Hesarin toimittajat prosenttilaskuoppiin!

Hesari teki sen taas! Oikein etu­sivul­la ker­ro­taan, että asevelvol­lisu­usikälu­okas­ta vapautet­ti­in kut­sun­nois­sa yhdek­sän pros­ent­tia – 34 pros­ent­tiyksikköä enem­män kuin vuona 2004. Arggh!

Hesarin toimit­ta­jille tiedok­si, että, jos hylät­ty­jen osu­us nousee viidestä pros­en­tista seit­semään pros­ent­ti­in, nousu on 40 pros­ent­tia tai kak­si prosenttiyksikköä.

Tytöt kouluun nuorempina!

Aika ajoin pul­pah­taa keskustelu­un se, pitäisikö koulun alkua aikaistaa vuodel­la. Suo­ma­laisethan menevät kan­sain­välis­es­ti ajatel­lan aika van­hoina koulu­un. Kuusi vuot­ta lie­nee yleisin koulun aloit­tamisikä ja alka­vat­pa jotkut viisivuotiainakin.

Mik­si tätä asi­aa ajatel­laan vain vuo­den kokoisi­na askeleina. Voisiko koulun alkua aikaistaa vaikka­pa kahdel­la kuukaudel­la? Ei niin, että se alkaa eloku­un sijas­ta kesäku­us­sa vaan niin, että kun ikälu­ok­ka menee nyt poik­ki tam­miku­us­ta, se menisikin poik­ki maaliskuusta?

Tämä ei kuitenkaan ollut varsi­nainen ehdo­tuk­seni vaan se, että tytöt voisi­vat aloit­taa koulun puoli vuot­ta poikia nuoremp­ina. Miesten ja nais­ten välil­lä ei tietenkään ole mitään henkisiä ero­ja, mut­ta poli­it­tis­es­ti kor­rek­ti havain­to sen­tään on, että tytöt kehit­tyvät poikia nopeammin.

Lahjakkaiden lasten koulutus

Pro­le­tari­aatin dik­tatu­uris­sa oli eri­tyisk­oulun­sa lah­jakkaille lap­sille, kos­ka pro­le­tari­aat­ti tarvit­si hei­dän eri­ty­isosaamis­taan. En tunne asi­aa kun­nol­la, mut­ta olen ymmärtänyt, ettei tämä päät­tynyt kovin onnel­lis­es­ti.  Eri­tyisk­oulut eivät olleet kovin hyvä hyviä tar­joa­maan sosi­aal­isia taito­ja, eikä pro­le­tari­aat­ti saanut panos­tuk­selleen riit­tävää vastinet­ta. Lah­jakkaiden eri­tyisk­oulu­ja on myös län­si­mais­sa, joskin rikkaiden per­hei­den lap­sil­la tun­tuu ole­van niihin lievem­mät lah­jakku­us­vaa­timuk­set. Jat­ka lukemista “Lah­jakkaiden las­ten koulutus”

Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä 22/2008)

Perus­tur­va on jäänyt selvästi jäl­keen yleis­es­tä tuloke­hi­tyk­ses­tä. Tätäkin pahempaa on kuitenkin köy­hien näköalat­to­muus, sil­lä monel­la ei ole mitään tietä ulos köyhyydestä.

Helsinkiläi­nen yksi­na­su­va pitkäaikaistyötön – kut­sukaamme hän­tä Mai­jak­si – saa yhteiskunnal­ta asumisku­lun­sa kokon­aan ja sen päälle 400 euroa puh­taana käteen. Elämä 13 eurol­la päivässä ei ole herkkua. Ikäv­in­tä on, ettei Mai­ja voi juuri paran­taa tilan­net­taan men­emäl­lä töi­hin, kos­ka hänelle on puut­teel­lisen koulu­tuk­sen ja muiden syi­den vuok­si tar­jol­la vain pieni­palkkaista työtä.

Men­nessään töi­hin 1300 euron kuukausi­pal­ka­lla Mai­ja menet­täisi tulon­si­ir­rot ja jou­tu­isi mak­samaan itse asumisku­lun­sa . Entiseen ver­rat­tuna palka­s­ta jää käteen noin euro tun­nil­ta. Päiväbud­jetin nousu 13 eurosta 18  euroon on pros­ent­teina paljon, mut­ta siitä on mak­set­ta­va työ­matkat, työhön sovel­tu­vat vaat­teet ja työ­paikkaruokailu. Kovin val­oisia näkymiä työ­paik­ka ei siis Mai­jalle tar­joa varsinkaan, kun vähän arvostet­tu työ ei itsessään tuo­ta tyy­dy­tys­tä. Jat­ka lukemista “Työn­teon pitäisi kan­nat­taa köyhällekin”

“Perintö ei ole kaikille ilmaista rahaa”

Ilkko B. Voipio peruetelee päivän Hesaris­sa per­in­töveros­ta luop­umista sil­lä, että moni per­i­jä on tosi­asi­as­sa työsken­nel­lyt maati­lal­la ja yri­tyk­sessä ja ollut siten kar­tut­ta­mas­sa yri­tyk­sen omaisu­ut­ta. Sik­si siitä on väärin per­iä perintöveroa.

Tuo­ta, tuo­ta…? Eikö siitä pitäisi sil­loin per­iä ansiotuloveroa?

Murheena yhdyskuntarakenne

(Oheinen pitkähkö artikke­li on julka­istu englan­niksi teok­ses­sa “Finnish archi­tec­ture 06/07”)

Ennen auto­ja ja toista maail­man­so­taa Suomen kaupun­git raken­net­ti­in ruu­tukaavaan. Talot oli­vat val­taos­altaan puisia, yleen­sä yksi- tai kak­sik­er­roksisia. Liikku­mi­nen pääosin kävellen pakot­ti kaupun­git kom­pak­ti­in rak­en­teeseen. Vain suurim­mis­sa kaupungeis­sa kuten Helsingis­sä, Turus­sa ja Viipuris­sa oli merkit­tävästi ker­rostalo­ja ja sisäistä julk­ista liiken­net­tä. Jat­ka lukemista “Murheena yhdyskuntarakenne”

Vahingossa tehtyjä ratkaisuja

Moni ulko­mainen tarkkail­i­ja sanoo, että suo­ma­lais­ten hyvä luku­taito ja erit­täin hyvä englan­nin taito eivät ole koul­u­laitok­sen tuotet­ta vaan seu­raus­ta siitä, että Suomes­sa ei duba­ta ulko­maisia eloku­via vaan tek­stitetään. Voidak­seen seu­ra­ta, on pakko lukea ja samal­la tulee koko ajan kuulleek­si ulko­maan kieltä. Ital­ias­sa Mar­lon Bran­do puhuu italiaa.

Päätös olla dub­baa­mat­ta eloku­via ei syn­tynyt ope­tus­min­is­ter­iön strate­gia­ryh­mässä vaan aivan säästösy­istä YLE:ssä. Se oli siis taha­ton­ta. Jat­ka lukemista “Vahin­gos­sa tehtyjä ratkaisuja”

Nelosen toinen haara Munkkivuoreen!

Kun Pekka Sauri saa ysin ratikkalin­jan ja Kampin kiskot valmi­ik­si, radan­rak­en­ta­jil­la ei ole töitä.

Mitä jos haarotet­taisi­in nelosen ratik­ka Munkkiniemessä niin, että toinen haara menisi Pro­fes­sor­in­tien sil­lan yli Munkkivuoreen? Ei mak­saisi paljon ja paran­taisi munkkivuore­lais­ten olo­ja huo­mat­tavasti. Munkkivuore­lais­ten olisi tosin hyväksyt­tävä, että ratik­ka tulee puis­toon. Ei var­maankin olisi järkeä pan­na sitä kiertämään lenkkinä Ulvi­lanti­etä vaan antaa sen lävistää ympyrä keskeltä ja men­nä ran­skalaisen koulun vier­estä ostarille.

Vauhtia Pohjanmaanradan peruskorjaukseen

Junali­iken­teen hyvin alka­nut nousu uhkaa päät­tyä, kos­ka Seinäjo­ki-Oulu rata tulee kär­simään vuosia ratatöistä, kun rataa perus­paran­netaan.  Mik­si se kestää vuosia? Eikö maas­ta löy­ty­isi väkeä tekemään investoin­nin nopeam­min? Kyse lie­nee val­tion van­hen­tuneesta bud­jet­titekni­ikas­ta. Ei riitä rahaa.

Tässä ei ole kyl­lä päätä eikä hän­tää. Sitä varten maas­sa on pankke­ja, ett ä investoin­nit voidaan ajoit­taa järkevästi. Tuo hitaasti rak­en­t­a­mi­nen tulee erit­täin kalli­ik­si. Olisi paljon halvem­paa rak­en­taa nopeasti ja mak­saa lainas­ta korkoa.

Miksi tiivis ja matala ei käy kaupaksi?

Kom­pro­mis­sik­si kaupunki­rak­en­teen tiiviy­den ja pien­talo­val­taisen välil­lä on esitet­ty tiivistä ja mata­laa. Tämä oli tee­m­ana myös Espoon asun­tomes­suil­la. Taloista on suuri osa edelleen myymät­tä. Raken­nus­li­ik­keet ovat ilmoit­ta­neet, että toista ker­taa he eivät tee samaa mokaa. Ihmiset halu­a­vat omakoti­taloi­hin, jot­ka ovat oma­l­la ton­til­la. Raken­nus­li­ik­keet halu­a­vat rak­en­taa väljää ja matalaa.

Väitän, ettei vika ole talo­tyypis­sä vaan Kauk­lahdessa. Tiivis ja mata­la liit­tyy urbaani­in pien­taloa­sumiseen, sel­l­aiseen, jota on esimerkik­si Ams­ter­damis­sa. Oma iso tont­ti menetetään, mut­ta vastapalveluk­si saadaan kaupunki­maiset palve­lut lähikaup­poi­neen, kup­pi­loi­neen, kun­tos­alei­neen ja mitä noi­ta nyt on. Kauk­lahdessa ei ole mitään näistä. On vain ase­ma, jos­ta pääsee ihmis­ten ilmoille run­saas­sa puo­lessa tun­nis­sa. On menetet­ty väljän asumisen edut saa­mat­ta tilalle mitään. Tiivis ja mata­la pitää rak­en­taa ole­van kaupunki­rak­en­teen yhtey­teen. Käpylässä menisi kau­pak­si. Menisi Kauk­lahdessakin, jos alue olisi riit­tävän iso, tuol­laiset 10 000 asukas­ta, jol­loin niitä palvelu­jakin olisi ja elämä kuhi­sisi ympäril­lä.