Posti toi yritykselleni Tietokeino Oy:lle kovin virallisen tuntuisen kirjeen, jossa kerrottiin, että EU-viranomaisilta puuttuu yritykseni tiedoista LY-tunnus ja että minun pitää tämän kuun loppuun mennessä se ilmoittaa. (Täsmälleen näin ei sanottu, mutta tämä vaikutelma siitä tuli, eikä ehkä ihan vahingossa) Kirjeen läjhettäjäksi oli merkitty EBN Europen Business Number. Arvonlisverosta 0li kyse.
Jos ei olisi kysytty noin triviaalia asiaa, olisin voinut mennäkin vipuun, mutta jos lähettäjä tietää yrityksestäni tarkan osoitteen ja nimen, se tietää myös LY-tunnuksen. Minkään viranomaisen ei tarvitse sitä kysellä. Vaikutti vahvasti huijaukselta, mutta en ymmärtänyt, mitä huijaamisen arvoista siinä on, jos ilmoitan firmani LY-tunnuksen, joka on kenen tahansa hankittavissa.
Sitten kaksisivuisen karhukirjeen toisen sivun takaa löytyi hyvin harmaalla kirjoitettua tekstiä, jonka olemassaolon tuskin huomasi. Se oli englanninkielistä juristikapulakieltä, jota ei mitenkään jaksanut lukea läpi. Mutta tämä se siis varmaankin oli. Sitä lukemalla saanut selvää, mihin minun haluttiin suostuvan, mutta varmaankin johonkin, joka haluttiin piilottaa kapulakielen taakse.
Googlasin karhukirjeen otsikon ja huijauskirje se olikin. Jos olisin tähän vastannut, olisin samalla tullut tilanneeksi firmalleni ”näkyvyyttä” heidän katalogissaan 670 euron edestä. Ei siis ihan vähän, mutta kuitenkin niin vähän, etten jaksaisi käydä oikeutta tätä vaatimista vastaan. Jatka lukemista “Pitäisikö rikoksen olla rangaistavaa?”