Liikennekuolema on arkinen asia

9 vastausta artikkeliin “Liikennekuolema on arkinen asia”

1. Mikä sat­tuma!

   Tismall­een samaa juuri ajat­telin ennenkuin avasin koneen ja näin aloituk­sesi. Tosi­aan reilun viikon sal­do tääl­lä koti­maas­sa tämä yhdek­seän henkeä. 

   Liiken­nekuolemat ovat hyväksyt­ty osana elämän­menoa eikä liiken­nekuolemien nol­latavoit­teeseen päästä muu­toin kuin lopet­ta­mal­la liikenne. Jostain syys­tä täl­lainen ker­tarysäys sit­ten pysäyt­tää kuitenkin ihmiset, vaik­ka meil­läkin liiken­teessä kuoee noin 400 ihmistä vuodessa, Espan­jas­sa yli 2700.

   Yksit­täi­nen ihmi­nen voi aina tehdä val­in­to­ja kuitenkin. Voi pyrk­iä vält­tämään turhaa ajoa etenkin pimeäl­lä tai jos sääolo­suh­teet ovat huonot. Sydän­tä aina kylmää, jos lapset lähtevät epämääräi­sis­sä kyy­deis­sä pidem­mälle. Lap­sil­la on paljon kisamatko­ja ja ne tehdään usein henkilöau­ton kyy­dis­sä, joskaan eipä se bus­sikaan ole aina tur­valli­nen kuten nähtiin. 

   Näis­sä surulli­sis­sa tapauk­sis­sa kuitenkin aina vähän mieti­tyt­tää kri­isip­sykolo­gien näyt­tävä esi­in­marssi ja kaiken­lainen liialli­nen vouhkaami­nen. Ihmi­nen nyt tulee tien­sä päähän kuka enem­min kuka myöhem­min ja asia vain ker­ta kaikki­aan pitää hyväksyä. Kuole­mas­ta on vier­aan­nut­tu liikaa. 

   En kuitenkaan tarkoi­ta, etteikö liiken­neon­net­to­muuk­sien ehkäisemisek­si pitäisi tehdä kaik­ki voitava.

   Vastaa

2. Nimeltä mainit­se­mat­toman tuoreen min­is­terin taan­noinen esi­in­tymi­nen asian tiimoil­ta, huolel­la har­joite­tul­la väräjäväl­lä äänel­lä ja oikein ajoite­tul­la tehoste­tauol­la, ker­toi mihin suun­taan poli­ti­ik­ka ja poli­itikot Suomes­sa kehittyvät.

   Vastaa

3. Itse olin lähin­nä ihmeis­säni uuti­soin­nista… koko sun­nun­taipäivän ja illan, kaik­ki uutiset: pelkkää bus­si­tur­maa. Ei kai tämä nyt mikään tsuna­mi ollut? 

   Eniten ihme­tyt­tivät toimit­ta­jat vah­taa­mas­sa tyhjäl­lä ken­täl­lä tyhjiä käytäviä ja anta­mas­sa puolen tun­nin välein raport­te­ja siitä, että jonkun ajan kulut­tua laskeu­tuu kone, jos­sa on onnet­to­muudessa ollei­ta. Tai lähet­tämässä raport­te­ja siitä kuin­ka kri­isip­sykolog­it ovat lähdössä kohti Espan­jaa… Mukana myös YLE, ei pelkästään keltainen lehdistö.

   Joku raja tälle uuti­soin­nillekin pitäisi saa­da, eikö la-su tapah­tunut _mitään_ muuta? 

   Okei, iso ja kos­ket­ta­va uuti­nen tämä tietysti oli ja sun­nun­tai on var­maan kehno uutispäivä nor­maal­isti, mut­ta silti. Olisi muka­va tietää, kuin­ka paljon air-timeä touhu sai sun­nun­taina val­takun­nal­lisil­la kanav­il­la ja ver­ra­ta sitä esim. edel­lä­mainit­tuun tsuna­mi-uuti­soin­ti­in tai Konginkankaan onnettomuuteen.

   Vastaa

4. Hei

   Vakavaan depres­sioon sairas­tuneena ja sitä myötä lukuisi­in kanss­apoti­laisi­in tutus­tuneena en voi mitään sille, että mieleen nousee Mala­gankin osalta hie­man katk­e­ria ajatuksia.

   Mis­sä on yhteiskun­nan tar­joa­ma apu ja tuki sil­loin kun yksit­täi­nen ihmi­nen (jota media ei kiin­nos­ta) kohtaa omas­sa elämässään kri­isin, jos­ta ei yksin selviä, eikä läheisiltä löy­dy ammattiapua.

   Yksin saa tais­tel­la tais­tel­la sairaut­en­sa kanssa, että pää­sisi edes tun­niksi psykolo­gin luokse vail­la kuukausien jono­tus­ta jne. puhu­mat­takaan Kelas­ta, jolle jokainen asi­akas on viholli­nen ja poten­ti­aa­li­nen huijari.

   Tästä vyy­hdestä oli tuke­vaa asi­aa mm. uusim­mas­sa voimalassa:
   http://areena.yle.fi/toista?id=1213074

   Min­ul­la oli onnea, sat­u­in saa­maan tukea ter­api­aan, kos­ka osaan ilmaista itseäni ja jak­san vaa­tia. Suuri osa jää lääk­i­tyk­sen ja ker­ran vuodessa psyki­a­tril­la “hoidon” varaan.

   Minus­ta Jokeloi­tu­mi­nen ja Malagoi­tu­mi­nen ker­too siitä, etteivät ihmiset osaa enää koh­da­ta omaa elämään­sä ja siirtävät surun ja huolen ulkop­uolelle tur­val­liseen kohteeseen. Eikä monel­lakaan työ­paikalla ole mah­dol­lisu­ut­ta pysähtyä edes het­kek­si elämässään, vaik­ka lep­oon olisi kuin­ka tarvet­ta ja sitäkin tuskaa omas­ta itses­tä siir­retään ulkop­uolelle. Näen tämän selkeästi mon­es­ta työu­upumuk­sen rajal­la puur­tavas­ta ystävästäni, jot­ka kyl­lä itkevät avoimesti Malagoi­ta, mut­tei­vat itseään, kos­ka siihen ei ole varaa, jot­ta jak­saisi vielä yhden kuukau­den työn­sä parissa.

   Vastaa

5. Autoil­la on koko his­to­ri­ansa ajan ollut varsin luon­te­va suhde kuole­maan. Auton mytol­o­giset aspek­titkin ovat täyn­nä thanatos­ta, vaaraa, glo­ri­fioitua tuhon mah­dol­lisu­ut­ta, uhmaikäistä rakkau­denkaipu­u­ta vaipumas­sa nar­sis­min­sa suureen uneen. Auto on vapau­den sym­boli, mut­ta arjen tasol­la varsin banaali: mitä vapaut­ta on kulkea asfal­toitu­ja pin­to­ja tarkko­jen säädösten mukaan tuke­hdut­tavas­sa liikennevirrassa? 

   Auton vapaus­mys­ti­ik­ka liit­tyykin selvästi mytol­o­gisi­in ulot­tuvuuk­si­in — tun­teeseen vaaras­ta ja mah­dol­lis­es­ta (jopa toden­näköis­es­tä) kuole­mas­ta, jot­ka on vapaas­ta tah­dos­ta otet­tu vas­taan, mut­ta jot­ka suit­si­taan ehdot­tomaan kuri­in. Sik­si tästä hallinnas­ta ollaan ylpeitä: se on kuole­man val­jas­tamista oman her­ru­u­den ( — autothan ovat ehdot­toman maskuli­in­ista kult­tuuria, sen saa tun­tea jokainen auto­vas­tainen mies Suomes­sa — ) alle, ja sik­si pelkääjän paikalta kom­men­toin­ti on suuri tabu.

   Tämä on kieltämät­tä kau­nis paradok­si — kuole­ma voite­taan vain tart­tumal­la siihen. Tässä suh­teessa auto on kuin anti­ikin heeroksien teräase, jota kun­ni­akkaasti, siis ennen kaikkea rohkeasti, käyt­tämäl­lä sankari takasi itselleen kuolemat­to­muu­den. Nyt Home­rokset vaan ovat vai­h­tuneet keltaiseen lehdistöön.

   Kun autoista riisu­taan mytolo­gia, jäl­jelle jää lähin­nä kuole­man arki, tilas­tolli­nen kuole­ma. Sik­si nämä yliläikkyvää tun­nekokemista lietso­vat lööpit ovat vaivaan­nut­tavia — ne pyrkivät kietomaan yhdek­si tari­naksi autoilun ehdot­toman väistämät­tömät ihmisuhrit (…sin­unkin vuok­sesi annetut…) ja autoilun mytolo­gian köm­pelöim­mät ja banaaleim­mat puolet.

   Näis­sä kuolin­uuti­sis­sa pitäisin suurim­pana trage­di­ana sitä, etteivät kaik­ki autol­la tapetut ole valin­neet tätä teräsarkkua kohtalokseen.

   Vastaa

6. Niin­pä, reilu puoli­toista vuot­ta sit­ten vai­moni ja 3 las­tani jou­tu­i­v­at pahaan kolari­in jon­ka seu­rauk­se­na kaik­ki pait­si vau­va jou­tu­i­v­at sairaalaan, tytär oli 4 päivää tehol­la ja vaimo ei voin­ut kan­taa rin­taruokin­nal­la ole­vaa vau­vaamme 2 kuukau­teen. Meitä ei aut­tanut val­tio, ei kun­ta, ei seu­rakun­ta, ei kri­isi­a­pu (taino: min­ulle annet­ti­in numero jos­ta olisin voin­ut tiedustel­la aikaa kri­isi­avus­ta)… Ain­oas­taan ystävät ja suku­laiset auttoivat. 

   On todel­la hienoa ja kan­natet­tavaa että Mala­gan bus­si­tur­man uhre­ja autet­ti­in ! On kuitenkin väärin että apua tar­jo­taan vain jos avun tar­joa­jalle on tar­jol­la palkkiok­si medi­an jaka­maa kun­ni­aa ja mainet­ta. En sano tätä piikkinä ulko­min­is­ter­illemme joka toi­mi mielestäni mallikkaasti, vaan yleisenä kom­ment­ti­na siihen mihin suun­taan ns. hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme ja “tur­vaverkkomme” ovat menossa. 

   Kuvit­telin aina että kri­isin sattues­sa kohdal­leni saisin apua, mut­ta karu koke­muk­seni oli ettei niin käynyt. Selvisin kos­ka min­ul­la oli säästöjä ja ystäviä, mut­ta kaik­ki eivät ole yhtä onnekkaita…

   Vastaa

7. Ainakin Helsingis­sä kri­isi­a­pua tar­jo­taan omaisille automaat­tis­es­ti kaikissa väki­val­tai­sis­sa ja tap­atur­mai­sis­sa kuole­man­ta­pauk­sis­sa. Pyrkimys on, että päivys­tävä kri­isi­työn­tek­i­jä on jo poli­isi­in mukana, kun asi­as­ta ilmoite­taan läheisille. Kaik­ki eivät tietenkään halua tai kykene heti otta­maan tukea vas­taan ja heille tar­jo­taan mah­dol­lisu­us yhtey­de­not­toon myöhemmin. 

   Kuitenkin paha loukkaan­tu­mi­nen voi olla yhtä shokeer­aavaa ja trau­maat­tista kuten var­masti tei­dän tapauk­ses­sanne tyt­tären ollessa päiväkau­sia tehol­la. Tämä on tietysti resurssikysymys, että näis­säkin tilanteis­sa olisi mah­dol­lisu­us saa­da vai­vat­tomasti henkistä ja käytän­nön apua. 

   Kyse on myös aina siitä, kuin­ka kovaa osaa tai jak­saa vaa­tia. Tut­tavaper­heeni oli myös muu­ta­ma vuosi sit­ten vas­taavas­sa tilanteessa, ja he sai­vat kyl­lä kod­in­hoitoa­pua Helsin­gin kaupungilta, kos­ka van­hem­mat oli­vat huonos­sa kun­nos­sa ja per­heessä oli kak­si alle kouluikäistä lasta. 

   Tun­tuu oudol­ta, etteikö seu­rakun­nas­ta saisi keskustelu­a­pua, sitähän varten papit ja diakonis­sat ovat suurelta osalta ole­mas­sa ? Seu­rakun­nis­sa on myös paljon vapaae­htoistyön­tek­i­jöitä, jot­ka ovat valmi­udessa koti­a­pu­un täl­lai­sis­sa tilanteissa.

   Vastaa

8. Hei

   TE:n kir­joit­ta­ma kuu­lostaa liiankin tutul­ta. Min­un havain­to­jeni mukaan ns. hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa ja tur­vaverkko­ja ollaan aja­mas­sa alas aivan tietois­es­ti samaan aikaan kun per­in­teiset yhteisöt ja tur­vaverkot ovat hajoa­mas­sa. Rumaa jälkeähän siit­tä syntyy.

   Kaikkein tylym­mältä kuu­losta­vat kom­men­tit, jot­ta ongelmia ei voi olla, kos­ka meil­lä on Kela. Luo­ja sen­tään. Kela on vihovi­imeinen asi­akkaat vihol­lisek­seen koke­ma yliby­rokraat­ti­nen laitos, joka ei oikeasti ymmär­rä pykä­li­neen yhtään mitään akuutista avun tarpeesta. Ne kyl­lä räknäävät sel­l­aiset luvut, että sun on tul­ta­va toimeen täl­lä euromääräl­lä ja sosi­aal­i­toimis­tot tekevät samaa ja psykolo­gin aiko­ja saa jonot­taa hädässäkin kuukau­sia, joten onnek­si sitä kol­mat­ta sek­to­ria on olemassa.

   Vastaa

9. En halua olla tarkoituk­sel­la tyly tai mol­la­ta kaikkea, mut­ta min­un ja turhan mon­en ver­taistuen kaut­ta tutus­tu­mani poti­laan koke­mus on jotain kokon­aan muu­ta kuin kau­ni­it sanat julk­i­lausumis­sa ja vira­nomais­ten selvityksissä.

   Paikkakun­tien välil­lä on myös suuria ero­ja ja __valitettavasti__ avus­ta joutuu useil­la paikkakun­nil­la tais­tele­maan ja kaikkein sairaim­mat jatai itseil­maisun suh­teen “heikom­mat” ihmiset on help­po sivu­ut­taa, kos­ka hei­dän hätän­sä ei vält­tämät­tä edes tule avun­tar­joa­jien tietoon. Kela taas on syr­jäy­tynei­den kannal­ta val­tio val­tios­sa, joka tekee pahim­mil­laan täysin sat­tuman­varaisia päätök­siä, joiden perusteista edes kelan omat virkail­i­jat eivät aina ymmär­rä yhtään mitään ja eri virkail­i­joil­ta saa kuul­la sään­nön­mukaises­ti eri­laisia tulk­in­to­ja ja neu­vo­ja. Myös kun­ta­laisen ja kansalaisen oikeuk­sista tiedot­ta­mi­nen on täysin sat­tuman­varaista ja kiin­ni hyvästä tuurista, mil­lainen virkail­i­ja tai ter­veyskeskus­lääkäri sat­tuu kohdalle.

   Olen kuul­lut kanss­apoti­lail­ta, että Joke­lan ja Mala­gan kohdal­la aku­ut­ti­akin apua tarvit­sevil­ta vak­i­naisil­ta poti­lail­ta on perut­tu aiko­ja, kos­ka psykolo­gi tms. on hoi­tanut ylläole­via poti­lai­ta. Ylimääräisiä resursse­ja kun ei ole ja jollekin annet­tu apu on pois­sa toiselta, kos­ka avun kysyn­tä ylit­tää avun tarjonnan.

   Jos tilanne on hyvä Helsingis­sä, niin hienoa helsinkiläisille. 🙂
   Ehkä pääkaupungis­sa on vaikeampi päästää mitään asi­aa rempalleen.

   Ystäväni tap­poi itsen­sä sänkyyni Hesas­sa asues­sani. Ain­oat vira­nomaiset jot­ka otti­vat min­u­un yhteyt­tä koko pros­essin aikana oli­vat poli­isit, jot­ka soitin itse paikalle ja ruumi­in poiskär­rääjät, jot­ka eivät edes selvin­neet työstä ilman mun fyy­sistä apua. That’s it. Ei ouhet­takaan mis­tään psykol­o­gista tms.

   Nykyisen sairau­den kehkey­tyessä olisin tarvin­nut kiireel­listä apua, mut­ta odotin muiden poti­laiden lail­la kolme kuukaut­ta ekaa psykolo­gin tapaamista jono­jen vuok­si. Onnek­si mun nykyisessä kotikaupungis­sa toimii kol­man­nen sek­torin tar­joa­ma kriisiapupiste.

   Vastaa