Pitäisikö sisäänpääsyn perustua koulumenestykseen ja siihen vielä niin mitaten, että se on menestys usealta vuodelta? Historiassa ja maantieteessä on relevanttia tarkastella osaamista monen vuoden ajalta, koska oppiminen ei ole kumulatiivista. Ensin luetaan antiikki ja ihan lopuksi nykyaika esimerkiksi. Kielissä ja suurelta osin matematiikassa oppiminen on kumulatiivista, joten ei ole mieltä selvittää, kuinka hyvä oli lukion alussa vaan kuinka hyvä on lukion lopussa.
Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet mittaavat sitä, kuinka hyvä on sillä hetkellä. Tällä valinnalla on suuri merkitys korkeakoulujen sukupuolijakaumalle, koska miehet kehittyvät hitaammin, mutta saavuttavat naiset lopulta. Siksi koulutodistus suosii naisia, ylioppilaskoe ja pääsykokeet ovat tasapuolisempia.
Todettakoon, että lukioon karsiminen tapahtuu poikien kannalta todella epäoikeudenmukaisessa vaiheessa kesken poikien murrosiän tuottamien ongelmien.
Todistusvalinnat ovat arveluttavia myös siksi, että ysin arvosana on aivan erilainen eri kouluissa ja eri puolilla maata. Ylioppilaskoe on sama kaikille. Siksi on epäoikeudenmukaista käyttää kouluarvosanoja. Vai onko? Kumpaa halutaan mitata, osaamista vai kyvykkyyttä? Kyllähän se osoittaa kyvykkyyttä, että on luokan paras huonossa koulussa, vaikka osaisikin vähemmän kuin hyvässä koulussa keskinkertaisen todistuksen saanut.
Ennen sai pisteitä yo-todistuksesta ja pääsykokeesta erikseen. Yhteispisteet ratkaisivat. Miksi ei vois palata siihen systeemiin?
Tehdyissä koelaskelmissa todistusvalitut olisi päässeet sisään lähes 100 % muutenkin. Nyt ei tarvitse ylimääräistä valintakoetta tehdä. Eikö tämä ole hyvä?
Valintakoe mittaa sen alan osaamista johon pyritään opiskelemaan.
Ylioppilaskoe mittaa ihmisen tietotason lukion lopussa ja sopivalla pisteytyksellä (kuten nyt vuoden 2026 alusta voimaan tulevassa uudella pisteytyksellä) voidaan mitata hakijan osaaminen kyseisen alan kannalta merkittäviltä osin. Lukio-oppimäärää enempää ei yliopiston peruskursseilla pidä opiskelijalta pohjatietoja olettaa.
Pääsykokeen ei pidä olla oppimistapahtuma, jonka jälkeen valituilla olisi lukion oppimäärää syvällisempi tieto alasta. Jos näin oletetaan, siirretään osa yliopisto-opinnoista suoritettavaksi opintojen muodollisen laajuuden ulkopuolella, omana aikana ja omalla rahoituksella, mikä suosii varakkaita merkittävästi.
Sinänsä tämä on muuttanut merkittävästi joidenkin hakupainealojen (esim. oikeustiede) opintoja, sillä nyt puolet opiskelijoista ei ole lukenut pääsykoekirjoja eikä peruskursseilla enää voida olettaa, että opiskelijat olisivat ne lukeneet. Omalla alallani, tekniikassa, pääsykokeet ovat olleet aiemminkin ensisijainen reitti eikä muutosta ole tapahtunut ollenkaan.
Joissakin tapauksissa näin on perinteisesti jouduttu tekemään jo pelkästään siksikin, että oppiaineen yliopisto-opetus menee niin vähän päällekkäin saman aineen lukio-opetuksen oppisisältöjen kanssa.
Kun tuossa aiemmin oli puhetta logiikasta, niin tuli mieleen, että ainakin Helsingin yliopiston filosofian pääsykokeissa oli aikoinaan kaksi vaihtoehtoista koetta, joista toinen oli puhdasta logiikkaa, ja sen pääsykoekirjana oli jokin logiikan perusoppikirja. (Itse pääsin sisään tekemällä sen toisen pääsykokeen ruotsiksi, mutta muistan, että rinnakkaisen logiikan kokeen kirja olisi ollut Allwood-Andersson-Dahl: Logik för lingvister.) Filosofian lukio-opetuksessa ei kuitenkaan käsitelty (formaalia) logiikkaa ylipäänsä lainkaan, eikä siitä myöskään koskaan ollut yo-reaalikokeen filosofian kysymyksissä yhtään kysymystä. Korkeintaan pitkässä matematiikassa saattoi olla jokin yksittäinen kurssi tai kurssin puolikas; en ole aivan varma, koska en pitkää matematiikkaa itse opiskellut.
Sen ei pitäisi mitata osaamista, jota ei vielä ole saatu.
Sen sijaan sen pitäisi mitata soveltuvuutta ja motivaatioita noiden asioiden oppimiseen sitten opiskeluaikana.
Faija on kertoillut, miten Polille oli 60-luvun lopulla viikon mittaiset “pääsykokeet”. Päivä opiskelua luentomaisesti ja aina päivän päätteeksi koe. Jos tuollaiset saisi tekoälyaikana kustannustehokkaasti toteutettua, niin voisi toimia aiempia ja nykyisiä paremmin. Siinä kun tulee sitten oikein toteutettuna testattua sekä lähtötaso, että motivaatio, että soveltuvuus, että omaksumiskyky.
Erastotenes aleksandrialainensanoo:
25.6.2025 12:26
Täähän on silleen mielenkiintoista, että suuressa osassa korkeakouluopiskelua pääsykoekirjoina on ollut lukion oppimäärän ulkopuolisia teoksia ainakin viimeiset 50 vuotta.
Esim. https://oikeustieteet.fi/ennakkomateriaali-2024-on-julkaistu
Vaikuttaisi siltä, että korkeakoulut ovat ajatelleet, että lukiossa opitun lisäksi kannattaa testata sitä uudemmankin tiedon omaksumiskykyä. Joka usein tietty pitää vielä omaksua itsenäisesti ja omatoimisesti.
Mikään toisaalta ei ole ennen estänyt perehtymästä asiaan vaikka edellisten vuosien pääsykokeiden muodossa jo lukion aikana.
Ja taas tämä poikien karsiutuminen jne. Miksi lääkkis ja oikkis olivat vielä pari kolme vuosikymmentä sitten miesvaltaisia. Kyllä lääkäriveljeni tuli lukiosta laudaturin papereilla, pääsi 18-vuotiaana ylioppilaaksi ja vielä tuolloin karsintakurssit selvittäen lääkkikseen. Itse pääsin oikkikseen tuolloin vielä melko miesvaltaisessa joukossa. Onko murrosikä iskenyt miehiin vasta viime aikoina.
Onko yliopistoon edes ehdotettu muuta kuin yo-todistukseen perustuvaa valintaa, ei kai lukion päästötodistuksella pyritä muualle kuin mahdollisesti ammatilliseen koulutukseen.
Murrosikä vaikeuttaa poikien pääsyä lukioon, ei yliopistoihin.
Joo vaikeuttaa pääsyä hienostolukioihin. Mutta tavislukioihin pääsee poika kuin poika. Toki ei aina toivelukioon.
Oppimisvaje kumuloituu.
Ihan kuolemaan asti.
Kyllä laskenut fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa voimakkaasti poikien hormonitasoihin, samoin ravinto. En tiedä löytyykö tälle minun väitteelle näyttöä, mutta ainakin aikuisten miesten hormonitasot ovat hyvin voimakkaasti sidoksissa rasva-%:in, fyysiseen aktiivisuuteen ja ravinnon laatuun. Olisi minusta hassua olettaa, etteivät samat tekijät vaikuttaisi myös teinipoikien hormonitasoihin.