Nopeasti yleistyneet sähköpotkulaudat ovat vain merkki tulevasta kaupunkiliikenteen mullistuksesta. Se edellyttää katutilan jakamista uudestaan.
Minusta on koko ajan ollut selvää, että sähkö tulee mullistamaan kaupunkiliikenteen, eikä muutos rajoitu siihen, että polttomoottori korvataan sähkömoottoreilla niin kuin ei hevosen korvaaminen polttomoottorilla merkinnyt, että hevosrattaisiin asennetaan moottori.
Kun kaupungissa liikenteen suurin kustannus on sen vaatima tila, mielestäni on koko ajan ollut selvää, että tulevaisuus on sähköisillä kaksipyöräisillä laitteilla. Tulin asiasta vakuuttuneeksi jo vuosia sitten Kiinassa. Kaksipyöräinen vaatii niin paljon vähemmän liikenteen kalleinta resurssia – tilaa – että on silkka hinnoitteluvirhe, että niin huonosti kaupunkeihin sopivia kulkupelejä kuin autoja niin yleisesti käytetään kaupungeissa. Yhden auton pysäköintiruutuun pysäköi kymmenen fillaria.
Kaupunkifillareiden jymymenestys taas sai minut uskomaan, että tulevaisuus on yhteiskäyttöisissä vempeleissä. Ihan vain sen takia, että omalla kulkupelillä pitää mennä koko päivä, jos sitä ylipäänsä aikoo käyttää. Kaupunkifillarin voi liittää osaksi joukkoliikennematkaa, voi kävellä joitakin matkoja ja taas turvautua kaupunkifillariin.
Sitä en osannut ennustaa, että lähinnä leluilta näyttävät potkulaudat rynnivät voimalla kaupunkiliikenteeseen. Mutta aika käteviltä nuo näyttävät. Niillä on aivan todellista merkitystä osana liikennejärjestelmää ja jatkossa merkitys tulee olemaan vielä paljon suurempi..
Todettakoon, että HSL edesauttaa suuresti sähköpotkulautojen käyttöä ylihinnoittelemalla 500 metrin ratikkamatkan roimasti. Sähköfillarilla ajaa pitkän matkan 2,80 euron hintaan ja ratikkaa nopeammin kun lasketaan matkan kokonaisaikaa odotuksineen ja pysäkille ja pysäkiltä kävelyineen. Uusi kilpailija voi pakottaa HSL:n miettimään keskustaliikenteen tariffejaan uudestaan. Nythän se saa roimaa voittoa jokaisesta parin ratikkapysäkin matkan ajavista, jolla ei ole näyttölippua.Tai siis saisi, jos ihmiset suostuisivat maksamaan.
Sitä en pysty ymmärtämään, miksi sähköpotkulaudoissa on niin pienet pyörät. Se tekee niistä vaarallisia, kun törmääminen vähän huonosti viistottuun rotvalin reunaa kaataa koko pelin samoin kuin kuoppa päällysteessä tai pieni kivi. Varmaan tuohonkin on jokin selitys. Veikkaan kuitenkin, että tarjolle tulee isopyöräisempiä vaihtoehtoja.
Sähköpotkulaudat ovat herättäneet monissa suurta raivoa, koska ne ovat uusi ja ylimääräinen liikenneväline. Niillä ei saisi ajaa jalkakäytävillä, mutta moni ajaa, koska ei voi ajaa muuallakaan. Pyöräteilläkään esimerkiksi minä en ole niistä ihastunut, koska ne ovat niin hitaita ja tuottavat ongelmia ruuhkaisilla pyöräteillä. Niitä pysäköidään ihan minne sattuu, mikä on ikävä juttu näkövammaisille.
Sähköpotkulaudat tulivat rysäyksellä, mutta tämä on vasta alkua. Nyt ne ovat lähinnä nuorison huvittelumuoto, mutta niitä opitaan käyttämään ihan hyötyliikenteessä esimerkiksi matkalla metroasemalta työpaikalle. Autojakin oli aluksi aika vähän.
Kun liikenne mullistuu, on katutilaa jaettava uudestaan. Kömpelöiltä ja tilasyöpöiltä autoilta on keskustassa otettava tilaa kaksipyöräisille. Hyvä ohje keskustan katutilan jakamiselle on antaa kullekin liikennemuodolle se tilaa siinä suhteessa kuin ne tuottavat henkilökilometrejä keskustan alueella. Ilmeisesti sähköpotkulaudat sijoitetaan pyöräteille, joita pitäisi siis olla jokseenkin joka kadun reunassa. Pyöräteiden on oltava leveämpiä, jos niihin pannaan noin eri tahtiin kulkevia ajoneuvoja. Ne voisivat olla paikoin myös fillarikaistoja, jotka voidaan talvella ottaa muuhun käyttöön.
Koska tilaa on vain niin paljon kuin sitä on, yhden liikennemuodon vaatima lisätila on otettava muilta pois. Tässä tapauksessa siis autoilta. Jotta tilasyöppöjä henkilöautoja saataisiin vähennetyksi, pitäisi liikenteen verotusta muuttaa radikaalisti. Autot ovat nyt yliverotettuja maaseudulla ja räikeästi aliverotettuja kaupunkien keskustoissa. Keskustassa maan arvo noin 3000 €/neliö. Siitä saa hyvän osviitan sekä pysäköintipaikkojen että autokaistojen käytön hinnoittelulle. Tällä en siis ota kantaa autoilun verotuksen tasoon vaan ainoastaan sen kohdistumiseen.
Olin ennustanut, että sähkömopo tulee mullistamaan kaupunkiliikenteen – siis sellainen, jolla voi kulkea vähintään 40 km/h, joka alkaakin olla maksiminopeus katuverkossa. Odotan edelleen yhteiskäyttöisten sähkömopojen invaasiota, koska kaikki eivät liiku pienellä alueella ydinkeskustassa, johon potkulaudan vauhti riittää. Niille on edelleen selvä tilaus. Katutilan uudelleen jäsentelylle on siis tilausta yhä vain enemmän.
Helsinki on jo aloittanut katutilan uudelleen jäsentelyn tekemällä pyöräteistä yksisuuntaisia. Kaikki pyöräilijät eivät niistä pidä, mutta muutos on välttämätön. Kun pyöriä on enemmän, ne eivät voi ajaa turvallisesti kapealla pyörätiellä kahteen suuntaan. Niillä ei myöskään pysty ohittamaan edellä ajavaa, koska koko ajan tulee joku vastaan. Niinpä kaikki matelevat sen hitaimman mukaan. Sähköavusteiset fillarit yleistyvät nopeasti ja se lisää nopeuksia ja nopeuseroja pyöräteillä. Pyöräilijöiden nopeuden kasvu pakottaa myös katsomaan pyöräteiden turvallisuuden perään.
Helsingin kaupunkipyörät perustuvat kiinteisiin telakoihin. Vantaa on valinnut kelluvat paikat. Vantaalla siitä ehkä selvitään, mutta monessa kaupungissa nämä sinne tänne jätettävät pyörät muodostavat suuren ongelman. Amsterdamissa niitä vihataan. Toisaalta noiden kaupunkifillariasemien vähälukuisuus alentaa kaupunkifillareiden palvelutasoa. Minä esimerkiksi asun yhtä kaukana kolmesta asemasta, jotka ovat kaikki niin kaukana, ettei kaupunkifillarin käyttö oikein kannata.
Sähkömopot ovat kelluvia ja siksi niiden pysäköinti tuottaa jo nyt ongelmia, puhumattakaan siitä, kun niitä on moninkertainen määrä. Niille on merkittävä kiinteitä pysäköintipaikkoja joka kortteliin. Tätä varten tila on jo olemassa. Jokaisen suojatien edessä on viiden metrin pätkä, johon auto ei saa edes pysähtyä. Sinne!
Kaatokänni ja sähköpotkulauta eivät oikein sovi yhteen. Olisin promillerajan kannalla, koska potkulautailija ei aina telo vain itseään ja kun teloo, olettaa, että veronmaksajat maksavat viulut. Yhtä matala promilleraja kun autoilla ei olisi kannatettava, koska eivät ne potkulaudat mitään Ferrareja ole. Ajettaessa muskeliveneellä 100 km/h raja on yksi promille. Tuskin sähköpotkulauta tätä vaarallisempi väline on.