Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä 22/2008)

Perus­tur­va on jäänyt selvästi jäl­keen yleis­es­tä tuloke­hi­tyk­ses­tä. Tätäkin pahempaa on kuitenkin köy­hien näköalat­to­muus, sil­lä monel­la ei ole mitään tietä ulos köyhyydestä.

Helsinkiläi­nen yksi­na­su­va pitkäaikaistyötön – kut­sukaamme hän­tä Mai­jak­si – saa yhteiskunnal­ta asumisku­lun­sa kokon­aan ja sen päälle 400 euroa puh­taana käteen. Elämä 13 eurol­la päivässä ei ole herkkua. Ikäv­in­tä on, ettei Mai­ja voi juuri paran­taa tilan­net­taan men­emäl­lä töi­hin, kos­ka hänelle on puut­teel­lisen koulu­tuk­sen ja muiden syi­den vuok­si tar­jol­la vain pieni­palkkaista työtä.

Men­nessään töi­hin 1300 euron kuukausi­pal­ka­lla Mai­ja menet­täisi tulon­si­ir­rot ja jou­tu­isi mak­samaan itse asumisku­lun­sa . Entiseen ver­rat­tuna palka­s­ta jää käteen noin euro tun­nil­ta. Päiväbud­jetin nousu 13 eurosta 18  euroon on pros­ent­teina paljon, mut­ta siitä on mak­set­ta­va työ­matkat, työhön sovel­tu­vat vaat­teet ja työ­paikkaruokailu. Kovin val­oisia näkymiä työ­paik­ka ei siis Mai­jalle tar­joa varsinkaan, kun vähän arvostet­tu työ ei itsessään tuo­ta tyydytystä.

Eräs yksin­huolta­jaäi­ti kir­joit­ti min­ulle, että hänelle työhön meno on tätäkin kan­nat­ta­mat­tomam­paa. Perus­tur­van varas­sa  elävä voi saa­da sosi­aal­i­toimis­tos­ta harkin­nan­varaista toimeen­tu­lo­tukea las­ten har­ras­tuk­si­in, koulukir­joi­hin, polkupyörään ym.. Tämä ilo lop­puu töi­hin men­nessä samoin kuin las­ten ilmaiset kesäleir­it. Palkan pitää olla varsin korkea, jot­ta pää­sisi edes omilleen. 

Helpoin tapa estää las­ta kiipeämästä katolle on pois­taa tikkaista alin askel­ma.  Mai­jan tilanne on vähän saman­lainen. Hänel­lä ei ole mah­dol­lisu­ut­ta kivu­ta ylöspäin, kos­ka ratkai­se­va puo­la puut­tuu. Hän voi huonos­ti työt­tömänä, eristyy kans­saih­mi­sistään, mut­ta ei pysty aut­ta­maan itseään.

Hyv­in­voin­ti­val­tio­tamme pystytä palaut­ta­maan oikeu­den­mukaisek­si ja tehokkaak­si ellei pieni­palkkaisten ihmis­ten ase­maa paran­neta. Siitä riip­puu melkein kaikki.

Peri­aat­teessa Mai­jan on otet­ta­va vas­taan mikä hyvän­sä työ. Ei siis pitäisi olla merk­i­tys­tä sil­lä, onko töi­hin meno kan­nat­tavaa. Jos työ ei mai­ta, tuet putoa­vat. Yhdestä kieltäy­tymis­es­tä Mai­ja menet­tää 2,60 euroa päivässä ja tois­tu­vas­ta kieltäy­tymis­es­tä 5,20 euroa päivässä.

Tämä on vain teo­ri­aa. Kukaan ei palkkaa vas­ten­tah­toista työn­tek­i­jää. Viiden vuo­den työt­tömyy­den jäl­keen, Mai­ja on menet­tänyt inton­sa tehdä töitä, sem­minkin kun siitä ei näytä seu­raa­van lainkaan kohen­nus­ta taloudel­liseen tilanteeseen. Kun­non työ­panos­ta voi odot­taa vain siltä, joka on itse halun­nut töi­hin ja halu­aa työn­sä säi­lyt­tää. Helsingis­sä on parikym­men­tä tuhat­ta työtön­tä samanaikaises­ti kun on pulaa bus­sikuskeista ja siivoo­jista. En suos­tu usko­maan, ettei yhdestäkään työt­tömästä olisi näi­hin ammatteihin.

 

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta toi­mi hyvin vielä 1980-luvun lop­ul­la. Maas­sa oli alue­poli­it­tista työt­tömyyt­tä, mut­ta kasvukeskuk­sis­sa val­lit­si läh­es täystyöl­lisyys. Helsin­gin pitkäaikaistyöt­tömät las­ket­ti­in sadois­sa. Samal­la kuitenkin perus­tur­van varas­sa elävien tulota­so oli lähempänä yleistä tulota­soa kuin nyt. Hyv­in­voin­ti­val­tio edisti yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa taloudel­lis­es­ti tehokkaal­la taval­la. Nyt haaskaamme voimavaro­ja rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen samal­la kun köy­hät ovat syr­jäy­tymässä yleisen elämän­muodon ulkopuolelle.

 

Perus­tur­van varaan jäänei­den – pelkän kansaneläk­keen varas­sa sin­nit­televän vam­maisen tai työ­markki­nat­uelle pudon­neen työt­tömän – ansio­ta­so on jäänyt vuodes­ta 1990 jäl­keen keskimääräis­es­tä tulota­sos­ta noin 30 pros­ent­tia. Absolu­ut­tis­es­ti hei­dän tulota­son­sa ei ole laskenut. Tulot riit­tävät samoi­hin hyödykkeisi­in kuin 20 vuot­ta sit­tenkin, jos niitä kaupoista vielä saa.

Suh­teel­lisel­la köy­hyy­del­lä on merk­i­tys­tä. Jonkin määritelmän mukaan köy­hä on se, jol­la ei ole varaa osal­lis­tua val­lit­se­vaan elämän­muo­toon. Köy­hyy­dessä vaar­al­lis­in­ta on eristymi­nen omaan alakult­tuuri­in. Perus­tur­van jäämi­nen jäl­keen yleis­es­tä tulota­sos­ta hävit­tää yhteiskun­nal­lista luot­ta­mus­ta ja syn­nyt­tää rikol­lisu­ut­ta. Suomes­sa kun­nioite­taan yhteisiä pelisään­töjä parem­min kuin muual­la, mut­ta kovalle koe­tuk­selle kun­nioi­tus joutuu, jos kokee yhteiskun­nan pelisään­nöt oma­l­ta kohdal­taan epäreiluiksi.

Köy­hyys pyrkii periy­tymään, jos köy­hät eris­tetään lapsi­neen muiden elämän­muo­dos­ta. Näin on käynyt mon­es­sa pidem­pään eri­ar­voisu­u­teen totutelleessa maas­sa ja näin on käymässä meil­läkin. Tämä ei ole kallista vain sosi­aalis­es­ti; se on hyvin kallista myös julkiselle taloudelle. Köy­hyy­teen kas­vatet­tu ei mak­sa juuri veroja.

Perus­tur­vaa on han­kala nos­taa nykyis­es­tä, ellei pieni­palkkaisen ase­maa paran­neta vähin­tään yhtä paljon. Mai­jan tun­tipalkkaa ei voi eurosta ainakaan alentaa.

 

Kaik­ki hyv­in­voin­ti­val­tiot kamp­pail­e­vat saman ongel­man edessä: miten estää huono-osaisen työvoiman syr­jäy­tymi­nen työ­markki­noil­ta samal­la kun ylläpi­de­tään kat­tavaa sosi­aal­i­tur­vaa. Mon­et maat ovat pää­tyneet alen­ta­maan mata­la­palkkaises­ta työstä perit­täviä vero­ja tai tuke­maan pieni­palkkaista työtä. Keinot tähän löy­tyvät, jos tavoite hyväksytään.

Mieleen tulee tietysti, että Mai­jalle pitäisi mak­saa parem­paa palkkaa. Tässä on se vika, että se hin­noit­telee jotkut kokon­aan pois työ­markki­noil­ta. Kyse ei yleen­sä ole työ­nan­ta­jan saitu­ud­es­ta vaan siitä, paljonko me asi­akkaat suos­tumme mak­samaan palvelusta.

Voidaan luo­da väl­i­työ­markki­nat ja jär­jestää vajaakun­toisille suo­jatyö­paikko­ja. Jär­jestelmä sopii pysyvästi vajaakun­toisille, mut­ta ei niille, joiden työkyky on lähel­lä nor­maalia tai on sel­l­aisek­si palautet­tavis­sa. Väl­i­työ­markki­noil­ta ei joh­da luiskaa ulos. On myös väl­tet­tävä jär­jeste­lyjä, jois­sa vajaakun­toiset pan­naan puuhastele­maan keskenään. Jopa kehi­tys­vam­maiset ovat men­estyneet hyvin muiden joukos­sa nor­maaleil­la työpaikoilla.

Voidaan laskea pien­ten ansio­tu­lo­jen vero­tus­ta. Hal­li­tuk­sel­la on aikei­ta laskea tulovero­ja par­il­la mil­jardil­la eurol­la.  Palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen johta­ja Jaakko Kian­der on ehdot­tanut, että veronalen­nus toteutet­taisi­in alen­ta­mal­la kaikkien palka­nsaa­jien vero­tus­ta vuosi­ta­sol­la 800 eurol­la sen sijaan, että las­ket­taisi­in suu­rit­u­loisia suosien pros­en­tu­aalis­es­ti. Mai­jan kohdal­la tämä nos­taisi euron net­toan­sio­ta liki 50 pros­en­til­la. Samaan suun­taan johtaisi Kaup­paka­marin alkukeväästä julkaise­ma esi­tys lin­eaaris­es­ta vero­ma­llista. Sen radikaalein vai­h­toe­hto pois­taisi kaik­ki verot alle 10 000 euron vuosi­t­u­loil­ta. Tämä merk­it­sisi kaikille tuloille – myös pääo­mat­u­loille – 42 pros­entin veroa alara­jan ylit­tävältä osalta.

Ennen 1990-luvun lamaa Mai­ja olisi saanut työssä ollessaankin jonkin ver­ran asum­is­tukea, mut­ta laman aikana se säästet­ti­in häneltä pois. Asum­istuen jakami­nen pieni­palkkaisille lisäisi työn­teon kannattavuutta.

Veronalen­nuk­set ja asum­istuen koro­tuk­set valuisi­vat osit­tain ohi kohteen; esimerkik­si kesätöitä tekeville opiske­li­joille ja ansiosi­don­naista työt­tömyys­tur­vaa nos­taville. Täs­mäl­lisim­min kohteeseen­sa osu­isi kuukausi­palkkapo­h­jainen, pien­i­t­u­loisille räätälöi­ty palkkatu­ki, jol­laisia on monis­sa mais­sa. Näitä on yleisiä, kaikille pien­i­t­u­loisille kohdis­tet­tu­ja ja entisille pitkäaikaistyöt­tömille kohdistettuja.

Pieni­palkkaisten ase­man paran­t­a­mi­nen olisi järkevää, kos­ka se mitä ilmeisim­min mak­saisi itsen­sä takaisin paran­ta­mal­la työl­lisyyt­tä. Vaik­ka ei mak­saisi, se olisi ehdot­toman oikeu­den­mukaista. Mik­si emme soisi vähän suurem­paa siivua kansan­talouden kakus­ta niille, jot­ka raata­vat raskaas­sa ja vähän tyy­dy­tys­tä tuot­tavas­sa työssä?

Uud­is­t­a­mi­nen on vaikeaa, kos­ka kaik­ki väestöryh­mät kyt­täävät toisi­aan, ettei vain kukaan men­esty liikaa suh­teessa mui­hin. Jos pieni­palkkaisen siivoo­jan ja laitosa­pu­laisen net­toan­sioi­ta paran­netaan, onko se pois keski­t­u­loiselta akavalaiselta? Ei ole, vaik­ka se ei mak­saisi itseään kokon­aan takaisin paran­tuneena työl­lisyytenä. Keski­t­u­loiset saisi­vat kor­vauk­sen lisään­tyvänä palvelun­tar­jon­tana ja halvemp­ina palveluina.  Jos kansan­talous saadaan toim­i­maan parem­min, kaik­ki voivat hyötyä.

On sitä pait­si hauskem­paa asua maas­sa, jos­sa elää tyy­tyväisiä ihmisiä joil­la on jäl­jel­lä toi­vo paremmasta.

21 vastausta artikkeliin “Työnteon pitäisi kannattaa köyhällekin”

  1. Hieno kir­joi­tus noin peri­aat­telise­na pohd­in­tana.. Mut­ta eikö hal­li­tuk­semme ole kuitenkin pon­nis­tel­lut kokon­aan toisen­laisen tule­vaisu­u­den puoles­ta? On puhut­tu jopa sato­jen tuhan­sien ihmis­ten vuo­tuis­es­ta tarpeesta.. Eikö tämä tavoite ole hie­man ris­tiri­idssa tek­stisi kanssa?

    Kos­ka kuitenkin elämme markki­na­t­aloudessa niin eikö huu­ta­va työvoima­pul­la merk­itse sil­loin väistämät­tä sitä että työvoiman niukku­ud­es­ta johtuen palkat nou­se­vat? Jos ne eivät nouse niin kysyn­tä työvoimalle ei ehkä olekaan niin huu­tavaa.. vai mitä?

    Jos puhutaan palveluista joi­ta ei kan­na­ta tuot­taa kos­ka kukaan ei halua mak­saa niistä käypää hin­taa, niin eikö sil­loin täl­laiset palve­lut ole melko turhia?

    Jos sosi­aalietuuk­sien naut­ti­jan ei kan­na­ta lopet­taa ko. etu­isuuk­sien naut­timista vaikkka töitäkin on tar­jol­la niin mis­tä tämä ker­too; liian korkeas­ta sosi­aal­i­tur­van tasos­ta vai mistä?

  2. Osa-aikaises­ta kokoaikaisek­si, määräaikaises­ta pysyväk­si, näin­hän se mon­esti menee. Jos ensim­mäi­nen askel työt­tömästä osa-aikaisek­si määräaikaisek­si aiheut­taa liikaa rahal­lista tap­pi­o­ta, monel­la ei ole siihen moti­vaa­tio­ta tai varaa.

  3. “On puhut­tu jopa sato­jen tuhan­sien ihmis­ten vuo­tuis­es­ta tarpeesta..”

    No ei nyt ehkä ihan vuo­tuis­es­ta tarpeesta. Mutu-käsi­tyk­seni on että työvoima­pu­lal­la uhkaami­nen on ensisi­jais­es­ti työ­nan­ta­japuolen retori­ikkaa, todel­lisu­udessa muut­to­haluista ja edullista ulko­maista työvoimaa on yllin kyllin tar­jol­la kuten nyt viime vuosi­na on nähty.

  4. Hyvä. Mut­ta tästä, ja mon­es­ta muus­ta samas­ta aiheesta kir­joite­tus­ta artikke­lista puut­tuu yksi eri­tyisen tärkeä laa­jem­pi näkökul­ma: Ostovoima.

    Ostovoima on se todel­lisen kansan/maailman vau­rau­den salaisu­us. Ja jos ratkaisuk­si kaavail­laan esimerkik­si perus­tu­loa, niin se jos mikä nos­taisi ostovoimaa.

  5. Mikä on se rahamäärä, joka ihmiselle on hyvä jäädä käteen, kun asun­to siihen kuu­lu­vine sähköi­neen ja vesineen on mak­set­tu. Lisäk­si ruokaan 300 euroa per kuukausi ja vaate­huoltoon about 50 euroa per kuukausi.

    Täl­lä ajat­telul­la ajan takaa sitä, että kun perushuolto on kun­nos­sa, niin mitä sen jäl­keen vielä. Minus­ta on äärim­mäisen vaikea kek­siä sum­maa, jol­la perus­suo­ma­lainen tulee toimeen.

    Tiedän ihmisiä, jot­ka elävät perus­päivära­hal­la ja tyy­tyvät siihen ja ihmisiä, joille ei riitä 3000 euroa net­tona kuus­sa. Minus­ta aja­tus perus­päivära­has­ta (perus­tu­lo) on hyvä. Keille se riit­tää niin ok, joille ei riitä, menköön töihin.

    Kysymys admin­is­ter­ille, mikä sin­un mielestäsi olisi sopi­va sum­ma perus­tu­lok­si per kuukausi. Yritä put­sa­ta siitä jotenkin pois asumiskus­tan­nuk­set esim Helsin­ki vas­taan maaseutu.

    JL

  6. Asi­aa Osmo, tavallaan.

    Pohjus­tuk­sek­si sen ver­ran että olen pitkäaikaistyötön. Ja yli 30v. Jol­la on käynyt hie­man arpaon­nea. Niil­lä euroil­la voin säi­lyt­tää nykyisen elin­ta­soni. Tosin vain toistaiseksi. 

    Val­ti­ol­ta saaduista avus­tuk­sista käsi­in jää suun­nilleen n. 15€/pvä. Sisältää katon. Joten tuo kaik­ki on pelkkään ylimääräiseen. Kuten sähköön yms. Sen ver­ran olen mukavu­u­den­haluinen että pikkua­sioista, kuten net­tiy­hteys ei tulisi edes mieleen luop­ua. Se että olen tupakoi­va ja hie­man viinaan menevä ei ainakaan korista päivit­täisiä ate­ri­oi­tani. No riisi ja maka­roni ovat suht halpo­ja. Pikku kikkailul­la ja valikoiduil­la lisukkeil­la näistäkin peru­sainek­sista saa ihan kelpo aterian. 

    Onnek­si on myös suhtei­ta. Pääsin joku aika sit­ten rav­in­to­laan tiskaa­jak­si. Tosin vain kahdek­si päiväk­si viikossa.
    Mut­ta sitäkin parem­min palkat­tuun aikaan eli pe ja la-illoiksi.
    Kor­tille meni ja käsit­tääk­seni sain myös asi­aanku­u­lu­vat iltal­isät ja pros­en­tit. Olin tyy­tyväi­nen kun sain pienehköl­lä vaival­la (10 tun­nin työl­lä + 2 tun­tia matkoi­hin) lisät­tyä var­al­lisu­ut­tani. Tosin pe olisi ollut “pal­ka­lli­nen vapaa”, joten siitä ei sit­ten jäänytkään paljoa käteen. Eikä yllä­tyk­sek­seni myöskään lauan­taista, jon­ka ansios­ta koko seu­raa­va maanan­tain työt­tömyysko­r­vaus oli kuitattu.

    Lop­pu­peleis­sä jäin muu­ta­man euron voitolle. Arvatkaa menenkö uudelleen pätkätöi­hin? Työvoima­toimis­tossa, kysyt­täessä mil­laista työtä haet. Vas­tasin tylysti että en minkäänlaista.

    Osmo: “Uud­is­t­a­mi­nen on vaikeaa, kos­ka kaik­ki väestöryh­mät kyt­täävät toisi­aan, ettei vain kukaan men­esty liikaa suh­teessa muihin.”

    Mitäs tämä nyt on? KAIKKI?

    Voi olla outoa että hie­man alem­mal­la por­taal­la ole­va, jon­ka oman edun mukaan kuu­luisi huu­taa lisää, lisää, LISÄÄ!. Tai ei ainakaan saisi vas­tus­taa leikkauk­sia. On täl­lais­es­ta ajat­telumallista täysin pihal­la. Mik­si min­un elin­ta­soani pitäisi ylläpitää keinotekois­es­ti? En koe ansain­neeni sitä. Mik­si en mene töi­hin? Mik­si menisin. Min­ul­la on kat­to ja ruokaa ja jopa nettiyhteys. 

    Ja kun meikäläiselle tätä lup­poaikaa on. Niin olen ollut huo­maav­inani että asian tiimoil­ta käy­dään keskustelua lähin­nä vain vaalien alla. Mik­siköhän?. Ei ehdo­tuk­sia, samaa jori­naa vuodes­ta toiseen.

    Min­ul­la on ehdo­tus, jol­la pakot­taisin itseni töihin! 

    Leikatkaa sosi­aal­i­tur­vaa. Vaik­ka kuin­ka olen asi­aa pyöritel­lyt, niin se on ain­oa järkevä ulospääsy. Halu­aako joku tehdä poli­it­tisen itse­murhan? Kuka ottaa vas­tu­un? Käsiä pystyyn!
    Jostain vet­er­aa­nipoli­itikkos­ta voisi olla tähän. Mui­ta kiin­nos­ta oma elin­ta­so aivan liikaa.

    Ei tässä ole mitään järkeä että kaveri, joka siivoa talomme rapun tien­aa juurikin sen 1€/tunti, jos kaik­ki etu­udet pois­tet­taisi­in. Ehkä hän on tyh­mä? Tai tuk­i­työl­lis­tet­ty tai jol­lain kikalla enem­män tien­aa­va. Miten vain, se ei var­masti ole työ­nan­ta­jal­ta pois.

  7. Soin­in­vaara puhuu asi­aa. Peru­songel­mana on se, että poli­itikot eivät joudu vas­taa­maan kysymyk­seen tur­vaverkon tarkoituk­ses­ta: almu vai vaku­u­tus? Almu pitää yllä elin­toim­into­ja, vaku­u­tus mah­dol­lis­taa vaikeim­mista ajoista selviämisen, kunnes asi­at paranevat. Yhteiskun­nan eli­it­ti on kaut­ta his­to­ri­an pitänyt omaa ase­maansa luon­non­lak­i­na, mikä meil­lä näyt­täy­tyy sosi­aal­i­tur­van muu­tok­se­na almu­jär­jestelmäk­si, vaik­ka juuri nyt globaal­i­taloudessa jär­jestelmä tulisi nähdä pusku­ri­na riskeille, joi­hin yksilö ei pysty mil­lään tavoin vaikuttamaan.

  8. ns:
    “Almu pitää yllä elin­toim­into­ja, vaku­u­tus mah­dol­lis­taa vaikeim­mista ajoista selviämisen, kunnes asi­at paranevat.”

    Mitä höpäjät? Meil­lähän on tuol­lainen jär­jestelmä eli toimeen­tu­lo­tu­ki on almu ja ansiosi­don­nainen työt­tömyyspäivära­ha tuol­lainen kuvaile­masi vakuutus.

  9. “Tiedän ihmisiä, jot­ka elävät perus­päivära­hal­la ja tyy­tyvät siihen ja ihmisiä, joille ei riitä 3000 euroa net­tona kuus­sa. Minus­ta aja­tus perus­päivära­has­ta (perus­tu­lo) on hyvä. Keille se riit­tää niin ok, joille ei riitä, menköön töihin.

    Olen ihan samaa mieltä Jounin kanssa. Raha ja sen tarvit­sem­i­nen on kovin suh­teelli­nen käsite. Joten tarve­hark­in­ta, joka on taval­laan peri­aat­teena useim­mis­sa nyky­i­sis­sä tuis­sa, on turha ja kaiken­laiseen keplot­telu­un johta­va periaate. 

    Itse elin her­roik­si perus­päivära­hal­la aikoinani — oli­han se paljon enem­män kuin aikaisem­min saa­mani opin­to­tu­ki. Mon­ta lomareis­suakin tuli tehtyä tuol­loin, joten kyl­lä se lopuk­si on itses­tä kiin­ni mihin ne rahansa käyt­tää, ja mitä todel­la “tarvit­see”. Perus­tu­lo olisi ain­oa todel­la oikeu­den­mukainen tuki.

  10. Toiv­ot­to­vasti ansiosi­don­naista ei kukaan ymmär­rä perusturvana.

  11. Kyl­lä pieni­palkkaisenkin työn otta­mi­nen kan­nat­taa. Etenkin kun rahat ovat tiukas­sa, muu­ta­mat satasetkin ovat iso raha! Ja mitä tulee mainit­se­maasi pakol­lisi­in työ­vaat­teisi­in ja työ­paikkaruokailu­un, niin todel­lisu­us ei oikein väit­teessä kohtaa. Pieni­palkkai­sis­sa töis­sä ei yleen­sä edus­tus­vaat­tei­ta tarvi­ta, vaan työ­vaat­teet tule­vat työan­ta­jal­ta (esim siivous‑, kahvila‑, pikaruokalatyöt) tai omia vaat­teitaan saa käyt­tää. Ja kirp­puto­ril­ta voi aina etsiä kukkarolle sopivia asustei­ta. Mikään työ­nan­ta­ja ei tietääk­seni voi pakot­taa syömään niitä yli 8 euron hin­taisia työ­paikkalounai­ta, vaan työn­tek­i­jä voi huo­let­ta natus­taa omia edullisia eväitä tauko­huoneessa. Työ­matkatkin voi kulkea pyöräl­lä, riip­puu tietysti matkan pituudesta.

    Jotkut työ­nan­ta­jat tar­joa­vat työn­tek­i­jöilleen jopa etu­jakin, esim alen­nus­ta tuot­tei­den hin­noista, liikun­taseteleitä jne. Ja ennenkaikkea han­kit­tu työkoke­mus aut­taa uuden, parem­pi­palkkaisen työ­paikan saan­nis­sa. Sik­si ei ole syytä näköalat­to­muu­teen tai passivoitua.

    Mut­ta näin yleis­es­ti­hän palkat ovat huonot ja vero­tus liian kireää… muil­lakin tulotasoilla.

  12. Aika huvit­taval­ta kuu­lostaa, että jonkun mielestä pitäisi Suomes­sa käy­dä sel­l­aises­sa työssä mihin ei edes itsel­lä ole oikein varaa… Eiköhän se jut­tu menisi kuitenkin niin, että jos on 8 h 5 päivää viikos­sa töis­sä, sil­lä nyt tulisi ainakin itsen­sä elät­tää. Muuten on sys­tee­mi viritet­ty pahasti pieleen…

  13. Ciclista: Tarkoi­tus on var­maankin, että jokainen tek­isi töitä kyky­jen­sä mukaan. Jos kyvyt eivät riitä itsen­sä elät­tämiseen, niin lop­ut tulisi ympäröiviltä ihmisiltä. Ongel­ma on täl­lä het­kel­lä se, että on suuri osa ihmisiä, jot­ka eivät tee työtä kyky­jen­sä mukaan, kos­ka ympäristö elät­tää hei­dät aivan yhtä hyvin ilmankin.

  14. Nuoren pol­ven edus­ta­jana en tunne his­to­ri­aa tarpeek­si hyvin, mut­ta muis­taak­seni Kekkkosen aikana työt­tömil­lä yritet­ti­in teet­tää ns. “työl­lisyys­töitä” joskin kokeilu kaa­tui sosi­aal­isi­in ongelmi­in ja mui­hin perusjuttuihin.

    Kaikissa ideois­sa on kuitenkin omat hyvät puolen­sa. Työt­tömät ovat yhteiskun­nann kannal­ta val­ta­va voimavara joka käyt­töön otet­tuna edis­täisi tätä yhteiskun­taa valtavasti.

    Mik­sei valtio/kunnat voisi jär­jestää täysin vapaae­htoisia työt­tömien työy­hteisöjä jois­sa panos­tet­taisi­in eri­tyis­es­ti työhyv­in­voin­ti­in, töis­sä viihtymiseen, työy­hteisön rak­en­tamiseen, jne. Nämä työy­hteisöt tek­i­sivät vai­htele­via keikko­ja ympäri kaupunkia: täl­lä viikol­la siiv­otaan puis­to, ensivi­ikol­la aute­taan pihan teossa, jne… Työtön pysy­isi työt­tömänä ja saisi täysin samat tuet + hiukan extraa, ja bonuk­se­na työy­hteisön, oppisi uusia asioi­ta, työ­todis­tuk­sen, jne. 

    Kyse olisi siis ole­mas­sa ole­van työt­tömyys­toimin­nan kehit­tyneem­mästä ver­sios­ta jon­ka sisältö ja toim­intat­a­pa ei perus­tu har­rastelu­un vaan aitoon tah­toon tar­jo­ta tekemistä, oppia ja hie­man lisäbonus­ta (voi olla muu­takin kuin rahaa) työt­tömälle yleishyödyl­li­sis­sä töis­sä toim­imis­es­ta ilman että menet­tää perustukia.

    Myös yhteiskun­ta hyö­ty­isi, sil­lä näin väl­tet­täisi­in syr­jäy­tymistä ja mui­ta työt­tömyy­den lieveilmiöitä ja kaupungilla olisi käytössään iso kap­a­siteet­ti käsi­pare­ja aut­tele­maan mil­loin mitäkin apua tarvit­se­vaa organ­isaa­tio­ta / tapahtumaa.

  15. Ikävä tosi­a­sia on myös se, että moni mata­la­palkkainen työ on niin kauheaa, että siihen suos­tu­mi­nen on ver­rat­tavis­sa itse­murhaan. Lisäk­si mata­la­palkkai­sis­sa töis­sä liikkuu niin pimeää sakkia, että niiden työkavereik­si jou­tu­mi­nenkin on jo henkises­ti raskas­ta. Täl­laiset mata­la­palkkaista työtä teet­tävät fir­mat ovat sur­man­loukku, ja jos niiden työn­tek­i­jät saa­vat 200 € kuus­sa enem­män kuin ilman töitä, niin vain idioot­ti suostuu.

  16. Asial­lista pohd­in­taa, mut­ta min­ua ker­takaikki­aan har­mit­taa tämä köy­hien voivottelu. 

    Elämä 13 eurol­la päivässä ei ole herkkua? Suuri osa maail­man ihmi­sistä elää alle dol­lar­il­la per päivä. Itse olen opiske­li­ja ja lasku­jen jäl­keen opin­tolisästä ja asum­istues­ta jää käteen 5e/päivä. Hyvin tulen toimeen. Onnel­lisu­us on lop­pu­peleis­sä asennekysymys. 

    “Jonkin määritelmän mukaan köy­hä on se, jol­la ei ole varaa osal­lis­tua val­lit­se­vaan elämänmuotoon.”

    Val­lit­se­va elämän­muo­to län­si­mais­sa tuhoaa luon­non ja saa ihmiset usko­maan, että hyvä tulota­so takaa onnel­lisen elämän. Kyl­lä se aito hyv­in­voin­ti läh­tee ihmis­es­tä itses­tään, eikä ympärille haal­i­tus­ta krääsästä. Voi kun ihmiset vaan ymmärtäi­sivät sen.

  17. Sil­lä 13€ päivässä ei kauheasti krääsää han­ki­ta. Elääkin kun pitää.
    Mut­ta mitä mieltä muuten seuraavasta:

    Ulko­maalainen kokenut psykolo­gi muut­taa Suomeen lapsen vuok­si. Opiskelee lisää äitiys­lo­ma­l­la Suomes­sa yliopis­tossa, että saa lail­lisu­u­den har­joit­taa Suomes­sa psykolo­gin ammat­tia. Lisäk­si opiskelee samal­la suomen kie­len täy­del­lisen taidon ( niin täy­delli­nen kun se nyt ulko­maalaisel­la voi olla). 2 vuo­den työt­tömyy­den jäl­keen tar­jo­taan har­joit­teli­jan palkkaa 8€ päivässä…
    Mitä itse tek­isitte hänen sijassaan?

  18. Ymmär­rän Lil­jan pointin täysin: Suomes­sa voiv­otel­laan kun ei ole varaa “val­lit­se­vaan elämän­muo­toon” (plas­ma-TV, auto, pihvit lau­taselle ja baari-ilta ker­ran viikossa?)ja puoli maail­maa kitu­ut­taa saadak­seen edes ruokaa. “Köy­hyy­den” alara­jaa taval­laan nos­te­taan jatku­vasti, ja mikään ei koh­ta enää riitä.

    “Sil­lä 13€ päivässä ei kauheasti krääsää han­ki­ta.” (Ciclista)
    ‑Ei niin, mut­ta kuin­ka paljon sil­lä saa oikeasti elin­tärkeitä jut­tu­ja? Kau­ra­pu­uro ei hirveästi mak­sa… Min­ua on aina hie­man tökkinyt täl­lainen ajat­telu: “Elääkin kun pitää”
    Ihan kuin elämässä olisi jokin kuukausi­mak­su, jon­ka pitää kulut­taa, jot­ta pysyy hengis­sä! Mitä me oikeasti tarvit­semme hengis­sä pysyäk­semme? Onnel­lisu­u­den pitäisi kai tul­la jostakin muu­ta kuin krääsän ja einesten ostamisesta…

    Toisaalta,ymmärrän ja tiedän, että rahaa saa nykyään men­emään hir­muisia sum­mia aika yksinker­taisi­inkin asioi­hin. Eikä ole kivaa jos ei pysty “val­lit­se­vaan elämänmuotoon”.

    Ciclis­tan mainit­se­mas­sa tilanteessa kyl­lä min­u­akin ketut­taisi, vaik­ka 8 euron tun­tipal­ka­llakin elelee kyl­lä varsin main­ioisti kokopäivä­työtä tehden.

  19. Siis 8 € päivässä. No tyt­tö elää nyky­isin lapsen­sa kanssa niin, että isä lähet­tää heille rahaa tänne käy­hään pohjolaan…

    Huo­maan, että eipä taas todel­liset arkipäivän ongel­mat ketään päät­täjiä kiin­nos­ta. Kiin­nos­taa vain suurem­mat asi­at, jois­sa voi “päteä”…

  20. Hups, ai 8 euroa päivässä! Sor­ry. No siinä on kai ainakin se hyvä puoli, että tuon “palkan” lisäk­si saa myös jotakin tukia… Ja kyl­lä tääl­lä moni saa tehdä läh­es ilmaisia töitä valmis­tu­misen­sakin jäl­keen “har­joit­teli­jana” tms. Min­ul­lakin lop­ul­ta parin kk:n har­joit­telu edesaut­toi oikean työ­paikan löy­tymisessä. Tietysti eri asia, jos tuo har­joit­telu kestää pitkäänkin…

  21. Pistää ajat­tele­maan… suo­ma­laisen keskian­sio 1.800e/kk. Huh, kun tavalli­nen siivoo­ja nainen joka juok­see rap­pu­sia ylös-alas 8h päivässä, ei pääse lähellekään näitä ansioi­ta. Palkkaa jää käteen 750e/kk kun verot vähen­netään. Siitä asumiseen 300e/kk. Jäl­jelle jää n. 440e, jol­la mak­sat ruoan, sähkön, tv-luvan, vaat­teet, bus­silipun, liiton jäsen­mak­sut ym. Saa siinä pieni ihmi­nen ajatel­la syönkö tänään vai vas­ta huomen­na, vai haukkaanko ovelta aamukastet­ta. Ei tarvi kuvitel­la matkus­ta­vansa edes naa­purikun­taan lomaile­maan. Ei ihme jos osa suo­ma­lai­sista voi huonos­ti tässä nk. hyv­in­voin­ti­val­tios­sa. Asum­is­tukea enkä muitakaan avus­tuk­sia saa. Ja meitä on paljon. Pitäiskös jo vih­doinkin tehdä jotain mei­dän työtätekivien kun­non kansalais­tenkin hyväk­si. Työtä vieroksu­via ym. hyysätään kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.