Liikennekuolema on arkinen asia

Järkyt­tävästä bus­si­tur­mas­ta Espan­jas­sa, kuolleen tytön viimei­sistä sanoista ja kuollei­den kaverusten viimeis­es­tä illal­lis­es­ta olemme saa­neet lukea yllin kyllin.  Val­tio­ta on vaa­dit­tu tuke­maan uhrien ja loukkaan­tunei­den kotikun­tia onnet­to­muu­den jälk­i­hoi­dos­sa. Tähän min­ul­la ei ole mitään san­ot­tavaa. Tap­atur­mainen kuole­ma on aina järkyt­tävä asia.

Mut­ta, mutta:

Yhdek­sän kuol­lut­ta on tieli­iken­teeltä tavanomainen viikon sato. Tähän me olemme vain niin tot­tuneet, että emme lok­sauta kor­vaamme emmekä vaa­di val­ti­ol­ta tuk­i­toimia uhrien kotikun­nille. Maantiekuolemista ainakin puo­let olisi estet­tävis­sä pienin uhrauksin, mut­ta niihin me emme ole valmiita.

Viljan hinta ja pellon

Kun vil­jan maail­man­markki­nahin­ta on kaksinker­tais­tunut on tämä radiouutis­ten mukaan johtanut myös pel­lon hin­nan nousu­un niin, että Pirkan­maal­la tavalli­nen hin­ta on noin 6600 euroa hehtaar­il­ta. Tässä ei pitäisi olla kenellekään mitään yllät­tävää. Se mikä ei mah­du kaupunki­laisjär­keen on, ettei tämä herätä päät­täjis­sä aja­tus­ta laskea hehtaaritukia.

Hehtaar­itu­ki ei ole tukea vil­je­lylle vaan pel­lon omis­tamiselle. Jos hehtaar­itu­ki on 100 euroa hehtaar­il­ta, nos­taa se viiden pros­entin korkokan­nal­la las­ket­tuna pel­to­he­htaarin hin­taa 2000 eurol­la, alem­mal­la korkokan­nal­la lask­ien vähän enem­män. Jat­ka lukemista “Vil­jan hin­ta ja pellon”

Isoja terveysasemia?

(Kolum­ni Helsin­gin Uuti­sis­sa 18.4.2008)

Kansal­lises­sa ter­veyso­hjel­mas­sa lin­jat­ti­in, että toimi­vas­sa ter­veyskeskuk­ses­sa olisi olta­va vähin­tään kahdek­san lääkäriä. Tämä edel­lyt­tää 20 000 asukkaan väestöpo­h­jaa. Täl­laises­sa min­imikokoises­sa ter­veyskeskuk­ses­sa lääkärit voivat edes vähän erikois­tua – van­hus­ten hoito esimerkik­si vaatii oman­lais­taan osaamista. Yhden lääkärin ollessa pois­sa muut voivat hoitaa hänen potilaansa.

Kahdek­san lääkärin ter­veyskeskus oli kom­pro­mis­si, jon­ka sane­li­v­at maamme har­va asu­tus ja pitkät etäisyy­det. Jat­ka lukemista “Iso­ja terveysasemia?”

Jokaiselle oma päästökiintiö?

Lentokonei­den hiilid­iok­sidipäästöjä koskevas­sa keskustelus­sa heit­et­ti­in aja­tus henkilöko­htais­es­ta päästöki­in­tiöstä, joka olisi jokaiselle yhtä suuri. Tätä pidet­ti­in parem­pana kuin hiilid­iok­sidi­veroa, kos­ka se merk­it­sisi, että rikas voi porskut­taa kuten nyt ja köy­hä joutuu uno­hta­maan etelänlomansa.

Aja­tus jakaa jokaiselle tiuk­ka päästöki­in­tiö, jon­ka sää käyt­tää talon­sa läm­mit­tämiseen tai suihkukoneel­la lentelyyn,tuntuu loogiselta, mut­ta se ei ole hyv­in­voin­ti­te­o­reet­tis­es­ti tehokas. Jat­ka lukemista “Jokaiselle oma päästökiintiö?”

Kiinalaisten lihanhimot

Min­ut oli val­tu­utet­tu val­it­se­maan paras inno­vaa­tio­jour­nal­is­min jut­tu palkit­tavak­si Inno­vaa­tioki­teel­lä. Itsel­lenikin häm­mästyk­sek­si päädyin Maaseudun Tule­vaisu­udessa julka­istu­un Tar­ja Hal­lan uttuun “Huomisen lihaa kas­vate­taan lab­o­ra­to­ri­ois­sa”. Jutus­sa oli paljon ansiokas­ta, muun muas­sa tieto, että lihanku­lu­tus Kiinas­sa on jo kolminker­tais­tunut 15 kilo­sta 50 kilo­on henkeä kohden vuodessa. Suomes­sa kulu­tus on noin 72 kiloa, joten kiinalaiset hen­git­tävät jo niskaan. Viidenkymme­nen kilon rajan Suomen lihanku­lu­tus ylit­ti joskus 1970-luvun alus­sa. Tämä tarkoit­taa, että lihanku­lu­tus on nous­sut Kiinas­sa 50 mil­jardil­la kilo­l­la, määräl­lä, joka vas­taa jotakuinkin EU:n koko lihanku­lu­tus­ta. Tämä selit­tää hyvin vil­jan­hin­to­jen nopean kasvun. Jat­ka lukemista “Kiinalais­ten lihanhimot”

Ympäristöliike voisi päivittää tietonsa

Kuun­telin Ylen ykkös­es­tä ohjel­maa kulut­ta­jakarku­ru­ud­es­ta. Sen juon­nos­sa toimit­ta­ja ihmetteli, mik­si lentolip­pu Kajaani­in mak­saa enem­män kuin New Yorkiin,vaikka New Yorkissa piipah­ta­va tuot­taa neljä ton­nia hiilid­iok­sidia. Lentoli­ikenne on suuri ilman­pilaa­ja, mut­ta sen kauhis­telu ei oikeu­ta levit­tämään väärää tietoa. Jat­ka lukemista “Ympäristöli­ike voisi päivit­tää tietonsa”

Hitaspolitiikan järkevyydestä

Olen kan­nat­tanut voimakkaasti Helsin­gin har­joit­ta­maa Hitas-sään­nöste­lyä, mut­ta aika-ajoin on hyvä kat­soa, ovatko sen perus­teet yhä voimis­saan.

Edel­lisessä keskusteluketjus­sa nim­imerk­ki Tiedemies ja eräät muut kyseenalais­ti­vat sen, onko Helsin­gin Hitas-poli­ti­ikan nimis­sä toteut­ta­mas­sa hin­tasään­nöstelyssä ylipään­sä mitään järkeä. Joku on joskus sanonut, että kansan­talousti­eteen ensim­mäi­nen pääsään­tö on, ettei hin­to­ja voi säännöstellä.

Kun Hitas-sään­te­ly alkoi, maas­sa val­lit­si luo­ton­sään­te­ly. Luo­ton­sään­nöste­ly merk­it­si, että omis­tusasum­i­nen kus­tan­nuk­set pain­ot­tui­v­at vah­vasti asum­isuran ensim­mäisi­in vuosi­in, kos­ka asun­to­lainat piti mak­saa pois muu­ta­mas­sa vuodessa. Näis­sä olois­sa oli järkevää sään­nöstel­lä asun­to­jen hin­to­ja, jot­ta nuo­ril­la, asum­isuransa aloit­tavil­la oli mah­dol­lisuuk­sia päästä asumaan. Tämä argu­ment­ti on pois­tunut, kun pankista saa vaik­ka ikuisen asun­to­lainan, jota ei tarvitse lyhen­tää lainkaan. Jat­ka lukemista “Hitaspoli­ti­ikan järkevyydestä”

Hitas tuhotaan?

Helsingis­sä esitetään, että Hitas-jär­jestelmä muute­taan väli­aikaisek­si siten, että sään­nöste­ly purkau­tuu, kun talo täyt­tää 20 vuot­ta. Tämä merk­it­see koko jär­jestelmän lop­pua niin san­o­tu­il­la arvokkail­la ton­teil­la. Tästä tulee aivan liian edulli­nen keinot­teluko­hde. Jos saan nyt ostaa 3000 euroa neliltä asun­non ja myy­dä sen 20 vuot­ta myöhem­min reaalis­es­ti kaksinker­taisel­la hin­nal­la, tulee aivan liian houkut­tel­e­vak­si jär­jeste­ly, jos­sa ostan asun­non kokon­aan velak­si, otan 20 vuo­den bulkki­lainan, pidän asun­non 20 vuot­ta vuokrat­tuna sään­telemät­tömäl­lä vuokral­la, myyn asun­non pois tuplahin­nal­la, mak­san lainan pois ker­ral­la ja panen ero­tuk­sen (ja vuokrat­u­lot siltä osin kuin ne ylit­tävät koron ja yhtiö­vastik­keen) tasku­u­ni. Jos sään­nöt ovat nämä, ei ole mitään järkeä luovut­taa kaupun­gin tont­te­ja täl­laiseen keinotteluun.

Toki tuo­ta mallia voisi kehit­tää, sil­lä ei tämä Hitas nytkään mitenkään ongel­ma­ton ole. Sil­loin 20 vuo­den kulut­tua ton­tin vuokran pitäisi nous­ta tasolle, joka vie tuon keinot­telu­voiton kokon­aan pois niin, että asun­non hin­ta myös vapail­la markki­noil­la vas­taisi (reaalis­es­ti) alku­peräistä hin­taa,   siis noin 3000 euroa neliöltä. Mitä täl­lä tarkoitan.

Jos tuol­la alueel­la sään­telemätön asun­non hin­ta oma­l­la ton­til­la on 6000 euroa neliöltä ja ole­tamme reaa­liko­rkokan­naksi 2,5 pros­ent­tia, vuo­sivuokran pitäisi olla 1/40 osa tuos­ta hintaerosta.

Siis ton­tin­vuokra olisi 

(6000 €-3000€)/40   = 75 €/vuosi eli 6,25 €/kk asuinneliöltä.

Tämä tarkoit­taisi, että Hitas-etua kestää 20 vuot­ta. Sit­ten se pois­tuu samal­la kun pois­tu­vat myyntirajoitukset.

Tulisiko asum­i­nen näin törkeän kalli­ik­si? Se tulee törkeän kalli­ik­si joka tapauk­ses­sa, kun hin­tasään­nöste­ly pois­tuu. Kysymys on vain siitä, kumpi saa tämän edun, asun­non myyjä vai kaupun­ki. Osta­ja ei sitä voi enää saa­da, jos hin­tasään­nöste­lyä ei ole. 

Mikä on Hitas?

Hitas on Helsin­gin kaupun­gin sovelta­ma asun­to­jen hin­ta- ja laatu­ta­son sään­nöste­lyjär­jestelmä, jota se soveltaa omis­tamil­laan ton­teil­la. Jos Helsin­ki myisi tai vuokraisi ton­tit eniten mak­savalle, asun­n­mot oli­si­vat Helsingis­sä niin kalli­ita, että vain rikkail­la olisi niille asi­aa.  Kaupun­ki vuokraa ton­tit alle markki­nahin­nan ja määrää kullekin raken­nuk­selle enim­mäishin­nan, jol­la raken­nus­li­ik­keen on se myytävä, vaik­ka kalli­im­mal­lakin menisi kau­pak­si. Jot­ta osta­ja ei voisi seu­raa­vana päivänä myy­dä hal­val­la saa­maansa asun­toa kalli­il­la eteen­päin, myös jälleen­myyn­ti­hin­taa säädel­lään. Se ei voi olla osto­hin­taa korkeampi, kun osto­hin­taa on ensin sopi­val­la indek­sil­lä kor­jat­tu. Kun raken­nus­li­ike joutuu myymään asun­non hal­val­la, se saisi myy­dyk­si huonom­mankin. Sik­si Hitas-jär­jestelmässä säädel­lään muys asun­to­jen laatutasoa.

Vähän syr­jem­mäl­lä hin­tasään­nöste­lyl­lä ei ole merk­i­tys­tä, kos­ka aina asun­toaan myyvä ei saa edes tuo­ta Hitas-hin­taa asun­nos­taan, mut­ta arvokkail­la ranta­ton­teil­la Hitas-hin­nat ovat selvästi alle markkinahinnan.