Avainsana: Inhouse-yhtiöt

EU:n han­k­in­tadi­rek­ti­ivin mukaan julkiset han­k­in­nat on kil­pailutet­ta­va kor­rup­tion han­kaloit­tamisek­si. Kil­pailu­tus on kuitenkin kallista, kos­ka siihen liit­tyy niin san­ot­tu­ja transak­tiokus­tan­nuk­sia, joten aivan pieniä han­k­in­to­ja ei tarvitse kil­pailut­taa. Direk­ti­ivis­sä kil­pailu­tus­ra­ja on tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 221 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 5,5 miljoon­aa euroa.

Suomes­sa rajat ovat kuitenkin paljon alem­mat, esimerkik­si tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 60 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 150 000 euroa. En tiedä, miten Suomes­sa on päädyt­ty aivan toisen­laisi­in rajoi­hin kuin muual­la. On san­ot­tu, että kos­ka Suo­mi on pieni maa, pitää rajo­jenkin olla alem­pana, mut­ta ei se tietenkään näin voi olla. Opti­mi määräy­tyy kil­pailu­tuk­sen aiheut­tamien kus­tan­nusten suh­teesta kil­pailu­tuk­ses­ta koitu­vaan oletet­tuun hyö­tyyn. Tämä suhde ei ole Suomes­sa eri­lainen. Korkein­taan voisi ajatel­la, että kos­ka maa on pieni, tar­joa­jia on vähem­män ja kil­pailu­tuk­sen riskit suurem­pia, eli opti­maaliset rajat oli­si­vat Suomes­sa korkeampia.

Nyt kil­pailu­tus­ta ollaan lisäämässä. Hal­li­tus perustelee tätä sil­lä, että näin tavoitel­laan julk­i­sista han­k­in­noista merkit­tävää kus­tan­nussäästöä ja tur­vataan laadukkaat palve­lut. Jos tämä toimisi näin, yksi­tyiset yri­tyk­set nou­dat­taisi­vat omis­sa han­k­in­nois­saan saman­laisia menet­te­ly­tapo­ja, mut­ta eivät nou­da­ta. Joskus ne kil­pailut­ta­vat, mut­ta usein perus­ta­vat han­k­in­nat neu­vot­telui­hin eivätkä sitoudu kil­pailu­tuk­sen tulok­seen, jos se on yri­tyk­sen kannal­ta jär­jen­vas­tainen. Jat­ka lukemista “Han­k­in­ta­la­ki on muutet­ta­va yleistä etua vastaavaksi”