lähes pelkästään digibokseilla televisiolähetyksistä. DVD-levyn tai Blu-ray-levyn kopioiminen edes yksityiseen käyttöön ei ole sallittua. Televisio-ohjelmien nauhoittamiseen tarvittaisiin silloin erikseen lupa. Todennäköisesti maksutelevisioiden yhteydessä lupaa tarjottaisiin lisäpalveluna. Mainosrahoitteisiin ja Ylen lähetyksiin lupa pitäisi hankkia joko kotitalouskohtaisesti, tai televisioyhtiö neuvottelisi ja maksaisi kaikille kotitalouksille luvan. Jos lupaa ei hankita, yksityinen kopiointi ei olisi sallittua – mahdollisesti ns. kopioinnin kieltävät flagit yleistyisivät tv-lähetyksissä. Muuten valvonta olisi lähes mahdotonta.
Yksityisen kopiomisen ala on nykyään todella kapea, kuten Petteri Järvinenkin on todennut. Jos luopuisimme siitäkin vähästä mitä on vielä jäljellä (musiikin ja elokuvateosten osalta), tekijälle ei enää koituisi niitä menetyksiä, joita koituu kun yksityinen kopiointi on sallittua. Yksityiselle kopioimiselle avautuisi uudet markkinat ja tekijän kompensaatio määräytyisi markkinaehtoisesti. Epäoikeudenmukaiseksi koettua pisteveromaista hyvitysmaksua ei enää tarvitsisi periä.
Mahdollisesti 15 miljoonan tuloihin ei näin päästäisi, mutta se olisi markkinatalouden realiteetti.
Odotinkin Osmon sanovan taas jotain tästä jälleen ajankohtaisesta asiasta. Mukava kuunnella järkipuhetta, etenkin eduskunnassa istuvalta ihmiseltä.
Tämäkin keskustelu menee varmaan taas tutulle radalleen, kunhan paikalle saapuu ensimmäinen hyvitysmaksujen puolustelija, joten muistutan vain muutamasta helposti verifioitavasta tosiasiasta.
1. Hyvitysmaksuja cd- ja dvd-levyistä maksavat vain sellaiset ihmiset, jotka käyttävät niitä hyvin vähän. Maksun kiertämisen tavat ovat aivan yleistä tietoa, tietokoneharrastajat ovat jo vuosien ajan tilanneet kaikki levynsä ulkomailta. Googlatkaa “kimppatilaus nierle”, niin löydätte kymmeniä keskusteluja eri foorumeilta, joiden käyttäjät organisoivat tuhansien levyjen yhteistilauksia. Edellä mainittu nettikauppa on muuten “jostain syystä” kääntänyt nettisivunsa maailmankielelle nimeltä suomi.
2. Erityisesti tyhjän dvd-levyn hinnassa hyvitysmaksun osuus on aivan posketon. Äsken mainittu verkkokauppa myy sadan dvd-levyn pakettia alta kolmenkympin, siis 0,30e per levy. Pelkkä hyvitysmaksu Suomessa yhtä dvd-levyä kohti on 0,60e. Ihan mukava kilpailuetu ulkomaisille kaupoille.
3. 160 Gigatavun kovalevyllä varustetun Ipod Classic ‑soittimen hinta on Suomessa 220 euroa ja Yhdysvalloissa 250 dollaria. Jos haluaa Applen soittimen, jossa on yli 16 gigatavua massamuistia, tämä malli on kaikkein edullisin vaihtoehto. Valuuttakurssien muuntamisen jälkeen erotukseksi tulee 35 euroa, josta parikymppiä on hyvitysmaksua.
Nykymuotoinen hyvitysmaksu on jälleen kerran yksi sellainen järjestely, joka saa ainakin minut uskomaan, että ison osan päättäjistämme täytyy olla aivan umpiluupäisiä. Summathan ovat sinänsä melko pieniä, joten en ymmärrä miksi eduskunta myy arvovaltaansa esimerkiksi nuorten silmissä näin halvalla. Pieni mutta epäoikeudenmukainen maksu ärsyttää ihmisiä enemmän kuin suuri mutta oikeudenmukainen, vai milloin viimeksi on edes Piraattipuolueesta valiteltu kirjastoapurahoista?
Harmittaa vain niiden hölmöjen puolesta, jotka tällaista maksua ihan turhaan maksavat.
Henkilökohtaisista kulutustottumuksistani muuten vielä sen verran, että ostin siis juuri äskettäin tuollaisen edellä mainitsemani Ipod Classic ‑soittimen, ja tunnen siksi niiden tämänhetkisen hitnatason. Jos olisin ostanut laitteen Suomesta, olisi valtion kassaan kilahtanut alvia yli 40 euroa, mutta ostinpa kuitenkin sukulaisen avulla Yhdysvalloista välttääkseni 20 euron hyvitysmaksun.
En ollut tullut ajatelleeksi asiaa, mutta pidän hyvin mahdollisena esittämääsi hypoteesia, että valtio menettää alvissa sen minkä hyvitysmaksuissa saa. Nyt kun mietin, niin tuntuipa oikeastaan hyvältä rankaista valtiota vähäsen noin älyttömän systeemin pystyttämisestä.
Se nyt on ihan sama mitä tekijänoikeuden epäkohtaa kritisoidaan, ellei kritisoida sitä, että rahaa viedään veroluontoisilla maksuilla liian vähän ja että kansalaisilla on liikaa oikeuksia ja että tekijänoikeuden suoja yleensäkin joskus loppuu. Kaikki muu teilataan.
Minulla ei ole enää mitään kunnioitusta näitä TO-teollisuuden apologeetikkoja kohtaan.
Kaikkia luettelemiasi kohtia puolustellaan teollisuuden ja tekijöiden puolelta. Ykköskohdasta sanotaan, että käyttävät kuitenkin ja että kun se on niin pieni maksu ja niin tarpeellinen tekijöille, niin sillä ei muka ole mitään väliä, ja sitä paitsi sillä mahdollistetaan oikeus yksityiseen kopiointiin. (Häh? Mitkä ihmisoikeudet? Tekijänoikeudet ajavat kaiken ylitse aina ja ikuisesti.)
Kakkoskohdasta sanotaan, että kaikkien taiteilijoiden ja esiintyjien pitää voida niin halutessaan ansaita taiteellaan elantonsa riippumatta siitä, onko tuotannolla mitään menekkiä tai mielekkyyttä.
Kolmoskohdasta sanotaan, että tietenkin maksu kohdistuu ns. epäreilusti, koska se kohdistuu valitettavan pieneen osaan tuotteita ja on liian alhainen vastatakseen hyvityksen tarkoitusta. Hyvitystähän kerätään tueksi, jota kohdennetaan tarkoituksella erikseen valittuun toimintaan ja se tarkoitus on tietoisesti muutettu alkuperäisestä vastaamaan paremmin tätä muuttunutta tarvetta. Tekijät tarvitsevat tukea elantoaan varten, joten maksu on jostain revittävä, ja kaikkihan tietävät, että jokainen kopio tai soittokerta vastaa aina yhtä myyntiä (ilman veroja ja kuluja) vaikkei kopioita tehtäisikään (vaikka kaikkihan niitä tekevät tallennusvälineet täyteen), joten maksu on hyvin kohdistettu, vaikkakin tosiaan riittämättömän pieni ja suppeasti kohdistettu.
Onhan se. Maksu hyvitti nimenomaan ostoa korvaavaa kopiointia eli kaverilta äänittämistä. Nykyään tämä “äänittäminen” tapahtuu vertaisverkon kautta ja on laitonta.
Oman CD:n kopiointi ei tuota korvaavaa kopiointia ole kuin Kotilaisen mielestä. Hänkin taitaa olla tuota mieltä vain viran puolesta. Muussa tapauksessa ehdotan ratkaisuksi laitoshoitoa.
Lainlaatija voi halutessaan myös kieltää tekijöiden omaisuuden pakkososialisoinnin, niin että kielletään myös yksityiskäyttöön tapahtuva kopiointi. Mikä on itkun aihe silloin?
Soininvaara: “Itse asetusluonnosta en ole nähnyt, joten olen lehtitietojen varassa.”
Julkisuuslain mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, siis myös hyvitysmaksuasetukseen liittyvä valmistelu. Käynnissä olevat hankkeet kirjataan yleensä tänne — http://www.hare.vn.fi/
Hyvitysmaksuasetusjuttu ilmestyi rekisteriin vasta perjantaina 2.12.2011 ja asiakirjat löytyvät nyt täältä — http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?tVNo=1&h_iId=18077
Soininvaaran, kuten meidän kaikkien olisi pitänyt pystyä tutustumaan asiakirjoihin ja seuraamaan asiaa jo hankkeen alkumetreiltä. Nyt näin ei ollut.
Selvyyden vuoksi: Toki tuo asetusluonnos on eduskuntaryhmämme käytettävissä ja siitä on puhuttu ryhmäkokouksessa. Kun sanoin, etten ole sitä lukenut, tarkoitin vain, etten ole sitä lukenut, koska eduskunnassa tämä ei ole suoraan vastuullani toisin kuin valtion budjetti, jonka kanssa on riittänyt puuhastelua.
Vihreät 1, muut 0. Hyvä Oode”! Mikä muu puolue ajaa tulevaisuuden asiaa samalla tavoin? Ei mikään, ajatelkaa vaikka Perus suomalaisia, ei Hakkaraiset sun muut ymmärtäisi näistä yhtäänmitään, ja vaikkapa Halla-Aho, hän on liian kiireinen haukkuessaan mustaihoisia. Kannattaa oikeasti lukea hänen tekstejään, jotta ei käy niinkuin Hit lerille, joka kertoi kaiken ennennn kuinn ryhtyi Itävallan valta kunnan kans leriksi. Ensimmäinen valtakunnansota olisi voitu välttää! Toivon, että suomalaiset eivät ole niin hulluja!!!!!! NIIN SE VAAN ON!
Noin vähän tuottavassa verossa lienevät jo pelkät perintäkulut suuremmat kuin sen tuotto. Antakaa sille Arhinmäelle tuon verran ylimääräistä korvamerkittyä rahaa, niin asetuksen voi laittaa suoraan roskakoriin, ja säästyy veronmaksajien rahaa.
Demokratia ja ihmisoikeudet.
Osmo. Se kai on selvää, että yrityksiltä maksua ei voi periä. Miten käytännössä asia hoituisi?
Kun menen paikalliseen elektroniikkaliikkeeseen ja hankin yrityksen luottokortilla puhtaasti yrityskäyttöön (ei henkilökohtaiseen) vaikkapa älypuhelimen, niin onko kassalla kahdet hinnat?
Palautus ei liene ratkaisu, koska silloin on jo peritty.
Jos homma kuitenkin ajateltaisiin hoitaa palautuksen kautta, niin jonkun tulee maksaa palautusten hakemisesta yritykselle aiheutuvat kustannukset. Kuka nuo korvaa? Varataanko budjettiin rahat 🙂
Kyllä voi. Jos menet yrityksen luottokortilla ostamaan tyhjiä CD-levyjä, on niissä hyvitysmaksu mukana. Voit periaatteessa anaoa sen pois, mutta se on tehty niin hankalaksi, ettei juuri kukaan ano.
Onkohan tuo lain mukaista? Mikä laki tuon mahdollistaa. Kyse ei ole verosta.
Direktiivi toteaa, että yrityksiltä ei voi periä. Palautusmalli on jo perimistä.
Minulla tulee mieleen kolme mahdollista aihetta:
1. Oman CD:n kopioiminen MP3:ksi tulee kielletyksi, samoin varmuuskopioiden ottaminen tiedostoista.
2. Kohdan 1 rikkomista on mahdotonta valvoa rikkomatta paljon suurempia periaatteita.
3. Hyvitysmaksua nauttivilta järjestöiltä loppuvat rahat.
Yksityisen kopioinnin kieltäminen olisi todennäköisesti ihan hyvä ja fiksu ratkaisu, jos kohdan 1 ongelmat saadaan vältettyä. Mutta sitten pitäisi vielä keksiä ratkaisu siihen, mistä katoava kulttuuriraha saadaan.
Tai sitten tehdä parlamentaarinen päätös siitä, että kyseinen kulttuuri on turhaa.
Kaikkiaan tuo omaan käyttöön kopioinnin salliva pykälä alkaa olla aikansa elänyt. Se toimi joskus joissain oloissa, se ei oikein toimi enää nykymaailmassa.
Jos CD:n kopioiminen omalle mp3-soittimelle tulisi kielletyksi, jotkin levyfirmat voisivat kuitenkin myydä levynsä niin, että niitä saa ostamisen lisäksi myös kuunnella asiakkaan käyttämillä laitteilla. Jos muut kieltäisivät sen, arvatkaa kummat menestyisivät?
Eihän Suomen verotuslainsäädäntö muutenkaan ole läheskään kaikilta osin laillista. Tuomioita Suomelle on tullut lähinnä laittomasta autoverosta. 😀 Mutta ei se silti näytä haittaavan.
Suurempi ongelma, kuin verotuksen laittomuus, on sen vaikutukset talouteen. Meillä on vielä joitakin vassarijääriä, jotka eivät ole ymmärtäneet EU:n vapaan työvoiman, tavaran ja pääoman liikkuvuuden merkitystä verokilpailulle.
Antaa palaa vain, mutta käytännössähän tuo siirtää puhelinkaupan verkkoon. 🙂 Käyt tilaamassa puhelimen kivijalkaliikkeestä, mutta se toimitetaan postitse verotta Virosta tai katsotaan, miten Ahvenanmaa reagoi tähän.
Jos hyvitysmaksusta ei päästä eroon, niin ainakin voitaisi poistaa DRM-kopionestoa käyttävät tahot maksun piiristä. Hehän eivät tarvitse hyvitystä kopioinnista omaan käyttöön, koska ovat sen estäneet. Ilman DRM:ää tuotteensa toimittavat toimijat saisivat sitten suuremman osan hyvityksistä.
kiravuo
Ymmärtääkseni EU direktiivi nimenomaisesti kieltää kaiken kopioinnin. Direktiivissä on kuitenkin poikkeus.
Kukin maa voi erikseen kopioinnin sallia. Mikäli kopiointi sallitaan, niin oikeuden haltijan tulee saada “sopiva hyvitys”. Jos poikkeusta ei olisi säädetty, niin kopiointi olisi siis kielletty.
Hyvitysmaksu on tämä “sopiva hyvitys”. Nyt sen määrästä ja perimistavasta keskustellaan. “sopiva hyvitys” tulee olla yhtenäinen EU tasolla.
Mediateollisuuden pitäisi lanseerata nettiin hyvin toimiva aineeton verkkokauppa, josta saisin ostaa ja ladata torrent-tekniikalla avi-muotoisena elokuvat ja mp3-muotoisena musiikin. Nyt laittoman pirate bayn käyttäminen on kaikkein vaivattomin tapa hankkia leffoja. En minä ainakana halua fyysisiä naarmuuntuvia dvd-levyjä enää kotiini pyörimään enkä mene vesisateessa Makuuniin. Turha valittaa piratismista kun ei tarjoa vastaavan tasoista laillista palvelua.
Itkun aihe olis se, että sellasesta kiellosta olis haittaa suunnilleen kaikille ihmisille. Kieltoa ei haluis noudattaa kuluttajat eikä tuottajat, kuten tosta Osmon edellisestä kommentista jo ilmeni.
Hyvitysmaksun perintä- ja hallintokulut ovat noin 10 %, siis 6,5 miljoonasta noin 650 000 euroa.
Jos maksu tosiaan laajenee pc-koneisiin ja älypuhelimiin, kulut nousevat tuntuvasti, koska joudutaan luomaan ihan uudet prosessit ja valvonta.
Hyvitysmaksuttomia levyjä saa ostaa yrityskäyttöön kunhan anoo luvan etukäteen. Myyntioikeus on vain määrätyillä kaupoilla. On vaikea kuvitella, että sama toteutuisi pc/puhelimissa. Niissä täytyy luoda järjestelmä, jossa yritys hakee maksua takaisin jälkikäteen.
Arvatkaa, viitsivätkö yritykset lähteä siihen muutaman kymmenen euron vuoksi?
Arvatkaa, onko tämä etukäteen laskettu juttu tekijänoikeusjärjestöiltä? Saavat taas enemmän kuin ovat itse asiassa pyytämässä.
Mutta eikö tämä ole nykyää Lex Karpelan jälkeen kieletty mikäli CD:ssä on kopiontisuojaus?
Haron
Kuinka monessa CD:ssä on kopionsuojaus? Ostaako niitä joku?
Osmo:
CD:ssä ei voi olla lain tarkoittamaa kopiosuojaa. (CD-formaatti on määritelty kauan ennen kuin mitään kopiosuojia keksittiin. Musiikki CD-levyllä ei voi olla salattua, jos olisi, eivät tavalliset CD-soittimet osaisi sitä soittaa).
Levy-yhtiöt kyllä yrittivät erilaisia epämääräisiä “kopiosuojia”, mutta ne olivat vain CD-levylle ympättyjä Windows-ohjelmia, jotka yrittivät (yleensä käyttäjälle kertomatta) asentua koneeseen ja estää kopioinnit.
Ei ole lain vastaista olla antamatta moisten asentua/käynnistyä. Nyttemmin levy-yhtiöt ovat lopettaneen kyseisen pelleilyn.
Ainakin Valtion ja muun julkishallinnon on pakko hakea nämä takaisin, vaikka maksaisi kuinka paljon.
Miksi valtio huseeraa tällaisessa bisneksessä, kuten olen ymmärtänyt asian. Onko valtiolla edes tähän tarvittavaa osaamista? Epäilen.
Otetaan esimerkiksi Microsoft. Jos et rekisteröi ja maksa niin Word ei toimi. On pakko maksaa ja sitten tästä maksusta valtio saa arvonlisäverona omansa.
(Paitsi jos ei käytä ilmaista MS-kopiota eli piraattia eli OpenOfficea usea valtion laitos Oikeusministeriö kärjessä)
Kopiosuojausta käytetään paljonkin, sen idea ei ole estää kopiointia vaan tehdä siitä laitonta. Laillisen kopioinnin ja Lex Karpelan mukaan kielletyn teknisen kopiointisuojauksen kiertämisen välinen rajanveto on juridinen, ei tekninen kysymys.
On käytännössä mahdoton ajatus että keskimääräinen CD:n ostaja tietäisi tai jaksaisi aina välittää esimerkiksi siitä että CDDA-logon puuttuminen CD:stä tarkoittaa että se on luultavasti kopiosuojattu ja samalla rikkoo standardia eli ei välttämättä toimi kaikissa laitteissa joissa ostaja sen olettaa toimivan.
Ja vähän hassua tietysti on ettei levyä kopioiva kuluttaja ole välttämättä edes tietoinen kopiointisuojauksen olemassaolosta.
CD-levyjen kopiosuojauksista luovuttiin jo vuosia sitten.
Eikös se ongelma kopiosuojausten kanssa ollut lähinnä siinä, että niitä ei edes huomannut kopioita tehdessä?
Käytännössä musiikki-CD:itä ei ole mahdollista kopiosuojata, toimivat suojausmenetelmät kun tuppaavat haittaamaan vanhempien/yksinkertaisempien CD-soittimien toimintaa. Vaihtoehtona oli sitten erilaiset aktiiviset tietokoneelle automaattisesti asentuvat tietoturva-aukkoja täynnä olleet vakoiluohjelmat, joista nousi niin suuri meteli että levy-yhtiöt joutuivat peräytymään häntä kopien välissä.
DVD-standardiin kopiosuojaus on kuulunut alusta asti, ja se toimii jo vähän paremmin (eli sitä ei pysty ihan esiasennetulla WMP:llä kiertämään).
Jokin cd-levyjen kopiosuojausten pohdinta on nykyisin ihan turhaa, kun markkinajohtaja Applekin on myynyt kopiosuojaamatonta musiikkia itunes-kaupastaan jo pari vuotta. Jos joku vielä olisi niin hassu, että yrittäisi myydä vioitettuja cd-levyjä, kukaan ei niitä ostaisi muuten kuin vahingossa.
Jälkeenpäin katsottuna koko tuo valtava hässäkkä Lex Karpeloineen näyttäytyy lähinnä viihdealan tragikoomisena möhläyksenä. Ahneuksissaan ja tyhmyyksissään levy-yhtiöt ja heidän järjestönsä karkoittivat valtavan määrän nuoria asiakkaitaan, joita kohdeltiin ikään kuin vihollisina. Meni vain muutama vuosi, ja koko taistelu osoittautui täysin turhaksi. Moni siihen silti uskoi aivan tosissaan, ja jotkut uskovat kai edelleen. Musiikin ja elokuvien kopionti netistä on jatkuvasti kasvaneiden yhteysnopeuksien ansiosta kätevämpää kuin koskaan, eikä musiikin tekeminen silti ole maailmasta loppunut.
Ei kauheasti yllätä, että kopiosuojauksista monkujien ja hyvitysmaksusta monkujien joukossa on aika paljon samoja naamoja. Koskaan eivät opi…
Wikipedian mukaan sähkökirja-ala on 90%:sti sellaisten yritysten hallussa (Amazon, B&N, Apple), jotka ovat tarpeeksi suuria luomaan integroidun kokonaisuuden omasta lukulaitteestaan, omasta tiedostoformaatistaan ja omasta verkkokaupastaan. Kuinkas tässä nyt taas näin kävikään? Parhaimmillaan yli tuhat kauppaa kattanut Borders-kirjakauppaketju meni jo nurin, kun ei ehtinyt tähän junaan.
Kunhan aika on kypsä, niin tästä julkaisualan sähköisestä murroksesta tullaan tekemään vielä niin herkulliset dokumenttielokuvat, että saattaapa jäädä amerikkalaisen autoteollisuuden ruumiinavauskin toiseksi.
Viitsiikö joku kertoa, kuinka suir hyvitysmaksu on nyt ja miten se peritään?
Kuinka suuri se tulisi olemaan ja mistä laitteista? Ja miten määritellää, x snt / muistigigatavu?.Olisiko suurilla muisteilla (500 — 1000 gigaa* pienempi kanta. jne.
Ihimiset ovat aika laiskoja. Jos älypuhelimen saa puhelinmyymälästä osana liittymää, se kuulostaa edulliselta. Vain osa on valmis näkemään kv. verkkokaupan käytön vaivan. Semminkin, kun toimittajasedät ovat kertoneet, kuinka hyvin esim. takuu toimii tällaisissa ostoksissa.
Ne hyvitysmaksusummat, joisat olen kuullut nyt, tuntuvat minkä tahansa vähänkin isomamn firman atk-budjeteissa aika lailla vähäisiltä, varsinkin verrattun atk-tukihenkilön tuntikustannukseen.
* Minulla on juniorin vanha kone ja 100 gigaaa muistia.Alkaa jo pätkiä.
Hankalinta on tuo muistitikkujen ja kameroiden muistikorttien maksu, koska niiden hinnassa se on suhteessa merkittävä. En tiedä, mikä on muistitikun tukkuhinta, mutta ei ilmeisesti kovin korkea, koska usein seminaarien esitelmät ja erilainen mainosaineisto jaetaan paperien sijasta muistikuilla. Kun ostat tuhat tuollaista tikkua seminaariin, siitä tulee aika iso lasku. Osta siis ulkomailta. Hyvitysmaksusta ei tällaisessa tapauksessa yrityskään pääse eroon, koska sen ehtona olisi, ettei tikkua luovutettaisi eteenpäin ja nehän hankitaan juuri luovutettaviksi.
Onko tämä todella hirveän tärkeä asia? Varmaan vetoaa tiettyyn kategoriaan ihmisiä kovastikin.
Vaan ihmettelen tätä kohua asiasta. On meillä Suomessa isompiakin ongelmia. Ehkei kaikilla, mutta aika monella.
Käsittääkseni on lakiteknisesti täysin mahdollista — selvästi näiden oleellisesta käyttötarkoituksesta johtuen — rajata muistitikut ja kameroiden muistikortit mahdollisen hyvitysmaksun laajennuksen ulkopuolelle.
Joku voi tietenkin aina käyttää niitä musiikin lataamiseen, mutta kaikkia pykäliähän voidaan kiertää.
Tämä on lähinnä anekdootti: 60-luvun lopulla rakennettiin maahamme ensimmäinen yleisöplanetaario Särkänniemen delfinarion yhteyteen Tamperelle. (Merivoimilla taisi olla jo silloin sellainnen meriupseerien koulutusta varten, sillä tähtitaivaan tuntemmus kuului ammattitaitoon.) Tullihalllitus päätti, että planetarion projektori kuuluuu tullinimikeen diaprojektorit tms. alle ja peri korkean tullimaksun. TKK:N matematiikan professori Raimo Lehti, joka oli hankkeesa ollut asiantuntijana, laati sitten asiantuntijalausunnon, miksi näin ei ole. Miten asia sitten hallinto-oikeudesa lopulta ratkaistiin, sitä ei Lehti tiennyt.
Aiemmilla kierroksilla muistitikut ja ja pelkästään kameroissa käytettävät muistikortit rajattiin ulkopuolelle, mutta nyt niitä esitetään sisäpuolelle.
Sveitsissä käytetään järkeä näissä asioissa.
Tekijänoikeusjärjestöt käytännössä viihavat omia jäseniään. Valitettavasti teston ja kumppanien propaganda taas päättäjiltä täysin kriitikittömän vastaanoton.
Toivottavasti raja menee näissä veroluontoisissa hyvitysmaksuissa. Jotain rajaa.
6 miljoonan nettokorvaus tekijänoikeusjärjestöille voidaan toteutata vaikka kansallisen mediamaksun yhteydessä. Silloin ei olisi vapaamatkustajia — ja 1,10 euroa/nuppi/vuosi menee siinä muun mukana.
Samalla säästyy paperinpyörittelyä ja tullin kanssa ihmettelyä. Nolointa on, että laiteverona korvaus maksetaan _tyhjästä_ tilasta, ei käytön mukaan.
Tekijänoikeusjärjestöt voisvat myös miettä kuinka moneen kertaan minun on maksettava ihan samasta sävellyksestä en korvaukset: vinyylilevy, cd-levy, dvd-levy, blueray-levy, iTunes, Spotify, laitemaksu? Korvien määrä on pysynyt edelelen kahtena.
Kapinaan Testoa vastaan!!!!
Ymmärsinkö oikein, hyvitysmaksun laajennusesitys tulee keväällä eduskunnan hyväksyttäväksi?
Eikö tulevasa eduskuntakäsittelyssä voi lakiesitystä muuttaa takaisin alkuperäisen ajatuksen mukaiseksi? Vai onko hallituksen esitys niin pyhä ja järkähtämätön?
Asiasta päätetään asetuksella eikä se siksi tule eduskunnan käsittelyyn. Hallitus päättää siitä vielä tänä vuonna, ehkä jo tällä viikolla.
Twitteristä hauska kysymys #hyvitysmaksu
Muistitikku vai SSD levy?:) Näyttää kyllä tikulta — lienee levy. FastKey USB3 30 GB — SSD-kiintolevy:
http://www.verkkokauppa.com/fi/product/12118/cvrsk/LaCie-FastKey-USB3-30-GB-SSD-kiintolevy
Tarvitseeko siis maksaa hyvitysmaksu? Parin vuoden päästä hinta on neljännes ja kapasiteetti nelinkertainen. Hinta siis laskee, mutta hyvitysmaksu nousee.
Suomen hyvitysmaksu per asukas on nyt jo maailman neljänneksi korkein. Korotus nostaisi sen maailman korkeimmaksi.
Miksi ihmeessä Suomessa hyvitysmaksun “oikea” taso olisi 15 miljoonaa, kun kaksi kertaa suuremman Ruotsin tulo on 10 miljoonaa ja Suomen kokoisen Norjan 5 miljoonaa?
Tällaista korotusta ei pidä hyväksyä ilman kunnollisia perusteita. Pelkkä tekijänoikeusjärjestöjen lobbaus ei riitä.
Kansainvälistä vertailua löytyy OKM:n omalta sivulta, kts. dokumentti http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OKM_tr11.pdf?lang=fi
Mikä on paras instanssi saattaa OKM:n asetuksen valmistelutyö ja sitä kautta Valtioneuvoston mahdollinen päätös sekä asetuksen lainmukaisuus (suhde EU direktiiviin) tutkittavaksi ja kyseenalaistettavaksi.
Valmistelutyössä on todella paljon pehmeää (suhteessa viranomaisia sitovaan lainsäädäntöön). Mm. hyvitysmaksun laajentamisen perusteet loppupelissä puuttuvat, käsitteeseen “sopiva hyvitys” ei ole otettu kantaa ja vaikka olisikin, niin asetusluonnos on EU direktiivin kanssa ristiriidassa.
Tässä tilanteessa on todella erikoista tehdä asetus toistaiseksi voimassa olevana. Pieni yksityiskohta on se, että hankerekisteriin valmistelu kirjattiin vasta 2.12.2011. Tosin tuo ei liene kuin huomautuksen paikka.
Valitettavaa myös on se, että TEM ei ole ottanut lausunnossaan kantaa asetusmuutoksesta yritystoiminnalle ja kilpailulle aiheutuvaan haittaan. Tässähän syntyy käytännössä mm. minimihintajärjestelmä tuotteille. Sitä ei ole ulkomailla webbikaupoissa. Asetus myös nostaa varastoihin sitoutuneen rahan määrää 9%. Muutoin lausunto on kyllä asianmukainen.
Siitä sitten hauska tilanne tulisi, jos tekijäjärjestöt joutuisivat palauttelemaan hyvitysmaksuja 🙂
Ovatko ensivaiheessa valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies oikeat tahot?
Ehkä paperiteollisuus alkaa maksaa Kopiostolle korvausta tuottamiensa paperitonnien mukaan. Ihan samaa logiikkaa, kun kerran sille paperille painetaan tekijänoikeudellisia aineistoja.
Tietokone 500 GB + SSD 1TB, yhteensä
=> 1 500 000 minuuttia mp3 musiikkia.
Tietokoneen käyttöikä 3 vuotta, yhteensä
=> 1 576 800 minuuttia
Tasan menee = “sopiva hyvitys”.
HUOM! Erotus on varattu kännykälle.
Ostakaa kännykkä pienellä muistilla, jotta mahtuu tuohon erotukseen.
Valtioneuvoston ei esim. tule enää hankkia Nokia E7 kapuloita tai Lumioita, koska hyvitysmaksu ei riitä. Tästä pitäänee laittaa muistutus valtion tilintarkatajille vai pitäiskö korottaa hyvitysmaksua.
A4-arkille menee muistaakseni noin 4K lukukelpoista tekstiä. Tästä sitten vain korvauksia laskemaan Teosto-matematiikalla.
Otetaan laskun perustaksi klassinen 3 minuutin pop-kappale ja euro per kappale niin saadaan tämä tekijänoikeustahojen peräänkuuluttama kohtuullinen hyvitys.
Voiko tästä päättää asetuksella?
Meneekö asetus kumoon EU-tuomiuoistuimessa?
Päätetään asetuksella, se on selvä.
Menee varmasti kumoon EU tuomioistuimessa, jos joku jaksaa lähteä asiaa ajamaan. Montakin perustetta.
Asetusluonnoksen perustelut, eivät lähde EU direktiivin vaatimuksista — vaikka toista väitetään. Ensinnäkin, jos laajennetaan, niin ei saisi rajata laitteita, kuten nyt on rajattu. Se suurempi juttu on kuitenkin “sopivan hyvityksen” käsite. Sen osalta tulee ymmärtää sekä juridiikka, että tekniikka. Nyt valmistelua on tehty yksin juridiikan suunnasta.
Ongelma on kokoaan suurempi, sillä sekuvastaa kuinka hyvä veli-verkostot nykypäivänä toimivat.
Minusta on lähinnä surullista miten tässä kartellien luvatussa maassa voi hyvin organisoitu pieni eturyhmä rahastaa miljoonia euroja vuosi toisensa jälkeen, ilman että asiaan millään lailla puututaan.
Demokraattisesti valitut päättäjät ovat täysin kyvyttömiä ajamaan äänestäjiensä etuja, media julkistaa lobbareiden tiedotteita uutisina jne.
Minusta nämä tekijänoikeusasiat ovat yksi surullinen esimerkki siitä, että kuinka Suomessa ja pitkälti myös muissa länsimaissa tuntuu päätöksenteko olevan pahasti korruptoitunutta. Tekijänoikeusjärjestöt pääsevät lähinnä yksinään esittämään kantojaan — tai jopa vaivihkaa toimittavat lakien tai muiden asiakirjojen pohjaksi suoraan itse tekemiään tekstejä, mutta vastakkaisia näkemyksiä edustavia tahoja ei juurikaan kuulla.
Tähän tietenkin liittyy se, että tekijänoikeuksia pyritään ja onnistutaan jatkuvasti vain ulottamaan entistä laajemmalle, eikö oikeastaan juuri koskaan pienentämään niiden alaa. Samoin kansainvälisten sopimusten neuvottelu salaa ja erittäin epädemokraattisesti on minusta hyvin epäterve ilmiö.
Viimeinen pisara on aivan kohtuuttoman suuret korvausvaatimukset yksittäisiä ihmisiä vastaan tekijänoikeusoikeudenkäynneissä. Nämä oikeudenkäynnit ovat olleet minulle viimeinen pisara, minkä vuoksi olen päättänyt olla tukematta tällaisten järjestöjen ja yritysten toimintaa olemalla ostamatta enää lainkaan heidän tuotteitaan. Pärjään aivan hyvin ostamatta enää lainkaan heidän tuotteitaan ja suosittelen samanlaista suoraselkäisyyttä muillekin.
Aika kummallista, että juuri Vasemmiston ministeri ajaa mediajättien asiaa. Joko kaveri ei tajua asiasta mitään tai on läpikotaisin korruptoitu. En tiedä kumpi on pahempi asia.
Ja koska Vihreät ovat halllituksessa eivätkä mitenkään virallisesti vastusta asiaa, niin ne kannattavat sitä. Asiaa ei muuta tippaakaan, jos joku hiukan blogissaan kritisoi, mutta hallitus on asiasta yksimielinen.
Nimenomaan. Ymmärtäisin vielä sen, että kokoomuksessa ollaan kritiikittömästi tekijänoikeusjärjestöjen puolella, mutta kaikkien muiden puolueiden tulisi kaiken järjen mukaan suhtautua hyvin paljon kriittisemmin kuin nyt tekevät. Olisiko niin, ettei kriittinen suhtautuminen ole mahdollista, koska asiaa ei tunneta riittävän hyvin?
Ihmisen (tai ihmisten muodostaman järjestön) ahneushan paisuu niin suureksi kuin muut antavat sen paisua. Se, että levy-yhtiöille tulee edes mieleen esittää, kuinka he ovat menettäneet maailman BKT:n suuruisen summan laittoman lataamisen johdosta, indikoi aivan liian löysiä ohjaksia. Huimat korvausvaatimukset (ja joissakin tapauksissa jopa toteutuneet tuomiot) eivät ole missään realistisessa suhteessa muunlaisista rikoksista tuleviin rangaistuksiin, eivätkä tekojen vakavuuteen.
Nykyisenä vihreiden äänestäjänä odotan puolueelta huomattavasti aktiivisempaa ja selkeämpää toimintaa näiden räikeiden epäkohtien korjaamiseksi. Yo. esimerkki on ulkomailta, mutta samaa logiikkaa tulonmenetyksien laskennassa sovelletaan myös Suomessa. Jos vihreän puolueen sisällä ei asiantuntemus riitä, liittykää yhteen vaikka piraattipuolueen asiantuntijoiden kanssa (kai siellä joku selväjärkinenkin tapaus joukossa on), jotta asiaan saadaan joku tolkku.
Olen täysin samaa mieltä. Hallituspuolueen pitkän linjan kansanedustajan jääminen pelkkään blogikirjoitteluun on kliktivismiä pahimmillaan. Kaivataan toimintaa ja tuloksia.
Tästä asiasta väännetään paraikaa kättä hallituksen sisällä. Vihreiden kannan on ilmoittanut Ville Niinistö. Löytyy vihreiden nettisivuilta tästä
Otetaanpa takaisin äskeinen moite, sen verran fiksu kommentti Niinistöltä.
Toivotaan että saatte tässä tuloksia aikaan. Olisi poliittisestikin aika hyvät taktinen veto, sillä ei taida Arhinmäen nuorissa punavihreissä kannattajissa olla paljon hyvitysmaksun laajentamisen ymmärtäjiä…
Vaikeampiakin asioita kuin musiikin tallentamisen määrä pystytään selvittämään Kuluttajatutkimukseskuksessa.
Testo haluaa luonnollisesti rosvota kaiken mahdollisen rahan, oli siihen perusteta tai ei. Siksi luonnollisesti kukaan ei ole edes viitisnyt selvittää onko maksuun asiallist perustetta.
Laitepohjainen maksu on tietysti aivan erityisen järjetön. Samalla kun omien valokuvieni koko kasvaa (nyt 12 Mb / kuva) tarvitsen säilytystilaa lisää.
Rahamääränä ei puhuta niin suuresta summasta, että edes koko maksun periminen olisi järkevää tai että sitä edes kannattaisi Eduskunnassa käsitellä. Muitakin vaihtoehtoja on.
Yksinertaisinta on periä ‘teosto’ korvaus osana mediamaksua tasapuolisesti kaikilta. Silloin se ei ole kenellekään merkittävä lisävero.
Taidealojen toimeentulo ylipäätään on ongelma. Jos jossain amk:ssa on viettänyt neljä vuotta taitelijaelämää muusikkona / kirjoittajana / kuvataitelijana / tanssijana niin onko silloin oikeutettu loppuelämäkseen saamaan korotettua toimeentulotukea ilman tulorajoja?
Jos tekee tuhat ihan surkeaa kappaletta ja julkiase ne itse, onko silloin oikeutettu suurempaan tukeen kuin se, joka tekee kaksi suosittua biisiä?
Nämä tekijänoikeusrahastukset ovat täynnä outoja esimerkkejä kummallisista lisärahastuksista. Esimerkiksi jos samaa TV antennia käyttää yli x kappaletta talauksia (en muista kuinka monta kymmentä se tarkka raja oli), niin talonyhtiö joutuu maksamaan jotain uudelleenlähetysmaksua. Jos myyn ostamani maalauksen, pitäisi siitä myynnistä ja jokaisesta myöhemmästäkin myynnistä tilittää jokin tietty osuus alkuperäiselle taiteilijalle jne.
Ja jos taksissa tai kampaamossa on radio päällä, pitäisi siitä maksaa. Vielä ei ilmeisesti olla niin pitkällä, että jos töissä kuuntelee kuulokkeiden kanssa musiikkia, että siitä pitäisi maksaa. Mutta lasten pitäisi maksaa omasta laulamisestaan jo nyt.
Laittoman lataamisen määrää voi toki selvittää, mutta on virhe katsoa jokainen latauskerta sellaiseksi, josta musiikin tekijän (tai häntä edustavan järjestön) olisi ollut mahdollista saada tuloa siinä tapauksessa, että tilaisuutta laittomaan lataamiseen ei olisi.
Kenelle tämä hyvitysmaksuista koostuva summa tilitetään? Teoston organisaatio varmaankin ottaa omansa? MIKSI?
Saanko Teostolta rahaa takaisin, jos ostamani media ei toimi?
Jos maksan hyvitysmaksun, niin olen siis oikeutettu tallentamaan siihen tekijänoikeuksilla suojattuja ohjelmia tai musiikkia, koska maksan tekijälle Teoston hyvitysmaksulla?
Saako ulkomainen artisti saman korvauksen mitä kotimainen?
Varsin pöyristyttävää on, että Teoston kaltainen yhdistys on oikeutettu keräämään rahaa jokaisesta ostosta, johon voi tallentaa. Ihmettelen suuresti, miten he eivät ole tajunneet kerätä rahaa tyhjän A4 paperin verottamisesta. Mitä kaikkea pahaa onkaan mahdollista tulostaa paperille? Eikö tämä jos mikä olisi pikapalaverin paikka…tai ainakin tulevan kansalaisaloitteen?
On.
Lisäksi siihen mielekkääseenkin kysymykseen löytyy vastaus.
Esikatselu muuten näyttää jotain ihan höpöhöpövuotta ja lainaus on rikki sisäkkäisten lainausten osalta.
Juuri näin. On ilmiselvää, että tämä päätös laskee valtakunnan veropottia kokonaisuutena. Arhinmäki pissasi housuunsa kun oli kylmä pakkasella, ja kaikki me tiedämme miten hyvin se toimii pitkän aikavälin ratkaisuna.
Hyvitysmaksulla ei korvata laitonta latausta.
Hyvitysmaksulla korvataan aiheutunutta vahinkoa sitä, että
— kopioit ostamasi oman CD:n tai
— kopioit kaveriltasi kappaleen tai
— otat ostamastasi kappaleesta varmuuskopion
Puolueetonta ja erinomaista tutkimusaineistoa on saatavissa helposti. Maksaa 157 puntaa. Tuollaista aineistoa ei ole käytetty hyvitysmaksua määritettäessä. Jostakin syystä …
Moraalinen oikeutus kattaa vain ostoa korvaavan kopioinnin eli tuon kakkoskohdan. Onko maksuperusteita siltä osin muutettu?
Tämä Hyvitysmaksu keskustelu on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet.
Jos kännykän hintaan tulee pari-kolme euroa lisää sen takia, että siihen voi kopioida laillista musiikkia, niin heti on muka Nokia menossa nurin ja köyhiltä rahat loppu.
Ja kuinka usein se uusi kännykkä tuleekaan ostettua? Ehkä yks kännykkä per kaksi vuotta? Kauhee kulu. Tai kovalevy, montako ostat vuodessa?
Oletko koskaan lainannut kirjastosta levyä ja kopioinut sen itsellesi johonkin? Hyvitysmaksu mahdollistaa tämän.
Eniten ärsyttää se mutu-tiedon määrä, jota täälläkin voi lukea. Ottaisitte please ensin asioista selvää.
Esim. kannattaisi ottaa selvää mihin, kenelle ja missä suhteessa raha jaetaan.
Kaikki rahat eivät mene musiikkipuolelle, vaan mm. AV-puoli (tv-ohjelmat, leffat) saa myös korvauksia. Myös vaikkapa äänikirjojen tekijät saavat osan tuista.
Teostohan kylläkin kerää rahat, mutta tilittää ne Opetusministeriölle, joka taas jakaa ne eteenpäin. Ja Teosto ei ole tilityksen suurin saaja. Rahoja tilittävät eteenpäin mm. Kopiosto, Teosto, Gramex, Esek, Kirjailijoiden edistämiskeskus, Suomen Elokuvasäätiö ja Kuurojen liitto.
Eli RAHAT EIVÄT MENE LEVY-YHTIÖILLE!
Tukien avulla moni uusi bändi saa mahdollisuuden tehdä uutta musiikkia.
Eri maissa on erilaisia tukisysteemejä, mutta Hyvitysmaksua perivät seuraavat EU-maat: Belgia, Espanja, Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.
Pekka.
Ainakaan minun kirjoituksessani kyse ei ole siitä, etteivätkö tuottajat olisi oikeutettuja hyvitysmaksuun vaan siitä, että se pannaan nyt aivan sattumanvaraisesti minne tahansa. Pienet pisteverotkin voisivat olla paikallaan, mutta kuin ne kohdistetaan tuotteille (esim ammattikameroiden muistikortit, joita ei käytetä musiikin kuuntelemiseen) joita ostetaan pääasiassa nettikaupoista (nettikaupat ovat syöneet fyysiset myymälät) tämän mielivaltaisen pisteveron kansantaloudellinen hinta nousee moninkertaiseksi, koska kotimaiset nettikaupat häviävät tarjouksissa ulkomaisille.
Tuo puhelimen vero ei tietenkään ole iso, mutta periaatteessa väärin, koska se kohdistuu laillisesti ostettuun musiikkiin, joka pääsääntöisesti ostetaan netistä, ja jota ei voi kuunnella muualla. Oliko vinyylikaudella hyvitysmaksu levysoittimille?
Mutta tämä päättyy onnellisesti. Tekijät saavat rahansa ja tämä hölmöily päättyy.
Siis onko kohtuutonta vastustaa maksua, jota on yli kymmenen vuotta kerätty ja käytetty väärin perustein ulkomaisia kauppoja tukien kotimaisten kustannuksella ja ihmisiä tarpeettomasti verottaen?
Ja sekö on kohtuullista, että koko tekijänoikeuspolitiikka on yhden monihaaraisen etujärjestöviidakon ja teollisuudenalan valheellisin perustein ja terveen järjen vastaisesti yksipuolisesti sanelemaa ja menee lähes aina väärään suuntaan peruskansalaisen tappioksi? Kysyn tätä, koska tällaisen vastustaminen on ilmeisesti jotenkin “kohtuutonta”?
Kyllä minusta on aina kohtuutonta, jos minulta jotain vääryydellä viedään, oli kyse rahasta tai oikeuksista. On tietysti ihmisiä, joiden mielestä ottaminen on aina oikein, kunhan ei keneltäkään yksinään ota paljoa ja kunhan se ei ottajan mielestä ole paljon. Tätä mieltähän Teosto ja kumppanit kovasti ovat.
Tämä ei ole kopioinnin aiheuttaman tappion (onko sitä edes olemassa?) hyvitystä!
Sekä maksu että siitä saatu tulo kohdistuu täysin väärin paitsi moraalin ja lain perusteiden myös käytännöllisyyden kannalta. Taiteita ja kulttuuria voi tukea paremminkin keinoin.
Yleisön tai jonkin muun epämääräisen kansanosan kyykyttäminen ei mitenkään automaattisesti ole aina kulttuurintuottajien ja rahastajien edun mukaista, vaikka he näin tuntuvatkin ajattelevan.
Aivan sama, vaikka maksu olisi vain yksi sentti per laite. Se maksu tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja siksi sitä ei voi hyväksyä.
Itse lopetin musiikin ostamisen kokonaan sen cd-levyjen kopionestosekoilun jälkeen. Koska warettaminen on helpompaa ja laatu parempaa, niin miksi ostaisin ylihintaista musaa? Lisäksi koska olen joutunut maksamaan hyvitysmaksuja, niin katson maksaneeni oikeudesta kopioida.
Tieto leviää kyllä hitaasti mutta varmasti muidenkin kuin nuorten tietokoneharrastajien keskuuteen. En aio enää ikinä ostaa Suomesta ainuttakaan tuotetta, jossa hyvitysmaksua peritään minulta, joka käytän niin tietokonetta, ulkoista kovalevyä, muistitikkua, älypuhelinta kuin kameraakin työ- tai kuhunkin laitteeseen soveltuvaan yksityistarkoitukseen.
En ole ikinä warettanut ainuttakaan musiikkitallennetta enkä elokuvaa enkä myöskään aio enää koskaan maksaa yhtään senttiä ylimääräistä tästä “mahdollisuudesta”. En rankaissut lapsianikaan “kaiken varalta” teoista, joita he eivät olleet tehneet. Onneksi olen keski-ikäisyydestäni huolimatta tottunut nettikauppojen käyttäjä ja käyn sen verran usein ulkomailla, että tuotteiden ostaminen sitä kautta ei tuota vaikeuksia. Aion valistaa kaikkia mahdollisia tuttavianikin tästä asiasta.
Teoston vaatimukset ovat osittain kerrassaan naurettavia, mutta lobbarina se on vertaansa vailla: jos kahvilassa soitetaan musiikkia, johon asiakas mieltyy, se pikemminkin edistää levymyyntiä kuin haittaa sitä. Silti tästäkin markkinointioikeudesta pitää maksaa!
Järki voittaa:
HS: Kasettimaksu ei laajene tietokoneisiin
Tänään taisi tulla myös hyvä uutinen Yle-maksun järkeistämisestä tuloihin ja tuloja saavien henkilöiden määrään perustuvaksi aikaisemmasta taloustasaverosta. Mitä ihmettä?
FTFY, maksut nousivat silti.