Tekijä: Osmo Soininvaara

Pyöräi­lyn edis­täjän voisi olet­taa kan­nat­ta­van pyöräteitä kaikkialle, mut­ta minus­ta Helsingis­sä on paljon pyöräteitä, jot­ka halu­aisin pois — eri­tyis­es­ti, kun niitä on lain mukaan pakko käyt­tää, muka. Minus­ta pitäisi yksinker­tais­es­ti päät­tää, että jos kadul­la on 30 km/h:n nopeusra­joi­tus, pyöräti­etä ei laite­ta, kos­ka pyöräi­ly ajo­radal­la on tur­val­lista eikä pyörä nopeus eroa auto­jen nopeud­es­ta. Tuol­laises­sa paikas­sa pyörätie hidas­taa ja vaikeut­taa pyöräi­lyä, mak­saa turhaan, heiken­tää jalankulk­i­joiden oloa ja lisä onnet­to­muus­riskiä. Tasais­es­ti huono.   Pikku­lapset tiki aja­vat mielu­um­min jalka­käytäväl­lä, mut­ta sehän on heille joka tapauk­ses­sa sal­lit­tua. Jat­ka lukemista “Ei pyöräteitä joka paikkaan”

Suo­mi tehdään valmi­ik­si kak­si ker­taa vuodessa, ennen joulua ja ennen juhan­nus­ta. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nal­la on aika tuhti lista.

Pöy­dältä: KSV:n alus­ta­va toim­inta­su­un­nitel­ma vuosille 2010–2012 Pääosin sel­l­aista visio ‑liirum­laaru­mia, etten saa siitä mitään otetta.

Maa­mas­so­jen tarve Kaupun­ki tarvit­see eri­laisi­in kohteisi­in ehkä jopa 14 miljoon­aa kuu­tio­ta hyvän­laa­tu­ista täytemaa­ta. Han­kala jut­tu. Raken­net­taisi­inko se tun­neli Tallinnaan?

Pöy­dältä: Kru­unuvuoren­ran­ta, Haahkon­lahti 1 Ase­makaa­van­lu­on­nos. Moni kom­men­toi­ja oudok­suu tiivistä rak­en­tamista, jos­sa ei paljon vihreätä talo­jen väli­in jää. Tämä on makua­sia, mut­ta minus­ta se on parem­pi näin. Kort­telit on raken­net­tu tiivi­isti ja vihreys keskitet­ty kaupungi­nosaa reunus­tavi­in kun­non viher­alueisi­in. “Hyvä kaupun­ki on tiivis mut­ta har­va” san­o­taan vaalio­hjel­mas­sanikin.  Kun pihat kort­telien sisäl­lä ovat yht­enäiset, skideille on mis­sä leikkiä piileske­lyleikke­jä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 4.6.2009”

Mat­ti Inkisen ystävät ovat julis­ta­neet Seiskan ja Iltale­hden boikot­ti­in Mat­ti Inkistä koske­van uuti­sointin­sa vuok­si. Yhty­isin mielel­läni, mut­ta en voi samas­ta syys­tä, kun en voi lopet­taa tupakoin­ti­akaan: ensin pitäisi aloit­taa, jot­ta voisi lopettaa.

Seiskaa ei tietenkään heilau­ta mihinkään, vaik­ka miljoona sel­l­aista ihmistä boiko­toisi lehteä, jot­ka eivät sitä muutenkaan ikinä lue. Jos halu­aa käyn­nistää boikotin, joka panee pää­toimit­ta­jan ajat­tele­maan, kan­nat­taa organ­isoi­da boikot­ti niitä yri­tyk­siä ja tuot­tei­ta vas­taan, joi­ta main­ois­te­taan kyseisessä lehdessä. Siihen voivat osal­lis­tua nekin, jot­ka eivät kyseistä lehteä koskaan lue ja se toimii paljon tehokkaam­min kuin mikään suo­raan lehteen kohdis­tunut osto­boikot­ti, kos­ka se saa ilmoit­ta­jat vetäy­tymään. Tähän voi yhdis­tää vielä kulut­ta­jien tuen ilmoi­tus­boikot­ti­in ryhtyville yrityksille.

Mikke­lin kokoiset ja näköiset kaupun­git voisi­vat olla ihanteelli­nen ja ekologi­nen asuinympäristö. Tarpeek­si iso­ja,. jot­ta oli­si­vat päivit­täin omavaraisia; niistä ei siis pitäisi lähteä muualle töi­hin, koulu­un ja kaup­paan, mut­ta riit­tävän pieniä ja keskustal­taan riit­tävän tiivi­isti raken­net­tu­ja, jot­ta päivit­täi­sistä matkoista selviäisi kävellen ja fillarilla.

Melkein kaik­ki keskisu­uret kaupun­git taan­tu­vat suo­ma­lais­ten pakkautues­sa suurille kaupunkiseuduille. Mik­si ne eivät men­esty Suomes­sa, kun ne men­estyvät Kes­ki-Euroopas­sa ja jopa Ruot­sis­sa? Jat­ka lukemista “Miten suo­jel­la pikkukaupunkeja?”

Blo­gin kom­men­toi­jat ovat aiheesta olleet huolis­saan toimit­ta­jien lähdesuo­jas­ta ja siitä minäkin olen huolis­sani. Kolikol­la on kuitenkin toinen puoli, joka tuli ilmi Mat­ti Inkisen kuole­man yhtey­dessä. Peri­aat­teessa on niin, että henkilön epäilem­i­nen rikok­ses­ta ei ole julki­nen asia, eivätkä vira­nomaiset saisi siitä julk­isu­u­teen ker­toa. Käytän­nök­si on kuitenkin muo­dos­tunut, että jos ketään vähänkään mie­lenki­in­toisem­paa henkilöä epäil­lään rikok­ses­ta, joku poli­i­sista han­kkii pikku­ra­haa myymäl­lä tiedon vähem­män kun­ni­al­liselle lehdis­tölle. Lähdesuo­jan ansios­ta poli­isi voi tehdä näin ilman kiin­ni­jäämisen riskiä.  On kansalais­ten peru­soikeuk­sien loukkaamista ker­toa julk­isu­u­teen pelk­istä epäi­ly­istä, kos­ka julk­isu­udessa epäi­ly on tuomio.

Minus­ta ei olisi kävin väärin ampua lähdesuo­jaan juuri tämänkokoinen reikä. Tai ehkä jopa isom­pi. Saman tulisi koskea lääkäre­itä, jot­ka vuo­ta­vat lehdis­tölle poiti­laiden­sa ter­veysti­eto­ja ja sosi­aalivirkail­i­joi­ta, jot­ka myyvät herkullisia tieto­ja asiakkaistaan.

Las­ten huostaan­oto­s­ta päät­tämi­nen siir­ret­ti­in jokin aika sit­ten sosi­aalivi­ra­nomaisil­ta hallinto-oikeuk­sille, jos van­hem­mat vas­tus­ta­vat huostaan­ot­toa. Hallinto-oikeus tekee siis itse päätök­sen, eikä käsit­tele val­i­tus­ta, kuten vaikka­pa kaavakysymyk­sis­sä. Niin­pä ensim­mäi­nen val­i­tusaste päätök­ses­tä on korkein hallinto-oikeus. Nyt on havait­tu, että päätök­sen­teko vie oikeuslaitok­sil­ta yli vuo­den, jona aikana muutenkin kovil­la ole­va lap­si siis odot­taa epä­var­muudessa juristien tien­ates­sa rahaa hänestä riitelemäl­lä. Nyt STM aikoo muut­taa lakia niin, että päätök­siä ei enää tehtäisi tuomiois­tu­imis­sa vaan sosi­aalivi­ra­nomais­ten tekemästä päätök­ses­tä valite­taan tuomioistuimeen. 

Hyvä, että muute­taan, mut­ta miten täl­lainen päätös voiti­in tehdä? En syyl­listy mielestäni jälkivi­isauteen, sil­lä asiantun­ti­jat ker­toi­vat sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nalle etukä­teen tarkalleen, mitä tulee tapah­tu­maan: että käsit­telya­jat venyvät, vaik­ka laki­in kuin­ka kir­joitet­taisi­in toivo­mus, että oikeu­sis­tuimet kiire­htivät päätök­siä.  En vas­tus­tanut kovin mon­ta STM:n lakiesi­tys­tä eduskun­nas­sa, mut­ta tätä vas­tustin. Aivan tolku­ton­ta myös on, että KHO joutuu toim­i­maan ensim­mäisenä val­i­tuse­li­menä. KHO:n tehtävänä pitäisi olla tehdä laa­jakan­toisia ennakkopäätök­siä, joi­ta alem­mat tuomiois­tuimet seu­raa­vat. Jat­ka lukemista “Oliko yllätys?”

Osal­lis­tun kok­ouk­seen vara­jäse­nen väl­i­tyk­sel­lä, joten kat­saus on kursorinen

Toriko­rt­telit Viimek­si pöy­dälle jäänyt esi­tys. Tiukkaa rak­en­tamiso­hjet­ta on vähän lieven­net­ty. Valitet­tavasti jopa muovikalus­teet sal­li­taan. Ratik­ka siir­tynee unioninkadulle, vaik­ka siitä vähän han­kaluuk­sia tuleekin.

Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton toim­inta­su­un­nitel­ma Tämä on tärkeä paperi. Se jää pöy­dälle. Tässä päätetään kaavoitusohjelmasta.

Ulvi­lantien kaa­va Kiis­tanalaista on, johde­taanko yhteys uud­is­raken­nuk­seen Rau­mantieltä vai ton­tin läpi.  Kun kyse on yhtiön omas­ta hak­keesta, tun­tu­isi kohtu­ulliselta, että huole­hti­vat ajoy­htey­destä itse. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 28.5.2009”

Puolueil­la on selvästi ollut vaikeuk­sia löytää vapaae­htoisia euroe­hdokkaik­si. Suurten puoluei­den ehdokasli­s­tat ovat aika mata­laprofi­il­isia. Vihrei­den tilanne on päin­vas­tainen. Lista tungek­sii nyky­isiä ja tule­via poli­ti­ikan kärkin­im­iä. Tuol­la listal­la voi hyvinkin irro­ta kak­si paikkaa, eri­tyis­es­ti, kos­ka listal­la on ehdokkai­ta, joiden on help­po kerätä ääniä vihrei­den ulkop­uolelta. Vihreät sai­vat kak­si paikkaa myös vuo­den 1999 eurovaaleis­sa, jol­loin tosin Suomes­ta valit­ti­in kak­si mep­piä enem­män kuin nyt.  Speku­loidaan­pa vähän, ketkä voisi­vat tul­la val­i­tuik­si.   Jat­ka lukemista “Vihreil­lä kova lista eurovaaleissa”

Helsin­gin Sanomat ker­too, että alle kouluikäis­ten las­ten määrä kan­takaupungis­sa on kään­tynyt kasvu­un. Kun ennen muutet­ti­in viimeistään toisen lapsen syn­tymän jäl­keen Kallion kak­sios­ta omakoti­taloon jon­nekin Huitsin Nevadaan, nyt jäädään Kallioon. Tämä johtuu lehden mukaan lamas­ta: ei ole varaa han­kkia isom­paa asuntoa.

Laman tuo­ma taloudelli­nen eri­ar­voisu­us var­maan selit­tää osan ilmiötä, mut­ta ei kokon­aan: ensik­sikin muu­tos alkoi jo ennen lamaa. Toisek­si las­ten lukumäärä ei ole kas­vanut vain itäisessä kan­takaupungis­sa vaan voimakkaasti esimerkik­si Kru­u­nun­haas­sa. Kru­u­nun­hakalaisen kak­sion hin­nal­la saa aika ison asun­non Huitsin Nevadas­ta. Kysymys voi olla myös vau­rau­den kasvus­ta: toisin kuin ennen lap­siper­heil­lä on varaa asua Kruununhaassa.

Väit­täisin, että kyse on myös arvos­tusten muu­tok­ses­ta. Toisen pol­ven kaupunki­laiset arvosta­vat kaupunki­imaista elämän­muo­toa, eivätkä halua omakoti­taloon pel­lolle keskelle ei mitään.

En ole oikein ehtinyt vas­tail­la kom­ment­tei­hin. Kos­ka kom­ment­tiketju sää­tykier­rosta on venynyt kovin pitkäk­si, aloi­tan uuden.

======

Moni­ar­voises­sa yhteiskun­nas­sa on vaikea määritel­lä ylälu­okkaa ja hyväo­saisu­ut­ta. Se ei oikeas­t­aan ole niin tärkeätäkään, jos joil­lakin menee hyvin, me ehkä kestämme sen, jos oikein yritämme.

Ongel­mana on huono-osaisu­us. Se taas on helpom­pi määritel­lä. Ihmi­nen on huono-osainen, jos hänen elämään­sä hal­litse esimerkik­si jokin seu­raav­ista: ei vapaae­htoinen köy­hyys, työt­tömyys, huono koulu­tus, huono koti­taus­ta, heikko ter­veys, mie­len­ter­vey­den ongel­mat, päi­hderi­ip­pu­vu­us tai yksinäisyys. Hyv­in­voin­ti­val­tion pitäisi suo­ja­ta kansalaisi­in niin, etteivät nämä ongel­mat joh­da toisi­in­sa. Toisaal­ta mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa tup­paa käymään niin, että huono ter­veys esimerkik­si johtaa sekä työt­tömyy­teen että köy­hyy­teen, jot­ka tup­paa­vat periy­tymään lap­sille. Jat­ka lukemista “Kom­ment­te­ja säätykiertoon”