Esitän tässä ajatuksen, josta en ole itsekään varma. Esitän asian kuitenkin pohdittavaksi.
Jos Riikka Purra nousisi pääministeriksi ja meitä lähtisi viisituhatta suomalaista poliittisina pakolaisina Nairobiin, miten asettuisimme sinne asumaan? Hajalleen mahdollisimman kauas toisistamme, jotta integroituisimme paikalliseen kulttuuriin eivätkä naapurimme joutuisi valittamaan lenkkimakkaran hajusta? Ei, varmaankin asettuisimme asumaan pienenä suomalaisten pakolaisten yhteisönä lähelle toisiamme, niinkuin muuten tekevät suomalaiset eläkeläisetkin Espanjan aurinkorannoilla.
Tätä olen pohtinut sen jälkeen, kun olin eduskunnan valiokuntamatkalla Kanadassa. Suomessa ulkomaalaiset pyritään asuttamaan mahdollisimman kauas toisistaan segregaation välttämiseksi. Tämä on ainakin valtuuston virallinen tahto. Käytännön työtä tekevät saattavat toimia toisin. Kanadalaiset sanoivat, että he pyrkivät päinvastoin suosimaan Pikku-Italioita ja Chinatowneja, jotta ulkomaalaisyhteisöt olisivat elinvoimaisia ja nuoret kasvaisivat johonkin kulttuuriin.
Meidän politiikkamme on vaihtoehdoista huonoin. Yritämme estää samasta maasta tulevien asettumista samoille alueilla, mutta sen sijaan eri maista tulevat maahanmuuttajat asettuvat toistensa naapureiksi maahanmuuttajalähiöihin. Niinpä tällaisen lähiön koulussa puhutaan kymmeniä kieliä. Oma kulttuuri ei tässä sekamelskassa säily eikä periydy, mutta tilalle ei tule muutakaan kulttuuria.
Kanadan tilanne on tietysti sikäli hyvä, että maassa puhutaan englantia ja ranskaa, jotka ovat maailmankieliä, kun taas suomi ja ruotsi ovat muualla hyödyttömiä. Maahanmuuttajien suomen kielen taitoa tällaiset etniset kylät eivät edistäisi. Se on selvä argumentti näitä Pikku-Italioita vastaan.
On yksi maahanmuuttajaryhmä, jota on kohdeltu kuin maahanmuuttajia Kanadassa ja joko on kotiutunut erinomaisesti: islaminuskoiset tataarit. He ovat olleet tiivis yhtä pitävä ryhmä, jossa tavat ja uskonto ovat säilyneet samalla kun tataarit ovat menestyneet Suomessa erinomaisesti. Vielä yli sataviisikymmentä vuotta myöhemmin heillä oli oma valtuutettu Helsingin valtuustossa. Ovat parempia keskittämään ääniä kuin vaikkapa maunulalaiset, joilla ei ole yhtään valtuutettua. Viimeinen tataarivaltuutettu oli muuten Jasmid Hamid (vihr). Hän kertoo yhä puhuvansa lastensa kanssa tataaria, 150 vuotta sukunsa Suomeen muuton jälkeen. Sitä en tiedä, onko nykyisessä valtuustossa enää ketään tataarien kiintiöpaikalla.
Se, ettei nuori kiinnity mihinkään kulttuuriin on perin huono juttu. Siitä on monta ikävää esimerkkiä.
On myös kultuurillisia piirteitä joissa naista alistetaan ja tasa-arvoon ja sateenkaariin ei uskota. Missä menisi suomalaisten rajat? Voiko ryhmillä olla oma sisäinen laki? Koskee mitä tahansa ääriuskonkuntaa esimerkiksi ja itänaapurissammekin on piirteitä joita tänne emme kai toivoisi? Sisälle näihin ei ole näkyvyyttä jos koko lähiö vaikenee. Mitä kielivaatimuksia meillä olisi ? Saako olla yksityiskouluja joissa saarnataan meidän ymmärtämättä propagandaa? Haluammeko tänne soluja, olemme pieni maa
Tuossa argumentaatiossa hämmentää aina uskon puute liberaalin ja vapaan yhteiskunnan hyötyihin yksilön kannalta.
Tähän mennessä yksilöt ovat yleensä hakeutuneet kohti vapautta kunhan ovat samalla saaneet taloudellista turvaa. Moni tulee tänne nimenomaan pakoon sitä orjuutta.
Persu pois turvallisesta tilasta.
Aika pitkälle samaa mieltä, mutta toisaalta emme kai halua sellaistakaan Suomea jossa maahanmuuttajat asuttavat muutamaa suurta kaupunkia ja muualla maassa on vain ns. kantaväestöä. Monikulttuurinen Turku mutta vitivalkoinen Kajaani… Sellainen maantieteellinen jakautuminen voisi olla yhteiskunnallisesti pitkä tikku.
Ja eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu juuri siellä missä väestö on kaikkein vanhinta?
“Se, ettei nuori kiinnity mihinkään kulttuuriin on perin huono juttu. Siitä on monta ikävää esimerkkiä.”
Tuossa on sitten kyllä viisautta ja yhtä hyvin myös syntyperäisten suomalaisten nuorten kannalta.
Iso osa ei taida kiinnittyä heistäkään oikein mihinkään kulttuuritaustaan syvemmällä tasolla enää.
Paitsi tietysti digitaalisten alustojen yleisglobaaliin markkina- ja pelikulttuuriin, tiktokkeihin ja sisältösälän tyhjään kuvavirtaan ja meemeihin.
Älypuhelin on kulttuurimme tässä ajassa. Jalkapallon Mestarien liigan loppuottelu on uusi joulu. Harmi kyllä.
Itse asiassa siitä maailmasta maahanmuuttajaperheiden nuorten ja “syntyperäisten” perheiden nuoret löytävät tänään yhteisen kulttuurinsa ja kielensä.
Pikku-Italioilla tai Kabuleilla ei taida olla mitään mahdollisuuksia enää.
‘Ja eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu juuri siellä missä väestö on kaikkein vanhinta?’
Jos siellä eivät viihdy syntyperäiset paikkakuntalaiset nuoret, miksi siellä viihtyisivät maahanmuuttajat?
Mistäs nyt tuulee? Meillehän on tolkutettu kymmeniä vuosia “sosiaalista sekoittamista” jotta ulkomaalaiset oppisivat asumaan ja elämään kuten me. Mutta nyt Osmo onkin kääntänyt kelkkansa.
Joo, onhan se selvä, että ulkomaalaiset alkavat elää omissa yhteisöissään ja siitä johtuu Itä-Helsingin ja Vantaan Hakunilan, Turun Varissuon jne. muuttuminen Lähi-Idäksi tai Afrikaksi. Ei sitä voi estää.
Kyse onkin siitä, että sekä italialainen, että kiinalainen kulttuuri tulevat toimeen meidän kanssamme, mutta afrikkalainen ja lähi-itäläinen meno jatkuu näiden alueilla. Me vain rahoitamme sitä.
Afrikkalaisilta puuttuu kaikkea. Lukutaitoa, ideoita, älyä. Vihreiden on vaikea myöntää tätä. Kongolainen ja irakilainen kulttuuri eivät tule toimeen kanssamme. USA:ssa on asunut mustia ja valkoisia 400 vuotta. Yhä vielä eivät oikein tule toimeen. Valkoiset eurooppalaiset ovat sekoittuneet keskenään, toki perhetraditioita on.
Taas tuli tataarikortti. Heitä on 1000. He sopeutuivat. Somaleita on ollut 35 vuotta.Niitä on melkein 30000. Sopeutumista ei ole havaittavissa. Suomen kielen osaaminen ei ratkaise mitään.
Itse olen Kanadassa käynyt työmatkoilla yli 20 vuotta. Ei siellä peruskanadalainen pidä maahanmuuttoa minään menestystarinana. Ainakaan jos se on tullut Afrikasta, Pakistanista tai Lähi-Idästä.
Missä määrin koko maahanmuuton ylistys perustuu vanhoihin oppeihin? Jos tietotyö on pitkälle automatisoitumassa, niin tarvitaanko ylipäätänsä työperäistä maahanmuuttoa sillä perusteella, että verotuloja saataisiin.
Risto Linturikin sanoi, että humanoidit tulevat pian tehtaisiin ja tehdastyö tehostuu vielä entisestään.
Mikä lientuo Kanadankaan kohtalo automatisoituvassa maailmassa?
Nimimerkki Zacahriasille kommenttina että automatisoituminen ei vähennä työvoiman tarvetta vaan se luo uutta työvoimaa joka ylläpitää automatisaation kehitystä. Vielä ei olla siinä pisteessä että koneet alkavat tekemään itsenäisiä päätöksiä ihmisten yli ja tuokin skenaario on vain tieteiselokuvien dystopia. Muisuttaisin vielä että jo 1960-luvulla arvioitiin että vuonna 2000 maailmassa elettäisiin kuten Jetsonit.
Tataarit tulivat noin vuonna 1860. Heitä taisi olla vähän yli 1000. Suhteessa Helsingin asukaslukuun (19 000) heitä oli paljon enemmän kuin irakilaisia nyt.
Tataareilla on ollut aina islamilainen seurakuntansa, se on tehnyt selkeää pesäeroa arabimuslimeihin.
Miksi näet heidän eristäytymisensä, lähinnä perhesiteitä koskien, positiivisena? Jos suomalainen yhteisö olisi 160 vuoden jälkeen noin eristäytynyt, pidettäisiin sitä merkkinä meidän junttimaisuudestamme. Amerikansuomalaiset alkoivat sulautua muihin melkein heti.
Vielä jokin aika sitten, ennen moottoroitua liikkumista, jopa kaupunki koostui pienistä kylistä jotka elivät omaa elämäänsä, eli väkimäärän suhde ei ihan noin toimi.
Quebecissä on ollut ongelma saada ranskankielisiä maahantulijoita. Haitista on tullut sinne väkeä, mutta ei se ole ongelmatonta ollut. Päinvastoin.
Mistä päättelet, että näen tataarinen eristäytymisen positiivisena? Minulla asiat eivät ole vain hyviä tai huonoja vaan joskus mielenkiintoisia ja usein mielenkiinnottomia.
Tämä Joni M:lle
“Amerikansuomalaiset alkoivat sulautua muihin melkein heti.”
Miksi kuvittelisit, että esim. Wisconsinin Suomalaiset olisivat sulautuneet jotenkin ympäröivään yhteiskuntaan? Ne ovat siellä edelleen erikseen ja sinne viedään kiukaita Lemiltä, jotta voidaan todeta, että Misa siellä lukee. Koko populaatiosta Suomalaisia on 0,7%
Tai no. Onhan ne siis sulautuneet yhteiskuntaan, mutta suunnilleen sillä tavalla, mitä Tataarit Suomessa.
Joni M:lle kommenttina että tuo väite että amerikansuomalaiset alkoivat sulautua muihin melkein heti ei kyllä ihan historiallisesti pidä paikkansa. Amerikansuomalaiset joutuivat kokemaan paljon syrjintää ja heitä pidettiin toisen luokan kansalaisina suhteessa anglosakseihin ja muihin skandinaaveihin. Toisen sukupolven amerikansuomalaiset sulautuivat valtaväestöön koska ajatus oli unohtaa suomaalaiset juuret kokonaan. Tämä kehitys koskee myös irlantilaisia, italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia.
Tämä kommentti kommentille:
Hah! Wisconsinissa asuu pieni määrä suomensukuisia lähinnä pohjoisessa ja siellä joku kiuas on kulttuurinen erikoisuus, ei mikään sellainen asia jota siellä suomalainen vaatisi. Olen käynyt monessa pikkukaupungissa siellä ja suomalaisuus, samoin kuin puolalaisuus, saksalaisuus tai norjalaisuus on pieni pikantti perhejuttu jonka ympärille saadaan hauskat juhlat. Amerikkalaisia ollaan kuitenkin.
Wisconsinin suomalaiset eivät ole mikään erillinen ryhmä, ei ole ollut sitten 1930-luvun.
Joni M:lle kommenttina että väite että afrikkalaisilta puuttuisi älyä, lukutaitoa ja aloitekykyä ei kyllä anna koko kuvaa afrikkalaisista koska Afrikassa on 54 eri valtiota ja lukuisia eri kieliä eli kyseessä ei ole mistään homogeennisestä porukasta kuten annat ymmärtää vaan kyse on hyvin heterogisestä kulttuurista .
Termi afrikkalainen ja lähi-itäläinen on hyvin keinotekoinen termi. Myös termi eurooppalainen tai länsimainen meno on hyvin keinotekoinen. Länsimaat ovat myös käsitteenä rajoitettu jopa Euroopan sisällä. Miksi Venäjästä ei tullut länsimaata on tämän ajan suurin keskustelun aihe ja siitäkin on kirjoitettu paljon.
Jonille tiedoksi että Afrikan maiden välillä ja alueellisia eroja on erittäin paljon kuten on myös Euroopan maiden väilllä . Kongon valtiollinen kehitys on hyvin erilainen kuin esim Kenian valtiollinen kehitys vaikka ovatkin naapurimaita. Sama koskee tietenkin Suomea ja Venäjää tai Puolaa ja Ukrainaa.
Myös termi irakilainen kulttuuri joka olisi muka monoliittinen kuten annat ymmärtää on keinotekoinen. Irak on erittäin sekoitunut maa jossa on useita kansalaisuuksia ja heidän asema maassa on ollut aina hyvin erilainen. Esim kurdit ovat hyvin erilainen yhteisö kuin Irakin arabit ja sama koskee Syyriaa jossa asuu suuri kurdi ja druusi vähemmistö joiden oma kulttuuri poikkeaa tosista hyvin paljon puhumattakaan maan arabikulttuurista.
Irakin ja Syyrian suurin ongelma on ollut pitkät sisäiset ristiriidat ja diktatuurit jotka ovat suosineet aina omia ja tämä johtuu siitä että Syyria ja Irak ovat länsimaiden luomuksia ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Lähi-idän jaosta Osmaani valtakunnan pesäjaosta. Irakin sisäinen väkivalta oli seurauksen Yhdysvaltain invaasiosta vuodelta 2003 ja Syyrian pitkä sisällissota johtui Venäjän ja Iranin tuesta Assadin hallinnolle vuodesa 2015 joka pitkitti sotaa vaikka rauhanprosessi oli jo jossain määrin päässyt käyntiin. Kuitenkin Assadin hallinto romahti kuin korttitalo muutamassa päivässä.
Syy miksi jännite mustien ja valkoisten väillä on edelleen suuri Yhdysvalloissa johtuu ihan orjuudesta ja sitä seuranneesta segraatiosta josta luovuttiin vasta 1960-luvulla. Kanadassa ei ollut koskaan segraatiota ja sielläkin asuu noin 1 miljoonaa mustaa jotka ovat pääasiassa Karibialta eikä siellä ole ollut mitään rotumellkoita mustien ja valkoisten väillä Kanadassa oli pitkään jopa väkivaltainen jännite, etenkin 1970-luvulla, englanninkielisten ja ranskankielisten valkoisten kohdalla joka on hyvä esimerkki siitä ettei valkoiset tule aina toimeen toisten valkoisten kanssa.
Kysyn Jonilta mitä tarkoitat termillä peruskanadalaisella? Sellaista ei kyllä ole koska lähes kaikki kanadalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä paitsi tietenkin inuitit ja intiaanit joista jälkimmäinen on myös hyvin heterogeeninen eikä niinkään homogeeninen kuten yleensä annetaan ymmärtää jos vain lukee Disneyn sarjakuvia.
Jonille kommenttina että kiinalainen kulttuuri on hyvin joustava mutta samalla hyvin suljettu jopa Manner-Kiinan tai Taiwanin ulkopuolella. Singaporessa tämä näkyy siten että malaiji ja intialainen väestö ei ole sulautuneet vieläkään valtaväestön eli kiinalaisten kanssa monessa asiassa kuten avioliittojen kohdalla.
“Kongon valtiollinen kehitys on hyvin erilainen kuin esim Kenian valtiollinen kehitys vaikka ovatkin naapurimaita.”
Samalla tavalla kuin Suomi ja Pohjois-Korea on naapurimaita? Ei ole kuin yksi maa välissä?
Tiedän kyllä, että Afrikassa on 54 valtiota ja matka Gambiasta Somaliaan on pitkä samoin kuin Kairosta Kapkaupunkiin. Kyse onkin siitä, miltä he meidän näkökulmastamme näyttävät. Minulle ja useimmille muille on jokseenkin sama onko tulija Kongosta vaiko Ghanasta, meidän kannaltamme he ovat hyvin erilaisia tapoineen ja vaatimuksineen. Ei minua kiinnosta mitä heimokieltä he puhuvat.
Samahan se on länsimaissa. Suomeen muuttanut saksalainen, ranskalainen ja italialainen eivät puhu samaa kieltä, mutta en nyt ymmärrä miksi minun pitäisi kohdella heitä eri tavoin.
Mikä on muuten länsimaa? Tekeekö sen uskonto? Talous? Demokratia? Onko Singapore länsimaa? Japani?
Kenia on toki hyvin erilainen kuin vaikka Nigeria. Mutta jätän se pohdinnan Afrikkaan. Meidän kannaltamme he ovat molemmat mustia ulkomaalaisia. Ei USA:ssa juurikaan mietitä onko tulija suomalainen vaiko puolalainen.
Tiedän kyllä, että Irakissa on kurdeja, druuseja, jne. Ja koko Lähi-idän kartta muodostui jaosta Osmannienvaltakunnan pesäjaosta. Mutta eikös ryhmien väliset riidat todistakin siitä, että monikulttuurisuus, useampi uskonto/heimo/kieli samassa maassa ei toimi? Siihen Jugoslaviakin hajosi.
Islamilaissa maissa valta ei koskaan vaihdu ilman verenvuodatusta. Demokraattista muslimivaltiota ei ole.
Mustien ja valkoisten välillä on jännite edelleen ja se ei ole juuri lieventynyt 60 vuodessa. Kanadan kielisota on taas todiste monikulttuurin toimimattomuudesta. Katalonia haluaa eroon Espanjasta, Belgia tulee hajoamaan Flanderiin ja Valloniaan. Skotlannissakin heräillään.
Peruskanadalainen on valkoinen jonka juuret ovat 1600-luvun Ranskassa, Britanniassa, myöhemmin Ukrainassa, Italiassa,jne. Jo kauan sitten minulle päiviteltiin sitä, että sinne pääsee muuttamaan vain Pakistanista, Intiasta tai Kiinasta. Ei, Kanada ei ole menestystarina.
Nyt latelet minulle asioita jotka hyvin tiedän.
Joni M:lle kommenttina että työviisumi ei ole monoliittinen käsite. On erilaisia viisumi kategorioita jotka velvoittavat sen haltijaa eri tavalla riippuen viisumin ehdoista. Määräaikainen viisumi velvoittaa tiettyjä asioita kuin pysyvä oleskelulupa. Yhdysvalloissa ns greencardia ei saa jos on asunut maassa jopa 20 vuotta pelkällä H1B1 viisumilla vaan greencardin saaminen on ihan oma prosessi. Greencardin voi myös menettää.
Tiedän toki, että työviisumeita on monenlaisia. Itsellänikin on ollut sellainen. Pääsääntö on, että työviisumi on sidottu yhteen työpaikkaan.
Tiedän kyllä, että Green Cardin hakeminen on oma prosessinsa ja esim. L‑1 viisumin voi muuttaa Green Cardiksi esim. avioliiton perusteella.
Joskus työnantaja hakee työntekijälleen Green Cardia jos ei enää halua uusia esim. H1B-viisumia, sen viisumin kun voi upgreidata Green cardiksi, mutta esim. opiskelijaviisumia ei muistaakseni voi.
Sekä joni M:lle että Rahul Somanille kommenttina. Ei tuo Jonin kommentti ollut alkuakaan asiallinen. Olipahan tyypillinen Persu-Keskisarjalainen. Turha siitä on kommentoida.
Joni M:lle kommenttina että nämä kaikki mainitsemasi jännitteet entisessä Jugoslaviassa, nykyisessä Lähi-idässä, Espanjassa, Belgiassa ja Britanniassa johtuvat ihan muista tekijöistä kuin kieleen ja uskontoon liittyvistä tekijöistä. Niiden taustalla on ja oli taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä jotka olivat näiden jännitteiden syitä
Vajaat 15 vuotta sitten tapahtunut arabikevään taustalla syyt oli taloudellisia kuin uskonnollisia tekijöitä.
Kanada on kyllä monessa yhteydessä menestystarina kun siellä ei ole enään väkivaltaisia jännitteitä ranskankielisten ja englanninkielisten yhteisöjen välillä ja maan talous on yksi maailman vauraimmista ja vakaimmista. Se ei ole ollut sodassa pitkään aikaan eteläisen naapurimaansa eli Yhdysvaltain kanssa jolla taas on painetta oman valtion eteläisellä rajalla eli Meksikon rajalla ja muualla Latinalaisessa Amerikassa etenkin Venezuelan kanssa.
Jos Joni on yhtään tietoinen Kanadan historiasta niin kyllä peruskanadalainen on maan alkuperäiset kansat eli intiaanit ja inuiitit ja eurooppalaiset tulivat sinne kyllä ihan monessa suhteessa hyvin väkivaltaisesti.
Syy miksi Kanadaan ei ole enään maahanmuuttoa Euroopasta johtuu kyllä siitä että Euroopan taloudellinen tilanne on paljon parempi kuin niiden maiden taloudellinen tilanne joista on tällä hetkellä potentiaalia muuttaa suurilla volyymeilka Kanadaan jotka ovat pääasiassa taloudellisia syitä. Juuri tästä syystä Euroopan kiiniö luku Kanadaan ja Yhdysvaltoihin on ollut erittäin pientä.
Jonille suosittelen lukemaan teoksen Länsimaiden synty siinä tulee hyvin esille kuinka demokratia ja oikeusvaltio Länsi-Euroopassa on vakiintunut ja miksi siellä syntyi menestyviä valtioita kun taas Itä-Euroopassa (enkä tarkoita tässä kohtaa kylmän sodan jakolinja eli rautaesirippua) tilanne on toinen.
Länsimaa voidaan nähdä hyvinkin helposti esimerkiksi siten että Venäjällä on edelleen absoluuttinen itsevaltius ja Ruotsissa on perustuslaillinen parlamentaarinen monarkia. Ruotsi on länsimaa jossa on oikeusvaltio ja demokratia ja Venäjä on itämaa jossa itsevaltius ja mielivalta.
Se että pohjoismainen yhteistyö toimii ihan konkreettisesti kuten olemme nähneet drooni häirinnän kohdalla Tanskassa johon muut Pohjoismaat reagoivat hyvin nopeasti tukemalla Tanskaa vaikka Tanskan ja Ruotsin välillä oli useita sotia 1600-ja 1700-luvuilla . Sinti Ukrainan ja Venäjän välillä on tällä hetkellä sota eli 2020-luvun Euroopassa.
Vaikka Ukrainan sodan taustalla on Venäjän imperialistiset pyrkimykset kuten me erittäin hyvin Suomessa tiedämme.
Euroopan ulkopuolella etenkin Aasiassa ja Afrikassa tällä hetkellä Ukrainan sota nähdä vain kahden valkoisen eurooppalaisen kristityn kansan heimosotana varsinkin kun kyseessä on kaksi slaavilaista valtioita. Ei Aasiaa ja Afrikassa nähdä eroja ukrainalaisten ja venäläisten välillä vaikka eroja on ja tämän sodan taustat ovat ihan jotkut muut kuin kielelliset ja kirkolliset kysymykset joita Venäjä käyttää vain tekosyynä.
Ongelmat eivät ole uskonnollisia tai kielellisiä vaan aivan jotain muita .
Oli mikä oli syynä Jugoslavian hajoamiseen, niin hajosipa se kuitenkin, ei sitä yritetty pitää koossa. Kielisodat ovat hyvin yleisiä, jos joku ryhmä saa kieleen perustuen jotain, niin toinenkin haluaa. Kieli on olennainen osa identiteettiä.
Arabikeväästä povattiin demokratian alkua. Miten kävi? Menikin ihan toiseen suuntaan.
Heittelet ilmaan väitteitä vailla perusteita.Mitkä sosiaaliset ongelmat olivat Jugoslavian hajoamisen takana? Kerro.
Kanadalla on eteläisenä naapurina maa jonka elintaso on korkea. USA:lla taas maa jossa on paljon köyhyyttä.
Silloin kun Kanadassa asui vain eskimoita ja intiaaneja, se ei ollut Kanada, se oli maa-alue Pohjois-Amerikassa. Miksi muutenkaan jauhaa enää 400 vuoden takaisista asioista USA:n ja Kanadan tapauksissa, kun meillä on konflikteja maailma täysi?
Totta kai maiden samankaltainen taloudellinen tilanne tasaa maahanmuuton köyhemmästä maasta. Luuletko, että minä en tiedä miksi Kanadaan tai USA:han ei enää elintason perässä Euroopasta muuteta?
Länsimaa ei ole välttämättä toimiva yhteiskunta. Esim. Singapore on tai omalla absurdilla tavallaan myös esim. Arabiemiraatit, vaikka siellä ei ulkomaalaisella viime kädessä ole oikeuksia. Länsimaiden demokratia toimii liian hitaasti, vaikka kaikki tietävät toimimattomuudet, niin lakeja ei saada säädettyä nopeasti. Kiina tekee, ei vatuloi ja selvittele. Kuinka nopeasti se on kehittynyt, ilman demokratiaa.
On totta, että itsekin ihmettelen Ukrainan ja Venäjän sodan syitä. Ei Ukrainakaan ole mikään erityisen demokraattinen valtio.
Länsimaisuuteen liittyy myös armo ja anteeksianto. Britit pommittivat Saksan kaupungit maan tasalle 1941–1945. Satojatuhansia siviilejä kuoli. Silti brittejä ei Saksassa vihata ja jo 18 vuotta Hampurin palopommituksen jälkeen siellä esiintyi brittiyhtye The Beatles. Sen suosio alkoi sieltä.
Voisiko sama vihanpidon lopettaminen tapahtua jossain kehitysmaassa?
Joni M:lle kommenttian että Jugoslavian hajomisen syyt olivat serbien ja kroaattien väliset valtataistelut Titon kuoleman jälkeen joissa oli muut tekijät kuin kielellisesti tekijät koska itse asiassa kroatian ja serbian kielet ovat hyvin lähellä toisiaan ja ne ovat monessa yhdeydessä yksi ja sama kieli jota kutsuttiin serbokrotiaksi.
Kosovossa jossa asuu enemmistö albaaneja voidaan pitää etnisenä konflitina koska albaaneja heillä on ihan eri kielikunta ja kieliryhmä kuin serbeillä jotka pyrkivät serbialaistamaan Kosovoa vastoin albaaneiden tahtoaan. Jos haluat lisää tietoa Jugoslavian hajoamisesta kannatta katsoa Ylen Elävästa arkistosta kaksi dokumenttiä Jugoslaviasta : Jugoslavia — idän ja lännen välissä (vuodelta 1977) ja Jugoslavian 80-luvun talouskriisi (vuodelta 1987) jossa jälkimäisessä avataan Jugoslavian tilannetta 1980-luvun lopulla.
Ja kun katsomme Ukrainan ja Venäjän tilannetta niin sen analysoiminen jäi tekemättä jo vuonna 2014 Krimin miehityksen jälkeen valitettavasti ja sitten 8 vuotta myöhemmin saimme niskaan ongelman joka oli jo alkanut aiemmin. Tämä on kyllä ihan Euroopan maiden oma moka. Varsinkin Saksan ja Ranskan virhe analyysi kun ne luulivat että Minskin sopimus olisi joku ratkaisu. Puola ja Baltianmaat olivat jo varoittaneet Venäjästä jo vuonna 2008. Kyllä Ukraina on ollut demokraattisempi valtio kuin Venäjä viimeiset 20 vuoden aikana mutta se ei ole ollut kovinkaan vakaa valtio verrattuna esim Puolaan mutta silti se on paljon demokraattisempi kuin jopa Valko-Venäjä.
Se että toisen maailmansodan jälkeen Saksan suhde muuhun Eurooppaan muuttui johtui kyllä siitä että Saksa oli murhannut 6 miljoonaa juutalaista ja tämä häpeä oli sen verran suuri painolasti saksalaisille ettei heillä ollut varaa enää vihanpitoon ja revanssiin ja brittien pommitukset Saksassa oli ihan pientä verrattuna holokaustiin johon saksalaiset olivat syylistyneet. Se että Saksa miehitettiin ja jaettiin kahtia oli jo suuri poliittinen muutos Saksan sisäisessä kehityksessä kuin yhden Beatles yhteyden esiintyminen 18 vuotta sodan jälkeen.
Kun kysyt lopussa että voisiko sama vihanpidon lopettaminen tapahtua jossain kehitysmaassa.Voitko ensin antaa jonkun konkreettisen esimerkin jotta voisin kommentoida sitä jotenkin?
Tiedän kyllä, että serbien ja kroaattien kielet ovat lähellä toisiaan, mutta pahimmat tapahtumat olivat Bosniassa ja ihan henkilökohtaisesti sanon, että mieluummin olen tekemisissä kristittyjen kuin kosovolaisten kanssa. Myös Makedoniassa etninen konflikti makedonialaisten ja kosovolaisten kanssa oli lähellä. Siellä on edelleen jännite näiden välillä.
Summa summarum, monikulttuuri ei toiminut siellä, miksi se toimisi muuallakaan?
Venäjä on ekspansiivinen valtio ja en ole eri mieltä kanssasi tuosta, että länsi-Eurooppa luuli saavansa Venäjän taltutettua sitomalla se kauppasuhteilla. Kaikki ei ole aina kiinni taloudesta, tunteet ja kansallisuus menevät usein edelle.
Brittien ja amerikkalaisten pommitukset eivät liittyneet holokaustiin. Jos niitä verrataan vaikka Israeliin ja Gazaan, niin samalla logiikalla liittoutuneiden olisi pitänyt pysähtyä Saksan rajalle helmikuussa 1945, ettei vain saksalaisia siviilejä kuole. Vasta 90-luvulla alettiin puhua Dresdenin pommituksesta 14.2.1945 ja sen siviiliuhreista, mutta se oli vain yksi monista tuhotuista kaupungeista.
Olisi mielenkiintoista tietää, muistelisiko maailma samaan tapaan kuin Hiroshimaa muistellaan jos Little Boy ja Fat Man olisi pudotettu Stuttgartiin ja Nurnbergiin? Tuskin. Koska narratiivi olisi se, että Saksa sai mitä ansaitsi ja Japani oli kärsijä vaikka se itse aloitti sodan ja kohteli valloittamiensa alueiden siviilejä todella huonosti.
Sudanin konfliktit, Nigerian konfliktit (Biafra on edelleen olemassa), Sri Lankan tamilitiikerit, Intian ja Pakistanin Kashmirin kiista, Indonesian toimet Uuden-Guinean länsiosassa, Filppiinien muslimiseparatistit maan eteläosissa ja sama Thaimaassa, Länsi-Saharan tilanne, jne.
Joni M:lle kommenttina että sanoit että haluavat olla henkilökohtaisesti tekemisissä kristittyjen kuin muslimien kanssa myös kroaatit ja serbit ovat kristittyjä siinä missä esimerkiksi ukrainalaiset ja venäläiset mikä ero on siinä sitten onko väestö kristittyjä tai muslimeja ? Kyllä monikulttuurisuus olisi toiminut Jugoslaviassa jos eri osavaltioissa olisi ollut enemmän itsenäisyyttä. Kuten aiemmin totesin niin Jugoslavian sota ei ollut etninen sota, paitsi Kosovossa jossa uskonnolla ei ollut tosin mitään tekemistä vaan pääasiassa albaanin kielen asemalla suhteessa serbian kieleen jotka ovat eri kielikuntaa. Bosnia oli sodan sivu näyttämö kun se on oikeastaan puskuri Serbian ja Kroatian välissä ja sielläkin tapahtui suurimmat taistelut pääasiassa kroaattien ja serbien välillä. Kun tarkastelee esimerkiksi Serbian tämänhetkistä poliittista ja taloudellista tilannetta niin se on kyllä hyvin kaukana esimerkiksi Kroatian poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta joka on paljon parempi ja vakaampi kuin Serbiassa. Taustalla on poliittiset ja taloudelliset tekijät.
Mainitsit Sudanin konfliktit, Nigerian konfliktit, Sri Lankan tamilitiikerit, Intian ja Pakistanin Kashmirin kiista, Indonesian toimet Uuden-Guinean länsiosassa, Filppiinien muslimiseparatistit maan eteläosissa ja Thaimaass sekä Länsi-Saharan tilanne.
En osaa ottaa kantaa näihin kaikkiin konflikteihin kerrallaan mutta yleisesti voin sanoa että monessa yhteydessä uskonnolla ja kielellä ei ole mitään tekemistä näiden konfliktien todellisten syiden taustalla vaan näiden konfliktien taustalla on taloudelliset ja poliittiset olosuhteet ja kieli ja uskonto tulevat kolmantena tai jopa neljäntenä. Yhtä hyvin voisi kysyä onko Ukrainan ja Venäjän sodalla yhtään mitään tekemistä uskonnolla ja kielellä? Venäjä ainakin omassa propagandassa perustelee että Ukraina ja Venäjä ovat samaa kansaa. Olen myös kuullut sellaisia näkemyksiä että Ukrainan sodan taustalla olisi venäjänkielisten ukrainalaisten syrjintä etenkin Itä-Ukrainassa mutta unohdetaan että Kiovassa asuu itse asiassa enemmän venäjänkielisiä kuin Itä-Ukrainassa.
Nämä konfliktit eivät ole monessa yhteydessä pääasiassa uskontoon ja kielen liittyviä kysymyksiä vaan pinnalla on aina ollut muita syitä joista suurimmat syyt ovat taloudelliset, poliittiset sekä sosiaaliset olosuhteet. Nämä ovat niin monimutkaisia asioita että tämän blogin ylläpitäjä pitäisi kirjoittaa jokaisesta konfliktista erikseen. Sama koskee Ukrainan ja Venäjän sotaa jos sen taustoja pitäisi selittää esimerkiksi aasialaisille ja afrikkalaisille joille tämä sota on kahden valkoisten kristittyjen välinen sota jolla heidän mielestä se on Euroopan sisäinen asia.
Kyllä toisen maailmansodan lopputuloksen taustalla vaikutti holokausti eikä joku yksittäinen taistelu Saksan ja liittoutuneiden välillä. Tämä näkyy edelleen Saksan erityissuhteista Israeliin. Japanin kohdalla voidaan sanoa että siellä ei kovinkaan paljon tiedetä toisesta maailmansodasta koska siitä puhuminen on Japanissa edelleen tabu ja se liittyy japanilaiseen kulttuuriin joka on hyvin erilainen kuin esimerkiksi eurooppalainen kulttuuri. Et löydä kovinkaan helposti Japanista kirjakaupoista teoksia japaniksi esimerkiksi Nanjingin verilöylystä tai hyökkäyksestä Pearl Harbouriin. Tämä johtuu siitä että nämä tapahtumat ovat Japanissa edelleen tabuja.
Dresdenin pommituksista alettiin keskustelemaan 1990-luvulla Saksojen yhdistymisen jälkeen koska Dresden sijaitsee Itäisessä Saksassa ja koko kaupunki uudelleen rakennettiin vasta 1990-luvulla.
“Dresdenin pommituksista alettiin keskustelemaan 1990-luvulla”
Kyllä ne oli tiedossa jo aikaisemmin. Kurt Wonnegutin romaani “Teurastamo 5” vuodelta 1969 kuvaa noita pommituksia. Hän oli itse saksalaisten sotavankina Dresdenissä pommitusten aikaan ja selvisi hengissä koska sotavangeilla (ainakin amerikkalaisilla) oli paremmat pommisuojat kuin siviileillä.
Kaupunkia oli alettu rakentaa uudestaan jo DDR:n aikana, olihan se n 500.000 asukkaan kakkoskaupunki.
Erinomainen aihe. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että on ongelmallista hajottaa kulttuuriset yhteisöt ympäri kaupunkia. Lopputulos itse asiassa on monin paikoin, että Suomessakin on mm. kiinalaiskaupunginosia, mutta vain hyväosaisten osalta. Huonotuloiset asuvat muiden huonotuloisempien maahanmuuttajien seassa.
Joskus vuosia sitten tuli jaettua jotain ilmaisjakelumateriaaleja jokunen kerta, kiertäen kerrostalojen rappukäytäviä, ja tuli havaittua nimilistoja katsoessa, että ainakin sukunimien perusteella rapputasolla tapahtuu keskittymistä. Monessa kulttuurissa moni haluaa muuttaa samaan rappuun kuin missä joku tuttu jo asuu. Lastenhoitoapua yms. on helpompi pyytää saman kulttuurin ja kieliryhmän sisältä.
Kielitaito on yksi näkökulma. Nyt kun Suomessakin on muutettu lainsäädäntö niin, että lukionkin saa suorittaa englanniksi osaamatta yhtään suomea tai ruotsia (tarvitsematta käydä IB-lukiota), maahanmuuttajista joka tapauksessa yhä useampi jättää opiskelematta suomen ja ruotsin. Jos oppii ne hyvin, ei pääse englanninkieliseen lukioon… Suomessa on tällä hetkellä mm. tekniikan alalla töissä paljon ammattilaisia, jotka eivät osaa suomea tai ruotsia. Heidän lapsilleen tarjotaan englanninkieliset päiväkodit jne. yrittämättäkään integroida heitä paikalliseen kieleen ja kulttuuriin. Kiinan kielellä sitä vaihtoehtoa ei tarjota.
Eihän ulkomaalaisen osaajan kannata laittaa lastaan suomenkieliseen kouluun, kun voi joutua kolmen kuukauden varotusajalla ulos maasta.
Jos ollaan maassa työviisumilla joka on (useimmiten) sidottu sitä hakeneeseen työpaikkaan, niin työn loppuessa myös maassaolon edellytys lakkaa.
Tämä on kansainvälinen käytäntö, ei Orpon hallituksen erikoisuus.
Arabiemiraateissa tämä aika on muuten 30 vuorokautta. Maassa joka perustuu maahanmuuttoon, mutta ei pysyvään asumaan jäämiseen.
Se, että se on kansainvälinen käytäntö ei muuta muuksi sitä, että se altistaa maahanmuuttajat taloudelliselle hyväksikäytölle
Soininvaaralle kommentttina että korkeakoulutettujen osaajien maasta poistuminen on 6 kuukautta mikäli saa uuden työsuhteen. Suosittelen katsomaan MTV:n Eduskunnan takahuone jakson (7. lokakuuta) jossa opetusministeri Adlercreutz avasi tätä 3 kuukauden säännön yksityiskohtaa. Tämä 3 kuukauden maata poistuminen ei ole automatio ja se voidaan muuttaa 6 kuukaudeksi.
Ulkomaalaiset ammattilaiset jotka tekevät töitä englanniksi ja elävät arkeaan expat-yhteisöissä eivät ole minkäänlainen ongelma, koska he maksavat veroja, usein isojakin ja tuskin ovat edes jäämässä Suomeen. Toki minuakin ärsyttää se, että heidän vuokseen palaverit muuttuvat englanninkielisiksi, vaikka 10 muuta osallistujaa olisivatkin suomalaisia.
Eiväthän suomalaiset, amerikkalaiset, jne. expatit ole opetelleet kiinaa tai arabiaa pitkillä asumisjaksoillaan Kiinassa tai Arabiemiraateissa.
Joni M:lle kommenttina että ulkomaalaiset ammattilaiset joutuvat kyllä ongelmiin jos eivät opi pidemmällä aikaväillä suomea. Arabiemiraateissa pärjää englanniksi oikein hyvin koska koko maan infra toimii ulkomaalaisilla työvoimalla. Kiina on haastavampi paikka kuin annetaan ymmärtää. Ulkomaalaiset Kiinassa asuvat myös suljetuissa yhteisöissä ja heitä muuten valvotaan siellä jatkuvasti Kiina viranomaisten toimesta.
Rahul Somanille se, että tiedän Suomessa asuvia ‑enimmäkseen englanninkielisiä- jotka ovat olleet täällä jo yli 20 vuotta ja siltikään ei suomen kieli suju eikä sitä haluta edes opetella. No, omapa on asiansa, mutta eivät ole ainakaan omasta mielestään missään ongelmissa.
Arabiemiraateissa tuskin maahanmuuttajien edes halutaan oppivan arabiaa. Itse tiedän muutaman suomalaisen joka on kiinaa opetellut.
Tärkeää pohdintaa. Näetkö eroa siitä puhummeko maahanmuuttajissa esim. intialaisista IT-ammattilaisista, Ukrainan sotaa pakenevista vai sisäisten ristiriitojen repivien maiden (esim. Afganistan, Irak, Somalia) pakolaisista?
Näetkö että Kanadan malli olisi estänyt Montfermeil ja Rosengård kehityksen?
Herbert Havulle kommenttina että Afganistanin ja Irakin väkivaltaisuudet eivät olleet vain sisäisiä ongelmia vaan ne alkoivat kun Yhdysvallat hyökkäsi näihin maihin 2000-luvun alussa eikä Yhdysvalloilla ollut suunnitelmaa mikä on sen pitkän aikavälin suunnitelma Irakissa ja Afganistanissa. Ei muuten Venäjälläkään ollut pitkän aika välin suunnitelmaa Syyriassa vaan se pidensi sotaa mutta Venäjän motiivit olivat ihan muut kuin Yhdysvaltain motiivit Irakissa. Neuvostoliiton motiivit Afganistanissa oli toinen kuin Yhdysvaltain motiivit.
Tässä lienee kyse kahdesta asiasta: mitä ihminen haluaa ja mitä tarvitsee. Nämä kaksi voivat olla joskus sama ja joskus eri. Jos ihmisten annetaan orgaanisesti ryhmittyä he usein hakeutuvat mukavuusalueelleen eli omanlaisen kulttuurin pariin. Kieli, ruoka, musiikki ja tavat ovat totuttuja eivätkä ne vaadi energiaa uuden oppimiseen. Tämä on se mitä ihminen useimmiten haluaa ja ilmenee esimerkiksi suurien kaupunkien valtakulttuurista poikkeavina kulttuurikeskittyminä. Esimerkkinä vaikka Chinatown San Franciscossa. Toisinaan yksilölle olisi hyödyllistä poistua mukavuusalueeltaan ja laittaa energiaa uuden oppimiseen koska tämä avaa mahdollisuuksia, esimerkiksi työelämässä. Tämä on se mitä ihminen tarvitsee (ainakin joskus). Koulutustaso luonnollisesti korreloi sen kanssa miten mahdollisena vaihtoehtona mukavuusalueen ulkopuoli nähdään.
Ihan hyvä pohdinta. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä:
https://spssi.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/josi.12324
Eli tällaiset paikalliset kansalliset yhteisöt mahdollistavat koherentin kaksoisidentiteetin muodostumisen. On paljon selkeämpää olla sekä tataari että suomalainen ja osa kumpaakin yhteisöä, kuin pyöriä erilaisten etnisten ryhmien ympäröimänä. Epäilen, että tämä ruokkii enemmänkin maahanmuuttajaidentiteetin muodostumista. Muistan tällaisiin törmänneeni Helsingissä jo 30-vuotta sitten, eli että yhdistävä tekijä oli että olemme “ei-suomalaisia”.
Todennäköisesti myös suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen ja oman suhteen suomalaisuuteen rakentamisen kannalta on parempi, että tätä tehdään ihmisten parissa jotka jakavat lähtökulttuurin. Tällöin on helpompi muodostaa käsitys eroista ja siitä mitä se merkitsee meille/minulle. Näille käsityksille saa myös tukea lähipiiristä eri tavalla. Itselleni ainakin olisi tärkeää, että voisin ainakin paikoin ihmetellä kulttuurisia eroja muiden suomalaisten kanssa.
Hyvää pohdintaa.
Pikku-Italia ‑termin käyttäminen on sen sijaan yhtä harhaanjohtavaa, kuin olisi käyttää Ahti Karjalaisen linjanvetoja esimerkkeinä kun puhutaan 2050-luvun ympäristöpolitiikasta. Pikku-Kandahar, pikku-Aleppo, pikku-Basra, pikku-Juba, pikku-Luzon.
Erityisesti englanninkielisissä maissa tosiaan tuosta, että syntyy etnoenklaaveja ei seuraa sitä, etteikö niissä paikalliskielen oppimisen prosentti olisi korkea. Kieliasia on erittäin keskeinen, mutta myös varsinkin amerikkalaisen massakulttuurin yleistä vetovoimaa ei kannata aliarvioida. Sikäläisittäin on erittäin voimakasta vetoa valtakulttuurin (autot, musiikki, elokuvat, urheilu, suoratoistosarjojen viihde, jopa politiikka) pariin tai ainakin jatkuvaan kontaktiin sen kanssa.
Meikäläisessä pikku-Punjabissa lopputuloksena on PALJON isommalla prosentilla, että ei osata paikalliskieltä, ei seurata kotimaista uutis- tai viihdetarjontaa, ei tiedetä yhtään kansanedustajaa tai että mitä politiikkaa ajaa Kokoomus jne. Jos kyseessä on pikku-Punjab niin englanniksi osataan asioida.
Eli tässä tarkastelussa on erittäin voimakas kytky siihen, mitä tuoreissa alustuksissa ja keskusteluissa pohdittiin siirtolaisten pisteyttämisestä. Mitä enemmän saamme tosiasiassa (erittäin) valikoitunutta siirtolaisuutta, sitä suuremmat edellytykset suht tiiviillä ulkomaalaisyhteisöillä olisi olla positiivisten asioiden moottoreita.
Ensinnäkin ilmoittaudun siihen Nairobin koneeseen, jos riikasta tulee pääministeri. Mutta ei hänestä tule.
Siinä ei ole mitään pahaa, että ihmiset hakevat tukea vertaisistaan. Ainoastaan silloin siinä nähdään ongelma, kun kyse on ihmisistä, joita Keskisarja nimitteli. Muutenhan vertaistuen merkitystä jopa liioitellaan kun kyse on vaikka päihdevammaisista. Se on ikään kuin joku ratkaisu, vaikka ei se sitä ole. Yhteisöissä nähdään romanttista voimaa silloin, kun kyse on “meidän yhteisöstämme”. Miksi sitä ei nähdä muissa?
Kommenteissa vilahti tuttu näkemys Turun Varissuosta kehnona asuinympäristönä. Ei se ole sen huonompi kuin mikään muukaan. Paljon maahanmuuttajia mutta myös kanta-astujia, ja siellä viihdytään hyvin. Kymmenessä minuutissa bussilla Kupittaalle, joka on Turun uusi kasvava keskusta. Asuin itse siellä 1979–85, eli aikana ennen maahanmuuttoa, eikä siellä oltu yhtään sen onnellisempia kuin nykyään. Ehkä jopa päinvastoin — aitosuomalaiset saattoivat huvikseen hakata sinut jos liikuit myöhään ulkona.
Toinen järjetön yleistys oli se, että somalit eivät ole kotoutuneet Suomeen. Olen tavannut lukuisia somaleita, joilla on suomalainen korkeakoulututkinto, joillain kaksikin. Ovat olleet töissä ja yrittäjinä. Sekä miehiä että naisia.
Näen kuitenkin myös selviä ongelmia maahanmuuttajien nykyisessä sijoittelussa, eli kirjoituksen kärki on kyllä aiheellinen ja kiinnostava. Kaikkein suurin ongelma ovat kuitenkin suomalaisten asenteet, joista on nyt tehty valtavirran politiikkaa. Se virhe tulisi korjata pikaisesti.
Maalailet kauniita kuvia maailmasta jossa kaikki on eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien kesken hyvin.
Miksi sitten pitkin Eurooppaa maahanmuuttokriittiset puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan jos ongelmia ei ole?
Rikollisuus on räjähtänyt kaikkialla läntisessä Euroopassa. Puola, Tsekki, Unkari, jne. ovat turvallisia koska niissä ei juuri asu muslimeja eikä muita kehitysmaalaisia.
Olen itse asunut 80-luvulla lähiöalueilla joissa on paljon vuokra-asuntoja. Silloin tällöin joku juoppo huuteli, siinä kaikki. Elämä oli rauhallista. Miksi Ruotsissa on paljon Varissuon kaltaisia no-go alueita?
Joku somali on saattanut opiskellakin, mutta pääosin kouluttautuminen ja omillaan eläminen on ollut surkeaa.
Meille sanottiin ennen 2000-lukua, että kun tieto maahanmuuttajista lisääntyy, niin ennakkoluulot hälvenevät. Tieto on lisääntynyt, ennakkoluulot ovat muuttuneet tiedoksi.
Joni M:lle kommenttina että etenkin Puolassa asuu hyvin paljon maahanmuuttajia entisen Neuvostoliiton alueelta eikä siellä ole ihan aina ollut poliittisesti rauhallista. Tsekki ja Unkari ovat pieniä maita joihin maahanmuuttoa on vähäistä. Näistä maista maaastamuuttoa on kyllä enemmän ulospäin. Unkari on tästä hyvä esimerkki. Joni M:lle kommenttina että muslimit eivät ole mitenkään homogeeninen ryhmä joten on aika keinotekoista puhua heistä kokonaisuutena. Myös sana kehitysmaalainen on keinotekoinen termi. Onko esim intialaiset ja kiinalaiset kehitysmaalaisia ? Ainakin YK:n luokituksen mukaan Intia ja Kiina ovat edelleen kehitysmaita vaikka niiden taloudellinen tilanne on ihan toinen kuin silloin kun ne saivat kehitysmaa aseman.
Joni M:lle kommenttina että voisin sanoa että monella tämän päivän kantasuomalaisilla on vähän yhteyksiä Suomessa asuviin maahanmuuttajiin. Vuorovaikutus on edelleen vähäistä jopa sellaisilla alueilla jossa asuu paljon maahanmuuttajia. Syyt ovat monenalaisia kuten kielitaidon puute ja suomalaisten matala sosiaallinen rohkeus kommunikoida ulkopuolisten, etenkin tuntemattomien ihmisten kanssa, kanssa arjessa, Työelämässä kommunikointi on toinen asia joka on välttämätöntä .Vika ei ole maahanmuuttajissa eikä kantasuomalaisissa vaan molemmissa.
Harvinaisen järkevää tekstiä!
Mikko Siitoselle kysymys mikä näistä Jonin kommentti ei ollut asiallista? En sanoisi että Jonin komentit ovat tyypillistä persu-Keskisarjalaista vaan itse asiassa hyvin valtavirran ajatusta jossa valitsee edelleen aika keinotekoinen ja osittain tietämätön näkemys hyvin monimuotoisten maiden sisäisestä kulttuurista ja väestöstä. Viittaan etenkin Jonin näkemyksiä afrikkalaisiin ja lähi-itäläisiin jotka eivät ole millään tavalla homogeeninen kokonaisuus (jota taaas virheellisesti korostaa) vaan erittäin heterogeeninen kokoinaisuus joka on enemmän todellisuutta etenkin Irakin ja Syyrian kohdalla sekä Afrikan kohdalla jossa 54 valtioita jotka ovat hyvin erilaisia vaikka jotkut ovat naapurimait kuten Somalia ja Kenia . Jonin kommentti on enemmän valtavirrran näkemys jossa valitsee osittain vanhenunut näkemys Afrikasta ja Lähi-idästä.
Rahulille: olen samaa mieltä kanssasi.
Onko tosiaan niin että segregaation torjuminen on huonoa politiikkaa? Jos on sitä mieltä, niin kannattaa miettiä ainakin sitä kuinka Ruotsissa ja Tanskassa on onnistuttu kun on annettu ulkomaalaisten segregoitua.
Eikö kuitenkin integraatio olisi toivottavampaa jos inkluusio vaikuttaa liian haastavalta tavoitteelta.
Etnisten enklaavien hyödyistä kotoutumisen alustoina on kansainvälistä tutkimustietoa. Hein De Haas puhuu niistä emansipaatiokoneina, jotka tarjoavat ponnahduslaudan taloudelliseen ja sosiaaliseen nousuun kunhan sijoittuminen niihin on vapaaehtoista. Tämä ajattelu haastaa korttelitasolla meillä vallitsevaa sosiaalisen sekoittamisen periaatetta. Toisaalta tutkimus on myös osoittanut että näissä enklaaveissa asuu lähinnä ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttaneita, ryhmiä jotka hyötyvät eniten niistä oman kulttuuritaustan ja uuden ympäristön yhteensovittamisessa. Keskiluokkaistumisen myötä myöhemmät sukupolvet sekoittuvat kantaväestön kanssa samoille alueille.
Edellinen ehkä enemmän fyysisestä yhteisöstä. Tataarien tiivis kulttuurinen yhteisö liittyy ehkä vähemmistön pieneen kokoon.
Ville-Juhani Sutiselta ilmestyi syyskuussa teemaan liittyen mielenkiintoinen kirja “Etnisten kaupunginosien tarinat”, jossa pohditaan muun muassa sitä muodostuuko Rinkebyn kaltaisista tämän päivän etnisistä kaupunginosista tulevaisuudessa Chinatownien ja Little Italyjen kaltaisia turistien kansoittamia kulttuurisia teemapuistoja. San Franciscon 150 vuoden takakainen Chinatownin vastaanotto kantaväestön keskuudessa muistutti tämän päivän suomalaista maahanmuuttokeskustelua.
Petteri Niskaselle kommenttina että hyvä kun toit esille tuon Sutisen teoksen. Se on erittäin mielenkiintoinen ja siinä on esimerkkejä monesta maasta. Tämä Chinatown vertaus on monessa mielessä klisee koska nykyiset Chinatownit myös mainitsemasi San Franciscon Chinatown ei ole se Chinatown joka perustettiin 150 vuotta sitten. San Franciscon Chinatown on käynyt läpi muodonmuutoksen. 150 vuotta sitten Chinatown oli juuri se pahamaineinen ghetto jossa käytiin laitonta oopium kauppaa ja prostituota ja nykyään se on turisti nähtävyys. San Franciscon kiinalainen yhteisö on jo ajat sitten muuttanut sieltä pois. Sama koskee myös Luontoon ja New Yorkin Chinatowneja . Myös esimerkiksi New Yorkin Little Italy on nykyään turisti nähtävyys. Uusia etnisiä enklaaveja on syntynyt mutta ne ovat hyvin erilaisia kuin yleensä yhdistetään esimerkiksi varhaisiiin esimerkkeihin.
Jos maahantulijoiden määrä on riittävän pieni, tulijat assimiloituvat ja yhteiskunnallisia tai kansantaloudellisia ongelmia ei aiheudu.
Tai sitten jäävät kotiinsa istumaan ja parhaassa tapauksessa syrjäytyvät eläen Kela-tuilla ja huonossa tapauksessa radikalisoituvat. Nykyään kun on mahdollista elää aikalailla minimikontakteilla ulkomaailmaan, ja monet käyttävät tuon mahdollisuuden etenkin silloin jos ympäröivä maailma tuntuu pelottavalta tai hankalalta.
Onko ylipäänsä tutkittu miten tietoyhteiskunta vaikuttaa maahanmuuttajien kototumiseen, kun voi aina halutessaan elää kotomaansa tiktok- tai youtube-kuplassa eikä välittää ulkomaailmasta mitään?
“Onko ylipäänsä tutkittu miten tietoyhteiskunta vaikuttaa maahanmuuttajien kototumiseen, kun voi aina halutessaan elää kotomaansa tiktok- tai youtube-kuplassa eikä välittää ulkomaailmasta mitään?”
Tuohon en osaa vastata, mutta kun vuosisadan vaihteen tienoilla vierailin Tukholman Rinkebyssä, oli vähintään joka toisen kerrostaloasunnon parvekkeella lautasantenni lähtömaan TV-lähetysten seuraamista varten.
Olen kuullut väitteen että maahanmuuttajanaiset oppisivat uuden kotimaansa pääkielen paremmin jos ulkomaiset TV sarjat dubattaisiin eikä vain tekstitettäisiin kuten Suomessa on tapana. Yhteen aikaan Kauniit ja Rohkeat dubattiinkin suomeksi mutta se sai tyrmäävän vastaanoton suomalaisilta ja dubbaus lopetettiin. Onko teillä muilla jotka olette asuneet “suuressa maailmassa” havaintoja siitä oppivatko siirtolaisperheiden vaimot paremmin maan pääkieltä dubattujen saippuasarjojen avulla vai onko se pelkkä myytti?
Pelkkä myytti. Tarvitsisi Kiinan tasoisen internet sensuurin, jotta pystyisi vaikuttamaan
R. Silfverbergille kommenttina että Dresden saatiin kokonaan korjattua vasta vuonna 2005. Dresdenin pommitukset olivat kyllä tiedossa mutta Saksojen jälleenyhdistämisen jälkeen aiaan alettiin kiinnittämään enemmän huomiota johtuen siitä että Englannin kuningatar Elisabet II vieraili kaupungissa virallisena valtiovierailuna joka oli hänen ensimmäinen valtiovierailunsa yhdistyneeseen Saksaan.
En ymmärrä, miksi segregaation ehkäiseminen olisi ristiriidassa sen kanssa, että tietyt kansallisuudet hakeutuisivat toistensa lähelle. Minusta segregaation ehkäisyn idea ei ole suinkaan se, että helsinkiläisten postinumerot arvottaisiin, jolloin jokaiselle postinumerolle saataisiin identtinen demografinen jakauma. Tarkoitus on yksinkertaisesti varmistaa, että kaikilta alueilta löytyy keskiluokkaisia, ja alueen sisällä keskiluokkaiset ja alemmat sosiaaliluokat eivät mielellään olisi eristäytyneet esim. pientaloalueelle ja massiivisiin vuokratalorykelmiin.
Voi kai toissijaiseksi tavoitteeksi ajatella senkin, että jokaisella asuinalueella asuisi suomenkielisiä vähintään x %. Jäljelle jäävä osuus voi sitten muodostua vaikka kokonaan somalinkielisistä yhdessä paikkaa ja toisessa venäjänkielisistä. Jos tämä on seurausta ihmisten omista eikä kaupunkisuunnittelijan valinnoista, en näe sitä ongelmana.
Ongelmalähiön muodostamiseksi ei kuitenkaan tarvita yhtäkään maahanmuuttajaa, meillä on ongelmaisia kantasuomalaisia siihen aivan riittävästi. Siksi tästä etnisestä segregaatiosta puhuminen johtaa vähän harhaan. Koulujenkaan eriytymisessä kyse ei ole pohjimmiltaan kielten vaan yhteiskuntaluokkien eriytymisestä, oman kokemukseni mukaan lähiökouluissa heikoiten menee usein juuri kantasuomalaisilla pojilla.
Suomi, ruotsi ja saame ovat niin mitättömiä kieliä, että on turha ylläpitää niitä. Kaikki vaan muutetaan englanniksi. Meillä on jo pressaperhekin jonka kotikieli lienee englanti.
Säästyy rahaakaakin, maahanmuuttajat saa myös palvelunsa vain englanniksi. Ja asukoon missä tykkää jos rahaa on. Jos ei niin sitten halvimmassa paikassa, ei pk seudulla.
Amerikassa suomalaiset asuivat omissa enklaaveissaan. Ensimmäinen polvi ei integroitunut ollenkaan. Menestyminen oli vaihtelevaa, mutta ei keskimäärin niin huonoa kuin Maarit Tastula kertoo. Toisella polvella oli koulussa aluksi vaikeaa, kun he eivät osanneet heti kieltä. Oppivat kyllä ja eivät sitten edes puhuneet suomea lastensa kuullen. Kolmas polvi valittaa, kun eivät enää osaa suomea.
Amerikansuomalaiset muuttivat pienelle alueelle pohjois-Michiganiin ja Minnesotaan. Ensimmäinen polvi teki töitä ja kehotti lapsiaan oppimaan englantia. Jokainen Euroopasta muuttanut ryhmä toimi näin.
Toinen sukupolvi oli jo täysin sopeutunut. Chicagossa oli omat alueet niin irlantilaisille kuin italialaisille.
Amerikka sulatti lopulta kaikki eikä suomalaisten sopeutuminen ollut huonoimmasta päästä.
Amerikan-siirtolaisuudesta on jo aikaa, viimeinen isompi aalto meni sinne 1920-luvulla, sen jälkeen muutto on ollut yksittäisten perheiden ja henkilöiden muuttoa.
Joni M:lle kommenttina tuohon amerikansuomalaisten asemaan Yhdysvalloissa. Michiganin ja Minnesotan lisäksi amerikansuomalaisia asui muun muassa New Yorkissa ja heillä oli siellä oma kaupunginosa nimeltään Finntown joka oli Harlemissa. Syy miksi toinen sukupolvi opetteli englantia eikä osannut ollenkaan suomea johtui siitä että vanhempien tausta piti unohtaa. Assimilaatio oli nimenomaan tavoite. Irlantilaiset pyrkivät myös sulautumaan mutta heillä oli yksi este tähän joita anglosaksit vieraksuivat eli roomalaiskatolilaisuus. Syy miksi siirtolaisuus loppui Amerikkaan 1920-luvun alussa johtui vuoden 1924 maahanmuuttolaista joka asetti maakohtaiset kiintiöt.
Nimimerkki Kommentille kommenttina että Pohjois ‑Korean ja Suomen etäisyys on noin 8000 kilometriä ja Venäjän ja Pohjois ‑Korean yhteinen raja on vain 17 kilometriä. Ei tuo ole nyt ihan vertailukelpoista. Jos pitäisi verrata Suomea ja Venäjään pitäisi verrata esimerkiksi Puolaan joka on lähempänä
Kanadan ja Suomen vertaaminen on mielestäni täysin hedelmätöntä ja suorastaan tyhmää, toinen on monikulttuurinen uudisraivaajavaltio, toinen taas pieni heimovaltio. Suomessa ja oikeastaan missä tahansa heimoidentiteetin ympärille rakentuneessa kansallisvaltiossa ulkomaalaiselle on tarjolla lähinnä yksi identiteetti: ulkopuolinen.
Ongelmalähiöissä aikaansa tappavien väärän näköisten nuorten ajautuminen jengeihin on lähes väistämätöntä, jos tarjolla on vain ulkopuolisen identiteetti, toteutetaan sitä sitten yhdessä muiden ulkopuolisten kanssa. Siinä porukassa Kongolainen ja Irakilainen löytävät yhteisen identiteetin.
Ulkopuoliseksi voi toki ajautua myös muista syistä kuin väärän värisen naaman takia, mutta jos sen lisäksi on köyhästä ja kouluttamattomasta perheestä ja asuu alueella jossa muutkin ovat samassa tilanteessa, on tilannetta aika vaikea auttaa jos sosiaaliturva ja työmarkkinat vielä tukevat sitä että pääsääntöiseksi aktiviteetiksi valikoituu ajan tappaminen.
Eli en usko että tuo ongelma ratkeaa asuntopolitiikalla tai millään muullakaan yksittäisellä jutulla, vaan vaatii toisenlaista yhteiskuntaa kuin Suomi jossa ongelmien ratkaisuja aina haetaan yhteiskunnan toimista.
Nimimerkki AV:lle kommenttina Kanadan ja Suomen vertailuun on itse asiassa monessa yhteydessä hyvä vertailu. Kanada on pinta ‑alaltaan erittäin suuri maa ja harhaan asuttu kuten on myös Suomi. Kanada on myös virallisesti kaksikielinen valto kuten on myös Suomi. Kanadassa on ollut kahden kieliryhmän välisiä jännitteitä. Kanada ja Suomi ovat kahden suuren valtion naapuri (tässä Suomen kohdalla tarkoitan Ruotsia) joiden taloudellinen asema on suuri ja sen vaikutus heijastelee valuma efektinä Kanadaan ja Suomeen eli Ruotsin ja Yhdysvaltain talous vaikuttaa Suomeen ja Kanadaan.