Nämä uudet sivu­ni on lop­ul­ta saatu teknis­es­ti toim­i­maan. Vaikeuk­sien kaut­ta voittoon!

Olen lähdössä fil­lar­i­ni kanssa per­jan­ta­iaa­mu­na Tallinnaan, jos­ta läh­den polke­maan Via Baltikaa etelään. Per­jan­tai-illan tavoit­teeni on päästä Pär­nu­un. Tavoit­teeni on polkea Välimerelle ja sieltä Riv­ier­aa pitkin Niz­za­an. Reitin olen tois­taisek­si suun­nitel­lut tarkem­min vain Liet­tuan Kau­nasi­in. Matkalla on hyvää aikaa lukea kart­to­ja. Reitin val­in­ta on auki sikä­likin, että en tiedä, onko keli Alpeil­la sopi­va yli­tyk­seen. Sileil­lä renkail­la ei jäisil­lä teil­lä ajel­la. Jos Alp­pi­en yli­tys on mah­do­ton, kier­rän ne itäpuolelta. Vähem­män nousu­ja, mut­ta paljon enem­män kilometrejä.
Matkan­tekoani voi seu­ra­ta Helsin­gin Sanomien verkko­sivuil­la, jos­sa min­un on määrä pitää kuukau­den ajan blo­gia. Jos aikaa ja voimia riit­tää — ja tekni­ik­ka toimii — tulen kom­men­toimaan maail­man menoa myös näil­lä sivuilla.

Lehti­ti­eto­jen mukaan Venäjän Helsin­gin suurlähet­tiläs on vaat­in­ut Suomen venäjänkieliselle väestölle kansal­lisen vähem­mistön ase­maa. Vaa­timus sinän­sä ei ole yllät­tävä, mut­ta sen esit­tämisa­janko­h­ta — Viron pat­saskri­isin tun­nel­mat — oli pelottava.

Venäjästä tuskin on soti­laal­lista vaaraa euroop­palaisille naa­pureilleen, mut­ta venäläisen väestön ase­ma naa­puri­mais­sa voi muo­dostaa kri­isin Venäjän ja sen naa­purien kesken siten, että kri­isi alkaa paikallisi­na lev­ot­to­muuksi­na, maas­sa asu­vaa venäläisvähem­mistöä tuke­via mie­lenosoit­ta­jia tulee rajan takaa ja Venäjä val­tiona aset­tuu näi­den tuek­si ja niin edelleen. Se, että Venäjä alkaa isän­nän äänel­lä komen­nel­la naa­puri­maitaan esit­täen vaa­timuk­sia omien kansalais­ten­sa eri­tyisko­hteluista on vähän pelottavaa.