Suomessa on pitkä perinne puolustusmenojen vähättelystä. Tällä haluttiin aikanaan sumuttaa toisaalta Neuvostoliittoa ja toisaalta kotimaista mielipidettä. Puolustusmenoista puuttuu kaksi merkittävää erää, väestönsuojat ja asevelvollisuuden kansantaloudelliset kustannukset.
Väestönsuojelun kustannukset on piilotettu asumismenoiksi vaatimalla yksinkertaisesti, että kerrostaloissa on oltava väestönsuoja. Muut laskevat väestönsuojat osaksi puolustusmenoja. Asevelvollisuuden kustannuksissa ovat mukana vain sotilaiden päivärahat ja ateriakustannukset. Se puuttuu kokonaan, että inttiaikana ei tehdä kansantaloutta hyödyttävää työtä. Tämän kansantaloudellisesta hinnasta saa käsityksen, kun lukee keskustelua siitä, kuinka paljon Suomi rikastuisi poistamalla kaksi arkipyhää.
Enää ei ole syytä salata Venäjältä, että varaudumme heidän muodostamaansa sotilaallista uhkaa vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin korostaa asiaa. Nato-maiden keskuudessa taas puolustusmenojen laskeminen oikein parantaisi Suomen ulkopoliittista asemaa.
Väestösuojien hinnat joku varmaankin osaa laskea aika tarkkaan. Asevelvollisuuden kustannuksista on erilaisia laskentatapoja. Yksinkertaisin lienee katsoa, mitä sotilaille maksetaan maissa, joissa on ammattiarmeija.