(Kolumni Helsingin Uutisissa 18.4.2008)
Kansallisessa terveysohjelmassa linjattiin, että toimivassa terveyskeskuksessa olisi oltava vähintään kahdeksan lääkäriä. Tämä edellyttää 20 000 asukkaan väestöpohjaa. Tällaisessa minimikokoisessa terveyskeskuksessa lääkärit voivat edes vähän erikoistua – vanhusten hoito esimerkiksi vaatii omanlaistaan osaamista. Yhden lääkärin ollessa poissa muut voivat hoitaa hänen potilaansa.
Kahdeksan lääkärin terveyskeskus oli kompromissi, jonka sanelivat maamme harva asutus ja pitkät etäisyydet.
Helsinkiläisiä palvelee 29 terveysasemaa, jotka toimivat käytännössä kuin oma terveyskeskuksensa. Keskimäärin terveysasemaa kohden on alle 20 000 asukasta.
Leikitäänpä ajatuksella, että Helsingissä olisi vain 8-10 terveysasemaa, joissa olisi kolmisenkymmentä lääkäriä kussakin. Tuohon joukkoon mahtuisi sekä yleislääkäreitä että erikoislääkäreitä. Olisi geriatreja vanhuksille, gynekologeja naisille ja päihdelääkäreitä juopoille. Jotkut erikoistuisivat lapsipotilaisiin. Olisi myös muutama vuodepaikka huonokuntoisimmille potilaille.
Jos yleislääkäri ei potilaan vaivoista selviäisi, tätä ei tarvitsisi lähettää jatkotutkimuksiin muualle, vaan lääkäri kutsuisi spesialistin käytävän toiselta puolelta vilkaisemaan potilasta. Yleislääkäri saisi erikoislääkäriltä välitöntä neuvoa ja osaisi ensikerralla kenties itsekin. Lääkärin ammatti edellyttää jatkuvaa uuden oppimista.
Matkat terveysasemille tietenkin pitenisivät, mutta pitkiä niistä ei tulisi. Viikonloppuostoksilla käydään pitemmällä. Helsinkiläisellä on keskimäärin pitempi matka Alkoon kuin terveysasemalle.
Matkan lyhyys ei ole tärkeä vaan sen helppous. Kun katajanokkalaisten ja kruununhakalaisten terveysasema siirtyi Viiskulmaan, ongelmana ei ollut, että Viiskulma on kaukana vaan että se on syrjässä. Helsingin niemelle riittäisi yksi terveysasema, jos se olisi jossain Sokoksen nurkilla, vaikka Postitalossa. Suuresta lukumäärästään huolimatta terveysasemat ovat monelle hankalan matkan päässä; paikoissa, jonne kaupallisia palveluja ei ikinä perustettaisi.
Esitys 20 terveysaseman lakkauttamisesta tuskin saisi suosionosoituksia. Ihmiset on helppo agitoida tutun asian menettämistä vastaan. Pitäisi aloittaa innostavalla esimerkillä. Itäkeskus on normaali asiointipaikka Herttoniemen itäpuolella asuville. Jospa perustettaisiin sinne super-terveysasema? Pian muut kadehtisivat ja vaatisivat heillekin yhtä hyvää.
Kaupunginosiin voisi jäädä neuvolaverkosto tai laajemminkin terveydenhoitajan vastaanottopiste. Luontevin paikka sellaiselle olisi apteekin yhteydessä.
”Helsinkiläisellä on keskimäärin pitempi matka Alkoon kuin terveysasemalle.”
Noh, eikö näin saa ollakin…?
Luot mielelläsi mielikuvia luottaen, että ne toimivat, ja kukaan ei itse asiassa tarkista asioiden todenperäisyyttä. Terveysasemia on Helsingissä mainitsemasi 29 ja alkoja 33…
Minusta terveysasema saa pitää paikkansa lähipalveluna. Jos autottomana esim. lapsen sairastuttua rupean maksamaan taksin terveyskeskukseen, niin yhtä hyvin voin mennä sitten yksityiselle lääkäriasemalle, joitahan riittää tiuhemmassa kuin alkoja..
Elina W.:
”Minusta terveysasema saa pitää paikkansa lähipalveluna. Jos autottomana esim. lapsen sairastuttua rupean maksamaan taksin terveyskeskukseen, niin yhtä hyvin voin mennä sitten yksityiselle lääkäriasemalle, joitahan riittää tiuhemmassa kuin alkoja..”
Niinkuin Ode sanoi, matkan helppous on olennaisempi kuin sen pituus. Jos joutuu vaihtamaan kulkuneuvosta toiseen hankalasti, se on ainakin liikuntarajoitteiselle taksin paikka, vaikka matka olisi vain pari kilometriä. Näin on juuri esimerkissä Katajanokka-Viiskulma (hankalampiakin varmaan on). Nykyisin erikoislääkäriä tarvitseva joutuu ensin menemään terveysasemalle, saa lähetteen, matkustaa taas hankalasti ties minne vaivasta riippuen – ja yleensä sairaana.
Vaikka erikoislääkäri tuskin ihan sekunneissa tulee sieltä toiselta käytävältä oman potilaansa luota, selviäisi kuitenkin odottamalla samoissa tiloissa.
Olisikohan Postitalosta terveysasemaksi – ja haluttaisiinko se sellaiseen käyttöön. Mieluummin kai vähemmän rajattuun.
Alkot muuten ovat keskittyneet mm. keskustaan, niitä on siellä vieri vieressä, siispä muualla harvemmassa kuin lukumäärästä olettaisi. Mutta ei tuo vertaus ihan perille mennyt minullekaan.
Annukka
Idea tuossa Alko-vertailussa oli juuri se,että vaikka Alko on (keskimäärin) kilometreinä kauempana kuin terveysasema, ne ovat paljon saavutettavammissa paikoissa. Alkoja on 33 ja terveysasemia 29, mutta kun Alkoja on ydinkeskustassa (jossa ei asu juuri ketään) kahdeksan, ydinkeskustan ulkopuolella on Alkoja 25 ja terveysasemia 29. Tästä tuo hatusta vedetty väite, että keskimääräinen matka Alkoon on pidempi. Stockan Alkoon monelle helposti saavutettava, mutta harva asuu sen vieressä.
Tältä istumalta väittäisin myös, että yksityisiä terveysasemia on harvemmassa, mutta nekin ovat paljon saavutettavammissa paikoissa.
Saman saavutettavuus-argumentin voi siirtää moneen muuhunkin julkiseen palveluun. Linnunteitse mitattu välimatka ei ole yhtä tärkeä kuin ”henkinen etäisyys”.
Kirjasto hyvä esimerkki; Helsingin lainamääriltään suurin kirjasto on Rikhardinkadun toimipiste, ei Pasilan ”pääkirjasto”, suurimmat palautusmäärät taas muistaakseni Kirjasto kympissä Rautatieaseman vieressä.
”Tältä istumalta väittäisin myös, että yksityisiä terveysasemia on harvemmassa, mutta nekin ovat paljon saavutettavammissa paikoissa.”
Harvemmassa? Istupa Osmo toisen kerran! Yksityisiä lääkäriasemia on Helsingissä lähes 70. Tosin osa näistä on erikoistunut vaikkapa lapsiin tai ortopediaan, mutta pitkälle yli 50 yksikköä antaa hoitoa vaivaan kuin vaivaan.
Tältä istumalta minä puolestaini väittäisin, että noin 90 prosenttia terveyskeskuskäynneistä tehdään hengitystieinfektioiden ym. pikkuvaivojen takia, kun esimerkiksi lapsen sairastumisesta haetaan sairauslomaa ja/tai tälle antibioottikuuria. Tällöin terveysaseman on hyvä olla konkreettisesti lähellä, ei ”saatavassa” paikassa. Niitä erikoislääkäreita ei tarvita näissä tapauksissa ja silloin jos tarvitaan, niin lähete taskuun ja menoksi.
Ihan toimiva systeemi nyt. Ja miksi ehdotat juuri 8-10 terveysasemaa? Mistä tämä lukumäärä? Miksei sitten yksi super-hyper-mega -terveysasema sinne postitalon liepeille, jossa olisi kaikki herkut tarjolla?
Terveyskeskuskäynneistä vain 40 prosenttia on lääkärikäyntejä, loput ovat hoitajakäyntejä. Tämä tulee muistaa pohdittaessa eri vaihtoehtoja.
En ymmärrä Osmon ehdotusta, että terveydenhoitajien vastaanotto ja neuvolapalvelut olisivat juuri apteekin yhteydessä. Ei apteekeilla ole sellaisia tiloja olemassa. Ja mitä ihmettä sillä apteekin läheisyydellä tekisi, kun ei olisi ensimmäsitäkään lääkäriä kirjoittamassa reseptejä? Lähikouluissa on terveydenhoitajille tiloja paremmin, jos tällaiseen päädyttäisiin.
Ihmetyttää myös ajatus, että saman käynnin yhteydessä pääsisi tarvittaessa erikoislääkärin vastaanotolle. Miten tämä olisi järjestettävissä? Pitäisi olla reservi kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita tyhjän panttina odottelemassa, josko joku sattuisi tarvitsemaan koulutettua hypnoterapeuttia…
Käytännössä joka tapauksessa erikoislääkärille joutuisi tulemaan uudemman kerran tai muuten systeemi olisi jumalattoman kallis.
Näin yksityiset terveysasemat on organisoitu ja se toimii hyvin. Tällainen järjestely on kansainvälisesti varsin yleinen. Kun asema on riittävän suuri, siellä voi olla erikoislääkäreitä ”päivystämässä” yleislääkäreiden konsultaatiopyyntöjä. Tietysti myös vastaanottohenkilökin osaa ohjata jotkut potilaat suoraan erikoislääkärille.
Pienessä tämä ei onnistu, koska paljon tulisi luppoaikaa. Tietysti tämä koskisi vain tavanomaisimpia yleislääkäripalveluja.
Monessa maassa terveysneuvonta ja vaikkapa haavojen puhdistus on keskitetty apteekkeihin ja sekin toimii hyvin. Apteekeista saa myös lääkkeitä ilman reseptiä. Paraikaa selvitetään myös hoitajien reseptinkirjoitusoikeutta.
Olen myös aika vakuuttunut, että jos Helsingin niemen kaikki terveysasemat keskitettäisiin yhteen pisteeseen Postitalolle, useimmille alueen asukkaista asiointi helpottuisi.
Taidat nyt olla jumittunut ajamaan ratikalla ympyrää Katajanokka-Postitalo-Katajanokka etkä näe muuta Helsinkiä laisinkaan.
Kerropa nyt minulle oikein kädestä pitäen, miten terveyskeskusreissuni helpottuu ja muidenkin munkinseutulaisten tietysti, kun terveysasema siirretään kävelymatkan etäisyydeltä Munkkiniemen ja Munkkivuoren välistä Postitalolle? Kuumeisen lapsen kanssa taksi olisi ainoa mahdollisuus. Vai olisiko siellä satoja parkkipaikkoja? Mistä tonttia niille?
Helsingissä on 4, 5 käyntiä per asukas vuodessa terveyskeskuksissa. Näistä suuri osa on kotona olevien äitien, lapsipotilaiden, koululaisten ja vanhusväestön käyntejä. Näillä ihmisillä ei ole mitään asiaa ihannoimaasi keskustaan, vaan he arvostavat nurkalla olevaan terveyskeskusta.
Osmo tietää:
”Olen myös aika vakuuttunut, että jos Helsingin niemen kaikki terveysasemat keskitettäisiin yhteen pisteeseen Postitalolle, useimmille alueen asukkaista asiointi helpottuisi.”
Olen vakuuttunut, että olet väärässä ja tämähän on aivan helposti todennettavissa. Ihme, että nyt kyllä autoilu on sinulle parempi vaihtoehto kuin kävely. Omilla autoillahan näihin superkeskuksiin sitten paljolti tultaisiin.
Kun lääkärikäynti on vain sairausloman kirjoittamista varten, ongelma on työnantajapuolella ja työehtosopimuksissa. Lapsen nuhakuumeesta sairausloman voisi varsin hyvin antaa lähineuvolan terveydenhoitaja. Joillakin työnantajille on se käsitys, että sairastaminen – oma tai lapsen – ei sovi työelämään eikä sellaiseen ole aikaa. Käsitys on todellisuuden vastainen eikä sairauslomatodistusten aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen minusta ole julkisen terveydenhuollon, vaan työterveshuollon vastuulla.
Antibioottikuuri taas on lääkärin asia ja sen määrääminen ilman labroja varmuuden vuoksi usein enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oden mainitsemasta hoitajien reseptinkirjoitusoikeus ainakin joidenkin tahojen mukaan (lääkärit?) vaatisi paljon lisäkoulutusta.
Elinalle:
Munkkivuori ei ole Helsingin niemellä. Munkkiniemen terveysasema on kyllä esimerkiksi lehtisaarelaisten kannalta aika huonossa paikassa. Siltä suunnalta on kyllä hyvää paikkaa vaikea löytääkään. Voitaisiin tietysti ajatella, että kun muu helsinki siirtyisi superterveysasemiin, Munkinseudulla säilytettäisiin vanhasta muistista vanha arvauskeskus, jotta muut osaisivaty olla tyytyväisiä omiin palveluihinsa. HYKS olisi sinänsä sijainniltaan aika sopiva, koska kaikki seudun ihmiset pöääsevät sinne ilman autoa.
Pari korjausta asiatietoihin:
Terveyskeskuksissa suurin hoidontarve ei muodostu hengitystieinfektioista ja sairauslomien hakijoista vaan ylivoimaisesti monisairaista vanhuksista ja heidän verenpainetaudin ja diabeteksen hoidostaan. Tätä ei kannata unohtaa kun puhuu työssäkäyvän suulla.
Hoitajien reseptinkirjoitusoikeudesta: Risikko on ilmoittanut, että Suomeen kehiteltävä malli olisi Ruotsissa olevan kaltainen. Ruotsissa hoitajat kirjoittavat reseptejä lähinnä lääkkeisiin, mitkä Suomessa ovat reseptivapaita eivätkä suinkaan antibiootteja mm. hengitystieinfektioihin. Tämä siksi, että hoitajien ammattitaito ei riitä muuhun ilman massiivista lisäkoulutusta. Tästä on samaa mieltä myös hoitajien enemmistö. Lisäksi hoitajista on erittäin kova pula eikä ole siis kovin järkevää kouluttaa heitä pois työtehtävistä, jotka jonkun on joka tapauksessa hoidettava. Järkevämpää vaikkakin myös typerää olisi kouluttaa vieläkin enemmän lääkäreitä kuin nyt.
Ruotsissa on hoitajien reseptinkirjoitusoikeudesta huolimatta yhtä paha julkisen puolen yleislääkäripula kuin meillä.
Osmo,
Väitit, että USEIMMILLA matka helpottuisi.
Lehtisaaressa on tuhat ihmistä. Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa 13 000.
Tuhannen lehtisaarelaisen olisi tosiaan jossain määrin helpompi mennä bussilla Hyksiin kuin nyt tulla Laajalahdentielle, olet oikeassa, mutta 13 000 munkkalaisella matka vaikeutuisi.
Eli esimerkkisi oli pepusta!
Hyvin siellä Munkkiniemen arvauskeskuksessa muuten arvaillaan, palvelu on aina ollut erinomaista.
Yksityisiä terveysasemia ylläpitävillä yhtiöillä on kunnalliseen terveydenhoitoon verrattuna se etu ettei niiden tarvitse välittää asiakkaidensa oletettuihin palvelutaso-odotuksiin liittyvästä kognitiivisesta dissonanssista. Yksityinen terveyskeskus voi ilman kunnallispoliittisia seuraamuksia sijoittautua sinne missä asiakkaat sen haluavat olevan eikä sinne minne julkisen keskustelun pohjalta se voitaisiin olettaa haluttavan. Olisiko tässä kyseessä samanlainen ilmiö kun päivittäistavarakaupassa; kyselyissä ”lähikauppa on erittäin tärkeä” mutta käytännössä käydään mielummin hypermarketeissa.
Esimerkiksi: Postitalo on loistava paikka terveyspalveluille, josta syystä siellä yksityinen lääkäriasema onkin. Näyttää olevan myös Isossa Omenassa, Sellossa, Jumbossa, Itäkeskuksessa yms henkilölogistisissa hubeissa.
Mitä Postitalon saavutettavuuteen ja mikä tärkeämpää, kokonaislisäarvoon tulee niin olisi se ainakin omalta kohdaltani Viiskulmaan verrattuna parempi vaikka fyysisesti kauempana onkin. Bussilla pääsee viereen, autolla lämpimähköön halliin (jota arvostaa talvella kun lapset ovat kuumeessa), ja suuremmassa yksikössä voisi olettaa laajemman palvelupaletin ja järkevämpien aukioloaikojen olevan helpommin toteutettavissa.
Kokonaan toinen kysymys on sitten se kannattaisiko kunnallisten terveyskeskuspalvelujen palvelutasoa ja houkuttelevuutta verrattuna yksityisiin pikemminkin keinotekoisesti heikentää sijoittamalla ne tietoisesti liikennevirtojen kannalta syrjäisiin pieniin yksiköihin jotka ovat vielä maksukykyisen asiakkaan kannalta hankalasti auki jotta saadaan potilaat siirtymään yksityiselle puolelle.
Jos henkilö saisi itse valita, minkä terveysaseman asiakkaaksi kirjoittautuu, eikä sitä määrättäisi hänelle osoitteen mukaan, luulen, että moni Munkinseudun asukas valitsisi mieluummin keskustassa sijaitsevan terveysaseman. Tällainen järjestely voisi muutenkin olla hyvä; varmaankin se johtaisi siihen, että terveysasemat sijoittuisivat aika eri tavoin. Tähän voisi lisätä sen, että kaupungissa olisi valittavien joukossa muutama iso, monipuolinen ja keskeisesti sijaitseva terveysasema.
Osmon mutu-olettamuksia:
” […] moni Munkinseudun asukas valitsisi mieluummin keskustassa sijaitsevan terveysaseman.
Jaa, millähän peursteella? Ja kuinka ”moni”, tuhat, kymmenen tuhatta…?
Lääk.kandi yllä sanoo, että valtaosa käynneistä on vanhusten pitkäaikaissairauksien hoitoa. Miten nämä vanhukset hyötyisivät siitä, että joutuvat rytyyttämään ehkä kerran viikossa bussilla/raitiovaunulla keskustaan omalla kustannuksellaan?
Toinen iso ryhmä ovat hengitystieinfektiopotilaat. Tällainen henkilö on valmiiksi kotonaan, ei keskustassa. Miten häntäkään hyödyttää kuumeisena pidempi matka siksi, että geriatrisen ortopedian erikoislääkäri istuu viereisessä huoneessa yleislääkärin määrätessä hänen tarvitsemansa antibiootit toisessa.
Tottakai joillekin ihmisille keskustasijainti on edullisempi, mutta ei USEIMMILLE eikä etenkään paljon terveyskeskusta käyttäville.
Munkkiniemen matkojen pituuksista en tiedä. Jokunen asukas sieltä pääsee raitiovaunulla suoraan esim. Lasipalatsin pysäkille. Joitakin bussejakin kai tulee suoraan keskustaan ilman vaihtoja.
Hengitystieinfektiopotilaat joutuvat joka tapauksessa matkustamaan, tuskin hekään haluavat seisoskella vaihtopysäkeillä.
Lääk.kandin mukaan siis: ”Terveyskeskuksissa suurin hoidontarve ei muodostu hengitystieinfektioista ja sairauslomien hakijoista vaan ylivoimaisesti monisairaista vanhuksista ja heidän verenpainetaudin ja diabeteksen hoidostaan.”
Antibioottien määrääminen automaattisesti näiden monisairaiden, lasten tai työssäkäyvien infektioihin saattaa olla maan tapa, mutta ei hoitosuositusten mukaista.
Automaattina niistä tulee lumehoitoa, joka mm. synnyttää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja. Ks. mm.
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10833
Osmo kirjoitti:
”Suuresta lukumäärästään huolimatta terveysasemat ovat monelle hankalan matkan päässä; paikoissa, jonne kaupallisia palveluja ei ikinä perustettaisi.”
Lainaan raukkamaisesti vain pientä pätkää, koska en ota kantaa koko tekstiin vaan tuon vain pohjois-helsinkiläistä näkökulmaa kyseiseen väitteeseen.
Tilanne voi olla tuo keskustassa ja helsinginniemellä, mutta tilanne kääntyy nurinkurin jossain kehä ykkösen tienoilla. Kaupat karkaavat autottoman näkökulmasta kauas ja terveysasema on edelleen lähellä. Toivon, ettei terveysasemien tehostamisohjelma veisi myös terveyskeskusta Vantaan jumboon, vaan ne edes sinnittelisivät siellä missä ihmisetkin asuvat.
Kannatan Elinaa siinä, että terveyskeskukset pysyisivät siellä missä ihmiset. En ota kantaa kokeneempien kertomuksiin hoitojen keskimääräisestä luonteesta, mutta kun itse olen sairas, totta tosiaan en halua matkustaa kauas – en vaikka pääsisin ilman linjurin vaihtoa. Suuremmalla todennäköisyydellä lähelle pääsee silti helpommin, kävellen tms. Siis koko helsingin näkökulmasta, ei vain keskustan.
Kannatan Spottun ehdotusta kunnallisten terveyspalvelujen heikentämisestä siten, että ne eivät ole siellä missä kaupan suuryksiköt – ei edes anneta olla. Loistavaa. Ainakin itse hyötyisin siitä suuresti ja se pelastaisi lähipalvelut myös jatkossa, ja uskon myös että en olisi ainoa.
Kyllä nyt joku (siis Elina) jaksaa väittää vastaan näin päivänselvästä asiasta.
Kyllä ihmiset mieluummin menevät sinne, minne pääsevät helposti kuin sinne mikä on lähellä. Itse asuin jonkin aikaa Herttoniemenrannassa ja meidän terveysasemamme oli Herttoniemessä. Se oli lähellä ja sinne pääsi kohtuullisen helposti, joten minulla ei siitä ole valittamista, mutta 81 (muistaakseni) meni meidän kotiovelta suoraan sinne. Ne alueella, jotka olivat muiden bussien varrella, joutuivat vaihtamaan metroasemalla, jos halusivat bussilla mennä. Paljon helpommin silloin sujuisi, jos terveysasemalle pääsisi suoraan metrolla. Matka saisi olla vähän pidempikin, ja silti kannattaisi.
Aika harvalla monisairaalla vanhuksella – jos vielä kotona asuu – on mahdollisuutta tai halua kävellä montaakaan kilometriä. Niin vaan sielläkin suurin osa kanssamatkustajista oli vanhuksia sinne terveysasemalle bussilla kulkiessa. Väite, jonka mukaan terveysasemien asiakkaat kulkisivat kävellen, on ainakin silmämääräisesti arvioiden täysin väärä.
Mitä järkeä on muuten siinä, että puolen Helsingin päivystys on Malmilla eikä Mariassa? Jos ei nyt asu Malmilla, niin Mariaan pääsee yleensä paremmin. Kyse tuskin on tilan puutteesta.
Ongelma on siinä, että terveydenhoidon kannalta on täysin yhdentekevää kuinka paljon potilaat joutuvat ravaamaan. Millään väestötiheysoptimoinnilla tähän tuskin myöskään saadaan vastausta. Se että ihmiset äänestäisivät jaloillaan, eli saisivat käyttää sitä terveyskeskusta joka heille parhaiten sopii on ihan järkevä ratkaisu, se luultavasti johtaisi siihen että keskustan terveyskeskus kasvaisi isoksi, eli siellä olisi enemmän erikoisosaamista….
Muuten, en ymmärrä miksei terveyskeskuslääkäri/sairaanhoitaja voi käydä vanhusten kotona vaikka kerran kuussa jos ei tässä kerran ole kyse akuutista ongelmasta? Ylipäänsä, lääkäritaksi voisi olla ihan kustannustehokas ratkaisu jos otetaan huomioon potilaan ja taksikuitteja maksavan Kelan kustannukset.
Toinen muuten, en tiedä mihin Osmo vetää keskustan rajat, mutta Töölönlahdesta etelään asuu tietääkseni vajaa 100 000 ihmistä, joka on olennaisesti enemmän kuin ”ei juuri ketään”.
Ydinkeskustasta on olemassa virallinenkin määritelmä, mutta minun ydinkeskustani rajautuu pohjoisessa Arkadiankatuun, asemaan ja Kaisaniemen puistoon, etelässä Esplanadiin, lännessä Kampin keskukseen ja Yrjönkatuun ja idässä Snellmanninkatuun. Tällä alueella on kahdeksan Alkoa, aika monta yksityistä lääkäriasemaa mutta ei yhtään terveyskeskusta.
Tiedemies sanoo:
”Kyllä ihmiset mieluummin menevät sinne, minne pääsevät helposti kuin sinne mikä on lähellä. ”
Olet varmasti nimimerkkisi veroinen älykkö, mutta unohdat, että näiden kyseisten adverbien välillä vallitsee voimakas korrelaatio. Lähelle pääsee yleensä helpommin kuin kauas.
Osmo väitti, että monet munkinseutulaiset menisivät terveyskeskukseen mieluummin keskustaan kuin lähiasemalle, johon useimmilla täällä on noin kilometrin matka. Jos tämä on sinulle päivänselvää, niin munkinseutulaisena ei minulle. Tietysti Osmon pitäisi määritellä tämä ”monet”, jotta asiasta voisi enemmän keskustella.
Miksemme muuten veisi tätä nerokasta ajatusta pidemmälle? Ehkäpä Osmo jo suunnittelee megalomaanista, innovatiivista huipputerveyskeskusta Keski-Suomeen, johon jokaisella meillä on raideyhteys…
En ole seurueen ainoa jankuttaja. Osmon esimerkit alkavat olla vanhentuneita:
”[…] Tällä alueella on kahdeksan Alkoa, aika monta yksityistä lääkäriasemaa mutta ei yhtään terveyskeskusta.”
Anna nyt Alkojen olla ihan rauhassa siellä missä ovat, varmasti tarvitsetkin ”ydinkeskustassasi” useammin alkoa kuin terveyskeskusta… toivottavasti?
Kuten OS tuossa ehdotti, miksi ihmiset pitää asuinpaikkansa mukaan määrätä johonkin terveyskeskukseen?
Britanniassa NHS-systeemi toimii niin, että jokainen saa kirjautua haluamalleen yleislääkäriasemalle (olettaen, että lääkäriasemalla on resursseja ottaa vastaan) ja sitä saa vaihtaa ilmoitusasiana. Ongelma Britannian systeemissä on se, että esimerkiksi itse en ole päässyt haluamaani paikkaan (useamman lääkärin kioski aivan kulman takana), koska se on Lewishamissa ja minä asun korttelin päässä, ja välillä kulkee Kuoleman linja, elikkä Greenwichin ja Lewishamin raja. Ja hiukan kauempana mutta asianmukaisesti Greenwichissä oleva useamman lääkärin kioski on täynnä ja sinne on sietämätön jono.
Tilaa on lähinnä pienissä yhden miehen praktiikoissa, joissa on ongelmana saada aikaa sinne silloin kun tarvitsee. Tässä mielessä ”markkinatalous” on osoittanut ihmisten ainakin tuolla päin palloa suosivan suurempia terveyskeskuksia kuin pienempiä.
Tässä on lisäksi useasti kerrottu, että pidemmät matkat ovat myrkkyä vanhuksille ja lapsiperheille, joihin muutenkin kuuluu aina vedota kun vastustetaan uudistusehdotuksia ilman kummempia perusteluja. Minä en ole vanhus enkä lapsiperhe, mutta liikkumisen vaivan kannalta sekä palvelun laadun vinkkelistä luulisi olevan helpompaa tehdä pidempi matka paikkaan, josta tullaan ulos asianmukainen resepti tai hoito-ohje kourassa kuin että matkustetaan ”helpolla” siihen puoleen väliin, mutta koska siellä ei ole spesialistia eikä mitään muutakaan, saadaan vain lähete johonkin kauemmaksi, josta kenties lähetetään vielä kauemmaksi. Tässä on aika monta matkaa ja lisäksi hommaan kuluu tuhottomasti aikaa.
Jos Munkkivuoren väki haluaa sankoin joukoin käyttää Munkkivuoressa olevaa terveyskeskusta, sille riittää runsaasti asiakkaita ja mitään ongelmaa ei olekaan.
Mutta toivoisin, että pidättäydyttäisiin julistamasta, mitä kaikki jonkun alueen asukkaat aivan varmasti haluavat tehdä, sillä muiden suulla puhuminen on lähinnä toisen käden tiedon kuvittelua ja saattaa perustua toiveiden tynnyriin eikä tosiasioihin.
Myös Tanskassa on käytössä Hannu Vistin kommentissaan mainitsema tai sen tapainen malli: asukas valitsee kaupungin osoittamista lääkäreistä mieleisensä omalääkärin. Valintaa varten lääkäristä saa tietää nimen, iän, sukupuolen, mahdollisen erikoistumisen, vastaanottoajat ja vastaanoton osoitteen. Yksittäisen lääkärin sijaan voi valita myös lääkärikeskuksen. Perhe voi vapaasti päättää käyttävätkö kaikki samaa lääkäriä vai kukin perheenjäsen oman mielensä mukaan eri lääkäreitä. Lääkäri puolestaan ilmoittaa kuntaan kuinka monta ”omapotilasta” hänen työkuormakseen vielä mahtuu, valittavissa olevien listaa päivitetään siis tämän suhteen jatkuvasti ja ajoittain jotkut lääkärit voivat olla ”loppuun buukattuja”.
Oman tanskassa-asumiskokemukseni mukaan homma toimi – näin kansalaisen näkökulmasta katsottuna ainakin – kerrassaan loistavasti. Läheltä valittu omalääkäri tuli (mieheni sairastuttua liikuntakyvyttömään kuntoon) ilman eri korvausta katuvälin päähän kotikäynnille, kun edellisenä päivänä puhelinkonsultaatiolla määrätyt kipulääkkeet eivät olleet auttaneet. Tässä välissä taksilla liikkuva laajemman alueen päivystävä lääkäri oli käynyt jo yöllä antamassa morfiinipiikin kipujen lievittämiseen. Kotikäynnin tilannearvion jälkeen mies pääsi oman lääkärin lähetteellä sairaalaan erikoislääkärin, lopulta muistaakseni peräti viiden sellaisen, tutkittavaksi. Kustannuksia yhteiskunnalle olen pohtinut: kaikista tutkimuksista ja miehen kahden viikon sairaalatäyshoidosta huolimatta me emme maksaneet lystistä mitään, veroja Tanskaan tosin siitäkin edestä. Mielestäni kannatti tuosta hyvästä maksaakin.
Olen tässä hiljalleen miettinyt, miksei vastaavan ”omalääkäri lähellä, erikoislääkärit ja sairaalahoito sairaalassa” -systeemin ole ajateltu toimivan Suomessa – kai Tanskan malli täälläkin asioista päättäville sentään tuttu on. Niin, miksi meillä on toisin?
Tässä keskustelussa on väitetty, että vanhukset usein kävelisivät terveysasemalle. Se ei ole totta, ainakaan Herttoniemessä ei ollut, vaan kyllä sinne tultiin bussilla.
Helppous tarkoittaa sitä, että jos bussilla pitää mennä, niin on se ja sama mihin menee, jos ei joudu vaihtamaan. Toisaalta, jos joutuu vaihtamaan bussia, niin verraten lyhytkin matka on hankala.
Tämän te toki tiedätte, mutta kuten niin usein, kyse ei olekaan siitä. Kyllä teksteistä näkee, että vika ei ole siinä mitä ehdotetaan, vaan siinä, että ehdotetaan ja siinä kuka ehdottaa.
Jos ensiksi lähdettäisiin siitä, että ihmiset voisivat asioida siinä terveyskeskuksessa, missä haluavat, niin näkisimme, mihin ihmiset mieluummin menevät. Tämän jälkeen terveyskeskusten paikkaa ja määrää olisi helpompi säätää ja kuorman tasaus ja tehokkuuden parannukset olisivat mahdollisia.
Vaikka terveyskeskuksiin tultaisiinkin usein bussilla, niin joka tapauksessa niihin kävellään sitä USEAMMIN, mitä lähempänä ne ovat. Ja ainakaan minulle ei ole yhdentekevää istunko bussissa viisi minuuttia vai kaksikymmentäviisi minuuttia, vaan pidän ensimmäistä vaihtoehtoa ehdottomasti parempana.
Olen käyttänyt kolmilapsisen perheen äitinä Haagan, Kannelmäen ja Munkkiniemen ja Kruununhaan terveysasemia. Kaikkiin näihin olen aina kävellyt, matkaa on ollut noin kilometri kaikkialla. (Kruununhaassa oli silloin t-keskus Vironkadulla.)
Kuumeinen lapsi on mennyt rattaissa lämpimästi puettuna. Myös useimmat tuttavani ympäristöstä ovat kävelleet matkan tai jos oma auto on pihassa, niin valitettavastihan sitä sitten usein käytetään, vaikkei todellista tarvetta olisi.
Ehkä Tiedemiehellä on eläkeläisväestöstä vähän liian synkkä käsitys. Kyllä useimmat kävelevät vaivatta muutamat sadat metrit. Ja jos eivät kävele, niin ei se bussimatka keskustaankaan oikein suju eli taksimatkaksihan se sitten menee. Kyllä kai se sentään on fakta, että lyhyempi taksimatka on vähävaraiselle eläkeläiselle parempi vaihtoehto kuin pitkä taksimatka?
Tiedemies menee debatissa alkeelliselle ad hominem -tasolle:
”Kyllä teksteistä näkee, että vika ei ole siinä mitä ehdotetaan, vaan siinä, että ehdotetaan…”
Totta kai saa ehdottaa ihan mitä vain. Minusta vain aloituksen ehdotuksessa on paljon huonoja puolia ja käsitykseni mukaan tämän palstan tarkoitus onkin nostattaa keskustelua aina kyseisestä aiheesta. Pitäisikö täällä vain nyökytellä ja hymistä kuorossa ylistyslaulua Suuren Mestarin ajatuksille? Osmo korjatkoon, jos olen käsitykseni kanssa väärässä.
”…ja siinä kuka ehdottaa.”
Osmon ja minun väleistä sinä et tiedä yhtään mitään, joten outoa vihjailua minusta.
Pääsääntönä näkisin valinnanmahdollisuuden lisäämisen julkisessa terveydenhoidossa. Ilman mahdollisuutta valita, palvelujen taso ei ole alttiina minkäänlaiselle käyttäjien kontrollille, mikä, uskaltaisin väittää, johtaa lopulta huonoon palvelun laatuun.
Kun luen Osmon alkuperäisen kirjoituksen uudestaan, en edelleen löydä siitä mitään muuta kuin pari, lopultakin aika itsestäänselvää asiaa:
1. Ongelma terveysasemissa ei pääsääntöisesti ole se, että ne olisivat kaukana (eivät ole), vaan se, että osa on sillä tavalla syrjässä, että matka saattaa olla hankala.
2. Terveydenhuolto hyötyisi suuresti siitä, että yksikkökoko mahdollistaisi erikoislääkärien päivystyksen.
Näiden lisäksi tekstissä annettiin muutama konkreettinen ehdotus siitä, miten palvelua voitaisiin näistä lähtökohdista kehittää.
Isossa osassa kommenteista puututtiin siihen, että etäisyyksien kasvaessa täytyisi kulkea autolla tai taksilla. Tämä varmaan pitäisi paikkaansa osalle ihmisistä, mutta minä väitin – ja väitän edelleen – että nytkin suurin osa ihmisistä kulkee terveysasemille busseilla. Eivät varmaan kaikki, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Asia on selvitettävissä ja ratkaistavissa täysin yksikäsitteisesti, eikä se viimekädessä ole mikään mielipideasia, ihmisistä tietty osuus kulkee terveyskeskukseen bussilla tai autolla ja loput eivät. Tästä on lopultakin turha kiistellä.
Olen kritisoinut, ja aion vastakin kritisoida näitä kirjoituksia. Vaikka olen Osmon kanssa aika usein samaa mieltä, olen usein myös eri mieltä. En tietenkään tiedä mitään tänne kirjoittavista nimimerkeistä. En vain ymmärrä kirjoitusten sävyä, niissä kun on usein aivan kohtuutonta ja perustelematonta haukkumista. Siitä syntyy sellainen mielikuva, että kommentoijalla on jotain hampaankolossa. Etenkin kun bloginpitäjää haukutaan vuoroin sosialistiksi vuoroin riistoporvariksi, mikä nyt mihinkin ideaan kulloinkin sattuu sopimaan.
Helsingin maa-pinta-ala 186 neliökilometriä. Vaikka se olisi neliön muotoinen ja vaikka nuo 29 terveysasemaa – pyöristetään vaikka 30:een – sijaitsisivat kukin 5×6 ristikossa niin, että kukin neliö olisi n. 2.5 kilometriä sivultaan – niin ihmisillä olisi silti keskimäärin noin kilometrin matka lähimmälle terveysasemalle. Jos populaatio olisi tasan jakautunut, asuisi keskimäärin 50.2 prosenttia (saatoin laskea väärin) yli kilometrin päässä.
Minä, ja moni muukin tervejalkainen aikuinen, kävelisin tuon matkan helposti, lastenvaunujen kanssa taikka ilman (ja olen kävellytkin), mutta aika harva sairas vanhus jaksaa.