Anarkistinen tietoyhteiskunta

Antti Hau­tamä­ki kir­joit­taa tämän päivän Suomen Kuvale­hdessä eri­no­maises­sa kolum­nis­saan “Varo media, har­rasteli­jat tule­vat” tiedo­tusvä­linei­den muut­tumis­es­ta, kun inter­net täl­lai­sine blogi­pal­stoi­neen tunkeu­tuu ammat­ti­toimit­ta­jien markkinoille. 

Hau­tamäen näke­mys on pes­simisti­nen — tai ainakin näkee tule­vaisu­udessa vaaro­ja. Niistä tärkeim­mät ovat laadun varmis­tuk­sen puute — Wikipedi­as­sa ydin­fysi­ikan pro­fes­sori ja bus­sikus­ki ovat yhtä päte­viä kir­joit­ta­maan ydin­voimas­ta — ja sisäl­lön­tuotan­nos­ta saatavien tulo­jen katoami­nen, Jat­ka lukemista “Anark­isti­nen tietoyhteiskunta”

Työttömät vuokratöihin?

Kysymys siitä, pitäisikö työt­tömän ottaa vas­taan töitä myös työn­vuokras­fir­mas­sa, on oikeas­t­aan aika paljastava.

Työt­tömien edus­ta­jat vas­tus­ta­vat, kos­ka olo­suh­teet työn­vuokraus­fir­moissa ovat epä­var­mat. Joskus työtä on ja joskus taas ei ole. Täl­lainen taloudelli­nen epä­var­muus on ahdis­tavaa. On siis vähem­män Jat­ka lukemista “Työt­tömät vuokratöihin?”

Uraanin hinta rajussa nousussa

Uraanin (uraan­iok­sidin) hin­ta liikkui vuosi­tun­nen vai­h­teen tienoil­la alle kymme­nessä dol­laeris­sa paunal­ta. Vuo­den 2003 lop­ul­la se kään­tyi jyrkkään nousu­un, joka on sen jäl­keen jatkunut kiihtyvänä. Nyt hin­ta on jo 136 dol­lar­ia paunal­ta, siis 14-ker­tais­tunut. Niistä ajoista, jol­loin ulko­maiset kaivosy­htiöt kiin­nos­tu­i­v­at Suomen Jat­ka lukemista “Uraanin hin­ta rajus­sa nousussa”

Kuvia

Kuvien lisäämi­nen alkaa sujua pikkuhil­jaa noin teknis­es­ti, mut­ta kovin aikaavievää puuhaa se on. Lisäilen kuvia muiden töi­den ohel­la. Pyy­dän anteek­si niiltä, jot­ka ovat tilan­neet blo­gin feed-muo­dos­sa. He saa­vat nyt paljon vääriä hälyytyksiä.

joki-latviassa.jpg
En juuri ottanut kuvia Baltista, mikä min­ua jäkikä­teen vähän har­mit­taa. Tie oli aika yksi­toikkoinen ja maise­mat vaikeasti kuvat­tavia. Kaipasin jär­jestelmäkam­er­aani, joka olisi ollut oikeuk­sis­saan vaikei­ta kohtei­ta kuvat­taes­sa. Sitä pait­si min­ul­la oli alku­matkas­ta hyväkun­toise­na sel­l­ainen men­e­misen meinin­ki, ettei siinä paljon pysähdel­ty kuvia otta­maan. Tässä oli kuitenkin pakko pysähtyä. Joen nimeä en muista, mut­ta Latvi­as­sa se oli.
Jat­ka lukemista “Kuvia”

Metro Söderkullaan yhdessä Sipoon kanssa

Kuu­lun niihin, jot­ka iloit­se­vat val­tioneu­vos­ton päätök­ses­tä liit­tää 30 neliök­ilo­metriä Lounais-Sipoos­ta Helsinki­in. Tämä tulee johta­maan ter­veem­pään kaupunki­rak­en­teeseen, niin ekol­o­gis­es­ti kuin sosiaalisestikin.

Vielä iloisem­pi olisin ollut, jos val­tioneu­vos­to olisi päät­tänyt liit­tää Helsinki­in alku­peräisen esi­tyk­sen mukaisen 50 neliök­ilo­metriä niin, että raja olisi tul­lut Sipoon­joelle ja Jat­ka lukemista “Metro Söderkul­laan yhdessä Sipoon kanssa”

Päivähoitomaksu ja johdonmukaisuus

Etelä Suomen Sanomien mukaan ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista vas­tus­taa nol­la­mak­su­lu­okan pois­tamista päivähoi­dos­ta samal­la kun enem­mistö on sitä mieltä, ettei työt­tömien lap­sille pidä tar­jo­ta kokopäivä­paikkaa. Täl­laisia tulok­sia saadaan mielipi­de­tiedusteluista, kun kysytään äkkiseltään eikä kysymys­tä edel­lä kun­non keskustelu, jos­sa asian eri puo­let tuli­si­vat näkyville.

Jos on niin tulo­ton, että pääsee nol­la­mak­su­lu­okkaan, täy­tyy olla työtön tai osa-aikatyötä tekevä yksin­huolta­ja. Kysymys on siis siitä, riit­tääkö lapselle puolipäivä­paik­ka, jos Jat­ka lukemista “Päivähoit­o­mak­su ja johdonmukaisuus”

Päivähoidon minimimaksusta

Ter­veisiä hel­teis­es­tä Slovakiasta!

Suomes­sa keskustel­laan kuulem­ma min­im­i­mak­sun tuomis­es­ta päivähoitoon. Aja­tus on järkevä, mut­ta se vaatii eräitä muitakin toimia.

Kun Lip­posen ensim­mäistä hal­li­tus­ta muo­dostet­ti­in, viime yön vään­tönä päätet­ti­in vihrei­den vaa­timuk­ses­ta, että laki sub­jek­ti­ivis­es­ta päivähoito-oikeud­es­ta toteutetaan eikä sitä taas lykätä, kuten oli taas ker­ran tarkoi­tus. Tuol­loin VM:n puoles­ta esitet­ti­in, että oikeus rajat­taisi­in vain päivähoitoa tarvit­se­vi­in ja sen ulkop­uolelle rajat­taisi­in ne per­heet, jois­sa ainakin yksi van­hem­mista on kotona. Tämä olisi rajan­nut työt­tömien lapset oikeu­den ulkop­uolelle. Kom­pro­mis­sik­si tuli, että sub­jek­ti­ivi­nen oikeus kos­kee kaikkia, mut­ta kokopäivähoitoon tulee 300 markan min­im­i­mak­su. Mak­su olisi vas­tan­nut osa­puilleen hoi­dos­sa annet­tavien kol­men päivit­täisen ater­ian arvoa. Pien­i­t­u­loisim­mille osapäivähoito olisi säi­lynyt ilmaise­na. Juuri tuon ruokae­dun taki­a­han ilmainen päivähoito merk­it­see, että van­hem­mille taval­laan mak­se­taan lapsen pane­mis­es­ta päivähoitoon.

Ajatuk­se­na oli, että työt­tömät val­it­si­si­vat puolipäivähoidon. Päivähoito merk­it­see aina myös jonkin­laista esik­oulua, jos­ta las­ta ei pidä raja­ta ulos sik­si, että van­hem­mat ovat työt­tömiä. Toisaal­ta, jos alak­ouluikäisille riit­tää neljä tun­tia ope­tus­ta ja virikkeitä päivässä, kyl­lä se riit­tää nuoremmillekin.

Eduskun­nan sosi­aali­valiokun­ta hempeämielisyy­dessään kuitenkin hylkäsi min­im­i­mak­sun. Tästä on seu­ran­nut päivähoito-oikeu­den ylikäyt­töä. Päivähoito on kallis etu­us. Sen ylikäyt­tö on pois muista hyvistä asioista, joi­hin kun­ta voisi raho­jaan käyt­tää. Sik­si palaami­nen siihen, mis­tä lip­posen hal­li­tus­ta muo­dostet­taes­sa sovit­ti­in, on järkevää.

Pitää kuitenkin selvit­tää, onko päivähoidon ilmaisu­us tässä välis­sä las­ket­tu sisään joi­hinkin normei­hin. Opiske­li­ja­van­hempi­en taloudelli­nen ase­ma esimerkik­si ei ole kehut­ta­va. Jos min­im­i­mak­su päivähoitoon tulee, pitää opin­totuen puolel­la ken­ties tehdä jotain.

Mitä Pekkarinen sanoi oikeasti?

Aamukahvil­la Pärnussa.Kahvi oli men­nä­Tallinnan lau­tal­la väärään kurkku­un, kun luin min­is­teri Pekkarisen lupauk­sista siirtää Kehäradan rahat ben­sanku­lu­tus­in­vestoin­tei­hin maakun­ti­in. Tarkoituk­seni oli kir­joit­taa ensim­mäises­sa lev­ähdy­s­paikas­sa, mitä asi­as­ta ajat­te­len, mut­ta onnek­si satoi, enkä uskaltanut kaivaa kom­mu­nikaat­to­ria esille kas­tu­maan. Uuti­nen ehdit­ti­in kumo­ta, ennen kuin ehdin Pär­nu­unKer­rat­takoon nyt vielä: kehäradas­sa ei ole kyse liiken­nepoli­ti­ikas­ta vaan asun­noista. Radan var­teen suun­nitel­tu­jen asuinaluei­den rak­en­t­a­mi­nen ilman rataa olisi kuin rak­en­taisi ker­rostalon ilman rap­pukäytävää. Yhtähyvin Pekkari­nen olisi voin­ut esit­tää, että luovu­taan Sipoon alueli­itok­ses­ta ja raken­netaan sen sijaan moot­toritue Jyväskylästä Keuruulle.Hallitusneuvotteluissa kukaan ei edes yrit­tänyt esit­tää Kehäradan hyl­lyt­tämistä. Olisin kuul­lut siitä varmasti,-jos näin olisi tapah­tunut. Oliko Pekkari­nen siis puhunut vain lämpimik­seen oman vaalipi­irin tupail­las­sa. Niin ei saa tehdä.

Fillarilla Nizzaan

Nämä uudet sivu­ni on lop­ul­ta saatu teknis­es­ti toim­i­maan. Vaikeuk­sien kaut­ta voittoon!

Olen lähdössä fil­lar­i­ni kanssa per­jan­ta­iaa­mu­na Tallinnaan, jos­ta läh­den polke­maan Via Baltikaa etelään. Per­jan­tai-illan tavoit­teeni on päästä Pär­nu­un. Tavoit­teeni on polkea Välimerelle ja sieltä Riv­ier­aa pitkin Niz­za­an. Reitin olen tois­taisek­si suun­nitel­lut tarkem­min vain Liet­tuan Kau­nasi­in. Matkalla on hyvää aikaa lukea kart­to­ja. Reitin val­in­ta on auki sikä­likin, että en tiedä, onko keli Alpeil­la sopi­va yli­tyk­seen. Sileil­lä renkail­la ei jäisil­lä teil­lä ajel­la. Jos Alp­pi­en yli­tys on mah­do­ton, kier­rän ne itäpuolelta. Vähem­män nousu­ja, mut­ta paljon enem­män kilometrejä.
Matkan­tekoani voi seu­ra­ta Helsin­gin Sanomien verkko­sivuil­la, jos­sa min­un on määrä pitää kuukau­den ajan blo­gia. Jos aikaa ja voimia riit­tää — ja tekni­ik­ka toimii — tulen kom­men­toimaan maail­man menoa myös näil­lä sivuilla.