Pyöräilyn edistäjän voisi olettaa kannattavan pyöräteitä kaikkialle, mutta minusta Helsingissä on paljon pyöräteitä, jotka haluaisin pois — erityisesti, kun niitä on lain mukaan pakko käyttää, muka. Minusta pitäisi yksinkertaisesti päättää, että jos kadulla on 30 km/h:n nopeusrajoitus, pyörätietä ei laiteta, koska pyöräily ajoradalla on turvallista eikä pyörä nopeus eroa autojen nopeudesta. Tuollaisessa paikassa pyörätie hidastaa ja vaikeuttaa pyöräilyä, maksaa turhaan, heikentää jalankulkijoiden oloa ja lisä onnettomuusriskiä. Tasaisesti huono. Pikkulapset tiki ajavat mieluummin jalkakäytävällä, mutta sehän on heille joka tapauksessa sallittua.
Toinen uudistus, joka tarvittaisiin on vapaaehtoinen pyörätie. Tällaisen näin Itävallassa. Jalkakäytävän merkki ja lisäkilpi pyöräily sallittu. On paikkoja, joissa fillarit on saatava pois autojen tietä, mutta muuten pyöräilijä itse tietää, onko parempi ajaa kadulla vai jalkakäytävällä. Liikenneministeriössä vaan asetusta muuttamaan. Nykyasetuksen mukaan tällaista lisäkilpiviritelmää ei saa laittaa.
Saksassa on tullut voimaan sääntö, ettei pakollista pyörätietä saa merkitä, ellei se ole riittävän laadukas. Riittävän laadukas on esimerkiksi vähintään 1½ metriä leveä. Tämä on esimerkiksi Berliinissä muuttanut 90 prosenttia pyöräteistä vapaaehtoisiksi. Münchenissä huonolaatuisia pyöräteitä on ryhdytty poistamaan. Näin kertoi minulle Marek Salermo, mies joka tämän kuun alussa astui Antero Naskilan isoihin saappaisiin Helsingin virallisena pyöräilyn edistäjänä. Salermo tuntui myös vastustavan turhia pyöräteitä kaduille, joilla on kolmenkympin nopeusrajoitus.
Kannatan pääpiirteittäin, mutta joitain poikkeuksia pääsääntöön pitäisi toki sallia. Onhan vaikkapa Kaivokadulla Rautatieaseman edessä kolmenkympin rajoitus samoin kuin Hämeentiellä pitkällä pätkällä. Mielestäni näillä (ja monilla muillakin) paikoilla autoliikenne on niin vilkasta, että ymmärrän hyvin pyöräilijöitä, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla lähteä sekaan pyöräilemään. Toki Kaivokadulla onkin pyörätie, jota siis pitää käyttää, mutta Hämeentiellä näin ei ole.
Jos vilkkaasti liikennöidyille kolmenkympin tieosuuksille ei rakenneta erillistä pyörätietä, pitäisi yleistä asennoitumista tiellä pyöräileviin saada parannettua huomattavasti, jotta vältyttäisiin perässä roikkuvilta ja vaarallisen läheltä ohittavilta autoilta. Asennemuutoksen tarve ei toki ole sidoksissa pyöräteiden rakentamiseen/rakentamatta jättämiseen, mutta tarve korostuu erityisesti, jos Hämeentien tapaisille katuosuuksille ei edes aiota rakentaa pyöräteitä.
Olen sen verran realisti, että kannatan ennemmin pyöräteitä tarpeellisille paikoille kuin jään odottelemaan kaikkien autoilijoiden valistumista.
Oikein Osmo!
Lisäksi tulisi poistaa yhdistetyt kevyen liikenteen väylät, joilla jalankulkijat ovat alituisessa vaarassa ja pyöräilijät eivät pääse kulkemaan.
Seuraavaksi pyörätiet pitäisi saada vilkkaille kokoojakaduille kuten Hämeentie ja Mechelininkatu. Ne ovat suoria ja tärkeitä reittejä pyöräilijöillekin.
Kyllä Helsingissäkin voi joskus ottaa tilaa pyörätielle parkkipaikoilta tai ajoväylältä. Aloittaa voi Bulevardilta.
a_l:“Seuraavaksi pyörätiet pitäisi saada vilkkaille kokoojakaduille kuten Hämeentie”
Näin autottomanakin on helppo sanoa, että Hämeentielle tuskin mahtuu pyörätietä. Mutta eikös Sörnäisten rantatien ja radan varren pyöräteiden kautta pääse kulkemaan Hämeentien suuntaisesti? V‑linjalla/Haapaniemenkadulla kulkee pyörätie. Lyhyt sellainen, mutta kuitenkin.
Kallio itsessään on sen verran ahtaasti rakennettu, että vaikka kaikki autot saataisiinkin kadunvarsia tukkimasta, aika harvassa paikassa on tilaa pyöräteille.
Hämeentiestä vielä: Hakaniemi — Kurvi välillä pelkät jalkakäytävät ovat paikoin turhan kapeita, on sporaa, bussia, niien pysäkkejä, paljon autoja jne.
Lapset jalkakäytävällä… Se on erikoista touhua ajaa itse autotiellä ja huudella lapselle ohjeita, kun hän ajaa jalkakäytävällä. Saatat itse olla vaikka toisella puolella tietä.
Homma pitäisi saada jotenkin hoidettua niin, että vanhempi saa ajaa lapsen kanssa. Vauhtiero on autoihin nähden suuri, mutta kävelijöihin nähden pieni.
Ajetaanko jossain kolmenkympin alueella muuten kolmeakymppiä?
Pääosin kuulostaa hyvältä, mutta ajaminen ratikkakiskojen välissä (tilaa metri) tai vieressä vähän arveluttaisi, vaikka olisi/on kolmenkympin nopeusrajoitus ja 40 millimetrin renkaat.
Eikö olisi järkevää, että sellaisissa paikoissa joissa on kaksikaistainen katu ja ratikkakiskot olisi pyörätie, riippumatta nopeusrajoituksesta.
Esimerkiksi (en väitä että tämä väli olisi tärkein, mutta se on itselleni tutuin, joten käytän sitä esimerkkinä) Kaarlenkatu Helsinginkadun ja Karhupuiston välissä kaipaisi pyörätietä ja sellaisen kuvittelisi mahtuvan hyvin, etenkin länsipuolen jalkakäytävä on leveä. Nykyään ei tunnu olevan kovin selkeää ja hyvää pyöräreittiä Alppilasta ja Brahen kentän ympäristöstä päin esim. Kallion kirjastolle.
Suomalainen liikenteen ongelma taitaa kuitenkin olla asenne. Jos tälläisen maan maaseudulla, jossa on erittän vähän liikennettä tulee ongelmia, tai niitä aiheutetaan tahallisesti, niin sen täytyy johtua pääsääntöisesti asenteesta. Itse olen niin paljon kuluttanut aikaani pyörän päällä, että tietynlainen näkemys on väkisinkin syntynyt.
Se on totta, että yleensä kevyen liikenteen väylillä tulee noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta. Siellä liikkuu sellaisia ihmisiä (ja eläimiäkin) joilla ei voi olla käsitystä liikenteen pelisäännöstä.
Olen kyllä samaa mieltä, että kevyen liikenteen käyttäminen tulisi lainkin mukaan olla vapaaehtoista. Sillä voisi olla suotuisia vaikutuksia ainakin liikenneturvallisuuteen kokonaisuudessaan. Epäilemättä lain mukaan nykyisinkin voi pyöräillä ajoradalla, jos kevyen liikenteen väylä ei ole sellaisessa kunnossa, että sillä voisi turvallisesti liikkua.
Mutta jollain konstilla tulisi kaikille liikkusille saada sellainen asenne, että kaikilla on oikeus liikkua, ja turvallisuus olisi se pääasia. Eikä mahdollisimman esteetön liikkuminen jokaisen itsensä näkökulmalta. Vain pahaa pelkään, että se ei oikein suomalaisilta taida onnistua.
Helsingin liikenteen ongelma on yksityisautoilu. Tiiviisti rakennetussa kaupungissa ei voi olla turvallista tilaa kellekkään, jos siellä autoillaan. Yksityisautoilusta kaupunkien keskustoissa on kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä.
pyöräteiden pitäsi olla pääsääntöisesti vapaaehtoisia tai toteutettujen pyöräteiden paljon nykyistä laadukkaampia. monesti sujumatonta pyöräilyä aiheuttavat paitsi huonokuntoiset tiet niin myös jalankulkijoiden liikennevalorytmitykset, jotka eivät huomioi pyöräilijän nopeutta. 30 km/h alueella pyöräily turvallisesti vaatii kuitenkin vielä asennemuutosta varsinkin kaupungin bussikuskeilta.
“Kolmenkympin katu” ja “kolmenkympin alue” ovat jossain määrin vakiintuneet yleiskieleen tarkoittamaan katuja, joilla liikennettä on rauhoitettu kyseisellä nopeusrajoituksella (Engl. traffic calming). Nämä ovat tontti- ym. katuja, joilla ei ole suurten liikennemäärien välitykseen liittyvää roolia, ja näillä pyöräliikenteen tulee yleisten ohjeiden mukaisesti jakaa katutila muiden ajoneuvojen, ei jalankulkijoiden, kanssa.
Kolmenkympin nopeusrajoituksia esiintyy Helsingissä muuallakin kuin liikenteellisesti rauhoitetuilla kaduilla. Nopeusrajoituksen taustalla ovat tällöin esim. liikenteen välityskykyyn liittyvät syyt. Tällöin ei kyse ole varsinaisesti tässä asiayhteydessä tarkoitetusta liikenteen rauhoittamisesta, jolloin nyt käsitelty nyrkkisääntö ei tietenkään päde.
Asian ydin on kuitenkin se, että pyöräteitä täytyy rakentaa sinne missä niitä aidosti tarvitaan. 30:n kadut kuuluvat harvemmin tähän luokkaan.
En muuten tiedä Salermon taustasta, mutta pyöräilymies hän ainakin on entisenä kilpapyöräilijänä. Pyöräkaistat sopivat paljon ja suhteellisen reippaasti pyöräileville aikuisille, kun taas satunnaispyöräilijä pelkää ajaa niillä. Toki pyöräilykaista normalisoisi pyöräilijät siten, että autoilijat osaisivat ottaa heidät paremmin huomioon, mutta kaikki satunnaispyöräilijät eivät ymmärrettävästi ole valmiita liikennekulttuurin parantamisen uhrilampaiksi.
Jos pyöräilyä autotiellä halutaan lisätä, mikä olisi edellä esitetyn mukaisesti ihan järkevää, niin yksi parannus olisi tärkeää saada sidottua mukaan.
Pyöräilijöille olisi liikennevaloissa maalattava ryhmitysalue autojen eteen, jotta oikealle kääntyvät autot huomiovat suoraan polkevat pyöräilijät. Näin ilmeisesti tehdään Alankomaissa (en ole tästä faktasta täysin varma ). Kuitenkin jo nykyiset suositukset kertovat, että pyöräilijöiden pitäisi ryhmittyä edellä mainitulla tavalla, joten erillinen alue olisi hyvä saada jo nyt.
Näitä pyörätaskuja valoihin pysähtyneiden autojen eteen aletaan tehdä Helsinkiinkin.
“Minusta pitäisi yksinkertaisesti päättää, että jos kadulla on 30 km/h:n nopeusrajoitus, pyörätietä ei laiteta, koska pyöräily ajoradalla on turvallista eikä pyörä nopeus eroa autojen nopeudesta.”
Ei meikäläisen fillari päättämällä ala 30 km/h nopeutta kulkea. Nopeus siis eroaa kyllä ja reilusti. Äskeisellä lenkillä ajoin reilut 40 km hiukan yli 21 km/h keskinopeudella. Minulle ihan liikuntasuoritus jo tuokin ja vielä pitäisi arkipyöräily suorittaa huomattavasti suuremmalla nopeudella? Lapsella varustetun lastenistuimen kanssa en edes uskaltaisi ajaa noin kovaa, vaikka jaksaisinkin. Sellainen 15 km/h keskinopeus on kauppareissuille mielestäni sopiva. Näkee tuolla aika paljon sitäkin hitaampia.
Lisäksi yksivaihteisen (“sinkula”) välitys kasvaa ainakin minun polvilleni liian “pitkäksi”, jos täytyy esim. 90 kampikierroksella minuutissa päästä 30 km/h.
Osmolle nostan toki hattua kuntoisuudesta, mutta mielestäni ei ole realistista väittää, että 30 km/h alueella pyöräilijän ja auton välillä ei ole merkittävää nopeuseroa.
Kinneriin (tunnetaan ehkä paremmin nimellä velomobile) tuo väite alkaa jo purra, mutta väitän, että sen pitäisi olla sähköavusteinen, jotta ylämäissä ei tulisi isompia ongelmia. Silti helposti 10 km/h (25 km/h 35 km/h) ero jää. 35 km/h on valitettavasti realismia, joskin ehkä alakanttiin?
En väitä, ettei nopeuseroa ole, mutta onhan se ero siihen jalankulkijaan ja koirantaluttajaan paljon suurempi.
Minusta Helsingin pyöräilyssä iso ongelma on, ettei pyörätie jatku luontevasti pitkiä matkoja vaan välillä pitäisi vaihtaa toiselle puolelle katua, ylittää risteys kummallisesta paikasta jne.
Yhdestä näistä puuttuvista lähetin palautetta Kaupunkisuunnitteluvirastoon, mutta tilannetta ei muuteta bussipysäkin vuoksi vaikka paikassa voisi olla hyvin tilaa.
Vanhassa ratakuilussa kulkeva pyörätie on huippuratkaisu ja yhdyn Oden arvioon siitä, että KSV ei usko vielä kuinka suosittu siitä tulee. Reitistä pitäisi tehdä suora jatke itäpuolelle kantakaupunkia. No, KSV haikailee vielä autojen keskustatunnelin perään: viimeksi käydessäni Viikinmäen puhdistamolla insinööri Närvi voivotteli kun tyhmät poliitikot määräsivät lopettamaan keskustatunnelin suunnittelun!
Marek Salermon kommentti on kohdallaan. Pyörätien tarve on harkittava tapauskohtaisesti. Joskus pyöräily autojen joukossa 30km/h ‑alueella voi olla vaikeaa/vaarallista esim. jo mainittujen raitiovaunukiskojen, tien päällysteen (noppakivet, mukulat) tai (bussi)liikenteen vilkkauden vuoksi.
Itse kuitenkin toivoisin, että ainakin keskustan alueella suosittaisiin pyöräkaistoja jalkakäytävän näköisten pyöräteiden ja yhdistettyjen kevyen liikenteen väylien sijasta. Vaaratilanteita sattuu jatkuvasti, kun vilkkailla alueilla jalankulkijat ja pyöräilijät harhautuvat toistensa eteen, kun vain viiva erottaa kulkuväyliä. Punaisen värin käyttö pyörätien merkkinä on harmittavan vaihtelevaa. Hankalimpia ovat kävelykadut (esim. Salomonkatu), joille ei ole merkitty pyörille omaa osuutta.
Jalkakäytävien yhteyteen merkittyjen pyöräteiden ongelmia tuntuvat olevan myös mutkittelu ja korkeusvaihtelut etenkin risteyksissä. Näitä kummallisuuksia voi ihmetellä mm. rautatieaseman edustalla ja eduskuntatalon lähistöllä.
Kommentti Hämeentiestä: vaikka rantatietä pitkin voi ohittaa Hämeentien, niin minusta pyöräilijän pitäisi voida ajaa myös Hämeentien osoitteisiin. Mielestäni Hämeentien luoteispuolen jalkakäytävillä näyttäisi olevan tilaa ja toisellakin puolella ainakin välillä Hakaniemi — Viides linja.
“En väitä, ettei nopeuseroa ole, mutta onhan se ero siihen jalankulkijaan ja koirantaluttajaan paljon suurempi.”
*Jos* pyöräilijän keskinopus on selvästi yli 15km/h — olisin kyllä yhtymässä siihen aiemmin esitettyyn näkemykseen, että ostoskassimatkalla kaupunkikeskustassa tuon oletuksen yleinen validisuus on kyseenalainen.
Joka tapauksessa, allekirjoittanutta ei kyllä saa ajamaan millään nopeudella yhdistelmällä nupukivet ja ratikkakiskot. Ennemmin sitten vaikka talutan jalakkäytävällä. (Sinänsä toki Helsingin keskustan alueella päsee mielestäni varsin hyvin liikkumaan kelvollisilla pyöräreiteillä, kunhan ne kerran on kartasta opiskellut)
Otit tärkeän asian esille. Hyvä niin. Yksi todella hölmö “pyörätie” on Tammasaarenkujalla. Siinä on paljon vaarallisempaa pyöräillä jalankulkijoiden ja jakeluautojen seassa, kuin ajaa turvallisesti kadulla.
Pyöräily Helsingin keskustassa on ihan karseaa! Mutta samassa jamassa ovat jalankulkijat. Tarvittaisiin totaalinen muutos kadunrakentamiseen, liikennesuunnitteluun, liikennevalojen ohjaukseen, jne. Jalankulkijat ja pyöräilijät pääosin erilleen, eri suuntiin menevät pyöräilijät erilleen, autojen määrän vähentäminen ja nopeuden hillintä, kesäksi jalankulkijoita ja pyöräilijöitä suosiva liikennevalorytmi (esim. Kauppatorilla turistit kävelevät punaisia päin olettaessaan valon pian vaihtuvan), viestintä polkupyöräilijöiden ja jalankulkijoiden oikeuksien/velvollisuuksien ymmärtämisestä, poliisivalvontaa suojateille! ym.
Osmon ajatukset ovat oikeansuuntaisia. Harmittavan paljon on detaljitasolla tehty liian vaikeita ratkaisuja pyöräkaistojen ja ‑väylien istuttamisessa omaksi elementikseen liikenneympäristöön. Jalankulun ja pyöräliikenteen pitäminen yhteisillä väylillä on tuskallista siellä, missä on paljon molempia.
Jalankulkutilat ovat myös kaupungin oleskelutiloja, jonka vuoksi niiden kaventaminen pelkiksi ajo- ja kulkukaistoiksi tärvelee kaupunkikulttuuria.
Tanskan malliin pitäisi pyöräliikennettä tuoda ajoneuvoväylille ja varata sieltä pyäräkaistat.Kulttuuri muuttuu vain sitä aktiivisesti muuttamalla.
Pyöräily on kaupunkiliikenteessä erittäin kannatettava kulkumuoto. Sen edistämisessä on työsarkaa yllin kyllin Helsingin seudulla. Liityntäliikenteen muotona se on erinomainen ja liityntäasemille tulee saada tasokkaat järjestelyt pyöräpysäköinnille.
Kun Pasilan metro tehdään niin, että Viikissä ja Maunulassa on bussiliikenteen liityntäasemat, voidaan mm Hämeentien pyöräkaista toteuttaa nykyiselle ajoradalle.
Olen samaa mieltä, että Kampin satamakuiluun toteutettava pyörätie tulee kovaan käyttöön. Nyt on mahdollista jatkaa sitä Kaisaniemeen radan ali ja näin saadaan suunnitelmista poistuvan keskustatunnelin tilalle likimain samalle reitille loistava pyöräliikenteen runkoväylä. Pyörätie rata-alueen ali olisi voitu rakentaa jo silloin, kun tehtiin sinne jalankulkutunneli asemalaitureiden ali.
Bulevardin nyt hankalaa bussi/pyöräliikenteen tilannetta tulisi saada parannetuksi toteuttamalla kauan pöytälaatikossa piiloteltu suunnitelma, joka parantaa raitioliikenteen myös sujuvuutta
Eikä kysymys ole pelkästään nopeuserosta, pyörä etenee omalla logiikallaan liikuttipa sitä poljin tai moottori. Jalankulkijat mm. ottavat arvaamattomia sivuaskeleita. Polkupyörän ja auton on useimmiten helpompi sopeutua samaan ajotilaan.
Itse ajatuksista aivan samaa mieltä. Valinnanvapautta voisi lisätä.
Seppo Vepsäläiselle: Kerropa lisää siitä Bulevardin pötälaatikkosuunnitelmasta.
En tiedä onko Hämeentien pyöräkaista hyvä, huono, turha vai peräti välttämätön asia. Mutta sen näkee lapsikin, että tuo Hämeentien tilanpuute on pseudo-ongelma parhaimmasta päästä.
Mikään ei esim. estä että Hämeentie välillä Hakaniemi — Kurvi muuttuu yksisuuntaiseksi henkilöautoille, eli etelään menevä kaista kääntyy Kurvissa Helsinginkadulle. Samalla voidaan avata Aleksis Kivenkadulta se vain busseille sallittu liittymä Teollisuuskadulle, jolloin autot pääsevät erittäin helposti sitä kautta Rantatielle.
Tällä ei olisi henkilöautoilun sujuvuuden kannalta käytännössä mitään merkitystä, edes yhtään parkkipaikkaa ei poistuisi. Ei maksa juuri muuta kuin kaistamaalaukset, pari liikennemerkkiä ja parin bussipysäkin uusimisen
Hämeentien välttämättömyyttä henkilöautoväylänä on tapana puolustaa sillä että se on alueellinen kokoojakatu. Mikä vika siinä kuusikaistaisessa kaupunkimotarissa yhden korttelin itään on? Ja jos se on Linjojen liikenteen kokoava katu, niin miksi samaan suuntaan on sallittu korttelin välein autoliikenne Porthanin‑, Suonion- ja Castreninkaduilla?
Bulevardista tehtiin vuosikymmenen alussa HKL:n ja ksv:n yhteistyönä parannussuunnitelma, jonka yksi päätarkoitus oli saada raitiopysäkit korokkeellisiksi. Bulevardi on vielä esteettömän joukkoliikenteen häpeätahra. Sitten hanke jäi suurempien suunnitelmien päätösprosessien jalkoihin.
Suunnitelma muistuttaa Tehtaankadun ratkaisumallia. Pysäkkijärjestelyt helpottavat pyöräliikenteen olosuhteita. Busseista ei poistuta suoraan pyöräkaistalle.
Onhan se kaunis ajatus, että pyöräilija massallaan olisi tasavertainen autojen seassa ajaessaan. Mutta kun pyöräilijä siirtyy autojen tieltä kävelijöiden kävelytielle, niin syntyykin tilanne, että pyöräilijä massallaan ja nopeudellaan karkoittaa kävelijät normaaleilta reiteiltään reitin sivuille.
Mutta yksi tosi iso ongelma täällä Vantaan reittien varella on skootterilla ajavat. Skootterit kun lähestyvät liki äänettömästi selän takaa ja mitään ei ole tehtävissä havaitakseen takaa tulevia, ellei sitten käänny ja tarkasta tietyin väliajoin, että tuleeko takaa ja myös edestä päin skootteroivia. Nimittäin välimatkat nopeasti ohi kiitävien ja kävelijöiden välillä ovat kapeat.
Jos kävelytie on n. 3,5 m leveä, niin ei pahimassa tapauksessa mahdu montaa yhtäaikaista kävelijää, pyöräilijää ja skootteroijaan rinnakkain.
Oikeastaan suurin ongelma skootteroijilla on se, että ajaessaan ihan laillisesti jalankulkuväylillä, he eivät pudota nopeuttaan havaitessaan muitakin reitillään. Liekkö vauhdin hurman aiheuttamaa, että nopeutta ei vähennetä ja näin indikoitaisiin kävelijöillekkin, että skootteristi on havainnut esteitä edesssään.
Suurin osa skoottereista ajaa kevyenliikenteenväylillä laittomasti. Se on kiellettyä, ellei se ole lisäkilvellä erikseen sallittua, ja yleensä ei ole. Minustakin se ovat vaarallisia.
Vepsäläinen, hyvä suunnitelma, mutta eikös KSV jo hyväksynyt tuon alkukeväästä? Kts. http://tinyurl.com/r2whr3
Pyöräilijät ovat nykyisin keskenään hyvin heterogeenista porukkaa, vaikkei lapsia laskettaisikaan mukaan.
Vielä 70-luvulla raavaan jätkän fillarointivauhti oli ehkä vajaat kaksinkertainen eläkeikää lähestyvään pankkivirkailijaan verrattuna. Ohitustarpeet olivat vähäisiä siellä missä jo pyöräteitä oli. Nopeimmin taisivat polkea keskenkasvuiset (silloin jo vaihdepyörillä).
Nyt on pyörätiellä pysäkkien, yhtäkkiä aukeavien autonovien ja puuta nuuhkuttamaan säntäävien koirien lisäksi niin monenlaista polkijaa, että vauhtierot ovat kai melkein nelinkertaiset. Keskivertovauhtia polkevalla on samanlainen olo kuin pienellä henkilöautolla liikenteessä. Koko ajan tekisi mieli sekä päästä ohi että vilkuilla taakse.
Lisäksi pyöräilijöissä on asennevammaisia siinä missä autoilijoissakin. Olisi aika helppoa rakentaa olkiukko minä-minäilijästä joka tyhjentää citymaastureiden renkaita mutta polkee tuhatta ja sataa jalkakäytävällä…
Tänään oli HS:ssa uutinen että valtio tienaisi pk-seudun ruuhkamaksuilla 100 miljoonaa vuodessa. Onko tämä tarkoituksenmukaista? Eikö kyseisten tietullien tulisi hyödyttää pk-seudun joukkoliikenteen kehittämistä eikä kerätä rahaa valtion pohjattomaan pussiin.
En ole erityinen ruuhkamaksujen kannattaja, mutta koska järjestelmä ajetaan kuitenkin väkisin läpi ennen pitkää, niin pidän kyseistä suunnitelmaa erityisen törkeänä.
Minusta pääkaupukiseudun ruuhkamaksuihin tulisi suhtautua kuin pysäköintimaksuihin. Niiden pitäisi tuloutua kunnille. Jos ruuhkamaksut toteutetaan kilometripohjaisina, suurin osa siitä tulee vielä kaupungin katuverkosta ajamisesta. Miten se voisi edes teoriassa olla valtion rahaa?
“Vepsäläinen, hyvä suunnitelma, mutta eikös KSV jo hyväksynyt tuon alkukeväästä?”
Totta tosiaan. Väliaikaisjärjestelynä aiotaan raitiopysäkkejä toteuttaa laiturijärjestelynä, mutta varsinainen kokonaissuunnitelma jäi vielä odottamaan niin päätöksentekoa kuin toteutusta.
Noiden tietullien tulotuksesta, liikenneministeri kirjoitti taannoin:
“Logiikkani lähtee siitä, että uusi malli rakennettaisiin siten, että alueilla missä oman auton käyttö on välttämätöntä, kilometrimaksu olisi huomattavan paljon halvempi kuin joukkoliikennettä tarjoavilla suurilla kaupunkiseuduilla. Maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvien maksurasitus ei saa nousta nykyisestä, vaan laskea. Sen sijaan kalleimmat ajokilometrit tulisivat ajettaessa paljon päästöjä aiheuttavalla autolla ruuhka-aikaan pääkaupunkiseudulla.” (blogasin aiheesta silloin, http://tolkku.blogspot.com/2009/02/innovaatio-nimelta-matkamittari.html)
Milläköhän muulla tuo laskeva “maksurasitus” “maaseudulla ja haja-asutusalueilla” on tarkoitus toteuttaa kuin de fakto alueellisilla tulonsiirroilla?
Pari kommentia.
P Heino: “Pyöräily Helsingin keskustassa on ihan karseaa…autojen määrän vähentäminen ja nopeuden hillintä…”
Ei se nyt niin karseaa ole, jos ei ihan keskustaa oteta huomioon. Sielläkin jalankulkijat ovat paljon suurempi turvallisuusriski kuin autot.
Nopeuksien suhteen olet osin oikeassa. Pitää kyetä vielä jyrkemmin porrastamaan nopeusrajoituksia. Pääkaduilla rajoituksen tulee olla ainakin 60km/h. Tekniset ratkausut sitten tuon suuren välityskyvyn mukaan. Vastaavasti sivukadut pienemmille nopeuksille, osin jopa pihakaduiksi.
S Vepsäläinen: “…Olen samaa mieltä, että Kampin satamakuiluun toteutettava pyörätie tulee kovaan käyttöön. Nyt on mahdollista jatkaa sitä Kaisaniemeen radan ali ja näin saadaan suunnitelmista poistuvan keskustatunnelin tilalle likimain samalle reitille loistava pyöräliikenteen runkoväylä…”
Olet täysin oikeassa tuon satamaraiteen tilalle tulevan pyörätien osalta. Olisiko siihen kannattanut rakentaa raitiovaunulinja, on toinen juttu. Nyt tehtiin näin ja saatiin hyvä nopea kevyenliikenteenyhteys.
Toivottavasti kuiluun todella tehdään pyörätie, eikä vain yhdistettyä kevyenliikenteenväylää. Idea nopeasta fillarihteydestä häviää, jos joutuu poukkoilemaan jalankulkijoiden seassa.
Täytyy toivoa, ettei keskustatunnelia haudata kovin pitkäksi aikaa. Sen toteutus aikanaan helpottaa merkittävästi keskustan ruuhkia ja painaa autoja pois ihmisten tieltä kiven sisään.
Keskustatunnelista tehdään varmasti samanlainen kuin moottoriteiden tunnelit. Kaksi isoa tunnelia joiden välissä pienempi mm. onnettomuustapauksien varalta. Olisiko tarvetta ja mahdollista rakentaa keskimmäiseen pyörätie?
Ruuhkamaksujen valmistelun eteneminen on ollut myönteisimpiä asioita liikennepolitiikan rintamalla vuoden sisällä. Kiitos kuuluu liikenneministeriölle.
Kolme vaihtoehtoista mallia ovat kaikki selvästi parempia kuin mitä aiemmin keskusteluissa ylläpidetty ajatus vain kantakaupunkivyöhykkeen tullimuurista Tukholman tapaan. Kilometripohjainen malli miellyttää eniten.
Nyt ministeriön ja seudun pitää ryhtyä yhdessä neuvottelemaan seudun raideverkon rahoitusmallista. Pitäisin tavoiteltavana neuvottelutulosta, jossa ruuhkamaksutulo ohjautuu valtaosin raideverkon investointien rahoittamiseen. Rahoitustarve on likimain tuo vuotuinen 100 — 150 M€ ainakin seuraavat 25 vuotta.
Näin saadaan metropolipolitiikan yksi keskeinen tavoite toteutumaan; kestävän kehityksen mukainen kaupunkirakenne.
OS: “Minusta pääkaupukiseudun ruuhkamaksuihin…”
Ihan retorinen kysymys: missä on se ruuhka 😉
Hei Osmo!
Ei kyllä pätkääkään liity edelliseen aiheeseen. Mutta “vihreänä” voisit vaikkapa toppuutella lentopelkoisille järjestettäviä kursseja! mieluummin kai voisi järjestää kursseja, joissa kerrotaan lentomatkailun aiheuttamista ympäristöongelmista.
Ettei nyt nyt ihan tarvitse tällä tietämyksellä selvittää vihreiden ideologiaa, joka toki on hyvin moninkirjava. Tämä oli vain ehdotus yhdeksi blogiaiheeksi!
Osmolle vain!
Moderoijat kiltit, ottakaa toi mun ehdotukseni ihan vakavasti, tai ainakin melkein, hah!
Hauskaa perjantai-iltaa1
Tosi mielenkiintoista keskustella koneen kanssa: Lykkyä tyky Jyrki Kasvile, oisin äänestänyt, mut kun työnantajani arvostaa työpanostani enemmän kuin kansalaisvelvollisuuttani.
nimim.Eka kertaa äänestämättä
OS:“Minusta pääkaupukiseudun ruuhkamaksuihin tulisi suhtautua kuin pysäköintimaksuihin. Niiden pitäisi tuloutua kunnille. Jos ruuhkamaksut toteutetaan kilometripohjaisina, suurin osa siitä tulee vielä kaupungin katuverkosta ajamisesta. Miten se voisi edes teoriassa olla valtion rahaa?”
Käsittääkseni ruuhkamaksut koskisivat liikennevirrasta eniten kehäteiden ja sisääntuloväylien liikennettä. Ne ovat valtion teitä, joten maksun kohdentuminen valtiolle ei ole perusteetonta.
Tai otetaan esimerkki. Markku Heurlin ajaa kotoaan Kirkkonummelta (Heikkilästä) Helsinkkin, vaikka Rikhardinkadulle (jonne hänellä oli asiaa pari päivää sitten ja laiskuutaan ja kiirettään meni autolla, mikä hänelle viaksi laskettakoon.) Matka oli 28 km, josta 26 km Tielaitosken ylläpitämää tietä 51 ja 2 km Helsignin katuja. Oikea jaksuhde ruuhkamaksusta siis olisi 93 % valtiolle ja 7 Helsingille. Voidan aleka toisellakin tavalla, joka oikeastaan on oikeampi, risteyksittäin.(Perustele!) Sitä en vaivaantunut tekemään. Suhde taitaisi olla siinä 50:50.
Katsotan hieman toisin: Sovitaan,että maksuista kertyisi vuosittain 150 Me (siis 150.000 autoa/ vrk maksaisi maksun) Tästä pitää vähentää keräyskustanukset (jotka pitää minimoida ml autoilijan omat maksatuskulut), ja edelleen subventio korvaavalle julkiselle liikenteelle. Sovitaan, että 50.000 autoilijaa siirtyy julkiselle puolelle (tai olisi siirtymättä autoon). Heidän kuljettamisensa vaatii päivässä vähintään 1000 vuoroparia (à 100 e ?) siis 25 Me vuodessa, luultavasti 50 % enemmän. Ei vaadikaan, sillä nämä olisivat lähes täysiä bussivuoroja, siis kannattavia ?
Nettosumma olisi siis luokkaa 100 Me/vuosi. On hedelmätönä väitellä siitä, pitääköä se tulouttaa kunnille vai valtiolle. Jos se tuloutetaan pääkaupunikiseuden kunnille, kyllä joku VM:n kamreeri keksii, miten vastava summa vähennetään ko kuntien muusta valtionavusta.
Niin. Minusta ruuhkamaksu pitäisi kerätä vain aamuisin klo 7 — 9 (tai 6.30 — 9.30). Sen pitää olla korkeintaan kerran porrastettu, ei missään tapauksessa km-määrään sidottu. Eikä tarvitse kerätä kuin pääkaupuniseudulla / Uudenmaaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa rekisteröidyiltä henkilöautoilta. Autojahan ei rekisteröidä lääneittäin, niin tämä tarkoittaa rekiteriin merkityn haltijan kotikuntaa.
Voin perustella mielipiteeni, mutta toivon lukijan mielessään voivan päätellä perustelut.
Apropos kevyen liikenteen väylät. Näillä liikkuminen on joskus huomattavan turhauttavaa aikuisena pyöräilijänä, jos oikeasti ajaa omaa luonnollista ajonopeuttaan. Jalankulkijoilta saa tuolla lähinnä negatiivista huomiota, känniläisten joukot täyttävät koko väylän, jolloin pitää joko ruveta riidan osapuoleksi tai pelkästään sujauttaa liikenteenjakajan kautta ohi. Ja asennevammoja on selvin päin liikkuvilla jalankulkijoillakin. Monet eivät tajua että polkupyörällä saa noilla väylillä edes ajaa.
Miksi muuten mopolla saa ajaa ajoradalla, kun kerran polkupyörällä, jolla pääsee ainakin lähes yhtä kovaa, pitää ajaa liikennesääntöjä täysin ymmärtämättömien jalankulkijoiden seassa? Itse luotan autoilijoiden liikennesääntöjen tuntemukseen aika paljon enemmän kuin jalankulkijoiden. Sitä paitsi autoilijalla on peilit ja ainakin periaatteellinen velvollisuus seurata takaa tulevaakin liikennettä, toisin kuin jalankulkijoilla, joista osa suuttuu polkupyörän kellonsoitosta ja osa suuttuu siitä, jos soittokelloa ei käytä.
Viime vuosikymmenen huonosti toteutettu ja vielä huonommin tiedotettu polkupyörän väistämissäännön muutos tasa-arvoisissa risteyksissä on toisaalta johtanut jotkut autoilijat siihen harhakäsitykseen, että ajoradalla polkevan pyöräilijän pitäisi väistää tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmalta tulevaa. Tähän mennessä en ole vielä törmäyksen osapuoleksi joutunut, mutta silloin tällöin näkee näitä väärään käsitykseen jääneitä, jotka väkisin kiilaavat oikealta tulevan pyöräilijän eteen.
Olin läsnä Helsingin Polkupyöräilijöiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa Salermo esitteli visioitaan. Erittäin luottamusta herättävä henkilö, hänellä on hyviä ajatuksia ja ilmeisesti myös puhtia ajaa niitä läpi tehokkaammin kuin mihin — ehkä hieman liian diplomaattinen? — Naskila on pystynyt. Tässäkin keskustelussa mainitut pyörätaskut ovat hyvä esimerkki.
Pyörätien käyttöpakko olisi todella nopeasti säädettävä ulos laista, jotta päästään oikeasti parantamaan Helsinginkin pyöräilyoloja.Yksi inhokonkreettinen esimerkki päivittäiseltä työmatkaltani: Ajan Mannerheimintien pakollista pyörätietä yli Bulevardin Erottajankadulle. Jos joudun liikennevaloihin odottamaan, minun on tarkkailtava valon vaihtumisen lisäksi takaani tulevaa pyöräliikennettä, koska moni kääntyy tästä Bulevardin (onneksi sentään yksisuuntaiselle) pyörätielle, ja kun valo vaihtuu, joudun Bulevardia ylittäessäni varomaan molemmilta suunnilta tulevia jalankulkijoita (eivät he tietenkään jaksa kiertää heille tarkoitetun suojatieosuuden kautta, vaan oikaisevat pyörätietä pitkin), vastaan tulevia pyöräilijöitä, joista osa jatkaa suoraan Mannerheimintielle, osa kääntyy Bulevardille, Mannerheimintieltä oikealle kääntyviä autoja ja toisella puolella katua sekä Bulevardia pitkin Erottajalle tulevia että Eteläesplanadilta Bulevardille tai Mannerheimintielle aikovia pyöräilijöitä. Ja nyt olen luetellut ainostaan liikennesääntöjen mukaan liikkuvat; aika usein näkee Bulevardilla väärään suuntaankin ajavia pyöräilijöitä. Kuinkahan monta silmää pitäisi ihmisellä olla, jotta selviäisi kunnialla tuosta kaaoksesta?
Ratakuilun pyörätie on todella upea juttu,ja minäkin toivon että siitä tehdään aito pyörätie eikä “kevyen liikenteen väylä”. Toinen tärkeä pikatie olisi pyörätie Länsiväylän Lapinlahden sillalle, sillä pyöräily Lauttasaaren läpi on todella hidasta ja hermoillekäypää.
Tapio Peltonen:
“Ja asennevammoja on selvin päin liikkuvilla jalankulkijoillakin. Monet eivät tajua että polkupyörällä saa noilla väylillä edes ajaa.”
Kyllä niitä asennevammoja on vähintään yhtä usein pyöräilijöillä.
Ja jos ihan rehellinen olen, niin yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä ei pitäisi saada ajaa polkupyörällä, ainakaan sellaista vauhtia, kuin nykypäivän piittaamattomat himopyöräilijät ajavat. Väylä jossa liikkujilla on kymmenkertaiset nopeuserot, on erinomaisen epäonnistunut. Eihän mopollakaan saa ajaa moottoritiellä, vaikka siinä nopeusero on vain parikertainen. Pyöräilijöitä ja jalankulkijoita ei saisi ahtaa samalle väylälle.
Ehdotus tulee varmaan vähän myöhässä, mutta olisin toivonut siihen ratakuiluun sellaista kevyen liikenteen väylää, jossa kävelijät ja pyöräilijät olisi erotettu toisistaan kanavalla. Kanavaa pitkin pääsisi meloen Laajalahdelta (jossa on kolme kanoottiklubia) Töölönlahdelle ja Itä-Helsingin saaristoon.
Mutta sitä lienee turha toivoa jos tilasta on muutenkin tällainen intressiristiriita! Kanaali olisi vain hyvin viehättävä muillekin, kävelijöille, lenkkeilijöille, fillaristeille ja ihmisille jotka katselevat silloilta alas väylälle.
Pieni tekninen ongelma tosin on, että se pohja taitaa olla 4m korkeudessa nyt.
Hieman ironista lienee se, että Vihreät tuskailevat Helsingin keskusta-alueen huonojen kevyen liikenteen väylien kanssa, kun samalla pitkäjänteisesti törpataan kaikki erityisesti moottoriliikennettä sujuvoittavat merkittävät väyläratkaisut keskustatunneli etunenässä. Helsinkiin ei valitettavasti ehditty toteuttaa samantyyppisiä jo suunniteltuja väyläratkaisuja kuin Tukholmaan arvojen ja ajatusten muuttuessa.
Ruuhkamaksut sinänsä lienevät tehokas tapa rajoittaa yksityisautoilua pääkaupunkiseudulla, mutta samalla ne ovat myös tätä regressiivisten verojen jatkumoa, jota erityisesti Vihreät ovat “ympäristöperustein” edistämässä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei tunnu enää olevan muodissa.
Terve!
Olen lukenut näitä hyviä vastauksia ja alusin välttämättä kirjoittaa oman ehdotukseni pyöräilijänä. Koska ymmärryksen mukaan aivan keskustassa vaarassa ovat nämä jalankulkijat, niin poistaisi kaikki pyörätiet varsinkin jalankulkuväyliltä. Koko keskustaan tulisi yleinen nopeusrajoitus, joka ei olisi paljoa jotta pyöräilijöiden olisi turvallisempaa ajaa autotiellä. Ja JOS pyörätietä tekee, niin tekee sen vain sitten pääkaduille, kuten mannerheimintie, hämeentie, mechelinkatu jne… ja niistäkin pyöräteistä toimivat sillä nykyiset pyörätiet eivät todellakaan toimi. Pyörätiet tehtäisiin autotien viereen, ei kävelykaduille.
Tämä on siis vain ehdotukseni, joka tuli mieleeni ja josta ainakin pitäisin. En tiedä sen toimivuudesta ja onko jo yritetty tai muuta, mutta idea se tuokin on.
Olen samaa mieltä Tutkamiehen kanssa siitä, ettei pyörällä liikkujan nopeutta kannata asettaa/kuvitella liian korkeaksi, kun suunnitellaan kaupunkia pyöräilylle sopivaksi.
Ajoin juuri pyörällä töihin, kolme kilometriä tyhjiä katuja, alamäkeä, myötätuuli (43 km/h) ja keskinopeuteni oli GPS-mittarin mukaan 21,8 km/h, välissä yhdet liikennevalot.
Tämänkinaamuisen kokemukseni perusteella Marek Salermon tavoite saada pyöräilijöiden nopeudeksi kaupungissa 20 km/h tuntuu taas aivan älyttömältä.
Ensinnäkin se on aika kova nopeus, kun kaupungissa kuitenkin on risteyksiä ja muuta liikennettä. Toiseksi, ketkä muut kuin kilpapyöräilijät yrittävät ajaa noin lujaa ja kannattaako sitä silloin pitää suunnittelun lähtökohtana?
Tuo kanava kannattaisi rakentaa Hesperianpuistoon, johon sitä alun perin suunniteltiinkin. Ratakuilu on tosiaan turhan kapea ja kiistelty.