Politiikka karkumatkalla

Kolum­ni Suomen Kuvale­hdessä 11/2008

Sep­po Lind­blom on kir­joit­tanut merkit­tävän kir­jan. Valitet­tavasti sen sanoma on lohdu­ton. Hyv­in­voin­ti­val­tio on pahasti tuuliajolla.

Kir­jas­saan ”Poli­ti­ik­ka karku­matkalla” enti­nen kaup­pa- ja teol­lisu­us­min­is­teri ja pank­in­jo­hta­ja Sep­po Lind­blomin valit­taa, että poli­ti­ik­ka on juos­sut karku­un vaikei­ta yhteiskun­nal­lisia val­in­to­ja. Merkit­täviä päätök­siä kyl­lä teh-dään, mut­ta päätök­si­in johtavista valin­noista ei päivän­poli­ti­ikas­sa puhuta. Vuo­den 2007 vaa­likeskustelus­ta Lind­blom sanoo: ”Yhteiskun­tapoli­ti­ikan tavoitekon­flik­tei­hin ei otet­tu kan­taa, kos­ka kaik­ki tahot lupa­si­vat hoitaa kaik­ki asi­at kun­toon.” Niin­pä niin. Poli­ti­ik­ka on ulkois­tet­tu Raimo Sailakselle. 

Entisen poli­itikkona en voisi olla enem­pää samaa mieltä. Jos pitää vali­ta kakun syömisen ja säästämisen väliltä, poli­itikot laidas­ta laitaan korosta­vat sekä syömisen että säästämisen hyviä puo­lia. Kil­pailua käy­dään vain siitä, kuka tekee tämän vaku­ut­tavam­min ja karis­maat­tisem­min. Sailas sit­ten päät­tää, mitä oikeasti tehdään. Hyvä, että edes hän.
Mis­tä tämä johtuu? Äänestäjien suuri enem­mistöhän on aivan järkevää joukkoa, joka olisi hyvin kiin­nos­tunut aidos­ta yhteiskun­nal­lis­es­ta keskustelus­ta. Poli­itikolle voi tul­la asi­as­ta toinen kuva, kos­ka eduskun­taan yhteyt­tä otta­vat ovat yleen­sä kiihkeitä yhden asian ihmisiä, joille on turha ker­toa kokonaisuuksista.
Rehellisyy­del­lä ja kiin­nos­tavu­udel­la voisi men­estyä parem­min kuin fal­skil­la kaikkien hyvien asioiden kan­nat­tamisel­la. Mauno Koivis­to men­estyi pes­simis­mil­lään ja sil­lä, että hän pidät­tyi koroste­tusti anta­mas­ta kat­teet-tomia lupauksia.

Itsel­läni on opet­tavainen koke­mus asi­as­ta vuosien takaa. Helsin­ki oli valin­nut suuren riidan jäl­keen Vuosaaren raken­net­ta­van voimalaitok­sen polt­toaineek­si maakaa­sun kivi­hi­ilen sijaan. Vuosaare­laiset vaa­ti­vat voimalan sijoit­tamista Myl­ly­puroon. Meitä oli rivi puoluei­den edus­ta­jia vas­taa­mas­sa vihaisille vuosaare­laisille asukasil­las­sa. Isom­pi­en puoluei­den edus­ta­jien nyökytel­tyä vaa­timuk­sille epämääräis­es­ti minä rohkais­tu­in sanomaan suo­raan, että voimala laite­taan Vuosaa­reen, kos­ka sitä on voita­va lauh­dut­taa kesäisin merivedel­lä eikä Myl­ly­purossa ole mer­ta. Kaik­ki oli­vat tyy­tyväisiä, kun heille ker­rot­ti­in syy, ja vihaisia muiden vilpistelylle.
Ei lehdis­tökään tue poli­it­tista rohkeut­ta. Vaale­ja ennen sain vas­ta­ta sel­l­aisi­in kysymyk­si­in kuin mitä lupaat­te eläkeläisille, opiske­li­joille, ja työt­tömille. Ikään kuin poli­itikot oli­si­vat joulupukke­ja, jot­ka poh­jat­tomas­ta val­tion säk­istä jaka­vat lahjo­ja ympäri­in­sä – pait­si ne pahat ja kit­saat, jot­ka ilkeyt­tään pih­taa­vat verora­ho­ja kuin omiaan.

Luulen, että kyse on ilmiöstä jota Lind­blom kut­suu hyv­in­voin­ti­val­tion häm­men­nyk­sen tilak­si. Aina 1980-luvun lop­ulle asti poli­ti­ik­ka oli yhtä marssia eteen­päin. Edis­tyk­sen lyhtyä kan­ta­vat rak­en­si­vat uut­ta ja parem­paa maa-ilmaa ja pahat oikeis­to­laiset jar­rut­ti­vat. Sen jäl­keen myös hyv­in­voin­ti­val­tion aidot puo­lus­ta­jat jou­tu­i­v­at jar­rut­ta­maan pitääk­seen raken­nel­man kasas­sa. Edis­tyk­sel­lä ei ollut enää suun­taa. Hyviksiä oli vaikea erot­taa pahik­sista ja oikeis­toa vasem­mis­tos­ta. Selkeän viestin puuttues­sa sisäl­lön kor­vasi poli­ti­ikas­sa kil­pailu medi­an huomiosta.

Hyv­in­voin­ti­val­tion laa­jen­tamisen aika on ohi, mut­ta valmis se ei ole. Merkit­täviä yhteiskun­nal­lisia ratkaisu­ja tehdään yhä tai san­o­taanko, joudu­taan yhä tekemään. Jos niukku­u­den olois­sa pri­or­isoi yhtä hyvää asi­aa, joutuu luop­umaan tois­es­ta. Juuri tätä varten poli­ti­ik­ka on, mut­ta kovin vaikea­ta on poli­itikon sanoa, että luovumme tästä, jot­ta saavut­taisimme tuon. Uuti­nen on, että luovumme tästä. Tur­val­lis­in­ta on kan­nat­taa kaikkia hyviä asioita.

Äänestäjää ei pidä syyt­tää laisku­ud­es­ta, jos yhteiskun­nan todel­liset valin­nat pide­tään pimen­nos­sa. Miten äänestäjä voi sil­loin vaikut­taa yhteiskun­nan suuntaan?
 Jos demokra­tia ei Suomen suun­taa muu­ta, ken­ties sen tekee demografia, kun yli kuusikymp­pinen Raimo Sailas vai­h­tuu viisikymp­piseen Mart­ti Hetemäkeen.

Lind­blom ottaa esille tärkeän ja sosi­aalidemokraat­tien kannal­ta vaikean ris­tiri­idan kah­den hyvän tavoit­teen vä-lillä.
Aiem­min pyrkimys taloudel­liseen tasa-arvoon ja täystyöl­lisyy­teen kulki­vat käsi kädessä. Nyt nämä tavoit­teet ovat Lind­blomin mukaan kään­tyneet toisi­aan vas­taan: tulo­jen tasaami­nen aiheut­taa työt­tömyyt­tä Hän on huolis­saan pien­estä ihmis­es­tä – heistä, joiden taipumuk­set eivät vas­taa työelämän kas­vavia vaa­timuk­sia ja joista pienet palkkaerot tekevät työttömiä.

Tässä demareil­la on sokea piste. Vas­takkain aset­tua lievit­tämään Lind­blom esit­tää perus­tu­lon. Kumpi meistä on väärässä puolueessa?

Ihmis­ten välisi­in syn­nyn­näisi­in eroi­hin voi suh­tau­tua kolmel­la tavalla.
Moni vasem­mis­to­lainen kieltää ero­jen ole­mas­saolon, kos­ka niiden tun­nus­t­a­mi­nen olisi ”oikeis­to­laista”. Tässä on se vika, että näin ajatellen jokaiselle voi aset­taa yhtä kovat vaa­timuk­set, kun vain mah­dol­lisu­udet tasa­taan. Vasem­mis­to­lainen lähtöko­h­ta johtaa oikeis­to­laiseen politiikkaan.

Moni oikeis­to­lainen käyt­tää ero­jen ole­mas­saoloa perus­teena sille, että luokkay­hteiskun­ta on aivan luon­nol­li-nen olotila.
Lind­blom edus­taa kris­til­lis-human­is­tista näke­mys­tä, joka tun­nus­taa ero­jen ole­mas­saolon, mut­ta ottaa lähtö-kohdak­si sen, että jokainen ihmi­nen on yhtä arvokas. Juuri sik­si heikko­ja tulee tukea.

Suo­mi oli tur­val­li­sis­sa käsis­sä, kun sitä johti­vat ensin Kekko­nen ja sit­ten sosialidemokraat­tien puolue­hal­li­tus. Muil­la oli varaa esit­tää melkein mitä hyvän­sä, kos­ka sosialidemokraat­tien vaku­ut­ta­va – joskaan ei kovin demo-kraat­ti­nen – päätök­sen­tekokoneis­to piti huolen siitä, että vain järkevät ideat toteu­tu­i­v­at. Demarien kar­avaani kul­ki ja muut räksyt­tivät vier­essä. Lind­blom puhuu lyh­dynkan­ta­jan roolista.
Nyt tuo lyh­dynkan­ta­jan rooli on hukas­sa. Puheen­jo­hta­jak­isa osoit­taa kär­jen ole­van lev­eä kuin suo­ma­laises­sa miestenhiihdossa.

Kyse ei ole siitä, että puolueelta oli­si­vat kyvyt käyneet vähi­in eikä se ain­oa kyky kel­paa. Puolueelta puut­tuu yhteiskun­nalli­nen strate­gia. Lind­blom käsit­telee tätä ongel­maa perus­teel­lis­es­ti mut­ta hieno­tun­teis­es­ti ja sik­si kovin vaikeaselkoisesti.

Ilmiö on Euroopan laa­juinen. Istu­in Euroopan neu­vos­tossa demarien ryh­mässä, kun vihreil­lä ei omaa ryh­mää ollut. Ryh­mä jär­jesti sem­i­naarin, jon­ka aiheena oli, mik­si sosialidemokraat­te­ja yhä tarvi­taan. Se oli kuin sotave-ter­aanien muistelutilaisuus.

Syytä vahin­go­niloon demarien surkean tilan joh­dos­ta ei ole. Olemme Pohjo­is­mais­sa kaik­ki sosialidemokra­t­ian per­il­lisiä. Demareil­ta on pal­lo hukas­sa, mut­ta ei kukaan mukaan tiedä, mitä hyv­in­voin­ti­val­tion hyväk­si oikein pitäisi tehdä. Se on mei­dän yhteinen ongelmamme.

Por­vareil­la olisi tilaisu­us mod­ernisoi­da hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, mut­ta selkeää yhteiskun­nal­lista ohjel­maa ei näytä ole­van. ”Lisää rahaa rikkaille” ei oikein riitä poli­it­tisek­si ohjelmaksi.
Poli­ti­ikkaa tarvit­taisi­in kipeästi. Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa markki­namekanis­mi tuot­taa paljon ”voit­ta­ja vie kaiken” ‑tilantei­ta. Se tuot­taa kohtu­ut­to­mia tulo­ero­ja ja syr­jäyt­tää Lind­blomin puo­lus­tamia pieniä ihmisiä. Tätä ei juuri kukaan halua, mut­ta me emme osaa tehdä sille mitään.

Johdon­mukaista vasem­mis­to­laista ohjel­maa tarvit­taisi­in haas­ta­maan kehi­tys, joka tun­tuu ahdis­ta­van kaikkia. Demareil­la on esteenään niin paljon tabu­ja, että en tiedä, onko puolueesta uud­is­tu­maan. Jos van­ha koira ei opi uusia temp­pu­ja, on jonkin toisen liik­keen otet­ta­va lyh­dynkan­ta­jan rooli. Onko K.J. Ståhlber­gin ter­mi­nolo­giaa käyt­tääk­seni taas aika por­var­il­liselle vasemmistolle?

51 vastausta artikkeliin “Politiikka karkumatkalla”

  1. Ihan pakko olisi tässä kyseenalais­taa tuo äänestäjien into älyl­liseen depat­ti­in viime pres­i­dentin­vaale­ja muis­tele­mal­la. Koko Sauli Niin­istö- ilmiöhän perus­tui siihen, että itse ehdokas varoi vis­usti otta­mas­ta kan­taa mihinkään samal­la kun main­os­toimis­to toitot­ti mielipi­de­jo­hta­jas­ta. Kukaan ei tien­nyt mitä mieltä Niin­istö asioista oli, mut­ta kaik­ki oli­vat vaku­ut­tunei­ta että se on hyvä jätkä.

    Tuo aja­tus vihreästä por­varipuolueesta kuu­lostaa ihan hyvältä. Vihreil­lähän olisi nyt tilaisu­us ottaa johta­jan rooli näis­sä asiois­sa. Se edel­lyt­täisi kuitenkin luop­umista jois­tain van­hoista dog­mista. Mon­et hyvät ja kan­natet­ta­vat asi­at (tyyli­in ympäristön­suo­jelu ja hyv­in­voin­ti­val­tio) voidaan perus­taa ihan real­is­mi­in ide­olo­gioit­ten sijaan. Uusil­la vihreil­lä pitäisi olla rohkeut­ta puut­tua sel­l­aisi­inkin ongelmi­in, jot­ka ovat ide­ol­o­gis­es­ti kiusallisia.

  2. Kir­joituk­sesi on surullisen tot­ta, mut­ta ilmiö ei rajoitu mitenkään demaraihin.

    Myös vihreät voisi­vat “Rehellisyy­del­lä ja kiin­nos­tavu­udel­la men­estyä parem­min kuin fal­skil­la kaikkien hyvien asioiden kannattamisella.”.

    Vihreis­sä on vuosikaudet jär­jestelmäl­lis­es­ti tukah­dutet­tu kaik­ki “aat­teeseen sitou­tu­mista” vaa­ti­vat äänet, ja pyrit­ty määräti­etois­es­ti kohti kaikille kel­paavaa yleis­puoluet­ta ja kuvaile­maasi “joulupukkipoli­ti­ikkaa”.

  3. Kaikille jotakin-poli­ti­ikan ana­lyysi on hyvin osu­vaa. Meil­lä on aina tapana puhua ongelmista ja siitä miten niitä ratko­taan syytämäl­lä rahaa sinne tänne, mut­ta ei siitä mis­tä tämä raha on peräisin, eli mis­tä se on pois. Usein kus­tan­nuk­set jakaan­tu­vat niin laa­jalle ja hyödyt taas niin kapealle alalle, että tulee kiusaus ajatel­la, että joo tot­takai kaik­ki suo­ma­laiset on valmi­ita mak­samaan 10 sent­tiä vuodessa, että joku pieni ryh­mä saa merkit­täviä etu­ja. Kokon­aisu­udelle tulon­si­ir­to voi kuitenkin olla hyvin haitalli­nen. Poli­itikoil­la ei ole käsi­tys­tä siitä miten tämä kokon­aisu­us toimii ja visioi­ta siitä miten se voisi toimia ja miten yksit­täiset päätök­set vaikut­ta­vat siihen.

  4. Minus­ta on kovin ikävää, jos ollak­seen yleis­puolue, pitää olla “joulupukkipuolue”. Minus­ta on myös erit­täin ikävää, että esimerkik­si pöhöt­tyneen hyv­in­voin­ti­val­tion tehot­to­muu­den kar­simi­nen leimataan välit­tömästi “oikeis­to­laisek­si”, jopa niin tiukasti, etteivät oikeasti oikeis­to­laiset puolueetkaan sitä uskalla edes ehdottaa.

    Ja sekin on vielä ikävää, että ihmiset kuvit­tel­e­vat, että ide­al­is­mi ja “aat­teel­lisu­us” oli­si­vat jotekin hyvä vai­h­toe­hto joulupukkeilulle. Eivät ole. Ide­al­is­mi on määritelmän nojal­la sitä, että on tärkeäm­pää tarkoit­taa hyvää kuin oikeasti saa­da jotain aikaan. Joulupukkipuolueet sen­tään ulkois­ta­vat päätök­set virkamiehille, joil­la on joku roti. Ide­al­is­tit alka­isi­vat oikeasti toteut­taa niitä joulupukkilu­pauk­si­aan. Se olisi todel­li­nen katastrofi.

  5. Minus­ta kyse on lehdis­tön ja TV:n heikkoud­es­ta. Sieltä ei löy­dy osaamista hyvään poli­it­tiseen jour­nal­is­mi­in. Seu­rauk­se­na on tuo, että poli­itikko­jen on syytä aina kan­nat­taa kaikkea hyvää kaikille. Muuten jour­nal­is­tit heti läp­päävät kynsille.

  6. Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tioma­lli on ilmeis­es­ti kokoa­jan, ehkä 80-luvun lop­pu­vu­osia luku­unot­ta­mat­ta, ollut bud­get-ver­sio mui­hin Pohjo­is­mai­hin ver­rat­tuna kansalaisen kannalta. 

    Rahaa on kuitenkin kulunut meil­läkin paljon, kos­ka “sol­i­daarisel­la” poli­ti­ikalla on leiv­ot­tu alike­hit­tynyt palvelusek­tori ja korkea kovia kus­tan­nuk­sia aiheut­tanut ja aiheut­ta­va rak­en­teelli­nen työttömyys.

    Jos halu­taan olla sol­i­daarisia, samal­la panok­sel­la olisi fik­sum­mil­la rak­en­teil­la mah­dol­lista saa­da suurem­pi hyv­in­voin­ti­vaiku­tus tai vai­h­toe­htois­es­ti sama vaiku­tus pienem­mil­lä panoksilla. 

    Siis oli sol­i­daarisu­u­den oikeas­ta mitoituk­ses­ta mitä mieltä tahansa, kan­nat­taa joka tapauk­ses­sa kan­nat­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä purkavia rakenneuudistuksia.

  7. Tiedemiehelle.
    Mei­dän “pöhöt­tynyt hyv­in­voin­ti­val­tiomme” on kil­pailukykyver­tailus­sa jatku­vasti kärkisijoilla.
    Se on siis erit­täin tehokas vähem­män pöhöt­tyneisi­in ja mah­dol­lisim­man raakaan kil­pailu­un perus­tu­vi­in yhteiskun­ti­in verrattuna.
    Tämä on minus­ta luon­nol­lis­takin, kos­ka ihmi­nen on sosi­aa­li­nen lau­maeläin, jon­ka men­estys perus­tuu keskinäiseen yhteistyöhön ja resurssien jakamiseen. Ei kaikkien kil­pailu­un kaikkia vas­taan, kuten on puh­tail­la revi­irieläimil­lä. Talousti­eteen teo­ri­at on minus­ta raken­net­tu revi­irieläin­ten käyt­täy­tymis­mall­ien lähtöko­hdista käsin, eivätkä ne sik­si useinkaan toi­mi ihmisy­hteisö­jen kohdalla.

    Myös Tiedemiehen käsi­tys aat­teel­lisu­ud­es­ta on kovin eri­lainen kuin min­un käsitykseni.

    Minus­ta aat­teel­lisu­us on sitä, että on ole­mas­sa jokin tai joitakin peri­aat­tei­ta, joiden poh­jal­ta päätök­siä tehdään.

    Vihrei­den (peri)aate voisi edelleenkin olla se, että ensisi­jaista on säi­lyt­tää ekosys­tee­mi ihmiselle elinkelpoise­na ja vas­ta tois­si­jaista on päät­tää kuin­ka rajal­liset resurssit sen jäl­keen ihmis­ten kesken jae­taan. Kun muut puolueet pitävät edelleen pri­or­isoin­nin päin­vas­taise­na, säi­lyy puoluei­den välil­lä ero, ja puolue­jär­jestelmässä mielekkyys.

    Kun puolueen toim­intaa ei ohjaa mikään ide­olo­gia, vaan käsi­tys tai arve­lut siitä, mil­laisia päätök­siä kansan enem­mistö voisi toivoa, ja mil­lai­sista toimista se voisi seu­raavis­sa vaaleis­sa puolueen palki­ta, ollaan poh­jat­tomas­sa pop­ulis­min suos­sa. Tässä suon­silmäk­keessä rämpiville puolueille on yhteistä se, että niitä ei ero­ta toi­sis­taan edes virkaval­ta, kos­ka ne ovat pää­tyneet sinne samoi­hin ole­tuk­si­in perus­tu­van pop­ulis­tisen poli­ti­ikan seurauksena.
    Näin ymmärsin Odenkin asi­aa tuumineen

  8. Erit­täin hyvä artikke­li. Mut­ta. Ovatko ihmiset onnel­lisem­pia “hyv­in­voin­ti­val­tios­sa” kuin muual­la? Mielestäni aja­tus, jos­sa yhteiskun­ta “välit­tää” ihmis­es­tä on luon­teeltaan sairas. Ei sel­l­aisen kehit­tämistä voi hyväl­lä kat­soa, isoveli on isoveli vaik­ka tavoite olisi kuin­ka hyvä tahansa.

    Kari

  9. Ylläol­e­va kir­joi­tus poli­ti­ikas­ta mihinkään kan­taa otta­mat­tomana on Lind­blomin mielestä ilmeis­es­ti huono asia. Minus­ta se on eri­no­mainen asia: riit­tää, kun val­tio hoitaa muu­ta­mat pakol­liset peruste­htävän­sä (väki­val­takoneis­to, oikeuslaitos, koulu­tuk­ses­ta ja sosi­aal­i­tur­van laa­ju­ud­es­ta voidaan keskustel­la ja pari muu­ta mitä en lis­taa tähän) ja muuten se toimii parhait­en pitämäl­lä näp­pin­sä irti ihmis­ten jokapäiväis­es­tä elämästä. Noidenkin hoit­a­mi­nen tun­tuu ole­van jatku­vasti liian vaikeaa, joten paras­ta pitää säädet­tävien muut­tu­jien määrä mah­dol­lisim­man pienenä.

    “Suo­mi tur­val­li­sis­sa käsis­sä” neu­vos­toli­iton tuke­man, vaale­ja tarvit­se­mat­toman kuu­lapään joh­dos­sa. Joo joo. Jos tehtäisi­in päämin­is­teri Van­has­es­ta Yhdys­val­to­jen man­daatil­la pres­i­dent­ti ilman vaale­ja niin olisi maa taas tur­val­li­sis­sa käsissä?

  10. Minä olen aina sanonut, että jos kaik­ki oli­si­vat kaltaisiani, sosial­is­mi toimisi. Eläisimme sosil­is­mis­sa, eikä kukaan edes huo­maisi sitä.
    Kos­ka kuitenkaan kaik­ki eivät ole kaltaisiani, real­is­tis­es­ti parhaana vai­h­toe­htona näen libertarismin.

  11. Ehdotan seu­raavia kysymyk­siä karku­laisen kiinnisaamiseksi:

    1) Mitä tarkoita­mme suo­ma­laisel­la hyvinvointiyhteiskunnalla?
    2) Eli mitkä ovat sen toteu­tu­misen ehdot? Ts mitkä tek­i­jät tekevät siitä suo­ma­laisen hyvinvointiyhteiskunnan?
    3) Kuin­ka pri­or­isoi­da hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan toteu­tu­misen kannal­ta tärkeitä arvoja?
    4) Minkä arvo­jen kannal­ta val­ti­ol­liset jär­jeste­lyt ovat tarpeen?
    5) Ja edelleen, minkälai­sis­sa tilanteis­sa jois­takin jär­jeste­ly­istä ollaan valmi­ita luopumaan?

  12. Ja olen muuten samaa mieltä siitä, että tämä hol­hous­val­tio on räjäytet­tävä. Enää ei tarvi­ta mitään moraalia tai eti­ikkaa, kun punav­ihreä eli­it­ti on jo kir­joit­tanut kaiken lakikir­jaan, jos­ta voi lukea, miten on elet­tävä. Kaikil­la on hillit­tömästi oikeuk­sia, joi­ta kek­sitään joka päivä lisää, pait­si VHM:llä, jol­la on vain yksi oikeus: mak­saa kaik­ki ja pitää tur­pansa kiin­ni, kun Osmo & Co rak­en­ta­vat tur­val­lista ja tasa-arvoista onnelaa kiel­loin, käskyin, määräyksin ja pakkokeinoin.

  13. Jos tästä “pöhöt­tyneestä hyv­in­voin­ti­val­tios­ta” etsitään suurin heikkous, niin myös se on tämä ylivoimainen taloudelli­nen tehokku­us ver­rat­tuna lib­er­taris­tisem­pi­in yhteiskuntiin.
    Taloudel­lisen vau­rau­den seu­rauk­se­na meistä on tul­lut ekosys­teemiä erit­täin “kil­pailukykyis­es­ti” turmel­e­va kansakunta.

    Täl­lä “puolisosial­is­mil­la” olemme luoneet taloudel­lisen hyv­in­voin­nin, johon lib­er­taristien opeil­la ei ole ollut mitään mah­dol­lisu­ut­ta päästä.
    Ain­oa taloudel­lis­es­ti kil­pailukykyi­nen jär­jestelmä on USA:sta tut­tu mil­i­taris­mi, joka han­kkii vau­raut­en­sa ryöstämäl­lä resurssit ylivoimaisel­la sotakoneistollaan.

  14. Ter­ve

    Sosi­aa­li­nen eläin ihmi­nen tarvit­see tur­vaverkon. Sep­po Lind­blom nos­ti esi­in yhden vihreistä unelmista eli perustulon.
    Meil­lä on tur­vaverkko, mut­ta se koos­t­uu lukui­sista sos­sun ja kelan tuki­malleista. Perus­tu­lo peit­täisi ne kaik­ki. Eikä estäisi lisätienestiä.

    Perus­tu­lon suu­ru­ud­es­ta voidaan kiis­tel­lä. Minus­ta sil­lä ei pidä tur­va­ta esim. viikon lomaa Aasi­as­sa tai las­ket­telua Lapis­sa. Sitä pait­si molem­mat ovat ympäristöä pilaavia asioista.

    Sit­ten tarvi­taan julk­ista sairaan­hoitoa, sosi­aali­palvelu­ja ja koulu­tus­ta. Erikois­sairaan­hoito pitäisi siirtää kun­nil­ta kokon­aan valtiolle.

    Mikä on se kyn­nys joka estää demare­i­ta kan­nat­ta­mas­ta perus­tu­loa. Ehkä se on vain se, että he eivät ole sitä itse keksi­neet. Jos sen olisi keksinyt Soin­in­vaaran sijas­ta Paa­vo Lip­po­nen, se olisi jo käytössä.

  15. Kaik­ki lupaa­vat kaikkea hyvää kaikille — on mielestäni seuras­ta vai­h­toe­hdot­tomas­ta poli­ti­ikas­ta. Suomes­sakin jo Lip­posen ensim­mäisen hal­li­tuk­sen aikana sisää­na­jet­tu uus­lib­er­al­isti­nen markki­na­t­alous, väite että sille globaalis­sa maail­man­taloudessa ei ole vai­h­toe­hto­ja. Kaik­ki puolueet ovat sisäistäneet tämän suun­tauk­sen kuin vält­tämät­tömänä luon­non­lak­i­na. Jatku­vat puheet siitä kuin­ka globaali talous on nos­tanut niin ja niin mon­ta miljoon­aa ihmistä pois köy­hyy­destä. Jos pistää hiukan mutkat suorik­si, se perus­tuu siihen että kun rikkaat ensin oikein rikas­tu­vat, niin siitä sit­ten ajan kanssa tip­puu hiukan myös köy­hille. Ain­oas­taan ympäristöon­gel­mat aja­vat tämän kehi­tyk­sen umpikujaan.

    Jos meil­lä nyt demareil­la on hiukan pal­lo hukas­sa, ja puolue on kuin tien haaras­sa ja miet­tiä mihin suun­taa lähteä. Tämä on myös euroop­palainen ilmiö. Nimit­täin myös Sak­sas­sa demareil­la on kovaa vään­töä, mihin suun­taa puoluet­ta lähde­tään viemään ja minkälaisel­la kokoon­panol­la jatkos­sa tehdään yhteistyötä.

  16. En ymmär­rä mitä tarkoit­taa väite, jon­ka mukaan hyv­in­voin­ti­val­tion laa­jen­t­a­mi­nen on lop­punut. Veroaste on nykyään kyy­menisen pros­ent­tia korkeampi kuin 80-luvul­la ja BKT kai liki pari ker­taa suurem­pi. Onko ajatuk­se­na, että nämä val­ta­vat raha­sum­mat eivät tuo­ta hyvinvointia? 

    No joo, ehkä keskilu­okan eksis­ten­ti­aa­li­nen tus­ka on työ­paineis­sa lisään­tynyt, mut­ta toisaal­ta vas­ta viime vuosien huikea talouskasvu on esimerkik­si taan­nut jollekin syöpäpoti­laalle itse eksis­tenssin. Kehi­tys­vam­mainen lap­si saa nykyään aivan eri tason tur­van kuin parikym­men­tä vuot­ta sitten. 

    Ja kyl­lä meil­lä peru­son­nekkail­lakin menee nykyään aika hyvin kun ei tarvitse stres­sa­ta työt­tömyy­destä ja rahat­to­muud­es­ta. Stres­si nimit­täin on onnel­lisu­u­den vas­tako­h­ta. Jos ette usko, kysykää siltä hymy­ileväiseltä sene­galilaiselta uud­estaan, onko hän onnelli­nen, kun AIDS iskee eikä ole rahaa lääkkeisiin.

    Minus­ta tämä niin san­ot­tu mod­ernin pro­jek­ti porskut­taa eteen­päin edelleen ihan kohtu­ullis­es­ti. Asi­at muu­tu­vat parem­paan suun­taan. Veikkaan toiveikkaasti, että viimeistään las­ten­lapseni voivat elää vail­la pelkoa syövästä ja maail­man­so­das­ta pari pahin­ta stressi­nai­heut­ta­jaa omas­ta elämästäni maini­tak­seni (väki­val­ta on nimit­täin jatku­vasti vähen­tynyt mod­ernisaa­tion edetessä parista pahas­ta sodas­ta huoli­mat­ta). Jos oikein hyvin käy, voin itse aloit­ta tupakoin­nin uud­estaan eläkeiässä 😉

    Ympäristö­tuhot saat­ta­vat kyl­lä aiheut­taa unet­to­mia öitä las­ten­lap­sillekin, mut­ta oman teo­ri­ani mukaan myös ympäristöon­gel­mat ovat ratkaistavis­sa vain vauras­tu­van ihmiskun­nan voimavaroil­la eli jatku­van mod­ernisaa­tion puit­teis­sa. Linko­lalainen köy­häi­ly ja kansan­murhailu on varmin tie perikatoon.

    Muuten ihan perus­var­maa soin­in­vaarata­soa tuo kolum­ni. Hmm, vai kävikö tässä sit­tenkin niin, että tulin kyseenalais­taak­seni koko kir­joituk­sen perustan? 

    Niin tai näin, kyl­lä Ruot­si on aika hieno maa …

  17. Muuten hyvä, mut­ta me vaan tässä matkalla tuke­hdumme syleilyyn. Olisiko sama saavutet­tavis­sa muul­la tavalla?

    Eräs perusvirhe on se, että _missään_ hyvää tarkoit­tavas­sa pros­es­sis­sa, pro­jek­tis­sa, laa­jen­nuk­ses­sa, lais­sa, ase­tuk­ses­sa tms. ei ole koskaan _mitään_ sisään­raken­net­tua seiskytk­in­tä, jol­la hyv­in­voin­ti­val­tion laa­jen­nus voitaisi­in purkaa tai vir­tavi­ivais­taa sen kasvet­tua kohtu­ut­tomak­si tai käy­tyä tarpeet­tomak­si, tai osoit­taudut­tua muuten tuhoisaksi

  18. Hyv­in­voin­ti­val­ti­ol­la ei käsit­teenä ole var­maan mitään eksak­tia merk­i­tys­sisältöä. Joka tapauk­ses­sa sel­l­ainen hyv­in­voin­ti­val­tio, jon­ka ideana on tulon­si­ir­roil­la pienen­tää elin­ta­so ja tulo­ero­ja on kil­pailukyvyltään ilmeisen tehokas ellei jopa yliv­er­tainen mui­hin sys­teemei­hin näh­den (ver­ratkaa­pa suomen talouskasvua viimeisen 60 vuo­den aikana mihin vaan muuhun val­tioon.) Sen vahvuuksi­na on ainakin suh­teel­lisen tasaisesti
    jakaan­tuneen hyv­in­voin­nin tuot­ta­ma yhteiskun­nalli­nen vakaus ja yhteiskun­nan resurssien saami­nen tehokkaasti käyt­töön (vrt, esim. USA jos­sa korkein­ta koulu­tus­ta eivät saa lah­jakkaim­mat vaan ain­oas­taan ne joiden van­hem­mil­la on varaa mak­saa, yhdys­val­lat tuokin suuren osan tieteel­lis­es­tä osaamis­es­taan ulko­mail­ta). Tässä pitää siis ero­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ideana siitä, että käytän­nössä esim, Suomes­sa koneis­to joka tätä mallia toteut­taa on usein hillit­tömän teho­ton ja kallis. Kun ei ole ollut rohkeut­ta purkaa aikasem­pia jär­jestelmiä on kaik­ki uudet hyv­in­voin­ti­jär­jestelmät raken­net­tu aina van­ho­jen päälle. 

    Esimerkik­si se, että tulon­si­ir­rot saataisi­in toteutet­tua yhden perusjär­jestelmän puit­teis­sa (kut­su­taan tätä sit­ten vaik­ka perus­tu­lok­si) var­maan keven­täisi ja tehostaisi jär­jestelmää paljon. Eri asia on, että jotkut prekariaatti-Eetut
    käsit­tävät perus­tu­lon niin, että muiden pitäisi mak­saa hei­dän elämän­ta­palus­muilun­sa kun ei vaan huvi­ta tehdä töitä. Ei perus­tu­lonkaan automaat­tise­na pidä tilille kilah­taa, mut­ta niille jok­ta oikeasti yhteiskun­nan tukea tarvit­se­vat se olisi suuri helpo­tus. Olen päässyt lähteltä seu­raa­maan ter­vey­del­li­sistä syistä yhteiskun­nan tuen varas­sa osit­tain elävän ihmisen rämpimistä tukivi­idakos­sa ja siinä ei kyl­lä ole minkään­laista jär­jen häivää.

  19. “Niin tai näin, kyl­lä Ruot­si on aika hieno maa …”

    Tähän pakol­lise­na nuiv­ana puheen­vuorona, että hyv­in­voin­ti­val­tio­han voi toimia vain kohtu­ullisen sul­jet­tuna sys­teem­inä, jos­sa riit­tävästi ns. puhal­letaan ytheen hiileen. Esim. Ruot­sis­sa­han hom­ma natisee liitok­sis­saan, kun tulon­si­ir­to­jen varas­sa elävien määrä on kas­vanut liian suurek­si avoimen maa­han­muut­topoli­ti­ikan seurauksena.

  20. Suomea käsitelti­in 80-luvun lopus­sa talous­poli­ti­ikan malli­maana. Kuinkas sit­ten kävikään? 

    90- luvun lop­ul­la malli­maak­si nos­tet­ti­in Uusi-Seelanti.
    Mis­sä oli kritiikki?

  21. Kuten Juha tote­sikin, niin mielestäni ainakin iso osavas­tuu poli­ti­ikan häviämiselle yhteiskun­nas­ta on aina kaikki­ti­etäväl­lä ja oike­as­sa ole­val­la medi­al­la. Iltäpäiväle­hdil­lä on miljoonien levik­ki näkyvyy­dessä ja suosi­tu­im­mat net­ti­sivus­tot top 10 sisältää ainakin 5 viihde­me­di­a­sivus­toa. Kansalaisen päivit­täis­es­tä media-annok­ses­ta lei­jo­nanosan hörp­päävät siis iltäpäiväle­htien lööpit kau­pankas­sal­la ja net­ti­sivus­tot, jot­ka täl­lä kuumal­la min­uu­til­la huu­ta­vat Iken tek­starisormes­ta, Kimin ansioista asfaltil­la ja muu­ta­man julkkik­sen tanssi­tai­dos­ta. Vain muu­ta­ma mas­sa­me­di­an julka­isu kyke­nee kil­paile­maan hömp­pävi­ih­teen kanssa (suurim­mat aamule­hdet ja Yle). Älyl­liset virik­keet ja asi­akysymyk­set ovat tänä päivänä hukkuneet suureen uutisvir­taan, joka tul­vii pikku-uutisia ja viihderoskaa. Todel­liset uuti­s­ana­lyysit ovat kärsi­neet inflaa­tion kansan uutis­nälässä, jota tyy­dyt­tää määrä, ei laatu. 

    Toisaal­ta voiko medi­aa syyt­tää? Se vain tuot­taa sitä mis­tä iso osa kansas­ta on kiin­nos­tunut. Ehkä me Osmon blo­gia seu­raa­vat ei kyetä ymmärtämään, mut­ta Pekka Perus­du­u­nar­ia Piek­samäeltä paperite­htaan lin­jal­ta tai Sir­pa Sairaan­hoita­jaa Seinäjoelta sairasvuo­teen vier­estä eivät jak­sa puudut­ta­van työpäivän jäl­keen uhra­ta aja­tus­taan yhteiselle hyvälle per­he-elämän kus­tan­nuk­sel­la. Eikä heitä vält­tämät­tä kiin­nos­takaan aivon­toimin­nan lamaan­nut­tua yksi­toikkoiseen työhön, kun­han ovat vain tyy­tyväisiä kun lik­sa juok­see ja sil­lä saa huono­laa­tu­isia muo­ti­vaat­tei­ta sekä kiinalaista krääsäelek­tron­i­ikkaa henkilöko­htaista hyv­in­voin­tia kartuttamaan. 

    Kar­rikoiden älyl­lis­es­ti voimakas aka­teem­i­nen luok­ka ei puolestaan halua poli­ti­ikkaan muu­ta­maa eksynyt­tä lam­mas­ta luku­unot­ta­mat­ta. En kyl­lä ihmettelekään. Kateelli­nen kansa mus­sut­taa iltapäiväle­htien johdol­la edus­ta­jien huip­pu­palkoista. Yksi­tyiselämä revitään palasik­si ja uno­hde­taan asi­akysymyk­set. Val­lan lipumi­nen yksi­tyiselle sek­to­rille ja Brys­seli­in on johtanut siihen, että ikälu­okkien ker­ma val­it­see ennem­min nämä kuin har­maan­tu­vat koti­maiset päätöse­limet. Yksi­ty­isyyskin on tur­va­tumpaa kateel­liselta mas­salta, tosin mon­es­sa tapauk­ses­sa kyse on omas­ta valin­nas­ta. Mil­loin esimerkik­si EU-virkami­esten ja muun virkaeli­itin tai Nokian johta­jien asioi­ta ruodi­taan medi­as­sa luku­unot­ta­mat­ta muu­tamia räikeitä ere­hdyk­siä, jot­ka sietävätkin valah­taa lehtien pal­stoille. Koti­maises­sa poli­ti­ikas­sa vaan hel­posti tah­tomat­taan joutuu ruodit­tavak­si, toisaal­ta äänestäjät uno­hta­vat edus­ta­jan seu­raavi­in vaalei­hin men­nessä luku­unot­ta­mat­ta muu­ta­maa kestois­tu­jaa, jot­ka tosin ovat paikkansa pitkäaikaisel­la työl­lä ansainneet.

    Voidaan myös ajatel­la yleis­es­ti ottaen maal­la menevän niin hyvin mate­ri­amielessä ettei yksinker­tais­es­ti voimis­saan ole­vaa enem­mistöä jak­sa kiin­nos­taa poli­ti­ik­ka ja yhteiskun­nalli­nen vaikut­ta­mi­nen. Se vähem­mistö (10%-20% kansas­ta), jot­ka voivat huonos­ti, on niin heikkoäänistä ettei he tule kuul­luk­si. Eikä heitä halu­ta nähdä, se tuo vain huono­ja yöu­nia. Mak­se­taan tyy­tyväisenä verot ja toiv­otaan että joku muu hoitaa. Ei olla kiin­nos­tunei­ta siitä mihin rahat käytetään, kansalaiset on kas­vatet­tu pohjo­is­maises­sa sosial­is­tikult­tuuris­sa ajat­telumallil­la “mak­sa verosi ja kaikil­la on kivaa”. Julkisen sek­torin rahankäyt­tö nousee esille vain jos puhutaan vero­tuk­sen muu­tok­ses­ta ja väärinkäytök­sista, arvokeskustelu ei vaan yksinker­tais­es­ti jak­sa palaa medi­as­sa, jon­ka men­estys­tä mitataan nykykap­i­tal­is­tisen sys­teemin mukaises­ti kat­so­ja- ja luk­i­jamääris­sä, jot­ka tarkoit­ta­vat main­os­tu­lo­ja ja kau­nista alin­ta riv­iä tuloslaskelmaan. 

    Aut­taisiko­han vetoomus SanomaWSOY:n ja Alma­me­di­an päätök­sen­tek­i­jöi­hin suo­ma­laisen poli­itikan ja yhteiskun­nal­lisen vaikut­tamisen elvy­tyk­sen puoles­ta? Olisiko kannatusta?

  22. Catili­na Says:
    24. maalisku­u­ta 2008 kel­lo 10.36

    “Eräs perusvirhe on se, että _missään_ hyvää tarkoit­tavas­sa pros­es­sis­sa, pro­jek­tis­sa, laa­jen­nuk­ses­sa, lais­sa, ase­tuk­ses­sa tms. ei ole koskaan _mitään_ sisään­raken­net­tua seiskytkintä,”

    Kyl­lä minus­ta täl­lainen pysäyt­tävä tai jar­rut­ta­va palautesys­tee­mi on selkeästi ole­mas­sa. Sitä voisi kut­sua vaik­ka lib­er­taris­mik­si, joka saa­puu ennem­min tai myöhem­min naker­ta­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­ta­maa vau­raut­ta lohko­ma­l­la siitä härskeim­mille yksilöille suurimpia kimpaleita.
    Meil­lähän tämä näkyy erit­täin selkeästi tulo­ero­jen ja suh­teel­lisen köy­hyy­den kasvamisena.
    Jos­sain vai­heessa lib­er­taris­tiset revi­irieläimet ovat syöneet sosi­aal­is­ten lau­maeläin­ten keräämän var­al­lisu­us­puskurin, ja talouske­hi­tys kään­tyy lasku­un. Mut­ta kai sitä kaiken sen inhimil­lisen kär­simyk­sen ja kur­ju­u­den jäl­keen taas notkos­ta noustaan…

  23. “Kar­rikoiden älyl­lis­es­ti voimakas aka­teem­i­nen luok­ka ei puolestaan halua poli­ti­ikkaan muu­ta­maa eksynyt­tä lam­mas­ta lukuunottamatta.”

    Niinkin voisi kar­rikoi­da, että tämä yhteiskun­nal­lisi­in asioi­hin vetoa koke­va aka­teem­i­nen luok­ka on yleen­sä kiin­nos­tuneem­pi todis­tele­maan “älyl­listä voimaansa” van­ho­ja “edis­tyk­sel­lisiä” lat­teuk­sia tois­tele­mal­la kuin pohti­maan ratkaisu­ja ark­isi­in ongelmi­in. On paljon helpom­paa kek­siä eri­laisia sivistys­sanay­hdis­telmiä yhteiskun­nan kuvitel­luista sor­torak­en­teista ja vit­tuil­la Pekalle ja Sir­palle, kuin kek­siä miten Masa Monion­gel­mainen saadaan työelämään. Ei tarvitse ottaa vas­tu­u­ta mis­tään, kun­han vaan keräil­lään toisil­ta saman­henkisiltä selkään­ta­putuk­sia reagoimal­la hys­teeris­es­ti siihen, että Tyh­mää Rah­vas­ta kiin­nos­taa enem­män asun­to­laina ja lap­sil­isät kuin Dworkin ja Solanas.

  24. Se on jotenkin huvit­tavaa, että näinkin nuoren blo­gin kom­men­toin­ti on ennustet­tavaa: Tiedemies tölväisee että poli­it­tisia liikkeitä mitataan sen mukaan mitä ne saa­vat aikaisek­si, Raukko kiire­htii totea­maan että on tärkeätä että kansal­la on vai­h­toe­hto­ja. Ei ole, tärkeää on se että kansan valin­noista todel­la seu­raa jotain.

    Mitä tulee varsi­naiseen asi­aan eli hyv­in­voin­ti­val­tioon, nojaan MBA-tut­tavien vil­jelemään 80–20 sään­töön. 80% ongel­mas­ta on ratkaistavil­la 20% resurs­seis­seista, eli se lop­pu 20% syö 80% resurs­seista. Mitä pitem­mälle hyv­in­voin­ti­val­tio­pro­jek­ti ete­nee sen vaikeampi se on, per­in­teinen perusköy­hyys on mah­dol­lisuuk­sien puutet­ta, ja täten hoidet­tavis­sa koulu­tuk­sel­la ja täs­mä­tu­il­la. Kun se on hoidet­tu niin ongel­mat ovat ker­ta luokkaa vaikeampia.

    Kun meil­lä on mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvo, niin sit­ten tulee mer­i­tokra­t­ian ongel­mat. Mitä tehdään niille joiden meri­itit eivät riitä? Lind­blom ja Soin­in­vaara ovat ainakin ymmärte­neet ongel­man, mut­ta miten sitä ratkoisi sitä kaut­ta että vähempikin panos riittää?

  25. tpyy­lu­o­ma Says:
    24. maalisku­u­ta 2008 kel­lo 19.50
    “Raukko kiire­htii totea­maan että on tärkeätä että kansal­la on vai­h­toe­hto­ja. Ei ole, tärkeää on se että kansan valin­noista todel­la seu­raa jotain.”

    Tot­ta. Vai­h­toe­hdoil­la en tarkoi­ta vai­h­toe­htoisia vaalilu­pauk­sia, vaan vai­h­toe­htoisia poli­it­tisia päätök­siä vaalien jälkeen.
    Vaalilu­pauk­sis­sa­han näitä vai­h­toe­hto­ja vielä jonkin ver­ran tar­jo­taan, mut­ta vaalien jäl­keen vai­h­toe­hto­ja on vain yksi, jos sitäkään.

  26. “Vaalilu­pauk­sis­sa­han näitä vai­h­toe­hto­ja vielä jonkin ver­ran tar­jo­taan, mut­ta vaalien jäl­keen vai­h­toe­hto­ja on vain yksi, jos sitäkään”

    Mielestäni asia on jotakuinkin päin­vas­toin. Ennen vaale­ja vai­h­toe­hto­ja ei esitetä, kos­ka “oikei­ta” asioi­ta ei voi voi kyseenalais­taa, se saat­taa viedä ääniä (ja media varmis­taa sen, että vähäisinkin litur­gias­ta poikkea­va mielipi­de naulataan välit­tömästi — todel­lista keskustelua harvem­min syntyy).

    Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, että olisi merk­i­tyk­setön­tä, ketkä poli­itikot niitä päätök­siä tekevät. Äänestäjän kannal­ta tietenkin on ongel­mallista, että eri taho­jen näke­my­serot ja sovel­tuvu­us täy­tyy lukea riv­ien välistä tai pere­htymäl­lä huo­mat­tavaan määrään “per­in­teisen medi­ak­en­tän” ulkop­uoliseen mate­ri­aali­in (keskuste­lut, blog­it, hal­li­tuk­sen esi­tyk­set, hal­li­tu­so­hjel­mat, puoluei­den vaalio­hjel­mat) joka on pääosin tuotet­tu siten että tavoit­teena on pihvin piilot­ta­mi­nen ja todel­lis­ten moti­ivien peittäminen.

    Ei ole help­poa. Use­at henkilöt ovatkin otta­neet sen kan­nan, että äänestämäl­lä vaikut­ta­mi­nen on hyödytön­tä, pitää vaikut­taa suo­raan tai välil­lis­es­ti kansane­dus­ta­ji­in ja virkamieskoneis­toon, jos halu­aa jotain lyhyen muu­tok­sia aikaan. Sanomat­takin on selvää että kansalaiset eivät ole näis­sä vaiku­tus­tavois­saan kovinkaan tasa-arvoises­sa asemassa.

    Kari

  27. naker­ta­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­ta­maa vau­raut­ta lohko­ma­l­la siitä härskeim­mille yksilöille suurimpia kimpaleita.

    Rehelli­nen työtätekevä ja raskaat veron­sa mak­sa­va rehelli­nen suo­ma­lainen = härs­ki yksilö ja saalistaja

    Sekakäyt­täjä, lukuisia väki­val­tarikok­sia = uhri

    Ei koskaan sukupolvi­in mitään työtä tehnyt mut­ta kyl­läkin äänekkäästi etu­ja vaa­ti­va seu­rue = uhri

    Glob­al­isaa­tion vas­tus­ta­ja, talon­va­l­taa­ja, anark­isti, työ­markki­naval­lanku­mouk­selli­nen jne. Ei päivääkään minkään­laista työtä jos­ta olisi verot mak­set­tu = uhri

    Rehelli­nen laiskuri ja pubin­täyte = uhri

    jne.

    Näin­hän se menee.

  28. neo­marx­is­mi Rulez Says:
    25. maalisku­u­ta 2008 kel­lo 11.57

    ““naker­ta­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rak­en­ta­maa vau­raut­ta lohko­ma­l­la siitä härskeim­mille yksilöille suurimpia kimpaleita.””

    “Rehelli­nen työtätekevä ja raskaat veron­sa mak­sa­va rehelli­nen suo­ma­lainen = härs­ki yksilö ja saalistaja”

    Rehellistä työtä tekemäl­lä ei ole koskaan tarvin­nut nään­tyä suurimpi­en var­al­lisu­uskipalei­den alle.
    Työl­lä han­ki­tut var­al­lisu­u­den palasetkin ovat olleet oikeas­t­aan murusia.

  29. ““Rehellistä työtä tekemäl­lä ei ole koskaan tarvin­nut nään­tyä suurimpi­en var­al­lisu­uskipalei­den alle.
    Työl­lä han­ki­tut var­al­lisu­u­den palasetkin ovat olleet oikeas­t­aan murusia.”””

    Näin juuri. Meil­lä on lisäk­si käytössä läh­es kaikkien poli­it­tis­ten ryh­mien siu­naa­ma vero­ma­lli, jos­sa suu­rit­u­loisim­mat mak­sa­vat kohtu­ullista 28% tuloveroa ja kaikkein suurim­mat perin­nöt saa­vat eivät mak­sa lainkaan veroa.. Tähän on var­masti etu­joukkoiset syyn­sä, kos­ka keski­t­u­loiset ovat se ryh­mä joiden veroast­et­ta on nos­tet­tu. Sen parem­min ei toki mene pien­i­t­u­loisil­la työläisil­lä ja yrittäjilläkään.

  30. Suo­ma­lais­ten köy­hyys on suh­teel­lista. Absolu­ut­tista köy­hyyt­tä meil­lä ei ole. Jos joku saa enem­män kuin joku muu, niin siinähän saa. Mitä sitä kade­hti­maan. Onnea näil­lä asioil­la ei saavute­ta. Se syn­tyy jos syn­tyy muu­ta kaut­ta. Aika usein se on ihmisen syn­tymässä saatu perusvire. Kuten myös kateus.

  31. Soin­in­vaara, puhut use­asti kohtu­ut­tomista tulo­eroista. Voisitko määritel­lä mielestäsi kohtu­ut­tomat tuloerot.

    Eikö esim. ahtaa­jien ja erikois­tu­vien lääkärien väli­nen palkkaero ole kohtu­u­ton, vaik­ka se onkin pieni? Eikö ole kohtu­u­ton­ta vaa­tia erit­täin pieniä tulo­ero­ja kah­den henkilön välille, jot­ka ovat menet­täneet eri määrän vapaa-aikaa osaamisen han­kkimiseen ja joil­la on täysin eri osaamiskapasiteetti?

  32. “Eikö esim. ahtaa­jien ja erikois­tu­vien lääkärien väli­nen palkkaero ole kohtu­u­ton, vaik­ka se onkin pieni? Eikö ole kohtu­u­ton­ta vaa­tia erit­täin pieniä tulo­ero­ja kah­den henkilön välille, jot­ka ovat menet­täneet eri määrän vapaa-aikaa osaamisen han­kkimiseen ja joil­la on täysin eri osaamiskapasiteetti?”

    Eikös tuo ole hyvin yksipuo­li­nen ja kapea näke­mys asi­as­ta? Opiskelu ei ole vapaa-ajan menet­tämistä, vaan tehokas ajankäyt­töa oman ja muiden hyödyk­si. Ja pitää ottaa huomioon että opiskelu on ilmaista, joten palkkaerot eivät voi kas­vaa suurek­si kuten mais­sa jos­sa vaan rikkaat pää­sevät opiskelemaan. 

    Varsi­nainen tulo­ero on se että toiset tekevät työtä pysyak­seen hengis­sä ja toiset yliku­lut­ta­vat kos­ka saa­vat per­in­toa tai osinko­ja, bonuk­sia ja optioi­ta ei niinkään työstään vaan epäoikeudel­lis­es­tä talouspolitiikasta. 

    Nykyään arvoste­taan rikkaut­ta yli kaiken, pitää kulut­taa mah­dol­lisem­man paljon, pitää olla valin­nan­varan vapaut­ta, ei saa tyy­tyä mihinkään, vaan aina lisää ja enem­män, raha ja kulu­tus kaiken mit­tana. Jos kaik­ki maail­mas­sa tai tässä maas­sa käyt­täy­ty­isimme samoin, mitää siitä seuraisi? 

    Jos on köy­hyy­den raja, mik­si ei voisi olla rikkau­den raja, eli tulo­erora­ja?. On esitet­ty eri rajoa, 10% — 30% köy­hien ja rikkait­ten välil­lä. Maail­man köy­hyy­den ongel­ma on nimeno­maan maid­en väliset tulo­erot kuten asukkaiden välis­sä, ja tämä pahe­nee talouskasvun myötä mikä ei kykene tasamaan tuloerot.

  33. “Kohtu­ut­tomat tulo­erot” ovat nor­maalis­sa poli­it­tises­sa keskustelus­sa 2500 kk-tulo­jen ero­tus. Esim. nor­maali­palkkaisel­la ja 5000 kuus­sa tien­aaval­la on “kohtu­u­ton tulo­ero”. Yleisim­min näkee 1000–1500 kuus­sa tien­aavia ja 3500–4000 kuus­sa tien­aavia ver­tail­ta­van esimerkkinä tästä.

    Min­u­akin kiin­nos­taisi tietää mihin Ode vetää rajan.

  34. Tässä on oma kyyni­nen näke­myk­seni tuloeroista.

    Kansalainen-suo­mi-sanas­toa:
    “iso­tu­loinen” = tien­aa enem­män kuin minä
    “pien­i­t­u­loinen” = tien­aa vähem­män kuin minä
    “kohtu­u­ton tulo­ero” = joku tien­aa 500e enem­män kuin minä
    “sopi­va tulo­ero” = joku tien­aa 500e vähem­män kuin minä
    “sopi­va palk­ka” = n. 20% nyky­istä suurem­pi palk­ka (lähtö­ta­sol­la ei ole merkitystä)
    “koulu­tuk­ses­ta pitää mak­saa” = olen käynyt koulu­ja enkä saa kun­non palkkaa
    “tuot­tavu­ud­es­ta pitää mak­saa” = en ole käynyt koulu­ja eikä kiinnosta
    “sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka” = meille vähem­män koulute­tu­ille pitää mak­saa suurem­pia koro­tuk­sia, mut­ta tämä ei sit­ten koske palvelu­alo­jen naisia (työläi­nen, mies)
    “sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka” = meille naisille pitää mak­saa suurem­pia koro­tuk­sia, mut­ta ei noille muille, eikä ainakaan toisille naisille (työläi­nen, nainen)

  35. Usko­ma­ton­ta kateut­ta, tyh­myyt­tä ja oman kuvitel­lun eri­no­maisu­u­den korostamista tääl­lä, etenkin nois­sa lop­pupään viesteis­sä. Miten joku 2500 e/kk ansait­se­va voi olla kateelli­nen 5000 e/kk ansait­se­valle samaan aikaan kun jotkut saa­vat jopa sato­ja miljoo­nia vuodessa veroit­ta tekemät­tä itse mitään sen eteen. Vielä paljon suurem­pi joukko naut­tii kohtu­ullista n. 28 % tuloveroa todel­la suurista tulois­taan, joi­ta ei myöskään läh­eskään aina ole ansait­tu mil­lään eri­ty­isosaamisel­la tai koval­la työl­lä, vaan kuu­lu­mi­nen oikeaan per­heeseen on riit­tänyt tähän etuisuuteen. 

    Jos joku halu­aa mak­saa toiselle ihmiselle hänen työstään 10 000, 100 000 tai ääri­ta­pauk­ses­sa vaik­ka 1 000 000 e/kk niin eihän asi­as­sa pitäis olla mitään kade­htimista vaan pelkästään syytä iloi­ta siitä että kans­saih­mi­nen pystyy rahoit­ta­maan yhteiskun­taa suurel­la sum­mal­la kuukausit­tain. Tai samoin jos joku pystyy rehellisel­lä yrit­tämisel­lä han­kki­maan jopa tätäkin suurem­mat tulot. Oikeutet­tua kateut­ta taas voi mielestäni tun­tea, ensik­si mainit­semieni kah­den ryh­män lisäk­si, niitä kohtaan jot­ka saa­vat pelkäl­lä puolueen jäsenkir­jal­la niin suo­jaisen ja 100% verovaroin kus­tan­netun työ­paikan että pelkäl­lä lööperin laskul­la tulot ovat esimerkik­si n. 200 000 e/v. Eikä pelkoa paikan mene­tyk­ses­tä ole.

  36. “Miten joku 2500 e/kk ansait­se­va voi olla kateelli­nen 5000 e/kk ansait­se­valle samaan aikaan kun…”

    Samas­ta syys­tä kun ydin­voimalan piirus­tuk­si­in komitea ei koske mut­ta jokaisen on pakko päästä muut­ta­maan sen pihalle tule­vaa pyörä­va­jaa. Jos joskus tun­tuu siltä, etteivät nuo päät­täjät tai fir­mo­jen johta­jat mitään tajua niin mene otta­maan mit­ta­puu lähiön keskikal­jakup­pi­las­ta. Se on yllät­tävän valai­se­vaa touhua.

    Olen muuten Syl­tyn kanssa samaa mieltä, tuos­sa on Suomen tulopoli­it­ti­nen keskustelu hyvin kiteytet­ty. Tuon kun lisää perusk­oulun oppimäärään niin se on siinä.

  37. Trav­el­er: Pääo­man tar­joami­nen taloudel­liseen toim­intaan on huo­mat­ta­van iso palvelus koko yhteiskun­nalle ja siitä on myös mak­set­ta­va kor­vaus, jot­ta pääomien omis­ta­jat näin tekevät eivätkä vain osta Sak­sas­ta van­ho­ja aatelis­lin­no­ja hupikäyt­töön. Suuret pääo­mat­u­lot eivät siis ole sen vähem­män ansait­se­mat­to­mia kuin työ­panok­ses­ta mak­set­tu palkka.

  38. Osmo Soin­in­vaara:

    “Onko K.J. Ståhlber­gin ter­mi­nolo­giaa käyt­tääk­seni taas aika por­var­il­liselle vasemmistolle?”

    Sinivihreä:

    Voisi noinkin sanoa. Itse halu­aisin ehkä lisätä poli­ti­ikkaan ja yhteiskun­taan yleis­es­tikin sääl­lisyyt­tä puoluken­taan tai vas­taavaan kat­so­mat­ta. Toiveeni saat­taa olla turha sil­lä esim. google­haku tuot­taa ain­oas­taan n. 1500 osumaa kyseisel­lä ter­mil­lä. Sääl­lisyys ei tai­da olla muodissa.

  39. Suo­ma­laisen poli­it­tisen keskustelun yksi lisäon­gel­ma on se, että tääl­lä kaik­ki kan­nat­ta­vat vain ns. kovia arvo­ja, kuten kansal­lista etua tms. Pehmeät arvot, kuten taloudelli­nen tehokku­us, jäävät Sailak­sen ja kump­panien harteille.

  40. *Trav­el­er: Pääo­man tar­joami­nen taloudel­liseen toim­intaan on huo­mat­ta­van iso palvelus koko yhteiskun­nalle ja siitä on myös mak­set­ta­va kor­vaus, jot­ta pääomien omis­ta­jat näin tekevät eivätkä vain osta Sak­sas­ta van­ho­ja aatelis­lin­no­ja hupikäyttöön.* 

    Hyvin mon­et pääomien merkit­tävät omis­ta­jat ovat ain­oas­taan hyödyt­tömiä loisia suurine useinkin luon­toa tuhoavine aineel­lisi­nen tarpei­neen siinä Pääo­man kyl­jessä 🙂 Tot­ta­puhuen läh­es 100 % vero­ta­so isois­sa perin­nöis­sä ja ehdot­tomat vankeustuomiot suurem­mas­ta veronkier­rosta toisi­vat dynami­ikkaa talouteen, mah­dol­lis­taisi­han tämä käsit­tämät­tömän suuret tuloveron alen­nuk­set tuot­tavalle väestönosalle.

    *Suuret pääo­mat­u­lot eivät siis ole sen vähem­män ansait­se­mat­to­mia kuin työ­panok­ses­ta mak­set­tu palkka.*

    Täl­lä logi­ikalla siis:

    Per­i­tyt ase­mat (johonkin etuoikeutet­tuun rälssi­in syn­tymi­nen, kasti­laitos, orju­us yms..) eivät siis ole sen vähem­män ansait­se­mat­to­mia kuin työ­panok­ses­ta mak­set­tu palkka.

    Rikok­sil­la han­ki­tut omais­sudet (vaikka­pa tule­vaisu­u­den Venäjäl­lä) eivät siis ole sen vähem­män ansait­se­mat­to­mia kuin työ­panok­ses­ta mak­set­tu palkka.

    Jumalan valit­tuina olem­i­nen eivät siis ole sen vähem­män ansait­se­mat­to­mia kuin työ­panok­ses­ta mak­set­tu palkka.

    jne..

  41. En heti ymmär­rä, mitä epäoikeu­den­mukaista taas on siinä, että joku jät­tää omaisuuten­sa jälkeläisilleen, pait­si jos omis­t­a­mi­nen tietysti itsessään on rikos, kuten joit­tenkin mielestä näyt­tää olevan.

  42. Catali­inalle:
    Omis­t­a­mi­nen ei ole rikos vaik­ka joskus tun­tuu että pitäisi olla rikos. Oikeas­t­aan kulut­ta­mi­nen pitäisi olla rikos. Jos varakkaat ihmiset yliku­lut­ta­vat, ener­giaa, resurse­ja, tuot­ta­vat päästöjä jne, onhan selvä eat­tä kaik­ki eivät voi tehdä niin, kos­ka globaali ekosys­tee­mi sitä ei kestaisi. Jos suuri osa ihmis­pop­u­laa­tios­ta on kulu­tuk­sen ulkop­uolel­la, mik­si pieni ryh­mä ihmisiä tai mai­ta pitää kulut­taa maail­maa lop­pu­un? Onko heil­lä joku erikoisoikeus mitä köy­him­mil­lä ei ole? Mik­si jotku saa­vat omaisu­us van­hem­mil­ta vaan sik­si että pää­sevät kulut­ta­maan sitä mitä toiset ei voi, mis­sä oikeudenmukaisuus?

    jos ener­giavaran­noista, varas­toista ja vir­roista määrätään asukas kiin­tiö jokaiselle maan asukkaalle, samoin kuin päästöistä ja luon­non­resur­seista, kulut­tamis­es­ta niin että jokainen voi joko käyt­tää tai myy­dä sen, eihän sil­loin tarvitse olla rikas, omis­taa ja kulut­taa lop­ut­tomi­in. Kaik­ki halu­umme sitä, mut­ta kun kakku ei riitä kaikille, eikös se ole oikeu­den mukaista jakaa sen tasas­es­ti. Pääa­sia on olla onnelli­nen eikä rikas ylikuluttaja. 

    Talouskasvu perus­tuu kulu­tuk­sen kasvu­un, ihmis­pop­u­laa­tion kasvu­un, enem­män ja isom­mak­si, tämä ei ole kestävä eikä oikeu­den­mukaista, ei ihmis­ten välis­sä eikä maid­en välissä.

  43. *En heti ymmär­rä, mitä epäoikeu­den­mukaista taas on siinä, että joku jät­tää omaisuuten­sa jälkeläisilleen, pait­si jos omis­t­a­mi­nen tietysti itsessään on rikos, kuten joit­tenkin mielestä näyt­tää olevan.*

    Mikäli kysymys oli osoitet­tu myös min­ulle, niin vas­taan ettei se min­un mielestäni ole rikol­lista. Kysymys onkin siitä onko omis­t­a­mi­nen ja per­im­i­nen jotenkin PAREMPAA kuin ansait­sem­i­nen. Min­un mielestäni ei ole, joten en hyväksy sitä että maini­tut tulot ovat jotenkin lievem­min verotet­tu­ja. Tähän kuu­luu tietenkin vas­ta­ta että : mutku niistä on jo mak­set­tu verot.. niim­pä, uskoisin että kaik­ista lom­pakostani löy­tyvistä seteleistäkin on mak­set­tu verot mon­een ker­taan ennen kuin ne ovat sinne pää­tyneet, joten eiköhän laite­ta verot kokon­aan val­tion mak­set­taviksi vai mitä?

  44. Mut­ta mikä hyv­in­voin­ti­val­tio se sel­l­ainen on, jos­sa kansa voi huonos­ti, eikä asialle tehdä mitään? Varo­jen kohdis­t­a­mi­nen oikein (lue: ihmisi­in) olisi ensiar­voisen tärkeä asia, kos­ka hyv­in­voivat ihmiset pitävät pystyssä sitä hyv­in­voivaa val­tio­ta. Vaan entäpä sit­ten kun ihmiset voivat huonosti?

  45. Omis­t­a­mi­nen ja hyvät tulot eivät ole huono asia. Huono asia on niiden tuo­ma ilmas­to­muu­tok­sen pahen­t­a­mi­nen. Kova vero vaan tuh­laamiselle eli matkustelu­un ympäri maa­pal­loa, ajelu­un isoil­la autoil­la ja veneil­lä jne.

    Aiheesta poiketen kysymys, mitä seu­raa markki­na­t­aloudessa, jos kaik­ki alka­vat vähen­tämään kulu­tus­ta nopeal­la aikavälil­lä. Voisiko esim. Osmo vastata.

  46. Kulu­tus­ta mielestäni pitäisi verot­taa ankarasti, mut­ta on tekopy­hää väit­tää per­in­töjä epäoikeu­den­mukaisik­si. Joku saa per­imässä enem­män kuin joku, joku saa kas­vatuk­ses­sa ja elinympäristössä. Elämä olisi help­po täyt­tää katkeru­udel­la. Toki kohtu­us kaikessa.

  47. Jouni:
    Ja mitä seu­raa jos kaik­ki jatka­vat kulu­tus­ta 3% vuo­si­vauhdil­la, eli joka 23 vuot­ta, kulu­tus tuplaan­tuu. Kiina ja Intia kas­va­vat 10% vuosikasvul­la, eli sil­lä vauhdil­la kulu­tus tuplan­tuu joka 7 vuot­ta . Mitähän siitä seu­raa, kun kaik­ki halu­a­vat kulut­taa samal­lalail­la kuten esim. Suomessa? 

    Toisaal­ta, jos vähen­netään fyy­sistä ja krääsän kulut­tamista, tavaroiden omis­tamista, ja nos­te­taan palveluit­ten “kulut­ta­mi­nen” siinä olisi idea, mut­ta kehi­tys ei ole sen suuntainen. 

    Pitää muis­taa että maa­pal­lol­la on rajalli­nen kyky uusi­u­tua, tuot­taa “palvelu­ja” ja resursse­ja. Emme voi kulut­taa eikä kas­vaa yli sitä opti­imi­ra­jaa. Pitää muis­taa että maa­pal­lo ei kas­va vaan kehit­tyy. Kas­vami­nen on tul­la isom­mak­si, kehit­tymi­nen on tul­la eri­laisek­si. Mik­si ei uskalleta uskoa että voi hyvinkin onnis­tua kehi­tys­tä ilman kasvua? 

    Suomelle menee hyvin ain­oas­taan jos maail­mal­la menee hyvin. Talouskasvu ja sen tuo­ma jär­jetön kulut­ta­mi­nen ei ole kestävä. Ain­oa mah­dolli­nen kasvu pitäisi perus­tua ekol­o­gisen diver­si­teetin, loun­non­resurssien säi­lyt­tämiseen, säästei­den vähen­tämiseen. Eli kasvu mikä on maa­pal­lon kan­tokyvyn opti­min alapuolella.

  48. Kat­ja:
    Thomas Paine kir­joit­ti (suun­nilleen): Jos josaain maail­man­maas­sa voidan sanoa etta: mei­dän köy­hät ovat onnel­lisia, ja hei­dän kesku­udessa ei elää tietämät­tömyys, osaa­mat­to­muus, kär­simys, vanki­lat ovat tyhjiä, kadut vapai­ta ker­jälai­sista; van­huk­set ja lapset eivät kär­si, vas­ta sil­loin voidaan puhua demokraa­ti­as­ta ja oikeudenmukaisuudesta.

    Onko­han sem­moinen maa ole­mas­sa? Län­si­maid­en rikkaus poh­jau­tuu mon­en muun maan köyhyteen.

  49. Juani­to:

    Toisaal­ta, jos vähen­netään fyy­sistä ja krääsän kulut­tamista, tavaroiden omis­tamista, ja nos­te­taan palveluit­ten “kulut­ta­mi­nen” siinä olisi idea, mut­ta kehi­tys ei ole sen suuntainen.

    Lundqvist kysyy:

    Onko mah­dol­lista, että rahaa kier­rätetään palvelu­iden kaut­ta nyky­istä tun­tu­vasti enem­män ja tavaroiden kaut­ta nyky­istä tun­tu­vasti vähem­män. Ja silti hom­ma pelaa.

    Esimerkkinä vaikka­pa se, että alet­taisi­in kam­paa­maan tois­temme hiuk­sia mak­sua vas­taan, tai hoitaisimme enem­män van­huk­sia, mut­ta mak­sua vas­taan. Uudet yri­tyk­set keskit­ty­i­sivät aineel­lisen sijas­ta myymään ja välit­tämään tavaran sijas­ta jotain muuta.

    Mil­lainen olisi yhteiskun­ta, jos­sa raa­ka-aineet kiertävät, mar­ketit ovat kirp­putore­ja, ylel­lisyys­matkustelus­ta (muu kuin työ­mat­ka) joutuu mak­samaan ekol­o­gisen jalan­jäl­jen mukaan.

    Kuten juani­to kir­joit­ti, kasvu­vauhti on 3 % ja se on ekspo­nen­ti­aal­ista. Esimerk­ki: Lammes­sa on kak­si lum­met­ta, seu­raa­vana vuon­na 4 jne. Sit­ten lam­men pin­ta-alas­ta on puo­let lumpei­ta. Kysymys: Luin­ka mon­ta vuot­ta kuluu, kun lampi on täysin ummessa.

    Näköalat maa­pal­lol­la ovat suun­nilleen saman­laiset, jos kasvu on 3 % ja se tapah­tuu raa­ka-ainei­ta törsäämällä.

  50. Minä halu­aisin ajaa höyryau­tol­la, vaik­ka pilkkeitä polt­taen. Ei vai­hde­laatikkoa, suo­ra veto takapyöri­in, ja nok­ka nousee varo­mat­tomasti lähtiessä. Te jäisitte kuin sei­so­maan city­maas­tureil­lanne, mut­ta Suomes­sa­han kaik­ki on kiellettyä.

  51. Kun puhutaan rahan kier­rät­tämis­es­tä, pitäisi ottaa huomioon, että puhutaan oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta ja aitodemokraa­ti­as­ta. Mikä raha voidaan kier­rät­tää, ja kuin­ka paljon menee mihinkin. 

    Maail­man rikkaim­mista organ­isaa­tioista, val­tiot, yri­tyk­set, per­heet jne, yli puo­let on monikansalaisyri­tyk­siä, ja nämä kuu­lu­vat rikkaimpi­in mai­hin. Eli hei­dän päämäärä on tehdä mah­dol­lisem­man paljon voit­toa mah­dol­lisem­man nopeasti. Ei ne muus­ta väl­itä. Hei­dän voit­to tulee suurin osa kuluttamisesta. 

    Toisen sanoen, suurin osa maail­man rahas­ta päät­tyy tai kiertää taval­la tai toisel­la muu­ta­man yri­tyk­sen kaut­ta, ja nämä hal­lit­se­vat maail­man talout­ta. Vaan pieni osa päät­tyy val­tioi­hin, pait­si jos rikkaat val­tiot ovat näis­sä yri­tyk­sis­sä mukana kuten USA:ssa mon­esti. Tästä rahas­ta, osa päät­tyy osaken­o­mis­ta­jien pankki­in tekemät­tä mitään sen eteen. 

    Yri­tysjo­hta­jat lopet­ta­vat sato­ja tuhan­sia työ­paikko­ja ympäri­maail­maa ja siten hei­dän yri­tyspörssiar­vo nousee ja voit­to osinko­ja tulee lisää, taas tekemät­tä mitään sen eteen. Jos yri­tysjo­hta­ja ei kykene tekemään odotet­tua voit­toa, niin hän saa potkut mut­ta vie mukanaan miljoo­nia korvauksena. 

    Argenti­nalainen ekon­o­misti Wal­ter Graziano las­ki pelkästään Lati­nalaises­saamerik­las­sa rahaa mikä val­tiot on joutunut mak­samaan näille yri­tyk­selle kos­ka eivät täyt­täneet vapaakau­pan ehto­ja (ympäristönorme­ja, sosi­aal­isia kuten union­it) ja sum­ma on melkoinen, mikä on otet­tu pois näi­den maid­en kehi­tyk­ses­tä, vaan sik­si että yri­tyk­set saa­vat lisää voittoa.

    Eli Jouni: luuletko että maail­mas­sa ei voi rahaa kier­rät­tää palvelu­jen kaut­ta paljon tehokkaamin? Nyky talousjär­jestelmässä ei todel­lakaan kun raha jää muu­ta­man käsi­in. Mut­ta taas, kysymys on oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Mikä estäisi rahan kier­rät­tämi­nen palveli­jen kautta?

    Mikä olisi yhteiskun­ta tule­vaisu­udessa jos asialle ei tehdä mitään? Mik­si nähdä asia niin kapeasti että mar­ketit kuin kir­putore­ja? Suurin osa tavaroi­ta mar­keteis­sa on merk­i­tyk­se­matön, vaan kulut­taa resursse­ja eikä tee ihmisen sen onnelliseksi. 

    On ikävä huo­ma­ta että on edelleen ihmisiä jot­ka sekoit­ta­vat oikeu­den­mukaisu­us ja kateus. Tässä ei ole kysymys kateud­es­ta, vaan rikkaan vähemistön ahneudesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.