Lasten huostaanotosta päättäminen siirrettiin jokin aika sitten sosiaaliviranomaisilta hallinto-oikeuksille, jos vanhemmat vastustavat huostaanottoa. Hallinto-oikeus tekee siis itse päätöksen, eikä käsittele valitusta, kuten vaikkapa kaavakysymyksissä. Niinpä ensimmäinen valitusaste päätöksestä on korkein hallinto-oikeus. Nyt on havaittu, että päätöksenteko vie oikeuslaitoksilta yli vuoden, jona aikana muutenkin kovilla oleva lapsi siis odottaa epävarmuudessa juristien tienatessa rahaa hänestä riitelemällä. Nyt STM aikoo muuttaa lakia niin, että päätöksiä ei enää tehtäisi tuomioistuimissa vaan sosiaaliviranomaisten tekemästä päätöksestä valitetaan tuomioistuimeen.
Hyvä, että muutetaan, mutta miten tällainen päätös voitiin tehdä? En syyllisty mielestäni jälkiviisauteen, sillä asiantuntijat kertoivat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle etukäteen tarkalleen, mitä tulee tapahtumaan: että käsittelyajat venyvät, vaikka lakiin kuinka kirjoitettaisiin toivomus, että oikeusistuimet kiirehtivät päätöksiä. En vastustanut kovin monta STM:n lakiesitystä eduskunnassa, mutta tätä vastustin. Aivan tolkutonta myös on, että KHO joutuu toimimaan ensimmäisenä valituselimenä. KHO:n tehtävänä pitäisi olla tehdä laajakantoisia ennakkopäätöksiä, joita alemmat tuomioistuimet seuraavat.
On tietysti tavallaan puhdasoppinen ajatus, että noin raskas päätös tehdään tuomioistuimissa, mutta kun puhdasoppisuuden silmälasit otetaan pois, täytyisi huomata, että ajatus ei ole tästä maailmasta. Ensiksikin tuo kohtuuttoman pitkä aika, jonka lapsi odottaa jännekin tilapäissijoitukseen säilöttynä, ei mitenkään voi olla lapsen edun mukainen. Odotusaika ei ole nopeutettavissa tuomioistuinten omaksumia menettelyjä olennaisesti muuttamatta. Mutta ennen kaikkea: mitä ne hallintotuomarit ymmärtävät lastensuojelusta? Lastensuojelu ei voi olla ensisijaisesti juridiikkaa.
Huostaanoton päätöksentekijästä vääntäminen, tekeekö tuomioistuin tms. siihen liittyvät päätökset on pelkkää näpertelyä, koska itse ongelma on aivan muualla.
Asioiden mentyessä niin pitkälle, että huostaanotto on jo varteenotettava keino, lapsen elämässä on tapahtunut jo niin paljon, että kyse on samasta asiasta kun tulipalossa kinasteltaisiin millä yritetään sammuttaa kun on perustuksia myöten jo palanut.
On jo vuosia väännetty lastensuojeluasioiden kanssa, eikä mitään ole saatu aikaiseksi. Esimerkiksi Helsingissä Huostaanottotapaukset ovat sellaisia, joissa ei sosiaalitoimi ole tehnyt asioille mitään kunnes on ajauduttu jo siihen pisteeseen, ettei muuta vaihtoehtoa oikein ole.
Poliitikkojen taipumusta leikkiä lillukanvarsien kanssa juuri osoittaa tämä miettiminen, kuka pitäisi päätökset tehdä.
Miksi sosiaaliviranomainen voi toimia poliisina, syyttäjänä ja tuomioistuimena? Kukaan muu ei tässä yhteiskunnassa voi tehdä niin rajuja ihmisoikeuksia loukkaavia päätöksiä ja ilman mitään vastuuta kuin huostaanottajat.
Onko tämä vuoden löysässä hirressä odottelu sitten jotenkin hyvä ratkaisu. Ja mitä vastuuta sillä halln´to-oikeuden tuomarilla on ylipäänsä mistään?
“Onko tämä vuoden löysässä hirressä odottelu sitten jotenkin hyvä ratkaisu. Ja mitä vastuuta sillä halln´to-oikeuden tuomarilla on ylipäänsä mistään?”
Miten tää juttu nyt näin vaikeeta on? On ihmeellistä miten yrityksissä saadaan hommat pelaamaan ja sitten yhteiskunnan virkakoneistot näyttävät ihan kädettömiltä.
Miettikääs vähän aikaan miten yritysorganisaatio ratkaisee vastaavan tyyppisen ongelman?
Kirjoitan vaikka oman vastaukseni myöhemmin jos sille on edes tarvetta.
Lakimiehet ovat kaikkien alojen asiantuntijoita. Hehän viime kädessä tekevät kaikki päätökset maankäytöstä lastensuojeluun.
Sen verran vielä Soininvaaralle tästä aiheesta. Jotta huostaanotoilta vältyttäisiin pitäisi lastensuojelu toimia. Helsingin sosiaalivirastossa asiat ovat olleet pielessä jo vuosia, kun lukee sosiaaliasiamiehen selvityksiä eri vuosilta. Miksi ihmeessä, ette saa porukalla laitettua sitä sosiaaitoimea oikein järjestykseen sielä valtuustossa? Istut itsekin siellä.
On aivan käsittämätöntä että yksi virasto näyttää olevan Helsingille ylitsepääsemätön ongelma vuodesta toiseen.
Siellä on muutakin kuralla kun lastensuojelulliset kysymykset. Virston organisaatiouudistus ei näyttänyt tuovan merkittävästi parannuksia.
Jorma Nordlin:
“Miten tää juttu nyt näin vaikeeta on? On ihmeellistä miten yrityksissä saadaan hommat pelaamaan ja sitten yhteiskunnan virkakoneistot näyttävät ihan kädettömiltä.
Miettikääs vähän aikaan miten yritysorganisaatio ratkaisee vastaavan tyyppisen ongelman?”
Miten yritysorganisaatio ratkaisee lapsen huostaanottoa vastaavan ongelman? En todellakaan osaa kuvitella. Mikä on vastaava ongelma yritysmaailmassa?
Ja jos puhut pelkästään päätösten tekemisestä, tehokkuus tulee luultavasti siitä, että yrityksissä päätökset tehdään huomattavasti mielivaltaisemmin ja vähemmällä valvonnalla kuin mitä julkisen toimen olisi tarkoitus tehdä.
“Kirjoitan vaikka oman vastaukseni myöhemmin jos sille on edes tarvetta.”
Ainakin minä kuulisin sen mielelläni.
“Miettikääs vähän aikaan miten yritysorganisaatio ratkaisee vastaavan tyyppisen ongelman?”
Edullisimman tarjouksen lapsenhuoltotoiminnasta tehnyt saa tietysti homman.
Kun kilpailutus suoritetaan riittävän usein, mielellään puolivuosittain, päästää lapsenhuollossa maksimaaliseen tehokkuuteen.
Lapset, josta ei ole lapsenhuoltomarkkinoilla riittävää kysyntää, laitetaan tietysti poistoihin.