Useampi on kysynyt, miksi meillä on erikseen asumistuki. Koska kaikki kuitenkin asuvat, eikö perusturva voisi olla vastaavasti korkeampi niin, että siitä maksetaan asumiskulut itse. Tätä minäkin olen pohtinut ja ollut vähällä ehdottaa, että niin tehtäisiin.
Kaikki eivät asu vuokralla. Tuo muutos tulisi kalliiksi, koska tätä asumislisää jouduttaisiin maksamaan niillekin, jotka asuvat velattomassa omistusasunnossa. Asia olisi yksinkertaista järjestää siten, että kaikki saisivat asumislisää, mutta vastaavasti oman asunnon asuntotulosta verotettaisiin. Kyse ei ole ihan pikkusummasta. Asuntojen omistaminen muodostaa noin kuusi prosenttia kansantulostamme. Tähän tilastoon tuloksi merkitään se vuokra, jota omistusasunnossa asuva ei maksa itselleen. Asuntotulon verotusta on silloin tällöin ehdotettu. Viimeksi Juhana Vartiainen sai ehdotuksen johdosta tappouhkauksia.
Nyt omistusasujaa verotetaan, jos hän on pienituloinen, ei verona vaan asumistuen menetyksenä. Pienituloisten omistusasunnossa asuvien kannattaisi vaihtaa suntoja keskenään ja maksaa toisilleen vuokraa.
Asumistuen myöntämisessä otetaan huomioon varallisuus. Sen lisäksi toisen maksama vuokra on tuloa.
Eli ei tipu asumistukea tuolla järjestelyllä, vaikka ihan näppärältä se tietysti äkkipäätä kuulosti.
Vaikka em. järjestely olisikin mahdollista, Osmon sinänsä kekseliäässä yhteiskunnan huijausvinkissä tulee kehämäinen intressiristiriita osapuolten välille.
Mitä kovempaa vuokraa toiselta nyhtää, sitä suurempi vuokratulo se on itselle ja sitä vähemmän sen seurauksena itse saa a-tukea ja sitä pienempää vuokraa itse pystyy maksamaan, josta syntyy vaatimus toisellekin pitää vuokra alhaisempana.
Ei toimi!
Kannattaa varmaan kysellä näistä sosiaalituella asumisen ihanuuksista niiltä kuuluisilta maahanmuuttajilta, joilla on ihan omanlainen taito elää (loisia Suomessa) sillä rahalla, millä suomalainen ei näytä tulevan alkuunkaan toimeen. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista, ja vieläpä herättää niin kovaa närää, että sillä kannattaa alkaa politikoimaan?
Minusta omistamista on ihan hyvä suosia. Tästä on keskusteltu jo noin vuosi takaperin. Omistusasumisella näyttää olevan positiivisia ulkoisvaikutuksia, joiden vuoksi omistusasumista saattaa kannattaa tukea.
Vaikka sinänsä Osmon argumentti on täysin solidi mitä tulee tasaveroiseen kohteluun, pelkään että se aiheuttaa pitkällä aikavälillä keskiluokan rapautumista.
Perusteluni on tämä: Asunnot muodostavat merkittävän osan kansallisvarallisuudesta. Minusta on merkittäviä riskejä, että tämän varallisuuden verottaminen yllä esitetyllä tavalla johtaa ajan oloon omistuksen keskittymisen, kun nuorten aikuisten ei yksinkertaisesti kannata hankkia omistusasuntoa kaikkine riskeineen.
Kyllähän tuo asuntotulon verotus on ollut käytössä aikaisemmin. Silloin siinä oli se pieni vika, että mitään ’asuntotuloa’ ei oikeasti voinut edes olla. Vuokrasäännöstelyn takia vuokralla asuminen oli mahdollista vain sosiaalisin perustein ja hyvin halvalla. Ymmärrettävistä syistä tämä herätti tiettyä närää.
Jossain vaiheessa taisi olla tavoitteena myös verotuksen yksinkertaistaminen. Nyt ollaan jo ehdottamassa että ”kaikki saavat asumistukea” ja että ”kaikki saavat perustuloa”. En oikein näe miten tuossa mitään säästetään kun entistä suuremmat rahasummat kierrätetään valtion kassan kautta, osa rahasta kuluu byrokratian rattaisiin, ja suurempi osa saadaan uppoamaan erilaisiin järjestelyihin kun kaikille tulee insentiivi optimoida asumistukeaan ja -kulujaan. Mutta tämäkin varmasti uppoaa hyvin Vihreiden kannattajien ajatusmaailmaan.
Saattaa olla, että ”asumistuen” maksaminen kaikille perustulon ohessa tulee kalliiksi, mutta eipä sekään halvaksi ihmisille tule, että nykyisenkaltainen asumistuki valuu teoriassa ja käytännössä asuntojen ja vuokrien hintoihin. Ero tietysti on siinä, että ensimmäinen kalleus on valtion budjetissa ja jälkimmäinen ”vain” ihmisten lompakoissa. Sitäpaitsi tuon asumistuen sisällyttäminen perustuloon kannustaisi asumaan jossain muualla kuin missä kaikki muut haluavat asua. Ei voi olla, että yhteiskunnan pitää tuellaan mahdollistaa tulotasosta riippumatta jokaisen halukkaan asuminen helsinginniemen eteläkärjessä, joten asumistuen ei pidä määräytyä henkilökohtaisten asumiskustannusten mukaan, vaan mahdollisten kohtuullisten kustannusten mukaan. (Eli ei kovin montaa sataa euroa kuussa.) Niin, siivoojilla ei olisi varaa käydä helsingissä töissä. Ehkä sitten olisi aika, että siivoojille maksettaisiin sellaista palkkaa että voisi käydä, tai sitten ei siivottaisi. Tyhmää sen siivouksen kustannukset on veronmaksajien niskaan kaataa asumistuen muodossa.
Tuo asumistulon verottaminen kuulostaa (en ole asiaan tutustunut tarkemmin) perusteiltaan hiukan hankalalta. Slippery slope, mutta pitäisikö minun maksaa omistamani auton autonkäyttötulosta veroa vastaavan leasing-auton verran? Eikö tämäkin ongelma voida ratkaista kiinteistöverolla? Vai onko se sama asia eri nimellä? Ja minun ajatukseni tarvittavasta asumisperustulon määrästä on sen verran pieni, että ei sillä nyt vielä kovin ison talon juoksevia kuluja kateta.
Yksi vaihtoehto olisi lopettaa asumistuki kokonaan. Sen sijaan yhteiskunta tarjoaisi tarvitseville subventoituja vuokra-asuntoja sosiaalisin perustein. Vapailla markkinoilla hinnat määräytyisivät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Voisi hyvin käydä niin, että hintataso laskisi vastaamaan ihmisten maksukykyä.
Asumistuki on suora subventio yhteisestä pussista asunnon omistajalle ja vääristää näin vuokramarkkinoita kohtuuttomasti.
Yksin elävän sinkkuihmisen on pienillä tuloilla aivan mahdotonta asua vuokralla Helsingin keskustassa, edes sen liepeillä. Jopa keskimääräisillä tuloilla tämä vaatii muun elämän suhteen (mielestäni) kohtuuuttomia uhrauksia.
Sen sijaan monilapsiselle täysin sosiaalitukien varassa elävälle perheelle tämä elämänmuoto onnistuu kyllä hyvinkin. Voit asua vaikkapa Pikku Huopalahdessa tai Katajanokan kärjessä.
+++++++++
TM sanoi, että omistusasumisella näyttää olevan positiivisia ulkoisvaikutuksia. Voisitko TM tätä joidenkin esimerkein tai lähtein todentaa. Tarkoitatko siistimpiä rappukäytäviä vai kenties jotain syvällisempää…?
Monet opiskelijat asuvat subventoiduissa opiskelija-asunnoissa, kun he opiskelevat ja tulot ovat alhaiset. Valmistumisen jälkeen siirtyminen vapaille markkinoille onnistuu, kun on pakko. Sosiaalisesta asumisesta siirtyminen tuettomaan asumiseen on luonnollisesti iso kynnys, mutta tuskin sen ongelmallisempi kuin opiskelijoiden tapauksessa.
Jatkan paasaamista:
Asumistuki mahdollistaa myös varakkaiden sukujen sisällä vähintäänkin arveluttavan käytännön.
Lapselle ostetaan asunto. Tämä annetaan hänelle markkinahinnalla vuokralle. Oikeasti ei oteta mitään vuokraa. Mutta asumistuki nostetaan.
En ole kyynikko ja uskon suomalaisten moraaliin ja näin ollen siihen, että tämä on harvinaista, mutta se on täysin mahdollista. Ja kaikki mikä on mahdollista myös tapahtuu…
Asumistuki on todella kova tuki. Sen on pääkaupunkiseudulla ihan helposti viiden sadan luokkaa lapsimäärästä ja tuloista rippuen.
Asumistuesta pitäisi jotenkin päästä kokonaan eroon. Mutta tällä hetkellä vain kritisoin eikä minulla ole mitään rakentavaa ehdotusta.
Osmo voisi keksiä minua paremmin, kun on valtakunnan viisaan viitta harteillaan. Toisin kuin minulla.
tcrown kirjoitti 23.2.2009 kello 16:49:
”
Ei voi olla, että yhteiskunnan pitää tuellaan mahdollistaa tulotasosta riippumatta jokaisen halukkaan asuminen helsinginniemen eteläkärjessä, joten asumistuen ei pidä määräytyä henkilökohtaisten asumiskustannusten mukaan, vaan mahdollisten kohtuullisten kustannusten mukaan.
”
Se kun on vaikea tietää kuinka kaun työttömyys työttömän kohdalla kestää. Olisihan se surku jos esim. 3 kk työttömyysjakson jälkeen olisi luovuttuva asunnostaan kun ei ole varaa maksaa korkeata vuokraa. Sitten muuton jälkeen saisikin
oikeapalkkaisen työpaikan ja taas olisi varaa maksaa entinen vuokransa. Eli siirtymäaika tarvitaan ennen kuin alennetaan asumistukea.
Eikö SATA-komitea ehdottanutkin, että pitkäaikaistyöttömät tulisi saada jollakin tapaa siirtymään kaupungin ”halpahintaisiin” vuokra-asuntoihin.
Osmo: Eikös tuolla logiikalla kaiken omaisuuden käyttöä pitäisi verottaa? Siis jos minä ajan omistamallani autolla tai veneellä tai käytän omistamaani kesämökkiä tai tietokonetta ohjelmineen? En siis sinänsä kiistä logiikkaa vaan ihmettelen vain miksi se ei johtaisi tähän?
Asumistuen upottaminen perusturvaan maksaa toki jonkun verran, mutta minusta on jotenkin vähän hassua, että ilman sitä perusturva esitetään jotenkin halpana ja tehokkaana tapana tasata tuloeroja ilman, että syntyy pahoja kannustinloukkuja ja asumistuen kanssa se on yht’ äkkiä liian kallista. Asumistuki on kuitenkin yksi aika iso syy niissä kannustinloukuissa. Sen lisäksi, kun rahaa annetaan pelkkänä rahana, eikä sitä pakoteta käyttämään tiettyyn kohteeseen, sitä voidaan antaa vähemmän ja silti se aiheuttaa yhtä paljon hyvinvointia.
äh… no tcrown olikin kirjoittanu jo nämä kaikki. Noh oon siis samaa mieltä.
Tiedemies: Omistamisella on myös negatiivisia ”ulkoisvaikutuksia”, eli se aiheuttaa työttömyyttä, joka maksaa yhteiskunnalle tukien muodossa. Voisitko linkata johonkin vakuuttavaan esitykseen niistä positiivisista ulkoisvaikutuksista?
tavallinen teknikko: kyllä ihmiset osaavat ihan itse säästää pahan päivän varalle, että ei ihan heti tarvitse vaihtaa asuntoa. Ei siihen tarvita valtiota pitämään kädestä.
Oon Elina sun kanssa samaa mieltä oikeestaan kaikesta mitä oot tähän ketjuun kirjoittanu.
Tavallinen teknikko:”Se kun on vaikea tietää kuinka kauan työttömyys työttömän kohdalla kestää. Olisihan se surku jos esim. 3 kk työttömyysjakson jälkeen olisi luovuttuva asunnostaan kun ei ole varaa maksaa korkeata vuokraa.”
Kuulostaisi siltä, että tässä olisi vakuutuksen paikka. Samaan vakuutukseen voisi paketoida ansiosidonnaisen työttömyysturvan.
Minun mielestäni asumistukea on hyvä maksaa erikseen asumismenoihin, jotta ihmiset eivät alkaisi tinkiä liikaa asumismenoistaan. Pelkään, että tämä voisi edistää slummiutumista eikä ehkä olisi asumismenoistaan tinkiville ihmisille hyvä asia pitkällä aikavälillä. (Jep, kiistän sen, että ihmiset toimisivat 100-prosenttisen rationaalisesti ainakin pitkällä aikavälillä.)
Muuten olen sitä mieltä, että on outoa, että halvempaan asumismuotoon (eli omistusasumiseen) on varaa vain varakkaammilla.
TM sanoi, että omistusasumisella näyttää olevan positiivisia ulkoisvaikutuksia. Voisitko TM tätä joidenkin esimerkein tai lähtein todentaa. Tarkoitatko siistimpiä rappukäytäviä vai kenties jotain syvällisempää…?
Lähdettä minulla ei ole antaa, mutta muistaakseni on näyttöä siitä (Suomessa) että omistusasunnossa asuvat tuottavat vähemmän jätettä kuin vuokralla asuvat. Luin tästä lehdestä ehkä vuosi-pari takaperin.
Lisäksi on tietenkin nuo siistimmät rappukäytävät. Omistajat pitävät omaisuudestaan parempaa huolta ja pitävät sen siistimpänä. Tällä on ulkoisvaikutus, joka on potentiaalisesti hyvinkin laaja: http://en.wikipedia.org/wiki/Fixing_Broken_Windows
Tätä ei nyt pidä ymmärtää väärin omistusasumisen glorifiointina eikä varsinkaan vuokralla asuvien mollaamisena tai väheksymisenä. Ilmiöt ovat tilastollisia ja yksilöiden kohdalla vähäisiä. Pienistä puroista kertyy kuitenkin iso virta, joten nämä asiat pitää ottaa huomioon päätöksenteossa.
Artturi Björk kirjoitti 23.2.2009 kello 19:26:
”tavallinen teknikko: kyllä ihmiset osaavat ihan itse säästää pahan päivän varalle, että ei ihan heti tarvitse vaihtaa asuntoa. Ei siihen tarvita valtiota pitämään kädestä.
”
Jos säästät pankkitilille, niin ainakin toimeentulotuessa säästö huomioidaan tuloksi. Eli säästöt luetaan toimeentulotuen laskennassa tuloksi, joka alentaa toimeentulotukea säästön verran. Tosin harva heti työttömyyden kohdatessa putoaa toimeentulotuelle. Jos taas säästöt ovat sukanvaressa, niin silloin on paremmat mahdollisuudet pärjätä pitempään ennen kuin joutuu/haluaa muuttaa halvempaan vuokra-asuntoon pitkittyneen työttömyytensä perusteella, ja alentuneen asumistuen perusteella.
Kysymys vaan on oikeastaan siitä, että kuinka kauan työttömäksi joutunut saa asua ”kalliimmassa” asunnossa ennen kuin löytää riittävän hyväpalkkaisen työn jolla itse taas kustantaa korkea vuokra.
Kaikilla kun työssäollessaankaan ei ole sellaisia tuloja joista jäisi säästöön vaikka korkean vuokran asunnossa asuisikin.
Toki voitaisiin tehdä pelinsäännöt niin selväksi, että vuokrasta omavastuu lankeaa jos et löydä riittävän ajoissa halpahintaista vuokra-asuntoa johon muuttaa.
Muutama tyhmä kysymys. Miksi sosiaalitoimet haluavat tukea yksittäisiä pääomatuloilla eläviä vuokranantajia asumistuen kautta (vuokralaisen kautta) mutta ei niitä, jotka yrittävät pyrkiä suoraaan omistukseen ja ottavat lainaa? Ja jos se on väärin, niin asumistuki vain vuokra-asumiseen on vielä enemmän väärin? Kaikki tuki kerryttää jonkun omaisuutta. Miksi se ei voi olla tämä heikomassa asemassa oleva (siis vähävaraisempi, usein) osapuoli joka hyötyy?
Määritellään asumistuen taso ja annetaan sitten mahdollisuus päättää käyttääkö henkilö sen lainanmaksuun tai vuokraan?
Samuli Lintula: ”Minun mielestäni asumistukea on hyvä maksaa erikseen asumismenoihin, jotta ihmiset eivät alkaisi tinkiä liikaa asumismenoistaan. Pelkään, että tämä voisi edistää slummiutumista eikä ehkä olisi asumismenoistaan tinkiville ihmisille hyvä asia pitkällä aikavälillä.”
Vapaa valinnanoikeus on vaikea kysymys. Saako ihminen tehdä valintoja, jotka ovat haitaksi hänelle itselleen? Esim. tupakoinnin ja alkoholin käytön kohdalla kontrollia kiristetään jatkuvasti ja ”isoveli” neuvoo lopettamaan niiden käytön. Asumisen kohdalla on ehkä hieman eri asia kyseessä, mutta ei täysin kuitenkaan.
”Nyt omistusasujaa verotetaan, jos hän on pienituloinen, ei verona vaan asumistuen menetyksenä.”
Kyllä asumistukea saa myös omistusasuntoon jos on pienituloinen. Tukea voi saada myös asuntolainan korkoon, joten selittäisitkö, että millä tavalla pienituloinen omistusasuja menettää asumistukea. Toki se on pienempi kuin vuokralla asuvalla, koska omistusasumisen asumismenot (vastike+vesimaksut+korot)ovat kai useimmiten pienemmät kuin vuokra, mutta eihän pienistä asumismenoista pidä isoja tukia maksaakaan.
Elina: opintotuen asumislisän suhteen oli takavuosina ihan tavallista, että vanhemmat ostivat kämpän, josta perheen opiskelija maksoi maksimiasumislisään oikeuttavaa vuokraa. Sittemmin järjestelmää muutettiin niin, että vanhempien omistamassa asunnossa asuvan asumislisä kattoi vain (pienen asunnon) yhtiövastikkeen.
Tästä nousi melkoinen parku, koska monissa tapauksissa vanhemmat eivät olleet erityisen rikkaita, vaan joutuivat ottamaan lainaa ja lyhensivät sitä lapsensa maksamasta vuokrasta (eli asumislisästä).
Minä näen asian siten, että yhteiskunnan pitäisi luottaa kansalaisten kykyyn ja osaamiseen valita oma asuinpaikkakuntansa, asumismuotonsa ja muut vastaavat asiat omien henkilökohtaisten tulojensa mukaisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että jotkut muuttaisivat asumiskustannusten tähden jopa eri paikkakunnallekin, koska ei siinäkään ole oikein mieltä, että asutaan jossain vain siksi, että paikan korkeammat sosiaaliset tulonsiirrot sen mahdollistavat. Näin ollen asumistuen ja muidenkin tukien siirtäminen suoraan osaksi perustuloa olisi tasapuolista.
Asuntotulosta vielä: Minusta asuntotulo on järjetön konsepti alunperinkin. Asuntotulolla tarkoitetaan sitä, että asunnon omistaminen omaan käyttöön (asumiseen) nähdään jonkinlaisena piilotulona, koska oman asunnon suorasta hyödystä voi nauttia itse makselematta vuokraa kenellekään. Tämän sitten jotkut haluavat väkisin nähdä jonkinlaisena epätasa-arvoisena erikoisoikeutena ja vuokralaisia syrjivänä vääryytenä.
Laajennetaanpa saman tien asuntotulon konseptia muihinkin hyödykkeisiin, jotta sen järjettömyys kävisi selväksi: Oman henkilöauton omistaja nauttii autotulosta, asuntovaunun omistaja asuntovaunutulosta. Samalla tavoin näitä piilotuloja voidaan keksiä lisää; polkupyörätulo, parisänkytulo, mökkitulo, saunatulo, huvivenetulo, mopotulo, lumilinkotulo, moottorisahatulo… Keksitäänkö lisää, vai joko valkenee?
Kyse on siitä, että käyttökelpoisen pääoman omistaminen on niin selkeä asia, ettei sitä tarvitse problematisoida.
Nykyään hyvin suuri osa väestöstä asuu vuokralla. Samoinhan voi ihminen vuokrata käyttöönsä henkilöauton, asuntovaunun, työkoneita, ynnä muuta tarvitsemaansa.
Rakennemuutos aiheutti ihmisten muuton maaseudulta kaupunkeihin, ja siksi vuokralla asuminen yleistyi. Ei se silti tarkoita, että vuokralla asuminen olisi erityisen edistyksellistä tai hyvä asia.
Noin voi ajatella kuin Nikolas Ojala ajattelee, mutta kyllä asuntotulon verottomuus johtaa käyttäytymisen vääristymiseen.
Ajatellaan, että Nieminen ja Lahtinen asuvat toinen Turussa ja toinen Tampereella täsmälleen samanlaisissa omistusasunnoissa. Sitten he molemmat saavat parin vuoden työkeikan ristiin, tamperelainen Turusta ja turkulainen Tampereella ja päättävät asua tuon ajan toistensa asunnoissa. Tämä asunnonvaihto tuottaa nyt molemmille verotettavaa tuloa, koska heitä verotetaan siitä vuokratulosta, jonka he maksavat toisilleen
– tosiasiassa tai laskennallisesti, koska ei verottaja sellaista vilppiä hyväksy, että molemmat luopuvat vuokran perimisestä, jos toinenkin luopuu. (Tässä ei ole mitään ihmeellistä: jos minä vuokraan lainaan sinulle asunnon sitä vastaan, että sinä teet minulle työtä ilmaiseksi, minua verotetaan vuokrasta ja sinua palkasta.)
Jos asunnon omistaminen ei tuota ihmiselle tuloa, miksi hän saa vähentää asuntolainan korot verotuksessa?
Tämä johtaa epäsymmetriaan, jossa omistusasuminen on paljon kannattavampaa kuin vuokralla asuminen, koska vuokralla asuminen synnyttää verotettavaa tuloa jonnekin. Jos Tampereella kaikki asuisivat vuokra-asunnossa ja turkulaiset kaikki omistusasunnossa, mutta taloudet olisivat muuten aivan identtiset, tamperelaiset maksaisivat veroa valtiolle paljon enemmän kuin turkulaiset.
Näin suomalaisten säästöt ovat asunnoissa sen sijaan, että ne olisivat muissa sijoituksissa.
Helsingin kaupungin kannattaisi sen sijaan, että vuokraa asuntoja asunnon tarvitsijoille, myydä ne ja antaa asunnon ostoa varten sataprosenttisesti lainaa. Lainaa ei tarvitsisi koskaan lyhentää vaan maksaa ainoastaan korot (engl. rent) sen sijaan että maksaisi vuokraa (engl. rent). Kauppaan sisältyisi oikeus ja velvollisuus myydä asunto takaisin kaupungille ostohintaan, jos muuttaa pois asunnosta.
Ja katso: vuokra – ei kun siis korko – olisi verotuksessa vähennyskelpoinen!
Asuntolainan koron verovähennysoikeus ja asuntotulon verottomuus eivät oikein mahdu saman logiikan piiriin.
Pekka Järviselle.
Jos kaksi sisarusta, osastopäällikkö Matti ja kauppa-apulainen Liisa saavat molemmat perinnönjaossa asunnon, johon muuttavat asumaan ja molempien siihen asti yhtä suuri vuokrameno 600 euroa kuussa vaihtuu yhtiövastikkeeksi 150 euroa kuussa, matti säästää 450 euroa, mutta asumistukea saava Liisa vain 90 euroa, koska hänen asumist5ukensa pienenee 360 eurolla. Molemmat saavat asunnon omistamisesta asumistuloa 450 euroa, mutta Liisalla sitä verotetaan asumistuen menetyksen muodossa 80 prosentin verokannalla. Tässä esimerkissä on siis oletettu, että Liisa on niin pienituloinen, että hänen asumistukensa ei loppuisi ainakaan ennen tuota 150 euron yhtiövastiketta.
Neuvona Liisalle: älä muuta perimääsi asuntoon vaan myy se ja sijoita rahat vaikka valtion obligaatioihin tai vuokraa perimäsi asunto jollekin toiselle!
Koron ja vuokran termit tosiaan ovat hiukan sotkussa suomi vs. englanti. Silti ainakin minä kääntäisin rahamääräisen lainan korot termiksi interest.
Ei Liisa saa asumistukea, jos hänellä on asunnon verran omaisuutta, oli se valtion obligaatioina tai ihan missä muussa muodossa tahansa.
Mistä tällainen väärinkäsitys on Osmolle syntynyt?
tavallinen teknikko: Minun pointti oli siis se, että asunnon vaihdon kustannukset lankeavat sen asunnon vaihtajan maksettaviksi. On hänen intresseissään pitää sellaisia puskureita, että ei joudu vaihtamaan asuntoa heti, kun joutuu työttömäksi. Valtion ei siis tarvitse maksaa korkeaa asumistukea, koska se vaan rohkaisee ihmisiä pysymään kalliimmissa asunnoissaan pidempään kuin se on kannattavaa.
Tiedemies: Minusta tuo omistusasumisen korrellaatio työttömyyteen vaikuttais noin nopeasti ajateltuna merkittävämmältä kuin se miten paljon jätettä omistusasujat tuottaa suhteessa vuokralla asuviin. Olikohan tuossa tutkimuksessa muuten pidetty vakioina muita juttuja, vai katsottu pelkästään vuokralla-asujat vs. omistusasujat?
Pekka Järvinen: ”(vastike+vesimaksut+korot)ovat kai useimmiten pienemmät kuin vuokra”
w0t? Väitätkö, että useimmiten asuntomarkkinoilla on jaossa ilmaista rahaa?
Osmo: ”Jos asunnon omistaminen ei tuota ihmiselle tuloa, miksi hän saa vähentää asuntolainan korot verotuksessa?”
No siksi, että poliitikot antavat äänestäjille sitä mitä he haluavat, eli erityisoikeuksia.
Eli siis jos vaakakupissa on jompi kumpi, asuntolainan koron vähenysoikeus tai asuntotulon verottomuus, niin sinusta olisi fiksua luopua asuntotulon verottomuudesta ja säilyttää asuntolainen koron vähennysoikeus? Jo on aikoihin eletty!
Saman esityksen voisit muuten tehdä siitä auton, polkupyörän, moottorisahan tai minkä tahansa hyödykkeen vuokraamisesta/omistamisesta, eli että kun omistustuloa ei veroteta, niin se ohjaa ihmisiä omistamaan itselleen hyödyllisiä hyödykkeitä enemmän kuin olisi tehokasta.
Esimerkiksi Manhattanilla ja Pariisin keskustassa vuokra-asuminen on moninkertaisesti yleisempää Helsinkiin verrattuna.
Onko siellä siivottomat porraskäytävät ja muut yhteisest tilat? Tuskin! Vuokra-asuminen sinällään ei varmastikaan ketään tee destruktiiviseksi töhrijäksi.
Ongelma tulee siitä, että syrjäytyneitä ja huono-osaisia ihmisiä kasautuu kaupungin vuokraslummeihin. Kyvyttömyys hoitaa omia asioitaan näkyy myös välinpitämättömyytenä ympäristöä kohtaan.
Pahat kielet kertovat, että rapun maahanmuuttajaosuuden voi päätellä jo alaovella siivottomuudesta. Kun takana on juurettomuus ja edessä näköalattomuus, yksi roska lisää rapussa ei paljon hetkauta.
Kuten yllä kirjoitin, Osmo on käsitteellisesti ja tasapuolisuusargumentin osalta sinänsä lähes oikeassa. Asuntotulo on tuloa, jos kerran asunnon hankkimiskulut ovat verovähennyskelpoisia korkojen osalta. Pieni ero on, koska asunnon arvosta ei saa tehdä poistoja, mutta tämä ei ole sinänsä ongelma, koska toisaalta omassa käytössä olleen asunnon myyntivoitto on verotonta kahden vuoden jälkeen.
Minusta omistusasumisen de facto subventiota voidaan kuitenkin pitää perusteltuna yllämainituista syistä. Toimiva, lainkuuliainen yhteiskunta tarvitsee laajaa keskiluokkaa.
Minusta Ojalan näkemys on sinänsä oikean suuntainen; itse tekisin asumistuesta osan perustuloa ja luopuisin vastaavasti osasta asuntolainan verovähennysoikeutta.
Elina onoikeassa, että asumistukeen vaikuttaa myäös muu omaisuus kuin asunto-omaisuus. Liisan kannattaa investoida maailmanympärysmatkaan, koska asumistukea saavan ei kannata myöskään säästää rahaa – ei edes tulevaa asunnon ostoa varten, sillä kaikkeen nettovarallisuyuteen kohdistuu asumistuessa noin neljän prosentin omaisuusvero.
Pekka Järvinen: “(vastike+vesimaksut+korot)ovat kai useimmiten pienemmät kuin vuokra”
AB: w0t? Väitätkö, että useimmiten asuntomarkkinoilla on jaossa ilmaista rahaa?
Kyllä näin on. Itselläni on nyt iso omakotitalo Tampereella. Taloni lämmityskustannukset, vesimaksut, lainan korot + korjauksiin budjetoimani pienehkö summa tekevät yhteensä saman verran kuin Herttoniemenrannan pienen vuokrakopperon vuokra + muut vastaavat kulut. Talo maksoi saman verran kuin vuokrakopperoa vastaava omistusasunto ko. alueella, joten korkokulut olisivat samat ja koska lämmityskustannukset olisivat paljon pienemmät, väittäisin, että arvio on oikea.
Trikki on siinä, että omistusasuja kantaa riskiä asunnon arvon muutoksista. Vuokralla-asujalla ei ole omia pelimerkkejä kiinni enempää kuin vuokratakuut. Näinollen hinta voi erota kovastikin. Vähän kaduttaa, että ostin talon jo vuosi sitten, nyt olisi ollut vielä parempi aika.
Elina:Esimerkiksi Manhattanilla ja Pariisin keskustassa vuokra-asuminen on moninkertaisesti yleisempää Helsinkiin verrattuna.
Onko siellä siivottomat porraskäytävät ja muut yhteisest tilat? Tuskin! Vuokra-asuminen sinällään ei varmastikaan ketään tee destruktiiviseksi töhrijäksi.
Käsittääkseni monin paikoin on. Ei kaikkialla tietenkään. Manhattanilla on paljon sellaisia vuokra-asuntoja, joista pidetään hyvää huolta, koska niistä maksetaan hyvää vuokraa ja vuokralaiset on helppo heittää pihalle, jos he eivät käyttäydy. Vuokrasäännöstellyillä alueilla sensijaan tilanne on käsittääkseni aivan kamala. Olen tässä kuulopuheiden varassa, joten varma en tietenkään ole.
Ei vuokralla-asuminen saa ihmistä destruktiiviseksi töhrijäksi, enkä sellaista väittänytkään. Itseasiassa erikseen sanoin, ettei väitteeseen sisälly mitään sellaista. Sensijaan siihen kuuluu paljon hyvin pieniä yksityiskohtia. Julkisivujen maalaaminen, ikkunoiden tilkitseminen, viemärien kunnossapito, jne jne, näissä on omistusasujalle paljon syitä pitää ne kunnossa. Näitä samoja syitä ei ole, tai ne ovat paljon heikompia keskimääräiselle vuokralla-asujalle. Se ei tarkoita, että vuokralainen laiminlyö niitä, vaan ainoastaan, että kannustimet toimia niiden suhteen ovat vähäisemmät.
Vuokra-asunnon kohdalla omistajallakaan ei ole yhtä suuria kannustimia pitää paikkoja kunnossa kuin siinä, missä hän asuu itse. Näinollen syntyy jonkinasteinen ”vuokrakiila” kiinteistöjen kunnossapitoon. Tämä näkyy vuokratalojen yleisessä ilmeessä, pihojen ja parvekkeiden kunnossapidossa jne, vuosien saatossa. Ei aina ja kaikissa taloissa, mutta välillä kuitenkin.
Omassa käytössä olevan asunnon asuntotulon verotus ei ole sama asia kuin kiinteistövero, mitä joku täällä kysyi.
Kiinteistöveroa maksetaan kaikesta: toimistotaloista, kesämökeistä, tonteista… ja se tuskin poistuisi vaikka asuntotuloa verotettaisiinkin.
(Huokaus) Osmo hyvä. Ja suuresti arvostamani vanha opiskelutoverini Juhana Vartiainen. Älkää nyt vaan palauttako yhtä lähimenneisyyden eniten närkästystä herättänyttä ja yleisen oikeustajun vastaisimmaksi koettua veroa. Pliiis.
(Liittyivätkö Juhanan saamat uhkaukset hänen koluminiinsa muutama päivä sitten Husiksessa? Fan också! Kaikenlaisia sitä onkin. Mutta siinä hän muistaakseni käsitteli vain asuntolainan korkojen vähennysoikeutta?)
Omassa käytössä oleva asunto ei ole mikään pääomatulon lähde vaan aikoinaan tehty, asunnoksi kiteytynyt tulojenkäytön valinta. Jos säästän ja ostan polkupyörän enkä enää kävele työmatkoja, maksanko fillarituloetua? No joo, parempi analogia olisi että fillaroin sen sijaan että menen bussilla. Mutta silti…
Nyt on oltava AB:n kanssa samaa mieltä. Asuntolainan korkojen vähennysoikeudella ei ole mitään tekemistä asuntoedun verotuksen kanssa. Ymmärrän toki Osmon ajatuksen, mutta kuten Artturi sanoi, korkovähennysoikeus on poliittinen päätös. Ja jäänne (ainakin toivottavasti) menneestä laina- ja pankkikulttuurista, toisenlaisista koroista ja inflaatiosta.
Osana kokonaisuudistusta voi vähennysoikeuden poistaa. Ainakin siirtymäajan jälkeen. Anti mennä vaan, vaikka itseäkin kirpaisi!
Mutta ei palauteta asuntotulon verotusta. Tässäkin Osmon raffinoidut fiktiiviset esimerkit ovat sinänsä käsitettäviä, mutta silti koko ajatus on suoraan sanoen, noh, älytön.
Tiedemies: ”Vuokra-asunnon kohdalla omistajallakaan ei ole yhtä suuria kannustimia pitää paikkoja kunnossa kuin siinä, missä hän asuu itse.”
No vuokra-asunnon omistajalla on tasan sellaiset kannustimet kuin mitä markkinat määräävät, eli jos vuokralaiset arvostavat niitä kunnossa olevia paikkoja yhtä paljon kuin hän itse niitä arvostaa, niin molempien kannustimet ovat yhtä suuret. Voi tietysti olla, että vuokralaiset arvostavat niitä vähemmän, mutta siihen kaipaisin taas jotain argumenttia tai todistusta, että miksi näin?
Et vieläkään ottanut kantaa tuohon omistusasumisen ja työttömyyden yhteyteen, eli että kun ihmiset ostavat asunnon he eivät ole yhtä valmiita muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle ja näin talouden muuntumiskyky pienenee seurauksena lisääntynyt työttömyys. Tästä on jotain aika vakuuttavaa tilastoa Jenkeistä, mutta en viitsisi kaivaa esille, kun tuo logiikka on aika jämpti.
”Toimiva, lainkuuliainen yhteiskunta tarvitsee laajaa keskiluokkaa. ”
Mutta tarvitseeko se jostakin kumman syystä asuntonsa omistavaa keskiluokkaa jotenkin enemmän kuin asuntonsa vuokraavaa? Siitähän tässä on kyse.
Vuokra-asunnon omistajan ja vuokralaisen välinen kunnossapidon ”vuokrakiila” ei ole ongelma, jos tällä ei ole ulkoisvaikutuksia. Itse uskon, että on, mutta uskomus voi olla väärä.
Työvoiman liikkuvuuden suhteen omistusasumisella ei sinänsä olisi jäykistävää vaikutusta, mutta kahden vuoden verottomuussääntö kyllä varmasti vaikuttaa jäykistävästi. Siis se, että jos markkinahinnat nousevat, on käytännössä pakko asua vähintään kaksi vuotta omistamassaan asunnossa tai menee veroa. Siitä olen samaa mieltä.
Periaatteessa hintojen laskiessakin syntyy samanlaista jäykkyyttä, koska ihmiset eivät ole rationaalisia ja siksi eivät ole valmiita myymään jos hinnat ovat laskeneet.
Laajamittainen omistusasuminen siis näyttää jossain määrin jäykistävän työmarkkinoita ja sekundäärisesti myös pidentävän keskimääräisiä työmatkoja.
”Täydellisessä” markkinataloudessahan kukaan ei periaatteessa omistaisi juuri omaa asuntoaan muuten kuin sattumalta. Ihmiset omistaisivat sitä, minkä omistaminen olisi heille hyödyllisintä ja asunto ei tätä varmaan yleisessä tapauksessa olisi (poikkeuksena ne, jotka saavat jotain erityistä iloa siitä, että asuvat itse omistamassaan asunnossa, kuten esimerkiksi minä).
“Toimiva, lainkuuliainen yhteiskunta tarvitsee laajaa keskiluokkaa. ”
Mutta tarvitseeko se jostakin kumman syystä asuntonsa omistavaa keskiluokkaa jotenkin enemmän kuin asuntonsa vuokraavaa? Siitähän tässä on kyse.
Niin on. Ja uskon, että on hyvinkin mahdollista, että periaatteessa tarvitsee. Omistaminen sitoo ihmisen yhteisöönsä ihan eri tavalla. Tätä ei nyt taaskaan pidä ymmärtää väärin, että pitäisin vuokralla asuvia jotenkin irtolaisina tai jotain vastaavaa. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on pienistä asioista yksilön kohdalla, kuten siitä, korjataanko aita viikon vai puolen vuoden päästä (kaikki omistajat eivät korjaa silloinkaan) jne. Näiden rahallinen arvo voi olla pieni tai suuri.
Mutta ajatellaan sitä toisin päin; jos maksan vuodessa 5000 euroa korkoja, saan tästä alijäämähyvityksenä verotuksessa takaisin alle 1500 euroa. Jos omistusasujana teen remonttia, pihatöitä, jne, (joita en tekisi vuokralla asuessani) niin, että se näkyy naapureille vastaavansuuruisena hyötynä, on ulkoisvaikutus riittävä perustelemaan tämän verosubvention.
En tiedä onko näin. Kuulostaa hurjan isolta luvulta. Mutta jos näitä ulkoisvaikutuksia on muitakin, voi hyvin olla.
Käytännön esimerkki ”asumistuen” vaikutuksesta asumiseen: Työntekijä X sai palkan lisäksi 50% asumisedun, koska kotipaikka sattui olemaan satojen kilometrien päässä työpaikasta. Työnantaja Y kyllästyi ylimääräiseen byrokratiaan (vuokranmaksu) ja sopi X:n kanssa asumisedun siirtämisestä suoraan palkkaan, jolloin X sai järjestellä asumisensa parhaaksi katsomallaan tavalla. Alle kahden aikayksikön X oli luopunut aiemmin tuetusta asumisjärjestelystä vaihtaen sen edullisempaan ratkaisuun.
Tiedemiehen pohdiskelu kuulostaa ansiokkaasta pyörittelystään huolimatta hieman siltä, että ”satun nyt saamaan tätä veroetua, joten keksin sille mielestäni hyvän perustelun”, ikään kuin ilman subventiota omaisuudesta ei pidettäisi huolta. Kaikista nuhjuisimmat kiinteistöt ovat muuten nämä keskimääräistä eläkeläisvoittoisemmin asutetut omistustalot. Esim. on melkoisen ihmeellistä, että Lauttasaaressa jokin 150.000e kaksio voi olla alkuperäiskunnossa vuodelta 1958.
Oikeastihan tämä omistusasumisen korkotuki ei ole enää tarkoituksenmukainen (sille oli perustelunsa silloin kun vielä perheet asuivat hellahuoneissa), koska se on siirtynyt asuntojen hintoihin (asunnot maksavat sen verran, mitä ostajat pystyvät maksamaan kysyntä huomioiden). Toisekseen se on kohdennukseltaan käsittämätön (suurin osa valtavasta (lähes 500milj. €/v) tuesta menee ylemmille tuloluokille.
Miksei sitä asumistukea voi yhdistää negativiiseen tuloveroon tai perustuloon? Eli:
a) Poistetaan korkojen vähennys ja asumistuki.
b) Määritellään asumismenot (jollain katolla) verotettivista tuloista vähennettäväksi, sisältää vuokran, vastikkeet, korot, jne.
c) Jos verotettavat tulot laskevat alle nollan niin saa esim. 50% erotuksesta käteen joka tapauksessa. Lisätään tähän perusvähennys verotukseen samaan malliin, esim. 10000e/v, eli tästä saa puolet käteen jos tuloja ei ole ja 10 000 euroon saakka ei veroteta.
e) Siirrytään n. 40% tasaveroon.
Niin, tahdon tarkentaa, että itse olen sitä mieltä, että veroedun voi hyvin poistaa. Mutta vuokra-asumisen subventoiminen omistusasumisen kustannuksella ei ole minusta välttämättä järkevää edellämainituista syistä.
Nythän se, että korot+vastikkeet alittavat vuokran esitetään jotenkin siten, että omistusasuminen on halvempaa. Tämä väite on väärä, koska omistamiseen kuuluu myös riskejä. Minusta on väärin, että riskinkantohalusta pitäisi erikseen rangaista ja on hyviä syitä preferoida yhteiskuntaa, jossa omistaminen ei ole kovin keskittynyttä.
(Kehitystaloudesta muistelisin, että tilastollisesti kansantaloudessa omaisuuden, eikä niinkään tulonjaon, epätasainen jakauma ennustaa kehnoa kehitystä)
Niin, tahdon tarkentaa, että itse olen sitä mieltä, että veroedun voi hyvin poistaa. Mutta vuokra-asumisen subventoiminen omistusasumisen kustannuksella ei ole minusta välttämättä järkevää edellämainituista syistä.
Nythän se, että korot+vastikkeet alittavat vuokran esitetään jotenkin siten, että omistusasuminen on halvempaa. Tämä väite on väärä, koska omistamiseen kuuluu myös riskejä. Minusta on väärin, että riskinkantohalusta pitäisi erikseen rangaista ja on hyviä syitä preferoida yhteiskuntaa, jossa omistaminen ei ole kovin keskittynyttä.
(Kehitystaloudesta muistelisin, että tilastollisesti kansantaloudessa omaisuuden, eikä niinkään tulonjaon, epätasainen jakauma ennustaa kehnoa kehitystä)
Korkotuki sinänsä on erinomaisen huono tähän tarkoitukseen, sen myönnän kernaasti.
Minulle ei vieläkää selvinnyt Osmon esimerkin perusteella että miten Liisa verotetaan jos hän siirtyy vuokra-asunnosta omistusasuntoon. Jos yksin asuva helsinkiläinen Liisa on osa-aikaisena vaikkapa hampurilaisbaarissa ja tienaa 800 e/kk, asuu 40 neliön asunnossa ja maksaa vuokraa 600 e/kk, hän saa asumistukea 193 e/kk, eli omavastuu on 407 e/kk. Saadessaan perintöasunnon, jonka vastike on 150 e/kk, ei hän saa enää lainkaan asumistukea. Mutta asumismenot pienenevät 257 e/kk ja kuukausittain käytettävissä olevat varat kasvavat samalla summalla. Millä logiikalla Liisa häviää tässä?
Olen lisäksi sitä mieltä, kuten eräät muutkin kirjoittajat, että asumistulo on täysin keinotekoinen käsite ja se kannattaisi kuopata lopullisesti. Mitä tulee asuntolainan korkojen vähennysoikeuteen, niin puututaan siihen jos se on ongelma yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Toinen tuki on omassa käytössä olleen asunnon myyntivoiton verovapaus. Onko se tarpeen ja mikä on sen vaikutus asuntojen hintoihin?
”Olisihan se surku jos esim. 3 kk työttömyysjakson jälkeen olisi luovuttuva asunnostaan kun ei ole varaa maksaa korkeata vuokraa. ”
Olen sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa yhteiskunnan pitää suojella jäseniään tyhmyydeltä. Tämä ei kuulu niihin. Kukaan ei käske laittamaan talouttaan sellaiseen kuntoon, että ei kestä kolmen kuukauden työttömyyttä.
Tiedemies: Omistuasunnon vaihtamisesta menee kuluja varainsiirtovero, sekä myynti/ostohinnan erotus. (Eli siis sama, kuin jos pörssissä vaihtaa osakkeita:joutuu myymään halvemmalla ja ostamaan kalliimmalla.)
Täydellisesssä markkinataloudessa olisi varmasti paljon ihmisiä, jotka omistaisivat asuntonsa siksi, että tämä poistaisi principal-agent ongelman, eli sen, että asunnon omistajan ja siinä asuvan edut eivät ole yhteneväiset.
Pekka Järvinen kirjoitti 24.2.2009 kello 17:23 :
Tässä pari dokumenttia kuinka asumistuki määräytyy.
Näin saataisiin Liisallekkin määritettyä asumistuki bruttotulohinsa perustuvaksi (800 brutto per kk?).
http://www.edilex.fi/data/sdliite/sdpdf/5610.pdf
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/alias asumiseen_verkko/$File/Asumiseen_verkko.pdf?OpenElement
Toivoittovasti linkit tulostuvat sivustolle oikein.
Olisi varsin selkeä ratkaisu jos korvamerkityt tuet ja kaikki verovähennykset poistettaisiin. Sen sijaan olisi esitelty negatiivinen tulovero- tai perustulojärjestelmä.
Lapsilisät ja päivähoidon subventoinninkin voisi jättää pois, kun sama järjestelmä koskisi jo lapsia. Koulu- ja opiskeluikäisiltä voitaisiin perustulosta periä lukukausimaksua jne. Eläkkeitäkään ei tarvittaisi, ellei joku halua itse säästää eläkevakuutusta tai vastaavaa.
Vaikka asumista väitetään paperilla alv-vapaaksi menoksi, käytännössä uuden asunnon hintaan on leivottu 18 % vähennyskelvotonta alvia. Asunnon omistaja maksaa tämän veron omasta pussistaan, tai siis pääosin velkarahalla ja korkojen kera. Asuntolainen korkovähennyksen voi nähdä hyvityksenä tälle etupainoitteiselle veronmaksulle koituneesta korosta.
Jos vähennysoikeutta leikataan, kertaluontoinen alv-rysäys tulisi korvata vuosittaisen kiinteistöveron vastaavalla nostolla. Rakentaminen halventuisi, lainasummat pienenisivät ja julkinen sektori saisi vakaan veroautomaatin vuosikymmeniksi eteenpäin. Asumisen ja asunnon omistamisen elinkaarikustannukset sen sijaan säilyisivät sinnepäin ennallaan. Vain pankeilla olisi napinan aihetta.
Tuo tpyyluoman esittämä idea kuulosti aika ovelalta. Jos saman asian purkaisi vähän toisin päin ja sanoin, niin sehän voisi mennä näinkin:
Määritellään asumistulo. Joka voisi olla heittona vaikka muutaman euron per neliö. Asunnon neliöt kohdistetaan täysi-ikäisille asujille. Tästä tulosta saa vähentää asumiskulut, joita olisivat vuokra, vastikkeet ja asuntolainan korot. Mahdollisen asumistuloalijäämän saisi vähentää tuloista. Tämä korvaisi nykyisen alijäämähyvityksen. Positiivista asumistuloa ei kuitenkaan verotettaisi. Ainakaan aluksi.
Efektiivisesti siis korkovähennysoikeutta leikattaisiin vähän; asumistulon verran. Ja tämä vähennys laajenisi vuokrapuolelle. Olisi myös reilumpi esim asumisoikeusasujille, jotka eivät varsinaisesti maksa asuntolainan korkoja, vaan korkeaa vastiketta.
Perustulon kannalta tuo asumistuki/asumisvähennys käytännössä lisäisi perustuloa. Toisin sanoen vähäosaiset saisivat asumistukea, ja työssäkäyvillä olisi vastaavansuuruinen asumistulovähennys. Annettua asumistukea ei tarvitsisi koskaan periä takaisin, vaan se vain vähentäisi määränsä verran lopullisen verotuksen asumistulovähennystä.
Suorat tuet ovat ongelmallisia, ne valuvat hintoihin. Erityisen ongelmallinen on asumistuki, joka nökyy täysimittaisena vuokrissa. Helpoin tapa ole poistaa asumistuki ja antaa markkinoiden sopeutua?
Suorat tuet ovat ongelmallisia, ne valuvat hintoihin. Erityisen ongelmallinen on asumistuki, joka nökyy täysimittaisena vuokrissa.
Kyllä ne valuvat hintoihin, mutta en ymmärrä, mistä tulee väite, että muka täysimittaisina. Jos ne valuisivat täysimittaisina hintoihin, rakennuttajat tienaisivat enemmän ja siksi myös haluaisivat rakentaa enemmän, mikä painaisi hintoja ainakin jonkin verran takaisinpäin.
Subventiossa ja verossa on kummassakin kohtaanto ja se riippuu kysynnästä ja tarjonnasta.
Jostain kumman syystä näin päin osataan ymmärtää (vaikka siis osin väärin) että subventio menee (osin) myyjälle, mutta ei sitä, että työnantajien maksut ovat pois palkoista.
Tiedemies: Väitätkö siis, että työnantajamaksut eivät ole pois palkoista täysimittaisina (oletetaan kilpaillut markkinat)?
(Eikös samalla logiikalla asumistuki ole pois vuokralaisen maksamasta vuokrasta täysimittaisena?)
Väitätkö siis, että työnantajamaksut eivät ole pois palkoista täysimittaisina
Väitän, että työnantajamaksujen ja verojen yhteenlaskettu summa on pois palkoista vain osittain, johtuen siitä, että verotus pudottaa tarjontaa, mikä nostaa hintaa. Nämä vaikuttavat eri suuntiin, joten täydellisen kilpailun vallitessa todennäköisesti verokiila laskee palkkaa vähemmän kuin koko summallaan ja loppu tappio syntyy siitä, että työn tarjonta (ja kysyntä vast.) vähenevät.
Siksi se on vero _kiila_ eikä verohöylä.
ks kuva:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tax_wedge
Ok, hyvä pointti tuosta tarjonnasta, mutta entäs, jos oletetaan, että asuntojen kysynnän hintajousto on aika olematonta? Eikös silloin asumistuki tule lähes kokonaan vuokralaisen hyväksi?
Yksi ihan perusjuttu verotuksessa on, että veron kohtaanto, siis ”todellinen maksaja” ei riipu siitä, keneltä ne rahat peritään. Samoin subventiossa se, kenen hyödyksi subventio menee, ei riipu siitä, maksetaanko subventio ostajalle vai myyjälle.
Asumistuessa ei ole ihan tarkalleen näin siksi, että asumistuen suuruushan riippuu siitä, paljonko tuen nostaja tienaa. Mutta asumistukea voidaan tarkastella könttänä ja katsoa kummat hyötyvät keskimäärin enemmän. Selvää on, että asumistuesta eniten kokevat haittaa ne, jotka sitä eivät saa ja asuvat silti vuokralla.
Enhän minä nyt missään nimessä kiistä sitä, että veron todellinen maksaja ei ole ollenkaan välttämättä se, jolta raha otetaan.
Kuitenkin JOS asuntojen kysynnän hintajousto on pientä, niin eikös se tarkoita, että se tuki menee melkein pelkästään vuokralaiselle.
Tuo oleutus pienestä hintajoustosta on kyllä varmasti virheellinen. Minusta asuntomarkkinoita on vaan jotenkin hankala ajatella, kun tavallaan jokainen asunto on oma hyödykkeensä, jolla on hyvin läheisiä substituutteja, niin jotenkin ajattelen, että kun kaikki haluaa asua jossain, niin asuntojen kysyntä olis suht vakaata riipumatta hinnoista. Toisaalta jos taas ajattelee yksilön tasolla, niin aika selvästi, jos asunnot kallistuvat, niin sitten pitää tyytyä huonompaan asuntoon, eli ei sitä saman tasoista asuntoa yleensä tavoittele hinnasta riippumatta.