Murheena yhdyskuntarakenne

(Ohei­nen pit­käh­kö artik­ke­li on jul­kais­tu englan­nik­si teok­ses­sa “Fin­nish arc­hi­tec­tu­re 06/07”)

Ennen auto­ja ja tois­ta maa­il­man­so­taa Suo­men kau­pun­git raken­net­tiin ruu­tu­kaa­vaan. Talot oli­vat val­tao­sal­taan pui­sia, yleen­sä yksi- tai kak­si­ker­rok­si­sia. Liik­ku­mi­nen pää­osin kävel­len pakot­ti kau­pun­git kom­pak­tiin raken­tee­seen. Vain suu­rim­mis­sa kau­pun­geis­sa kuten Hel­sin­gis­sä, Turus­sa ja Vii­pu­ris­sa oli mer­kit­tä­väs­ti ker­ros­ta­lo­ja ja sisäis­tä jul­kis­ta liikennettä.

Tun­nen tuon ajan kau­pun­git vain valo­ku­vis­ta ja jois­ta­kin suo­jel­luis­ta kort­te­leis­ta. Isä­ni syn­nyin­kau­pun­gin Iisal­men tie­dän vain isä­ni niu­kois­ta ker­to­muk­sis­ta, sil­lä van­has­ta Iisal­mes­ta ei ole jäl­jel­lä juu­ri muu­ta kuin kirk­ko ja kes­kus­tan ruutukaava.

Val­tao­sa väes­tös­tä asui maal­la, jos­sa iso­jaon jäl­jil­tä ei Poh­jan­maan joen­var­si­ky­liä lukuun otta­mat­ta ollut tii­vii­tä kyliä, kuten muu­al­la Euroo­pas­sa. Täl­lä oli vai­ku­tuk­sen­sa tule­vaan kaupunkirakentamiseen.

Sota sääs­ti Suo­men kau­pun­git Rova­nie­meä lukuun otta­mat­ta pahim­mal­ta. Rau­has­ta ja kar­ja­lais­väes­tön asut­ta­mi­ses­ta alkoi myl­ler­rys. Asun­to­pu­la oli sodan jäl­keen anka­ra ja asu­mi­so­lo­suh­teet sur­keat. Vie­lä vuon­na 1950 asu­mis­väl­jyys oli Hel­sin­gis­sä 12,9 m2 hen­keä kohden.

Rin­ta­ma­mie­hil­le oli luvat­tu maa­ta vil­jel­tä­väk­si tai tont­ti asut­ta­vak­si. Kau­pun­kien lai­doil­le nousi vauh­dil­la oma­toi­mi­ses­ti raken­net­tu­ja oma­ko­ti­ta­lo­ja. Puo­li­tois­ta­ker­rok­si­nen rin­ta­ma­mies­ta­lo, joi­ta oli usei­ta toi­si­aan muis­tut­ta­via tyyp­pe­jä, yleis­tyi nopeas­ti. Rin­ta­ma­mies­ta­lot raken­net­tiin yksin­ker­tai­sen puu­ke­hi­kon varaan mää­rä­mit­taan saha­tus­ta puu­ta­va­ras­ta ja lau­doi­tet­tiin. Raken­ta­mi­nen oli yksin­ker­tais­ta eikä vaa­ti­nut joka­mie­hen tai­dois­ta poik­kea­vaa ammattitaitoa.

Rin­ta­ma­mies­ta­lot oli suun­ni­tel­tu suo­ra­kai­teen muo­toi­sen ton­tin lai­taan kadun var­rel­le, jot­ta ton­til­le jäi­si tilaa hyö­ty­puu­tar­hal­le. Tämä tuki ruu­tu­kaa­vaa ja sitä, että katu­ti­las­ta tuli katu­mai­nen. Ikku­nat avau­tui­vat nel­jään suun­taan, joten aivan pie­nil­le ton­teil­le rin­ta­ma­mies­ta­lo­ja ei voi­tu raken­taa. Muu­al­la Euroo­pas­sa ylei­nen rivi­ta­lo­mai­nen pien­ta­lo ei Suo­meen vakiintunut.

Rin­ta­ma­mies­ta­lot nou­dat­ti­vat yhte­näis­tä muo­to­kiel­tä. Mon­o­to­ni­suu­del­ta toi­saal­ta väl­tyt­tiin, kos­ka jokai­nen raken­si talon­sa vähän omal­la taval­laan. Yhte­näi­syy­den arvon oppi ymmär­tä­mään puo­li vuo­si­sa­taa myö­hem­min kat­sel­lees­saan tyy­lien seka­mels­kaa uusil­la oma­ko­tia­lueil­la. Tuos­ta anka­ran puut­teen olois­sa suun­ni­tel­lus­ta hal­pa­ta­los­ta tuli myö­hem­min asun­no­nos­ta­jien kulttikohde.

Rin­ta­ma­mies­ta­lois­ta ei kui­ten­kaan ollut asun­to­pu­laa pois­ta­maan. Pää­osa uusis­ta asun­nois­ta raken­net­tiin ker­ros­ta­loi­hin. Vie­lä 1950-luvul­la Hel­sin­gin asun­to­tuo­tan­to oli kan­ta­kau­pun­gin laa­je­ne­mis­ta. Lähiö­ra­ken­ta­mi­nen käyn­nis­tyi täy­del­lä tehol­la 1960-luvul­la. Beto­nie­le­men­tit mul­lis­ti­vat raken­nus­tek­nii­kan ja arkkitehtuurin.

Vie­mäl­lä raken­ta­mi­nen kau­as lähiöi­hin halut­tiin pait­si rat­kais­ta asun­to-ongel­ma ja pula tont­ti­maas­ta, myös tor­jua kau­pun­kie­lä­män vit­sauk­sia. Elä­mään kau­pun­geis­sa lii­tet­tiin monen­lai­sia pahei­ta ja vai­vo­ja. Elin­ajan odo­te oli epä­ter­veel­li­sis­tä olo­suh­teis­ta joh­tuen kau­pun­geis­sa sel­väs­ti alem­pi kuin maa­seu­dul­la. Ei puis­toa kau­pun­kei­hin vaan kau­pun­ki puis­toon! Valoi­sa keit­tiön ja kol­men huo­neen asun­to lähiös­sä tun­tui ylel­li­sel­tä ver­rat­tu­na aiem­paan ahtau­teen ja pimey­teen. Kun muu­tin ensim­mäi­seen poi­ka­mies­bok­sii­ni Kal­lios­sa vuon­na 1973, tuos­ta 29 m2:n asun­nos­ta muut­ti pois vii­si­hen­ki­nen perhe.

Luon­non hel­maan puu­tar­ha­kau­pun­gik­si raken­net­tu Tapio­la oli tuon sodan­jäl­kei­sen ajan san­ka­riark­ki­teh­tuu­ria, jota tul­tiin pit­kään kat­so­maan kauempaakin.

Hyvän kont­ras­tin van­haan ja uuteen tar­joa­vat rin­nak­kain sijait­se­vat ruu­tu­kaa­vaan raken­net­tu Munk­ki­nie­mi ja ympy­rän­muo­toi­sen Ulvi­lan­tien sisäl­le raken­net­tu Munk­ki­vuo­ri. Ihmet­te­len, ettei Munk­ki­vuo­res­ta ole puhut­tu enem­pää, sil­lä raken­ne on omal­la taval­laan nero­kas jät­täes­sään kaik­ki lii­ken­teen har­mit alu­een ulkopuolelle.

Ark­ki­teh­dit halusi­vat olla rehel­li­siä mate­ri­aa­lil­le. Beto­ni­ta­lo­ja ei edes maa­lat­tu. Vähem­män orto­dok­si­set kut­su­vat lop­pu­tu­los­ta beto­ni­bru­ta­lis­mik­si. Vil­le Kom­si on jos­kus sano­nut Hel­sin­gin suu­rim­pia onnet­to­muuk­sia ole­van sen, että sen kii­vain raken­ta­mi­nen sijoit­tui aikaan, jol­loin beto­ni­ra­ken­ta­mis­ta vas­ta harjoiteltiin.

Lähiö­ra­kan­ta­mi­sen alkuai­koi­na teh­tiin monia kun­nian­hi­moi­sia kokei­lu­ja joi­ta kaik­kia jäl­ki­pol­vet eivät ole kiit­tä­neet. Pih­la­ja­mä­ki on vas­ti­kää suo­jel­tu kii­tel­ty­nä aikan­sa ark­ki­teh­tuu­rin hel­me­nä. Asun­to­mark­ki­nat ovat kui­ten­kin hin­noi­tel­leet sen hal­vak­si. Hin­taan vai­kut­taa tie­tys­ti myös asuk­kai­den sosi­aa­li­nen jakau­ma, sil­lä asun­to­mark­ki­noil­la mak­se­taan myös naa­pu­rus­tos­ta. Koi­vu­ky­läs­tä piti tul­la jotain hyvin mer­kit­tä­vää, mut­ta toteu­tus jäi puo­li­tie­hen ja alue epä­on­nis­tui. Itä-Pasi­las­sa toteu­tet­tiin edis­tyk­sel­li­sek­si tar­koi­tet­tu jalan­ku­lun ja auto­lii­ken­teen eriyt­tä­mi­nen omil­le tasoil­leen. Tavoi­te oli hyvä, mut­ta lop­pu­tu­los­ta ei ole kii­tel­ty, vaik­ka jalan­kul­ku alu­eel­la on vai­va­ton­ta, kun ensin on oppi­nut löy­tä­mään oikeat reitit.

Ark­ki­teh­dit kiis­te­le­vät 1960-luvun lähiö­ark­ki­teh­tuu­rin arvois­ta, mut­ta asun­to­mark­ki­nat ovat anta­neet sil­le tylyn tuo­mion arvos­taen 1930-luvun ja 1950-luvun asui­na­lu­eet kor­keam­mal­le. Raken­ta­mi­sen ja toteu­tuk­sen heik­ko laa­tu peit­tää alleen sen, että tuol­loin teh­tiin monia lois­ta­via kaa­va­ta­son suun­ni­tel­mia, jot­ka laa­duk­kaam­min toteu­tet­tui­na oli­si­vat nous­seet suu­reen maineeseen.

Beto­nin piti olla lähes ikui­nen raken­nusai­ne, mut­ta toi­sin kävi. Jopa hir­si­ta­lot ovat osoit­tau­tu­neet ensim­mäi­siä beto­ni­ta­lo­ja kes­tä­väm­mäk­si. Uudes­sa raken­nus­tek­nii­kas­sa teh­tiin pal­jon vir­hei­tä niin suun­nit­te­lus­sa kuin raken­ta­mi­ses­sa­kin, kun koe­tel­tu perin­ne ei enää ohjan­nut raken­ta­mis­ta. Tasa­ka­tot eivät kes­tä­neet tal­vea ja räys­täi­den pois jät­tä­mi­nen tuot­ti kos­teus­vau­rioi­ta. Ener­gian sääs­tön nimis­sä teh­ty tii­vis­tä­mi­nen 1970-luvun öljy­krii­sin jäl­keen lisä­si home­vau­rioi­den riskiä.

Lon­toon lähiöis­sä pää­ka­tu on tär­kein kaup­pa-katu. Suo­mes­sa lähiöt kään­si­vät sel­kän­sä lii­ken­ne­väy­lil­le suo­jau­tuak­seen melul­ta ja saas­teil­ta. Mer­kit­tä­vän poik­keuk­sen täs­tä tekee Eliel Saa­ri­sen suun­ni­tel­man poh­jal­ta raken­tu­nut Munk­ki­nie­mi, jon­ka toi­min­nal­li­nen sydän on Puis­to­tie. Kaup­pa yri­tet­tiin kes­kit­tää pää­ka­dun sijaan ostoskeskuksiin.

Osta­rit suun­ni­tel­tiin sin­ne, mis­sä kau­pan oli jär­ke­vin­tä sijai­ta. Kil­pai­lun yllä­pi­tä­mi­sek­si nii­hin sijoi­tet­tiin mon­ta kes­ke­nään kil­pai­le­vaa pien­tä elin­tar­vi­ke­myy­mä­lää. Elin­ta­son nousu kui­ten­kin kul­ki noi­den 200 neliön myy­mä­löi­den ohi. Ostos­kes­kus­ten moni­mut­kai­set omis­tus­jär­jes­te­lyt esti­vät nii­den anta­mi­sen yhdel­le riit­tä­vän suu­rel­le päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pal­le. Moni kun­nia­kas osta­ri slum­miu­tui pik­ku­hil­jaa. Kaup­pa siir­tyi muu­al­le, mikä hei­ken­si lähiöi­den toi­min­taa. Kaup­pa­kes­kuk­set ja hyper­mar­ke­tit kaap­pa­si­vat suu­ren osan osto­voi­mas­ta kes­kus­to­jen ulkopuolelle.

Lähiö­asu­mi­nen oli elä­män­muo­to­na uut­ta. Se oli suu­ri sosi­aa­li­nen kokei­lu, johon ryn­nät­tiin ilman koke­muk­sen anta­maa poh­jaa. Van­ho­jen kau­pun­gi­no­sien eloi­suut­ta nii­hin ei onnis­tut­tu puhal­ta­maan. Syn­tyi ter­mi nukkumalähiö.

Nuk­ku­ma­lä­hiöil­miö­tä vauh­dit­ti luo­pu­mi­nen ruu­tu­kaa­vas­ta. Samal­la talot vedet­tiin tien vie­rel­tä kes­kem­mäl­le tont­tia, mikä muut­ti kadut teik­si. Tie­verk­ko ei enää pal­vel­lut alu­een sisäi­siä yhteyk­siä vaan sitä, miten vähin­ten hait­taa tuot­taen pääs­tään lähiös­tä pois töi­hin tai muualle.

Maa­no­mis­tuso­lot muo­va­si­vat kau­pun­ki­ra­ken­net­ta koh­tuut­to­mas­ti. Hel­sin­ki sai aika­naan maan lah­joi­tuk­se­na kunin­kaal­ta. Kau­pun­gin laa­jen­tues­sa raa­ka­maa­ta han­kit­tiin Hel­sin­gis­sä ja mones­sa muus­sa kau­pun­gis­sa kau­ko­nä­köi­ses­ti. Kau­pun­gin maa­omai­suus hel­pot­ti ratio­naa­lis­ta kau­pun­ki­suun­nit­te­lua ja kom­pak­tia jouk­ko­lii­ken­net­tä tuke­vaa yhdys­kun­ta­ra­ken­net­ta. Kaik­kial­la tilan­ne ei ollut yhtä onnel­li­nen. Poliit­ti­sis­ta voi­ma­suh­teis­ta riip­puen kaa­voi­tet­tiin joko vain kun­nan omis­ta­maa maa­ta, sijait­si se miten hyvän­sä, tai hyvin sat­tu­man­va­rai­sin peri­aat­tein yksi­tyis­ten maa­ta. Tam­pe­reen Her­van­ta esi­mer­kik­si sijoi­tet­tiin kau­as kes­kus­tas­ta, kos­ka siel­tä löy­tyi kau­pun­gin omis­ta­maa maa­ta. Täs­tä syn­tyy vuo­sit­tain mil­joo­nia yli­mää­räi­siä mat­kus­tus­ki­lo­met­re­jä. Espoo raken­net­tiin suu­rel­ta osin yksi­tyi­sel­le maal­le ilman yleis­kaa­vaa inkre­men­ta­lis­ti­ses­ti pien­ten rat­kai­su­jen ja poliit­tis­ten kom­pro­mis­sien summana.

Maa­poh­jan ansio­ton arvon­nousu kat­sot­tiin kuu­lu­vak­si maa­no­mis­ta­jal­le. Laki tur­va­si kyl­lä kun­nal­le mah­dol­li­suu­den lunas­taa maa­ta asun­to­tuo­tan­toa var­ten, mut­ta tuo­miois­tuin­käy­tän­tö hivut­ti lain­tul­kin­taa vai­heit­tain sii­hen, että kaa­voi­tus­hyö­ty myös lunas­tet­taes­sa tuli pää­osin maa­no­mis­ta­jal­le. Vaik­ka kaa­voi­tus­mo­no­po­li antoi kun­nal­le vah­van neu­vot­te­lua­se­man maa­no­mis­ta­jaan näh­den, har­va kun­ta osa­si tai halusi käyt­tää sitä täy­del­lä teholla.

Heik­ko maa­po­liit­ti­nen lain­sää­dän­tö ja sen vie­lä hei­kom­pi sovel­ta­mi­nen ovat teh­neet kes­kei­ses­ti sijait­se­vas­ta maas­ta kal­lis­ta. Tämä on luo­nut vah­van pai­neen asu­tuk­sen hajaan­tu­mi­seen hal­vem­mal­le maal­le. Kes­ki-Euroo­pan mais­sa yhteis­kun­ta on perin­tei­ses­ti voi­nut hank­kia raa­ka­maa­ta maa­ta­lous­maan hin­nal­la, mikä on teh­nyt mah­dol­li­sek­si raken­taa ehyem­piä kaupunkeja.

Suo­ma­lai­set kau­pun­git muis­tut­ta­vat alue­te­hok­kuu­del­taan ja sisäi­sen lii­ken­teen vaa­ti­mal­ta ener­gia­mää­räl­tä pidem­min­kin ame­rik­ka­lai­sia ja austra­lia­lai­sia kuin euroop­pa­lai­sia kau­pun­ke­ja. Tilan­net­ta pahen­taa perus­ra­ken­ta­mi­soi­keus, jon­ka mukaan maa­no­mis­ta­jal­la on aina oikeus käyt­tää omis­ta­maan­sa maa­ta raken­ta­mi­seen. Käy­tän­tö on syn­ty­nyt tuo­miois­tuin­ten pää­tös­ten kaut­ta. Vii­me aikoi­na Hel­sin­gin seu­duil­le raken­ne­tuis­ta pien­ta­lois­ta kol­man­nes on raken­net­tu poik­keus­lu­vin tur­vin ilman kaa­val­lis­ta suunnittelua.

Yhdys­kun­ta­ra­ken­teen hajau­tu­mis­ta on ede­saut­ta­nut kun­tien heik­ko kyky sel­vi­tä nopean väes­tön­kas­vun vaa­ti­mis­ta inves­toin­neis­ta. Jos raken­ta­mi­nen sijoit­tui­si yhdys­kun­ta­ra­ken­net­ta aja­tel­len opti­maa­li­ses­ti, mer­kit­si­si se joi­den­kin kun­tien väki­lu­vun kas­va­mis­ta niin nopeas­ti, ettei kun­nan talous sitä kes­täi­si. Hel­sin­gin seu­dul­la pää­ra­dan var­ren kun­nat ovat tie­toi­ses­ti jar­rut­ta­neet raken­ta­mis­ta, mikä on lisän­nyt raken­ta­mis­pai­nei­ta muis­sa kun­nis­sa. Väes­tön­kas­vun vaa­ti­mat inves­toin­nit eivät tule nois­sa kun­nis­sa sen hal­vem­mik­si, mut­ta mak­sa­jia on enemmän.

Elin­ta­son nousu on suun­nan­nut asun­to­ky­syn­tää ker­ros­ta­lois­ta pien­ta­loi­hin. Pien­ta­lo­kaa­vat ovat syn­ty­neet suu­rel­ta osin sir­pa­le­mai­ses­ti sin­ne tän­ne ilman laa­jaa koko­nais­nä­ke­mys­tä. Aluei­den pal­ve­lu­ta­so on jää­nyt hei­kok­si, kaup­pa on jos­sain kau­ka­na eikä kun­nol­lis­ta jul­kis­ta lii­ken­net­tä ole. Töi­hin, kaup­paan, kou­luun ja har­ras­tuk­siin pääs­täk­seen tar­vit­see autoa.

Har­vaa­na­su­tus­sa Suo­mes­sa pitäi­si olla hyvät mah­dol­li­suu­det raken­taa puh­da­sop­pi­sia puu­tar­ha­kau­pun­ke­ja, jois­sa pien­ta­lo­ra­ken­ta­mi­nen yhdis­tyi­si hyvään pal­ve­lu­ra­ken­tee­seen ja toi­mi­vaan jouk­ko­lii­ken­tee­seen. Hank­keet ovat kui­ten­kin olleet tähän lii­an pie­niä. Puu­tar­ha­kau­pun­kiin tar­vit­tai­siin parin neliö­ki­lo­met­rin ver­ran maa­ta, jol­loin alu­eel­le voi­tai­siin asut­taa pien­ta­loi­hin lähes kym­me­nen tuhat­ta hen­keä. Puu­tar­ha­kau­pun­gis­sa oli­si omat kaup­pan­sa, kou­lun­sa, torin­sa, lii­kun­ta­ti­lan­sa ja ravin­to­lan­sa – kaik­ki kävel­len saavutettavissa.

Monil­la pien­ta­loa­lueil­la ruu­tu­kaa­va on kor­vat­tu puu­mai­sel­la katu­ver­kol­la, joka pal­ve­lee lii­ken­net­tä alu­eel­ta pois ja takai­sin, mut­ta ei alu­een kes­ki­näis­tä kans­sa­käy­mis­tä. Torit ja muut ihmis­ten koh­taa­mis­ta pal­ve­le­vat rat­kai­sut puut­tu­vat, mikä kuvas­taa elä­män­tyy­lin pri­va­ti­soi­tu­mis­ta ja ruok­kii sitä

.

Inkre­men­ta­lis­mi syn­nyt­tää yhdes­sä perus­ra­ken­ta­mi­soi­keu­den kans­sa kau­pun­kien ympä­ril­le haja­nais­ta pien­ta­lo­ra­ken­ta­mis­ta. Täl­lai­nen vajaas­ti asu­mis­käyt­töön otet­tu kehys vai­keut­taa tii­viin asu­tuk­sen laa­jen­tu­mis­ta. Vähä­lu­kui­nen­kin väes­tö pys­tyy puo­lus­ta­maan saa­vu­tet­tu­ja etu­jaan äänekkäästi.

Pien­ta­lo­ra­ken­ta­mi­ses­sa talo­teh­tai­den val­mis­ta­loil­la on huo­mat­ta­va mark­ki­nao­suus. Näi­tä talo­ja on jokai­seen makuun alp­pi­ma­jas­ta perin­teis­tä poh­ja­lais­ta raken­ta­mis­tyy­liä jäl­jit­te­le­viin. Jos kaa­voit­ta­jan ote on ollut sal­li­va, naa­pu­ri­ton­teil­le on saa­tet­tu vali­ta hyvin eri­tyy­li­siä talo­ja ilman kes­ki­näis­tä koor­di­naa­tio­ta. Lop­pu­tu­lok­se­na on rau­ha­ton tyy­lien seka­mels­ka. Vähän kateel­li­sel­la mie­lel­lä kat­soo alp­pi­ky­liä, jois­sa on pys­tyt­ty pitä­mään yllä yhte­näis­tä raken­ta­mis­tyy­liä samal­la kun on väl­tyt­ty raken­ta­mi­sen mon­o­to­ni­suu­del­ta. Mik­si tar­vi­taan vuo­ret ympä­ril­le ennen kuin osa­taan arvos­taa kauneutta?

Kehi­tys pien­ta­lo­kaa­voi­tuk­ses­sa on kul­ke­nut koh­ti pie­nem­piä piho­ja ja suu­rem­paa tehok­kuut­ta. Pai­koin on kokeil­tu tii­vis­tä ja mata­laa raken­ta­mis­ta, jos­sa oma­ko­ti­ta­lot raken­ne­taan euroop­pa­lai­sit­tain kiin­ni toi­siin­sa. Suun­ni­tel­mis­sa on kaa­voit­taa täl­lai­sia aluei­ta huo­mat­ta­vas­ti lisää. Täl­lai­ses­ta raken­ta­mi­ses­ta ei ole Suo­mes­sa pal­jon koke­mus­ta, joten vir­hei­den vaa­ra on suuri.

Iki­van­ha kau­pun­ki­mai­sen Atrium-talo on jää­nyt rat­kai­su­vaih­toeh­dois­ta lähes tyys­tin pois jäyk­kien viran­omais­mää­räys­ten takia.

Kaa­voi­tus on suu­ris­sa kau­pun­geis­sa, eri­tyi­ses­ti Hel­sin­gis­sä, ollut voi­mak­kaas­ti kun­nan käsis­sä. Hel­sin­gin eri­koi­suuk­siin kuu­luu HITAS-sään­te­ly, jol­la kau­pun­ki sään­nös­te­lee asun­to­jen hin­to­ja ja sää­te­lee raken­ta­mi­sen laa­tua. Tämä on estä­nyt eri­tyi­sen huo­no­jen aluei­den syn­tyä, mut­ta samal­la se on tasa­päis­tä­nyt suun­nit­te­lua ja vie­nyt aluei­den oma­lei­mai­suut­ta. Halu pitää pää­tös­val­ta omis­sa käsis­sä on inhi­mil­li­ses­ti ymmär­ret­tä­vää – eri­tyi­ses­ti kun alue­ra­ken­ta­mis­so­pi­muk­sis­ta saa­tiin 1960-luvul­la huo­no­ja kokemuksia.

Voi­si­ko aja­tel­la, että raken­nus­yh­tiöt tuot­tai­si­vat nyt parem­paa jäl­keä kuin aiem­pi­na vuo­si­kym­me­ni­nä, jos niil­le annet­tai­siin suu­rem­pia aluei­ta toteu­tet­ta­vak­si ja suun­ni­tel­ta­vak­si? Suo­mi oli 1960-luvul­la köy­hä eikä osta­jil­la ollut varaa mak­saa laa­dus­ta. Nyt asun­to­jen hin­nat ovat vah­vas­ti eriy­ty­neet asui­na­lu­een laa­dun mukaan. Mark­ki­na pal­kit­si­si­vat laa­duk­kaas­ta suun­nit­te­lus­ta run­sas­kä­ti­ses­ti. Täy­sin vail­la perää ei ole väi­te, että HITAS-sään­te­ly sää­te­lee laa­tua alaspäin.

Asui­na­luei­den suun­nit­te­luun kai­pai­si muu­ten­kin enem­män vaih­toeh­to­ja. Kym­me­nen tuhan­nen asuk­kaan asui­na­lu­een koko­nais­hin­ta liik­kuu jos­sain puo­len­tois­ta mil­jar­din euron tie­noil­la. Tähän ver­rat­tu­na alu­een suun­nit­te­lu­kus­tan­nuk­set ovat mität­tö­mät. Jos parem­pi suun­nit­te­lu nos­tai­si alu­een mark­ki­na-arvoa pro­sen­til­la, sii­hen kan­nat­tai­si uhra­ta 15 mil­joo­naa euroa. Eikö isois­ta alueis­ta oli­si jär­ke­vää tuot­taa rin­nak­kai­sia, kes­ke­nään rajus­ti kil­pai­le­via suun­ni­tel­mia? Nyt voim­me pitää sitä aino­aa esil­lä ole­vaa vaih­toeh­toa hyvä­nä vain, kos­ka emme tie­dä paremmasta.

Ilmas­ton muu­tos mer­kit­see kau­pun­ki­ra­ken­ta­mi­sel­le val­tai­saa haas­tet­ta. Pitäi­si tul­la toi­meen huo­mat­ta­vas­ti vähem­mäl­lä lii­ken­teel­lä. Pal­ve­lut pitäi­si saa­da käve­lye­täi­syy­den pää­hän. pitem­mil­lä mat­koil­la jul­ki­sen lii­ken­teen pitäi­si kor­va­ta henkilöautot.

Teh­ty­jä vir­hei­tä ei saa teke­mät­tö­mäk­si, mut­ta uusia ei pitäi­si enää teh­dä. Ark­ki­teh­dit osaa­vat suun­ni­tel­la hyviä kau­pun­ke­ja. Maa­po­liit­tis­ta lain­sää­dän­töä pitäi­si kehit­tää niin, että hyvät suun­ni­tel­mat on mah­dol­lis­ta myös toteuttaa.

Uut­ta raken­net­taes­sa raken­nus­ten läm­mi­ty­se­ner­gian tar­vet­ta on insi­nöö­rien mukaan mah­dol­lis­ta alen­taa 70 pro­sen­til­la. Nii­den suun­nit­te­lua ei pidä jät­tää vain insi­nöö­reil­le. Ark­ki­teh­din tai­toa (arc­hi­tect design) tar­vi­taan myös Tar­vit­sem­me uuden­lai­sia ener­gi­aa sääs­tä­viä tyyp­pi­ta­lo­ja. Mie­lel­lään pien­ta­lo­ja, jot­ka sovel­tu­vat tii­vii­seen ja mata­laan kau­pun­ki­ra­ken­tee­seen. Nyt tar­vit­si­sim­me saman­lai­sia koko­nais­val­tai­sia kau­pun­ki­suun­nit­te­li­joi­ta, joi­ta meil­lä oli 1960-luvulla.

9 vastausta artikkeliin “Murheena yhdyskuntarakenne”

  1. Yksi kom­ment­ti Her­van­nas­ta: se on toki “kau­ka­na” Tam­pe­reen kes­kus­tas­ta (hur­jat kah­dek­san kilo­met­riä), mut­ta ei se ole oikeas­taan enää kovin eril­li­nen, vaan Tam­pe­re on kas­va­nut sin­ne päin ensin Hal­li­lan ja sit­ten Muo­tia­lan raken­ta­mi­sen myö­tä. Vuo­rek­sen raken­ta­mi­nen koros­taa tätä. 

    Her­van­nas­sa on hyvin pal­jon työ­paik­ko­ja ja moni (kuten minä) tääl­lä työs­ken­te­le­vä asuu jos­sain muu­al­la päin Tam­pe­ret­ta. Sii­nä mie­les­sä se syn­nyt­tää pal­jon lii­ken­net­tä. Her­van­ta ei kui­ten­kaan, aina­kaan asun­to­jen hin­nois­sa (tiet­ty­jä osia lukuu­not­ta­mat­ta) ole miten­kään hin­noi­tel­tu “ulos”. Pie­nem­mät kau­pun­gin­osat pär­jää­vät täs­sä pal­jon huo­nom­min. Mukaan­lu­kien alue, jos­sa itse asun. Meil­lä tosin — toi­sin kuin mones­sa muus­sa pie­nem­mäs­sä lähiös­sä — on lähi­kaup­pa vie­lä jäljellä.

  2. Tämä oli todel­la mie­len­kiin­toi­nen kir­joi­tus! Luke­kaa muut­kin roh­keas­ti, vaik­ka onkin pitkä!

    Aikoi­naan ihas­tuim­me Munk­ki­vuo­reen juu­ri sen vuok­si, että käy­tän­nös­sä joka puo­lel­ta pää­see ostos­kes­kuk­seen, kir­kol­le ala-asteel­le, päi­vä­ko­tiin ja leik­ki­puis­toon ylit­tä­mät­tä mitään mai­nit­ta­vaa ajo­väy­lää. Talo­jen välis­sä kul­kee piha­ka­tu­ja, joi­den ylin sal­lit­tu nopeus on 20 km/h. Lap­set voi­vat siis hyvin var­hain liik­kua laa­jal­la­kin alu­eel­la itsenäisesti. 

    Munk­ki­nei­mes­sä muu­ten on Munk­ki­nie­men puis­to­tie, ei Puis­to­tie.. jos joku nyt vaik­ka intou­tuu kar­tas­ta kat­se­le­maan mis­tä on kyse.

  3. ..käy­tän­nös­sä joka puo­lel­ta pää­see ostos­kes­kuk­seen, kir­kol­le ala-asteel­le, päi­vä­ko­tiin ja leik­ki­puis­toon ylit­tä­mät­tä mitään mai­nit­ta­vaa ajoväylää.”

    Juu­ri­kin saman­lai­nen raken­ne ja samat perus­teet vetä­vät lap­si­per­hei­tä Espoo­seen. Munk­ki­vuo­ren kal­tai­sia homo­gee­ni­sia per­heys­tä­väl­li­siä aluei­ta oli­si mah­dol­lis­ta raken­taa Hel­sin­kiin enem­män­kin, ja vie­lä lähem­mäs kes­kus­taa, mut­ta kau­pun­ki on var­ta vas­ten kaa­voit­ta­nut Her­ne­saa­ren ja Jät­kä­saa­ren ker­ro­sa­las­ta 25–30% työ­pai­koik­si. Munk­ki­vuo­reen suh­teu­tet­tu­na tämä tar­koit­tai­si n. 1000–1400 työpaikkaa.

  4. Tämä liit­tyy vain löy­häs­ti asi­aan mut­ta men­köön nyt. 

    Itse hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kan­na­tan aina­kin pää­piir­teit­täin sitä, että asu­mi­sa­luei­ta pitäi­si ryh­tyä suun­nit­te­le­maan muun kuin hen­ki­lö­au­toi­luun perus­tu­van nuk­ku­ma­lä­hiö­aja­tuk­sen varaan. 

    Sen jäl­keen kui­ten­kin kyy­ni­syy­den enke­li lehah­taa pai­kal­le. Kuten avauk­ses­sa­kin tode­taan, täl­lä het­kel­lä kaik­kein arvos­te­tuim­mat alu­eet tun­tu­vat ole­van nii­tä, joi­hin ei liit­ty­nyt min­kään­lais­ta yhteis­kun­nal­lis­ta koet­ta. Espoon vil­li oma­ko­ti­ra­ken­ta­mi­nen on hin­nois­saan ja asun­to­jen jäl­leen­myyn­tiar­vo kova, sama kos­kee rintamamiestaloja. 

    Aina kun yhteis­kun­ta on ryh­ty­nyt päät­tä­mään ihmis­ten puo­les­ta, miten hei­dän var­maan­kin kuu­lui­si asua, tulok­se­na tun­tuu ole­van slum­mi tai aina­kin alue, jos­sa asu­taan rea­li­teet­tien pakos­ta eikä sik­si, että alue oli­si viihtyisä.

    Käy­tän­nös­sä yhteis­kun­nan ohjaus­ta on taas pak­ko kokeil­la, sil­lä muu­ten tilan­ne on se, että huk­kaam­me 10–20 vuot­ta kan­san­tuo­tet­ta lii­kaan autoi­luun sik­si, että ihmi­sil­le ei yksin­ker­tai­ses­ti ole tar­jol­la sopi­via asun­to­ja muu­al­ta kuin auto­mat­ko­jen päästä. 

    Mut­ta ennen kuin teh­dään mitään, oli­si syy­tä ensin miet­tiä, mitä teh­dään ja ennen kaik­kea miten. Jos teem­me tämän uuden asu­mi­sen suun­nit­te­lun ns. perin­tei­sin mene­tel­min, sekun­daa teke­vät raken­nus­liik­keet voi­te­le­vat kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja ja Kehit­ty­vien Pel­lo­no­mis­ta­jien Suo­mi ‑jär­jes­tö voi­te­lee kepu­li­po­lii­tik­ko­ja raken­ta­mi­sen sijoit­ta­mi­sek­si juu­ri hei­dän pel­loil­leen. Tulok­se­na on hel­ve­tin kal­lis­ta sut­ta ja sekun­daa, joka ei rat­kai­se lopul­ta oikein mitään ongel­maa, kos­ka ihmi­set eivät saa­neet sitä mitä halusi­vat vaan sitä, mitä hei­dän on pak­ko yli­hin­taan ostaa.

    Aja­tuk­se­na laa­dun ja hin­nan koh­taa­mi­sen lisää­mi­sel­le olen jos­kus miet­ti­nyt, muut­tui­si­ko mikään, jos asun­not ruvet­tai­siin myy­mään brit­ti­läis­tyy­li­ses­ti makuu­huo­nei­den luku­mää­rän mukaan. Tääl­lä asun­non pin­ta-alaa ei osta­jal­le tai vuo­kraa­jal­le ilmoi­te­ta mis­sään eikä sitä saa edes kovin hel­pos­ti sel­vil­le. Makuu­huo­nei­den mää­rä ilmoi­te­taan, muut huo­neet ole­te­taan ja osta­ja tekee sit­ten sil­mä­mää­räi­sen arvion tilan riit­tä­vyy­des­tä ja poh­ja­rat­kai­sun järkevyydestä.

    Suo­mes­sa tui­jo­te­taan lii­ak­si neliöi­tä, on sit­ten kyse raken­nusoi­keu­des­ta tai hin­noit­te­lus­ta. Täs­sä on minus­ta vähän sama ongel­ma kuin digi­ka­me­roi­den mega­pik­se­li­ma­nias­sa. Ei kuva sii­tä para­ne, että tuh­rui­sen optii­kan läpi ote­taan 8 mil­joo­nal­le pik­se­lil­le eikä nel­jäl­le. Mut­ta sil­ti olem­me sitä miel­tä, että 8mpix kame­ra on parem­pi kuin 4mpix kame­ra, ja asi­aan kes­kei­ses­ti vai­kut­ta­vaa teki­jää eli optii­kan laa­tua ei kukaan edes kat­so eikä sitä mita­ta mitenkään.

  5. Munk­ki­vuo­ren työ­pai­kois­ta tai­taa suu­rin osa olla sii­nä Poh­jo­lan beto­ni­ko­los­sis­sa (jos se kys. alu­ee­seen tuos­sa tilas­to­tie­dos­sa las­ke­taan) ja muu­ta­mas­sa muus­sa toi­mis­to­ta­los­sa sii­nä samoil­la kul­mil­la, Huo­pa­lah­den­tien toi­sel­la puo­lel­la. Asu­tuk­sen seas­sa ei sit­ten niin­kään, muistaakseni.

  6. Munk­ki­vuo­res­sa oli 1772 työ­paik­kaa 31.12.2003”

    Las­ken­nal­li­ses­ti kau­pun­gin alue­jaos­sa joo, perus­pal­ve­lui­ta lukuu­not­ta­mat­ta var­si­nai­sen asui­na­lu­een ulko­puo­lel­la Huo­pa­lah­den­tien var­rel­la juu­ri siel­lä mis­sä pitää­kin. Jopa osta­ri on sijoi­tet­tu alu­een lai­taan mis­sä jake­luau­to­lii­ken­ne ei (kai?) häi­rit­se asukkaita.

    Nyt jos Her­ne­saa­ri-ide­aa sovel­let­tai­siin Munk­ki­vuo­res­sa, niin Talin­ran­nas­sa oli­si asun­to­jen sijaan meriur­hei­lu­kes­kus ja heli­kop­te­ri­kent­tä, ja pari Menuet­to Busi­ness Cen­te­riä oli­si sijoi­tet­tu nykyi­sel­le Ulvi­lan­tien sisä­puo­li­sel­le alu­eel­le kui­ten­kin s.e. läpia­jo tapah­tui­si suo­raan alu­een hal­ki itä-länsisuunnassa.

  7. Minä en oikein ymmär­rä, että mik­si täs­sä alku­pe­räi­ses­sä kir­joi­tuk­ses­sa kuu­lu­te­taan asian­tun­ti­ja­val­lan perään? Mik­si me ark­ki­teh­dit oli­sim­me joten­kin parem­pia tie­tä­mään ihmis­ten miel­ty­myk­siä kuin nämä ihmi­set itse? Juu­ri täl­lai­set koko­nais­val­tai­set suun­ni­tel­mat, kaa­voi­tus ja mää­räyk­set ovat omi­aan tuot­ta­maan tyl­sää ympäristöä.
    Ymmär­sin­kö muu­ten oikein, että maa­no­mis­ta­jien ansiot­to­mien voit­to­jen pel­ko on estä­nyt heil­le mie­lui­san kaa­voit­ta­mi­sen. Noin ylei­ses­ti ottaen­han ton­til­le pitäi­si saa­da raken­taa mitä iki­nä maa­no­mis­ta­ja sii­hen halu­aa, kos­ka näin maa tulee myy­dyk­si sil­le, joka saa sen tehok­kaim­paan käyttöön.

  8. Oli­pas todel­la­kin hyvä kir­joi­tus! Tämän­kal­tais­ta poh­dis­ke­lua soi­si käy­tä­vän enemmänkin.

    Olen itse jos­sain mää­rin pereh­ty­nyt vas­taa­viin kysy­myk­siin, tosin hie­man toi­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Suo­mes­sa tote­tu­tet­tu kaa­voi­tus ja kau­pun­ki­ra­ken­ta­mi­nen on monel­ta osin samaa perua kuin mitä esi­mer­kik­si Bri­teis­sä ja eri­tyi­ses­ti Ruot­sis­sa har­ras­te­taan / on har­ras­tet­tu. Mie­les­tä­ni mer­kit­tä­vim­piä teki­jöi­tä kau­pun­ki­ra­ken­tees­sa on lii­ken­ne­vä­li­nei­den kehit­ty­mi­nen. Aluk­si kau­pun­gin piti olla riit­tä­vän kom­pak­ti, kos­ka pää­osal­la ihmi­sis­tä ei ollut varaa liik­kua pit­kiä mat­ko­ja. Myö­hem­min raken­ne kes­kit­tyi juna- ja rai­tio­vau­nu­reit­tien ympä­ris­töön. Sit­ten jos­sain vai­hees­sa myös tavik­sil­la oli varaa auton hank­ki­mi­seen, jol­loin kau­pun­ki­ra­ken­net­ta hal­lit­si­vat eri­tyi­ses­ti autoi­lun hait­to­jen vähen­tä­mi­nen ja toi­saal­ta raken­teen hajau­tu­mi­nen. Nyt sit­ten ollaan tulos­sa vähän takai­sin­päin, kun ollaan huo­maa­mas­sa, että autoi­lua ei voi­da rajat­ta lisä­tä (mikä oltai­siin kyl­lä voi­tu huo­ma­ta jo pal­jon aiemmin).

    Mer­kit­tä­vä teki­jä meil­lä on sii­nä, että kau­pun­gis­tu­mi­nen on tapah­tu­nut pää­osin autoi­lun val­ta­kau­del­la, mikä ei ole vas­taa­va tilan­ne muu­al­la län­si­mais­sa (pait­si ehkä Yhdys­val­lois­sa ja jos­sain mää­rin muis­sa poh­jois­mais­sa). Tämä selit­tää myös osal­taan sen, mik­si Suo­men tilan­ne muis­tut­taa joil­tain osin esi­mer­kik­si USA:ta. Tääl­lä ei tar­vin­nut auto­jen vuok­si tuho­ta van­haa kau­pun­kia, kos­ka sitä ei ollut, mut­ta toi­saal­ta kau­pun­ki­ra­ken­ne tuli teh­tyä aika pal­jol­ti autoi­lun ehdoilla.

    Mai­ni­tut Munk­ki­vuo­ri ja Pasi­la ovat hyviä esi­merk­ke­jä täs­tä suun­nit­te­lus­ta: autoi­lu otet­tiin annet­tu­na tosi­asia­na ja sen hait­to­ja pyrit­tiin vält­tä­mään suun­nit­te­le­mal­la alue se huo­mioi­den (esim. ero­tet­ta­mal­la auto­lii­ken­ne kevyes­tä lii­ken­tees­tä). Nämä peri­aat­teet on kuvat­tu esi­mer­kik­si ruot­sa­lai­sis­sa suun­nit­te­luoh­jeis­sa 60-luvul­ta [1] ja tätä ennen Traf­fic in towns ‑sel­vi­tyk­ses­sä joi­ta­kin vuo­sia aiem­min [2]. On perus­tel­tua väit­tää, että Suo­meen näi­tä suun­nit­te­lu­pe­ri­aat­tei­ta kopioi­tiin var­sin suoraan.

    Se mikä minua ihme­tyt­tää, on se, mik­si Ruot­sis­sa täs­sä suun­nit­te­lus­sa onnis­tut­tiin niin pal­jon parem­min kuin Suo­mes­sa (mikä ei tar­koi­ta sitä, että Ruot­sis­sa­kaan ei oltai­si vir­hei­tä teh­ty). Kau­pun­gis­tu­mi­nen tie­ten­kin tapah­tui jon­kin ver­ran aiem­min (Tuk­hol­mas­sa­han met­roa raken­net­tiin jo 50-luvul­la), mut­ta mie­les­tä­ni tämä ei ole riit­tä­vä perus­te­lu. Jos­tain syys­tä näyt­tää sil­tä, että ruot­sa­lai­sil­la on tapa­na aja­tel­la näi­tä asioi­ta suu­ri­suun­tai­si­na stra­te­gi­si­na pää­tök­si­nä, mut­ta meil­lä kes­ki­ty­tään enem­män pai­kal­lis­po­li­ti­koin­tiin ja yksit­täis­ten etu­ryh­mien konflik­tien yhteen­so­vit­ta­mi­seen (tämä pätee myös moneen muu­hun asi­aan kuin kaavoituspolitiikkaan).

    Toi­nen, mah­dol­li­ses­ti suu­rem­pi, kysy­mys on tie­ten­kin se, kuin­ka pal­jon suun­nit­te­li­joi­den pitää antaa päät­tää kau­pun­ki­ra­ken­tees­ta. On var­sin ilmeis­tä, että kai­kil­ta osin tämä ei tee kau­pun­ki­ra­ken­tees­ta sen parem­paa kuin se, että annet­tai­siin yksiyi­sil­le ihmi­sil­le val­ta päät­tää asiois­ta. Kum­pi­kaan ääri­pää ei näy­tä joh­ta­van oikein hyvään lop­pu­tu­lok­seen, esi­merk­ki­nä nyt vaik­ka se slum­miu­tu­nut ele­ment­ti­ta­lo­jen rykel­mä ver­rat­tu­na omakotitalomattoon.

    Kos­ka pidän poliit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa läpi­mä­tä­nä kor­rup­tion kes­kit­ty­mä­nä (ter­vei­siä vaan Kehit­ty­vien maa­kun­tien Suo­mel­le), olen sil­lä kan­nal­la, että kaa­voi­tuk­sen kei­noin näi­tä asioi­ta ei voi­da rat­kais­ta. Näin ollen ohjaus (jota toki tar­vi­taan) pitäi­si teh­dä ylei­sem­mäl­lä tasol­la, esi­mer­kik­si vero­tuk­sen ja lain­sää­dän­nön kei­noin (jos ben­sa­ve­roa tar­peek­si nos­te­taan, oma­ko­ti­ta­lo­mat­toa ei syn­ny. piste.)

    Kari

    [1] http://sv.wikipedia.org/wiki/SCAFT
    [2] http://en.wikipedia.org/wiki/Traffic_in_Towns

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.